Lampaansyöjien stifado haudutuspadassa

Lampaansyöjät vauhdissa taas, otimme alkuviikosta pussillisen potkia sulamaan. Pussin päällä luki liikuttavasti: 3 jalkaa ja mietin, että minne kokonaisena ostamamme lampaan yksi jalka on kadonnut. Ei se ollut kadonnut minnekään, kunhan köntti suli hieman, siitä sai eroteltua neljä pientä, mutta lihaisaa potkaa. 

Jouluna sain lahjaksi viime jouluna saamaani vakumointikoneeseen liittyviä lisäosia, kuten säilytyspurkkeja, joista yhden rikoin heti, en kiukuissani, vaan töpelöidessäni. Pudotin kovamuovisen purnukan lattialle ja sehän heti sai pahan särön. Nyyh. Olin sitten varovaisempi toisen lahjan kanssa, marinointiin sopivan suurehkon astian kanssa ja siihen tein potkille pesän yöksi. Osasin käyttää vakumointilaitetta marinointiastian ilmojen poistoon, olen minä sitten näppärä. Siis silloin, kun en pudottele tavaroita lattialle tai päästele ilokaasuja ilmoille. Tiedätte mitä tarkoitan, jos olette lukeneet CampaSimpukkaa aiemminkin. 

Stifado

Marinadi

• 4 pientä lampaanpotkaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 0,5 dl roseviiniä (sattui olemaan)
• tuoretta timjamia ja rosmariinia
• 1 yksikyntinen suuri valkosipuli

Muut tilpehöörit

• 2 kumatotomaattia
• 3 keskikokoista punaista terttutomaattia
• 1 punasipuli
• 3 laakerinlehtiä
• 1 tähtianis
• 1 kanelitanko
• suuri loraus juoksevaa hunajaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 dl vettä
• 1,5 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset potkiin joka puolelle ja suljin astian vakumointikoneella. Kansi imeytyi kiinni oikein tanakasti, joten arvelin, että nyt ollaan ummessa. Laitoin astian jääkaappiin yöksi. Aamulla otin purnukan pöydälle lämpenemään noin tunniksi ennen jatkotoimia.

Keräsin ensin pienempään haudutuspataan kuivat mausteet, kanelitangon, laakerilehdet ja tähtianiksen. Nostin pataan marinoidut potkat ja kaadoin marinadiliemen päälle (sen olisin voinut jättää tekemättä, lammas on vissiin niin rasvaista, että potkista irronnut rasva ja marinadin öljy tekivät kokonaisuudesta aika rasvaisen). Lisäsin pataan pilkotut tomaatit, hunajan, sipulin soijakastikkeen ja vettä sen verran ainekset peittyivät lähes kokonaan. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin sen hommiin. Noin kolmen tunnin päästä lisäsin mukaan viinin. Sen olisi voinut tehdä aiemminkin, mutta viini hankkiutui varastosta keittiöön vasta tässä vaiheessa. Pata oli päällä kaikkiaan 7 tuntia, jossain vaiheessa laitoin asetuksen low:lle ja maistelin lientä, joka oli tosiaan aika rasvaista. Potkat alkoivat tehdä pesäeroa luistaan ja sain taiteilla, että sain aikanaan potkan luun kanssa lautaselle. 

Lisäkkeinä meillä oli sitruunaperunoita, jotka olivat oikein yksinkertaisia uunissa paistettuja perunalohkoja, jotka oli maustettu sitruunamehulla, yrteillä, suolalla ja pippurilla. 

Toinen pikkulisäke oli perunoiden kanssa samaan aikaan paahdettu pieni pala fetaa ja kirsikkatomaatteja. Stifado oli todella maukasta ja mureaa, söimme kumpikin yhden pienen potkan ja kaksi jäi nyhtölampaaksi riivittäväksi. 

Tämäkin ohje päätyy CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock-Pot-välilehdelle, sieltä löytyvät kaikki muutin haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Ohrattoa jälleen, tällä kertaa brutaalin punaista

Olimme toissa sunnuntaina pyöränhakureissulla ja söimme paluumatkalla Ravintola Göstassa punajuuriohrattoa. Mieleni teki heti kokeilla sellaisen valmistamista. Vihanneslaatikosta löytyi yksi punajuuri, joka riitti tähän kolmen hengen annokseen oikein hyvin. Katselin vinkkejä punajuuriohrattoon sieltä täältä, mutta eniten käytin tätä Pastanjauhajien ohjetta yli neljä vuoden takaa. Tuohon aikaan olin juuri innostunut lukemaan blogeja, mutten vielä ollut perustanut Campasimpukkaa. En ollut tuohon kyseiseen postaukseen kommentoinut, vaikka ahkerasti muuten kommentoinkin heidän ja muutamien muiden blogeissa. Vähän minä muuntelin ohjetta, kuten melkein aina.

