Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin. 

Nopeat kanavartaat Provencen yrteillä onnistuneiden taidekauppojan päivänä

Tänään on ollut päivä, jolloin saimme hankittua hienoa seinätaidetta kotiimme. Ranskalainen sunnuntaikirppari toimitti ja nyt meillä on ikioma Mona Lisa! #kuihienooseon

Ruokapoliittisesti oli hieman vaatimattomampi päivä, ainoat ranskalaisuudet päivällisessä olivat tästä maasta ostetut kanapalat ja itse tekemäni Provencen yrttiseos, jota on mukana kotoa asti. Eikä tästä saa mitään erityisempää ohjettakaan aikaan. Kunhan maustoin kanapalat yrttiseoksella, suolalla, pippurilla, valkosipulimurskalla ja luritin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Pujotin kanapalat metallisiin varrastikkuihin, käytin myös 2,5 ruskeaa herkkusientä (puolikas oli leikattava pois huonon kohdan takia) ja muutamia kirsikkatomaatteja. Grillaus hoitui Campingazin grillillä ja lautasille leikattiin myös minikurkkuja viipaleiksi. Pystyi syömään. 

Olemme seuranneet säätietoja tänään melko tarkasti, sillä näille main on ennustettu kovia tuulia ja mahdollisesti myös ukkosta aamuyölle tai varhain huomisaamuna. Yhä näin puoli yhdeksän aikaan kovimmat tuulet ovat tulematta, mutta aika moni muukin leirialueella on varautunut. Monesta suunnasta on kuulunut lisäkiilojen naputusta ja näkynyt myrskyliinojen virittelyä. Me olemme varautuneet laittamalla markiisin kiinni ja pakkaamalla kaikki ulkoa akustista rappusta lukuunottamatta takatalliin. Muutenkin se olisi pitänyt tehdä viimeistään aamulla, kun jatkamme matkaa. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli ehtinyt loppua ennen kuin pääsimme sen pariin, mutta katsoimme tallennetta noin 50 km. Mathieu van der Poel oli  nopein neljään mieheen kutistuneesta hatkaporukasta. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadel on edelleen ykkösenä ja Jonas toisena. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä. Tiistaina kisa jatkuu vuorietapilla. 

Halloumi-kesäkurpitsavartaat

Halloumi ei ihan hirveän ranskalaista ole, mutta kesäkurpitsa on, etenkin jos kutsuu sitä courgetteksi. Otin tämän varrasohjeen samasta belgialaisesta kauppaketjun lehdestä kuin muutama päivä sitten tehdyn fenkolisalaatin. Lehti oli ranskankielinen, joten nyt ollaan jo riittävästi ranskalaista, eikö vaan?

Grillasimme muutamia päiviä, ehkä viikkojakin, sitten valmiit kanavartaat ja niissä oli oikeat metalliset varrastikut. Minä tietysti säästin ne. Niitä oli vain kaksi, joten käytin myös neljä lyhyttä puutikkua lopuille aineksille.

Halloumi-kesäkurpitsavartaat kahdelle

• 1 palikka halloumia 8 palaan leikkattuna, aikalailla pienen tikkuaskin kokoon
• 1 pieni kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi leikattuina
• 1 suurenpuoleinen herkkusieni neljään lohkoon leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Kokosin vartaat niin, että metallitikkuihin tuli vuorotellen rullalle kieputettu suikale kesäkurpitsaa, palanen halloumia ja sienipala. Halloumia ja kesäkurrea mahtui vielä toisetkin suupalat, mutta sieniä ei riittänyt kuin neljään vartaaseen. Toisiin puisiin varrastikkuihin tuli vain halloumia ja kesäkurpitsaa. Sutikoin vartaille oliiviöljystä, sitruunamehusta ja mausteista tehtyä marinadia. 

Grillasin vartaita muutamia minuutteja Campingazin kaasugrillillä raidakkaalla levyllä ja käänsin vartaitten kylkiä, kun alapuoli oli saanut sopivasti väriä. Sutikoin loput marinadista vielä pintoihin tuomaan makua. 

