Airfryer-taatelikakku ja tavallinen myös!

Tänään tapahtui taas ketjureaktio, etsin jo eilen yhtä kakkuvuokaa sitä löytämättä. Antti ei edes tiennyt millaista vuokaa pitäisi etsiä, mitä pidin hyvin kummallisena. Tai ehkä en, sillä en itsekään varmaksi tiennyt, olenko laittanut vuoan jo menemään jonnekin eteenpäin. Tosin sen kansi löytyi. Etsimme siis tätä mysteerivuokaa Pantry I:stä, jonka Antti perusteellisesti järjesti keväällä. Sen jälkeen on saattanut käydä niin, että järjestys on hieman häiriintynyt minun tekosieni seurauksena. 

Saimme siis tänään jonkunlaisen hulluuskohtauksen ja järjestimme pantryn kaapit ja tason niin, että nyt siellä on hyvä järjestys taas ja tiedän mitä siellä on. Ja se kakkuvuoka, se oli keittiössä koko ajan, ei nyt ihan sillä paikalla, jossa olisi voinut olettaa, mutta parin kaapin päässä kuitenkin. Ihan nähtävillä, kun vain otti silmän käteen ja katsoi. 

Kun koko ketjureaktio pantryssä oli saatu setvittyä olin ensin sitä mieltä, että moderoin ruokasuunnitelmat vähemmän monimutkaisiksi ja jätän aiotun kakunleipomisen toiseen päivään. Jonkun ajan päästä sain itseni kuitenkin liikkeelle ja leipomishommiin. Tein vuotuisen taatelikakun, josta ei muuten viime vuodelta ole syystä tai toisesta blogimerkintää. Olisiko oikeasti katkaissut tärkeän perinteen? No, sille ei voi enää mitään. 

Käytin tällä kertaa tuttua Ruutukokin ohjetta, johon tein pari lisäystä. Tarkoitukseni oli kokeilla  airfryeriä kakun paistamiseen, mutta jänistin viime tipassa. Jänistyssyy oli lähinnä se, etten ollut koskaan paistanut tällä kadoksissa olleella vuoalla kakkua, se oli ollut käytössä lähinnä jäädykettä ja jäälyhtyjä tehdessä. Kyseessä oli melko pieni, mutta siihen nähden korkea alumiinivuoka, joten pelkäsin kakun tarttuvan siihen. Niinpä päätin tehdä niin, että paistaisin airfryerissä kaksi annoskakkua pienissä hyvissä alumiiniastioissa ja isomman kakun uunissa. Tein tavallisen isomman vuoan taikinan ja jaoin se kahteen annosvuokaan ja pieneen rengasvuokaan. 

Taatelikakku airfryerissä ja toinen uunissa

• 200 g taateleita
• 2 dl sokeria (fariinin ja valkoisen sokerin seosta)
• 3 dl vettä
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5 dl pieniä tummia suklaanappeja
• 200 g voita
• 0,5 dl kanelilla ja appelsiinilla maustettua konjakkilikööriä (ABK6)
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• voita vuoan huolelliseen voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen

Voitelin kaksi pientä alumiinista annosvuokaa (noin 2 dl vetoisia) ja alumiinisen rengasvuoan. Se on muistaakseni tarkoitettu vesihauteessa kypsennettyjen puddinkien tai jäädykkeiden tekemiseen. Voitelin jokaisen vuoan erittäin perusteelliseksi ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. Laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Poistin pehmeistä taateleista kivet. En käytä enää niitä kivikovia taatelipalikoita, vaan pehmeitä taateleita, niitä on marketeissa ainakin näin joulun alla. Paketissa on noin 400 g taateleita. Kivet lähtevät hyvin pois, kun taatelia puristaa ja avaan sen sormin. Laitoin taatelit, sokerin, vaniljatahnan ja veden paksupohjaiseen kattilaan ja keittelin seoksen soseeksi, se vei noin puoli tuntia. 

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Lisäsin kattilaan taatelisoseen joukkoon pehmeän voin, suklaanapit ja liköörin ja sekoittelin, kunnes voi oli sulanut. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, joihin oli sekoitettu ruokasooda ja leivinjauhe. Sekoittelin tasaiseksi ja yhdistin seokseen kananmunat. Tuloksena oli paksu tasainen taikina. Jaoin taikinan kahteen pieneen annosvuokaan ja loput isompaan, mutta melko pieneen rengasvuokaan.

