Nyt niitä gnoccheja – Henkan Italia-kirjan neuvoin

Minulla oli tässä pari päivää sitten ongelma, en meinannut osata päättää söisimmekö pastaa vai gnoccheja, silloin pasta voitti. Nyt oli sitten gnocchien vuoro. Olin ottanut kuvan Henkan Italia-kirjan sivusta ja siitä lunttasin miten ruoka tehdään. Ei tarvinut koko kirjaa kuskata Ranskaan asti. 

Gnocchit pancettan ja herneiden kera

• 500 g pakkaus valmiina perunagnoccheja
• vettä gnocchien keittämiseen
• 1 rkl voita
• 50 g pancettaa kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni uuden sadon sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1,5 dl pakasteherneitä
• tuoretta persiljaa (minttua oli ohjeessa mutta sitä miellä ei ollut)
• raastettua parmesaania
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kiehautin kattilassa vettä gnoccheja varten ja keitin niitä noin 3-4 minuuttia. Kaadoin ne siivilään ja siitä takaisin kattilaan odottamaan, lisäsin mukaan pienen nokareen voita, että sain sen pakkauksen kulumaan loppuun. Arvelin sen auttavan, etteivät gnocchit tartu toisiinsa sinä aikana, kun odottavat pannulle pääsyä. 

Nostin kattilan kaasulieden viereen odottamaan kannella peitettynä ja siirsin liedelle paistinpannun. Sille kumosin pancettakuutiot, sipulin ja valkosipulin. Paistelin niitä muutamia minuutteja. Lisäsin mukaan herneet. Seuraavaksi kumosin pannulle gnocchit ja sekoittelin varovasti. Tässä vaiheessa retkilieden kaasupanos loppui, mutta se on helppo vaihtaa lennosta. Tämä oli nyt toinen loppuun kulunut pullo ja reissussa on kuudes viikko menossa. 

Lisäsin ruokaan vielä hieman öljyä ja kuumuutta pannun alle, että gnocchit saivat kivaa paistopintaa. Lopuksi vielä päälle parmesaania, suolaa ja pippuria, sekä persiljaa. Gnocchit olivat todella hyviä, pehmeitä sisältä mutta paistopinta mukava. Jos olisi ollut jotain kalaa tai lihaa kaverina, gnoccheja olisi ollut liikaa, mutta pieni määrä pancettaa ja 500 g pakkaus gnoccheja oli kahdelle sopiva määrä. 

Giro d'Italian kahdeksannella etapilla vaihtui taas pinkin paidan omistaja. Etapin nopein oli minulle aiemmin tuntematon Lucas Plapp ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Diego Ulissi. Hän johtaa nyt toisena olevaa Lorenzo Fortunatoa 12 sekunnilla ja Primoz Roglicia 17 sekunnilla. Huomenna on vielä ajopäivä ja maanantaina huilataan. 

Mobileminestrone revisited taas

Tänään kävimme pyörälenkillä tutuissa paikoissa, katsomassa tutun kirkon ja tutun vuorovesivaihtelun mukaan vuoroin paljastuvan, vuoroin meren alle jäävätä pengertien, myös lähikylän markkinat tuli tarkastettua. Ne olivatkin isommat kuin osasin odottaa, mutta emme kuitenkaan tehneet mitään ostoksia tällä kertaa. Ihmiset tulevat selvästi markkinoille tapaamaan toisiaan ostosten tekemisen lisäksi. Nyt kun pyhät ovat ohitse, on pyöräteillä ja kaduilla paljon vähemmän liikkujia, on tosi kiva ajella ilman ruuhkaa. 

Avoautoilla oli jonkunlainen porukka-ajelupäivä, melko monta katotonta ajoneuvoa ehdimme nähdä. Me emme tunne vetoa ajaa tuota pengertietä mantereelle tai toiseen suuntaan, matka on noin 5 km mittainen.

Pyöräilyn jälkeen kävimme vilkaisemassa rantaa leirialueen kohdalla, laskuvesi ei ollut enää suurimmillaan, vaan vesi oli jo tulossa takaisin päin. Osteriviljelmiltä saavuttiin juuri veneellä kohti rantaa, traktorit olivat jo kuivalla maalla. 

