Kesäkurpitsaa ja kananmunaa CampaSimpukan 15-vuotissynttärinä

CampaSimpukka täytti eilen 7.5.2026 15 vuotta. Tänään alkaa blogin 16. italialainen ruokahaaste, kun Giro d'Italia starttaa Bulgariasta. Siellä ajetaan kolme ensimmäistä etappia ja sen jälkeen kisa siirtyy Italian maaperälle. 

Olemme olleet jo kuukauden verran reissulla, jonka nimi on nokkelasti CampaReissu2026, olen laittanut siitä jonkun verran instagramiin, mutten niin paljon kuin aiempina reissuvuosina. Tällä hetkellä olemme Ranskan itäosassa, suunta on kohti länttä ja merta. Ruokatalous on vielä asettumatta kunnolla Italiaan, joten postaan erään jo alkuvuodesta tekemäni ruoan, jonka silloin säästin reissussa käytettäväksi. 

Kyseessä on oikein mukava aamiaisruoka, jonka ohje on täältä. 

Paistetut kananmunat ja kesäkurpitsaa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita/eleplantia
• 2 kananmunaa
• puolikas pienehköstä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• muutama iso kapris
• 3 suikeroa sardellia (joka on englanniksi anchovy, joka ei ole sama asia kuin anjovis suomeksi) silputtuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• tuoreita fenkolin hapsuja (niitä tillin näköisiä, meillä oli vain basilikaa tuolloin)
• suolaa ja pippuria
• leipää rapeaksi paahdettuna

Kuumenna oliiviöljyä ja voita pannulla ja levittele kesäkurpitsakiekot pannulle. Lisää sardellisilppu ja sekoittele. Paista noin 10 minuuttia. Lisää kaprikset ja kananmunat pannulle kesäkurpitsoiden päälle  paista haluamaasi kypsyyteen. Lisää pinnalle kapriksia, silputtia kevätsipuliaa ja tuoretta yrttiä ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun leivän kanssa. 

Tämä oli sopiva annos kahdelle, alkuperäisohjeessa laitettiin kaksi kananmunaa syöjää kohden. Riippuhan se tietysti kananmunien koostakin riittääkö yksi vai kaksi. Mutta leivän kanssa yksi oli juuri sopivasti. Sardelli tuo melko hyvin suolaa ruokaa, joten suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla varovainen. 

Giro d'Italia alkoi, kuten sanottu tänä vuonna Bulgariasta. Mustanmeren rannalla ajettu etappi oli 147 km mittainen ja tasainen. Katselin aamulla joukkueita ja ajajalistoja eikä siellä kovin montaa tuttua nimeä ollut.  Tadej Pogacar ei osallistu tämän vuoden Giroon, mutta Jonas Vingegard ja saman tallin Sepp Kuss ovat mukana, voisin oikeastaan jo lukita jomman kumman voittajaksi, vaikka Seppin tällä kertaa. 

Leirialueen wifi toimi yllättävän hyvin, saimme sillä katsottua lähetystä ihan hyvin, täällä ei ole juuri ketään muuta ja ne vähätkin ihmiset ovat jossain käymässä, niin emme syö muitten nettiä. Oli kiva kuunnella Peter Selinin ja Christian Selinin selostusta ja samalla kokkailla ulkona. Tein kuin teinkin tänään kokonaan italialaisen ruoan, mutta postaan sen huomenna matkapäivänä. 

Ensimmäisen etapin nopein oli nuori Paul Magnier, ymmärtääkseni tämä oli hänen grand tour-debyyttinsä ja voitto siitä maistuu varmasti makoisalta. Harmittavasti aivan lopussa oli kolari, johon katkesi suurimman osan matka. Toki se tapahtui niin lähellä maalia, että he saavat saman ajan kuin se osa porukkaa, jotka ehtivät kolarin alta pois. Loppusuora oli tehty kyllä amatöörimäisen kapeaksi, mutta toisaalta reitin piirteet ovat kyllä kaikilla tiedossa etukäteen. Aika usein näin käy suurten ympäriajojen alkuetapeilla, hermostuneisuutta on ilmassa ja mukana joukkueita, joitten ajajat eivät ole niin kokeneita. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut pahasti, vaan kaikki pystyvät kömpimään maaliin asti ja jatkamaan kisaa huomenna. 

On taas vitsikästä miten vaikeaa on löytää Giron sivuilta tuloksia. Maaliin on tultu jo aikaa sitten, mutta vielä en ole onnistunut löytämään kuin voittajan nimen. Giron sivut ovat kyllä kaikista kolmesta ympäriajosta aina ne voittajat huonoudessaan, joka vuosi ne ovat uudella tapaa surkeat. Ehkä kisan edetessä asiat alkavat löytyä, mutta sitten kisa jo loppuukin. 

Tulevina päivinä siirryn sitten kunnolla tekemään italialaisia ruokia päivittäin tai sitten ostamme jotain valmista ravintoloista tai kaupoista, jollei ole aikaa tai intoa itse kokkailla. 

Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

• 250 g vehnäjauhoja
• 20 g hiivaa
• 1,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 50 g sokeria
• 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
• ripaus suolaa
• 3 rkl aprikoosihilloa
• tomusokeria

Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 

La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 

Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 

Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

Kymmenen vuotta CampaSimpukkaa!

Siinä on jo kymmenen vuotta, kun kirjoitin CampaSimpukan ensimmäisen postauksen, tarkalleen ottaen se tapahtui 7.5.2011. Silloin alkoi Giro d'Italia ja niin alkoi tänäänkin. Tämä on jo yhdestoista kerta, kun sukellan vuotuisen ruokahaastekolmikon sekaan. Viime vuonna olin jo peruuttanut koko homman, koska ammattipyöräilyn vuosi näytti kuihtuvan kasaan ennen kuin oikein alkoikaan. Koronatilanteen helpotuttua loppuvuodesta (tai mitä hengenvetämistä sen nyt viruksella olikaan) kolme suurta ympäriajoa ajettiin kuin ajettiinkin ja minähän puskin läpi ruokahaasteiden, loppupuolellaan kahta haastetta yhtä aikaa. 

Nyt on vuorossa siinä mielessä normaali vuosi, että ympäriajot ovat takaisin omilla paikoillaan (tosin Tour de France on hieman tavallista aikaisemmin olympialaisten vuoksi, jotka tosin nekään eivät ole ihan kirkossa kuulutetut). Ihan helppo homma siis, tämä yhdestoista kerta, kun CampaKeittiössä kokataan keväällä italaista, kesällä ranskalaista ja syyskesällä espanjalaista. En voi mitenkään väittää, ettei minulla olisi aikaa nyt, #kunontuotaaikaa,  työelämä jäänyt taakse, eikä ulkomaillekaan oikein pääse. 

Blogin alkuvuosina meillä oli arvonta näin blogisynttärin tienoilla, mutta nyt en ole muistanut ajatella sitä ollenkaan. Kunhan keksin jotain kivaa, laitan arvonnan pystyyn. Tai ehkä teen pienen kilpailun tai jotain. Tai en. 

Palasimme tänään kotiin pieneltä kirkkokierrokselta, olimme viikon verran liikkeellä CampaAdrialla ja kävimme katsomassa ulkoapäin suuren määrän kirkkoja, noin 40. Ihan kaikki eivät mahtuneet tähän kollaasiin. Olisi kiva, jos kesän myötä kirkkoihin pääsisi myös sisälle katsomaan. 

Kotiinpaluutouhujen vuoksi en vielä tehnyt varsinaista ruokaa, vaan sommittelin meille pienen antipastilautasen, jolla oli erilaisia italialaisia suupaloja. Ja ensimmäiset kotimaiset mansikat, voi että ne maistuivat hyvältä. 

Giro d'Italia alkoi tänään Torinossa ajetulla henkilökohtaisella aika-ajolla. Niiden aikana on helppo seurata keitä oikein on mukana kisassa ja samalla tulee uudet partamuodit, asuvalinnat sun muut tärkeät asiat selville. Minulla ei ole vielä suosikkia kisaan, mutta eiköhän sekin löydy etappien edetessä. Tänään nopein oli Filippo Ganna, kuten muistaakseni viime vuonnakin Giron ensietapilla. Niinpä hänen värinsä on huomenna rosa.

Yhdeksäs ruokahaaste käyntiin Italian keittiön herkuilla!

Giro d'Italia alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Bolognassa, minun täytyi valita suosikkini melko pienestä joukosta. Nopeasti päätin, että minun puolestani voiton saisi viedä Simon Yates tai Tom Dumoulin, myös Vincenzo Nibali kelpaa. Nairo Quintana ja Chris Froome eivät ole mukana, ei myöskään Peter Sagan. Mutta kuten on tapana sanoa, näillä mennään! Tämä on jo yhdeksäs kerta, kun CampaKeittiössä koitetaan kokata hiki hatussa italialaista ruokaa jokaisena päivänä, jona Giroa ajetaan. 

Tänään italialaista osuutta ateriassa edusti vaniljapannacotta espressokastikkeella. Löysin ohjeen The Home Cook's Kitchen-blogista. Pannacottan ohje on tässä melko tavanomainen, jujuna on se intensiivinen kahvikastike. Muuntelin vanukkaan mittasuhteita hieman, ei kerrota kenellekään. Kastikkeen kanssa olin tottelevaisempi.

Pannacotta espressokastikkeella (kolme annosta)

Vanukkaat

• 3 dl kerman ja punaisen maidon sekoitusta, enemmän maitoa kuin kermaa
• 0,5 dl tummaa sokeria (leipurinsokerin ja muscovadon sekoitusta)
• 1 tl vaniljauutetta
• 1,5 tl gelatiinijauhetta
• 2 rkl kylmää vettä

Kastike

• 1 tuplashotti epressoa (noin 0,75 dl)
• 2 rkl tummaa sokeria (samaa sekoitusta kuin vanukkaissa)
• 1 tl vaniljauutetta

Sekoita gelatiinijauhe kylmään veteen pienessä kuumaa kestävässä kupissa. Jätä noin viideksi minuutiksi odottamaan. Laske toiseen, isompaan astiaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee sen verran, että sitä on gelatiinikupin puoliväliin. Nosta kuppi kuumaan veteen ja sekoita gelatiinia niin, että se liukenee veteen kunnolla, siihen ei pidä jäädä murumaista rakennetta. 

