Taatelikakkukatsaus

Jokaisena blogaanivuonna olen paistanut jouluksi taatelikakun. Vuonna 2011, blogin ensimmäisenä jouluna leivoin aivan tavallisen Ruutukokin taatelikakun, kuten jokaisena vuonna, jona olin ylipäätään tehnyt mitään joulun eteen itse omassa kodissani. Ruutukokin kakkusivu on siltä kohdin tahrainen ja täynnä päivämäärämerkintöjä. Sen jälkeen aloin varioida kakkua, en tosin kovin radikaalilla tavoin.  Vuonna 2012 lisäsin kakkutaikinaan tummaa suklaata. Vuonna 2013 käytin sauvajyväsen käyttämää ohjetta. Vuonna 2014 uskaltauduin laittamaan taatelikakkuun espressoa. Vuoden 2015 taatelikakkuun tuli sekä suklaata, kahvia että konjakkia. Vuonna 2016 olin vuorotteluvapaalla ja minulla piti olla rajattomasti aikaa ja ainakin sen verran sitä oli, että tein kaksi taatelikakkua, ensin sticky toffee puddingin ja sitten vielä kahviliköörillä maustettua kakkua lähempänä joulua. Viime vuonna tein Veeran ohjetta mukaillen taatelikakun, johon ei tullut lainkaan muuta makeutusta kuin taateleista itsestään. 

Tänä vuonna taatelikakun tekeminen jäi aika viime tippaan. Olemme olleet pariskuntaflunssan kourissa, lähinnä pitäneet sohvia paikallaan muutaman päivän. Tänään minulla on ollut jo melko hyvä vointi ja leivoin heti aamulla joulukakut, jotka ehtivät vielä mehevöityä pari päivää. Tämän vuotiset kakut ovat hyvin vapaalla kädellä tehtyjä, pienensin tavanomaisia Ruutukokkini ohjeita vähän sinne päin, mutta ilmeisesti toipilailla on tämmöinen etuoikeus, kakut onnistuivat oikein mainiosti. Halusin tehdä kakuista vähän tavallista pienempiä, koska niiden syömisessä on jokatapauksessa hommaa. 

Taatelikakun pieni erikoisuus on tämän talven uutuustuote keittiössämme, nimittäin tahini. En ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt sitä ennen kuin Portugalissa tein elämäni ensimmäisen hummuksen. Sitä purkkia emme tuoneet kotiin, mutta ostin omaan kaappiin heti purkin, kun muistin. Olen nähnyt tahinia käytettävän leivonnaisissa ja niinpä kokeilin sitä taatelikakkuun. 

Ruutukokin taatelikakku pienennettynä ja tahinilla maustettuna

• nokare voita ja vähän vehnäjauhoja vuoan valmisteluun
• 150 g kuivattuja taateleita (ei sitä palikkamallia, irtonaisiakin saa nykyään hyvin)
• 2 dl vettä
• 1,5 dl sokeria
• 150 g voita (EDIT, oli unohtunut ohjeesta)
• 2 pientä kananmunaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 0,75 tl leivinjauhetta
• 0,75 tl ruokasoodaa
• 0,75 tl vaniljajauhetta
• 1 rkl tahinia

Voitelin ja jauhotin pienehkön kakkuvuoan, noin 1,5 litraisen. Poistin taateleista kivet ja leikkasin ne (taatelit siis, ettei kenenkään tarvitse viisastella, kuten itse heti haluaisin) muutamaan palaan. Laitoin taatelit, veden ja sokerin kattilaan ja keittelin ne soseeksi. Se vei noin 20 minuuttia. Lisäsin voin kattilaan ja laitoin liekin pois. Voi suli taatelisoseeseen pikkuhiljaa ja sillä välin valmistelin toista kakkua saadakseni ne uuniin samaan aikaan. 

Kun taateli-voiseos oli jäähtynyt hieman, sekoitin mukaan kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauheen, soodan ja vaniljan), kananmunat ja tahinin. Tämä on siitä hyvä kakku, ettei tule paljon tiskiä, ei tarvitse vatkata mitään, kunhan sekoittaa ainekset kattilassa. Kaavin kakun valmisteltuun vuokaan ja paistoin kakkua 175 asteessa 50 minuuttia. Kakku onnistui mainiosti.

Toinen kakku on perinteinen hedelmäkakku, sellaisiakin olen leiponut monena jouluna, etenkin esikoinen pitää kirsikkoja pursuvasta kakusta. Tälläkin kertaa käytin luotto-ohjetta Ruutukokista, pienensin tätäkin ohjetta ilman kovin tarkkoja laskelmia ja hyvin meni. 