Leirialueen ravintola on tänään auki ja melkein kehitin meille jo pizzamielihalun, mutta pääsin siitä iri ajattelemalla, että on tässä aikaa, syödään nyt omista varastoista. Tulee lähes nollakulupäiviä välillä, aamulla ostimme patongin, joka maksoi euron. Toki leiriytyminen maksaa joka päivä. Auto ei liiku minnekään, emmekä tuhlailleen mihinkään. Edes siihen pizzaan. Tein ihan kunnollisen mobileminestronen siitä, mitä sattui olemaan. 

Mobileminestrone kahdelle siitä mitä varastoissa oli

• 50 g pancettaa ohuina suikaleina
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen + yhden sipulin varsi aiemmalta kokkaukselta jääneenä
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 1 porkkana
• 5-6 violettia parsaa
• 1 liemikuutio
• 1 suuri tomaatti
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 0,75 l vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl oikein pienikokoista simpukkapastaa
• tuoretta basilikaa ja timjamia
• raastettua parmesaania

Kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkasin ne viipaleiksi ja silpuksi, samoin leikkasin parsat ja tomaatin paloihin. Otin herneitä pakastimesta pikkukuppiin odottamaan. Kuumensin kasarin ja paahdoin pancettaa siinä muutaman minuutin. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja sipulit, parsapalat ja porkkanaviipaleet ja paistelin niitä pari kolme minuuttia. 

Seuraavaksi kattilaan pääsivät tomaattipalat, tomaattipyre, liemikuutio ja vesi. Kun keittopohja oli kiehunut muutaman minuutin, lisäsin sinne herneet, pastan sekä hieman suolaa ja pippuria. Kun pasta ja vihannekset (lähinnä porkkana) olivat kypsiä, maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän vielä suolaa. Koska vettä oli niinkin vähän, keitosta tuli sopivan sakeaa. Annoksiin tuli vielä raastettua parmesaania ja tuoreita yrttejä. Olisi ollut taas hyvä pakkaspäivän ruoka, mutta kyllä se maistui ulkona markiisin allakin. Ei ollut kovin lämmin päivä ja tuuli ajoittain navakasti. 

Giro d'Italia on melko lopussa, tänään oli jo 17. etappi. Siinä oli ylä - ja alamäkiä kerrakseen ja voittajaksi ensimmäistä kertaa ammattilaisurallaan ajoi nuori Georg Steinhauser. Oli hienoa, että hän kesti johdossa aivan loppuun asti, vaikka Tadej Pogacar kyllä uhkaavasti otti häntä kiinni. Tadej oli tänään toinen ja kokonaiskilpailussa reippaassa johdossa. 

Pöhkömpää huijaten – grillatut kesäkurret ja sienitäytteiset portobellot

Olin kutakuinkin ihan väärässä sen suhteen, miten täällä Ranskan sisämaassa toimitaan pitkän viikonlopun aikana, kuvittelin leirialueen tulevan täyteen, mutta kattia kanssa. Se on ehkä ranskaksi, että avec chat? Joku pyöräilevä lapsiryhmä tuli vastikään tuommoisiin ikitelttoihin ja muutama matkailuauto on meidän lisäksemme. Ei haittaa, sillä netti toimii edelleen todella hyvin eikä säässäkään ole moittimista. 

Aamulla kävelimme Tarn-joen ylitse, siinäkään joessa ei ole mitään muuta vikaa kuin, ettei se ole Loire. Lauantaisin ja sunnuntaisin keskustassa on markkinat ja nyt oli kyllä kaikista käymistämme ranskalaisista markkinoista parhaat! Ei liikaa tungosta, mutta tarpeeksi hulinaa, paljon myyjiä ja saimme tehtyä kivat ostokset. 

Ostimme todella kivannäköisen sakarapatongin, mutta siinä oli kyllä enempi ulkonäköä kuin makua, oli vähän paksukuorinen. 