Laitoin rengasvuoan uuniin ja annosvuoat airfryerin paistokoriin. Uunissa kakku paistui noin tunnin, kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksesta puhdas, oli kakku kypsä. Airfryerin laitoin 160 asteeseen ja paistoin sillä lämmöllä annoskakkuja ensin vartin. Kokeilin kypsyyttä, mutta silloin taikinaa tarttui vielä tikkuun, paistoin vielä noin 8 minuuttia lisää ja siinä vaiheessa annoskakut olivat kypsiä, kohonneet mukavasti. 

Maltoin odottaa noin vartin ennen kuin sörkin kakkuja. Pikkuiset annoskakut pullahtivat vuokistaan helposti ja olivat luvalla sanoen aivan täydellisiä. Isompaa kakkua pelkäsin kumota ja sen kanssa odotinkin lähemmäs puoli tuntia. Kakku oli kohonnut melkein vuoan yläreunaan asti, kun taikinavaiheessa yläreunaan oli useita senttejä. Kakku irtosi aivan täydellisenä vuoasta ja tuoksui taivaalliselta! 

Söimme pienet kakut jälkiruoaksi kaneli-appelsiinikonjakki-liköörillä (heh) maustetun kermavaahdon kanssa, muutama pieni valkosuklaanappi koristi annoksia. Isomman kakun laitoimme kylmään varastoon joulua odottamaan. Airfryer sopi oikein hyvin myös leipomiseen, Koben koriin olisi mahtunut neljä tuollaista käyttämääni pientä annosvuokaa. Aion kokeilla myös leivän paistamista airfryerissä. 

Taatelikakkukatsaus

Jokaisena blogaanivuonna olen paistanut jouluksi taatelikakun. Vuonna 2011, blogin ensimmäisenä jouluna leivoin aivan tavallisen Ruutukokin taatelikakun, kuten jokaisena vuonna, jona olin ylipäätään tehnyt mitään joulun eteen itse omassa kodissani. Ruutukokin kakkusivu on siltä kohdin tahrainen ja täynnä päivämäärämerkintöjä. Sen jälkeen aloin varioida kakkua, en tosin kovin radikaalilla tavoin.  Vuonna 2012 lisäsin kakkutaikinaan tummaa suklaata. Vuonna 2013 käytin sauvajyväsen käyttämää ohjetta. Vuonna 2014 uskaltauduin laittamaan taatelikakkuun espressoa. Vuoden 2015 taatelikakkuun tuli sekä suklaata, kahvia että konjakkia. Vuonna 2016 olin vuorotteluvapaalla ja minulla piti olla rajattomasti aikaa ja ainakin sen verran sitä oli, että tein kaksi taatelikakkua, ensin sticky toffee puddingin ja sitten vielä kahviliköörillä maustettua kakkua lähempänä joulua. Viime vuonna tein Veeran ohjetta mukaillen taatelikakun, johon ei tullut lainkaan muuta makeutusta kuin taateleista itsestään. 

Tänä vuonna taatelikakun tekeminen jäi aika viime tippaan. Olemme olleet pariskuntaflunssan kourissa, lähinnä pitäneet sohvia paikallaan muutaman päivän. Tänään minulla on ollut jo melko hyvä vointi ja leivoin heti aamulla joulukakut, jotka ehtivät vielä mehevöityä pari päivää. Tämän vuotiset kakut ovat hyvin vapaalla kädellä tehtyjä, pienensin tavanomaisia Ruutukokkini ohjeita vähän sinne päin, mutta ilmeisesti toipilailla on tämmöinen etuoikeus, kakut onnistuivat oikein mainiosti. Halusin tehdä kakuista vähän tavallista pienempiä, koska niiden syömisessä on jokatapauksessa hommaa. 

Taatelikakun pieni erikoisuus on tämän talven uutuustuote keittiössämme, nimittäin tahini. En ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt sitä ennen kuin Portugalissa tein elämäni ensimmäisen hummuksen. Sitä purkkia emme tuoneet kotiin, mutta ostin omaan kaappiin heti purkin, kun muistin. Olen nähnyt tahinia käytettävän leivonnaisissa ja niinpä kokeilin sitä taatelikakkuun. 