Aterian toisena osana meillä oli marketin edulliset pakastequichet bambuhöyryttimessä kuumennettuina. Koska nämä eivät olleet mitkään artesaanipiirakat parhaista raaka-aineista höyrytys oli parempi kuumennusmetodi kuin airfryer, pohja ei päässyt kuivumaan hankalaksi leikata. Hoksin muuten käyttää jostain näkemääni niksiä bambuhöyryttinen tasapainottamiseksi vähän liian suuren kattilan päälle, puiset syömäpuikot vaan kattilan päälle ja höyrytin siihen, ei luiskahtele eikä kippaudu nurin. 

Tour de Francessa tapahtui se, mille usein vähän nyrpistelen, eli tarkoituksella arvopaidasta luopuminen. Tadej Pogacar luopui johtopaikastaan saadakseen nopeammin päivän ajon jälkeen palautumisen käyntiin, tätä tapahtuu usein kisan alkupuolella. Muodollisuudet vievät aika paljon aikaa ennen kuin johtava ajaja pääsee dopingnäytteen, palkintojen jaon ja haastatteluiden jälkeen majoitukseen syömään, hierontaan ja nukkumaan. 

Päivän nopein oli Ben Healy, joka voitti nyt ensimmäistä kertaa etapin Ranskan ympäriajossa. Mathieu van de Poul johtaa kokonaiskilpailua kokonaisella sekunnilla ja sai hoitaakseen kaikki velvollisuudet, Tadej on toisena. Tämä on kyllä tarkkuutta vaativaa passailua. Huomenna on edessä taas hilly-tyyppinen etappi, kisa siirtyy Bretagneen, lempiosaani Ranskaa. 

Siitä mistä mozzarella on matalin

Tänään menimme melkoisen kevyin italialaisuuksin, mutta jos lautasella on mozzarellaa, sehän kelpaa, eikö vain? Aterian muut osat olivat valmiit leivitetyt kalaleikkeet ja selleriremoulade. Pistelin hassuihin pääkallotikkuihin (jostain Halloweenista jääneitä) vuorotellen mansikoita, kirsikkatomaatteja, minikurkkua ja pikkuisia mozzarellapalloja, lisänä vielä basilikan lehtiä ja päälle paksua balsamicoa. 

Giro d’Italian kuudes etappi tuli hetki sitten maaliin. Katsoimme viimeiset  18 km ja sen voittajaksi ajoi Pelayo Sanchez, aivan tuntematon ajaja minulle. Toki monia Sanchezeita on ollut vuosien varralla voittajina. Tadej Pogacar on ykkösenä kokonaiskilpailussa. 

Korean Corn Dogs – lähes överi eväs

Aivan ensimmäisessä k-draamassa, jonka katsoin oli neljä mahtavaa sotilasta Pohjois-Koreasta. He joutuivat/pääsivät Etelä-Koreaan tärkeässä tehtävässä ja he oppivat paljon uutta. Muun muassa syömään kaikenlaista pika- ja katuruokaa. Varsinkin kaksi nuorinta oli oikein innostuneita omaksumaan uutta eivätkä olleet niin epäluuloisia kuin etenkin vanhin heistä, joka epäili lähes kaiken olevan vain esitystä ja heitä varten pystytettyä näytöstä uusista autoista pilvenpiirtäjiin asti. 

Eräässä kohtauksessa nuorinta jekutetaan juoma-automaatin edessä, hän ei ymmärrä kuka juoman tekee ja laittaa tarjolle ja toisessa he istuvat jonkun kauppakeskuksen rappusilla ja syövät corn dogeja. Niitä kokeilin eilen itse valmistaa ja opin muutaman jutun. Ohjeen otin tästä blogipostauksesta. Taikinaa tuli vähän liian paljon kahdeksaa corn dogia varten, mutta ei sitä oikein voi paljon vähempääkään tehdä, sillä tikkuun asetellut ainekset pitää pystyä kunnolla kastamaan taikinaan. Näin minä tein hieman konvertoiden. 

