Tarte tatin sipulista Tour de Francen ensimmäisenä päivänä

Olen tehnyt tarte tatinia muutamia kertoja eri hedelmillä ja kerran tomaateilla. Nyt kun CampaKeittiössä kokotaan ranskalaista ruokaa seuraavat viikot, oli hyvä aloittaa sipulisella tarte tatinilla. Idean otin tästä kivasta blogista ja loput tein oman pääni mukaan. Luistelin hieman ja  käytin valmista puff pastrya pohjaksi. 

Onion tarte tatin

• punasipuleita ja koska niitä ei ollut tarpeeksi, muutama uuden sadon keltasipuleita
• voita
• muscovadosokeria
• suolaa ja pippuria
• timajmia
• sherryä
• vettä 
• levy puff pastrya (käytän Lidlin valmista taikinaa)

Ota esille sen kokoinen pannu, kuin haluat tatinisi olevan. Minä käytin pientä valurautapannua, jossa ei ole puista kahvaa, sen voi laittaa uuniin. Mallaa montako sipulia valitsemaasi pannuun mahtuu. Leikkaa sipuleista kannat pois sen verran pitkältä, että ne pysyvät hyvin pystyssä leikkuunpinnallaan. Ota  päällimmäinen kuorikerros pois. 

Sulata pannulla iso nokare voita ja lisää sinne pari lusikallista tummaa sokeria. Nostele sipulit pannulle nätisti rinkiin ja keskelle vielä yksi. Anna sipuleiden paistua alapuoleltaan muutamia minuutteja ja käännä ne sitten varovasti pihdeillä. Paista toistakin leikkuupintaa muutaman minuutin. Lisää pannulle iso loraus sherryä (tai punaviiniä tai mitä nyt tahdotkaan) ja anna seoksen kiehua sipuleiden ympärillä. Jos neste meinaa käydä liian vähiin, lisää hieman vettä. Ripauta sipuleille hieman suolaa ja pippiria ja riivi hieman timjamin lehtiä. Kypsentele sipuleita välillä niitä kääntäen noin 20-25 minuuttia yhteensä. Laita kansi pannun päälle ja jätä sipulit vielä hautumaan aivan pienellä lämmöllä siksi aikaa, että uuni kuumenee. 

Kuumenna uuni 220 asteeseen ja leikkaa taikinasta hieman pannua suurempi pyöreä kiekko. Käytä mallina vaikka vähän suuremman kattilan kantta tai lautasta. Kun uuni on kuuma, ota pannu pois liedeltä. Kastike on tässä vaiheessa kiehunut melkein kokonaan kasaan, mutta sitä saa vähän kyllä olla, etteivät sipulit tartu pannuun. Nosta taikinakansi pannulle ja sullo reunoja lusikalla tai puukauhalla pannun ja sipuleiden väliin. Leikkaa veitsellä muutama pieni ristiviilto taikinaan, että höyry pääsee ulos. 

Paista tatinia noin 25-30 minuuttia, kunnes taikinakuori on kauniin ruskea. Nosta pannu uunista ja pyöräytä veitsellä taikinan ja pannun välistä varmistaaksesi, ettei taikina ole kiinni pannussa. Laita pannun päälle tarpeeksi iso lautanen ja suojaa kätesi pannukintain. Käännä rivakalla liikkeellä pannu ylösalaisin lautasen päälle ja nosta pannu pois. Minulla ainakin kääntö onnistui nyt hyvin, sipulit olivat kiltisti ringissä ja pinta oli karamellisoitunut tasaisesti. Tarjoilussa voit ripotella päälle hieman fetaa tai jotain muuta mieluisaa juustoa ja lisää tuoreita yrttejä.