Punajuuriohratto kolmelle

• loraus oliiviöljyä
• 1 suuri punajuuri
• 1 sipuli
• 1,5 dl ohrahelmiä
• 4 dl kanalientä
• kourallinen kuivattuja sieniä
• kourallinen parmesaaniraastetta
• nokare voita
• suolaa ja pippuria

Keitä punajuuri kypsäksi ja kuori se heti, kun näpit antavat myöten käsitellä kuumaa juuresta. Säästä muutama desi keitinlientä. Kuumenna kanaliemi, tai mitä lientä käytätkin. Silppua sipuli ja laita kuivatut sienet kiehuvaan veteen likoamaan. Älä keitä sieniä, jätä vain ne kuumaan veteen kannen alle. Soseuta kypsä punajuuri keitinliemitilkan kanssa tasaiseksi soseeksi. Jätä vieläkin keitinlientä talteen, jos kanaliemesi sattuu loppumaan kesken.

Kuumenna kasarissa öljyä ja laita sipulit sinne kuullottumaan, lisää ohrahelmet muutaman minuutin kuluttua, sekoittele koko ajan. Hetken kuluttua ala lisätä kuumaa kanalientä ja välillä vähän punajuuren keitinlientä kauhallinen kerrallaan ohrattoon, niin että se imee liemen vähitellen. Varo polttamasta pohjaan, mutta myös hukuttamasta ohrattoa liikaan liemeen. Noin vartin kuluttua lisää mukaan kuumassa vedessä turvonneet sienet silputtuna ja punajuurisose ja sekoittele taas. Lisää lientä pikkuhiljaa ja maistele jyvä kerrallaan, koska ohratossa alkaa olla sopiva puruaste, ei liian raaka, ei liian kypsä. Kun purutuntua on vielä aavistus liikaa, sekoita mukaan parmesaaniraaste ja nokare voita. Anna hautua vielä hetkinen. Maistele vaatiiko ohratto suolaa, juuston ja liemen suola voi olla tarpeeksi. Lisää suolaa, jos tarpeen ja pyörätä vähän pippuria myllystä. Tarjoa heti. 

Meillä ohratto syötiin ulkofileviipaleiden kanssa. Pidimme kovasti ohraton intensiivisestä väristä ja siitä, että purutuntumaa oli tarpeeksi, ettei ruoka tuntunut vauvanruoalta. Nämä ohrahelmet olivat mukavamman näköisiä kuin täysjyväohrasuurimot, joita ensimmäisessä ohrattokokeilussani käytin. 

Possulle sinappihuntu

Kinkusta en vielä haastele. Possun sisäfilee oli viihtynyt nollalaatikossa jo jonkun aikaa, tänään katsastin sen päivämäärän ja alkoi olla jo aika käyttää possu pois. Joten filee vain lämpenemään pöydälle kohmeestaan ja ohjetta etsimään. En ollut grillaustuulella, joten jotain muuta piti löytää. Selasin nopeasti läpi keittokirjahaasteeni kirjojen sisällysluettelot, mutta tässä asiassa ne eivät voineet auttaa minua. Foodgawkeriin sitten vain. Sivumennen sanoen, eikö olisi kaikista muistakin tosi tosi kiva juttu, jos TOP100-ruokablogit-sivuillakin olisi haku? Etsintä foodgawkerissa tuotti tulosta ja löysin kokeilemisen arvoisen ohjeen täältä. 

Puhdistin fileen kalvoista ja rasvoista ja annoin sen edelleen lämmetä leikkuulaudalla sen aikaa, kun sekoitin sille marinadin. Siihen tuli hieman sovellettuna:

• 0,5 dl balsamicoa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 tl dijonsinappia
• tuoretta timjamia
• rakuunaa pakastimesta
• 1 tl suolaa
• monta kierrosta pippuria myllystä
• 1 tl valkosipulimurskaa

Sekoitin ainekset suljettavassa muovipussissa ja nostin fileen sinne maustumaan. Suljin pussin ja pyörittelin fileetä marinadissa. Jätin sen maustumaan huoneenlämpöön, sillä liha oli vielä hyvin kylmää. Ohjeessa neuvottiin marinoimaan jääkaapissa. Valmistelin kasvikset odottamaan. Käytin niitä kasviksia, joita meillä sattui olemaan. 

