Kerta kiellon päälle-nugetit

Meillä tehdään ruokaa kahdelle hengelle, vieläpä kahdelle sellaiselle, jotka eivät olosuhteiden pakosta juuri nyt liiku paljon minnekään. Niinpä ruokaa ei tarvitse/pidä tehdä kovin paljon kerrallaan. Siinä on mennyt oikeastaan viisi vuotta, että olen oppinut tekemään ruokaa riittävän vähän kerrallaan. Nyt ei tarvita enää työlounaitakaan, joten todella on pitänyt himmata siinä, minkä verran kokkailen kerrallaan. 

Toki syömme välillä keräilyeriä ja tähdenlentoja, mutta koska pidän ruoanlaittamisesta ja pidän keittiövekottimista, olen sitten innokas kokeilemaan mitä kaikkea uudella laitteella voi tehdä. Vaikka kaksi joulutorttua kerrallaan, sillä emme ole niin kovin suuria joulutorttufaneja, että enää menisi uunipellillistä säällisessä ajassa. Mutta yksi lämmin joulutorttu kummallekin aamukahvin päätteeksi, se on mukavaa. Pari kertaa ennen joulua. 

Samalla tässä testailen mitä hyötyä uudesta lempparivekottimestani (airfryeristä, ellei tullut vielä selväksi) olisi CampaAdriassa, jossa ei ole uunia lainkaan. Olen kaivannut sinne uunia, mutten toisaalta raskisi luopua parhaimmasta astialaatikosta, joka poistuisi kokonaan uunin tieltä. 

Tänään kokeilin chicken nuggettien tekemistä, niistä tuli toden totta täysin ilman rasvaa valmistettuja. Mutta hieman kaipasin kyllä öljyssä paistetun rapeutta. Onneksi oli paksua majoneesia, mihin dipata. 

Kananugetit ilmakiertokypsentimessä (8 kpl)

• 2 broilerin rintafilettä 
• 1 kananmuna
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl parmesaaniraastetta
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• 1 tl oliiviöljyä

Leikkasin broilerin fileet neljään pitkulaiseen palaan. Vatkasin kevyesti kananmunan laakealla lautasella. Sekoitin korppujauhoihin parmesaaniraasteen, suolaa, pippuria ja tomaattimurumaustetta. Pyörittelin ensin broilerisuikaleet kananmunassa, sitten korppujauhoseoksessa. Sivelin airfryerin korin pohjaa ihan pienellä tilkalla oliiviöljyä ja nostelin paneroidut broileripalat koriin. Paistoin niitä 200° C-asteessa ensin 10 minuuttia, jonka jälkeen käänsin palat ja paistoin niitä vielä 8 minuuttia. Tässä kohtaa palaset olivat kypsiä, olisivat olleet ehkä minuutti pari aikaisemminkin. Luultavasti 8+8 minuuttia olisi ollut juuri passelisti.

Tarjolla oli nugettien kanssa kahta erilaista majoneesia, toinen oli maustettu wasabijauheella, toinen srirachalla. Muuten oli vadilla hedelmiä ja mozzarellaa. Melonia, päärynää, greippiä ja persimonia vadin toisessa päässä salaatinlehtien päällä ja kastiketilkalla marinoituna. Kastikkeessa oli greippimehua, oliiviöljyä, hunajaa, pippuria ja suolaa. Päälle oli lusikoitu granaattiomenan siemeniä. Olin toivonut, että kyseessä olisi sellainen granaattiomena, jossa on voimakkaan punaista mehua, mutta se olikin ihan vaaleaa, samoin siemenet. Niinpä en saanut marinoitua mozzarellaa punaiseksi. Toisessa päässä oli salaatinlehtien päällä nugetit ja välissä pikkukupit majoneeseja. 

