Ranskalainen lastenruoka eli sieni-kinkkupasta

Olemme nyt oikein hienon rannan äärellä, sen vuoksi hieman vaatimaton leirialue saa armoa ja viivymme vielä aiempaa aikomusta pitempään. Täytyy muistaa, että ensi viikolla on tiistaina Ranskan kansallispäivä ja ensi viikonloppu pidennettynä voi muodostua näin lomakauden alussa hyvinkin vilkkaaksi rannikolla, jossa lämpötilat pysyvät maltillisina. 

Päivälliseksi tein meille Pardon Your French-blogista lainaamani ohjeen mukaista pastaruokaa, jota blogaani luonnehtii ranskalaiseksi lasten herkkuruoaksi, jota ei ravintoloista saa, mutta äitien ja mummojen tekemänä kotikeittiöistä. Se sopi meillekin oikein hyvin, vaikkemme ihan lapsista enää mene. 

Ranskalainen sieni-kinkkupasta kahdelle

• 2 dl pienikokoista nopeasti kypsyvää kuivapastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• puolikas uuden sadon keltasipuli ja sen vihreä varsi silputtuna
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl ranskalaista kermaa (en oikein tiedä kuinka paljon siinä on rasvaa, mutta viskositeetti noin sama kuin meillä ruokakermalla)
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua 
• 1 dl emmentalraastetta
• suolaa ja pippuria

Aloitin keittämällä pastan ja jättämällä sen sitten siivilään valumaan, käytin pientä perhospastaa, jonka kiehumisaika on vain 3 minuuttia. Sinä aikana ehdin leikata sipulinpuolikkaan ja vihreät varret silpuksi. Samoin viipaloin sienet ja leikkasin kinkun suikaleiksi.

Ranskassa opimme jo vuonna 2000 ensimmäisellä matkalla tähän ihanaan maahan, että täällä ei suosita mitään ohuen ohuita leikkeleviipaleita, vaan pakkauksissa on tosiaan 2-4-6 viipaletta, suuria ja aika paksuja. Nyt sellainen kahden viipaleen pakkaus oli juuri oikeanlainen tähän ruokaan. Nykyään kyllä löytyy niitä ohuitakin viipaleita, mutta ne ovat usein italialaisia tai espanjalaisia kinkkuja. 

Kun pasta oli valumassa siivilässä, kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pannun kuumennuttua, kumosin pannulle ensin sipulisilpun (vihreät varsisilput jätin odottamaan) ja parin minuutin kuluttua sienet. Paistelin niitä pari kolme minuuttia ja lisäsin pannulle viinin (ohjeessa oli jotain lientä, mutta minun lasistani jouti tilkka kastikkeeseen). Sekoittelin ja kun viini oli kiehunut melkein kokonaan pois, kaadoin mukaan kerman. Taas sekoitin ja laitoin puolet kinkkusuikaleista ja juustoraasteen pannulle. Kumosin hieman jäähtyneen pastankin pannulle, sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Annoksiin tuli vielä pinnalle loput kinkkusuikaleet ja sipulin vihreä varsisilppu. Oli oikein mukava ruoka, jonka lusikoimme suihimme samalla, kun katsoimme Tour de Francen viidettä etappia. Sieniä olisi voinut olla enemmänkin, vaikkapa kuusi kappaletta. 

Etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi, joten massakiriä odoteltiin ja kirimiesten juhlaa. Näimme etapista noin 90 km ja lopussa oli tavanomaista kolarointia ja voittajaksi ajoi Olav Kooij, joka on alankohollantilainen ajaja. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Torstein Træen ja minun suosikkini Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5, tai ehkä molemmat ovat sijalla neljä, sillä heillä on sama kokonaisaika. 

Champiñones con Cebolla y Ajo Recipe – herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

 

Vuotuisen La Vuelta- haasteen toisena ruokana esittelen hyvän sienitapan (tapa on uskoakseni yksikkö, usein sanotaan suomeksikin tapas, joka on monikko). Tein tämän jo kotona muutama viikko sitten, mutta säästin ohjeen postaamisen tänne reissun ajalle, jolloin ei aina ole aikaa kokkailla kovin kummoisia. Niin on juuri tänään, kun hyödynsimme sunnuntain Saksan rekkavapaita väyliä. Otin ohjeen näihin ihaniin sieniin täältä.

Herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

• oliiviöljyä
• 8 melko suurta herkkusientä 
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tomaatti
• ripaus pimentonia
• muutama sahramihaiven
• tuoretta tilliä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli hyvin yksinkertainen valmistaa, ensin paistoin herkkusieniä oliiviöljyssä joka kyljiltään muutamia minuutteja. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla ja nostin lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja paistoin suikaleiksi leikattua sipulia ja valkosipulia myös muutaman minuutin. Maustoin ne pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja kun sipulit olivat mysiytyneet lisäsin mukaan pieniksi kuutioiksi leikatun tomaatin. Sekoittelin ja siitähän sukeutui hyvä sakea kastike. Nostelin herkkusienet pannulle kastikkeeseen ja kypsentelin kannen alla vielä muutaman minuutin. Ennen tarjoilua pintaan vielä silputtua persiljaa niin por favor. 

La Vueltan toinen etappi oli ehtinyt melkein maaliin ennen kuin me ehdimme perille leiripaikkaan. Tällä campingilla on hyvä wifi ja katsoimme päivällisen jälkeen 30 viimeistä kilometriä talleenteelta. Ilokseni Jonas Vingegaard ajoi voittajaksi ja otti sen tien punaisen johtajan paidan omakseen. Huomenna näyttäisi olevan myös mäkinen etappi ja meillä on mahdollisuus katsoa sitä, sillä emme muutamaan päivään liikahda täältä Moselin varresta. 

Halloumi-kesäkurpitsavartaat

Halloumi ei ihan hirveän ranskalaista ole, mutta kesäkurpitsa on, etenkin jos kutsuu sitä courgetteksi. Otin tämän varrasohjeen samasta belgialaisesta kauppaketjun lehdestä kuin muutama päivä sitten tehdyn fenkolisalaatin. Lehti oli ranskankielinen, joten nyt ollaan jo riittävästi ranskalaista, eikö vaan?

Grillasimme muutamia päiviä, ehkä viikkojakin, sitten valmiit kanavartaat ja niissä oli oikeat metalliset varrastikut. Minä tietysti säästin ne. Niitä oli vain kaksi, joten käytin myös neljä lyhyttä puutikkua lopuille aineksille.

Halloumi-kesäkurpitsavartaat kahdelle

• 1 palikka halloumia 8 palaan leikkattuna, aikalailla pienen tikkuaskin kokoon
• 1 pieni kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi leikattuina
• 1 suurenpuoleinen herkkusieni neljään lohkoon leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Kokosin vartaat niin, että metallitikkuihin tuli vuorotellen rullalle kieputettu suikale kesäkurpitsaa, palanen halloumia ja sienipala. Halloumia ja kesäkurrea mahtui vielä toisetkin suupalat, mutta sieniä ei riittänyt kuin neljään vartaaseen. Toisiin puisiin varrastikkuihin tuli vain halloumia ja kesäkurpitsaa. Sutikoin vartaille oliiviöljystä, sitruunamehusta ja mausteista tehtyä marinadia. 

Grillasin vartaita muutamia minuutteja Campingazin kaasugrillillä raidakkaalla levyllä ja käänsin vartaitten kylkiä, kun alapuoli oli saanut sopivasti väriä. Sutikoin loput marinadista vielä pintoihin tuomaan makua. 

Aterian toisena osana meillä oli marketin edulliset pakastequichet bambuhöyryttimessä kuumennettuina. Koska nämä eivät olleet mitkään artesaanipiirakat parhaista raaka-aineista höyrytys oli parempi kuumennusmetodi kuin airfryer, pohja ei päässyt kuivumaan hankalaksi leikata. Hoksin muuten käyttää jostain näkemääni niksiä bambuhöyryttinen tasapainottamiseksi vähän liian suuren kattilan päälle, puiset syömäpuikot vaan kattilan päälle ja höyrytin siihen, ei luiskahtele eikä kippaudu nurin. 

Tour de Francessa tapahtui se, mille usein vähän nyrpistelen, eli tarkoituksella arvopaidasta luopuminen. Tadej Pogacar luopui johtopaikastaan saadakseen nopeammin päivän ajon jälkeen palautumisen käyntiin, tätä tapahtuu usein kisan alkupuolella. Muodollisuudet vievät aika paljon aikaa ennen kuin johtava ajaja pääsee dopingnäytteen, palkintojen jaon ja haastatteluiden jälkeen majoitukseen syömään, hierontaan ja nukkumaan. 

Päivän nopein oli Ben Healy, joka voitti nyt ensimmäistä kertaa etapin Ranskan ympäriajossa. Mathieu van de Poul johtaa kokonaiskilpailua kokonaisella sekunnilla ja sai hoitaakseen kaikki velvollisuudet, Tadej on toisena. Tämä on kyllä tarkkuutta vaativaa passailua. Huomenna on edessä taas hilly-tyyppinen etappi, kisa siirtyy Bretagneen, lempiosaani Ranskaa. 