Hedelmäinen joulukakku

• nokare voita ja vähän vehnäjauhoja vuoan valmisteluun
• 1 rasia erivärisiä cocktailkirsikoita
• 1 pieni lasipurkki punaisia cocktailkirsikoita
• 0,5 dl rusinoita
• 0,5 dl calvadosta
• 0,5 dl kuorittuja manteleita
• 150 g voita
• 1,5 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 0,75 dl kermaa

Laitoin jo eilen kirsikat ja rusinat calvadokseen maustumaan tiiviiseen rasiaan. Tänään jatkoin leipomispuuhia. Valmistelin 1,5 litraisen lasisen leipävuoan voitelemalla ja jauhottamalla vehnäjauhoilla. Kuumensin uunin 175 asteeseen. 

Vatkasin voin ja sokerin vaaleaksi vaahdoksi ja lisäsin mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Seuraavaksi lisäsin mukaan kuivat aineet (vehnäjauhot ja leivinjauheen) ja kerman. Taikinaa ei pidä tämän jälkeen vatkata kovin voimakkaasti, ettei se sitkisty, vain sen verran, että taikinasta tulee tasaista, se on aika tahnamaista. Lopuksi kääntelin mukaan calvadoksessa kylpeneet kirsikat ja rusinat ja lopuksi mantelit. Kaavin taikinan pitkulaiseen lasivuokaan ja tein taikinan keskelle pitkulaisen painauman siltä varasta, että kakku kohoaisi keskeltä enemmän kuin reunoilta. Paistoin tätä kakkua yhtä aikaa taatelikakun kanssa 175 asteessa, mutta se vaati hieman pidemmän paistoajan kuin taatelikakku, yhteensä noin 65 minuuttia. Kokeilin kakkujen kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksen jäljiltä puhdas, oli kakku kypsä. Maltoin odottaa noin 10 minuuttia ennen kuin kumosin kakut. Myös hedelmäkakku onnistui mainiosti. 

Käytin näihin kakkuihin virolaista voita, jossa oli kunnolla suolahippuja, se sopi erittäin hyvin, toi hyvän kontrastin taikinoiden makeuteen. Suolaa pitää olla makeissa ja sokeria suolaisissa, se on hyvä perussääntö. 

Ilmeisesti puolalainen nektariinikakku

Minä pidän kovasti nektariineista, enemmän kuin persikoista tai aprikooseista. Nektariinien ostaminen Suomessa on aika hasardihommaa, mutta välillä niiden loppukypsytys onnistuu kotioloissa. Useimmiten ei. Leivontaan voi käyttää vähän raaempiakin hedelmiä. Tänään halusin tehdä pienen jälkiruokakakun nektariineista ja löysin ohjeen, jota melkein noudatin. Taikinaan ei tullut lainkaan kananmunia, mutta minä lisäsin pari pientä kananmunaa. Ihan vain koska voin. Muuntelin mittoja vähän leväperäisesti, mutta tavallaan johdonmukaisesti. Tämä kakku muistuttaa aika paljon Puolen brandyn luumukakkua, jonka tein alkukuusta. 

Ilmeisesti puolalainen nektariinikakku

• 6 rkl voita (epämääräinen ilmaisu, laitoin noin 50 g)
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2 dl maitoa
• 2 kananmunaa (ihan pieniä, ei kerrota kenellekään)
• 2 nektariinia
• tomusokeria koristeluun

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Ota esille noin halkaisijaltaan noin 20 senttinen pannu, joka kestää uunikäytön, tai vuoka, jollei sinulla ole sopivaa pannua. Minä käytin pientä valurautapannua, samaa kuin luumukakussa. Laita voi pannulle ja pannu uuniin kuumenemaan. Kun voi on sulanut, ota pannu uunista ja kääntele sitä niin, että voi tarttuu pannun reunoillekin. 

Halkaise nektariinit ja poista kivi, leikkaa hedelmät viipaleiksi. Sekoita taikinan ainekset tasaiseksi ja kaavi taikina pannulle voin päälle. Älä sekoita, lähdeblogissani neuvottiin olemaan sekoittamatta. Asettele nektariiniviipaleet taikinan päälle. 

Laita uunipellille leivinpaperiarkki siltä varalta, että taikina nousee yli pannun reunojen. Minulla voita hieman valui paperille, joten paperi oli hyvä olla suojaamassa uunipeltiä. Paista noin 35-40 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyyttä. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Sirottele pinnalle tomusokeria ja syö vaikkapa jäätelön kanssa. Tai hyvän ystävän. 