Aamiaisen jälkeen pidimme pienen paussin, minä ihan horisontaalisen. Antti teki suunnitelmat minne lähtisimme pyöräajelulle ja kunhan pääsin taas vertikaaliseen muotoon, lähdimmekin ajelemaan. Aika lähellä on mielenkiintoinen Tarn-joen ylittävä kanava (en tiedä pitäisikö sanoa kanava vai kanaali), samantapainen kuin siellä Gienin lähellä, jossa viime vuonna seikkaroimme. Nyt emme nähneet yhtään venettä tai muuta vesikulkinetta koko aikana, jonka pyöräilimme kanavan vartta. Muutamia kalastelijoita näkyi ja kaksi vesitornia. 

Päivällisen kehittelin aamuisten ostosten mukaan. Toistin niin tarkkaan kuin pystyin Henkan Italia-kirjan ohjetta grillatuista juustotäytteisistä portobellosienistä ja sen lisäksi koijasin apinaa ja tein ostamistamme pikkuruisista kesäkurreista melkein kuin grillimakkarat.

Minähän en syö gorgonzolaa, ellei se ole viimeinen saatavilla oleva ruoka-aines nälkäisenä ja niin nälkäinen en ole vielä ollut. Tein siis yhden suuren juustotäytteisen sienen Antille sinihomejuustolla ja omani mozzarellalla. Olen aivan varmasti juustonyyserö, ei tarvitse toistaa. 

Juustotäytteiset portobellot kahdelle

• 2 suurenpuoleista portobelloa suoraan aamun torilta
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tikkuaskin kokoinen pala gorgonzolaa
• pieni pallo mozzarellaa
• salaattisekoitusta (pussituote)
• balsamicoa

Väänsin sienistä jalat irti (kuulostaa väkivaltaiselta) ja silppusin ne (yhä väkivaltaisempaa) yhdessä sipulin kanssa. Haudutin niitä pannulla oliiviöljyssä noin vartin verran ja maustoin suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. 

Voitelin sienien ulkopinnan oliiviöljyllä ja sisustin hatut sipuli-sieniseoksella ja asetin toisen päälle gorgonzolaa ja toisen mozzarellaa. Mozzarellapallosta jäi vähän vielä annoksienkin sivuun. 

Grillasin sieniä hattupuoli alaspäin (luonnollisesti) Campingazin grillilevyllä noin 20 minuuttia, puolet ajasta kannen alla. Juusto suli aika kivasti ja sienet pehmenivät. Nostin valmiit sienet salaattipedille ja luritin päälle vähän balsamicoa ja kiersin pippuria. 

Lisänä olivat ne neljä pientä kesäkurpitsaa, jotka myös ostimme torilta. Leikkasin niihin pieniä ristiviiltoja, kuten grillimakkaraan ja kiersin ympärille viipaleet pancettaa (pakkauksessa oli viisi viipaletta, söin se ylimääräisen vähin äänin). Grillasin näitä wannabe-makkaroita saman aikaa kuin sieniä ja olivatpa hyviä nekin!

Jälkiruoaksi Antti haki leirialueella olleesta foodtruckista beignettejä, aivan juustiinsa paistettuja ja sokeroituja. Onneksi niitä ei ollut enempää kuin 9, olisi mennyt ähkyn puolelle. Muistelin, että olisin tehnyt joskus beignettejä, mutta ne olivatkin italian serkkuja, zeppoleja. 

Giro d'Italiassa oli tänään 14. etappi, joka oli henkilökohtainen aika-ajo. Sen nopein oli Filippo Ganna, mutta hemputti soikoon, Tadej Pogacar oli toisena ja kasvatti kokonaiskilpailun johtoaan yli kolmeen minuuttiin. Huomenna on hirvittävä etappi, pitkä ja paljon nousumetrejä. 

Herneitä ja pancettaa

Siirryimme tänään Amboisesta Saumuriin, edelleen siis viime vuoden reissuja vastakarvaan. Kävimme katsomassa myös Antin linnaa, eli pahan tulipalon jälkeen autioitunutta Mothe-Chandeniersin linnaa, jonka joukkorahoitukseen Antti osallistui muutama vuosi sitten. Linnaa ei ole tarkoituskaan koittaa korjata ennalleen, mutta monenlaista puuhaa siellä nytkin näkyi. 

