Chicken jjapaguri

Teimme viime vuonna pariin otteeseen Parasite-elokuvan tunnetuksi tuomaa pikanuudelihässäkkää naudanlihalla. Nyt kokeilin samaa broilerilla, sitä kun sattui olemaan käytettäväksi sopivasti. Tein nyt kahden hengen annoksen kahdesta nuudelikiekosta ja se oli juuri sopivasti. Kyseiset nuudelit on ostettu Hakaniemen etnisistä liikkeistä, Vii-voanista ja Asian Marketista, jonka tarkkaa nimeä en muista. 

Chicken jjapaguri kahdelle

• 1 pakkaus Chapagetti-nuudeleita mausteineen
• 1 pakkaus Neoguri-nuudeleita mausteineen
• 1,5 l vettä
• 2 broilerin rintafilettä (nämä olivat persiljamarinoituja)
• suolaa ja pippuria 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• seesaminsiemeniä
• kevätsipulin varsia silppuna

1.  Laitoin veden kiehumaan kattilaan ja avasin sinne kummankin nuudelipussin kuivattujen vihannesten pussit. 
2.  Leikkasin broilerin rintafileet suupalan kokoisiin paloihin, ripottelin paloille suolaa ja pippuria.  
3.  Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja voita ja laitoin broileripalat kypsymään pannulle, sekoittelin.
4.  Kun vesi kiehui kattilassa, laitoin kummatkin nuudelikiekot veteen kypsymään, sekoittelin. 
5.  Kun nuudelin olivat kypsiä, otin talteen noin 1,5 dl keittovettä ja kaadoin nuudelit siivilään ja siitä takaisin kattilaan. 
6. Yhdistin nuudeleihin mustapapujauheen ja toisen pakkauksen pienen öljypussin sisällön. Taas sekoitin. 
7.  Avasin toisen nuudelipussin viimeisen maustepussin, se on punaista voimakasta mausteseosta, sitä laitoin noin puolet, sillä se on kuulema tosiaan hot hot. Sekoitin.
8. Viimeisenä sekoitin mukaan pannulta kypsät broileripalat. Pitää varmistaa, että ne ovat kypsiä, toisin kuin naudanliha, jonka voi jättää raaemmaksi. 
9. Annokseen ripottelin päälle vielä seesaminsiemeniä ja kevätsipulinvarsia silppuna. 

Oli muuten hyvää, ehkä (kehtaisiko sanoa) jopa parempaa kuin naudanlihan kanssa. Seuraavaksi aion olla minuksi ylirohkea ja kokeilla tofun kanssa. Ystävämme sanoi, että se sopii tähän ruokaan tosi hyvin. Ja myös kokonaan ilman lihaa voi tehdä yhtä lailla. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Kiireisen lomalaisen Italia-oikaisu

Tänään olemme olleet niin kiireisiä vapaaihmisiä, ettemme ehtineet katsoa ollenkaan pyöräilyä, siirryimme muutaman lautta- ja lossimatkan kautta takaisin saaristosta mantereelle. Siinä sivussa kävimme katsomassa 8 kirkkoa, listalla oli 13, mutta osa jäi seuraavaan kertaan. Ruokaakaan ei tässä hopussa ole juuri ehditty tehdä, kunhan söimme mozzarellasalaattia ja pannulla paistettuja italialaistyyppisiä makkaroita, joitten nimikin ehti jo mennä jäteastiaan kääreen mukana. Niin, että semmoinen päivä tänään. 

Lunttasin Giro d'Italian sivulta, että tänään on voittanut Giacomo Nizzolo ja rosapaidassa jatkaa Egan Bernal, mitään enempää en juuri tästä asiasta tiedä. Ehkä huomenna ehdimme muutakin kuin laivailla ja kirkkoilla.

Club Sandwich

Pidän sitä ihan hyvänä suorituksena, että päivällinen on pöydässä tunnin kuluttua siitä, kun olemme leimanneet itsemme ulos työpaikalta. Matka ei tosin ole pitkä, eikä kaupassa tarvinut käydä, mutta kuitenkin oli kiva päästä syömään pian. Tänään meillä oli nopeat club sandwichit ja niitä jäi vielä vähän huomiseksi evääksikin. 