Haaste ku ite tekee-blogin tapaan – #suurikeittokirjahaaste

näistä voisi aloittaa

Niin kuin tässä ei ruokahaasteita riittäisi, lähdin mukaan ku ite tekee-blogin aloittamaan keittokirjahaasteeseen, jossa kokataan kirjahyllyä läpi, edes yhden ohjeen verran kirjaa kohden. Minullahan on ainakin tarpeeksi keittokirjoja, olen blogaaniaikanani kahteen kertaan lahjoittanut kirjoja poiskin, mutta niin vain taas kirjat alkavat kinostua pöydille ja hyllyille varsinaisen keittokirjahyllyn tultua täyteen. Melkein kaikki kirjat olen selannut läpi, useat jopa lukenut kuin romaanit ikään, mutta läheskään kaikista en ole kokeillut edes yhtä ohjetta. Minna aikoi olla itselleen armelias, eikä laittanut haasteelle mitään aikarajaa ja se minut saikin innostumaan tästä. 

CampaKeittiön seitsemäs Ranska-haaste alkaa lauantaina ja sen myötä etsin esille kaikki ranskalaista ruokaa käsittelevät kirjani, joista aion Tour de Francen aikana kokata jokaisesta ainakin yhden ruoan. Otin pienen varaslähdön tekemällä heti tänään jälkiruokaa Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan-kirjan mukaan. Kirja on ollut minulla jo ajalta ennen blogia ja muistan sen olleen ensimmäisenä blogaanivuonna 2011 ahkerassa käytössä. Se on muuten ainoa Välimäen kirja hyllyssäni, en edes tiedä kuinka paljon tai vähän hän on kirjoja kirjoittanut.

Silloin kuusi vuotta sitten tiesin ruoanlaitosta paljon vähemmän ja moni nyt tuttu juttu oli aivan uutta minulle. Silloin tämä pieni ranskalaista ruokaa mutkattomasti käsittelevä kirja oli minulle enemmän kuin mieleen ja mieleeni se on vieläkin. Etenkin juuri tänään, kun halusin tehdä tarte tatin-tortun. Hans teki tarte tatinin omenista, kuten oikeasti pitääkin, mutta hän sentään käytti valmista voitaikinaa ohjeessaan. Se ilahdutti minua, sillä halusin tänään luistaa taikinan teosta. Minulla oli pakastimessa Lidlin puff pastry-rulla (niitä ei myydä pakasteina, mutta olin ottanut niitä jemmaan) ja onhan Hans mitä mainioin Lidlin mainosmieskin. Omenien tilalla käytin nektariineja, koska ne alkoivat olla elinkaarensa lopulla. Voi tietysti olla montaa mieltä onko tämä enää ollenkaan Hansin ohje, kun tekotapanikin oli aika erilainen. Ei kerrota kenellekään. Tein tatinin aika pieneen vuokaan, joten pienensin ohjeen puoliksi.

Tarte tatin nektariineista Hans Välimäen ohjetta erittäin väljästi mukaillen

• 1 rulla puff pastrya
• 4 nektariinia
• 50 g voita
• 1 dl sokeria

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Kiehautin kattilallisen vettä ja käytin kauhalla laskien halkaistuja nektariininpuolikkaita (kivi poistettuna) kuumassa vedessä hetkisen. Hedelmän kuoret lähtivät helposti pois vetämällä. Leikkasin suorakaiteen muotoisesta taikinalevystä hieman käytettävää paistoastiaa suuremman taikinakiekon. 

Laitoin keraamisen tarte tatin-vuokani kaasuliedelle (se kestää kaasulla kuumentamisen, muutoin käyttöön valurautapannu tai muu myös uuniin sovelias astia) ja laitoin voin nokareina vuokaan ja ripotin sokerin päälle. Lämmitin vuokaa varovaisesti ja odottelin kärsivällisesti, että voi ja sokeri sulivat vuokaan ja alkoivat muodostaa karamellia. Nostelin sitten varovasti kuumaan sokeri-voiseokseen nektariinipuolikkaat leikkuupinta ylöspäin. Kuumaa seosta saa tosiaan varoa, ettei se roisku. 

Nostin taikinalevyn vuoan päälle ja lusikan varsipäällä painelin taikinan reunan nektariinipalojen ja vuoan reunan väliin. Paistoin torttua noin 15 minuuttia, kunnes taikina oli kauniin ruskeaa. 

Annoin tortun vetäytyä vuoassa muutamia minuutteja ja kiepautin sitten varovasti veitsellä taikinan ja vuoan välistä siltä varalta, että taikina olisi tarttunut vuokaan. Otin tarjoiluastian ja laitoin sen vuoan päälle, toivoin parasta ja patakintain suojatuin käsin kiepautin vuoan nurinpäin lautaselle. Varovasti nostin vuokaa ja se irtosi ihan nätisti. Tarjosin tarte tatinin suklaajäätelön kanssa päivällisen päätteeksi, kaverina hyvä kuppi espressoa. 

