Vähän tiskin suklaamousse

Perhepäivällisen päätökseksi tein meille tuplajälkkärin, veriappelsiinipossetin ja suklaamoussen. Moussen ohjeen otin tästä blogista. Minua kiinnosti kokeilla uutta valmistustapaa, etenkin sen takia, että tiskiä tulisi paljon vähemmän kuin tavallisesti. 

Suklaamousse blenderissä (viisi ihan pientä annosta)

• 200 g tummia suklaanappeja
• 0,6 dl kiehuvaa vettä
• 2,5 dl kermaa
• 1 kananmuna
• 0,5 tl vaniljatahnaa

Mittasin suklaanapit (tai levystä pilkottu suklaa) blenderin kannuun. Kaadoin päälle kiehuvan veden ja blenderöin 30 sekuntia. Kaavin nuolijalla kannun reunoille nousseen suklaamassan takaisin pohjalle ja blenderöin vielä 30 sekuntia. Kaavin taas massan pohjalle ja lisäsin mukaan kerman, kananmunan ja vaniljatahnan. Blenderöin (alkaa jo ärsyttää tuo sana, keksikää parempi) 30 sekuntia. Kaavin ja käytin konetta vielä 30 sekuntia. Tässä vaiheessa massa oli jo kuohkeaa moussea. En meinannut uskoa. Käytin blenderiä hieman pitempään kuin lähdeohjeessa. Lusikoin moussen minimaalisen pieniin kulhoihin, noin puolisen desiä/annos. Laitoin kulhot jääkaappiin asettumaan, mutta ne olisi voinut syödä kyllä hetikin, rakenne oli niin hyvä. 

Lisänä oli veriappelsiiniposset samalla ohjeella kuin sitrusposset vuodenvaihteessa, nyt hyydyttäjänä oli vain veriappelsiinimehua. Tein tätäkin aivan pikkuiset annokset, puoli desiä kuhunkin pikkuiseen astiaan. Hieman vadelmapöjyä, muutama vadelma, pensasmustikka ja pikkuiset vadelmamarengit ja annokset olivat valmiit. Mousse oli oikein hyvää ja tosiaan tiskiä tuli vain blenderin kannu ja nuolija. 

Äkkiäsyötävä suklaamousse

Viikonloppu, mikä ihana juttu! Tänään saimme ruokapöytään Opiskelijan, joka arvostaa äidin kokkauksia. Häntä varten tein myös jälkiruokaa. Ohje, jonka löysin Ylen sivulta oli hieman hämmentävä, en ole ihan varma oliko lopputulos sellainen kuin piti. 

Puolen litran suklaamousse

• 1 dl kermaa
• 4 dl maitoa
• 100 g suklaata
• puolikas arkki liivatetta
• 1 rkl konjakkia (oma lisäykseni)

Laita liivate kylmään veteen likoamaan. Kuumenna kerma pieneen kattilaan ja sekoita mukaan suklaa nappeina tai palasina. Kun suklaa on sulanut, lisää maito (ja konjakki) mukaan, vatkaa tasaiseksi. Lisää mukaan vedessä pehmentynyt liivate ja sekoita vielä. Kaada liemi sifoniin ja kierrä kansi tiivisteen kanssa tiukasti kiinni ja pursotintyllä paikalleen. Laita ilokaasupatruuna kahvan sisälle ja kierrä kiinni. Kun kaasu on purkautunut pulloon, ravista pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Kierrä kahva irti ja laita tilalle metallikorkki. 

Käännä pullo ylösalaisin ja laita se vähintään tunniksi jääkaappiin. Minä laitoin pullon tällä kertaa ulos, siellä oli muutama aste pakkasta. Noin puolentoista tunnin kuluttua pursotin moussea laseihin. Se oli aivan mahdottoman ilmavaa ja niin hopustisyötävää, että viimeiset lusikalliset olivat jo lähes lientä. Hieman jäin miettimään, että oliko maidon ja kerman suhde oikea. Olisiko pitänyt olla enemmän kermaa ja vähemmän maitoa? Tai sitten kaksi kaasupatruunaa, tai pitempi kylmentymisaika? Mitä luulette? Maku oli hyvä, mutta liian nopeasti laskeva vaahto tämä oli tällaisena. 

Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki ilokaasuhommailuni. 

Vapaaehtoisruotsia

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1985 ja kirjoitin ruotsista ällän. Minusta ruotsi oli aina kivaa ja helppoa. Siksi onkin ihmeellistä, etten ole käyttänyt sitä kieltä oikein yhtään missään koulun jälkeen. Vaikka olin pitkään valtion virkamies ja sittemmin toimihenkilö, en ole töissäkään koskaan tarvinnut ruotsia. Ymmärrän puhuttua kieltä kohtuullisen hyvin, mutta puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittamisesta ei kannata edes mainita mitään.

Viime viikonlopun minilomasella Tukholmassa otimme Hötorgshallenista ilmaislehden, jossa oli äkkivilkaisulla monta kiinnostavaa ruokaohjetta. Yksi niistä kiinnitti erityisen huomiomme. Kyse oli suklaamoussesta, jossa oli mausteena japanilaista viskiä ja kahvia. Meillä on ollut pitkään avaamaton pullo Nikka Whiskyä ja juuri sitä lehden ohjeessa oli käytetty. Päätimme heti, että tätä ohjetta pitää kokeilla, vaikka senkin uhalla, että ruotsi tuottaisi ongelmia. No ei tuottanut, minä jopa bongasin ohjeesta virheen. Tai ainakin pienen puutteen. 

Puolitin ohjeen, sen enempää ohjetta ei olisikaan voinut pienentää. Laitan tähän kuitenkin määrät samoissa mitoissa kuin lehden ohjeessa, sen luvataan riittävän 6-8 hengelle. Ja uskon sen, sillä jälkiruoka-annos saa olla ihan pieni. Ohjeen kolakastike (vai sanotaako meillä kinuskikastike?) oli maustettu lakritsijauheella, jota meillä ei ollut nyt, joten käytin salmiakkijauhetta. Ei haitannut.

Suklaamousse kinuskikastikkeella

Kolakastike

• 1,5 dl kermaa
• 0,5 dl tummaa muscovadosokeria
• 2 tl lakritsijauhetta (meillä salmiakkijauhetta)
• 6 rkl voita

Mousse

• 1 dl kaakaota
• 2,5 dl mascarponea
• 1 dl kermaa
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• 2 rkl espressoa
• 2 rkl viskiä
• 2 kananmunan keltuaista

Ensin kannattaa tehdä kinuskikastike. En tehnyt ihan niin kuin ohjeessa ymmärtääkseni sanottiin, sillä siinä vain kuumennettiin ainekset ilman voita ja lopuksi voi sekoitettiin mukaan. Minusta kastike olisi jäänyt liian vaaleaksi ja ohueksi, joten keitin kermaa, sokeria ja lakritsijauhetta pikkuisessa kattilassa koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia, jolloin kastike kiehui ainakin kolmanneksen vähemmäksi ja väri muuttui tummemmaksi, muttei niin tummaksi kuin lehden kuvissa. Maku oli kyllä mahtava! Otin kastikkeen pois liedeltä ja sekoitin mukaan voin. Kaadoin kastikkeen suloiseen pieneen Weck-purkkiin (joita saa ostaa DeliDelistä) ja laitoin kansi päällä ulos jäähtymään. Tässä vaiheessa kastike ei ollut vielä kovin paksua.

Sitten oli moussen vuoro. Tähän ei tullut siis suklaata vaan kaakaota. Aloitin vatkaamalla kerman juuri ja juuri vaahdoksi. Toisessa kulhossa vatkasin ensin keltuaisen (minä tein siis puolikkaan annoksen), sokerin, vaniljan ja mascarponen tasaiseksi massaksi. Yhdistin siihen seuraavaksi kaakaon (varo pöllähtämistä), espresson ja viskin. Seuraavaksi sekoitin kermavaahtoon toisen massan parissa otteessa, siitä tuli oikein kuohkeaa ja mahtavaa. Kaavin massan pursotinpussiin, jossa oli suurin tähtitylläni ja pursotin vaahdon lasiastioihin. Olen edelleen surkea pursottaja.