Tour de Francen ensimmäinen etappi oli heti täysiverinen mitaltaan, vaikkakin niin tasainen, ettei mäkimiesominaisuuksia tarvittu. Kaunis sää näytti Ranskassakin olevan, ainakin yhtä hieno kuin meillä Suomessa. Chris Froome pyörähti hieman pellon puolella ja Nairolle tuli rengasrikko aivan loppukilometreillä. Peter Sagan oli loppukirissä hyvissä asemissa, mutta toiseksi hän jäi. Voittajaksi kiri kolumbialainen Fernando Gaviria, joka on ensimmäistä kertaa urallaan mukana Tourilla. Hän saa huomenna pukea päälleen keltaisen paidan, aika hieno juttu. Chris Froome on sijalla 91 yhden minuutin ja yhden sekunnin päässä kärjestä. Tämä ei tulle jatkumaan lähipäivinä, vaan hän hilaa itsensä kärkeen tai ainakin sen tietämille viimeistään siinä vaiheessa, kun kisa siirtyy vuorille. Nairo on sadaskolmastoista ja noin 20 sekuntia Froomea perässä.

Vähäksi käy ennen kuin loppuu – veriappelsiinipiiras

Toissapäivänä levitin keittiöön ihanaa tuoksua, kun karamellisoin veriappelsiinia yksinkertaista piirasta varten. Otin ohjeen täältä. 

Veriappelsiinipiiras 

• 2 veriappelsiinia
• 1 rulla puff pastrya (Lidin)
• mascarponea
• 2+2 rkl voita 
• 3+3 rkl sokeria
• tomusokeria
• jäätelöä

Avasin taikinarullan ja painoin tartetatin-vuoan reunalla taikinaan ympyrän, jonka mukaan leikkasin taikinasta pyöreän palan. Taikinaa jäi hieman yli, joten leikkasin ylijäämäpalan kahdeksaan neliöön ja mietin tehdä niistä pieniä piirasia, sillä hävikistä herkuksi on mun luontoni. 

Levitin taikinapyörylälle hieman mascarponea, pari kolme lusikallista lusikanpohjapuolella. Samoin sutikoin pienet taikinaneliöt. Laitoin palat leivinpaperin päälle uunipellille ja pellin kylmään odottamaan (ulos peitettynä).

Leikkasin veriappesiinit ohuiksi viipaleiksi, noin 2-3 millin vahvuisiksi. Sulatin kaasuliekin kestävässä keraamisessa tartetatin-vuoassa voita ja sekoitin mukaan sokeria. Kun seos alkoi lupaavasti kuplia, asettelin appelsiiniviipaleita hieman limittäin vuokaan karamellisoitumaan. Annoin niiden kypsyä vuoassa noin 15 minuuttia. Vuokaan mahtui yhden appelsiinin siivut. Toisen appelsiinin siivut laitoin paistinpannulle (ainesluettelon toiset setit) voihin ja sokeriin kypsymään. Puristin pannulle ja vuokaan myös appelsiinien "kantapaloista" mehua, niistä ensimmäisistä leikkuupaloista, joissa oli enimmäkseen kuorta, mutta myös hämmästyttävän paljon mehua.

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja kun appelsiinien kuori oli pehmentynyt pannulla ja vuoassa nostin taikinat sisälle. Asettelin pyöreän taikinakiekon mascaponepuoli alaspäin tatin-vuokaan karamellisoituneiden appelsiiniviipaleiden päälle ja tukin reunoja tiiviiksi lusikalla. Nostin kuuman vuoan uunipellille ja sillä oleville pienille taikinapaloille nostin kullekin pannulla hautuneen appelsiiniviipaleen. Lusikoin myös pannulta ihanan appelsiinisen kastikkeen palojen päälle. 

Paistoin pieniä piiraita noin 15 minuuttia ja vuoassa olevaa noin 20 minuuttia. Kun vuokaversio oli hieman jäähtynyt ja karamelliseos pohjalla asettunut, käänsin vuoan lautaselle, torttu irtosi vaivatta ja aivan ehjänä. Pienet annospalat koristin tomusokerilla ja suurempaa söimme vaniljajäätelön kanssa. 