Club Sandwich

• paahtoleipää (terveellisempi leipä sopisi tietysti paremmin, mutta nyt mentiin sillä, mitä talosta löytyi)
• pakkaus broilerin sisäfileitä
• puolikkaan sitruunan mehu
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• muutama tippa srirachaa
• 1 pieni kurkku
• salaatinlehtiä
• majoneenia
• lisää srirachaa
• pekoniviipaleita

Sekoitin pienen marinadin sitruunamehusta, oliiviöljystä, srirachasta, suolasta ja pippurista ja laitoin kanapalat marinadiin. Paistoin kaasuliekkien päälle asetetulla parilalevyllä ensin pekoniviipaleet rapeiksi ja sitten nostin kanapalat parilalle kypsymään. Pekonit peittelin folioon odottamaan. Kun kanapalat paistuivat, kuorin kurkun ja leikkasin sen kuorimaveitsellä aivan ohuiksi suikaleiksi. Otin esille hieman salaatinlehtiä ja sekoitin srirachaa majoneesiin. Paahdoin leipäviipaleita ja sutaisin niiden pinnalle hieman maustettua majoneesia. Kun kanapalat olivat kypsiä, leikkasin ne ohuiksi suikaleiksi ja asettelin niitä leipäviipaleille pekonipalojen päälle. Siihen päälle sommittelin kurkkua ja salaattia ja nostin toisen leipäpalan kanneksi. Leikkasin leivät kulmittain kolmioiksi ja tökkäsin puutikun niiden läpi. Laitoin kaksi kolmioleipää samaan tikkuun ja söimme leivät hieman viikon töistä väsähtäneinä. Pari leipää jäi evääksikin, ne laitoin voipaperisiin pusseihin ja käärin folioon. 

Tähdenlentopastaa

Lintu, pysy pois meidän marjoistamme!

Me pidämme kovasti pastasta. Sitä ei välttämättä uskoisi, jos vilkaisee pasta-aiheisten postauksien määrää blogin vähän yli 500 postauksen joukossa. Blogin ensimmäisen kevään Italia-haasteen aikana tein monta pastapostausta, mutta sittemmin niitä on ollut harvakseltaan, lähinnä omia pastataikinakokeilujani ja surkuhupaisia ravioliräpellyksiä. 

Nämä ruokahaasteet ovatkin siitä hassuja, että ne ikäänkuin köyttävät käteni keittiössä. Tulee itseaiheutettu tunne, etten voi tai saa tehdä jotain ruokaa, koska se on väärää. Tietysti voin ja saan, eikä ruoka ole väärää. Silti pihtaan pastan kanssa Ranska- ja Espanja-viikoilla ja Italia-viikoilla taas ajattelen, ettei voi koko ajan vain pastaakaan laittaa! Varsinaista logiikkaa. Joka tapauksessa syömme siis pastaa useammin, vähän salaa, kuin blogista voisi päätellä. 

Toinen raaka-aine, jonka käyttäminen on joutunut samanlaisen pihtauksen kohteeksi on riisi. Italia-viikoilla ns. pitää tehdä risottoa ja Vueltan aikaan paellaa, mutta Ranskaan en oikein osaa liittää riisiruokia. Eilen teimme pitkästä aikaa kalan lisäkkeeksi riisiä. Melkein samaan aikaan päidemme yläpuolella syttyivät lamput, että hei, mitä jos keitettäisiin riisiä! Seuraavaksi piti etsiä riisinkeitin, joka oli vielä väistöpaikassa keväisten ylioppilasjuhlien jäljiltä. Riisi on enemmän jäänyt aidosti vähemmälle käytölle kuin pasta. Kesäaikaan ei tule tehtyä sushiakaan, minulla on päähänpinttymä, että kesällä ei yksinkertaisesti voi löytää riittävän tuoretta merikalaa sushia varten. Luultavasti olen väärässä, eikä merikala ole sen tuoreempaa täällä keskellä maata talvellakaan. 