Meillä on melkein aina CampaAdrian pienessä pakastimessa pussi herneitä. Yleensä se on minusta liian suuri pussi, mutta kyllä se siitä käyttämällä kuluu. Tämän päivän aterialla meillä oli herneitä pancettan kanssa ja tämä toimi sivukkeena kanalle, jota oli toiselta aterialta tähteenä. 

Herneitä ja pancettaa

• 2 dl pakasteherneitä
• 1 rkl voita
• 100 g pieniä pancettasuikaleita
• suolaa ja pippuria

Kiehautin jäiset herneet suolalla maustetussa vedessä ja valutin ne lävikössä. Sulatin pannulla voinokareen ja lisäsin kuumalle pannulle pancettan. Paistelin kinkkusuikaleita, kunnes ne olivat kypsiä ja rapeita. Lisäsin mukaan herneet, sekoittelin ja maustoin pippurilla. 

Giro d'Italian toinen etappi olikin jo oikea koitos, 202 km mittainen tasamaan etappi. Ehdin kurkata aivan viimeisen kilometrin ja voittajaksi ajoi Jonathan Milan, josta en ole koskaan kuullutkaan. Mutta ehkä nyt nimi jää mieleen, tämä oli hänen toinen voittonsa tällä kaudella ja neljäs uralla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Remco Evenepoul. 

Nyt pysähdymme Saumuriin muutamaksi päiväksi, tuttu leirialue on heräilemässä kesään, uima-allaskin on auki ja siellä on jopa vettä!  

Ihan jatkuvasti pasta carbonaraa – kerran kymmenessä vuodessa

En löydä CampaSimpukan kymmenen vuoden ajalta kuin yhden ainoan pasta  carbonara-postauksen, aivan ensimmäisen Italia-haasteen alussa tein tätä nopeaa pastaruokaa ja tänään oli taas sellaisen pikaisen päivällisen tarve. Palasimme reilun viikon campareissulta ja kotiinpaluuseen liittyy aina kaikenlaista hössäämistä, kannetaan tavaroita CampaAdriasta sisälle, pestään pyykkiä, leikataan nurmikkoa ja muuta pientä. Carbonaran saa lautaselle noin vartissa. 

Pasta carbonara kahdelle

• 150 g kuivaa spagettia
• iso kattilallinen tanakasti suolattua pastankeittovettä
• 100 g pancettaa pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kananmunan keltuaista
• 0,75 dl pastakeittovettä
• chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesania
• tuoretta persiljaa

Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa se reippaasti. Kun vesi kiehuu, laita pasta kypsymään. Kuumenna pannu ja laita pancettakuutiot ja silputtu valkosipuli pannulle ja kypsyttele niitä muutamia minuutteja. 

Raasta parmesan valmiiksi ja silppua persilja odottamaan. Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa keltuaiset kevyesti haarukalla. Laita valkuaiset tallelle ja lupaa ja vanno tekeväsi marenkeja ihan tuota pikaa. 

Kun pastan keittoaika on noin puolessa, lisää pannulle hieman chilihiutaleita ja valkoviini, sekoittele ja anna viinin kiehua melkein kuiviin. Pasta ollessa kypsää, ota pastavettä tallelle pieni kauhallinen ja sekoita se keltuaisiin, näin ne eivät kokkeloidu pastaan sekoitettaessa. 

Kaada pastakattilasta vesi pois ja pasta siivilään. Sekoita pasta pannulle ja kaada mukaan keltuaiset, joihin sekoitit hieman pastankeittovettä. Sekoittele ja annostele lautasille. Kierrä myllystä päälle pippuria ja suolaa (mikäli tarpeen, pancettassa ja parmesaanissa on suolaa yleensä tarpeeksi), annostele annokseen vielä parmesaania ja persiljaa. Syö heti. 

Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli melko lopussa, kun ehdimme television ääreen. Eilisen lepopäivän jälkeen oltiin taas tositoimissa. Ilokseni voittajaksi ehti Daniel Martin. Egan Bernalilla oli huonompi  päivä, mutta kyllä hän rosapaidan piti kuin pitikin vielä päällään, saa nähdä miten käy huomenna. Silloin on koko kilpailun pisin etappi. 

Kuharullat ja maa-artisokkasipsit

Viikon kala-ateriaksi sukeutuivat kivat kuharullat ja niiden kaveriksi tekemäni oman pihan maa-artisokista tehdyt sipsit. Meidän maa-artisokkamme eivät kukkineet ollenkaan tänä vuonna, joten olimme epäileväisiä tulisiko satoa lainkaan. Tuli sitä, puolet sadosta on kuvan lautasella, loput on vielä mullassa.

Kuharullat ja maa-artisokkasipsit kahdelle

• 1 nahaton kuhafile
• 1 viipale panchetta-kinkkua
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• 1 l rypsiöljyä
• 3 maa-artisokkaa
• suolaa

Leikkasin kuhafileen keskeltä ruotoisen kohdan pois ja sain aikaan kaksi pitkulaista kapeaa kalaviipaletta. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kinkkuviipaleen pitkittäin kahteen osaan ja käärin sen yhdessä kalaviipaleen kanssa rullalle niin, että kinkku jäi ulkopinnaksi. Kiinnitin rullan cocktail-tikulla. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja samaan aikaan laitoin pannulle nokareen voita sulamaan. Kun pannu oli kuuma, nostin kalarullat pannulle, paistoin niitä kummaltakin leikkuupinnalta pari minuuttia. Nostin ne sitten voidellulle peltilautaselle odottamaan uunin kuumenemista. 

Kuumensin padassa litran öljyä (friteerasimme eilenkin, joten sama öljy oli käytössä tänään, muuten en varmaan olisi viitsinyt alkaa uppopaistamaan) 170 asteeseen. Kuorin maa-artisokat ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi lastuiksi. Kun öljy oli kuumaa, friteerasin ne kahdessa erässä kauniin ruskeiksi. Pitää varoa, etteivät sipsit kärvenny. Nostin valmiit sipsit talouspaperin päälle lautaselle ja suolasin ne. 

Laitoin kuharullat uuniin, kypsensin niitä kunnes niiden sisälämpötila oli 55 astetta, se vei noin 12-14 minuuttia. Meillä oli lisänä vielä porkkanaa ja ruusukaalia, jotka oli höyryttänyt melkein kypsiksi ja käyttänyt vielä voinokareen kanssa pannulla. Kuha oli todella mehevää, sopivan suolaista ohuen kinkkuviipaleen kanssa. Maa-artisokkasipsit olivat jälleen todella hienostuneen makuisia, niitä olisi napsinut enemmänkin. Edellisellä kerrallakin ne onnistuivat hyvin. Erittäin onnistunut päivällinen! Aikomani punajuuripyree jäi tekemättä, mutta ei se haittaa! Idean kuharulliin otin Aromipajasta, aivan niin kauniiseen annokseen en yltänyt. 

Nyrpeydentappajaiskeitto - minestrone revisited vol 2.

Olen niin pettynyt, niin pettynyt. Nythän piti olla jo kevät ja mitä tuolta taivaalta mättää? Lunta! Ja mitä näyttää lämpömittari? Pakkasta! Onhan se tietysti aivan normaalia maaliskuuta, etenkin jos on ollut koko talven lunta ja pakkasta, mutta nyt oli niin toisenlainen talvi. Lunta ei ollut Keski-Suomessa juuri lainkaan, ainakaan pitkiä aikoja ja tässä vaiheessa ei todellakaan enää ole toiveissa hanget korkeat nietokset. Ei se haittaa, jos minäkin kerran talvessa joudun pääsen tekemään lumitöitä, eikä sekään, että joudun raaputtamaan kauniin punaisen autoni ikkunoita. Mutta siitä en tykkää, että pihallemme jo tulleet mustarastaat joutuvat ahdinkoon. Ne kyllä pitävät selvästi omenista, joita laitamme kannon päälle puolikkaina, viettävät melkein koko valoisan ajan omenia nokkien. 

