#somenapiirakka

Tein viime syksynä Satu Koiviston Gastronaatti II-kirjasta omenapiirakkaa, tosin päärynöistä. Tänä vuonna noudatin ohjetta oikein tarkasti ja nythän sillä onkin jo uusi nimikin, se on #somenapiirakka. 

Satu Koiviston #somenapiirakka

• 200 g pehmeää voita
• 2,5 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 dl mantelijauhetta
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl kardemummaa
• 6 pientä omenaa
• 2 rkl sokeria ja 1 tl kanelia piirakan päälle

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa lohkoiksi. Laita vuokaan leivinpaperi, tai voitele ja jauhota vuoka. Käytin sellaista pitkulaista vuokaa, jossa tavallisesti teen vaikka 4 hengen makaronilaatikon. Ei kauhean iso, muttei kovin pienikään. 

Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaahdoksi ja lisää kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne voi-sokeri-munaseokseen parissa kolmessa erässä. Vältä vatkaamasta kovin pitkään, ettei taikina sitkisty. 

Levitä taikina vuokaan ja asettele omenalohkot taikinan päälle. Ripota pinnalle kanelia ja sokeria. Meillä sanottiin aina, että kamelia ja sokeria, kun äiti teki korvapuusteja. Se jaksoi joka kerta naurattaa. Samoin kuin se, että kummitustäti tuli kylään. 

Paista piirakkaa noin 30-40 minuuttia, jätä mieluummin juuri ja juuri kypsäksi kuin kuivemman puoleiseksi. Seuraksi sopii vaniljakastike tai jäätelö, tai vain lusikka, jos muita tilpehöörejä ei satu olemaan. Ihanan karamellisoituneet reunat!

Omena ei putoa puusta

Meillä on tänä vuonna ollut ensimmäinen merkittävä omenasato, joka ei kuitenkaan onneksi ole saavuttanut tulvamittoja, vaan omenamäärä on ollut hallittavissa. Puumme on sellainen, johon on taikinoitu kolme lajiketta samaan runkoon. En ikäväkseni muista mitä lajikkeita ne ovat. Kaksi oli selvästi pienempää ja jonkunlaisia varhaislajikkeita, ne syötiin ja hillottiin jo pari viikkoa sitten. Etenkin toinen niistä oli juuri minun makuuni syömäomena, makea ja helposti puraistava. Nyt valmiita alkavat olla syys- tai talviomenat, jotka kasvoivat isoiksi ja ovat saaneet kauniit punaposket. Niitä ei ole tipahtanut maahan yhtäkään, ne pitää leikata saksilla oksista, tai sitten nekään eivät ole vielä ihan täysin kypsiä. Nuoriso on vienyt niitä kotiinsa käydessään meillä ja tänään poimin kulhollisen. 

Omenasosetta meillä on jo ihan tarpeeksi, mehuakin höyrytin pari maijallista, nyt oli omenapiirakan vuoro. Käytin samaa ohjetta kuin töissä jokunen vuosi sitten, kun suoritin pienen omenavarkauden. Alunalkaen löysin ohjeen sauvajyväsestä. Nyt muuntelin ohjetta pikkuisen, sillä halusin käyttää yhden tuotteen pois kaapista. Sokerin määrää pienensin hieman edelliskerrasta.

Mantelinen omenapiirakka

• 100 g voita sulatettuna
• 1,5 dl maitoa kuumennettuna
• 2,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 1 tl vaniljajauhetta
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 suurta omenaa kuorineen lohkoina
• puolikas pötkö mantelimassaa
• sokeria ja kanelia piirakan pinnalle

Kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin omenat 6 lohkoon poistaen siemenkodat, kuoret jätin omeniin. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi. Yhdistin siihen vehnäjauhot, vaniljajauheen ja leivinjauheen sekä yhdistetyt sulan voin ja kuuman maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi. Kaavin taikinan leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 30 cm) ja raastoin osan mantelimassasta taikinan päälle. Asettelin omenalohkot taikinan pinnalle ja raastoin loput mantelimassan päälle, sekä ripottelin päälle churrohommista jäänyttä sokerin ja kanelin sekoitusta. Paistoin uunissa noin 25 minuuttia, kokeilin kypsyyttä tikulla. Puhdas tikku pistoksen jälkeen meinaa kypsää kakkua. Söimme tätä mehevää piirakkaa vaniljajäätelön kanssa.