Espanjalainen sienipasta

Tänään on sellainen päivä, jona olemme arponeet, että vieläkö jäämme tänne vai joko jatkamme huomenna matkaa. Jostain syystä on ollut hankala tehdä päätöstä. Sää on ilmeisesti aika sateinen tulevalla viikolla ja tämä saari alkaa olla taas niin hyvässä muistissa, että ehkäpä Bretagne kutsuu meitä peremmälle. 

Päivällisenä meillä oli tänään espanjalainen sienipasta, jonka espanjalaisuus oli siinä, että otin ohjeen espanjalaisesta blogista. Kyse on tietysti suosikistani Spain on A Fork. Meillä oli sattumoisin muutama herkkusieni, joten nekin tuli nyt käytettyä pois. 

Sienipasta kahdelle

• 2 dl kuivaa pennepastaa
• suolattua vettä pastan keittämiseen
• 100 g pekonisuikaletta (oma lisäykseni)
• 12 pientä herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni punasipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa
• raastettua parmesaania

Keitin pastan pussin ohjeen mukaan. Sitä odotellessa paistoin ensin pekonisuikaleita niin, että niistä irtosi pannulle rasvaa. Lisäsin mukaan sipulin ja valkosipulin ja parin minuutin kuluttua sieniviipaleet. Kun sieniin alkoi tulla paistopintaa, kaadoin mukaan kerman ja mauston kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen pannulle kastikkeeseen ja ripottelin päälle persiljaa ja annoksiin vielä parmesaania. Oli todella maukas pasta, olisi ollut ilman pekoniakin, Albert ei käytä lihaa bloginsa ruokaohjeissa, mutta minulla oli varastossa hieman pekonia, jota piti käyttää pois. 

La Vueltan toinen jakso päättyi tänään jännittävästi sumuisen vuoren huipulle. Oli todella niin sumuista, että meni melkein arvaamiseksi keitä sieltä tipotellen ajoi maaliin. Voittaja oli nuori Pablo Castrillo ja Ben O'Connor piti vielä johtajan punaisen paidan itsellään. Primoz Roglic on enää 43 sekunnin päässä toisena, mutta hän ei saanut itsestään irti selkeää ratkaisua, vaikka kuroikin kiinni O'Connorin etumatkaa. Tai sitten O'Connor oli niin paljon vahvempi kuin hänen uskottiin olevan tällä karmealla etapilla. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina alkaa viimeinen viikko tätä kisaa. 

Sieniä ja pinaattia pannulla espanjalaiseen tapaan

Tänään sain ostettua niin pinaattia kuin sieniäkin, eräs matkanvarren Carrefour on sunnuntaisin aamupäivällä auki. Ihmettelimme miksi pienen Nantesin reunan paikkakunnan kaupan pihan oli tupaten täynnä autoja. Jossain lähellä oli joku tapahtuma, tienvarret täynnä autoja, samoin kaupan piha, ihmisvirtoja vaelsi tapahtumaan, joka jäi arvoitukseksi. Olimme katsoneet ilmakuvasta, että hyvä iso parkkipaikka läpiajopaikoin, tänään juuri ja juuri saimme CampaAdrian mahtumaan parkkipaikalle. Kauppa oli kumminkin hyvä, saimme ostettua kaikkea mitä pitikin ja nyt on muutaman päivän ruokaostokset hankittina päivän tuoretta leipää lukuunottamatta. 

Olen useana vuonna tehnyt paljon espanjalaisia ruokia Spain on a Fork-blogin ohjeilla, Albert kokkaa juuri sellaista ruokaa, josta me pidämme. Sieltä tänäinenkin päivällinen sai innoituksensa. Olisin tehnyt sitä jo eilen, mutta Ancenisin tori olikin niin pieni, ettei sieltä saanut pinaattia eikä sieniä ostettua. Vähän minä Albertin ohjetta soveltelin, mutta siitä tuskin joudun tilille. 

Sieni-pinaattipannu kahdelle

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli silppuna
• 12 pientä valkoista herkkusientä viipaleina
• 1 pieni vihreä tomaatti kuutioina
• 1 pieni punainen tomaatti kuutioina
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Kuumensin pannulla ruookalusikallisen öljyä ja laitoin sipulisilpun siihen kypsymään, varoin polttamasta. Seuraavaksi pannulle pääsivät sieniviipaleet ja olin jo saamassa niitä kypsymään, kun kaasu loppui, onneksi oli reserviä ja kypsennys jatkui. 