Pienissä paloissa oli appelsiini kypsynyt aivan tismalleen sopivaksi. Kuori oli aromaattinen ja kokonaisuus todella vinkeän kirpeän makea. Tartetatin-mallissa appelsiineja olisi voinut kypsentää ennen uuniin laittamista vielä hieman pitempään, kuori oli juuri sillä rajalla, että onko se liian kirpeää. 

Affogato ja kirpeä appelsiini olivat hyvä makupari

Haaste ku ite tekee-blogin tapaan – #suurikeittokirjahaaste

näistä voisi aloittaa

Niin kuin tässä ei ruokahaasteita riittäisi, lähdin mukaan ku ite tekee-blogin aloittamaan keittokirjahaasteeseen, jossa kokataan kirjahyllyä läpi, edes yhden ohjeen verran kirjaa kohden. Minullahan on ainakin tarpeeksi keittokirjoja, olen blogaaniaikanani kahteen kertaan lahjoittanut kirjoja poiskin, mutta niin vain taas kirjat alkavat kinostua pöydille ja hyllyille varsinaisen keittokirjahyllyn tultua täyteen. Melkein kaikki kirjat olen selannut läpi, useat jopa lukenut kuin romaanit ikään, mutta läheskään kaikista en ole kokeillut edes yhtä ohjetta. Minna aikoi olla itselleen armelias, eikä laittanut haasteelle mitään aikarajaa ja se minut saikin innostumaan tästä. 

CampaKeittiön seitsemäs Ranska-haaste alkaa lauantaina ja sen myötä etsin esille kaikki ranskalaista ruokaa käsittelevät kirjani, joista aion Tour de Francen aikana kokata jokaisesta ainakin yhden ruoan. Otin pienen varaslähdön tekemällä heti tänään jälkiruokaa Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan-kirjan mukaan. Kirja on ollut minulla jo ajalta ennen blogia ja muistan sen olleen ensimmäisenä blogaanivuonna 2011 ahkerassa käytössä. Se on muuten ainoa Välimäen kirja hyllyssäni, en edes tiedä kuinka paljon tai vähän hän on kirjoja kirjoittanut.

Silloin kuusi vuotta sitten tiesin ruoanlaitosta paljon vähemmän ja moni nyt tuttu juttu oli aivan uutta minulle. Silloin tämä pieni ranskalaista ruokaa mutkattomasti käsittelevä kirja oli minulle enemmän kuin mieleen ja mieleeni se on vieläkin. Etenkin juuri tänään, kun halusin tehdä tarte tatin-tortun. Hans teki tarte tatinin omenista, kuten oikeasti pitääkin, mutta hän sentään käytti valmista voitaikinaa ohjeessaan. Se ilahdutti minua, sillä halusin tänään luistaa taikinan teosta. Minulla oli pakastimessa Lidlin puff pastry-rulla (niitä ei myydä pakasteina, mutta olin ottanut niitä jemmaan) ja onhan Hans mitä mainioin Lidlin mainosmieskin. Omenien tilalla käytin nektariineja, koska ne alkoivat olla elinkaarensa lopulla. Voi tietysti olla montaa mieltä onko tämä enää ollenkaan Hansin ohje, kun tekotapanikin oli aika erilainen. Ei kerrota kenellekään. Tein tatinin aika pieneen vuokaan, joten pienensin ohjeen puoliksi.

Tarte tatin nektariineista Hans Välimäen ohjetta erittäin väljästi mukaillen

• 1 rulla puff pastrya
• 4 nektariinia
• 50 g voita
• 1 dl sokeria

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Kiehautin kattilallisen vettä ja käytin kauhalla laskien halkaistuja nektariininpuolikkaita (kivi poistettuna) kuumassa vedessä hetkisen. Hedelmän kuoret lähtivät helposti pois vetämällä. Leikkasin suorakaiteen muotoisesta taikinalevystä hieman käytettävää paistoastiaa suuremman taikinakiekon. 