Aion tehdä tästä hiljaksiin juttusarjan, jolle perustan CampaSimpukan ylälaitaan oman välilehtensä. Lisään sinne kaikki #suurikeittokirjahaaste-aiheiset postaukset ja kommentoin postauksissa myös kyseisiä kirjoja muutamin samoin, ehkä sitäkin mistä kirja on hyllyyni ilmestynyt. Samalla perkaan myös pois kirjoja, joita en katso haluavani säilyttää pitempään. Jos kirjoja joutuu poistopinoon enemmänkin, teen taas lahjoituspostauksen. Myös kunkin postauksen alareunaan kerään listaa kirjoista.

Tämä on ensimmäinen postaus sarjassa #suurkeittokirjahaaste,  en osaa edes arvioida kuinka monta keittokirjaa minulla on. Tästä voi tulla pitkällinen juttu, mutta kun ajallista takarajaa ei ole, voin ottaa yhtä rennosti kuin Minna. Kiitos hyvästä ideasta, ilo olla mukana! 

CampaKeittiön vuoden 2016 ruokahaasteet päättyvät yhtä matkaa La Vueltan kanssa

Parhaillaan ajetaan La Vueltan viimeistä, seremoniallista etappia Madridissa. Nairo Quintana voittaa kokonaiskilpailun, Chris Froome tulee toiseksi ja kauden kaunishymyisin ajaja, Esteban Chavez tulee kolmanneksi. Samalla päättyvät tämän vuotisen CampaKeittiön ruokahaasteet ja meillä alkavat vapaan kokkauksen kuukaudet aina ensi toukokuuhun asti, jolloin seitsemäs ruokahaaste pyörähtää käyntiin!

Päivän espanjalainen keittiöpanostus on jokseenkin viitteellinen. Tarvitsin kakkuohjeen, johon saisin käytettyä nektariineja ennen kuin banaanikärpäset villiintyisivät yhtään enempää kypsistä hedelmistä. Nuo nektariinit olivat sattumoisin espanjalaisia, käyttämäni kakkuohje taisi olla jostain aivan muualta peräisin. Se ei edes ollut nektariinikakku alunperin, vaan luumukakku, mutta ei se niin nuukaa. Ohje on peräisin täältä.

Nektariinikakku

• 150 g voita
• 150 g sokeria
• 230 g vehnäjauhoja
• 100 g mantelijauhetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta
• 2 kananmunaa (käytin 3, kun olivat niin pieniä)
• 2 suurta nektariinia
• 100 g mantelimassaa
• tomusokeria

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota rengasvuoka. Vatkaa sokeria ja pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi ja yhdistä mukaan vehnäjauhot, mantelijauhe, leivinjauhe ja vaniljajauhe. Lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina (se on melko tanakkaa tavaraa) vuokaan ja taputtele jauhoisin käsin tasaiseksi. Raasta pinnalle mantelimassa, tai leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa nektariinit 8 osaan ja asettele ne taikinan pinnalle. Paista noin 40 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Jäähdytä hieman ja sirottele pinnalle runsaasti tomusokeria. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa. 

Engl hed vai taateli?

Kysyin Opiskelijalta tärkeän jouluaiheisen kysymyksen sosiaalisen median kautta. Hän tietysti tiesi heti, mitä tarkoitan ja vastasi, että molemmat. Sen minä taas tiesin jo etukäteen. Niinpä eilen oli englantilaisen hedelmä- ja taatelikakuhkojen leivontapäivä. Nämä kakut muuttuvat vuosi vuodelta jonnekin suuntaan, tai palaavat kohti alkuperäistä, mutta tuunausten jälkeen niitä ei voi kovin perinteisiksi sanoa. 

Ei enää niin englantilainen hedelmäkakku

• 1 rasia punaisia cocktailkirsikoita (rakastan niiden esanssisuutta)
• 1 rasia keltaisia sukaatteja
• 1 rasia vihreitä sukaatteja
• 1 pieni pussi saksanpähkinöitä (tai macademioita tai muita tykkäämiäsi pähkinöitä)
• 50 g pieniä tummia suklaanappeja
• 3 rkl limoncelloa (löytyi korkkaamaton pullo jääkaapista)
• 200 g pehmeää voita
• 2 dl vaaleaa ruokosokeria
• 3 kananmunaa
• 1 rkl vaniljatahnaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl kermaa 
• tomusokeria ja liraus limoncelloa kuorrutteeseen