Sitten kumosin pannulle tomaattikuutiot ja desin viiniä (se oli oma lisäykseni ohjeeseen). Kun viini oli kiehunut kasaan, lisäsin pannulle pinaatinlehdet. En tiedä mitä sanaa käytetään suomeksi, kun tuore pinaatti kypsyy, englanniksi se on wilting. Näköjään jätin Albertin ohjeen kuminan ja valkosipulin pois, mutta #eisehaittaa. Kypsentelin 2-3 minuuttia. 

Sekoittelin pannulla olevia aineksia ja tein niihin kaksi koloa ja rikoin kumpaankin yhden kananmunan. Annoin ruoan kypsyä viellä muutaman minuutin kannen alla, kunnes kananmuna oli kypsää, olisi saanut keltuainen jäädä löysemmäksikin. 

Maustoin pannun suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Lisänä oli patonkia. 

Olemme nyt leirialueella, jossa netti toimii mainiosti, siitä pitää maksaa erikseen, mutta striimaminen sujuu myös hyvin. Enkä edes kysy, onko se sallittua vai ei. Nettitolppa on ihan tässä meidän tontin vieressä, ei ainakaan pahenna yhteyttä. 

La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen etappi oli kiintoisa, jota katsoimme noin 50 viimeistä kilometriä. Iloksemme Adam Yates oli etapin nopein ja paransi kokonaiskilpailun sijoitustaan usealla sijalla. Ben O'Connor yhä ajaa punapaidassa tiistaina lepopäivän jälkeen, mutta hänen johtonsa on kaventunut seuraaviin. Huomenna ajajat saavat vapaapäivänään nukkua varmaan ainakin puoleen kahdeksaan ennen kuin pitää lähteä lenkille. Tiistaina kisa jatkuu. Mekin vietämme postaus- ja Espanja-kokkausvapaata huomisen. 

Sattuipa sopivasti – tähdenlentokanapiiras

Ei värillä ole väliä, kunhan on keltainen.

Eilen meillä oli päivällisenä kokonaisesta broilerista rintafileet ja lopuille piti keksiä jotain käyttöä. Myös Noirmoutierin perunoille, joita sain kuin sainkin kypsiksi (ne vaativat pitkän kypsennyksen) oli keksittävä käyttöä. Laitoin hakusanoiksi French chicken pie ja tuloksena oli tällainen teos. Se on niin ranskalainen kuin tähdenlentojakin hyödyntävä, mikä sen parempaa. 

Ensin olin harmistua, sillä eihän meillä sattunut olemaan tuoreita herkkusieniä, mutta löytyi kuivattuja herkkusieniä, kuivasin niitä alkuvuodesta, kun sattui Lidlin hävikkikassissa (tai muuten vain alennuksessa) suuri rasiallinen sieniä. Purjoa ei ollut, mutta uuden sadon sipuleita löytyi, joten ne saivat korvata purjon. Myöskään ranskankermaa ei nyt ollut, mutta käytin kermatilkan. 

Koska käytin eilisiä tähteitä, oli tekojärjestys hieman erilainen kuin lähdeohjeessa. Näin tein:

Ranskalainen kanapiiras tähdenlennoista

• haudutuspadassa kypsennetyn broilerin kypsät osat poislukien eilen syödyt rintafileet
• noin pari noirmoutierin perunaa kuutioina kypsennettyinä 
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pakkaus ranskalaista pekonisuikaletta 
• 1,5 dl kuivattuja herkkusieniviipaleita
• 1 uudensadon keltasipuli
• 1 uudensadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl kasvislientä fondista
• tuoretta timjamia
• 1 dl kermaa
• 1 rkl dijonsinappia
• pippuria (suola ei ollut tarpeen, koska broilerissa ja perunoissa oli jo valmiiksi suolaa)
• 3 torttutaikinalevyä
• 1 pieni kananmuna