Tämä omenakakku ei ole lehmää nähnytkään

joskus työpaikkahuumori saa aikaan tällaisen reaktion

Meillä töissä on tapana tehdä kepposia. Yleensä ne ovat kohtuukilttejä, mutta harvoin hyvänmaun mukaisia. Jätin toissapäivänä Kammenpyörittäjälle evääksi banaanin ja omenan ja merkitäkseni ne juuri häntä varten, laitoin niihin pienen lähmälapun, johon kirjoitin hänen nimensä, omani ja riipaisinpa pienen sydämenkin. Kun hän sitten meni töihin, hän löysi hedelmät ympäröitynä ainakin kymmenellä lapulla, joissa luki jotain tällaista: ihqulle miehelleni, rakashalipallerolleni, pusupusikullanmurulle jne. Hän toi kaikki laput kotiin, niitä voi uusiokäyttää, jos tulee lepertelyntarve.

Minä puolestani tein eilen töissä tauollani tarjolle maidotonta omenakakkua, koska yksi meistä (sanotaan nyt vaikka Xxxx) on tiukalla maidottomalla dietillä. Koska tavallinen voi ei käy, tarvitsin kasvirasvatuotetta ja merkitsin osaksi käyttämäni paketin Xxxxn rasvaamiseen. Kakun tein jostain muinoin etsimälläni ohjeella, jonka sovelsin maidottomaksi. Hyvää siitä tulikin, joten naputtelen ohjeen talteen nyt, kun vielä muistan sen. 

Maidoton omenakakku

• 5 omenaa
• 165 g maidotonta Sunnuntai-margariinia 
• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 2 tl vaniljauutetta
• 2 dl omenamehua
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• kanelia
• 2 rkl fariinisokeria tai muscovadosokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa ne paksuhkoihin lohkoihin, neljännes omenasta kolmeen lohkoon. Sulata rasva kattilassa ja kaada siitä hyvä loraus (taikinaan on tarkoitus mennä 150 g) paistinpannulle. Sekoita pannulle myös sokeri ja kunnon ripaus kanelia. Minulla oli eilen saatavilla vain  valkoista sokeria, mutta tummat sokerit sopivat tähän tosi hyvin. Kuumenna seos ja lisää omenalohkot pannulle, sekoittele välillä ja anna omenapalojen hautua miedolla lämmöllä taikinanteon ajan. Älä pehmitä niitä liikaa, etteivät ne mene mössöksi. Toisaalta sellaisen sattumaisen pikasoseen voisi myös levittää taikinan pinnalle, joten ei huolta, jos satutkin kypsentämään omenia liikaa. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi vaahdoksi ja lisää mukaan vaniljauute, jauhot (joihin on sekoitettu leivinjauhe ja hieman kanelia), omenamehu (joka korvaa maidon tai muun maitotuotteen taikinassa) ja sulatettu rasva. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä se leivinpaperin päälle uunipannulle. Asettele lämpimät omenalohkot taikinan pinnalle, se käy kätevimmin pienillä pihdeillä tai haarukalla ja kaada päälle pannulla oleva haudutusliemi. Ripottele vielä pinnalle lisää kanelia, jos siltä tuntuu. Paista kakkua noin 35-45 minuuttia riippuen siitä kuinka paksu kakkusi on. Isommassa vuoassa se jää matalammaksi ja pienemmässä siitä tulee korkeampi. Kokeile kypsyyttä tikulla (töissä kokeilen aina raa'alla spagetilla, kun en muista viedä sinne kakkutikkua) ja kun tikku on tökkäyksen jälkeen kuiva, on kakku kypsä. 