Laitoin keraamisen tarte tatin-vuokani kaasuliedelle (se kestää kaasulla kuumentamisen, muutoin käyttöön valurautapannu tai muu myös uuniin sovelias astia) ja laitoin voin nokareina vuokaan ja ripotin sokerin päälle. Lämmitin vuokaa varovaisesti ja odottelin kärsivällisesti, että voi ja sokeri sulivat vuokaan ja alkoivat muodostaa karamellia. Nostelin sitten varovasti kuumaan sokeri-voiseokseen nektariinipuolikkaat leikkuupinta ylöspäin. Kuumaa seosta saa tosiaan varoa, ettei se roisku. 

Nostin taikinalevyn vuoan päälle ja lusikan varsipäällä painelin taikinan reunan nektariinipalojen ja vuoan reunan väliin. Paistoin torttua noin 15 minuuttia, kunnes taikina oli kauniin ruskeaa. 

Annoin tortun vetäytyä vuoassa muutamia minuutteja ja kiepautin sitten varovasti veitsellä taikinan ja vuoan välistä siltä varalta, että taikina olisi tarttunut vuokaan. Otin tarjoiluastian ja laitoin sen vuoan päälle, toivoin parasta ja patakintain suojatuin käsin kiepautin vuoan nurinpäin lautaselle. Varovasti nostin vuokaa ja se irtosi ihan nätisti. Tarjosin tarte tatinin suklaajäätelön kanssa päivällisen päätteeksi, kaverina hyvä kuppi espressoa. 

Aion tehdä tästä hiljaksiin juttusarjan, jolle perustan CampaSimpukan ylälaitaan oman välilehtensä. Lisään sinne kaikki #suurikeittokirjahaaste-aiheiset postaukset ja kommentoin postauksissa myös kyseisiä kirjoja muutamin samoin, ehkä sitäkin mistä kirja on hyllyyni ilmestynyt. Samalla perkaan myös pois kirjoja, joita en katso haluavani säilyttää pitempään. Jos kirjoja joutuu poistopinoon enemmänkin, teen taas lahjoituspostauksen. Myös kunkin postauksen alareunaan kerään listaa kirjoista.

Tämä on ensimmäinen postaus sarjassa #suurkeittokirjahaaste,  en osaa edes arvioida kuinka monta keittokirjaa minulla on. Tästä voi tulla pitkällinen juttu, mutta kun ajallista takarajaa ei ole, voin ottaa yhtä rennosti kuin Minna. Kiitos hyvästä ideasta, ilo olla mukana! 

#longtimenosee

Kuvassa oleva pyörä ei ole ajossa, joten ruosteiset ketjut ovat osa kukkatelineen charmia

Ystäviä ei voi tavata liian usein. Minä tapaan heitä liian harvoin. Ja mitä lähempänä he ovat, sitä harvemmin heitä tuntuu tapaavan. Samalla tiellä asuvaa monivuotista uinti- ja lenkkikaveriani tapaan niin harvoin nykyään, että luulisi meidän olevan riidoissa. Emme kuitenkaan ole. Tänään saan hänet vieraakseni, tarkoitus on vaihtaa kuulumisia ja istua lämpimällä terassilla, nauttia viiniä ja syödä yhdessä. Kuohuva on kylmässä, syömiset valmiina. 

Olin jo aikoja sitten huomioinut tomaattisen tarte tatinin niin koti- kuin ulkomaisissakin blogeissa. Tatinin tein pienessä, kirpparilta ostetussa valurautapannussa ja se pääsi takaisin kattilalaatikkoon. Olin jo ajatellut, että se saa lähteä kiertoon, kun en kerran ole keksinyt sille hyvää käyttöä. Nyt se toimi kuitenkin mitä parhaiten. Taikinaksi käytin pari torttutaikinalevyä pakastimesta, sillä joulusta on jo hieman aikaa, levyt on viisainta käyttää pois, vaikka pari kerrallaan. Yhdistelin eri lähteistä löytämiäni ohjeita. 