1. Otin torttutaikinalevyt sulamaan ja esille kaikki muut ainekset.
2. Leikkasin sipulit ja valkosipulin viipaleiksi.
3. Kävin läpi broilerinpalat ja leikkasin isommat suupalan kokoon.
4. Sekoitin kerman ja sinapin kupissa tasaiseksi. 
5. Kuumensin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia liemeksi. 
6. Otin pannun ja kumosin sille pekonisuikaleet ja aloin kuumentaa pannua. Paistoin pekonin rapeaksi.
7. Lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja kumosin mukaan sieniviipaleet, sipulit ja valkosipulin, paistoin hetkisen. 
8. Lisäsin pannulle viinin ja annoin se kiehua puoleen. 
9. Yhdistin mukaan jauhot ja sekoitin tasaiseksi. 
10. Lisäsin pannulle vähitellen ja koko ajan sekoittaen kuumaa kasvislientä. 
11. Seuraavaksi pääsivät pannulle mukaan kypsät broileripalat ja perunat. 
12. Annoin seoksen kiehua noin 10 minuuttia. 
13. Lopuksi lisäsin vielä kerma-sinappiseoksen, sekoittelin taas ja annoin kiehua vielä niin, että pannulle muodostui paksu kastike. 
14. Maustoin timjamilla ja pippurilla. 
15. Annoin kastikkeen jäähtyä pannulla ja kiinteytyä. 
16. Kun kastike oli jäähtynyt, laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen.
17. Kaulitsin torttutaikinalevyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne 8 palaan kunkin.
18. Vatkasin pienen kananmunan kevyesti tasaiseksi.
19. Kumosin jäähtyneen kastikkeen voideltuun uunivuokaan.
20. Sommittelin torttutaikinapalat pinnalle ja sutikoin ne kananmunalla. 
21. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinnan taikinapalaset olivat kauniin värisiä ja hieman pullistuneina. 

Tämä oli mitä hauskin tähderuoka, siinä  menivät ne joulusta jääneet kolme torttutaikinalevyäkin. Söimme päivällisen ulkona omalla terassilla, edellinen kerta olikin joskus viime elokuussa. Piiraan kaveriksi otimme hieman salaatinlehtiä. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin Italiassa Cesenaticosta Bologneen ja silläkin oli mittaa melkein 200 km, luonnehdinta oli hilly. Mark Cavendish oli ainakin sen verran toipunut, että lähti matkaan. Reitti kulki Imolan moottoriradan kautta, kumma ettei sinne oltu laitettu mitään yleisötilaisuutta, ainakin olisi ollut tilaa ihmisille katsomoissa ja pysäköinnille. 

Kuumassa säässä ajetun etapin voittajaksi ajoi Kevin Vaquelin ja keltapaidassa ajaa huomenna Tadej Pogacar. Toivoakseni Mark Cavendish on pysynyt kisassa mukana, Tourin verkkosivut eivät ole kovinkaan notkeat, vaikka ovatkin kolmesta Grand Tourista parhaat. 

Ranskalaiset lihapullat sieni-sipulikastikkeessa

Kylläpä hyppäsimme mukaan Tour de Francen pariin hyvässä kohdassa, niin jännittävä kisa! Tein ruokaa tänään ulkona terassilla ja katsoimme kisaa tietokoneelta, sillä luvattua sadepäivää ei tullutkaan. Otin ohjeen tähän erittäin hyvään bistrotyyliseen ruokaan Sugar Salt Magic-blogin kesäkuisesta postauksesta. Soveltelin hieman määriä sen mukaan mikä tuntui mukavalta. 

Lihapullat sieni-sipulikastikkeessa

Lihapullat

• 2 viipaletta vaalea hapanleipää
• 0,5 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 350 g jauhelihaa (EDIT: kiitos Allun tarkkaavaisuuden, lisäsin tämän listaan)

Kastike

• 3 uuden sadon pienehköä punasipulia
• 6 keskikokoista ruskeaa herkkusientä
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl valkoviiniä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl lihalientä
• 1 rkl worchestershire-kastiketta (meni ehkä oikein ehkä ei)
• 1 rkl voita
• tuoretta timjamia
• 1 dl raastettua gruyèreä

Paahdetut patonkipalat

• 8 viipaletta patonkia
• hieman oliiviöljyä
• pippuria
• 1,5 dl raastettua gruyèreä 