Meillä oli lisäkkeenä kauppaperäisiä vaniljakastikkeita, Oatly-merkillä on kastike joka on gluteenittomuuden (jota ei nyt haettu) lisäksi maidoton, joten se sopi myös Xxxlle. Muuntelin alkuperäisen ohjeen sokerimäärää, vähensin sitä kolmanneksella, koska omenamehu oli sokeroitua. Käyttämäni omenat olivat kirpeitä ja kovia, joten pieni pannupehmitys oli niille omiaan ja siinäkin käytin sokeria, joten taikinasta saattoi hyvin vähentää hieman sokeria. Kuva ei ole häävi, mutta kakku lienee jo syötykin, joten ei sen niin väliä. 

Ranskalainen omenatorttu Pyreneitten päivänä

Tour de Francen 12. etappi ajettiin aluksi kuumassa auringonpaisteessa ja loppumatkasta rankassa vesisateessa. Etapista oli pitkä lähetys, joten kuumepäiväni sujui leppoisasti Eurosportia katsellen. 

Päivälliseksi meillä oli aivan omasta päästä sommiteltu hävikistä herkuksi-ruoka. Jääkaapissa oli pakkaus broilerifileitä, jotka oli käytettävä tai laitettava pakastimeen, samoin eilistä perunamuusia oli hieman jäljellä. Sommittelin niistä eräänlaisen lintupiiraan. 

Broileripiiras kolmelle

• 0,5 l tähdemuusia
• 2 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• 4 broilerin filettä
• puolikkaan limen mehu
• 2 rkl soijakastiketta
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pül piper-maustetta
• kirsikkatomaatteja

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele pienehkö uunivuoka. Sekoita kananmunat ja maitoa perunamuusiin, niin että siitä tulee löysähkö velli. Lisää maitoa, jos desilitra ei riitä. Levitä perunamuusivelli vuokaan. Leikkaa broilerifileet kolmeen palaan ja sekoita ne marinaditilkkaan, johon tulee limen mehu, soijakastike, suolaa, pippuria ja pül piperiä. Paista filepaloja pannulla muutamia minuutteja, niin että ne saavat kauniin paistopinnan, muttei tarvitse kypsentää kokonaan. Aseta kirsikkatomaatit perunamuusin keskelle ja broileripalat muusiin reunoille. Paista noin 30-40 minuuttia, kunnes muusin pinta on kauniin ruskeaa. 

Jälkiruokana meillä oli päivän ranskalaispanostukseni, johon toipilasvoimani riittivät hyvin. Otin neuvot tähän leivonnaiseen Mon petit four-blogista. 

Ranskalainen omenatorttu

• 2 ohutta lehtitaikinalevyä
• 2 kirpeää omenaa
• 2 rkl muscovadosokeria
• puolikkaan limetin mehu
• 2 rkl viikunahilloa (minulla oli avattu purkki aprikoosihilloa, käytin sitä)
• tomusokeria
• kermavaahtoa tarjoiluun

Sulata taikinalevyt ja kuori omenat. Leikkaa omenat neljään lohkoon ja poista siemenkota. Leikkaa lohkot ohuiksi viipaleiksi. Sekoita muscovadosokeri limettimehuun ja laita omenaviipaleet marinoitumaan sokeri-limettiseokseen. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Asettele omenaviipaleet taikinalevyille niin, että viipaleiden reunat menevät päällekkäin. Paista torttuja noin 30-35 minuuttia, kunnes omenat ja taikinalevyt ovat kypsiä. Kuumenna hilloa mikroaaltouunissa vesitilkan kanssa noin puoli minuuttia, sekoita se tasaiseksi kiilteeksi ja levitä sitä kuumille tortuille sudilla hetimiten. Sirota vielä tomusokeria omenatortuille. Söimme tortut kermavaahtolusikallisen ja kahvin kanssa.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Tour de Francen 12. etappi päättyi Joaquin Purito Rodriquezin voittoon. Pääjoukon kesken harrastettiin viimekilometreillä järkyttäviä vetoja ja irtoamisyrityksiä, joiden erikoismies Froome on. Tänään Contador ja Quintana pystyivät eilistä paremmin vastaamaan niihin. Froome jatkaa turvallisella erolla kokonaiskilpailun johtopaikalla. Huomenna kisa siirtyy hieman tasaisempiin maisemiin ennen Alppi-etappeja.