Tarte tatin tomaateista

• 2 torttutaikinalevyä
• 20 punaista kirsikkatomaattia
• 7 keltaista kirsikkatomaattia
• 25 g voita
• 1 rkl sokeria
• loraus cavaetikkaa
• ripaus suolaa
• ripaus pippuria
• tuoretta timjamia

Sulata taikinalevyt ja kaulitse ne yhteen toisiinsa ja hieman ohuemmaksi. Kun laitat ne pikkuisen päällekkäin, yhdistäminen onnistuu riittävän hyvin. Leikkaa kulmista hieman pois, aivan pyöreäksi taikinalevyä ei tarvitse saada. Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Ota uunin kestävä pannu liedelle ja sulata sillä voi, lisää mukaan sokeri. Anna sokerin liueta voihin ja seoksen hieman ruskettua. Asettele tomaatit sille tasaisesti, käytä niitä niin paljon, että pohja on mahdollisimman täynnä, tomaatit hieman kutistuvat paistettaessa. Anna tomaattien kypsyä pannulla keskilämmöllä muutamia minuutteja. Siirtele niitä hieman, etteivät  ne tartu voi-sokeriseokseen. Lisää mukaan hieman etikkaa, suolaa ja pippuria ja timjamia. Anna kypsyä noin 10 minuuttia. 

Nosta taikinalevy pannulle ja painele vaikka lusikan pyöreällä päällä taikinan reunoja pannun reunoja pitkin. Pistele muutamia reikiä taikinaan haarukalla. Paista noin 20-30 minuuttia, kunnes taikinalevy on saanut nätin värin. Reunoille nousee karamellisoitunutta seosta, mutta se on vain hyvä merkki. 

Kun väri on nätti ja taikina näyttää kypsältä, ota pannu uunista ja jätä muutamaksi minuutiksi jäähtymään. Pyöräytä terävällä veitsellä taikinareunuksen ja pannun välistä ja toivo, että tarte lähtee suosiolla irti. Ota hieman tartea isompi lautanen, nosta se pannun päälle, verhoa kätesi keittiöpyyhkeillä tai patakintailla, et halua kuumaa tomaattilientä käsillesi. Kiepauta pannu ylösalaisin ja nosta se lautasen päältä pois. Hyvässä lykyllä tarte irtoaa hyvin ja lautasella on nätti piiras, jossa tomaatit ovat hyvässä järjestyksessä. Jos sattui, että joku tarttui pannuun, niin nosta se lusikalla paikalleen ja ole kuin et olisikaan. 

Galetten ohjeen otin tästä blogista. Tein tietysti vähän omalla tavallani, mutta taikinan kanssa olin aika tottelevainen. Olipa muuten helppo taikina tehdä ja käsitellä! Suosittelen!

Tomaatti-kesäkurpitsagalette

Taikina

• 3 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 120 g voita
• 0,5 dl kylmää vettä
• 2 tl cavaetikkaa
• 0,5 dl turkkilaista jogurttia

Laita jauhot, suola ja vesi yleiskoneen kulhoon, jossa on terä paikallaan. En siis tarkoita sellaista konetta, missä on pyöreäpohjainen kulho ja taikinakoukut. Englanniksi sitä sanotaan food processoriksi, en oikein tiedä mikä se on suomeksi. Käytä konetta pulse-asetuksella 5-6 kertaa, jotta voi sekoittuu jauhoihin. Lisää vesi, etikka ja jogurtti ja sekoita pulsella vielä muutamia kertoja, kunnes taikina alkaa muotoutua. Kaavi taikina toiseen kulhoon ja muotoile se palloksi. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin asettumaan ainakin 30 minuutiksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla. Laita uuniin pizza- tai leipäkivi kuumenemisen ajaksi. 