Meni niin kuin Strömsössä

Emme oikeastaan koskaan muista etukäteen varautua Strömsön katsomiseen, emme muista koska se esitetään tai kuinka usein se tulee. Mutta jos TV:stä sattuu kohdalle Strömsön jakso, yleensä katsomme sen loppuun. Milloin hyvänsä  hieman leppoisaa herttaisuutta, askartelua ja positiivisuutta on paikallaan. Viikko pari sitten osuimme katsomaan jaksoa, jossa askarreltiin joulukoristeita, juteltiin kirjojen lukemisesta ja tehtiin ruokia hävikistä herkuksi-hengessä jouluruokien lopuista. Minulle jäi mieleen salaatti, joka valmistettiin joulukalojen jatkojalostusruoan kaveriksi.

Lehtisalaatti-appelsiinisalaatti

• 4 "oksaa" lehtikaalia
•  2 appelsiinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl appelsiinimehua (noita aiemmin mainituista appelsiineista)
• appelsiinin kuori raastettuna (yhä noista yllämainituista appelsiineista)
• 1 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• puolikkaan granaattiomenan siemenet
• muutama saksanpähkinä

Leikkaa lehtikaalista lehtiruodot pois ja ryöppää lehdet kevyesti kastamalla ne noin minuutiksi kiehuvaan veteen. Nosta lehdet kulhoon, jossa on kylmää vettä ja jääpaloja. Näin lehtien kypsyminen pysähtyy ja niihin jää hieman rapeutta, mutta kitkeryys jää kattilaan. Hetken kuluttua nosta ryöpätyt ja jäähdytetyt lehdet paperin päälle valumaan. Voit myös käyttää ne salaattilingossa, jolla saa pois vettä mutkikkaista lehdistä. 

Raasta toisen appelsiinin kuori kuppiin odottamaan. Fileroi ensin kalju appelsiini leikkaamalla kuoret pois ja sitten kalvoja pitkin. Purista raadosta kaikki mehu kuppiin, jossa on kuoriraaste. Fileroi puolet toisestakin appelsiinista ja purista lopusta mehu talteen kuppiin, jossa on toisen appelsiinin kuoriraaste ja vähän mehua. Lisää mukaan oliiviöljy, sokeri, suola ja pippuri. Sekoita vinegretti tasaiseksi. 

Halkaise granaattiomena ja irrottele parhaaksi katsomallasi tavalla punaisia siemeniä, varaudu pukeutumalla punaiseen paitaan! 

Kun lehtikaali on kuivahtanut, asettele se tarjoiluvadille ja sijoittele päälle appelsiinifileet, granaattiomenan siemenet ja muutama saksanpähkinä. Kaada päälle vinegretti. 

Meillä kirpeä salaatti oli tarjolla uunissa paistetun kokonaisen broilerin ja hanhenrasvassa paistettujen perunoiden kanssa. Salaatissa oli purtavaa ja luonnetta, pidimme oikein paljon! Linnun ranka pääsee huomenna liemipataan ja luulenpa, että muutama pala perunoita päätyy ohimennen keittiössä piipahtavien vatsoihin.

Tämä mahtaa olla CampaSimpukan viimeinen postaus vuodelle 2019. Tämä vuonna blogiin päätyi vähemmän postauksia kuin minään aikaisempana vuonna, mutta tulevalle vuodelle minulla on suuria toiveita päästä jälleen vilkkaamman postaamisen tahtiin. 

Petite tender perjantaina

Petite tender oli tänään pääosassa leikkuulaudalle järjestämälläni meat platterilla. Ei sitä ihan tunkutarjottimeksi voinut sanoa, koska en tunkenut sitä ihan täyteen, mutta riittävästi ruokaa oli kuitenkin. Vinkkejä otin täältä. 

Ultimate meat platter (heh) 

• 2 naudan petite tenderiä (noin 350 g yhteensä)
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• Saint Agur-sinihomejuustoa
• jotain valkohomejuustoa
• cheddaria
• saksanpähkinöitä
• avokadoa
• hunajaa ja chilihiutaleita
• granaattiomenan siemeniä
• sipuliherkkua

Kuumensin paistinpannua ja laitoin sille sulamaan voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja timjamia. Kun voin kuohu oli asettunut ja lähti hieman ruskettumaan, nostin suolatut ja pippuroidut petite tenderit pannulle. Paistelin niitä joka puolelta noin 8-10 minuuttia. Kokeilin sisälämpöä lihamittarilla ja sen näyttäessä 55 astetta, nostin lihapalat foliolle, jonka käärin paketiksi. Jätin lihan asettumaan siksi aikaa, että sommittelin muut platterin ainekset esille.

