Italialaiset salsa verde-perunat

Löysin tämän ohjeen tästä blogista ja olikin tosi kiva ohje. Tein paljon pienemmän määrän, vain neljästä perunasta. 

Italialaiset salsa verde-perunat

• 4 keskikokoista siikliperunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria

Salsa verde

• tuoretta sileälehtistä persiljaa niin paljon kuin ruukussa oli
• 6-8 suurta basilikan lehteä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria (kaprikset ovat suolaisia, maistele, ettei tule liian suolaista)

Pesin perunat ja leikkasin ne neljään lohkoon. Sekoitin lohkoihin lorauksen oliiviöljyä ja ripautin päälle suolaa ja pippuria. Levitin lohkot uunivuokaan leivinpaperin päälle ja paistoin lohkoja noin 40 minuuttia 200 asteessa, kunnes perunoissa oli pieniä ruskeita pilkkuja ja kakkutikku sujahti helposti lohkon läpi. 

Perunoiden paistuessa sekoitin minileikkurissa salsa verden kaikki ainekset tasaiseksi, suolaa laitoin vasta lopussa ihan vähän. Nostelin kypsät perunalohkot tarjoiluastiaan ja sekoitin niihin salsa verden, jota oli noin desin verran, se riitti  mainiosti. Tarjosin perunalohkot savustetun lohen kanssa jo aikoja sitten kotona helmikuussa. Säästin tämän reissuajalle, jos jonain Giro d'Italian päivänä ei olisikaan aikaa tai tilaisuutta kokata mitään italialaista ruokaa. Kaksi perunaa/syöjä oli aivan riittävä määrä, tämä määrä olisi tullut kyllä hyvin airfryerissäkin. Kyseisenä päivänä sähkö oli edullista, joten lämmitin tavallisen uunin. 

Giro d'Italia on nyt reaaliajassa siinä vaiheessa, että 15 etappia on ajettu. Olimme jo ihan innoissamme, että nyt Nairo Quintana tulee ja voittaa etapin, tekee mahtavan kampäkin, mutta sitten Tadej Pogacar tuli ja ohitti Nairon ja voitti etapin. Ja johtaa kokonaiskilpailua yhä vankemmin. Mutta Nairo tuli sentään toisteksi. Alkaa pikkuisen taas pelottaa, että mitä aamupuuroa tuo Tadej on oikein syönyt, kun on noin ylivoimainen. 

Salviavoissa paistetut possunkyljykset lyhyen siirtymän päivänä

Kotoa mukaan ottamani italialaiset ruokaohjeet ovat olleet tänä vuonna oikein hyviä, helppoja valmistaa retkiolosuhteissa, edullisia ja maistuvia. Tänään tein salviavoissa paistetut luuttomat possunkyljykset ja kaikkein hankalinta, itse asiassa mahdotonta, oli löytää tuoretta salviaa. Ylipäätään kaupoissa on melko vähän tuoreita yrttejä, markkinoilla on paremmin tarjontaa, mutta juuri nyt emme osuneet yksillekään markkinoille. Jouduin tyytymään kuivattuun salviaan ja harmittelen yhä, etten muistanut ottaa kotoa mukaan puolikuivattuja salvianlehtiä, jotka saa vedessä tai öljyssä elpymään melkein tuoreen veroisiksi. Mutta kuivatulla salviapurulla nyt menin ja lopputulos oli oikein hyvä.

Salviavoissa paistetut possunkyljykset kahdelle

• 2 luutonta possunkyljystä pienillä makurasvareunuksilla
• 3 rkl voita
• runsaasti kuivattua salviaa
• suolaa ja voita

Sulatin pannulla ison nokareen voita ja lisäsin sille monta tömpsäystä kuivattua salviaa. Kun pannu oli kuuma ja voi alkoi ruskettua, nostin sille possunkyljykset. Paistoin niitä neljä minuuttia puoleltaan. Nostin kyljykset lautasille ja maustoin ne suolalla ja pippurilla ja lurittelin vielä pannulta salviavoin loput kyljysten päälle. 