Täyte

• 0,75 dl turkkilaista jogurttia
• pieni liraus vaahterasiirappia
• pikkuisen sipulitahnaa tai valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 1 pihvitomaatti
• muutaman sentin pala kesäkurpitsaa
• pieni pala juustoa (minulla parmesania)
• liraus oliiviöljyä

Odotellessasi uunin kuumenemista leikkaa tomaatti ohuiksi viipaleiksi, poista keskeltä kova kohta ja kanta. Leikkaa kesäkurpitsa vielä ohuemmiksi viipaleiksi. Sekoita kupissa turkkilainen jogurtti, siirappi, suola, pippuri ja sipulitahna tasaiseksi. 

Laita työpöydälle arkki leivinpaperia ja jauhota se kevyesti. Ota taikina jääkaapista ja nosta se jauhotetulle paperille, ripottele pinnalle vielä lisää jauhoja. Taputtele ensin käsin taikinaa mahdollisimman lempeästi pyöreäksi levyksi ja kaulitse sitä varovasti muutaman millin paksuiseksi, niin pyöreäksi levyksi kuin mahdollista. Levitä jogurttitäyte levylle, jätä pari senttiä reunoilta ilman täytettä. Levitä tomaattiviipaleet pohjalle ja niiden päälle kesäkurpitsaviipaleet. Raasta pinnalle juustoa ja jos muistat, laita muutama tippa oliiviöljyä vielä päälle. Käännä täytteettömät reunat täytteiden päälle parin sentin matkalta. Minä unohdin oliiviöljyn. Siirrä galette pizzalapiolla tai pellillä uuniin pizzakiven päälle ja paista noin 35-40 minuuttia, kunnes reunukset ovat kauniin väriset ja pinta paistunut hienoksi. Jäähdytä ja tarjoa kylmän juotavan kanssa. 

Suunnitelmien muutos, tarte tatin päärynöistä

Äh, kaikki ostamani persikat olivat eritavoin pilallisia. Olisi pitänyt ostaa nektariineja, ne ovat jotenkin varmempia hedelmiä. Onneksi meillä oli muutama päärynä, joten tein sitten niistä jälkiruokaa. Vastoinkäyminen persikoiden suhteen latisti tunnelmaa sen verran, että kaivoin pakastimesta valmiin taikinan, jonka sitten käytin päärynätäytteiseen tarte tatiniin. 

Kuorin 3 päärynää ja halkaisin ne. Kuopaisin siemenkodat pois. Nostin tatinvuoan kaasuliekille ja lusikoin 4 rkl fariinisokeria vuoan pohjalle ja sille kaveriksi noin 50 g voita. Kuumensin seoksen ja asettelin päärynäpuolikkaat vuokaan. Kun taikina oli sulanut, kaulin sitä ohuemmaksi ja leikkasin siitä pyöreän kiekon. Nostin taikinan vuoan päälle ja tukin taikinan reunat vuoan reunoilta päärynöiden alle. Paistoin tatinia 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes taikinan pinta oli kauniin värinen ja tuoksu kieli kypsyydestä. Annoin piiraan levätä vuoassa noin kymmenen minuuttia ennen kuin asetin tarjoilulautasen vuoan päälle ja varovaisesti käänsin vuoan alassuin lautaselle. Tarte tatin lähti kokonaisena irti lautaselle ja söimme sen hyvällä jälkiruokahalulla jäätelöpallon ja kahvikupillisen kera.

Tarte tatin

Tänään Tourissa on ensimmäinen lepopäivä, pyöräilijät siirtyvät kohti Pyreneitä. Eilisen etapin lopulla tapahtui vielä ikävä kolarointi, jossa Ranskan television auto niittasi Juan Antonio Flechan hatkaporukasta ja hän törmäsi Johnny Hoogerlandiin. Kumpikin heistä jäi kärjestä, mutta pääsi nilkuttaen maaliin. Palkinnoksi sinnikkyydestään ja ehkä vähän hyvitykseksi he saivat kumpikin etapin yritteliäimmän ajajan tunnustuksen ja Hooverland sai ylleen pallopaidan, jonka hän oli ehtinyt "tienata" ennen tälliä. Voittajaksi selviytyi Luis-Leon Sanchez ja keltapaidan otti Thomas Voeckler. Schleckit hilautuivat lähemmäs kärkeä, mutta Alberto Contador ei vielä ole oikein päässyt vauhtiin.

