Meni niin kuin Strömsössä

Emme oikeastaan koskaan muista etukäteen varautua Strömsön katsomiseen, emme muista koska se esitetään tai kuinka usein se tulee. Mutta jos TV:stä sattuu kohdalle Strömsön jakso, yleensä katsomme sen loppuun. Milloin hyvänsä  hieman leppoisaa herttaisuutta, askartelua ja positiivisuutta on paikallaan. Viikko pari sitten osuimme katsomaan jaksoa, jossa askarreltiin joulukoristeita, juteltiin kirjojen lukemisesta ja tehtiin ruokia hävikistä herkuksi-hengessä jouluruokien lopuista. Minulle jäi mieleen salaatti, joka valmistettiin joulukalojen jatkojalostusruoan kaveriksi.

Lehtisalaatti-appelsiinisalaatti

• 4 "oksaa" lehtikaalia
•  2 appelsiinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl appelsiinimehua (noita aiemmin mainituista appelsiineista)
• appelsiinin kuori raastettuna (yhä noista yllämainituista appelsiineista)
• 1 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• puolikkaan granaattiomenan siemenet
• muutama saksanpähkinä

Leikkaa lehtikaalista lehtiruodot pois ja ryöppää lehdet kevyesti kastamalla ne noin minuutiksi kiehuvaan veteen. Nosta lehdet kulhoon, jossa on kylmää vettä ja jääpaloja. Näin lehtien kypsyminen pysähtyy ja niihin jää hieman rapeutta, mutta kitkeryys jää kattilaan. Hetken kuluttua nosta ryöpätyt ja jäähdytetyt lehdet paperin päälle valumaan. Voit myös käyttää ne salaattilingossa, jolla saa pois vettä mutkikkaista lehdistä. 

Raasta toisen appelsiinin kuori kuppiin odottamaan. Fileroi ensin kalju appelsiini leikkaamalla kuoret pois ja sitten kalvoja pitkin. Purista raadosta kaikki mehu kuppiin, jossa on kuoriraaste. Fileroi puolet toisestakin appelsiinista ja purista lopusta mehu talteen kuppiin, jossa on toisen appelsiinin kuoriraaste ja vähän mehua. Lisää mukaan oliiviöljy, sokeri, suola ja pippuri. Sekoita vinegretti tasaiseksi. 

Halkaise granaattiomena ja irrottele parhaaksi katsomallasi tavalla punaisia siemeniä, varaudu pukeutumalla punaiseen paitaan! 

Kun lehtikaali on kuivahtanut, asettele se tarjoiluvadille ja sijoittele päälle appelsiinifileet, granaattiomenan siemenet ja muutama saksanpähkinä. Kaada päälle vinegretti. 

Meillä kirpeä salaatti oli tarjolla uunissa paistetun kokonaisen broilerin ja hanhenrasvassa paistettujen perunoiden kanssa. Salaatissa oli purtavaa ja luonnetta, pidimme oikein paljon! Linnun ranka pääsee huomenna liemipataan ja luulenpa, että muutama pala perunoita päätyy ohimennen keittiössä piipahtavien vatsoihin.

Tämä mahtaa olla CampaSimpukan viimeinen postaus vuodelle 2019. Tämä vuonna blogiin päätyi vähemmän postauksia kuin minään aikaisempana vuonna, mutta tulevalle vuodelle minulla on suuria toiveita päästä jälleen vilkkaamman postaamisen tahtiin. 

Ranskalainen lehtikaali-linssikeitto

Muutama päivä sitten Antti osti lehtikaalia ja tänään hoksasin, että olen nähnyt joskus ranskalaisia keittoja, joihin lehtikaalia laitetaan. Löysinkin sopivan ohjeen ja mikä parasta, siihen tuli myös pekonia, jota oli nollalaatikossa muutama viipale. Osviittaa otin tästä blogista. Tästä tuli noin neljän hengen annos. Ohjeessa käytettiin vihreitä linssejä, minulla oli jemmassa punaisia, close enough.