• 6 keskikokoista puikulaperunaa
• 2 suurta porkkanaa
• 12 ruusukaalia
• kourallinen vihreitä papuja pakastimesta

Pesin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne suupalan kokoisiin paloihin. Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja kuorin päällimmäiset lehdet. Esikypsensin perunat, porkkanat ja kaalit (noin 8 minuuttia) ja jätin ne vatiin odottamaan. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Nostin kaasuliedelle uunin kestävän vuoan ja kuumensin sitä suuremmalla polttimolla muutamia minuutteja. Kaadoin pannulle öljyä ja nostin possun fileen pois marinadista. Pyyhin enimpiä liemiä pois ja kaadoin marinadin kompostiin. Paistoin possupalaa joka puolelta muutamia minuutteja ja tökkäsin lämpömittarin anturin lihan paksuimpaan kohtaan. Asetin tavoitelämpötilaksi 60 astetta. Nostin pannun uuniin. Paistumiseen meni noin 15 minuuttia. 

Käärin lihan tiukasti folioon odottamaan ja kaadoin esikypsennetyt perunat, porkkanat ja ruusukaalit pannulle, lisäsin sinne myös kourallisen pitkiä vihreitä papuja suoraan pakastimesta. Pyörittelin kasviksia niin, että ne kaikki saivat ylleen marinadisen öljyn, jossa possu oli paistunut. Ripottelin myös suolakiteitä ja pippuria kasviksille. Paistoin niitä kuumassa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes ne olivat kypsiä. Nostelin ne lämpöastiaan odottamaan siksi aikaa, kun tein pannulla vielä pienen kastikkeen. 

Asetin pannun taas kaasuliekille ja raaputtelin pannun pohjaa. Lisäsin pannulle hieman marsalaa (tässä poikkesin alkuperäisohjeesta, jossa tehtiin kastike kanaliemeen) ja lopuksi lorauksen kermaa. Kastike kiehui kokoon parisen minuuttia, tarkistin suolan ja lisäsin hieman pippuria ja tuoretta timjamia. Käärin possufileen esille foliosta ja leikkasin sen viipaleisiin. Asettelin viipaleet vadin keskelle ja molemmin puolin kasviksia. Lurittelin kastikkeen päälle. Possu oli juuri sopivan kypsää ja mehukasta, foliossa se oli levännyt kaikessa rauhassa, eikä päästänyt nestettä sisältään leikatessani. Kastikekin oli oivallista, vaikka hyvin yksinkertaista olikin.

Täyttä höyryä eteenpäin!

Tänään minulla on vuoronvaihtojen seurauksena vapaapäivä, enkä ole siitä pahoillani. Alkuviikon puoliyövuorot olivat sellaisia tajunnanhajottajia, että pieni paussi töistä tekee hyvää. Olen nähnyt pelottavia unia, oikeita splattereita. En tahdo nähdä enää yhtään episodia, jossa sivallan jonkun päättömäksi tai kohtaan oman kuolevaisuuteni mitä brutaaleimmin tavoin. 

Mutta minun piti kirjoittaa maapähkinävoista. Sitä minulla on kaapissani purnukka. Maapähkinävoi tykkää siitä, että sitä käytetään. Kirjassa Rachel's Food for Living (tuttavallisesti Raakelin elintarvikkeet) on pikkuleipäohje, jota tänään kokeilin heti, kun taloudesta pihaltautuivat ne perheenjäsenet, joilla oli menoja.

Rachel teki kirjassaan pikkuleipiä oikein olan takaa, 60 kappaletta, mutta minä olin moderaatilla tuulella ja puolitin ohjeen. Jotain rajaa pikkuleipien syönnilläkin (lue: ajatus 60 pikkuleipäpallon pyörittämisestä ei viehättänyt kaksi kertaa niin paljon kuin kolmenkymmenen).