Tarte tatin on ollut pitkään suunnitelmissa. Koska meillä ei ole paistinpannua, jonka kahva kestäisi korkeita lämpötiloja uunissa, tilasin erityisen tarte tatin-vuokasetin keväällä Saksasta, sain rikkinäisen ja edestakaisin lähettelyn ja ehjän vuoan saamisen jälkeen huomasin, että samaa vuokaa on ihan meikäläisissä kaupoissakin saatavilla samaan hintaan. Joskus kannattaisi käydä kaupoissa silmät auki... Silloin kokeilin vuokaa kerran eikä ohje ollut paras mahdollinen, pakkauksessa ollut ohje ei toista kertaa ansaitse. Ulkonäkö oli ihan ok, mutta maku aivan liian imelä. Sittemmin kyllä blondiini järkeili, että ohje saattoi olla saman valmistajan suuremmalle vuokalle mitoitettu, minun vuokani on pienempää kokoa, kaikkiin pakkauksiin lienee painettu ohje samalla kaavalla.

Tällä kertaa otin ohjeen kirjasta French Cooking, Classic Recipes and Techniques. Tein taikinan perusohjeella, johon tuli

• 250 g vehnäjauhoa
• 125 g voita
• 1 tl suolaa
• 1 keltuainen
• 0,4 dl kylmää vettä

Sekoitin suolan jauhoihin ja rypistelin ne sormin voin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisäsin veden ja keltuaisen ja työstin aineksia sen verran, että se muodosti kiinteän taikinan. Laitoin taikinan kylmään odottamaan. Kuorin 3 omenaa ja pilkoin ne kahdeksaan osaan, siemenkota poistaen. Nostin keraamisen vuokan kaasupolttimolle ja kaadoin siihen 50 g ruokosokeria, kuumensin vuokaa kohtalaisella lämmöllä sokeria koko ajan sekoittaen, muutamassa minuutissa sokeri suli tummaksi liemeksi. Sammutin kaasun ja lisäsin vuokaan 30 g voita ja sekoitin ainekset keskenään. Asettelin omenalohkot vuokaan sokerivoiseokseen, varoen kuumaa vuokaa ja tulikuumaa sokeria.

Kaulitsin taikinasta puolet (toinen puoli meni pakastimeen toista käyttökertaa varten) pyöreäksi levyksi kevyesti jauhotetulla alustalla. Isompaan vuokaan menisi varmaan koko taikina kivutta. Kiersin taikinan kaulimen ympärille rullalle ja siirsin sen kaulimen avulla omenalohkojen päälle vuokaan, tungin varovasti taikinan reunoja vuokan reunoja pitkin, niin että leivonnainen olisi tiivis ja omenat pääsisivät kypsymään kannen alla. Paistoin sommitelmaani 180 asteessa noin 40 minuuttia.

Kun taikinan pinta alkoi olla kauniin ruskea ja tuoksu houkutteleva, otin vuokan uunista ja annoin sen levätä kymmenisen minuuttia. Kokeilin Masterchef Australiasta oppimaani kikkaa, leivonnaisen tulisi kämmenellä kääntämällä pyöriä vuokassa. Ja niin se tekikin, joten omenalohkot eivät olleet tarttuneet vuokaan. Lautasen avulla käänsin tortun ylösalaisin ja lopputulos oli kaunis ehjä tarte tatin, jonka nautimme jälkiruoaksi kermavaahdon kera. Vaniljajäätelö olisi varmaankin sopinut vielä paremmin, mutta varastomme olivat helteisen viikonlopun aikana ehtyneet. Tulos oli oikein hyvä, ei ollenkaan liian makea ja taikinan rakenne ja sokerittomuus olivat juuri sopivat.