Lehtikaali-linssikeitto

• 2 porkkanaa
• 3 uuden sadon punasipulia
• 4 paksua viipaletta savustettua pekonia
• oreganoa
• timjamia
• muutama chilihiutale
• tilkka punaviinietikkaa
• 4 dl vahvaa kanalientä + vettä sen verran, että lientä oli tarpeeksi
• 1 pieni tetra kypsiä punaisia linssejä
• 1 suuri pussi lehtikaalia, noin 10 suurta lehteä
• suolaa ja pippuria
• parmesaania
• persiljaa

Leikkasin sipulit ja porkkanat pieniksi kuutioiksi ja pekonin ohuiksi suikaleiksi. Poistin lehtikaalilehdistä (höpö sana) kaikki keltaiset kohdat ja lehtiruoditkin. Silppusin kaalit suikaleiksi ja keräsin ne kaikki suureen siivilään. Laskin päälle kylmää vettä ja huuhtelin kaalisilpun hyvin. Samoin kaadoin punaiset linssit siivilään ja huuhdoin ne. Sulatin kanaliemikalikat. 

Kuumensin suurta wokkipannua ja kippasin sille pekonisuikaleet kypsymään. Niistä irtosi hyvin rasvaa. Muutaman minuutin päästä lisäsin pannulle sipulit ja porkkanat, silputut timjamit ja oreganot, chilihiutaleet ja punaviinietikan. Annoin seoksen kypsyä joitakin minuutteja. 

Lisäsin pannulle linssit ja liemen, sekä vettä jonkun verran. Painelin mukaan lehtikaalisilpun ja lisäsin vielä hieman vettä. Nostin keiton kiehumaan muutamaksi minuutiksi, että lehtikaali alkoi antautua, muttei vielä mennyt aivan lötköksi. Maistelin keittoa ja maustoin sitä suolalla ja pippurilla, kunnes maistui tarpeeksi. Annoksen päälle ripottelin hieman persiljaa ja raastoin muutaman ohuen lastun parmesania. Lisänä meillä oli näppituntumalla tehtyä vaaleanpuoleista leipää (sämpylätaikina leipävuokiin ahdettuna) ihanan virolaisen ruususuolavoin kanssa. Tämä saattoi olla enemmän kaalikeitto linsseillä, kun lähdeblogissa oli linssikeitto lehtikaalilla. Molempi parempi.

Tour de Francen kymmenes etappi oli taas pitkä kuin nälkävuosi, aurinkoisena päivänä reitti näytti mukavalta, mutta varmasti väsymys jo painoi kilpailijoiden jalkoja. Jussi Veikkasen kommentointipäivät loppuivat ainakin tältä, mutta tilalle tullut Kimmo Kananen on yhtä miellyttävä kuunnella. Toivoin kovasti, että Peter Sagan viimein voittaisi etapin, sillä minusta olisi hänen vuoronsa, mutta toivettani ei otettu huomioon. Voittajaksi kerkisi Wout van Aert. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Julian Alaphilippe. Huomenna on lepopäivä ja keskiviikkona kisa jatkuu. 

Pastaa ja halloumia - nonna kääntyy haudassaan

Tänään oli yksi niistä päivistä, jolloin on viisainta olla poistumatta tontilta, mikäli ei erityisesti halaja katkenneita luita tai aivotärähdyksiä. Lauantai-iltainen täystalvi on muuttunut pääkallokeliksi ja neliveto olisi paikallaan heti, kun astuu kuistilta askeleen. Niinpä en edes ajatellut mennä kauppaan, vaan kehittelin päivällisen niistä aineksista, joita löytyi kotoa. En tiedä ovatko italialaiset oikeasti kovin mustasukkaisia pastaruoastaan, tai vihaisia, jos pastaan laitetaan "väärää" juustoa. 

Halloumi-kanapastaa kahdelle nonnan kauhuksi

• 150 g spagettia
• 150 g broilerin rintafilettä
• puolen sitruunan mehu
• liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 150 g halloumia
• 8 kirsikkatomaattia
• 1 yksinäinen lehtikaalilehti
• tuoretta basilikaa
• vielä vähän pippuria ja oliiviöljyä

Leikkaa broileri pieniksi kuutioiksi ja sekoita niihin sitruunamehusta, oliiviöljystä, pippurista, suolasta ja chilistä pieni marinadi. Leikkaa halloumi myös pieniksi nopiksi ja silppua lehtikaali ja puolita tomaatit. Keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä. 