1. silppusin leivänpalat pieniksi paloiksi ja liotin niitä maidossa muutaman minuutin
2. sekoitin kulhossa kaikki lihapullataikinan ainekset tasaiseksi seokseksi ja pyöritin siitä 18 lihapullaa
3. nostin pullat foliovuokaan leivinpaperin päälle
4. leikkasin sienet ja sipulit viipaleisiin ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä kunnes ne olivat laiskoja
5. sienien ja sipuleiden kypsyessä grillin sivupolttimolla kuumensin grilliä ja nostin lihapullafliovuoan grilliin noin 250 asteeseen
6. leikkasin patongin paloihin, luritin niille hieman oliiviöljyä ja asettelin ne toiseen foliovuokaan
7. tässä vaiheessa lihapullat olivat olleet grillissä noin 10 minuuttia ja viimeistelin kastikkeen
8. kaadoin pannulle viinin sipulien ja sienien päälle ja annoin viinin kiehua kokoon
9. lisäsin valkosipulimurskan ja sekoittelin noin puolen minuutin ajan
10. lisäsin vehnäjauhon ja sekoitin sen hyvin aineksiin mukaan
11. lisäsin lihaliemen, worchestershire-kastikkeen ja taas sekoittelin
12. kun kastike oli kiehunut pari minuuttia, lisäsin voin ja sekoitin
13. nyt lihapullat alkoivat olla valmiita ja nostin ne pois grillistä ja laitoin tilalle patonkipalat vuoassaan
14. nostelin lihapullat kastikkeeseen ja sekoitin, lisäsin hieman pippuria ja muutaman oksan tuoretta timjamia
    
15. parin minuutin kuluttua käänsin patonkipalat ja sijoitin niille juustoraastetta, säästin pienen määrän
16. nostelin loput juustoraasteesta lihapullien päälle pannulle

Tämä oli todella hyvä ruoka, paahdettu leipä oli omiaan kastikkeen luutuamiseen ja sienet sipulien ohella olivat mitä parasta herkkua. Lihapullat olivat meheviä, mutta aika mietoja. 

Juomana meillä oli vitsillä ostettu viini, nimittäin kevään retkellä jossain suuressa ranskalaisessa marketissa oli vielä viime vuotista Beaujolais Nouveauta hintaan 1€/pullo. Sehän oli vielä ihan kunnossa, ei epäilystäkään!

Tour de Francessa oli jännittävä tasamaan etappi, josta toivoin Mark Cavendishin voittoa. Se olikin hyvin lähellä, mutta aivan maaliviivalla Jasper Philipsen oli kuitenkin nopeampi voittaen tässä kisassa jo kolmannen etapin. Mark oli kuitenkin toisena. Kokonaiskilpailua johtaa nyt toista päivää Jonas Vingegaard ja 25 sekuntia perässä on Tadej Pogacar. 

Giro d'Italian aloituspäivän pasta Ranskassa

Huhtikuu meni yhdellä postauksella, sillä  olemme olleet reissussa ja erittäin vähäisten nettiyhteyksien varassa. Nyt olemme Ranskassa Amboisessa ja melkoisen temppuradan kautta sain kuin sainkin kunnallisen leirialueen nettiyhteyden toimimaan ainakin juuri tällä hetkellä. Olimme tällä alueella myös viime vuonna, itseasiassa kahteen kertaan, mutten muista miten nettiasiat silloin onnistuivat. Eipä sitä internettiä oikeasti ihan koko ajan tarvitsekaan, aika tuntuu kuluvan muutenkin. Mutta nyt kun Giro d'Italia alkaa, alkaa myös CampaSimpukan Italia-ruokahaaste, taitaa olla jo 13. kerta. Blogi täyttää näinä päivinä 12  vuotta. 

Olimme eilen markkinoilla Amboisessa, täällä on perjaintaisin "pienet markkinat" ja sunnuntaisin "suuret markkinat, joilla myydään kaikenlaista ruokaa ja ainakin näin keväällä myös paljon kasvien ja kukkien taimia. Kävimme Amboisen markkinoilla viime syksynäkin ja ostimme pieniä määriä kasviksia ja hedelmiä. Arvelimme, että eiköhän perjantain pikkumarkkinoilta taas jotain syötävää löydy ostettavaksi ja kyllä löytyikin. 

Olin kotona ottanut muutamasta italialaiseen keittiöön keskittyvästä kirjasta ohjeita sivukopioina, kokonaisia kirjoja ei painosyistä kannata kuljettaa mukana. Kävin ohjeita läpi ennen markkinoille kävelemistä ja pistin mieleeni mitä voisimme ostaa, jos kohdalle sattuisin. Palatessamme meillä oli uusia perunoita, munakoiso, muutama sieni, pinaattia, tomaatteja ja tuorepastaa kivasta kojusta, jossa oli vaikka mitä tuorepastoja kauniisti esillä ja myynnissä. Juustoja tai lihatuotteita emme ostaneet, ajattelimme pysyä kasvislinjalla muutaman päivän ainakin suurimmaksi osaksi. 