Halkaisin avokadon, kuopaisin sen kuorestaan ja leikkasin puolikkaat viipaleiksi. Lohkaisin juustoista sellaiset palaset, jotka arvelin meidän jaksavan syödä. Sekoitin hunajaan hieman chilihiutaleita ja sotkin ympäriinsä granaattiomenan mehua irrottaessani noin kolmanneksesta siemenet. 

Asettelin kaikki tilpehööörit leikkuulaudalle ja lopuksi avasin lihapalat foliosta. Leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet laudalle. Lurittelin hunajan juustoille ja pähkinöille ja ripottelin granaattiomenan siemenet sinne tänne. Meillä oli hieman keksejä ja vaaleaa leipää lisänä ja portugalilaista viiniä juomana, mutta leipää ei paljon tarvittu. Viini oli hyvää ja viritti tunnelmaa siihen, että seuraava matka alkaa jo häämöttää, ensi kuussa matkaamme Portugaliin taas. 

Tämän vuoden jäälyhtymuotia

Aamiaista illalla

Tein syksyllä itselleni ensimmäistä kertaa shakshukaa Antin ollessa pois kotoa. Pidin niin kovasti tästä aamiaisruoasta, että halusin toistaa sen kahdelle. Sopivaa aamua ei ollut tarjolla, joten tein shakshukaa iltapalaksi. Passasi se niinkin. Tälläkin kertaa käytin muutamia kipeniä ja lopunloppuja maustamaan uunissa viimeisteltyä tomaattikastiketta.

Shakshuka kahdelle

• 1 tl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 tölkki säilöttyjä tomaattikuutioita
• 8 kirsikkatomaattia
• muutama kuivattu chilihiutale
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 2 kananmunaa
• pieni pala fetaa
• tuoreita pinaatinlehtiä
• granaattiomenan siemeniä
• 1 avokado

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Uunin lämmetessä keittelin kasaan tomaattikastikkeen. Aloitin kuullottamalla oliiviöljyssä kevätsipulisilppua uunin kestävällä pannulla. Kun sipulit olivat mysiytyneet, kaadoin pannulle tölkillisen tomaattikuutioita, kehuivat olevansa luomuakin. Mutta eivät olleet Muttia, herranen aika. Lisäsin mukaan muutaman nahistumisvaarassa olevan kirsikkatomaatin, ripauksen suolaa ja pippuria, ihan vähän sokeria ja chilihiutaleita. Sekoittelin kastiketta ja annoin sen kiehua noin 15 minuuttia hiljalleen. 

Leikkasin avokadon viipaleiksi ja murustelin fetapalan odottamaan. Valikoin pinaattipussista muutamia lehtiä ja etsin jemmaamani granaattiomenan siemenet jääkaapista, niissä ei ollut mitään vikaa! 

Kun Antti saapui töistä, rikoin kananmunat tomaattikastikkeeseen ja siirsin pannun uuniin. Se sai olla siellä  noin 10 minuuttia. Käytin tällä kertaa pientä teräspannua, joka ei varaa kuumuutta lainkaan niin paljon kuin valurautapannu. Niinpä shakshukaa täytyi kypsentää uunissa pitempään, että kananmunat ylipäätään kypsyivät. Kymmenen minuutin kuluttua otin pannun pois uunista ja lisäsin sille fetapalat, pinaatin, avokadon ja granaattiomenan siemenet ja käytin pannua vielä uunissa noin 3-4 minuuttia, jonka jälkeen kananmunien valkuaiset olivat hyytyneet. Keltuaiset olivat vielä sopivan valuvat. Kiersin pippuria myllystä keltuaisten päälle ja leikkasin kaveriksi muutaman palan patonkia. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikenlaisia tähderuoka-aiheisia postauksiamme. Shakshuka on siitä kiva ruoka, että lähes aina taloudesta löytyy joko säilöttyjä tai tuoreita tomaatteja, kananmunia ja sitten jotain muuta pientä, joka kaipaa poiskäyttämistä, juustopalanen, kinkkuviipale, graavilohta tai melkein mitä vain keksiikään tomaattikastikkeeseen upottaa. 