Laitoin kupit jääkaappiin asettumaan siihen asti, että oli jälkkäriaika lammasaterian jälkeen. Lusikoin hieman salmiakkikastiketta moussen päälle ja tiputin pinnalle muutaman suklaakuorrutteisen kahvipavun. Kinuskista oli viileässä tullut sopivan paksua kastiketta ja sen maku passasi mitä parhaiten suklaamoussen kanssa. Viski ei maistunut moussessa kovin paljon, mutta luulen, ettei sen olisi pitänytkään sen enempää maistua. Tämä ohje olisi helppo monistaa isommallekin porukalle, ainakin jos ei tarvitsisi tehdä maidottomana, vaan laktoosittomuus riittäisi. 

Lehden ohjeessa ei siis koskaan kerrottu missä vaiheessa ainesluettelon viski piti käyttää, mutta minä oma-aloitteisesti kippasin viskin massaan mukaan. Tästä lehdestä kokeilemme muutamia ohjeita ihan varmasti. Jos kieli tuottaa ongelmia niin kysyn neuvoa ruokablogaanien Facebook-ryhmässä tai käytän nettikääntäjiä, vaikka sen riskit ymmärränkin. 

Kaakao-avokadomousse vaatii vielä viksaamista

huomatkaa harkitun rustiikki asettelu astioihin

Olen yrittänyt saada itseäni ja poikasia pitämään avokadosta jo pitemmän aikaa. Guacamolessa se menee oikein mainiosti ja sellaista teinkin eilen tortilla-aterialle. Halusin kuitenkin käyttää ostamiani, kerrankin optimikypsyisiä avokadoja muutenkin. Aamuisella foodgawker-kierroksellani osuin cook eat paleo-blogiin, jossa oli tehty kaakao-avokadomoussea. Muistinpa törmänneeni tämmöiseen joskus aikaisemminkin blogimaailmassa, mutten vielä tuolloin innostuneeni. Kävin töistä tullessani ruokakaupassa aamutuimaan ja muistin ja löysin ihan kaiken tarvitsemani. Paitsi kookosmaidon. Aina jotain unohtuu! Onneksi Kammenpyörittäjä meni asioille ja palasi kookosmaitoa mukanaan.

Kaakao-avokadomousse neljälle:

• 2 kypsää avokadoa
• 1 dl raakakaakaojauhetta (minulle uusi tuttavuus)
• 1 dl kookosmaitoa
• 0,75 dl juoksevaa hunajaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 1 tl kanelia
• ripaus chilijauhetta

Määriä täytyi hieman justeerata, kuten lähdeblogissanikin oli tehty. Makeutus, maustaminen ja moussen paksuus säädettiin avokadojen koon mukaan. Halkaisin avokadot ja irrotin kivet. Kaavin pehmeän avokadon kuorestaan ja laitoin lusikalliset yleiskoneen astiaan yhdessä leikkuuterän kanssa. Kaadoin päälle kaakaojauheen,  osan kookosmaidosta ja hunajasta, vaniljatahnan ja vähän kanelia ja chilijauhetta. Sekotin leikkuuterällä hetkisen ja tarkistin moussen paksuutta ja makua. Lisäsin hieman kookosmaitoa ja hunajaa, kanelia oli sopivasti ja samoin chiliä. Lusikoin moussen annosastioihin ja viilensin peiteltynä jääkaapissa jälkiruokaan asti.

En kertonut etukäteen kenellekään, että jälkiruoassa oli avokadoa ja yritin udella vastausta mitä he arvelisivat siinä olevan. Ainoa mitä sain irti, oli että tämähän on mielenkiintoista. Lapseni todistivat olevansa jo aikuisia, koska eivät suuttuneet minulle, kun ujutin ruokaan jotain heidän tietämättään. Kumpikin oli kyllä sitä mieltä, etteivät aivan tienneet pitivätkö jälkiruoasta vai eivät. Minä kyllä suutun vielä, jos tulen vahingossa syöneeksi aurajuustoa, etenkin jos olen kehunut ruokaa. Voin katsoa tässä vaiheessa, että kasvatustyömme on onnistunut, sillä ruoan sanominen mielenkiintoiseksi on kohtelias tapa kertoa, ettei pidä siitä. Eikö olekin?