8 korealaista corn dogia

Taikina

• 2,5 dl maitoa 
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl tummaa sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet

• nakkeja
• juustoa

Muut tarvikkeet

• puisia varrastikkuja
• pankomuroja leivittämiseen (tai murskattuja pikanuudeleita tai minimaalisen pieniä perunakuutioita)
• öljyä uppopaistamiseen
• sokeria (tämän unohdin)
• ketsuppia 
• majoneesia

Ensin kaadoin suureen teräskasariin öljyä, sitä tarvitaan aika paljon, että dogit mahtuvat paistumaan pitkällään öljyssä kunnolla upoksissa. Käytin kokonaisen 1,5 litran öljypullon, se oli nyt toinen käyttökerta öljylle, jonka jälkeen se päätyi kompostiin pikkuhiljaa imeytettynä. 

Valmistin taikinan sekoittamalla ensin hieman lämmitettyyn maitoon kuivahiivan ja sokerin, jätin seoksen ottamaan vauhtia viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin mukaan kananmunan, suolan ja jauhot. Vatkasin sähkövatkaimella muutaman minuutin, että taikina on varmasti kunnolla tasaista. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan. 

Sillä välin sommittelin vartaat, laitoin niihin osaan puolikkaita nakkeja ja palasia juustoa (osan muutin lennosta pelkästään nakkeihin). Kaadoin reunattomalle lautaselle paljon pankomuruja, vielä laakeampi suuri lautanen tai tarjotin olisi ollut vielä parempi. 

Kun taikina oli kohonnut tunnin verran, kaavin sen tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin. Ohjeessa taikina laitettiin suureen korkeaan juomalasiin, jossa vartaan dippaaminen olisi helppoa, muttei minulla ollut siihen sopivaa lasia. Maitopurkki toimi oikein hyvin, taikinaa tuli reilusti korkeammalle purkissa kuin tikun dippaaminen vaati. Alla olevassa kuvassa taikina oli juuri laitettu purkkiin, mutta kun öljy oli kuumaa, oli taikina kohonnut sen verran, että purkki oli melkein täynnä. Muutin myös parin vartaan sisältöä valmistamisen edetessä juustottomaksi syystä, joka selviää alempana. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja aloin sitten varsinaiseen hommaan. Kastoin tikussa olevat nakit ja juustot purkissa olevaan paksuun taikinaan. Se tarttui täytteisiin hyvin. Sitten nostin taikinaisen vartaan pankomuruihin ja pyöritin sitä varovasti niin, että pankomuruja tarttui kunnolla joka puolelle. Sitten nostin vartaan varovasti kuumaan öljyyn. Se ei tarttunu pohjaan vaan alkoi paistui ihan kivasti. 

Kasariin mahtui paistumaan yhtä aikaa neljä varrasta, valmistin ne aina yhden kerrallaan ja laitoin paistumaan ja pidin huolta, että muistan missä järjestyksessä niiden paistuminen on alkanut. Kääntelin niitä välillä pihdeillä. 

Nyt tuli oppimiskohta, juusto ei pysynyt kunnolla dogeissa, vaan osittain karkasi taikinan ja leivityksen läpi. Joko valitsemani juusto ei ollut parasta tähän tarkoitukseen, tai sitten taikinan koostumus ei ollut just sopiva. Mutta pelkillä nakeilla täytetyt onnistuivat oikein hyvin. Juustoisetkin maistuivat hyviltä, vaikka rakenteessa oli toivomisen varaa. 

Corn dogit paistuivat kullanruskeiksi noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen nostin ne ritilälle paperin päälle valumaan. Kun kaikki olivat valmiita, jätin öljyn jäähtymään kasariin. 

Kuumien corn dogien päälle olisi pitänyt muistaa ripotella hieman sokeria, joka olisi tuonut sopivan makean säväyksen, mutta minä unohdin sen. Koristelin parhaimmilta näyttävät yksilöt ketsupilla ja japanilaisella majoneesilla, joka on pakattu vänkään pehmeään pussipulloon. Laitoin ketsuppia ja majoneesia vielä erikseen tarjolle lisädippailua varten. 

Söimme nämä hupaisat käänteisterveelliset patukat olohuoneessa lattialla katsoen samalla vuoden hauskinta snooker-turnausta, Shoot outia. Siinä riittää katsojalla vähempikin kärsivällisyys, sillä jokainen ottelu kestää vain 10 minuuttia. 