Keitto on sopiva ruoka niin sään kuin mielialan kohottamisenkin puolesta. Ja mikä parempi kuin lämmittävä, täytetäinen italialaiskeitto, minestrone? Campakeittiössä on blogattu sitä parikin kertaa, mutta kolmas kerta ei haitanne, sitä paitsi keitosta tulee aina erilainen. Tällä kertaa keittoon päätyi erinäisiä loppuja ja lievästi nahistuneita kasviksia, eikä päivällistä varten tarvinut hankkia mitään kaupasta. 

Kolmas kerta toden sanoo- minestrone 

• 3 raakachorizoa
• 100 g kuutioitua pancettaa
• 1 suuri porkkana
• viisi kevätsipulia
• 15 cm pätkä kesäkurpitsaa
• purkki valkoisia säilöttyjä papuja
• 150 g pientä makaronia (käytin lisci pastaa, joka on  suoraa, lyhyttä putkiloa)
• 6 pientä terttutomaattia
• 5 dl kanalientä
•  3 rkl tomaattipyrettä (+kunnon turaus esiliinalle, kun koitin puristaa tuubia tyhjäksi)
• tuoretta persiljaa, timjamia, basilikaa ja ruohosipulia
• vettä lisäksi, jos keitosta meinaa tulla liian sakeaa, tarkista määrä makaronin kypsyessä
• pippuria ja suolaa (laitaa suolaa vasta ihan lopussa, jos tarpeen, sillä makkarassa ja pancettassa on aika paljon suolaa)

Leikkaa pancetta ja makkarat kuutioiksi tai viipaleiksi. Samoin pilko vihannekset, tällä kertaa minä näpertelin ja leikkasin porkkanoista ja kesäkurpitsasta kauniita salmiakkikuvioita, mutta siihen meni kyllä pöhkön paljon aikaa minun veitsitaidoillani. Kuumenna pannua hetken aikaa ja lisää sille ensin pancetta ja paistele sitä, kunnes sen rasva alkaa irrota ja palaset rapeutuvat. Sulata samaan aikaan lihaliemi, mikäli käytät pakastettua tai keitä liemi valmiiksi, jos käytät kuutiota. Fondeja en ole käyttänyt, enkä tiedä kiehautetaanko nekin veteen vai laitetaan sellaisenaan ruokaan. 

Kun pancetta on rapeaa, kaada muruset pataan ja laita pannulle chorizopalat, paistele nekin kypsiksi ja rapeiksi. Lisää ne pataan pancettamurujen kaveriksi. Kaada hieman lientä pannulle ja irrottele maut liemeen, jonka kaadat pataan. Seuraavaksi kuullota vihanneksia yrttejä lukuunottamatta oliiviöljytilkassa muutama minuutti, ennen kuin nekin pääsevät pataan. Kaada pataan liemi ja vettä sen verran, että ainekset hyvin peittyvät liemeen. Anna keiton kypsyä noin 10 minuuttia, ennen kuin lisäät pastan ja pavut. Lisää vettä, jos tarpeen. Jätä keitto kypsymään miedolla lämmöllä pastan kypsymisen ajan, sekoita varovasti, etteivät pavut hajoa. Lisää aivan lopussa yrtit ja jätä niitä hieman annoksen päälle koristeeksi. 

Minestrone revisited

Tänään piti syödä tähdenlentoja, onhan Girossakin vapaapäivä. Tein kuitenkin minestronekeitosta oman sovellukseni hyödyntäen jääkaapin antimia. Keittooni tuli:

• 150 g minikokoista pastaa
• 100 g pancettakuutioita
• 2 isoa porkkanaa
• pari kourallista sellerinvarsisiivuja pakastimesta
• 1 iso tomaatti
• 1 kevätsipuli
• 1 tölkki kikherneitä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 0,5 l lihalientä
• 400 g jauhelihaa
• vettä
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• persiljaa