Kuumenna pienessä kattilassa kerma-maitoseos, sokeri ja vaniljauute niin, että kattilan reunoilla seos alkaa jo pikkuisen kuplia. Laita lämpö kattilan alta pois ja kaada mukaan vesitilkkaan sulatettu gelatiini, vispilöi tasaiseksi, mutta älä vispilöi ylenmäärin, ettei seokseen muodostu paljon vaahtoavia kuplia. Kaada seos annosastioihin. Jos haluat kaataa valmiin annoksen lautaselle, varaa sellainen astia, jonka reunat ovat suorat tai laajenevat yläosaa kohti. Jos aiot tarjota vanukkaan kupista, reunat voivat kaartua sisäänpäin. Peitä annokset ja laita ne jääkaappiin ainakin 4 tunniksi, mutta hyvin pannacottat voi tehdä tarjoamista edeltävänä päivänäkin.

Kastikkeen valmistaminen ottaa hetkisen. Kaada espresso pieneen kattilaan, niin pieneen kuin sinulta löytyy. Jos kattila on suurempi, kahvia on niin matala kerros, että se kiehuu helposti kuiviin. Lisää kahviin tumma sokeri ja vaniljauute ja keitä seosta kasaan niin kauan, että sen määrä on noin 3/5 alkuperäisestä määrästä ja on sakean paksua. Alkuperäisohjeessa kastiketta keitettiin noin 10 minuuttia, mutta minun kastikkeeni sai kiehua melkein 25 minuuttia. Anna kastikkeen jäähtyä kokonaan. 

Kun on aika syödä jälkiruoka, ota pannacottat jääkaapista. Pyöräytä vaunukkaan ja astian välistä ohuella terävällä veitsellä ja kumoa annos lautaselle. Mikäli kuppisi on joustava (muovinen tai silikonia) voit hieman puristaa astiaa, niin vanukas pullahtaa lautaselle. Jos kuppia ei voi puristaa kasaan, vanukas varmaan muutenkin valahtaa lautaselle hetkisen kuluttua. Mikäli se ei lopulta suostukaan valahtamaan, sen voi syödä lusikalla suoraan astiasta. 

Kuumenna kahvikastike uudelleen varovasti, ei liian kuumaksi, mutta uudelleen juoksevammaksi ja lämpimäksi. Valuta sitä vanukkaan päälle ja asettele reunoille vaikka muutama mansikka, vadelma tai mustikka, taikka kaikkia niitä. 

Tämä oli todella töpäkkä pannacotta, ehkä aavistus vähemmän jauhemaista gelatiinia olisi piisannut, tai hyydyttäminen agar  agarilla, jolla rakenne on hieman pehmeämpi. Makukin oli aika varovainen, mutta todella intensiivinen kahvikastike kruunasi annoksen. 

Ensimmäinen etappi kesti niin pitkään, että voittaja saatiin selville vasta iltayhdeksältä. Jo sitä ennen suoritimme arvonnan CampaSimpukan 8-vuotissynttärikilpailussa. Arvontaan tuli määräaikaan mennessä 24 osallistujaa ja onni suosi tällä kertaa Nappia! Otan häneen pikimmiten yhteyttä ja ilmoitan  Hella & Herkku-liikkeeseen voittajan yhteystiedot, joiden perusteella voittaja voi hyödyntää 50 euron lahjakorttinsa. Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos synttärionnitteluista!

Aika-ajon voittajaksi ehti Primoz Roglic, joka ajoi alkupäässä kisaa, hän sai kökkiä tuntikaupalla odottamassa lopputulosta. Toiseksi kerkisi Simon Yates, mikä passaa minulle mitä parhaiten. Peter Selinillä oli Eurosportin lähetyksessä selostajakaverina Toni Roponen, joka voisi pikkuisen panostaa siihen, miten urheilijoitten nimet lausutaan. Samassa lauseessa hän ehti sanoa Tom Dumoulinin nimen ainakin kolmeen eri tapaan, joista yksi oli lähes oikein. 

CampaSimpukka synttäröi!

Varsinainen synttäripäivä oli jo eilen. 7.5.2011 kirjoitin CampaSimpukan ensimmäisen postauksen ja siitä sitten niin sanotusti mopo karkasi. Alkujaan yhden kevään ja kesän aikomukseksi kuvittelemani juttu muuttui jatkuvaksi ja kahdeksan vuotta myöhemmin pystyn sanomaan itseäni jo blogaaniksi. 