• 100 g maapähkinävoita (chunkya, jota minulla sattumoisin juuri olikin)
• 100 g voita
• 125 g muscovadosokeria (käytin pussinpohjan ja lisäksi fariinisokeria)
• 0,5 rkl vaniljauutetta
• 1 kananmuna
• 125 g suklaata paloiksi leikeltynä
• 175 g vehnäjauhoa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• ripaus suolaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Kumosin kulhoon maapähkinävoin, voin, sokerin ja vaniljauutteet ja vatkasin niitä, kunnes ne olivat ilmavaa vaahtoa (tai jotain sinne päin). Lisäsin kananmunan edelleen vatkaten ja sen jälkeen suklaapalat. Siivilöin mukaan jauhot ja soodan, jotka sekoitin taikinaan nuolijalla. Otin taikinasta jälkiruokalusikallisia ja pyöritin taikinan palloksi käsissäsi. Asettelin pallot leivipaperin päälle pellille jättäen riittävästi leviämisvaraa. Minulla taisi olla vähän ronskimpi lusikka, koska pikkuleipiä tuli kaikkiaan 23 kpl. Paistoin niitä noin 20 minuuttia, kunnes niillä oli kaunis väri pinnassaan. Siirsin pikkuleivät paperin päällä ritilälle jäähtymään. Pikkuleipäni jäivät aika pulleiksi, mutten pidä sitä pahana.

Rachel vinkkasi, että jos kumminkin tulee tehneeksi isomman satsin taikinaa ja sitten tympiintyisi pallojen pyörittämiseen, voi lopun taikinan rullata pötköksi ja kääriä kelmuun tai voipaperiin. Taikina säilyy jääkaapissa muutamia päiviä ja sieltä on pikkuleivänhimoisen helppo leikata muutama viipale taikinaa ja paistaa milloin himo käy liian suureksi. Taikinan voi myös pakastaa ja kohmeisesta taikinasta niin ikään leikata viipaleita paistettavaksi. 

Tämä oli keittokirjahaasteeni osa 25/48, eli puoliväli on vaivaisesti komeasti ohitettu!

Rachel 7/12

Nigella 7/12

Jamie 5/12

Hugh 6/12

Poijaat ovat hienoisessa alakynnessä tässä vaiheessa, joten seuraavaksi Jamien ja Hugh'n kirjojen kimppuun!

Hävikistä herkuksi-teema nosti myös päätään heti aamusta. Eilistä palsternakka-perunamuusia jäi ison miehen kouran kokoinen köntsä, joten tein siitä nopeat perunarieskat aamiaiselle, kun uunikin oli jo valmiiksi lämpimänä. Nämä tähdenlentoset teen aina ihan näppituntumalla, sekoittelen kulhoon sitä sun tätä, mutta tällä kertaa näin: Notkistin jääkaappikylmän muusin tilkalla lämmintä maitoa ja lisäsin soseeseen kourallisen kaurahiutaleita, kananmunan ja sen verran jauhoja,  että taikinasta tuli kiinteä, mutta vielä tahmea seos. Otin taikinasta jauhoisin käsin palleroita, jotka taputtelin jauhotetulle leivinpaperille pyöreiksi kiekoiksi. Pistelin rieskat haarukalla ja paistoin 220 asteessa, kunnes niihin ilmaantui tummia pilkkuja ja ne muutenkin näyttivät kypsiltä. Nämä leivät syötiin heti lämpiminä voisipauksen kera ja taas maailma pelastui!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Perjantain frittata

Tänään piti ruokaa saada nopeasti nenän alle. Viikonlopun ruokasuunnitelmat ovat jo hahmottumassa, mutta tälle päivälle ei ollut paljon aikaa keittiössä vietettäväksi. Niinpä sommittelin vähän "omasta päästä" italialaisen munakkaan. Meillä toinen teineistä ei pidä munakkaasta, mutta kun esittelin ruoan frittatana, se kelpasi mainiosti... Ohjeeni on suunnilleen seuraavanlainen:

• 1 kevätsipuli
• muutama siivu parmankinkkua silppuna
• kourallinen tuoretta pinaattia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 kananmunaa
• 2 rkl ricottaa
• 0,5-1 dl kermaa
• pippuria
• yrttejä
• 2 rkl raastettua pecorinoa tai parmesania
• muutama kirsikkatomaatti halkaistuna 

Ryöppää pinaattia hetkinen. Sekoita kulhossa kananmunat, kerma, ricotta, juustoraaste ja mausteet. Kuullota sipulia uunin kestässä pannussa, lisää pinaatti, kinkku ja tomaattipuolikkaat pannulle. Kaada pannulle munaseos ja kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt, se vie noin kymmenen minuuttia. Käytä sitten munakasta grillivastuksen alla, jotta pinta gratinoituu kauniisti. Tähän ruokaan voi lisätä jääkaapin aarteita, vaikkapa edellispäivän keitettyjä perunoita viipaleina, jopa keitettyä spagettia ruokaisuutta lisäämään. Maistuu sekä lämpimänä, että kylmänä.