Sitruskauden ilotulitus salaattivadilla

Väsymys meinaa vaivata, iltaisin nukuttaa niin, että tyyny kutsuisi jo kahdeksalta. Tätä kaamoskauden kukistajasalaattia söimme tänään eilisen kala-aterian tähteiden kanssa. 

Kirpsakka salaatti sitruksista ja granaattiomenan siemenistä

• 1 appelsiini
• 1 greippi
• 1 verigreippi
• 0,5 punasipuli
• 1 granaattiomenan siemenet
• pieni pala fetaa (noin 30 g)
• 1 rkl cavaetikkaa
• 1 tl hunajaa
• basilikan lehtiä

Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja fileroin appelsiinin ja greipit. Irrotin siemenet granaattiomenasta Veeran neuvoin. Käytin postauksen neuvoa numero 3, se toimii hyvin, sain kyllä punaisia mehupilkkuja paidalleni, vaikka oli esiliinakin. 

Asettelin sitruslohkot lautaselle, ripottelin sipuliviipaleet päälle, samoin murustellun fetan ja granaattiomenan siemenet. Sekoitin cavaetikan ja hunajan pikaiseksi kastikkeeksi ja kaadoin salaatin päälle. Muutama basilikan lehti vielä ja salaatti oli valmis. Se oli mukavan kirpeää, mutta hunajan pehmentämää lisäkettä tähdenlentokalan ja riisin kanssa. En toivoakseni ole univalmis ennen kello kymmentä, sen verran pirteää oli salaattimme. 

Mandariiniposset

Muutama mandariini osoitti olevansa pikaista käyttöä vailla, joten käytin ne eilen jälkiruokaan. Tein helpoista helpoimman vanukkaan, possetin, jossa sitruksen ja hyydyttäjän virkaa täyttivät nahistuneet mandariinit ja puolikas sitruuna. Annoksesta tuli kaksi reilun desin annosta ja kaksi alle desin miniannosta. 

Mandariiniposset

• kahden mandariinin ja puolikkaan sitruunan mehu puristettuna (noin 0,75 dl)
• 2,5 dl kermaa
• 0,75 dl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• granaattiomenan siemeniä ja mehua koristeluun

Purista hedelmien mehu kaatonokalliseen kannuun. Ota esille tarjoilukupit. Kuumenna kattilassa kerma, sokeri ja vaniljajauhe kiehuvaksi, sekoittele koko ajan. Keitä seosta noin viisi minuuttia ja kaada kuuma seos sitrusmehuun kannuun. Nimenomaan näin päin, ei mehua kermaan, vaan kerma mehuun. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos annosastioihin. Peitä astiat ja jäähdytä kylmässä vähintään 4 tuntia. Tällä kertaa possetini hyytyivät erinomaisesti, edelliskerralla joko aikaa ei ollut tarpeeksi tai sitten sitrusta hyydyttämässä. Koristelin possetit granaattiomenan siemenillä ja mehutilkalla. 

Karitsan entrecôte haudutuspadassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Luin eilen Jokihaan blogista, kuinka hän oli tehnyt karitsan entrecôtesta pitkään haudutettavaa pataa. Muistin, että minulla on samanlaisesta Familian kokeilupaketista oma vastaava karitsapalani vielä tekemättä ja kömmin kesken vaalivalvojaisten etsimään kaivattua lihapakettia pakastimesta. Sieltähän se löytyi, eikä tarvinut purkaa edes ihan kaikkea ulos pakastimesta sen tieltä. Tänään laitoin karitsan palat jo aamusta haudutuspataan ja seitsemän tunnin hauduttamisen jälkeen ne olivat mureita, niin ettei veistä olisi tarvinut syödessä lainkaan. 