Eilisen loimulohen loppujen hyödyntämiseksi tein tänään nopean pasta-aterian. Yleensä olen laittanut tähdelohen mukaan kastikkeeseen, mutta kala menee siinä helposti aivan muhjuksi, eikä ole kovin apeteettisen näköistä. Tällä kertaa keittelin  aluksi pienen kermaisen kastikepohjan pastalle. Käytin ateriaan:

• 2 dl kermaa
• 1 punasipuli
• kymmenkunta kirsikkatomaattia (+saman verran valmiin  ruoan päälle)
• loraus konjakkia
• loraus oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• basilikaa ja ruohosipulia
• (tähdeloimulohta noin 300 g)
• 500 g leveää tuorepastanauhaa

Silppusin sipulin pieneksi ja kuullotin sitä hetken oliiviöljyssä. Lisäsin mukaan puolikkaiksi leikatut kirsikkatomaatit. Hetken kuluttua kaadoin kattilaan hieman konjakkia ja sitten kerman. Annoin kastikkeen kiehua noin kymmenen minuuttia kasaan, maustoin sen suolalla varovasti (lohen valmiin suolan vuoksi) ja runsaalla pippurilla. Sillä välin keitin leveää pastanauhaa väljässä runsaasti suolatussa vedessä paketin ohjeistaman neljä minuuttia ja valutin sen. Kuumensin lohen (ei kerrota Gordonille) mikroaaltouunissa ja kumosin kastikepohjan pastan päälle ja sekoittelin sen kunnolla kaikkialle pastan ympärille. Kaadoin pastan laakealle vadille ja asettelin lämpimän lohen palasina pastan päälle, samoin lisää kirsikkatomaattipuolikkaita, basilikaa ja ruohosipulia. En tiedä kuinka monta ihmistä kuvittelin ruokkivani tällä annoksella, tuskin jaksoimme neljää pekkaan puoltakaan. Loput menivät pakastimeen työlounaiksi.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Nyt ruoka ei jäähdy nopeasti, vaikka sitä kiikutettaisiinkin ulos kuvaamisen vuoksi!

Pian lähdemme kohti pohjoista. Mutta vain Äänekoskelle, sillä siellä on mahdollisuus kuulla Kari Peitsamoa, J. Karjalaista ja Kolmatta Naista. Jos joku tuntee halua huomauttaa, että uraudumme musiikillisissa riennoissa muutamiin artisteihin, myönnän auliisti, että näin se on! Tosin Kolmatta Naista emme ole koskaan nähneet livenä, joten tämä aukko sivistyksessä umpeutuu tänään koko perheen osalta. Menomatkalla hoilaamme yhteistuumin: "Tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin kahvii ja tupakkaa!"

Toipumisruokaa

Tiedättehän sen hetken, kun sairastelun jälkeen tuntee ensimmäisen kerran nälkää? Riippuu tietysti mitä on sairastettu, mutta joka tapauksessa on hyvä nopsasti laittaa ruokaa nenän alle, eikä sen tarvitse olla mutkikasta apetta, ennemminkin mietoa, helposti syötävää ja sulatettavaa. Tänään eilisen potilas kysyi huomattavasti kirkkaammin silmin, koska syödään ja se on aina helpotus kuulla. Muistin miten osuin jollain nettiselailulla hupaisaan videoon, jossa leikattiin hodarinakki spiraaliksi ja tuumin, että hot dogit ovat sopivaa syötävää, kun tarvitaan mahan täytettä. Meillä oli nyt ensimmäistä kertaa Vatajan nakkeja, meillä on nakkeja ylipäätään hyvin harvoin, mutta nyt kaupassa Vatajan nakit osuivat silmän korkeudelle sopivalla hetkellä.

Leikkasin nakit videon mallin mukaisesti, se kävi vähän helpommin, kuin talvinen spiraaliperunakokeiluni, mutta ajatus on aivan sama. Nyt ei sentään uppopaistettu, vaan spiraaliksi leikatut nakit pääsivät grilliparilalle. Niistä tulikin mukavan rapeita ja kierteisiin sai hyvin sijoitettua mieleisiä lisukkeita. Leikkasin kokeeksi myös muutaman kalpean grillinakin, mutta ne näyttivät hyvin aneemisilta paistettuinakin, kun vertasi vatajalaisiin, joissa oli mainio makukin. Tämä kehuskelu on aivan omakustanteista, noin sivumennen sanoen. Kuivattu sipuli keväiseltä Tanskan matkalta sopi hodariin hyvin ja oman kasvihuoneen salaatit edustivat terveellisyyttä, joskaan ne eivät kyllä oikein päässeet ääneen. 

Julia Child-kokkailuni odottaa vielä henkistä kypsymistään, olen jo rajannut mahdolliset reseptit alle sataan! Joten lähipäivinä jotain toivon mukaan pääsee lautasille asti. Pyöräilyrintamalla tapahtuu koko viikon taas, kun Eneco Tour pyörähti käyntiin. Tänään on Alberto Contadorin come back-päivä ja siellä hän näyttää Team Saxo Bank-Tinkoff-tallin paidassa polkevan hyvin joukkueen suojaamana. Belgialaisen ruoan tekemistä en ole ehtinyt tai muistanut ajatella, mutta jos joku hyvä ajatus putkahtaa päähäni, saatan sellaisenkin toteuttaa.

Oma pyöräilyni-intoni ei vielä osoita laantumisen merkkejä, olen totutellut kasaripösööni, kun olemme tehneet niin Jyväs- kuin Palokkajärvenkin kierroksia. Alan päästä tutuksi pyörän kanssa, mutta mielelläni ottaisin kyllä kippurasarvien tilalle viiksitangon, jollaista Kammenpyörittäjä jo metsästääkin minulle.

Kahden hengen pikainen päivällinen

Meillä on menossa viikko,  jolloin kotona on tavallista vähemmän syöjiä, mutta paikallaolijat ovat sitäkin nälkäisempiä. Liekö osuutta asiaan sillä, että lämpötila laski 20 astetta vuorokaudessa ja helteen tuoma vetelyys ja ruokahalun väliaikainen väheneminen ovat muistoja vain? En ole koskaan ollut järjestelmällinen perheenemäntä, sellainen joka laatisi ruokalistoja ja vieläpä noudattaisi niitä. Se voisi olla helpottavaakin, sen kun vain katsoisi listasta, mitä tänään syödään. Mutta jonkun pitäisi se listakin rustata! Useimmiten kokkaan laajemmalla skaalalla: jotain kalaa, jotain lihaa, ei lihaa, jotain nopeaa, jotain helppoa jne. Päätös syntyy usein kotimatkalla töistä saatavilla oleviin raaka-aineisiin perustuen ja tarvittaessa vielä muutan mieleni, jos koululaisilla on juuri sattunutkin olemaan sitä samaa ruokaa koulussa. Niin käy hämmästyttävän usein, vaikka maailma on ruokalajeja pullollaan. Järjestelmällinen emäntä tietysti tarkistaa tämänkin asian etukäteen, mutta kuten sanottu, minä en kuulu siihen joukkoon.

Tänään tein nopeaa ja helppoa ruokaa, ainoa miten asiaa eilen pohjustin, oli jauhelihan ja sopivien sämpylöiden ostaminen. Ohjelmassa olivat siis hampurilaiset. En muista enää kuinka monta vuotta siitä on, kun paahtosämpylät (Fazer) tulivat markkinoille, mutta aika pian sen jälkeen toinen teineistämme kokeili koulunjälkeisenä välipalana paahtosämpylää hampurilaisessa ja siihen tehtävään ne ovat meillä jääneetkin. En ole viitsiytynyt leipomaan vielä itse sämpylöitä tässä yhteydessä, sillä hampurilaiset ovat meillä juuri sitä nopeaa ruokaa eikä juuri silloin tunnu olevan aikaa kohotella taikinoita.

Valmistan hampurilaispihvit hyvin yksinkertaisesti, puoleen kiloon paistijauhelihaa tulee yksi kananmuna, suolaa ja pippuria sekä sipulia, tähän aikaan vuodesta ruohosipulia. Paistan ensin pienen koekakkusen mausteita maistellakseni ja kun makua on tarpeeksi, muotoilen taikinan isohkoiksi pihveiksi. Pihvi saa olla reilusti sämpylän halkaisijaa suurempi, pihvit kutistuvat kuitenkin grillissä. Jos sää vain sallii, grillaan pihvit ulkona. Tänään tuntui kuitenkin niin kolealta ja kostealta, että nostin parilan kaasupolttimoiden päälle ja leikkigrillasin pihvit keittiössä. Parilan reunalle nostin muutaman pekoniviipaleet käristymään. Sitten vain sämpylät paahtimeet, kunkin toivomat lisukkeet käsille ja kun pihvit ovat kypsät ja sämpylät paahtuneet, voi kerätä itselleen mieluisan kokonaisuuden. Annoksesta tuli 8 reilun kokoista pihviä. Kuvan suolakurkkuviipale näyttää hassusti kieleltä, mutta kyllä tämä hampurilainen oli kielen viedäkin mennessään.