Ruutukokin taatelikakku pienennettynä ja tahinilla maustettuna

• nokare voita ja vähän vehnäjauhoja vuoan valmisteluun
• 150 g kuivattuja taateleita (ei sitä palikkamallia, irtonaisiakin saa nykyään hyvin)
• 2 dl vettä
• 1,5 dl sokeria
• 150 g voita (EDIT, oli unohtunut ohjeesta)
• 2 pientä kananmunaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 0,75 tl leivinjauhetta
• 0,75 tl ruokasoodaa
• 0,75 tl vaniljajauhetta
• 1 rkl tahinia

Voitelin ja jauhotin pienehkön kakkuvuoan, noin 1,5 litraisen. Poistin taateleista kivet ja leikkasin ne (taatelit siis, ettei kenenkään tarvitse viisastella, kuten itse heti haluaisin) muutamaan palaan. Laitoin taatelit, veden ja sokerin kattilaan ja keittelin ne soseeksi. Se vei noin 20 minuuttia. Lisäsin voin kattilaan ja laitoin liekin pois. Voi suli taatelisoseeseen pikkuhiljaa ja sillä välin valmistelin toista kakkua saadakseni ne uuniin samaan aikaan. 

Kun taateli-voiseos oli jäähtynyt hieman, sekoitin mukaan kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauheen, soodan ja vaniljan), kananmunat ja tahinin. Tämä on siitä hyvä kakku, ettei tule paljon tiskiä, ei tarvitse vatkata mitään, kunhan sekoittaa ainekset kattilassa. Kaavin kakun valmisteltuun vuokaan ja paistoin kakkua 175 asteessa 50 minuuttia. Kakku onnistui mainiosti.

Toinen kakku on perinteinen hedelmäkakku, sellaisiakin olen leiponut monena jouluna, etenkin esikoinen pitää kirsikkoja pursuvasta kakusta. Tälläkin kertaa käytin luotto-ohjetta Ruutukokista, pienensin tätäkin ohjetta ilman kovin tarkkoja laskelmia ja hyvin meni. 

Hedelmäinen joulukakku

• nokare voita ja vähän vehnäjauhoja vuoan valmisteluun
• 1 rasia erivärisiä cocktailkirsikoita
• 1 pieni lasipurkki punaisia cocktailkirsikoita
• 0,5 dl rusinoita
• 0,5 dl calvadosta
• 0,5 dl kuorittuja manteleita
• 150 g voita
• 1,5 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 0,75 dl kermaa

Laitoin jo eilen kirsikat ja rusinat calvadokseen maustumaan tiiviiseen rasiaan. Tänään jatkoin leipomispuuhia. Valmistelin 1,5 litraisen lasisen leipävuoan voitelemalla ja jauhottamalla vehnäjauhoilla. Kuumensin uunin 175 asteeseen. 

Vatkasin voin ja sokerin vaaleaksi vaahdoksi ja lisäsin mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Seuraavaksi lisäsin mukaan kuivat aineet (vehnäjauhot ja leivinjauheen) ja kerman. Taikinaa ei pidä tämän jälkeen vatkata kovin voimakkaasti, ettei se sitkisty, vain sen verran, että taikinasta tulee tasaista, se on aika tahnamaista. Lopuksi kääntelin mukaan calvadoksessa kylpeneet kirsikat ja rusinat ja lopuksi mantelit. Kaavin taikinan pitkulaiseen lasivuokaan ja tein taikinan keskelle pitkulaisen painauman siltä varasta, että kakku kohoaisi keskeltä enemmän kuin reunoilta. Paistoin tätä kakkua yhtä aikaa taatelikakun kanssa 175 asteessa, mutta se vaati hieman pidemmän paistoajan kuin taatelikakku, yhteensä noin 65 minuuttia. Kokeilin kakkujen kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksen jäljiltä puhdas, oli kakku kypsä. Maltoin odottaa noin 10 minuuttia ennen kuin kumosin kakut. Myös hedelmäkakku onnistui mainiosti. 