Pastan kiehuessa paista ensin halloumipaloihin pannulla oliiviöljyssä jokapuolelle rapea pinta. Laita palat foliolla peiteltynä johonkin astiaan odottamaan. Paista myös broileripaloihin kaunis pinta ja lisää pannulle tomaatin puolikkaat ja lehtikaalisilppu, kääntele ja anna kypsyä vielä sen aikaa, että pasta on kypsää. 

Kumoa kypsä pasta tarjoiluvadille, liruttele päälle hieman hyvää oliiviöljyä (kuka nyt pahaa liruttelisikaan?) ja kaada pastan sekaan niin broileripalat lisukkeineen pannulta kuin lämpimänä pidetyt halloumipalatkin. Sekoita ja jauha pinnalle hieman tuoretta pippuria myllystä. Viimeiseksi lisää tuore basilika. Oli hyvää! Annoksesta jäi yhden reilun työlounaan verran. 

Lihamureke haudutuspadassa, colcannon ja timjamiporkkanat

tätä vaan riittää ja riittää

Tällä viikolla keskiviikko on ylivoimaisesti paras päivä, olenhan saanut jo koko viikon työt tehtyä, itse asiassa kahden viikon melkein yhtäjaksoinen työputki taukoaa ensi maanantaihin asti. Vapaata edeltävien kolmen yövuoron ansiosta olen tavanomaisessa zombie-tilassa, jossa nukkumista ei kannata vielä suunnitellakaan, vaan käyttää energiaa muihin asioihin. Kyllä uni sitten illempana korjaa mukaansa. 

Tänään poikkesin aamulla töistä tullessa kaupassa ja päätin jo silloin, että söisimme lihamureketta, sillä sitä ei ole ollut aikoihin. En edes muista milloin. Päätin myös, että tekisin sen jotenkin uudella tapaa ja se tapa löytyikin nopeasti foodgawkerista hakusanoilla meat loaf. 555 erilaista lihamurekeohjetta oli enemmän kuin tarpeeksi. Valitsin ohjeen, jossa käytettiin lempilaitettani, haudutuspataa, Crock Potia. Eihän minulla sitten ollut kuitenkaan kaikkia vihjepostauksen aineksia, joten murekkeesta tuli melko toisenlainen. Niinpä en linkkaa minnekään, vaan laitan tähän oman viritykseni. 

Lihamureke haudutuspadassa

• 800 g naudan jauhelihaa
• 2 palaa paahtoleipää (tai muuta, mielellään kuivahtanutta leipää)
• 2 kananmunaa
• 1 sipuli silppuna
• 1 rkl valkosipulitahnaa (tai 2-3 valkosipulin kynttä silppuna)
• 1 rkl tomaattipyrettä (unohdin, vaikka aioin laittaa)
• 1 pieni tölkki säilykemaissia (noin 2 dl)
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl pulpiber-maustetta
• 0,5 dl kermaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä padan öljyämiseen
• 3 leveää viipaletta pancettaa
• 10 kirsikkatomaattia

1. öljyä haudutuspata huolellisesti, ettei mureke tartu pataan
2. silppua sipuli ja leipäviipaleet ja laita ne yleiskoneen kulhoon
3. lisää kulhoon kananmunat, jauheliha ja valkosipuli, maissi, tomaattipyre ja muut maustekastikkeet sekä mausteet, kerma ja sitruunamehu
4. vaivaa koneella taikina tasaiseksi massaksi
5. paista pieni koepala, lisää mausteita mikäli se on tarpeen
6. kaavi taikina pataan ja muotoile siitä tasainen murekekakku
7. peitä murekkeen pinta kinkkuviipaleilla ja asettele tomaatit murekkeen reunoille
8. laita lihamittari murekkeen keskelle niin, ettei sen kärki osu padan pohjaan
9. laita pata low-asetukselle viideksi tunniksi, tai kunnes murekkeen sisälämpötila on 65 astetta
10. voit myös paistaa murekkeen uunissa 200 asteessa niin, että sisälämpötila on sama 65 astetta ja sen jälkeen peitä mureke foliolla ja jätä asettumaan vähintään vartiksi 
11. haudutuspadassa voit jättää murekkeen oleilemaan lämpimäpitoasetukselle, mikäli aterian muut osat eivät ole vielä valmiit