Granaattiomenamehussa haudutettua karitsaa

• 1,2 kg karitsan entrecôtepaloja (6 kpl)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 dl granaattiomenamehua
• 2 dl vettä tai lihalientä
• 0,5 dl portviiniä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 2 kevätsipulia
• 10 kirsikkatomaattia
• 3 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 2 rkl worcesterkastiketta
• 1 tl murskattua valkosipulia
• granaattiomenan siemeniä

Kuivasin sulaneet lihapalat talouspaperilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kunkin palan kolmeen pienempään palaan. Kuumensin valurautapannua ja sulatin sillä voinokareen ja lisäsin siihen oliiviöljyn. Paistoin lihapaloja hetken aikaa jokapuolelta ja siirsin ne haudutuspataan. Kun viimeinen lihapalaerä oli pintapaistettu, kaadoin pannulle noin desin verran vettä ja irrottelin kiehumaan äityneeseen veteen kaikki makuainekset pannun pinnalta. Kaadoin veden pataan. Asettelin sinne yrtit, aurinkokuivatut ja tuoreet tomaatit, sipulit ja lisäsin toisen desin vettä, valkosipulimurskan, worcesterkastikkeen ja granaattiomenamehun sekä portviinin. Lihapalat melkein peittyivät liemeen. Annoin padan hautua high-asetuksella 5 tuntia ja kokeilin välillä lihapalojen mureutta ja maistelin lientä. Lisäsin suolaa ja pippuria ja kääntelin lihapalasia, että ne hautuisivat tasaisesti. Jatkoin hauduttamista low-asetuksella vielä kaksi tuntia ja siinä vaiheessa lihapalat alkoivat olla jo lähellä hajoamispistettä, niin mureita ne olivat. 

Tarjosin karitsapataa pikkuruisen tähtipastan kanssa, ripottelin annoksen pinnalle vielä tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä tuoreesta hedelmästä. Granaattiomenamehu on ilmaantunut jääkaappiimme joitakin aikoja sitten ja olen lähes 100 %:sen varma, että minä sen olen ostanut, mutten vain muista mistä kaupasta. Se lienee ainoa azerbaidzanilainen tuote, joka talouteemme on koskaan hankittu, ei tule kyllä mieleen mitään muuta. Mehu on todella hyvää ja olisin voinut laittaa koko haudutusliemen sitä veden sijasta, mutta pelkäsin liikaa makeutta. Se oli turhaa, ruoka ei ollut liian makeaa. Suolaa jouduimme hieman ripauttamaan vielä annosten päälle, mutta parempi kuin se, että suolaa olisi ollut liikaa. En poistanut kalvoja ollenkaan lihapaloista, pitkä haudutus sulatti ne olemattomiin. Hyvä niin, sillä inhoan huolellista lihojen renssaamista, olen liian kärsimätön siihen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Kiitos Familialle karitsapalasta, siitä tuli hyvää ruokaa!

Ettei jäisi viimetippaan

Sain tässä jokunen aika sitten kutsun kilpailuun, jonka saatekirjeen mukaan "Pernod Ricard Finland järjestää OivaPari -reseptikisan, joka huipentuu huippukokki Alex Nurmen isännöimiin kattojuhliin. Kilpailun teemana on kattojuhliin sopiva, tapastyyppinen pikkupurtava kolmelle viinibrändille: Castillo de Molina, 1865 Single Vineyard ja Gato Negro." 

Osallistun tällä postauksellani OivaPari-kilpailuun, jossa yhdistetään viinejä ruoan kanssa. Viime kuussa sain kotiin laatikollisen viinejä, kaikkiaan viisi pulloa ja neuvot osallistua virtuaaliseen viinitastingiin eräänä torstai-iltana. Minulle sattui sangen huono ilta siihen tarkoitukseen, olin yksin kotona, aamulla oli varhainen työvuoro tiedossa, eikä tuntunut hyvältä ajatukselta avata viittä viinipulloa nuuhkaisua varten. Niinpä katselin tastingin kuivin suin, mutta pääsin kyllä aika kivasti tunnelman reunalle viinittäkin. Heti tastingin aikana ajattelin, että luultavimmin tahtoisin osallistua siihen osuuteen, jossa yhdistetään 1865 Single Vineyard tapastyyppiseen syötävään ja kehittelin ajatusta mielessäni odotellen kyseisen kilpailuosuuden alkua. Sitten tuli se ainakin kerran mainittu tauti. Voi harmistus, mikään ei maistu ja viini vähiten, joten tämä osallistumiseni jäi hieman viimetippaan, vihoviimeiseen päivään. Aloitin kyllä valmisteluni jo viime sunnuntaina, sinä ikimuistoisena päivänä, jolloin pääni ei ollut kipeä edellisillan juhlista. 