Blogin alkuperäinen idea, kokkailla suurten pyöräilyn ympäriajojen aikaan vuoroin italialaista, ranskalaista ja espanjalaista ruokaa on edelleen elossa. Italia- teema lähestyy taas, tänä vuonna jo yhdeksännen kerran. Tiedossa on ensi lauantaista alkaen kolmeviikkoinen, jonka aikana aion paneutua taas saapasmaan ruokiin niin paljon, kuin töiltä ehdin. Tänään nostan keittokirjahyllystäni kaikki Italia-aiheiset keittokirjat näkyville ja etsin sopivia ohjeita. 

Tämän vuotisen synttäriarvonnan palkintona on 50 euron lahjakortti ihastuttavaan Hella ja herkku-kauppaan. Mikäli asut tai satut liikkumaan Helsingissä, voit käydä Museokadulla kaupassa paikan päällä ostoksilla tai voit käyttää lahjakortin Hellan ja herkun verkkokaupassa. Mikäli tahdot osallistua CampaSimpukan synttäriarvontaan, laita kommentti tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja mikäli emme ole jo tuttuja, laita jonkunlainen tunniste (kuten sähköpostiosoite), jotta voin tavoittaa sinut, mikäli arvonta on sinulle suotuisa. Osallistumisaikaa on 11.5.2019 klo 18 asti

EDIT: Arvonta suoritettu, voitto osui Napille!

Arvonta, Giro d'Italia ja ihana salaatti savulohelle

CampaSimpukan 7-vuotissyntymäpäivän kunniaksi arvoimme tänään kaikkien osallistuneiden kesken pääpalkintona Ella Kannisen uusimman kirjan Ellan matkassa – Etelä-Italia. Onnekkaaksi osui tällä kertaa Anniina! Olen ottanut Anniinaan yhteyttä ja lähetän kirjan hänelle mitä pikimmiten. Päivi Hintsasen ruoka-aiheisia miniprinttejä arvoimme kahdelletoista muulle ja nekin lähtevät matkaan sitä mukaa, kun saan osoitetietoja.

Minulla oli kolmen päivän työviikko, jonka jälkeen pää humisee varmasti vielä ylihuomennakin, sen verran kiirettä piti. Kun pääsin kotiin, oli lohi matkalla savustimeen ja nopsasti etsin jotain italialaista salaatti-ideaa. Foodgawkeriin laitettu sopiva haku tuotti kiva tuloksen, jonka sitten laitoinkin meille lohen kaveriksi. Pienensin ohjetta mielinmäärin. 

Italialainen salaatti kahdelle

• 1 suuri pihvitomaattia
• 1 hoikka kurkku
• 1 messevä avokado
• 1 pienehkö punasipuli
• suolaa
• pippuria
• sokeria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 rkl punaviinietikkaa
• basilikaa
• oreganoa

Leikkasin tomaatin ja kurkun paloiksi, samoin avokadon. Sekoitin ne keskenään ja maustoin suola- ja sokeriripauksella sekä pippurilla. Revin mukaan suuria basilikan lehtiä. Kastikkeeksi sotkin keskenään oliiviöljyn ja punaviinietikan ja maustoin ne oreganolla, suolalla ja pippurilla. Alkuperäisohjeen valkosipulin jätin kainouksissani pois. Sekoitin kastikkeen salaattiin ja söimme tämän mukavan maukkaan lisäkkeen savustetun lohen kaverina. 

Giro d'Italian viides etappi ajettiin Sisiliassa vaihtelevassa maastossa, reitillä oli mittaa 153 km. Se voittajaksi leivottiin Enrico Battaglin, josta en ole koskaan kuullutkaan, mutta ihan kova äijä hän varmaan on. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa mahtavalla sekunnin marginaalilla Rohan Dennis. Huomenna lisää!

CampaSimpukka täyttää 7 vuotta!

7.5.2011 postasin ensimmäisen kerran CampaSimpukassa. Nyt yli 1500 postausta myöhemmin on aika viettää 7-vuotissyntymäpäivää. Tänään Giro d'Italiassa ei ajeta kilpaa, vaan koko revohka siirtyy Israelista Italiaan, tarkemmin Sisiliaan. Niinpä mekään emme kokkaa tänään italialaista ruokaa, luultavasti emme kokkaa mitään ruokaa, sillä minulla on myöhään päättyvä iltavuoro. 

Syntymäpäivään kuuluu tietysti arvonta. Tällä kertaa palkintona on niin kirjallisuutta kuin taidettakin. Mikäli tahdot osallistua CampaSimpukan synttäriarvontaan, laita kommentti tähän postaukseen 9.5.2018 kello 18 mennessä. Mikäli emme ole jo muutenkin tuttuja, laita joku tunniste kommenttiin, jotta voin ottaa sinuun yhteyden arvonnan jälkeen. Pääpalkintona on Ella Kannisen uusin kirja, Ella – Kotona Italiassa. Sain kirjan joululahjaksi ja ihastuin siihen, samoin Ella Kannisen uuteen tv-ohjelmaan Ellan matkassa: Etelä-Italia, se on nähtävissä kokonaisuudessaan Yle Areenassa. Pidin kirjasta niin paljon, että kävin ostamassa toisen kappaleen ja sen saa arvonnassa onnekkain. Sen lisäksi arvomme suosikkataiteilijamme Päivi Hintsasen pieniä, keittiöaiheisia kuvia. 