Lisäkkeinä meillä oli tänään irlantilaisvaikutteista lehtikaalilla ja purjolla piristettyä perunamuusia ja timjamiporkkanoita. Pihalta löytyy vielä lehtikaalia niin paljon, kuin ehdin ruoanlaitossa käyttää, eikä timjamikaan ole mitenkään vähissä.

Colcannon - irlantilainen lehtikaali-perunamuusi

• puikulaperunoita
• lehtikaalia
• purjoa
• maitoa
• voita
• suolaa ja pippuria
• loraus vettä

1. kuori perunoita tavallinen teidän ateriallanne tarvittava määrä ja laita perunat kypsymään höyryyn
2. leikkaa lehtikaali ja purjo suikaleiksi ja laita ne pannulle vesitilkassa laiskistumaan, mikäli ateria ei muuten ole vielä valmis, jätä kevyesti kypsennetyt lehtikaali ja purjo lautaselle odottamaan, kun vesi on kiehunut pannulta pois
3. viimeistelyvaiheessa laita pannulle nokare voita ja kaali ja purjo uudelleen lämpenemään voinokareen kanssa
4. kun perunat ovat kypsät, tee niistä tavalliseen tapaan perunamuusia maidon ja voin, sekä suolan ja pippurin kanssa
5. sekoita mukaan kuuma lehtikaali-purjosilppu
6. lusikoi muusi tarjoiluastiaan ja tee muusiin syvänne, johon valutat hieman sulaa voita

Timjamiporkkanat

• 1 suurehko porkkana/syöjä
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta timjamia
• 2 rkl voita
• 1 rkl hunajaa tai siirappia
• puolikkaan sitruunan mehu

1. kuori porkkanat ja leikkaa ne vinottain muutaman millin viipaleiksi
2. kuumenna pannulla desi vettä ja lado porkkanaviipaleet pannulle kypsymään (mikäli teet tämän ennen kuin muut aterian osuudet ovat valmiit, kypsennä porkkanat melkein kypsiksi ja jätä ne valutettuina odottamaan viimeistelyä)
3. kun porkkanat ovat melkein kypsät, kaada vesi pois pannulta, lisää mukaan pannulle voi, hunaja tai siirappi, suolaa ja pippuria ja paljon timjamia, kysennä sekoitellen porkkanat juuri ja juuri kypsiksi, ei ylikypsiksi

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Ja minä kun aina luulin - siskonmakkarakeitto

persilja haluaa vaan kasvaa ja kasvaa

Olen kaksi kertaa elämässäni ostanut siskonmakkaroita. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1988, kun asuin ensimmäisessä omassa kodissani ja halusin opetella ruoanlaittoa. Olimme kumpikin sisareni kanssa saaneet äidiltämme keittokirjan, jonka nimi oli Kotiruokaa kahdelle. Siinä oli helppoja ohjeita arkisiin ruokiin, myös muutamia aterialle fataaleja painovirheitä. Jos sattui olemaan hyvin tarkasti ohjeita noudattava henkilö, kuten vaikka sisareni tuohon aikaan, saattoi nakkikastikkeen sijaan saada aikaan nakkikakun, kun joutui paniikissa säätämään. Olen tainnut kertoa jutun ennenkin, anteeksi sisko. 

Minä jänistin tuolloin siskonmakkaroiden kanssa, en ollut tajunnut kouluvuosina lukemattomia siskonmakkarakeittolautasellisia tyhjentäessäni, että siskonmakkara on raakamakkara. Minua suorastaan vistotti tuolloisella olemattomalla keittiökokemuksellani koskeakaan noihin olminakkeihin. En osannut kuvitella miten saisin sieviä makkarapallosia keittooni, joka jäi lopulta tekemättä. Onneksi harjoittelin tuolloin yksin kodinperustamistani, kukaan muu ei jäänyt ilman ateriaa. Sen lisäksi, että olin pelkuri, laitoin makkarat roskikseen, sillä kompostoinnista en ollut vielä kuullutkaan, tuskin muustakaan kierrättämisestä. Tuona päivänä taisi syntyä ensimmäinen keittiöpeikkoni.

Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin ostin taas siskonmakkaroita. Sain myös selville, ettei kyse ole ollenkaan siskon makkaroista, vaan sana on alunperin ranskalaista alkuperää (saucisse, joka tarkoittaa yleisesti ruokamakkaraa) saksan ja ruotsin kielien kautta. On hyvä oppia uutta, korjata vääriä mielikuvia ja viimeinkin ottaa  olminakista kiinni ja pusertaa sitä keittoon. Älkää vaan sanoko, että te kaikki muut olette aina tienneet, ettei kyse ole siskosta.

Viime aikoina siskonmakkarakeittoa on näkynyt tutuissa blogeissa siellä täällä, mutta varsinaisena kimmokkeena toimi Sillä sipuli-blogin Instagram-kuva keittolautasesta. Kuva jäi mieleeni ja sen mukaan tein tänään päivälliseksi elämäni ensimmäisen siskonmakkarakeiton, tietysti omin virityksini.

Väärinkäsityskeittoa eli siskonmakkarakeitto 4-6 henkilölle

• 1 l lihalientä
• 8 siskonmakkaraa
• nokare voita
• 8 kiinteämaltoista perunaa
• 3 porkkanaa
• 1 tetra valkoisia suuria papuja
• 5 cm pätkä purjoa
• 5 pienehköä lehtikaalin lehtykäistä silppuna (saisi olla enemmänkin)
• suolaa ja pippuria
• persiljaa

Sulatin liemikalikan ja kuorin perunat ja porkkanat. Pilkoin perunat ja porkkanat pienenpuoleisiin paloihin ja purjon ohuiksi kiekoiksi ja kippasin ne liemikattilaan kypsymään. Kuumensin pannun ja sulatin sillä nokareen voita. Rohkaisin mieleni ja tartuin siskonmakkaroihin ja puristin niiden kuorta niin, että makkaramassaa pullahti palloina pannulle. Paistoin makkarapallosia hetkisen aikaa. Kun perunat ja porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin  pavut, lehtikaalin ja makkarapalat kattilaan. Maustoin keiton suolalla, pippurilla ja persiljalla, annoin sen kypsyä vielä muutaman minuutin ja tarkastin kaikkien ainesten kypsyyden. Helppo, nopea, hyvä arkikeitto. Uskallan varmasti uudelleenkin. Mutta on minun myönnettävä, että vieläkin minua vistotti käsitellä sitä velttoa, kalpeaa makkaraa.

Kuumottava makkarakeitto

Flunssa tuntuu asettuneen taas liiankin taloksi, eikä ruoka silloin maistu kovin hyvin. Tänään tein keittoa, johon keräsin kaikenlaista kaapeista Hävikistä herkuksi-teemalla ja maustoin keittoa niin, että siitä tuli tavallistakin lämmittävämpi.

Sitäsuntätä-tyyppinen makkarakeitto

• 2 pienehköä mietoa chorizoa (eivät olleet espanjalaisia, olivat ihan mietoja, lasten chorizoja siis)
• 10 eiliseltä tähteeksi jäänyttä pientä lihapullaa
• 1 porkkana
• 4 kevätsipulia
• 3 keskikokoista perunaa
• 1 tetra suuria valkoisia papuja
• 0,5 dl punaisia linssejä (lisäsin listaan myöhemmin, postatessa unohdin, että laitoin niitäkin)
• 1 dl olemattoman pientä kukanmuotoista pastaa
• 3 pientä suippoa, aavistuksen nahistunutta paprikaa 
• 2 pikkuista tomaattia
• 4 pienehköä lehtikaalilehteä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• chilirouhetta
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta timjamia ja persiljaa
• vettä liemeksi
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä

Leikkasin makkarat noin puolen sentin viipaleiksi ja puolitin lihapullat. Kuorin porkkanan ja perunat ja leikkasin ne viipaleiksi ja suikaleiksi kypsymisen nopeuttamiseksi. Kumosin pavut siivilään, huuhtelin ja jätin odottamaan. Silppusin sipulin ja lehtikaalin, samoin yrtit. Viipaloin paprikat ja tomaatit. 