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen, voitele ja jauhota suurehko rengasvuoka, tai muu mieluisa kakkuvuoka. Minä jauhotan aina vain vehnäjauholla, sillä en pidä korppujauhon tuomasta karkeammasta pinnasta.
2. Sekoita sukaatit, kirsikat ja pähkinät hyvin keskenään ja lorauta päälle limoncelloa, tai muuta viunaa mielesi mukaan, tai jätä alkoholi pois, ellet tykkää. Jätä hieman maustumaan siksi aikaa, kun teet taikinan ja uuni kuumenee.
3. Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita niihin leivinjauhe.
4. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja vaniljatahna pehmeäksi vaaleaksi vaahdoksi.
5. Lisää kananmuna kerrallaan voi-sokerivaahtoon. Jos seos osoittaa juoksettumisen merkkejä, lisää siihen lusikallinen venhäjauhoja.
6. Lisää mukaan jauhot ja kerma, sekoita taikina tasaiseksi, vältä liikaa vatkaamista, ettei taikinasta tule sitkeää.
7. Kääntele maustetut hedelmät ja pähkinät taikinaan ja lisää myös suklaanapit mukaan. 
8. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan, tasoita pinta ja tee siihen pienoinen painauma keskelle, ettei kakun keskiosa nousisi paistamisen aikana liian pulleaksi. 
9. Paista kakkua uunin keskiosassa noin tunti, minun olisi pitänyt ottaa kakku pois uunista hieman aikaisemmin, sen pinnasta tuli tummahko, mutta hyvin maukas. Ulkonäkö hieman kärsi. Kurkkaa sinä kakkuasi viimeistään kolmen vartin kohdalla. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. 
10. Anna kakun jäähtyä vuoassa 15-30 minuuttia ja kumoa kakku lautaselle. 
11. Sekoita tomusokeria ja pieni tilkka limoncelloa (tai vettä tai sitruunamehua) ja tee siitä valutettava kuorrute kakun päälle peittämään tummahkoa pintaa, jos paistoit kakkua aavistuksen liian pitkään, kuten minä. Tai muutenkin, jos tykkäät kuorruttaa kakkusi.

Taatelikakkua olen tuunaillut aikaisempina blogaanijouluina, niin halusin tehdä nytkin. Olin jo katsonut valmiiksi englantilaisen sticky toffeepuddingin, mutta luovuin siitä, sillä se pitäisi syödä suoraan uunista, eikä siihen nyt ollut mahdollisuutta. Niinpä yhdistelin edellisvuosien tuunauksiani ja lisäsin vielä yhden ainesosan. 

Taatelikakku, jossa yhdistyy edellisten vuosien tuunaukset

• 200 g pehmeitä kivettömiä taateleita
• 2 dl vettä
• 1 dl muscovadosokeria
• 1 dl valkoista sokeria
• 1 dl espressoa
• 0,5 dl konjakkia
• 50 g suklaanappeja
• 1 tl vaniljatahnaa
• 200 g voita
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 kananmunaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja valmistele suurehko kakkuvuoka voitelemalla se huolellisesti ja jauhottamalla se vehnäjauholla. Minä käytin silikonivuokaa, koska pidän siitä, että taatelikakun pinta kiiltävä ja kliininen, sitä ei tarvitse/pidä voidella eikä jauhottaa.
2. Pilko taatelit muutamiin paloihin. Jos käytät kovaa taatelipalikkaa, silppua se melko pieniin paloihin, ettei mukaan vain pääse taatelinkiven palasia, ne ovat tosi kovia puraista ja niitä on joskus  mukana näissä palikkamuotoon pakatuissa taateleissa.
3. Mittaa kattilaan sokerit ja vesi, lisää taatelit. Keittele seosta noin puoli tuntia, kunnes taatelit ovat soseutuneet. Lisää vettä, jos se meinaa käydä vähiin. 
4. Lisää kattilaan voi kuutioina, espresso, konjakki, suklaa ja vaniljauute. Sekoittele hyvin miedolla lämmöllä, kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet seokseen. Jätä jäähtymään noin vartiksi.
5. Mittaa vehnäjauhot ja sekoita niihin leivinjauhe ja ruokasooda. 
6. Kun tuunattu taatelisose on hieman jäähtynyt, sekoita siihen kananmunat ja vehnäjauho nuolijalla, voit tehdä sen kattilassa suoraan, säästyt leivontakulhon tiskaamiselta. 
7. Kaavi taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta, tee keskelle pieni painauma estämään kakun keskustan liiallista kohoamista. 
8. Paista uunin keskiosassa noin tunti, tällä kertaa minun kakkuni oli kypsä 50 minuutin kohdalla.
9. Jäähdytä kakkua vuoassa noin puoli tuntia ja kumoa.

Myöhemmin kysyn Opiskelijalta sosiaalisen media kautta, että joko? Hän vastaa, että käy. Siispä menen hakemaan hänet joulunviettoon. Nuoripari saapuu myös käymään, joten Campakeittiön pöydän ääreen jouluaterialle asettuu kokonainen perhe.

Luumupiilo

Meidän pienessä lähikaupassamme oli italialaisia luumuja juuri sopivasti tarjolla, kun tarvitsin luuhedelmiä kakkua varten. Olin katsonut sopivan ohjeen JJBegonia-blogista. Tälläkin kertaa sain hedelmät uppoamaan kakkuun ihan upoksiin, joten kakulle lienee sopiva nimi luumupiilo. Erityisen hyvänmakuista kakkua tästä jokatapauksessa tuli. Ohjeen ainesmääriin tein luonnollisesti pieniä justeerauksia.