Näin juhlimme 1-vuotispäivää Tanskassa Giron varrella 2012

Kuusi vuotta Campailua – synttäriarvonta

Niin aika rientää, kun on tylsää! Eiku kivaa tietysti, kuusi vuotta blogaanina on piakkoin kasassa, enkä minä edes kenenkään iloksi meinaa lopettaa vielä. Seitsemäs Italia-haaste on aivan alkamaisillaan, sillä huomenna starttaa jälleen vuoden ensimmäinen suurista ympäriajoista, Giro d'Italia. 

CampaSimpukan alkuperäisen idean mukaisesti on taas tarkoitus kokkailla jokaisena Giron kilpailupäivänä jotain italialaista ja tehdä aiheesta postaus. Viimeisellä kilpailuviikolla emme ole CampaKeittiössä, joten niille päivälle yritän saada ajastettuja postauksia valmiiksi tässä luppoaikoinani. 

Vilkuilin hieman millaisia ruokia olen edellisillä kerroilla tehnyt ja johtopäätös oli se, etten kovin vaikeisiin italialaisruokiin ole uskaltanut tarttua. Tai sitten sellaisia ei edes ole. Enemmän minua monet ranskalaisen keittiön klassikot ovat pelottaneet. Aika usein olen tehnyt jotain pastaruokia tai jälkiruokia. Niitä taitaa tulla tänäkin vuonna, kuka nyt ei pastoista ja jälkkäreistä tykkäisi?

CampaSimpukan 6-vuotissynttäreiden kunniaksi arvomme tähän postaukseen kommentoineiden kesken yhden viime vuonna ilmestyneistä italialaiseen ruokaan keskittyvistä kirjoista, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Kirjan ovat kirjoittaneet Antille pyöräilypiireistä tuttu valloittava herrasmies saapasmaasta, Vittorio Giannini ja hänen vaimonsa Marita Joutjärvi. 

Kirja kului jo viime vuonna keittiössämme ja sieltä olen merkinnyt muutamia reseptejä kokeiltavaksi tänä vuonnakin. Ruokaohjeiden lisäksi kirja sisältää mainioita tarinoita Vittorion lapsuudesta ja vielä kauempaakin hänen sukunsa historiasta. Kommentoi tätä postausta ensi sunnuntai-iltaan mennessä, (7.5.2017 klo 18) ja olet mukana arvonnassa.


EDIT: arvonta on suoritettu sunnuntaina klo 19.30 ja onnekas oli tällä kertaa Elise H! Olen laittanut hänelle postia palkinnon toimittamista varten. Kiitos kaikille onnitteluista ja osallistumisesta! <3 

Synttäriarvonta tehty!

Tänään suoritimme Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvonnan, jossa palkintona oli Modernist Cuisine at Home-kirjapaketti. Onni suosi Susannaa Bad Mama's Kitchen-blogista. Olen ottanut häneen yhteyttä palkinnon toimittamista varten. Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea toivottaneille! Onnea voittajalle! Siinä sitä on hetkeksi luettavaa. 

Campasimpukkaa viisi vuotta! Juhla-arvonta!

Enpä olisi uskonut, että jaksan tehdä jotain vapaaehtoista asiaa viisi vuotta. Yleensä kyllästyn parin kolmen vuoden tienoilla, tai heti alkuunsa päätänkin, ettei tämä ollutkaan minun juttuni. Aloitin blogin toukokuussa 2011 hyvin epäileväisin mielin, tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta, että oikeasti viitsisin toteuttaa blogihaasteen, jonka itselleni asetin. Ajattelin, että katsotaan nyt mitä tästä tulee ja ainahan voin lopettaa vähin äänin, jollei bloggaaminen olekaan mukavaa. 

Mukavaa bloggaaminen nimenomaan on ollut! Viisi vuotta on mennyt nopeasti ja blogistani on tullut tärkein harrastukseni ja vapaa-ajan puuhani. Sen myötä suhtautumiseni ruokaan on muuttunut paljonkin ja olen oppinut monenlaisia juttuja omassa keittiössäni, syönyt lukemattomat mielenkiintoiset ateriat ja tutustunut useisiin mahtaviin ihmisiin. Olen myös kokeillut hieman erilaisia yhteistyökuvioita, mutta pysytellyt kuitenkin melko omillani, sillä en ole lainkaan kampanjaihminen. Enkä innostu käskystä. 

Noin vuoden verran Campasimpukka on ollut myös Instagramissa, josta pidän kovasti, vaikka toisaalta se jonkun verran tuntuu vähentävän kommentointia blogissa. Caminoreissuni ajan kuvat olivat lähinnä mutaa ja kuraa, mutta jatkossa taas lisää ruokakuviakin.