Aloitin paistelemalla valurautapannulla pancettakuutioita niin kauan, että niistä tuli rapeita. Lisäsin pannulle jäiset sellerisiivut ja sekoittelin hetken. Samaan aikaan lihaliemikalikat sulivat kattilassa. Viipaloin porkkanat ja sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi. Käytin kaikki ainekset pannulla ja sen jälkeen lisäsin ne keittokattilaan. Lisäsin kattilaan vettä noin puoli litraa, tomaattipyreen ja annoin ainesten kypsyä miedolla lämmöllä. Maustoin jauhelihan suolalla ja pippurilla ja pyöritin massasta pieniä lihapullia, joihin otin paistopinnan pannulta. Kippasin lihapullatkin kattilaan yhdessä kikherneiden ja pastan kanssa. Annoin keiton kiehua noin 10 minuuttia, tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Aivan lopuksi silppusin päälle tuoretta basilikaa ja persiljaa ja halukkaat saivat raastaa annoksensa pinnalle vielä pecorinoraastetta.

Kanaa Toscana mielessä

Vaikka tosiaan Girossa on vapaapäivä, ei sitä samaa ole ollut keittiössämme. Olen selannut kirjoja ja nettiä saadakseni viimeisten kuuden päivän ruoat suunniteltua, mutta en ole saanut. Kuten tavallista, mennään sitten päivä kerrallaan, olen äärimmäisen huono oikeasti päättämään mitä ylihuomenna saati ensi sunnuntaina syödään. Tänään kuitenkin söimme kanaa (lue:broileria) toscanalaisittain. Ohjeita oli taas pilvin pimein, niistä koostin ruokalajin, joka tuoksui ja maistui Italialle. Neljän hengen annokseen tuli

• lusikallinen oliiviöljyä
• 4 broilerin filettä kolmeen viipaleeseen leikattuina
• 2 tuhtia pancettasiivua pilkottuna
• 1 iso porkkana palasina
• 1 sipuli pilkottuna
• kolme valkosipulinkynttä viipaleina
• yksi paprika pilkottuna
• tölkki kuorittuja tomaatteja
• puolen sitruunan mehu
• kourallinen siitake- tai herkkusieniä
• tölkki isoja valkoisia papuja
• muutamia oliiveja
• suolaa ja pippuria
• oreganoa ja basilikaa
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Ensimmäisenä kärvensin pancettaa muutamia minuutteja padassa ja lisäsin sille seuraksi valkosipulin. Seuraavaksi pataan päätyivät sipuli, porkkana ja sienet. Erillisellä pannulla paistoin filepalasia kevyesti, ihan vain pinta kauniin väriseksi, loppukypsyminen tapahtui sitten padassa. Lisäsin pataan sitten tomaatit, sitruunamehun ja viinin, annoin kiehua muutamia minuutteja, maustoin suolalla ja pippurilla. Nyt upotin liemeen surutta pintapaistetut broileripalat ja tälläsin kannen kiinni. Noin vartin päästä lisäsin yrtit, pavut, paprikat ja oliivit. Muutama minuutti vielä pehmeää poreilua ja tarkistus, että liha on kypsää, ripaus lisää suolaa ja tarjolle uusien perunoiden kanssa.

Minestronekeittoa Delia Smithin tapaan

Pitkään muhinut kuuma keitto sopii hyvin talvisiin päiviin, mutta kyllä sellaista näin keväisenä lämpinä päivänäkin voi syödä. Suosikkiopastajani ruoanlaiton maailmassa on englantilainen Delia Smith ja hänen neuvoillaan toteutin tämän päivän italialaisen ruokahaasteen.