Meillä syötiin tuolloin tortilloja ennen kuin varusmies lähti paluumatkalle Kainuuseen. Otin erilleen pätkän naudan sisäfilettä tehdäkseni siitä riimilihaa. Olin lukenut Alex Nurmen vinkkejä siitä, miten tämä kuulema miehekäs viini kaipaisi vahvoja makuja parikseen ja tuumin, että raaka liha nyt ainakin olisi miehekästä, eikö vaan? Vilkuilin erinäisiä lähteitä riimilihan valmistamiseen ja vinkit olivat kutakuinkin samanlaisia, maustetaan liha ja pidetään sitä jääkaapissa ja lopuksi se jäädytetään ennen leikkaamista. Simppeliä! Sopi hyvin siihen vaiheeseen toipumista. 

Puhdistin filepätkän kalvoista ja siistin sen muutenkin tasamuotoiseksi. Levitin pöydälle tuorekelmua, jolle ripottelin suolahiutaleita, mustapippuria ja tuoretta timjamia. Pyöritin lihapalan kauttaaltaan mausteisiin ja käärin sen tiukasti kelmuun. Pidin lihaa jääkaapin nollalaatikossa kaksi vuorokautta maustumassa ja siirsin sen sitten pakastimeen.

Tänään, viimeisenä osallistumispäivänä, otin riimilihapötkön sulamaan. Sekoitin muutamaan lusikalliseen majoneesia hieman piparjuuritahnaa kastikkeeksi lihalle. Toisen kastikkeen tein samaisesta majoneesista, jonka maustoin monella tipalla srirachaa. Leikkasin kohmeisesta lihapalasta ohuita viipaleita. Paahdoin muutamia paahtoleipäviipaleita ja otin pyöreällä stanssilla niistä annospaloja. Samoin leikkasin saaristolaisleivistä pyöreitä paloja. Sipaisin hieman piparjuurimajoneesia tummille leipäviipaleille ja tujakampaa srirachalla maustettua paahtoleipäpaloille, asettelin riimilihaa päälle, sommittelin pikkulusikallisen kastiketta pinnalle ja nostin koristeeksi tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä. 

Maistoimme näitä riimilihaleipäsiä päiväpalaksi 1865 Single Vineyard-viinin kanssa, onneksi oli vapaapäivä kummallakin ja saatoimme avata tuon pitkään odotetun viinin. Olisipa ollut mukavaa, jos olisin saanut hankittua vielä muhkeamman makuista lihaa, vaikka poroa, riimiäni varten, mutta kyllä naudanlihakin oli saanut syvyyttä ja makua kylmähoidostaan. Piparjuuri ja hapan granaattiomena säestivät lihaa hyvin ja punainen, laadukas viini ilahdutti suuta. Yhtälailla hieman mausteisempi srirachamajoneesi sopi hyvin yhteen riimilihan kanssa, mutta ehkä siinä oli aavistus liikaa ytyä viinille.

Tänään ehtii vielä osallistua Campasimpukan kolmivuotissynttäreiden kunniaksi pidettävään arvontaan, jossa pääpalkintona on jotain todella tarpeellista ja blogimme teemaan sopivaa. Osallistu kommentoimalla joko tähän tai kahteen edelliseen postaukseen tämän päivän aikana. Mikäli et ole meille ennalta tuttu, jätä joku tunnistusvinkki, vaikkapa sähköpostiosoite, josta tavoitamme sinut, mikäli onni on myötäsi. Arvonta tapahtuu huomenna illalla, kun onnetar (lue: perheen ainoa univormuinen henkilö) saapuu lomalle ja suorittaa vakavan tehtävän ja nostaa arvan.