Nyt kun Campasimpukka on 5-vuotias, on aika pitää pieni juhla-arvonta. Mikäli tahdot osallistua, laita tunnistettava kommentti tähän postaukseen viikon kuluessa. Ensi viikon maanantaina, 16.5. arvomme juhlallisin menoin palkinnon, jonka olemme tätä tarkoitusta varten varanneet jo aikoja sitten. Kyseessä on ruokaintoilijoitten iltalukeminen parhaasta päästä, se myös kohottaa kuntoa, sillä sen kannattelu vuoteessa vaatii habaa. Emme vastaa mahdollisista päävammoista, kypärän käyttö on suositeltavaa. 

EDIT: Arvontaan osallistumisaika on päättynyt, arvonta on suoritettu ja voittajalle on ilmoitettu maanantaina 16.5. klo 16.45. Kiitos osallistuneille!

ps. tuo alussa linkattu blogin ensimmäinen postaus on aika liikuttava, vai mitä? 

Ette te minusta vielä päässeet

Nyt elämäni kävelyretki on ohitse. Camino Frances ja seitsemän viikkoa pois kotoa on takana. Tulin kotiin aamulla varhain ja ennen kuin jaksoin mennä edes ruokakauppaan (mitä ruokabloggaaja aina jaksaa tehdä, vaikka pää kainalossa), oli pakko ottaa pikku nokoset omassa vuoteessa.  Oli laitettava pää omaan tyynyyn, kietouduttava oman peiton omaan puolikkaaseen oman Kammenpyörittäjän selän taakse. Hän oli minut tuonut kotiin eeppiseltä matkaltani ja olimme täysin poikki, kun kotipiha oli viimein saavutettu. Olin nukkunut hyvin kaikki yöt reissulla, mutta nyt kotona jalkojani särki ja uudet lihakset säärissäni kramppasivat ja näin niin häröjä unia, että oli viisainta herätä parin tunnin kuluttua. 

Sitten päivä olikin yhtä vilskettä, ruokakauppaa, rakkaiden lasteni tapaamista, pyykinpesua, lutikkavaaran arviointia, vaelluskenkien pesua ja muuta kotiinpaluuseen liittyvää puuhaa. Giro d'Italiaa katsoimme ohimennen ja puolella silmällä, enkä vielä ole kartalla kaksi etappia ajetusta kilpailusta. Ruokaakin laitoin jo ensimmäistä kertaa sitten pääsiäisen alusviikon. En italialaista, en parsaa, enkä broccoliiniä, vaan tortilloja. 

Huomenna alkaa kotiinpaluun akuuttivaiheen jälkeinen tila, jossa puretaan mielestä monenlaisia tuntemuksia ja ladataan kuvia, perkataan kuvakansioita (tunaroin kuvat neljään kertaan puhelimesta koneelle) ja rasvataan kenkiä. Silloin on myös aika paneutua seuraavaan merkkitapahtumaan, Campasimpukan viisivuotiseen taipaleeseen. Tasan viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin ja nyt on kuudennen vuotuisen kolmiosaisen ruokahaasteen aika. Myöhemmin tulevalla viikolla blogiin tulee arvonta ja pientä muistelua Campasimpukan ensimmäisistä viidestä vuodesta ja joistakin ajatuksista, mitä blogilta toivon tulevaisuudessa. Myös ruokaohjeiden kokeileminen palaa kuvioihin. 

Neljännet pinkkiviikot alkavat! Arvontaa ja pastaa!

Tänään oli viimein pitkään odotettu päivä, jolloin Giro d'Italia alkoi. Tällä kertaa kilpailun ensimmäiset etapit ajetaan Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa. Kolmen etapin jälkeen kilpailu siirtyy lepopäivän jälkeen Italiaan. Tämän vuotisessa kisassa on poikkeuksellisesti kolme lepopäivää. Minulla ei vielä ole suosikkia kisaan, sillä tavanomaiset mielikkini eivät tänä vuonna osallistu. Jussi Veikkanen lähti kisaan mukaan, häntä tietysti kannustamme. Ensimmäinen etappi on joukkueaika-ajo Belfastissa, se toimii hyvänä joukkueiden esittelynä. Lähetys etapista tulee näin melko myöhään illalla, joten lopputulosta joudumme odottamaan vielä yli tunnin. 

Tämän vuoden Italia-viikoilla aiomme erityisesti keskittyä pastaruokiin. Heti ensimmäisenä päivänä valitsin päivällisruoaksi Nigella Lawsonin uudehkosta kirjasta Nigellissima ohjeen tonnikalapastasta. Se olikin helppo ja nopea valmistaa. 