Valitsin päivän ruoaksi tuorepastaa munakoison ja sienien kanssa. En nyt yhtään muista mistä kirjasta ohjeen otin, eikä kopioissa ole kirjan nimeä missään kohden näkyvissä. Mutta ehkä se oli jonkun kuuluisan Italia-ruoan jättikirjan ohennettu versio aloittelijoille. Usein sellaiset ovat hyvin toimivia retkikeittiössä. Ei liikaa raaka-aineita tai välineitä. Ohjeessa käytettiin tortiglioni- tai pennepastaa, mutta meillä oli siis markkinoilta ostettu kaunis rulla ohutta nauhapastaa. Se oli kallein markkinaostos, 2,40€. Muut maksoivat kymmeniä senttejä tai alle euron. 

Pastaa munakoison ja sienien kanssa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 pieni keltasipuli ohuiksi suikaleiksi leikattuna 
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuina
• pieni munakoiso kuutoiksi leikattuna
• 1,5 dl kuohukermaa
• 200 g ohutta tuorenauhapastaa
• kunnolla suolattua keitinvettä pastalle
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa
• suolaa ja pippuria

Laitoin matkakeittiön suurempaan kattilaan vettä kiehumaan ja suolasin sen reippaasti. Kuullotin sipulia ja valkosipulimurskaa hetkisen pannulla voissa ja oliiviöljyssä ja lisäsin sitten pannulle sieniviipaleet ja munakoisokuutiot. Paistelin niitä noin viisi minuuttia. Kaadoin mukaan kerman ja keittelin kastiketta noin kymmenen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kun kastike alkoi olla valmista, keitin pastan myyjän suosituksen mukaisesti 2-3 minuuttia. Sekoitin al dente-pastan kastikkeeseen, sekoitin ja raastoin päälle parmesania. Ripottelin vielä annoksiin vielä pienilehtistä basilikaa. Tämä oli oikein hyvä lihaton ruoka, sienet ja munakoiso antavat hyvin runsaan suutuntuman ja artesaanipasta oli kyllä hintansa väärti. Kaikkein kauneinta ruokaa sienistä ja munakoisosta on vaikeaa saada, mutta maku oli hyvä, se lienee tärkeintä. 

Giro d'Italiasta emme taida täällä Ranskassa paljonkaan nähdä, ellei satu olemaan leirialueella kelvollista wifiä. Mutta katsoimme lopputuloksista, että ensimmäisen etapin voittajaksi ajoi Remco Evenepoel ja hän lähtee huomenna pinkissä johtajan paidassa toiselle etepille. Emme yhtään muuten tiedä keitä on tämän vuoden kisassa mukana ja missä päin etappeja ajetaan, mutta eiköhän sekin selviä kisan edetessä. Mikäli nettiyhteyksiä ei lainkaan ole tulevina päivinä, postaus jää tekemättä. Kuvien lataamisen ainakin näyttäisi olevan lähes mahdottoman hidasta. Saimme kyllä katsottua Areenasta Charlesin ja Camillan kruunajaisia leirialueen wifissä, siitä olen iloinen. Mutta lähetys Girosta ehti loppua ennen kuin päivällinen oli syöty. 

Korean Hot Pot revisited

Tässä eräänä päivänä söimme päivällistä olohuoneen lattialla, emmekä vain syöneet, vaan valmistimme sen myös. Kokeilimme edullisen sähkön päivänä uutta sähkökäyttöistä hotpot-laitetta ja totesimme sen vallan mainioksi vekottimeksi. Se on Lidlin Silver Crest-sarjaa, joten kovin suuresta taloudellisesta panostuksesta ei puhuta. Olen kyllä koittanut vakuutella itselleni, etten tarvitse lisää keittiövälineitä ja pienkoneita, mutta tämä nyt kuitenkin tuli ostettua, kun sattui juuri olemaan aasialaiseen keittiöön liittyvä teemaviikko Lidlissä. Myös pullo osterikastiketta on nyt pantryssani, sitä puuttui jostain viimeaikaisesta kokkailustani. 

Listaan tähän ainesosat ilman tarkempia määriä, sillä tämäkin on sellainen ruoka, johon aineksia lisätään, kunnes ei enää jaksa syödä. Nytkin valmistelin mielestäni kohtuullisen määrän, mutta söimme lopulta noin puolet ja loput laitoin pakastimeen toista hot pot-ateriaa varten. Tämän keittiölaitteen ohjekirja oli muuten hämmästyttävän järkevä vihkonen, ei ihan hulluja käännöskukkasia ja monta aivan asiallista ruokaohjetta, joista yhtä käytin kehyksenä kokkailuuni. 