• 75 g simpukkapastaa
• 25 g voita
• 1 rkl oliiviöljyä
•  suolaa ja pippuria
• 50 g pancettaa
• 1 keskikokoinen sipuli (meillä nippu pieniä kevätsipuleita)
• 2 varsisellerin vartta
• 175 g porkkanoita
• 2 suurta tomaattia tai pieni tölkki säilkyketomaatteja
• pala kaalia (versiostamme uupui kaalinpuutteessa)
• 1 valkosipulin kynsi (no ainakin 2 tai 3, yhdestä ei tule kuin vihaiseksi)
• 1 l lihalientä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• basilikaa
• persiljaa
• parmesaania

Ensin pilko antaumuksella aineksia, pancetta, porkkanat, tomaatit, sipulit, sellerin varret ja valkosipuli. Kuumenna voi ja öljy padassa ja kypsennä pancettaa siinä muutamia minuutteja, lisää sitten muut pilkotut ainekset mukaan ja anna seoksen kiehua lempeästi noin 20 minuuttia, sekoita välillä, etteivät ainekset tartu padan pohjaan. Lisää liemi ja anna kiehua ainakin tunti, malta mielesi, keiton maku vain paranee, mitä kauemmin sen antaa muhia. Laita pikkuisen suolaa ja pippuria, tomaattipyre, basilikaa ja maistele. Lisää kaali silputtuna ja pasta ja anna vielä kiehua puolisen tuntia. Lisää annokseen persiljaa ja parmesanraastetta.

Toinen etappi: Albasta Parmaan/päivällinen

Eilen Italiassa ottivat ja ajoivat joukkueaika-ajon, tänään oli sitten ohjelmassa tasamaaetappi, voittajaksi ehti Lampren Alessandro Petacchi, Mark Cavendish vähän nyrkkiä heilutteli maaliviivalla, mutta voittaakseen pitää tulla ekana maaliin... Kyllä ne Italian alkukesän maisemat saavat toivomaan, että voisipa sitä elellä vähän etelämpänäkin. Eurosportin selostuksia kuuntelee kyllä mielikseen, urheilun lisäksi puheena on usein ruoka ja juoma sekä kulttuuri sen mukaan missä karavaani milloinkin kulkee.

Täällä kotikatsomossa oli ohjelmassa töitä palkkaa vastaan ja pihatöitä omaksi iloksi äitienpäivän lomassa, ruokalajiksi nopeutensa vuoksi valikoitui 

Spaghetti Carbonara

Etsiskelin sitä "oikeaa ohjetta", niitähän löytyy vaikka kuinka paljon, mutta jostain syystä tykästyin Rachael Rayn sivuilla olleeseen ohjeeseen, jota sitten lähes orjallisesti noudatinkin. Rachael neuvoo seuraavasti (melko vapaasti käännettynä), kun tahdot ruokkia nelisen henkilöä

• oliiviöljyä sen verran, että käyttämäsi pannun pohja uiskentelee iloisesti 
• suolaa ja pippuria 
• puoli kiloa spagettia (Rachael mainitsee rigatonin vaihtoehtona, mahtaa olla joku makaroonimalli)
• pancettaa muutama rehevä siivu silputtuna
• 4-5 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 1 tl savustettua paprikajauhetta (ohjeessa: 1 tl red pepper flakes)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kananmunan keltuaista
• reipas kourallinen raastettua parmesaania
• samainen kourallinen yrttejä, meillä basilikaa, Rachael vannoi silolehtipersiljan nimeen

1. Keitä vettä isossa kattilassa, mausta suolalla avokätisesti, pastavesi saa olla reippaasti suolaista. Kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaisesti.
2. Kuumenna pannussa oliiviöljyä ja kierittele siinä pancettasilppua pari minuuttia.
3. Lisää valkosipuli ja paprikajauhe (taikka ne red pepper flakes, jos niin tahdot), parin minuutin kuluttua lisää valkoviini ja raaputa pannun pohjasta kaikki makupartikkelit mukaan.
4. Pastan olisi syytä olla parahultaista tässä vaiheessa.
5. Sekoita kevyesti vatkattujen keltuaisten kanssa kauhallinen (desin verran) pastankeittovettä, tämä estää keltuaisia "kokkeloitumasta" lisättäessä kuumaan pastaan.
6. Yhdistä pasta ja pancetta, sekoita joukkoon keltuaissekoitus ja hämmennä perusteellisesti.
7. Lisää joukkoon juustoraaste, valitsemasi yrttisilppu ja syö nopeasti!