Sitruunainen tonnikalapasta

• 200 g hyvälaatuista purkkitonnikalaa öljyssä
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 2 kevätsipulia
• nippu rucolaa
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1 tl chilihiutaleita (unohdin, hyvin alkaa taas!)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 250 g spagettia

Keitä spagetti reilusti suolatussa vedessä. Pastan kypsyessä ehdit hyvin valmistella tonnikalalisäkkeen, jota ei kuumenneta erikseen. Valuta tonnikala ja pilko se suupaloihin isoon kulhoon. Lisää mukaan sitruunan kuori raastettuna ja purista mehu. Silppua kevätsipuli ja sekoita se ja valkosipulimurska tonnikalaan. Ota rucola valmiiksi odottamaan. Kun pasta on kypsää, ota talteen kauhallinen keittovettä ja valuta pasta. Sekoita kuuma pasta tonnikalaan, lisää mukaan pastavesi ja rucola. Rouhi päälle pippuria ja ripauta pinnalle suolakiteitä. Syö heti, sillä pasta jäähtyy nopeasti. 

Kun esikoinen saapui kotiin lomalle, laitoimme hänet heti töihin. Hän suoritti Campasimpukan kolmivuotissynttäreiden kunniaksi järjestämämme arvonnan. Koska osanottajia oli mukavan paljon, lisäsimme palkintoja. Sotilashenkilömme nosti pääpalkinnon voittajan lipun ensin, sitten kaksi lisäpalkinnon voittajaa ja vielä yhden lohdutuspalkinnon saajan. Kaiken varalta, jollen tavoittaisikaan jotakuta voittajaa, nostatimme kaksi varalappusta, joista leivotaan voittajat myöhemmin, jos tarpeen. 

Pääpalkintona on mainio pizzaleikkuri, joka otettiin vain kuvaussyistä pois pakkauksestaan. Meillä on omassa käytössä toinen, keltainen pyörä ja se on hämmästyttävän tukeva, vaikkei heti uskoisi. Onni suosi Reettaa! Hänelle lähti heti sähköpostia osoitetietojen vaihtamiseksi.

Lisäpalkinnoiksi varasimme Coffeasta hankkimiamme Ramlösa-suklaalakritseja, jotka ovat erityisen hyviä. Niitä lähtee kahdelle osallistujalle, kolme makua kummallekin. joonatoivonen ja h lammas olivat onnekaita tässä osastossa. Heillekin lähti tietoa jo voitosta.

Vihoviimeiseksi lohdutuspalkinnoksi Kammenpyörittäjä kaivoi Eläkeläis-varastojaan ja luovutti sieltä poroaiheisen tuotesetin, jonka hän hankki Jokisen valinnasta. Myyntipuheessa leikkuulaudan kaverina olevan veitsen luvattiin olevan oikein huono. Uskon sen pitävän paikkaansa. Tämän tähdellisen lohdutuspalkinnon voitti Marja Soppaa ja silmukoita-blogista. Onnea Marja!

Ettei jäisi viimetippaan

Sain tässä jokunen aika sitten kutsun kilpailuun, jonka saatekirjeen mukaan "Pernod Ricard Finland järjestää OivaPari -reseptikisan, joka huipentuu huippukokki Alex Nurmen isännöimiin kattojuhliin. Kilpailun teemana on kattojuhliin sopiva, tapastyyppinen pikkupurtava kolmelle viinibrändille: Castillo de Molina, 1865 Single Vineyard ja Gato Negro." 

Osallistun tällä postauksellani OivaPari-kilpailuun, jossa yhdistetään viinejä ruoan kanssa. Viime kuussa sain kotiin laatikollisen viinejä, kaikkiaan viisi pulloa ja neuvot osallistua virtuaaliseen viinitastingiin eräänä torstai-iltana. Minulle sattui sangen huono ilta siihen tarkoitukseen, olin yksin kotona, aamulla oli varhainen työvuoro tiedossa, eikä tuntunut hyvältä ajatukselta avata viittä viinipulloa nuuhkaisua varten. Niinpä katselin tastingin kuivin suin, mutta pääsin kyllä aika kivasti tunnelman reunalle viinittäkin. Heti tastingin aikana ajattelin, että luultavimmin tahtoisin osallistua siihen osuuteen, jossa yhdistetään 1865 Single Vineyard tapastyyppiseen syötävään ja kehittelin ajatusta mielessäni odotellen kyseisen kilpailuosuuden alkua. Sitten tuli se ainakin kerran mainittu tauti. Voi harmistus, mikään ei maistu ja viini vähiten, joten tämä osallistumiseni jäi hieman viimetippaan, vihoviimeiseen päivään. Aloitin kyllä valmisteluni jo viime sunnuntaina, sinä ikimuistoisena päivänä, jolloin pääni ei ollut kipeä edellisillan juhlista. 

Meillä syötiin tuolloin tortilloja ennen kuin varusmies lähti paluumatkalle Kainuuseen. Otin erilleen pätkän naudan sisäfilettä tehdäkseni siitä riimilihaa. Olin lukenut Alex Nurmen vinkkejä siitä, miten tämä kuulema miehekäs viini kaipaisi vahvoja makuja parikseen ja tuumin, että raaka liha nyt ainakin olisi miehekästä, eikö vaan? Vilkuilin erinäisiä lähteitä riimilihan valmistamiseen ja vinkit olivat kutakuinkin samanlaisia, maustetaan liha ja pidetään sitä jääkaapissa ja lopuksi se jäädytetään ennen leikkaamista. Simppeliä! Sopi hyvin siihen vaiheeseen toipumista. 