Laitoin paistinpannun kuumenemaan jo ainesten silppuamisvaiheessa ja sille hieman voita ja öljyä. Samoin laitoin kattilan tulelle ja siihen noin litran vettä vedenkeittimen kautta Jamie-tyyliin. Kun pannu oli kuuma lisäsin sille makkara- ja lihapullapalat. Paistelin niitä hetkisen ja kippasin kattilaan. Laitoin sitten pannulle vuorostaan sipulin, peruna- ja porkkanaviipaleet ja pyöräytin niitäkin kuumassa ennen kuin lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin ja maustoin chilillä, pimentonilla ja pippurilla. 

Kun ainekset alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan punaiset linssit, pavut, pikkuiruisen pastan, lehtikaalin, tomaattiviipaleet ja tomaattipyreen. Annoin keitoin kiehua maltillisesti, kunnes pasta oli kypsää (lisää hieman vettä, jos liemi käy vähiin). Minun pastani oli niin olematonta, että se kypsyi parissa minuutissa. Tarkistin mausteet ja lisäsin suolaa, pippuria ja pimentonia. Jätin keiton hautumaan jälkilämmölle siksi aikaa, että ehdin kattaa pöydän ottaa annoskuvan. Lisäsin syömäni annoksen päälle vielä tuoretta timjamia ja varmaan aavistus manchegoraastettakin olisi sopinut tähän hyvin. Keitto oli hyvin maukasta ja niin vatsaa kuin sieluakin lämmittävää. Arvelen huomisten tähdenlentojen olevan vielä parempaa, kuten hyville keitoille usein käy. Tämä ruoka oli myös hyvin nopea, se oli valmista puolessa tunnissa.

Nakkistrone

Meillä on töissä henkilö, jonka mielestä ruokaa pitää aina hankkia paljon, yleensä liikaa. Viime viikolla töissä oli syöty hodareita ja ylijäämänakkeja oli jääkaapissa käyttöä odottamassa. Laitoin tänään meille nakkikeittoa yhteislounaaksi. Lisäilin siihen yhtä jos toista, lopulta keitto oli eräänlainen nakkiminestrone. Otin kotoa mukaan 10 l kattilan ja piipahdin kaupasta nakkeja lukuunottamatta tarpeet suureen keittosatsiin.
 

Nakkistrone noin kymmenelle

• 2 pakettia kuorellisia nakkeja (noin 15 nakkia/paketti)
• 10 isoa perunaa
• 6 suurta porkkanaa
• iso pala lanttua
• 15 cm pätkä purjoa
• 2 tölkkiä valkoisia papuja
• pieni nippu spagettia
• 5 lehtiruotia lehtikaalia
• vettä nesteeksi
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa

Kuori perunat, porkkanat ja lanttu ja leikkaa kaikki kuutioiksi. Leikkaa purjo ohuiksi rinkuloiksi. Valuta pavut ja huuhtele lehtikaali, silppua kaali pieneksi. Laita perunat, porkkanat, lantut ja purjo isoon kattilaan ja laske päälle vettä päälle niin, että ainekset peittyvät hyvin. Kuumenna keittopohja ja anna sen kiehua pienellä teholla. Lisää mukaan soijakastike ja tomaattipyre, sekä suolaa ja pippuria. Leikkaa nakit pieniksi pätkiksi ja paista niitä kuumalla pannulla, kunnes ne ottavat hieman väriä. Pätki spagetti keittoon pikkupaloiksi. Lisää kattilaan nakit, pavut ja lehtikaali ja keittele miedolla lämmöllä, kunnes kaikki on kypsää. Ripottele keittoon persiljaa ja tarkista suola ja pippuri. 

 

Meillä oli keiton kaverina Pikku Jääkäri-ruisleipää, juustoa, kinkkua ja kurkkua. Iso kattila tyhjeni siihen malliin, että tulkkasin keiton kelvanneen. Jälkiruokana oli työyhteisömme tukipilarin, mukavan M:n läksiäiskakkua, kyllä maistui kahvin kanssa!