Corn dogit olivat oikein mukava kokeilu. Taikinaa jäi tosiaan hieman yli ja loppusokerointi unohtui. Juustovalinta täytyisi olla toinen ja muut leivitysvaihtoehdot jäivät mahdolliseen seuraavaan kokeiluun. Ajatus maustetusta pikanuudelimurskasta kuulostaa oikein korealaiselta ja pienet perunakuutiot sopivalta näpertelyltä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Läheltä liippasi – possuvartaat

Kävimme kaupassa aamulla ennen kuin oli liian kuumaa, Antti on ihan kanta-asiakas, sillä hän kävi samassa kaupassa jo aiemmin saman aamuna ostamassa leipää ja tomaatteja. Ei tosin saanut leipää eikä tomaatteja, sillä hyllyjä vasta pontevasti täytettiin. Leipää sai onneksi läheisestä leipomosta. Joku vakioasukas oli oikein närkästynyt leipien myöhästymisestä ja jätti päivän lehdenkin ostamatta. Kun menimme reilua tuntia myöhemmin, oli sekä leipää, että tomaatteja saatavilla. Olemme ostaneet näitä kivoja eri lajikkeisia samasta laarista yhtä kutakin kerrallaan. 

Minulla oli jo ajatus ranskalaisesta päivällisestämme ja nyt liippasi läheltä, että olisin joutunut asioiman palvelutiskillä. Antti löysi pari päivää sitten bretagnelaissiiderin kotisivuilta todella paljon ruokaohjeita ja poimin meille niistä yhden senkin uhalla, että olemme Normandiassa. Tarkoitus oli ostaa possun lihaa, joka marinoitaisiin siiderissä ja paistettaisiin vartaina. Lihatiskissä oli kyllä kaikkea hienoa, mutta onnekseni sain valittua kylmätiskistä sopivat possupalat. Mutta jos ei olisi sillä osastolla onnannut olisin ihan varmasti, vannon sen, ostanut ö-ö-tekniikalla lihatiskistä. Tämä tekniikka on isäpuoleni hyvin hallitsema, sillä onnistuu vaikka minkä juuston ostaminen ranskalaisesta juustotiskistä, kun minä vasta mietin, että miten se bonjour meneekään. Palasimme rannan kautta leirille ja matkalle sattui kiva tienvarsi- tässä tapauksessa myös merenrantakirjasto. 

Antti lähti aamupäivällä hieman hikoiluttamaan maantiepyörää ja minä asetuin varjoisaan paikkaan markiisin alle. Suunnittelin marinoivani possua hieman myöhemmin. Ohjeen otin täältä. Ensin en käyttänyt kääntäjää, mutta tulin nyt sittenkin katsoneeksi, miten vartaat piti tehdä. Samoilla sivuilla oli muitakin ohjeita, joita saatan tässä kokeilla tulevina päivinä. Jos joku kurkkaa tuon firman sivuja ja tahtoo tulla kertomaan, että olisihan ne olleet siellä englanniksikin, niin kyllä osa sivuista oli tosiaan käännetty, mutta reseptejä ei. 

Siiderimarinoidut possuvartaat grillistä

• 250 g possunlihaa (näytti minusta kyljykseltä, ilman luuta eikä hirveästi rasvaa, vähän kyllä)
• 2 dl kuivaa siideriä (bretagnelaista, en ihan niin pieteetillä tehnyt, että olisin valinnut makeusasteen ohjeen mukaan)
• 2 pientä uuden sadon sipulia
• tuoretta rosmariinia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin possun suupaloihin ja sekoitin siideriin sitruunamehun, suolaa ja pippuria sekä rosmariinia. Laitoin possupalat ja  marinadin pussiin ja ängin pussin jääkaappiin. Leikkasin sipulit isohkoihin paloihin, jotta ne saisi varrastettua. Ohjeessa ruoka tehtiin ensin pannulla ja sitten grillattiin, mikä oli minusta aika höpsöä, siinä vielä käytettiin sisäfilettä tai just luuttomia kyljyksiä. Eihän niitä ole tarpeen paistaa ensin pannulla ja sitten vielä grillata, sanoo tämä kaikkien keittiöjuttujen asiantuntija. Etenkään, kun lihaa on marinoitukin. 