Korean hot pot 

• broilerin sisäfileitä
• bulgogikastiketta (kaupallinen valmiste)
• wokkiöljyä
• ruskeita herkkusieniä
• porkkanaa
• parsakaalia
• kesäkurpitsaa
• kevätsipulia
• paprikaa
• pinaatinlehtiä
• gyoza-taikinanyyttejä (pakaste)
• lasinuudelia
• vahvaa kanalientä
• gochugaru-chilihiutaleita lusikankärjellinen
• seesaminsiemeniä
• seesamiöljyä

Ensimmäiseksi laitoin kokonaiset pienet broilerifileet bulgogikastikkeeseen marinoitumaan. Käytin kastiketta niin, että lihapalat olivat kunnolla kastikkeen peitossa, mutteivat sentään uineet siinä. Otin gyoza-taikinanyyttejä pussista osan sulamaan lautaselle. Nämä olivat vihannes-tofutäytteisiä. Lasinuudelit laitoin pieneen astiaan ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä ja jätin nuudelit siihen pehmenemään. Käytin kaksi pientä kerää nuudeleita, yksikin olisi riittänyt. Kun nuudelit olivat pehmenneet, leikkasin ne kulhossa saksilla muutamaan osaan, etteivät ne menisi tarjolle yhtenä könttinä. 

Valmistelin seuraavaksi kasvikset, leikkasin porkkanan, kevätsipulin, kesäkurpitsan ja paprikan suikaleiksi ja leikkasin sieniin tähtikuviot. Parsakaalin leikkelin suupalan kokoisiin paloihin. Liemeen käytin muutaman päivän takaa ollutta hyytelöitynyttä kanalientä, jota jatkoin vedellä niin, että lientä oli noin litra. Lisäsin siihen vielä  pikkuisen gochugaru-chilihiutaleita tuomaan potkua. 

Keräsin kaikki ainekset olohuoneeseen lattialle alustan päälle, hot pot-laite keskelle ja ainekset ympärille. Sutikoin laitteen paisto/keitto-osaan (kuin suuri rengaskakkuvuoka) wokkiöljyä ja laitoin virran päälle. Laitteessa ei ole varsinaista virtanappulaa, mutta tehoa voi nappulasta säätää. 

Asettelin öljyllä sipaistuun rengasosaan sieniä ja kasviksia ja laitteen kuumentuessa ne paistuivat pikkuisen. Epäilin, että tuleeko laitteesta käryä olohuoneeseen, mutta ei tullut. 

Kun ainekset olivat hieman saaneet väriä ja kypsyneet pikkuisen, lisäsin sinne gyoza-nyytit ja kaadoin mukaan lientä sen verran, että ainekset melkein peittyivät. Liemi alkoi pian kiehua ja alkoi muodostua höyryä, muttei käryä. 

Lisäsin vielä keitto-osaan muutamassa kasassa nuudelit, joista olin kaatanut veden pois. Nyt kun ne oli leikattu saksilla osiin, oli helppo nostella niitä omiksi osioikseen keittoon. 

Nostelin rengasosan keskellä olevalle paistoalueelle neljä broilerifilettä (ei siis rintafilettä, vaan pienempiä sisäfileitä, joista en kyllä oikein ole varma, onko se oikea nimi, mutta kauppanimi ainakin)  kypsymään. Siinäkään kohtaa käryä ei ollut havaittavissa. Nyt siis rengasosassa kypsyi keitto-osa ja keskellä grillautui liha. 

Viimeiseksi nostelin keitto-osaan vielä tuoretta pinaattia, sen ei tarvitsisi varsinaisesti kypsyäkään. 

Noin vartissa kaikki oli valmista. Kauhoimme keittoa annoskuppeihin ja päälle nostimme kaksi broileripalaa kummallekin, koristelimme seesaminsiemenillä ja -öljyllä. Nostin hieman lisää aineksia kypsymään toista kupillista varten. 

Liemi oli todella maukasta ja nuudelitkin maistuivat kunnolla, liha grillautui yllättävän nopeasti laitteen keskellä olevalla grillauspaikalla. Marinadi ei kärynnyt ja höyryäkin tuli kohtuudella. Söimme kumpikin kaksi annosta, joista toinen oli pienempi, sillä päätimme säästää osan aineksia toiselle aterialle kertaähkyn sijaan. 

Laite jäähtyi nopeasti ja irrotettava alumiinirunkoinen keitto/paistoastia oli helppo puhdistaa käsitiskissä. Mietin jo kuumeisesti mitä muuta voisin valmistaa laitteella, ehkä pannukakkuja tai paistaa kananmunia. Kokeilen piakkoin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiskokkaukseni.