Paahdettu lihapullakeitto

Hyvin monta vuotta sitten ystäväni kertoi, miten hän tekee jauhelihakeiton tai ylipäätään jonkun lihakeiton, jos hänellä on kunnolla aikaa. Hän paahtaa. Ei tietenkään lientä, mutta kaikki muut ainekset hän kertoi paahtavansa ensin. Kyllähän minäkin olen jauhelihan ensin paistanut, tai jos olen tehnyt lihakeiton kokolihasta, olen paistanut pannulla lihapaloja ainakin hetkisen. Tänään tein #kunontuotaaikaa sitten oikein viimeisen päälle paahdetun keiton. 

Paahdettu lihapullakeitto

• 1 punasipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• 400 g naudan paistijauhelihaa (10 % rasvaa)
• 1 kananmuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl voita
• 2 porkkanaa
• 2 pientä naurista
• 6 pientä perunaa
• 1 dl erittäin vahvaa porolientä, joltain käristykseltä jäänyttä
• kourallinen pakasteherneitä
• vettä

Aloitin silppuamalla sipulin ja valkosipulin. Mysittelin ne pannulla oliiviöljyssä ja kaavin laiskistuneet sipulit kulhoon jäähtymään. Odotellessani kuorin nauriit, porkkanat ja perunat ja leikkasin ne kuutioiksi. Paahdoin kutakin laatua pannulla oliiviöljyssä muutamia minuutteja, kunnes kaikkien kuutioiden kyljissä oli väriä. Kaadoin kaikki palat kattilaan, jossa oli pohjalla sulamassa oleva kalikka poronkäristyslientä. Olin ottanut sen talteen joltain herkkuaterialta ja tähän se sopi todella hyvin.

Kun sipulisilppu oli jäähtynyt, lisäsin kulhoon jauhelihan, kananmunan, chilihiutaleita (maltillisesti, olen chilinyyserö), suolaa, pippuria ja tomaattipyrettä. Sekoitin seoksen tasaiseksi taikinaksi ja paistoin siitä pannulla pienen koepalan, makua oli melkein tarpeeksi, lisäsin vähän pippuria. Pyörittelin taikinan pieniksi lihapulliksi ja paistoin ne pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa, en ihan kypsiksi, mutta kauniin värisiksi. Kumosin ne varovasti kattilaan, etteivät ne hajoaisi. Lisäsin vielä kattilaan pakasteherneitä ja kiehuvaa vettä sen verran, että ainekset melkein peittyivät. Annoin keiton kiehua miedolla porinalla noin puoli tuntia. Maistelin, ihan vähän suolaa piti vielä laittaa ja pinnalle tuoretta persiljaa. 

Söimme keittoa aamulla paistamani Minna C-leivän kanssa, nyt oli kolmas kerta, kun käytin sauvajyväseltä saamaani juurta. En ole kasvattanut juurta liian suureksi ja olen malttanut lisätä taikinaan jauhoja varovaisesti. Kuori on hyvän rapea, sisällä on mukavasti reikiä ja makua on melkoisesti. Jos tämä tästä vielä paranee, alan olla oikein tyytyväinen. Leipominen noin kerran viikossa, ehkä 10 päivän välein voisi olla meille hyvä tahti. Yksi suurehko leipä kerrallaan ja toisena päivänä paistamisesta koko leivän jäljellä olevan osan voisi pakastaa viipaleina ja ottaa sitten sieltä paahtimen kautta. 

Ja mitä siihen paahtamiseen tulee, se tuntui kyllä tuovan keittoon lisää makua! Kiitos Jaanalle neuvostasi <3

Ei upponnu!

Kauan sitten olimme ystäväperheitten kesken mökillä. Oli kaunis kesäpäivä ja lauma lapsia viipotti edestakaisin pitkin ystävämme malliston pisintä laituria. Koko ajan aikuisia oli rantavahtina, lapset olivat sen verran pieniä, että vaikka osasivatkin uida, ei heitä voinut jättää omin nokkineen rantaan. Niin siinä vain kävi, että lapsista nuorin, ystäviemme kuopus putosi laiturin päästä järveen, kuului vain molskahdus. Ryntäsimme hätiin, mutta se oli tarpeetonta. Laiturin päästä nousi jo litimärkä pellavapää tikkaita pitkin ja huusi iloisesti: Ei upponnu! Se jäi lentäväksi lauseeksi. 

Miten tämä sitten liittyy päivän postaukseen? Ei varsinaisesti muuten kuin siten, että valmistin tässä eräänä päivänä uppopaistaen pieniä perunoita, raitajuuria ja nauriita. Nekään eivät varsinaisesti upponneet kuumaan öljyyn. 

Meillä oli tähän tapaan valmistettuja sinisimpukoita ja niille aioin ensin tehdä perunoita belgialaiseen tapaan, paksuiksi meheviksi ranskalaisiksi. Muutin kuitenkin mieleni, kun muistin vihanneslaatikossa olevat juurekset, nekin pitäisi käyttää pois. Muistin myös tehneeni kerran muutama vuosi sitten minikokoisia hasselbackanperunoita uppopaistaen ja ne olivat käänteisterveellisyydessään hyviä. Raitajuurille tein siilikuvioinnin.

Uppopaistetut perunat, raitajuuret ja nauriit kahdelle

• 1 l rypsiöljyä
• muutama pieni peruna
• 2 raitajuurta
• 2 pientä naurista
• suolaa
• majoneesia
• srirachaa
• pul biber-maustetta

Pesin perunat ja kuorin raitajuuret ja nauriit. Leikkasin perunoihin ohuita viiltoja niin, ettei leikkuu halkaissut perunaa. Perunan voi laittaa vaikka lusikkaan ja leikata lusikan reunoihin asti. Leikkasin nauriit ensin keskeltä halki ja sitten puolikkaiden kaarevaan reunaan viillot. Raitajuuriin tein ruutukuvion viilloilla, siilityyliin. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja uppopaistoin perunoita, nauriita ja raitajuuria viitisen minuuttia ja nostin ne sitten talouspaperin päälle lautaselle odottamaan muun aterian valmistumista. Jätin öljyn alle pienen lämmön, sillä toinen uppopaistokerta oli vielä tulossa. 

Sekoitin dipiksi hyvään virolaiseen majoneesiin hieman srirachaa ja ripottelin pinnalle ihanaa pul biber-maustetta, jota löysimme Skärholmenin marketista. Se on mukavan kosteaa ja mehevää. 

Valmistin simpukat yksinkertaisella tavalla pannulla valkoviinissä. Samaan aikaan kuumensin öljyn uudelleen 170 asteeseen ja uppopaistoin perunoita, raitajuuria ja nauriita vielä sen aikaa, että ne olivat kunnolla kypsiä ja rapeita. Valutin niitä hetken paperin päällä ja suolasin. Olivatpa hyviä majoneesiin dipattuina simpukoiden kaverina! Raitajuuri oli vähiten makuuni, mutta tulipa käytettyä nekin pois. 

Öljyn jäähdytin padassa ulkona, oli kylmä yö ja käytin öljyn vielä toistamiseen seuraavana päivänä, kun uppopaistoin maa-artisokkasipsejä. Tämän jälkeen öljy imeytettiin erissä kompostiin. 

Peruna- ja naurissiilit

Tänä syksynä kaikki mahdollinen hasselbackaloidaan, se onkin kiva tapa saada ruokaan rapeutta ja nopeuttaa kypsymistä. Satuin näkemään vielä eteenpäin viedyn version perunoista, jotka oli leikattu ristiin, jolloin niistä kypsyessään tuli hauskan näköisiä, niitä kutsuttiin siileiksi.  Sopii minulle. Tein lauantain päivälliselle näitä uunissa kypsennettyjä pieniä perunoita hirvimurekkeen kaveriksi. Uuniin päätyi myös pari pientä naurista samaan tapaan leikattuina ja porkkanoita, joista tuli  myös tosi hyviä.

Peruna- ja naurissiilit ja viiltoporkkanat

• 2-3 pientä perunaa/syöjä
• 1-2 pientä naurista/syöjä
• 1-2 porkkanaa/syöjä
• voita
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• rosmariinia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat huolellisesti, mutta älä kuori niitä, samoin pese nauriit. Porkkanoitakaan ei tarvitse kuoria, kunhan se on jynssätty puhtaiksi. Ota puukauha ja laita peruna kauhan kuuppaan. Leikkaa viiltoja perunaan noin puolen sentin välein kauhan reunoihin asti, näit et leikkaa vahingossa perunaa kokonaan halki. Käännä peruna poikittain ja leikkaa toinen rivi viiltoja niin, että lopputulos on ristikko. Tee sama nauriille. Porkkanoihin leikkaa vai poikittain viiltoja.

Sulata voita ja sivele perunat, nauriit ja porkkanat sulalla voilla. Ripota pinnalle suolaa ja pippuria. Rosmariini olisi ollut paikallaan tässä, mutta minä lahopää unohdin sen. Annoksen päälle muistin sentään laittaa timjamia. Paistoin juureksia uunissa noin 45 minuuttia, saman aikaa minkä mureke kypsyi uunipellin toisella laidalla.

Näistä tuli tosi hauskoja lisäkkeitä, olivat keskeltä pehmeän kypsiä, mutta pinnalta mukavan rapeita. Ja nätin näköisiäkin minusta. Olisi helppo tehdä isommissa määrissäkin, kypsyivät yhtä matkaa ja mausteita vaihtelemalla saisi vaihtelua. Minulla olisi ollut pieniä keltajuuriakin, niitäkin olisi voinut kokeilla samalla siilimenetelmällä.

Toinen kiva perunalisäke hasselbacka-maailmassa on tämä oikein pienistä perunoista uppopaistamalla tehty versio, jota tein muutama vuosi sitten. 

Tytöt uuniissa

kaskinauriit

En ole aikoihin ostanut kokonaisia broilereita, mutta eilen osui silmään (auts) luomusellaisia persmarketin pakastealtaasta. Vaikka näillä luomulinnuilla oli hintaa melkoisesti, nostin niitä kaksi kappaletta ostosvankkuriini ja jatkoin matkaa. Yön yli lintuset sulivat jääkaapissa ja tänään niistä oli määrä loihtia espanjalaisvaikutteista apetta. Etsiskelin ohjetta, millä spaniseeraisin linnut ja löysinkin kiintoisalta vaikuttavan ohjeen Jamie Oliverin sivuilta. En nyt voi mennä vannomaan, miten espanjalaista tämä ruoka on, mutta emmekö voi hyvin Jamieen luottaa? Onhan siinä chorizoakin, joten kyllä tässä riittävän autenttisia ollaan. Lisäilin hieman aineksia, mutta ei kerrota kenellekään.

• 2 luomubroileria (1,5 kiloisia)
• 1 kg perunoita
• 2 pientä kaskinaurista
• 1 valkosipuli
• 2 keltasipulia
• 2 sitruunaa
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• liraus valkoviiniä
• hieman tummaa siirappia
• muutama ohut viipale chorizoa

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja keitin kattilallisen vettä. Kun vesi kiehui, kaadoin sinne sitruunat, pilkotut perunat ja kaskinauriit. Annoin niiden esikypsyä viisi minuuttia ja kaadoin ne sitten lävikköön hieman jäähtymään. Kastelin arkin leivinpaperia ja rypistelin sen. Levitin sen korkealaitaisen uunivuoan pohjalle. Olin mallannut, että kaksi lintua lintua mahtuu siihen vierekkäin. Sirottelin kuorimattomat valkosipulinkynnet ja isoiksi lohkoiksi leikatut sipulit vuokaan paperin päälle. Levitin esikeitetyt perunat ja kaskinauriit vuokaan. Liruttelin pikkuisen siirappia vuokaan ja ripottelin aivan vähän suolaa ja paljon pippuria. 

Kuivasin broilerien pinnat paperilla ja käänsin siivet linnun alle. Hieroin lintujen pintaan voita ja sirottelin päälle suolaa ja pippuria. Pistelin kuuman kylvyn saaneet sitruunat muutamasta kohtaa ja pukkasin yhden kummankin linnun sisuksiin. Nostin linnut vuokaan perunoiden ja muiden hökeiden päälle ja koska olin jo muutenkin sävellyt mielin määrin, jatkoin samalla linjalla ja kaadoin lintujen päälle noin desin verran valkoviiniä. Lintujen nahkaan ja vuoan pohjalle asettelin chorizoviipaleita. Paistoin broilereita noin 1 tunti 20 minuuttia. Kun pistin linturaukkaa kakkutikulla koipeen ja rintaan ja lihasneste oli aivan kirkasta, otin vuoan uunista ja peittelin sen foliolla puoleksi tunniksi lepäämään ennen kuin kävimme käsiksi. Tuoksu oli todella viekoitteleva ja sai vatsat kurnimaan kuorossa. 

Sain leikattua linnut kohtuullisen nätisti, liha oli mehukasta ja maistuvaa. Samoin perunat ja nauriit olivat pehmeitä ja maukkaita, valkosipulit eivät ehtineet aivan pehmeiksi, mutta olivat nekin hyviä. Jaksoimme kaikki syödä rintapalat, mutta koivet jäivät huomiselle. Rungoista keittelen huomenna lientä.

tytöt ennen uunia

tytöt uunin jälkeen

lautasella

Vueltan toiseksi viimeinen etappi ratkaisi kokonaiskilpailun tilanteen Chris Hornerin eduksi. Aivan järkyttävä loppunousu sai Vincenzon Nibalin taipumaan. Päivän etappi nosti tämän vuoden Vueltan sille jännittävyyden tasolle, jota olin odottanutkin. Etapin ykköseksi ehti nuori Kenny Elissonde, joka maaliviivalla vuoroin nauroi ja itki voittoaan. Huomenna Vuelta päättyy Madridiin seremonialliseen 21. etappiin. 

Kävimme tänään Ween Maan Wiljaa-tapahtumassa. Tänä vuonna tapahtuma saavutti jo 20 vuoden iän. Kaunis sää suosi ja Paviljongin pihapiiriin levittäytyvässä markkinakojujen viidakossa oli paljon väkeä. Meillä oli tarkoitus ostaa tavanomainen valkosipuliletti ja sellaisen löysimmekin. Jätimme jälleen Anopin henkäys-kastikkeen ja pullapussit ostamatta, mutta mukaamme lähti pieniä makoisia päärynöitä ja luumuja, sekä perunarieskaa. Huomennakin vielä ehtii ostoksille.