Lisänä meillä oli pikkuiset vartaat mansikoista, minimozzarellapalloista, basilikasta ja balsamicosta. Valmistuote juurisellerireumoulade sovi possun kanssa mitä mainioimmin, se ei ollutkaan majoneesista tai muutenkaan rasvaista vaan mukavan kirpeää ja hyvää. Loput käytämme huomisella aterialla. 

Giro d'Italiaa pystyimme katsomaan tänään ihan kivasti, sillä leirialueen netti toimii auttavasti, sillä nytkin naputan postausta ja säästän omia gigojani, joita olen käyttänyt vähän tuhlaavasti ja kuukautta on vielä yli puolet jäljellä. Etappi oli nousuun päättyvä ja kolmen ajajan hatka piti pintansa loppuun asti. Voittajaksi ajoi Davide Bais, mikäli oikein ymmärsin tämä oli hänen ensimmäinen ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Andreas Leknessund. Toivottavasti huomennakin saamme katsottua wifin turvin etappia. 

Fragole al vino – mansikoita viinissä

Mauri Kososen työ Big Blue Kaarinassa

Tänään täytyy antaa itselleen armoa, ei voi mitenkään tehdä päivällistä kahden lämpimän aterian jälkeen! Ei edes italialaista. Tulimme laivalla Ruotsiin ja lipun hintaan kuului ateria. Mehän tietysti söimme innokkaasti yhdessä rekkamiesten ja Ahvenanmaalle kalastamaan menevien miesporukoiden kanssa. Kun matkaa oli jäljellä vielä pari tuntia, alkoi toinen kattaus, joka sekin kuului lipun hintaan. Eikun syömään! Onneksi laivamatka ei kestänyt yhtään pitempään, vaan tulimme Kapellskärin satamaan ja pääsimme pois. 

Nyt olemme oikein kivalla Norrtäljen leirialueella. Antti melkein joutui soittamaan puhelun vapaaehtoisruotsilla, mutta sentään pelastui. Saimme paikallisilta caravan-rouvilta apua portilla, sillä respa ei ole näin iltaisin vielä auki sesongin tässä vaiheessa. 

Koska mitään ruokaa ei todellakaan mahdu tänään, syömme vain vähän jälkiruokaa italilaiseen tapaan. Yhä käytän Vittorion ja Maritan kirjaa, siinä on kiva ohje mansikoille viinissä. Ohjeen mukaan mansikat pitäisi laittaa puolimakeaan valkoviiniin, mutta sellaista meillä ei ole, ei tule, eikä tilata. Mutta meillä on mukana erittäin hauskaa italialaista viiniä, joka sopii tähän oikein hyvin. Kyseessä on Brachetto d'Acqui-nimistä viiniä. Tutustuimme tähän viiniin aikoinaan Luimupupulan väen luona. 

Mansikat viinissä kahdelle 

• mansikoita
• viiniä
• sokeria
• sitruunan kuorta raastettuna
• mintunlehtiä

Leikkasin mansikat paloihin ja laitoin ne annoskuppeihin. Käytin muovisia viinilaseja, koska mukana matkakeittiössä ei ole mitään läpinäkyviä annosastioita. Liotin viiniin pienen lusikallisen sokeria, raastoin mukaan sitruunankuorta ja revin mintunlehtiä. Kaadoin seoksen mansikoiden päälle ja laitoin annoskupit hetkeksi jääkaappiin jäähtymään. Hyvin maistui ja mahtui vatsoihin. Mutta toista tällaista syömispäivää ei kyllä ihan heti kaipaa.

Giro d'Italiaa emme ehtineet lainkaan katsoa, mutta lunttasin, että pitkän, 204 km mäkisen etapin voittajaksi ajoi Stefano Oldani, josta en luvalla sanoen ole koskaan kuullutkaan. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Juan Pedro Lopez, jolle on varmaan ehtinyt tulla jo melkoinen tunneside rosapaitaan. Luin jostain, että palkintoseremonian kuohiviinn iroiskuttelua on muutettu sen verran, että pullot on valmiiksi avatut. Biniam Girmayn silmävamma oli liian vakava juttu.