Lehtikaaliohratto

Söimme vastikään kahdella ravintola-aterialla ohrattoa, jota en ollut koskaan tullut itse tehneeksi. Tänään asia korjattiin, sillä tein sauvajyväsen ohjeella lehtikaaliohrattoa. Se ponkaisi kerrasta lempilisäkkeeksi koko perheen mielestä.

Eilen tein poronpotkista ja muista vähän epämääräisistä luullisista paloista osso buco-tyyppistä ruokaa haudutuspadassa. Kuten kerroin, se ei vain suostunut valmistumaan ihmisten ajoissa ja tein pikaisen pasta-aterian nälkää tyydyttämään. Annoin poron jatkaa hautumistaan ja jossain vaiheessa iltaa se oli lopulta antanut periksi ja kalvot sulaneet olemattomiin. Tänään söimme ylimureaa poroa ohraton kanssa ja olimme tyytyväisiä. 

Lehtikaaliohratto sauvajyväsen ohjeella neljälle

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• iso nokare voita
• 2 dl ohrasuurimoita
• 8 dl lientä (poroa ja lammasta)
• iso kourallinen pecorinoa raasteena
• loraus kermaa
• pippuria (suola tuli liemestä ja juustosta)
• iso lehtikaalin lehti silppuna
• tuoretta persiljaa ja timjamia 

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi, samoin lehtikaali ja raasta juusto odottamaan. Kuumenna liemi kiehuvaksi. Sulata voinokare pannulla ja kuullota sipuleita siinä hetken aikaa. Lisää suurimot pannulle ja paistele niitä muutamia minuutteja. Ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan aina edellisen imeydyttyä suurimoihin. Tämä vie aikaa noin 30 minuuttia tämän kokoisella erällä. Sekoittele ja pysy lähistöllä, ettei orhatto pääse palamaan pannulla. Kun ohrasuurimoissa on vielä pikkuisen puruvastusta, lisää silputtu lehtikaali mukaan ja kypsytä vielä pari minuuttia. Sekoita mukaan juustoraaste ja kermaloraus, mausta pippurilla ja suolalla, mikäli liemesi on suolatonta, eikä juuston suola riitä. Ripottele pinnalle tuoreita yrttejä. Poropalaset tein samaan tapaan kuin hirviosso bucon blogin ensimmäisenä vuonna. 

Poro-lehtikaalikeitto

Eilen emme jaksaneet syödä ihan kaikkea poronkäristystä, jonka tein niin tvistivapaasti kuin osasin. Perunamuusi, eli pohjoiseen tapaan pottuvoi, syötiin loppuun. Niinpä tälle päivälle piti keksiä jotain jatkojalostusta käristyksenlopulle. TOP100:seen laittamani hakusana tuotti monta tulosta, monet olivat keitelleet Lapin ukon keittoa, jollaisesta minä en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka tiedän napapiiriltä kotoisin olevana sentään jotain pohjoisen sapuskoista. Keittoon tuli kuitenkin kermaa ja monen ohjeen mukaan sulatejuustoa, jota meillä ei ikinä kuuna päivänä ole, tule eikä tilata, joten minun täytyi kehitellä:

Lapista pois muuttaneen eukon keitto

• 0,5 l rasiallinen eilistä poronkäristystä  + 2 dl rasia erikseen talletettua käristyslientä
• 6 perunaa
• 4 porkkanaa
• kourallinen punaisia linssejä (alkaa purkin pohja viimein häämöttää)
• 2 isoa "oksaa" lehtikaalia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• vettä

Kuorin perunat ja porkkanat ja siivutin ne ohuiksi viipaleiksi mandoliinilla (ei vammoja, rasti seinään!). Irrotin lehtikaalit palasina ruodistaan. Kippasin porkkanat, perunat ja linssit kattilaan ja laskin niiden päälle vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyivät. Annoin niiden kiehua muutamia minuutteja, jonka jälkeen lisäsin kattilaan käristyksen, liemen ja lehtikaalisilpun. Keitto kiehui noin 10 minuuttia ja perunat ja porkkanat olivat siinä ajassa kypsiä. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla, annoksen päälle ripottelin persiljasilppua. Tästä tuli ihan kelpo keitto jatkojalostushengessä ja pidin erityisesti lehtikaalista tässä sopassa. Se näyttikin kivalta, vaikka kuvassa se on melkoisen tummanvihreää. Linssit olivat Opiskelijan mielestä piilolinssejä, sillä hän vaivoin huomasi yhden, joka oli tarttunut kiinni porkkanapalaseen.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Lampaankyljyksiä ja lehtikaalia