Lihat olivat marinadissa noin 80 km verran (Tourin etapissa siis) ja sitten laitoin lihapalat vuorotellen sipulipalojen kanssa puisiin varrastikkuihin. Antti suoritti grillaustoimen Campingazin matkagrillillä ja sutikoi vartaita paistamisen aikana marinadin lopulla. Söimme nämä oikein kivat possuvartaat tuoreen leivän kanssa, juomana kylmä normandialainen kuiva omenasiideri. 

Tour de Francen etappi oli taas vuoristovoittoinen ja onneksemme saimme sen hyvin näkymään telkkarista. Selostuksesta emme oikein paljonkaan ymmärrä, kaipaamme syvästi Peter Seliniä. Noin kolmenkymmenen kilometrin päässä maalista tuli kisalle paussi, en ihan päässyt selville mistä oli kyse, jostain mielenilmaisusta reitillä ilmeisesti. Sen takia kaikki pysäytettiin ja jonkun ajan päästä samoin aikaeroin matka jatkui maaliin. Nopein on Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskisaa johtaa 11 sekunnilla Tadel Pogacar.

Ei mopolla moottoritielle!

Espanjalaiset merelliset vartaat ja tapasteltuja tähdenlentoja

Päivällisenä meillä oli tänään espanjalaisia merellisiä vartaita ja eilisen päivällisen loppuja tapasteltuina. Ohjeen vartaisiin otin, tai paremminkin idean, täältä. 

Merelliset vartaat ja tähdenlentoja kahdelle (vähän liikaa, kolmekin olisi syönyt)

Vartaat

• 75 g turskaa
• 150 g lohta
• 8 pientä kampasimpukkaa
• muutama viipale serranonkinkkua
• 1 sitruuna mehu ja kuori raastettuna
• loraus oliiviöljyä
• pippuria
• sahramia

Leikkasin turskan ja lohen muutamiksi suupaloiksi, niin että turskaa oli 5 palaa ja lohta 8 palaa. Valutin sulatetut kampasimpukat kuivemmiksi talouspaperiarkin päällä. Leikkasin serranonkinkkuviipaleita pitkittäin puoliksi. Minulla oli tällä kertaa kaksipiikkisiä metallivartaita, ne ovat hyviä siitä, etteivät ainekset niin helposti kierähdä niissä käännettäessä. Pujotin kalapalat ja kampasimpukat vartaisiin niin, että palojen väleihin tuli kinkkua. Eli viipale kinkkua pujotteli kalapalojen ja simpukoitten väleissä. Simpukat olivat niin pieniä, että ne mahtuivat kaikki samaan vartaaseen, kalapaloja tuli 4-5 samaan vartaaseen. 

Sekoitin sitruunamehusta ja raastetusta kuoresta, oliiviöljystä, pippurista ja sahramista marinadin vartaille, sutikoin ne marinadilla ja jätin asettumaan vähäksi aikaa.

Kuumensin parilalevyn kummankin kaasuliekin päällä ja laitoin liesituulettimen täysille, arvasin voivan hieman tulla käryä, enkä ollut väärässä. Kun parila oli kuuma, nostin vartaat kypsymään. Paistoin niitä eri puolilta muutamia minuutteja, noin 5-6 kaikkiaan. 

Tähdenlennot

• eilisen perunatortillan loput, noin puolikas pienehköstä tortillasta, kuutioiksi leikattuna
• eilisen päivällisen tähteeksi jäänyt kanarulla viipaleiksi leikattuna
• pieni pätkä chorizoa 
• nokare voita

Eilen meillä jäi puolet pienehköstä perunatortillasta syömättä, leikkasin sen kuutioiksi ja kanarullan viipaleiksi ja samoin chorizon. Paistoin ne kaikki pannulla nokareessa voita. 

Minuuttisalaatti

• muutama pieni tomaatti
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• pippuria
• basilikaa

Salaatin nimi on minuuttisalaatti, sillä sen kauempaa sen tekemiseen ei mennyt. Tarkastin kasvihuoneesta sisälle tuotujen loppujen tomaattien tilanteen, lautasella oli muutama punaiseksi kypsynyt. Halkaisin ne ja sekoitin niihin pikkuisen oliiviöljyä, sitruunamehua, pippuria ja basilikaa. 15 sekuntia vielä mietin, että kumpaan päähän vatia minuuttisalaatin sijoittaisin. Emme jaksaneet syödä ihan kaikkea ruokaa, kuinka oppisin tekemään vähemmän ruokaa kerrallaan? 

La Vueltassa toivoin, että Primoz Roglic voittaisi ja siirtyisi punaiseen johtajan paitaan, koska hänellä oli tänään synttärit. Minusta se oli aivan hyvä syy, että hän saisi voittaa. Etappi oli kyllä tasamaatyyppinen, joten massakiri oli todennäköisempi. Ei Primoz tietenkään voittanut, nopein oli Sam Bennett, joka teki melkein Alaphilippet ja tuuletti aika aikaisin, oli siinä sentään pyörän mitta etumatkaa ennen toiseksi tullutta Pascal Ackermannia. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Richard Carapaz ja synttäripoika on toisena. 

Back in business

Pari päivää meni vähän hunningolla, torstai ihan silkkaa laiskuuttani. Eilen minulla oli hyvä syy olla tekemättä espanjalaista ruokaa, melkeinpä lääkärin määräys. Olin nimittäin viisaudenhampaan poistossa ja olin valmistautunut siihen, että olen lähes invalidi päivän pari. Mitä vielä! Vaikka hampaan kippura juuri pisti hanttiin ihan kunnolla, maailman paras hammaslääkäri pilkkoi hampaan suussani ja kiskoi palat pois nopeammin kuin ehdin miettiä mitä kaikkea en voisi syödä viikonloppuna. Eilen en kuitenkaan koettelemuksen jälkeen jaksanut ajatella ruoanlaittoa, söin vain jotain pehmeää ja viileää ja mietin miten harakoille koko viikonloppu meneekään.

Tänään heräsin iloisena, virkeänä ja tarmoa täynnä. Ei turvotusta, ei kipua, eikä mustelmia. Hampaita pitäisi näköjään poistaa useamminkin. Olen saanut tänään paljon aikaan. Laitoin aamusta heti haudutuspataan käyttöä vaativat kanan koipireidet, ne menevät nyhdettynä huomisen paellaan. Sitten laitoin tämän päivän päivällisen possunlihan marinadiin ja tein huomisen jälkiruoan jääkaappiin. Siitä en uskalla mainita sanaakaan enempää, sillä olen aikaisemmin sössinyt kyseisen jälkiruoan täydellisesti. 

Tämän päivän ruoat ovat enemmän tai vähemmän revisited-osastoa, mutta ainahan hyvän ruoan voi toistaa, eikö voikin? Tämän possuvartaiden marinadin tekaisin ihan omasta tai asiakkaan päästä, mutta pidetään sitä espanjalaisena, jooko?

Pinchos morunos, patatas bravas ja ensalada de tomates

Pinchos morunos eli possuvartaat

• 1 possun sisäfile
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 3 valkosipulinkynttä silputtuna
• kuivattuja appelsiiniviipaleita
• suolaa ja pippuria
• tuore laakerin lehti
• tuoretta persiljaa
• tuoretta timjamia
• pimentonia
• kuivattua tomaattimurua

Leikkaa possunfile paloiksi ja sekoita marinadin ainekset keskenään. Nostele palat marinadiin ja pyörittele niitä niin, että ovat kokonaan marinadin peitossa. Jätä jääkaappiin muutamaksi tunniksi, jopa yön yli. Minä laitoin omat possupalani vakuumirasiaan, sillä saa marinointia nopeutettua ja tehostettua huomattavasti.

Kun on aika tehdä ruoka valmiiksi, ota lihapalat pois marinadista ja pistele ne varrastikkuihin. Grillaa vartaita noin viisi minuuttia puoleltaan, varo kuivattamasta possua. 

Patatas bravas ja valkosipulimajoneesi

• muutama peruna/syöjä, riippuu perunoiden koosta
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• majoneesia
• valkosipuli murskattuna
• tuoretta persiljaa

Pese perunat ja leikkaa ne paloiksi. Höyrytä perunoita muutama minuutti, niiden ei tarvitse tulla ihan kypsiksi vielä. Kaada perunapalat lautaselle kuivahtamaan ja jäähtymään. Usein tämä suosittu tapas uppopaistetaan, mutta minä tein homman shallow frynä, tai vielä vähän sen allekin, runsaassa oliiviöljyssä. Kun ruoka-aika lähestyy, kuumenna pannulla runsaasti oliiviöljyä, ainakin pannunpohjallinen ja kaada perunapalat pannulle. Kääntele niitä ja anna niiden kypsyä ja saada kaunis paistopinta, se vie noin 15 minuuttia. Kun perunoissa on rapea pinta kaada ne lautaselle paperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Ennen kuin laitat perunat tarjolle, mausta ne karkealla suolalla, pippurilla ja majoneesilla, jonka olet maustanut murskatulla valkosipulilla.

Ensalada tomates

• erivärisiä tomaatteja, pieniä ja isoja
• uudensadon sipulia
• oliiviöljyä
• cavaetikkaa (tai punaviinietikkaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkaa tomaatit puolikkaiksi ja ripota niille hieman suolaa, jätä suolatut tomaatit lävikköön valumaan noin puoleksi tunniksi. Leikkaa sipuli oikein ohuiksi viipaleiksi. Sekoita tilkka oliiviöljyä ja toinen pienempi tilkka mieluista etikkaa pienessä astiassa, mausta seos suolalla ja pippurilla. Sulje kastike tiiviillä kannella ja ravistele kunnolla niin öljy ja etikka emulgoituvat. 

Kun tomaatit ovat maustuneet puolisen tuntia lävikössä, kumoa ne tarjoiluastiaan ja kaada päälle emulgoitunut kastike, sekoita. Ripota päälle vielä tuoretta persiljaa. 

Koko ateria muodostui siis mehevistä possuvartaista, pimentonmaustetuista perunoista, valkosipuliaiolista ja tomaattisalaatista. Ei hassumpaa ja pystyin syömään kaikkea aivan mainiosti, ikään kuin hammas ei olisi eilen saanutkaan kyytiä.

Eilen jäin myös pyöräily katsomatta, mutta tänään pääsin La Vueltaan taas kiinni. Kyseessä oli 195 km mittainen tasamaan etappi, jo kahdeksas tässä kisassa. Massakiriksihän se meni ja sen voitti Alejandro Valverde, hänelle jo toinen etappivoitto tässä kisassa. Peter Saganille toivoin jo etappivoittoa, mutta se ei toteutunut, hän tuli toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa nyt punapaidassa Rudy Molard. Huominen etappi on sitten oikea vuorietappi ja meillä on vuotuinen paellapäivä. Saamme poikasetkin syömään, joten olen oikein iloinen!

Lohivartaat ja varsikukkakaali grillissä

Big Green Egg kuumeni tänään päivällistä varten, sääkin oli sen verran lämmin, ettei tarvinnut toppasortseja. Söimmekin ulkona ja samalla seurasimme Pikkuoravan seikkailuja pihalla. Siinäpä peloton yksilö, äiti saisi neuvoa katsomaan silloin tällöin ympärilleen. Päivällisen muodostivat lohivartaat, varsikukkakaali ja tomaatit, sekä palaset eilistä patonkia nekin grillissä elvytettynä.

Grilliherkkuja kahdelle

• noin 250 g kirjolohta viipaleiksi leikattuna
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• voita
• lisää sitruunamehua
• valkosipulinkynsiä
• tilliä
• varsikukkakaalin "oksia"
• pieniä tomaatteja
• muutama pala eilistä patonkia

Olin ajatellut tehdä lohen tällä ohjeella ja vähän sinne päin teinkin. Antti kuumensi Big Green Eggin hiilillä noin 200 asteeseen ja sommitteli siihen puolikkaan alan parilaa ja puolet reikäistä levyä. Kalapalani olikin melko ohut ja pieni kirjolohifile, joten sitä ei voinut tätä ohjetta varten leikata kuutioiksi, vaan leikkasin sen poikittain viipaleiksi nahkaa myöten. Sekoitin kulhossa oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria marinadiksi, jossa pyörittelin lohiviipaleet. Pujotin liotettuihin puisiin varrastikkuihin rullaksi kieritettyjä lohiviipaleita neljä kappeletta tikkuun. Sulatin pikkukattilassa ison nokareen voita, johon lisäsin sitruunamehua, kolme valkosipulin kynttä murskattuna ja paljon tilliä.

Laitoin yhteen vartaaseen neljä pientä tomaattia odottamaan grillaamista ja laitoin lautaselle varsikukkakaalin "oksia", kolme palaa kummallekin. Sutikoin ensin kukkakaalit voin, valkosipulin ja sitruunamehun seoksella, seuraavaksi leipäpalojen leikkuupunnat ja sitten lohivartaat. 

Antti grillasi epäsuoralla lämmöllä lohivartaat parilapuolella ja vihannekset ja leivät reikäisellä pellillä. Lohi kypsyi noin viidessä minuutissa ja samassa ajassa muutkin aterian osat. Ennen tarjoilua lusikoin vartaille vielä hieman voista sitruunakastiketta. Varsikukkakaali olisi ehkä voinut olla hieman pitempään lämmössä, mutta hauskaa syötävää sekin oli, lohivartaat ihan täydellisiä. Tomaattien kanssa olimme varovaisia, emmekä hommanneet vesikelloja kitalakeen. 

Jälkiruokana meillä oli pohjoisessa tekemäämme aprikoosijälkkärin toisinto, tällä kertaa laitoin neljä aprikoosia kummallekin omaan pikkuiseen foliovuokaan, lisäsin päälle hieman voinokareita, muscovadoa, marsalaa ja timjamia. Vuoat olivat grillissä jälkilämmössä sen aikaa, kun söimme pääruokaa. Söimme upeasti kypsyneet ja mehustuneet aprikoosit pienen jäätelöpalan kanssa, enempää ei pakastimista löytynyt. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään hiiligrillausaiheisia postauksiamme.  

Tosi työläät mozzarellavartaat

No ei vaiskaan, ei nämä olleet työläät. Päinvastoin. Ennen matkalle lähtemistä urakoin italiaslaisvaikutteisia syömisiä ja juomisia saadakseni myös joillekin niille päiville postauksen, jolloin en ole CampaKeittiössä. Kun ohjeessa on mozzarellaa, tämän Italia-haasteen ehdotonta hittituotetta, se piisaa minulle. Muumifileen lisäksi tässä käytettiin prosciuttoa, joka on ihan varmasti italialaista, joten kyllä tässä pää on vedenpinnan yläpuolella. 

Mozzarellavartaat lisäherkuilla

• pieniä mozzarellapalloja
• hunajamelonia
• cantaloupemelonia
• prosciuttoa
• basilikan lehtiä
• balsamicoa
• puuvartaita

Leikkaa melonit halki ja koverra siemenvelli pois. Pyöräytä melonikauhalla niin pyöreitä pallosia kuin osaat. Pujota puuvartaisiin vuorotellen melonipalloja, kinkkua, mozzarellaa ja basilikanlehtiä. Liruttele päälle hieman parasta balsamicoasi. Meillä oli vieläkin pikkuisen jäljellä Modenan tuliaista. 

Giro d'Italian tilanne on nyt taputeltu. Nairo Quitana otti eilen johtopaikan, oikeastaan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Ilmeisesti Tom Dumoulin on ollut vatsavaivoissa, jotka ovat vieneet hänen ajamiseltaan viimeisen terän. Tänään katsoimme toiseksi viimeisen etapin loppuvaiheet portugaliksi selostettuna. Huomista päätösetappia emme välttämättä näe, mutta aikomuksemme ole syödä pizzaa jossain tämän rantapaikan lukuisista kuppiloista. Kuohuva (varmasti erittäin laadukas, lähes kyykkykuohuva) on jo haaleanviileässä jääkaapissa odottamassa hetkeä, jolloin voimme nostaa Nairon maljan.