On myönnettävä, etten itsekään aivan villiintynyt avokadomoussesta. Se olisi saattanut kaivata hieman enemmän kookosmaitoa ja hieman vähemmän raakakaakaota. Vähän pienempi annoskin olisi voinut toimia paremmin. Rakenne oli hyvä ja hämmästyttävä. Laitan ohjeen työstöä varten muistiin, sillä siitä voi olla vielä hyötyä, jos tarvitsen joskus jälkiruokaohjetta ilman kananmunaa ja kermaa.

Pyörremyrsky keittiössä

syreenin intiön kannattaisi oppia, ettei vielä ole kevät

Yleensä en ole kovin hyvä oppimaan mistään mitään, etenkään virheistäni, etenkään jos en huomaa niitä. Nyt olen huomannut, että jätin aavistuksen viimetippaan tämän keittokirjahaasteeni, johon minulla oli 365 päivää aikaa. Toteutin haastettani noin 25 päivänä ja niistä puolet nyt joulukuussa. Ehkä opetus on se, että kannattaisi luovuttaa ajoissa.

Tänään puuhasin monen ohjeen parissa, kaksi niistä on tekeillä huomista varten. Tälle päivälle keräsin viisi pistettä ja sain Hugh Fearnley-Whittingstall-osuuden valmiiksi. Se hämmästyttää minua, sillä arvelin sen olevan kaikkein hankalin minulle. Yhtä vaille valmiita ovat rouvat Nigella Lawson ja Rachel Allen. Jamie Oliverin kanssa kirin tälle päivälle kolme ohjetta. Niin ollen huomiselle jää vielä kahden valmisteilla olevan lisäksi 3 ohjetta, yhdet Jamielta, Rachelilta ja Nigellalta. Viime päivien hosumisen jälkeen kolme ohjetta ei kuulosta enää ollenkaan mahdottomalta. Olen tarkistanut monta kertaa näitä laskelmiani ja korjannut niitä suuntaan jos toiseenkin, mutta on mahdollista, että olen sotkenut jotain matkan varrella. Menköön sen piikkiin, että kirjoitin matematiikasta todella lyhyen B:n.

Kolmen hengen päivällisen alkuruokana meillä oli Hugh'n ohjein paistetut kampasimpukat hernepyreen ja pekonin kera. Pääruokana oli pihvisarnie ja tomaattisalaatti Jamien ohjein ja jälkiruokana niin ikään saarivaltion virallisen vekkulin nopea suklaamousse. 

Tein kaikkea yhtä aikaa, mutta loppujen lopuksi päivällinen valmistui melko vaivattomasti. Aloitin hernepyreellä, jonka Hugh neuvoi tekemään näin (ja minä sovelsin)

• n. 200 g pakasteherneitä
• 0,5 l kanilientä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta minttua (ei ollunna, laitoin timjamia)

Kiehautin herneet kaniliemessä varoen niiden maastovärjäytymistä. Kun herneet juuri olivat parahultaisia, kaadoin ne siivilään ja liemen alle kannuun. Kippasin herneet mixeriin, lisäsin tilkan lientä ja surrautin herneitä hieman. Laitoin mukaan valkosipulimurskan, voin ja timjamin ja päästelin pyreen tasaiseksi. Kaavin sen pieneen kattilaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. Jätin pyreen odottamaan aikaa parempaa. 

Seuraavaksi valmistelin pihvisarnieta varten lihan. Jamien ohjeessa käytettiin jotain riistalintua, jollaista minulla ei ollut, mutta oli naudan sisäfileen paksumpi pää odottamassa käyttöä. Päätin, että voin sen verran poiketa ohjeesta ottaen kuitenkin pisteen kotiin. Siivosin lihasta kalvot ja hieman rasvaa pois ja leikkasin sen ohuiksi pihveiksi. Jätin pihvit lämpenemään. 

Tomaattisalaatissa olisi tullut olla suuria erivärisiä tomaatteja, mutta tänään on tee-kaikki-sinne-päin-päivä ja käytin pieniä tomaatteja ja värejäkin oli vain kaksi. Ei kerrota Jamielle, ehkei hän itse hoksaa tätä, jos kukaan ei juorua. 