Koko viikon olemme menneet tähdenlentojen ja leipäpalasten voimin, perheenjäsenet ovat tavanneet vain jyrkimmissä mutkissa. Nyt viikonloppu on alkanut ja olemme rauhoittuneet tontille. Huomisen päivällissuunnitelmiin kuuluu kaikkien suosikkia, poronkäristystä ja perunamuusia. Sitä ennen vielä käytimme tämän päivän ateriaan pakastimen ja vihanneslaatikon aarteita teemalla "tulipa syötyä". Olimme luultavasti Suomen viimeiset lehtikaalista innostuneet, kun saimme sitä niin Passiossa kuin Ribessäkin. Heti kun kauppareissulla huomasin lehtikaalia myynnissä, ostin pussin. Tänään tein siitä lisäkkeen lampaankyljyksille. Ohjeen otin parista tutusta blogista, joiden vinkkejä yhdistelin, mutten enää löytänyt kumpaankaan lähteeseen.

Lehtikaalilisäke

• 4 isoa lehtikaalivartta
• 1 omena
• kourallinen pinjansiemeniä
• loraus auringonkukkaöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita arkki leivinpaperia uunipellille. Riivi lehtikaalista suupaloja ja heitä lehtiruodit kompostiin. Kerää irtonaiset lehtikaalipalaset kulhoon ja lorauta niille öljyä, pyörittele niitä niin, että ne ovat kauttaaltaan öljyssä ja levitä palaset pellille paperin päälle, ripottele päälle hieman suolaa ja pippuria. Paista lehtikaalipaloja noin 8-10 minuuttia uunissa, varo polttamasta niitä. Nostele rapeiksi käyneet lehtikaalipalat talouspaperin päälle valumaan ja jäähtymään. Paahda pinjansiemeniä kuumalla, kuivalla pannulla kunnes ne saavat hieman väriä, varo polttamasta niitäkin, se käy hetkessä, kun ne unohtaa. Kaada paahdetut siemenet lautaselle jäähtymään. Leikkaa omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja tarjoa lihan lisäkkeenä.

Lampaan kyljykset

• 6 pientä lampaankyljystä (ei kai ne kovin suuria voi ollakaan)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Kuivaa kyljykset paperilla ja ripauta niille suolaa ja pippuria. Paista niitä öljyssä kuumalla pannulla muutama minuutti puoleltaan ja laita ne folionyyttiin vetäytymään hetkeksi, kun kokoat muun aterian. 

Muut lisäkkeet

• 6 puikulaperunaa 
• 2 porkkanaa ohuina suikaleina
• 10 ruusukaalin uloimmat lehdet irrotettuina
• 1 tl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• tuoretta persiljaa

Höyrytä perunat kypsiksi ja viime tipassa käytä pannulla oliiviöljyssä ohuita porkkanasuikaleita ja ruusukaalin lehtiä, että ne kypsyvät aivan aavistuksen verran. 

Levitä lehtikaalilisäke tarjoiluastiaan ja nostele päälle kevyesti kypsyneet porkkanat ja ruusukaalin lehdet. Laita folionyytissä asettuneet lampaankyljykset ja kypsät perunat kasvislisäkkeen päälle ja vuole muutama voinokare perunoille, ripottele pinnalle tuoretta persiljaa. Huomaa pöydässä, että joku kiva jogurttikastike olisi paikallaan, mutta ole vaiti, sillä unohdit koko jutun. 

Lehtikaali oli oikein hyvää, lampaankyljykset pieniä, mutta maukkaita, onneksi ei ollut kova nälkä. Lehtikaaliin pitää ottaa lisätuntumaa heti lähipäivinä!