Käytin näihin kakkuihin virolaista voita, jossa oli kunnolla suolahippuja, se sopi erittäin hyvin, toi hyvän kontrastin taikinoiden makeuteen. Suolaa pitää olla makeissa ja sokeria suolaisissa, se on hyvä perussääntö. 

Taatelikakku vuosimallia 2017

Jokaisena blogaanivuonna olen tehnyt postauksen taatelikakusta. Se kuuluu meidän jouluumme. Olen tuunaillut kakkua eri tavoin vuosien varrella, mutta nyt meinasivat olla ideat lopussa. Onneksi satuin näkemään Veeran postauksen taatelikakusta. Vähän jouduin soveltamaan raaka-ainesyistä, mutta sen tärkeimmän osuuden toteutin, ei muuta makeutusta kuin taatelit itsessään!

Taatelikakku Veeran tapaan

• 250 g taateleita
• 2,5 dl kahvia
• 200 g voita 
• 1 pieni purkki smetanaa (ohjeessa oli 1 dl jogurttia)
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl mantelijauhetta
• 1 dl perunajauhoa
• 1 rkl kanelia
• 0,5 rkl kardemummaa
• 2 tl ruokasoodaa
• nokare voita ja ripaus jauhoja vuoan valmisteluun (ei jauhoja, mikäli teet gluteenittomana)

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja valmistelin vuoan. Veera teki kakkunsa gluteenittomana, mutta minä ripautin jauhoja hieman voideltuun vuokaan, jotta kakku irtoaisi kypsänä. Vuokani on hieman parhaat päivänsä nähnyt. 

Poistin pehmeistä taateleista kivet ja pilkoin ne (en kiviä) muutamiin paloihin. Laiton taatelipalat yhdessä kahvin kanssa kattilaan ja keittelin niitä, kunnes taatelit olivat hajonneet aivan hilloksi. Käytin talouteen jostain ilmaantunutta pikakahvijauhetta. Mietin hetken, että mistä tuo on tänne tullut. Muistin sitten, että nuorisolla ollessaan talonvahtina oli käynyt vieraana pikakahvista tykännyt kaveri, joka oli tuonut oman purkkinsa mukanaan. Kahvi tuoksui muuten ihan hyvältä ja pikkuisen kun sitä maistoin, ei se saatanasta ollut.

Kun taatelihillo oli valmis, otin kattilan liedeltä, pilkoin voin kattilaan ja laitoin kannen päälle. Voin sulamisen aikana mittasin mantelijauheen, perunajauhon ja mausteet. Mantelijauhepussini meni loppuun, minun piti jauhaa hieman lisää kokonaisista manteleista. Ihmeellisesti niistä tuli juuri tarvittava määrä yhteensä. Käytin muutakin loppuun tässä leipomuksessa, meni taatelipaketti loppuun, soodapurkki ja perunanjauhopurkki menivät tyhjiksi. 

Voin sulattua hilloon, sekoitin seoksen tasaiseksi ja yhdistin mukaan kananmunat, smetanan ja kuivat aineet. Veera käytti jogurttia, mutta minulla oli päivämäärävaarainen smetanapurkki ja arvelin sen käyvän yhtä hyvin. Kumosin tasaiseksi sekoitetun taikinan kattilasta vuokaan ja paistoin kakkua noin 40 minuuttia. Kun kakkutikku oli pistoksesta puhdasta, oli kakku kypsä. Annoin sen jäähtyä vuoassa vähän aikaa ennen kuin uskaltauduin kumoamaan kakun lautaselle. Kuului se ihana suhahdus, kun kakku valahtaa kokonaisena lautaselle, hihkaisin ilosta. Kakku on rakenteeltaan ihmeellisen pehmeä ja joustava, maussa paahteisuutta eikä valkoista sokeria, eikä mitään muscavadojakaan kaipaa yhtään.

Koska CampaCamino on toistaiseksi jatkuvalla tauolla, tuuttaan tänne lempicountryani. Tässä teille aivan uusi Home Free-video, siinä he ownaavat Camin kappaleen Mayday. Olkaa kilttejä ja katsokaa tämä! Kyllä Camkin sen hyvin laulaa, mutta tämä a cappella-versio tuo kylmät väreet.