Luumukakku

• 2,5 dl vaaleaa ruokosokeria
• 100 g pehmeää voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 pientä kananmunaa 
• 1 tl vaniljatahnaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• 10-12 pienehköä pyöreää luumua
• kanelia ja vähän sokeria kakun pinnalle

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja rypistä arkki leivinpaperia hellävaraisesti niin, että saat sen asettumaan irtopohjavuokaan. Riippuen vuokasi koosta saat joko hieman korkeamman kakun pienemmässä vuoassa, tai matalamman suuremmassa. Luumujen määrä riippuu vuokasi koosta. Vähän enemmänkin olisin voinut niitä tunkea omaan tavallisen kokoiseen vuokaani. Halkaise luumut ja poista kivet.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja vatkaa ne mukaan hyvin. Yhdistä mukaan vaniljatahna ja jauhot sekä leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina vuokaan ja tasoittele pinta. Purista taikinan pinnalle sitruunamehu ja asettele puolikkaat luumut kuoripuoli päälle päin taikinan pinnalle. Ripota pinnalle kanelia ja hieman sokeria. Paista kakkua noin 45-50 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä. Jäähdytä hetkinen vuoassa ja irrota sitten vuoan rengas ja anna kakun jäähtyä vielä paperissaan. 

En ymmärrä miksi hedelmät taas upposivat kakkuun kokonaan, vaikka tässä oli kyseessä todella paksu taikina, johon ei tullut mitään nestettä, kuten maitoa tai jogurttia. Kakun maku vain parani seuraavaksi päiväksi, eikä se haitannut, että luumut paljastuivat vasta kakkua leikatessa. 

Uppopersikkakakku

Campasimpukan viides kolmiosainen ruokahaaste tuli tänään päätökseen, kun La Vuelta päättyi. Sen kunniaksi minun oli tarkoitus tehdä luumupiirakka espanjalaisen blogin ohjeella. Monestakin syystä luumupiirakasta tuli jotain aivan muuta. Tämän leivonnaisen myötä Campasimpukka jää ruokahaastetauolle määräämättömäksi ajaksi. Onhan syksyn mittaan vielä yhden päivän kilpailuja, joiden mukaan voimme vielä haastella itseämme, jos siltä tuntuu.

Uppopersikkakakku

• 4 litteää persikkaa
• 4 kananmunaa
• 200 g sokeria
• 1 rkl vaniljauutetta
• 250 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 purkki kermaviiliä
• 100 g voita sulatettuna

Luumujahan minulla ei ollut alunalkaenkaan, joten vaihdoin ensin ohjeen luumut persikoihin. Sitten minulla ei leipomispaikassani ollut sopivaa öljyä, joten vaihdoin sen voiksi. Philadelphia-juustoakaan minulla ei ollut, vaihdoin sen mascarponeen, joka olikin mennyt pilalle, joten vaihdoin sen kermaviiliin ja jätin pois kokonaan luonnonjogurtin (jota ei ollut). Omia aikojani lisäsin vaniljauutteen ja lopulta minulla olikin jo aivan erilainen kakku tekeillä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia. Voitelin paperin ja vuoan reunat ja sirottelin niihin jauhoja, jotka ravistelin kauttaaltaan tasaiseksi kerrokseksi. Leikkasin persikat ohuiksi viipaleiksi hedelmän kiveä myöten. 

Vatkasin sokerin ja kananmunat kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sulatin voin ja jätin jäähtymään. Lisäsin vaahtoon kermaviilin, vaniljauutteen, jauhot ja leivinjauheen ja vatkasin tasaiseksi. Lisäsin viimeisenä sulatetun voin ja pyöräyttelin nuolijalla taikinan tasaiseksi. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja asettelin persikkaviipaleet kakkutaikinan pinnalle. Ripottelin pinnalle pikkuisen sokeria. Paistoin kakkua uunin toiseksi alimmalla tasolla 45 minuuttia. Kun raaka spagetti tuli pistoksen jälkeen puhtaana ulos kakusta, tiesin kakun olevan kypsä. 

Persikkapalat upposivat tähän kakkuun aivan kokonaan, joten kakun ulkonäkö oli aivan erilainen kuin alkuperäispiirakan. Taikinan rakenne oli varmasti ohuempi, koska tuorejuuusto oli vaihtunut kermaviiliin. Hedelmät olivat tasaisesti kakun sisällä ja tekivät siitä mehevän. 

Söin kakkua pienen koepalan jo pian leipomisen jälkeen ja enemmän sitten yhdessä perheen kanssa iltasella. Meillä oli jääkaapissa Tallinnasta ostamaani paksua vaniljakastiketta, mikä sopi hyvin jäähtyneelle, mehevälle kakulle. Ei se mitään, että kakusta tuli aivan erilainen, kuin olin tarkoittanut. Olen tyytyväinen, että osasin vaihtaa raaka-aineita niin, että kakku lopulta onnistui, vaikka vaikutti ensin, että koko leipominen jää tekemättä.