Puhdistin filepätkän kalvoista ja siistin sen muutenkin tasamuotoiseksi. Levitin pöydälle tuorekelmua, jolle ripottelin suolahiutaleita, mustapippuria ja tuoretta timjamia. Pyöritin lihapalan kauttaaltaan mausteisiin ja käärin sen tiukasti kelmuun. Pidin lihaa jääkaapin nollalaatikossa kaksi vuorokautta maustumassa ja siirsin sen sitten pakastimeen.

Tänään, viimeisenä osallistumispäivänä, otin riimilihapötkön sulamaan. Sekoitin muutamaan lusikalliseen majoneesia hieman piparjuuritahnaa kastikkeeksi lihalle. Toisen kastikkeen tein samaisesta majoneesista, jonka maustoin monella tipalla srirachaa. Leikkasin kohmeisesta lihapalasta ohuita viipaleita. Paahdoin muutamia paahtoleipäviipaleita ja otin pyöreällä stanssilla niistä annospaloja. Samoin leikkasin saaristolaisleivistä pyöreitä paloja. Sipaisin hieman piparjuurimajoneesia tummille leipäviipaleille ja tujakampaa srirachalla maustettua paahtoleipäpaloille, asettelin riimilihaa päälle, sommittelin pikkulusikallisen kastiketta pinnalle ja nostin koristeeksi tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä. 

Maistoimme näitä riimilihaleipäsiä päiväpalaksi 1865 Single Vineyard-viinin kanssa, onneksi oli vapaapäivä kummallakin ja saatoimme avata tuon pitkään odotetun viinin. Olisipa ollut mukavaa, jos olisin saanut hankittua vielä muhkeamman makuista lihaa, vaikka poroa, riimiäni varten, mutta kyllä naudanlihakin oli saanut syvyyttä ja makua kylmähoidostaan. Piparjuuri ja hapan granaattiomena säestivät lihaa hyvin ja punainen, laadukas viini ilahdutti suuta. Yhtälailla hieman mausteisempi srirachamajoneesi sopi hyvin yhteen riimilihan kanssa, mutta ehkä siinä oli aavistus liikaa ytyä viinille.

Tänään ehtii vielä osallistua Campasimpukan kolmivuotissynttäreiden kunniaksi pidettävään arvontaan, jossa pääpalkintona on jotain todella tarpeellista ja blogimme teemaan sopivaa. Osallistu kommentoimalla joko tähän tai kahteen edelliseen postaukseen tämän päivän aikana. Mikäli et ole meille ennalta tuttu, jätä joku tunnistusvinkki, vaikkapa sähköpostiosoite, josta tavoitamme sinut, mikäli onni on myötäsi. Arvonta tapahtuu huomenna illalla, kun onnetar (lue: perheen ainoa univormuinen henkilö) saapuu lomalle ja suorittaa vakavan tehtävän ja nostaa arvan.

Pinkki on uusi pinkki

Tänään on Campasimpukan kolmivuotispäivä, toukokuun 7. päivä 2011 aloitimme bloggaamisen, kun Giro d'Iltalia tuona päivänä alkoi. Sen jälkeen olemme kahlanneet läpi kolme Giroa, Touria ja Vueltaa, eikä innostus ole minnekään kadonnut. Tänä vuonna Giro alkaa perjantaina 9.5., joten pinkki on värimme tulevat viikot.

Kuten olen valitellut (ainakin tarpeeksi), olemme sairastelleet oikein huolella. Nyt alamme olla terveiden kirjoissa, joten ruokaakin taas laitetaan. Tänään jo kokkasinkin, paistoin pihvit ja räjäytin grillissä muutamat tomaatit, annos näytti sen verran brutaalilta, että jätimme kuvat ottamatta. Oli kyllä hyvää ja tuntui oudolta oikeasti jaksaa syödä koko annos. 

Giron alkua odotellessaan Kammenpyörittäjä on koonnut minulle polkupyörän, joka värimaailmaltaankin sopii Giron aikaan mitä parhaiten. Kävin äsken pienelllä koeajolla, enkä voi olla uskomatta, että ainakin Jyväskylän kauneimmasta pyörästä on kyse, jollei koko Suomen. 

ei ihan valmis

nyt on valmis

Ensi lauantaina alkaa Pyöräilyviikko, jonka tapahtumia ainakin Jyväskylässä on useita. Jos sää suosii lauantaina, minäkin ehkä ulkoilutan uutta ajokkiani. 

Muistutan vielä, että synttäriarvontaamme ehtii vielä mukaan kommentoimalla tätä tai edellistä postausta tämän tai huomisen päivän aikana, anonyymeinä osallistuvilta toivon jotain tunnistautumista, vaikkapa sähköpostiosoitetta. Arvonta suoritetaan perjantai-iltana ja onnekas voittaja saa pakettinsa heti ensi viikon alussa, kunhan osoitetiedot on saatu.