Jälkiruoan tein asettumaan jossain vaiheessa, joka on hieman hämärtynyt kaikessa touhussani. Pienensin Jamien 12 hengen suklaamousseannoksen puoleen.

• 125 g 70 %:sta suklaata
• 2,5 dl kermaa
• 25 g sokeria
• loraus konjamiinia

Sulatin suklaan vesihauteessa ja vatkasin kerman sokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Kun suklaa oli sulanut, otin sen jäähtymään muutamaksi minuutiksi. Otin muutaman lusikallisen kermavaahtoa syrjään koristelua varten ja lisäsin loppuun minimalistisesti konjakkia. Kun suklaa ei ollut enää kuuminta hottia, lisäsin sen kermaan ja sekoitin pyöräyttävin liikkein moussen tasaiseksi. Annostelin moussen espressokuppeihin, annoksista tuli oikein pieniä, mikä on hyvä, sillä jälkiruokaa ei oikeasti tarvitse kerralla paljon, ainahan voi ottaa toisen annoksen. Laitoin mousset ulos peiteltynä topakoitumaan.

Alkuruoka-ajan lähestyessä otin esille kampasimpukat ja pekonin, sekä muutaman jättikatkaravun kampasimpukoita karsastavalle. Paistoin ensin pekoniviipaleet, kaksi annosta kohden ja sen jälkeen kampasimpukat voissa. Lämmitin hernepyreen ja sutaisin sitä lautaselle ja asettelin sille kaveriksi pekkaset ja kampasimpukat. Katkaravuille tein pienen marinadin, johon tuli aavistus tabaskoa, oliiviöljyä ja limemehua, sekä suolaa ja pippuria, paistoin ravutkin nopiasti. 

Alkuruokien kanssa yhtä aikaa tein sipulitäytteen sarnielle. Siihen tuli:

• 2 pientä sipulia, punainen ja keltainen silputtuna
• 1 tl fariinisokeria
• ripaus suolaa ja pippuria
• loraus oliiviöljyä
• loraus punaviinietikkaa

Kuumensin paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kypsensin siinä sipulia, joka oli maustettu sokerilla, suolalla ja pippurilla. Seos sai kypsyä rauhassa sen aikaa, kun söimme alkuruokaa. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja laitoin ciabattan pellille lämpenemään. Maustoin sipulia vielä punaviinietikalla ja lisäsin hieman lämpöä kattilan alle, jolloin seos kypsyi tahmeaksi, melkein hillomaiseksi. Marinoin wanna-be-riistaani, eli naudanlihaa hetkisen seoksessa, jossa oli:

• tuoretta rosmariinia ison oksan tikkuset silputtuna
• muutama oksa timjamia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Lämmitin ison paistinpannun ja paistoin lihapalat oliiviöljyssä molemmin puolin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt laittaa hieman Worcester-kastiketta pannulle, mutta unohdin. Leikkasin lihapalaset suikaleiksi ja halkaisin ciabattan pitkittäin. Kammenpyörittäjä alkusommitteli lautaselle rucolapedin, jolle laittoi leivän pohjaosan. Hän siveli sen pehmeällä vuohenjuustolla. Minä levittelin sipulihillokkeen leivälle ja sen jälkeen asettelimme lihapalat pinnalle, hieman rucolaa ja muutama tomaattipuolikas salaatistamme ja kansi päälle. Painoin kantta täytteeseen, että se imisi kosteutta ja makuja itseensä. Leikkasin leivän paloihin ja söimme se tomaattisalaatin kanssa. Ei pahaa. 

Jälkiruokaa söimme, kunhan tiskari taas kerran oli pyöräyttänyt ohjelmansa ja vatsoissa alkoi olla tilaa. Tipautin pienen nokareen kermavaahtoa moussen pinnalle ja ripottelin muutaman marjan kaveriksi.

Kokonaistilanne tänä iltana: 43/48
Hugh 12/12
Nigella 11/12
Jamie 9/12
Rachel 11/12

Ei tämä tästä!