La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin illan hämärtyessä Madridin kaduilla. Sen päätteeksi kokonaiskilpailun voittajaksi selviytyi eilen kisan ratkaissut Fabio Aru Astana-tallista. Massakiriin päättyneen etapin voitti John Degenkolb, tuo Alpecin-samppoon mainosmies. 

Ettei jäisi viimetippaan - joulukakkuja kaksin kappalein

looking at stems

Jouluvalmisteluni ovat vasta aluillaan. Jotenkin tämä, että on ollut monta syksyä peräkkäin, kuten Rouva Raadelmasta kirjoitti, on pitänyt mielialaa, jollei aivan matalalla, niin maltillisena. Nyt on kuitenkin joululoma alkanut perheessä kaikilla muilla paitsi Kammenpyörittäjältä. Hänellä on vielä yksi työvuoro jäljellä ja sitten hänkin saa asentaa tonttulakin päähänsä ja heittäytyä vapaalle. 

Teimme aamusta heti täsmäiskun ruokakauppoihin, minulle tyypilliseen tapaan ilman kauppalistaa. Olinhan aivan varma, että kyllä minä tiedän mitä meille tarvitaan. Kotiin palasimme autonperä (emme aja farmarivolvolla, joten autonperä on maltillisen kokoinen) täynnä ruokaa ja juomaa. Ja joulukukkia. Tässä kohtaa tapahtui ensimmäinen kämmäys. Olen onneton kukkien pakkaaja, joten jätin amarylliksen pakkaamatta, arvelin sen pääsevän kotiin ehjänä muutenkin. Mitä vielä, napsaisin  turvavyön pidikkeeseen poikki juuri avautumassa olevan kukinnon viiden sentin varrella. Kumma kyllä en harmistunut isommin. Pari pienempää vartta on kehittymässä, joten joskus tammikuun lopulla saanen nauttia amarylliksen kukinnasta. 

käy se näinkin

Toinen kämmäys tapahtui, kun kannoimme tavaroita sisälle ja osan varaston kylmään. Limsatölkkilaatikko (tämä ei ole totuuden kaunistelua, kyseessä oli tosiaan limsa-, ei olutlaatikko) sai maahan laskettaessa osuman terävästä sepelinpalasta, joka puhkaisi niin pahvin kuin tölkinkin. Onneksi Kammenpyörittäjä huomasi suhinan, eikä vain laittanut laatikkoa kaappiin. Sitten hän viettikin mukavan hetkosen limsatölkkejä pyyhkien. 

Nyt on kaksi joulukakkua leivottu, eikä niiden kanssa tapahtunut mitään erityistä kämmellystä, joten arvelen joulumokien olevan nyt tässä. Olin kyllä tarttua uunivuokaan paljain käsin, kun puuhasin sen kanssa niin kauan, että unohdin sen olleen jo uunissa. Joku etiäinen esti minua, enkä ole nyt ensiavussa pahan palovamman kanssa. 

Olen kumpanakin aikaisempana blogaanivuonna tehnyt taatelikakun, niin tein nytkin. Tällä kertaa otin ohjeen ystäväni sauvajyväsen blogista. Se poikkesi hieman aineksiltaan aiemmista kakuista ja siihen tulisi myös kuorrutus, mutta minä jätin sen pois. Tein kakun pienehköön vuokaan, taikina oli vähän liian suuri siihen, joten lusikoin taikinaa pariin muffinivuokaan jo hetken kakkua paistettuani. Pelkäsin sen paisuvan vuoan reunojen ylitse. Tämä pieni justeeraus taisi pelastaa kakun ja minut kolmannelta kämmellykseltä.  

• 250 taateleita
• 2 dl vettä
• 1 dl sokeria
• 200 g voita + hieman vuoan voiteluun
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaviiliä
• 4 dl vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl ruokasoodaa
• 1 rkl vaniljauutetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota vuoka. Taikina tässä koossa riittää hyvin isohkoon rengasvuokaan. Minä käytin tosiaan pienehköä briossivuokaa. Jos käytät pehmeitä tuoreita taateleita, poista niistä kivet puristamalla taatelia toisesta päästä, kivi putkahtaa esille. Jos käytät sellaista taatelipalikkaa, nyhdä sellofaani tarkasti pois ja pilko palikka niin pieniin paloihin, että voit olla varma siitä, ettei mukana ole teräviä kivenpaloja.

Keitä taateleita vedessä sen aikaa, että ne pehmenevät melkein soseeksi. Lisää mukaan sokeri ja voi ja jätä voi sulamaan, sekoittele välillä. Anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita mukaan muut aineet, voit tehdä sen samassa kattilassa nuolijalla sekoittaen, ei tule turhaa liikaa tiskiä. Kaavi taikina vuokaan ja paista kakkua 180 asteessa noin tunnin verran, kunnes se on kypsä kakkutikulla kokeillen. Kun tikku tulee kakusta pistoksen jälkeen puhtaana pois, kakku on kypsä. Malta hetken mielesi ja anna kakun hieman jäähtyä ennen kuin kumoat sen ritilälle jäähtymään loppuun. Jos mielesi tekee laittaa kakkun päälle kuorrutus, kurkkaa sauvajyväsesta neuvot siihen.

ystäväni sauvajyväsen sisaren ystävän ohjeella

Toinen kakkuni tälle päivälle on hedelmäkakku. Olen aina tehnyt sen Ruutukokin ohjeella ja ensimmäisenä blogaanivuotena postasinkin sen. Tänä vuonna tein sen Keittiökriitikko-blogista ottamallani ohjeella. Käytin silikonista rengasvuokaani, joka olisi kyllä ollut riittävän iso täyskokoiselle taikinalle, mutta käytin Keittiökriitikon ystävällisesti laskemaa pienennettyä ohjetta. Sovelsin hedelmien ja pähkinöiden määrissä, käytin sitä mitä sattui taloudessa olemaan.

• 100 g sekalaisia pähkinöitä ja manteleita
• pieni paketti punaisia cocktailkirsikoita
• kourallinen kuivattuja karpaloita
• 2 lorausta konjakkia
• 200 g voita
• 1,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 2,5 dl vehnäjauhoja + hieman hedelmien jauhottamiseen

Sekoitin ensin pähkinät, mantelit, kirsikat ja karpalot kupissa sekaisin, lorautin mukaan konjakkia. Hetken päästä sekoitin mukaan hieman vehnäjauhoja kuivattamaan pähkinöitä ja hedelmiä, etteivät ne valuisi taikinassa kakkuvuoan pohjalle. Mittasin voin ja sokerin yleiskoneen kulhoon ja vatkasin niitä muutaman minuutin. Lisäsin kananmunan kerrallaan edelleen vatkaten. Sen jälkeen lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, vaniljauutteen ja toisen lorauksen konjakkia. Otin kulhon pois koneesta ja sekoitin nuolijalla mukaan pähkinät ja hedelmät. Lusikoin taikinan vuokaan ja paistoin kakkua noin 55 minuuttia 180 asteessa. Kakusta tuli hieman kalpea, kuten silikonivuoassa usein käy. Siksi tein kakkuun konjakkisen kuorrutuksen. Siihen tuli

• ruokotomusokeria summamutikassa
• 1 rkl konjakkia
• vähän vettä 

Laitoin kulhoon noin pari desilitraa tomusokeria ja konjakin, sekoitin nuolijalla ja lisäsin hieman vettä saadakseni aikaan sopivan paksun kuorrutteen, jonka lurittelin jäähtyneen kakun pinnalle peittämään kalpeutta. 

jälkiruokana pala kakkua ja tuplashotti

Jouluinen hedelmäkakku

Toinen taatelikakku paistui tänään ja sen kaveriksi leivoin uuniin jouluisen hedelmäkakun. Se on toinen jouluinen vakioleipomuksemme. Usein kaipaan uusia tuulia ja jotain pientä säätöä keittiöpuuhiini, mutta joulun suhteen huomaan olevani hyvin perinteisiin nojaava. Tällä Ruutukokin ohjeella meillä on tehty hedelmäkakku keittiokirjan sivumerkintöjen mukaan ainakin vuodesta 1997.  Niin nytkin:

• 2-4 dl kirsikoita, sukaatteja, pähkinöitä, rusinoita, manteleita ihan sen mukaan mistä pitää
• loraus konjakkia
• 200 g voita
• 2 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl kermaa

Laita valitsemasi hedelmät ja pähkinät kulhoon ja lorauta vähän konjakkia marinadiksi, sekoita hyvin. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota noin 1,75 litrainen vuoka. Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna kerrallaan hyvin vatkaten. Jos taikina juoksettuu, lisää välillä vähän jauhoja mukaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan sekoittaen varovaisesti, mutta reunoja myöten, lisää kerma. Vältä vatkaamasta liikaa, ettei taikina sitkisty. Sekoita kirsikoihin ja muihin hökeisiin pari lusikallista vehnäjauhoja, se estää hedelmiä painumasta taikinan pohjaan. Sekoita hedelmät taikinaan varovaisesti, mutta perusteellisesti. Nostele taikina vuokaan ja tasoita pinta. Teen keskelle pieni syvennys lusikalla, ettei kakun keskikohta nouse liian korkeaksi uunissa. Paista uunin keskitasossa noin yksi tunti.