Muuten hyvä mutta huono – lohikeitto

Eilen ruoanlaittojonossa oli 150 g lohta ja visualisoin todella kaunista keittoa, johon tulisi porkkanaa, perunaa ja lohta. Sellaista teinkin, mutta siitä ei tullut kaunista. Tiedän syyllisenkin, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen syyllinen olin minä itse ja osakas tässä sopassa oli violettipintainen porkkana. 

Lohikeitto joka ei kauneuspisteitä saanut

• 150 g lohta (nahaton ja kuutioiksi leikattu)
• suolaa ja pippuria
• limettimehua
• 4 porkkanaa (mieluiten oransseja tai keltaisia)
• 3 perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 ruusukaalia
• 1 suuri kevätsipuli
• muutama pinaatinlehti (loput kompostiin, koska olivat menossa huonoiksi)
• 4 dl vettä
• 1 dl kookoskermaa
• korianteria silppuna

Korjaussarja

• 4 dl vettä 
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl tomaattipyrettä
• muutama hippu sahramia
• ruohosipulia silppuna
• lisää limettimehua

Kuorin ja viipaloin porkkanat ja perunat, samoin viipaloin kevätsipulin. Valikoin pinaattirasiasta kunnolliset lehdet ja loput menivät kompostiin. Leikkasin ruusukaalit puolikkaiksi ja otin päällimmäiset lehdet ja kannat pois. Poistin lohipalasta nahkan ja leikkasin kalan kuutioiksi, joille ripottelin suolaa ja pippuria ja vähän limettimehua. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutamia minuutteja porkkana- ja perunaviipaleita. Kumosin ne kattilaan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kuumenin keittopohjan kiehuvaksi ja pian huomasin, että pieleen meni. Violettipintainen porkkana värjäsi veden (eikä mitenkään yllätyksellisesti, olisihan tuo pitänyt älytä) todella ruman väriseksi, hailukan violetiksi. Tuumin hetken mitä tehdä ja päätin sitten antaa vihannesten kypsyä hetken ja vaihtaa sitten keitinliemen.

Näin sitten teinkin, kaadoin perunat ja porkkanat siivilään ja palautin ne sitten kattilaan uuden veden kanssa. Kyllä ne hemputin porkkanat edelleen värjäsivät vettä hieman, muttei niin pahasti. Jonkun ajan kuluttua, kun porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin keittoon ruusukaalit, kevätsipulin, pinaatin ja lohikuutiot. Sekoittelin ja olin lähes tyytyväinen. Maustoin limettimehulla, suolalla ja pippurilla. 

Kun lohikin oli kypsää tein seuraavan möhlinnän, lisäsin mukaan kookoskermaa. Ja sehän sai keiton näyttämään ikävästi siltä, että se olisi jo kertaalleen syöty. Kookoskerma jopa hieman leikkasi kiinni, ehkä limettimehun vuoksi. 

Korjaustoimenpiteinä käytin vaihtoliemen lisäksi soijakastiketta (auttoi vähän), tomaattipyrettä (vei väärään suuntaan) ja sahramia (auttoi vähän peruuttamaan pyrevirhettä). 

Mutta sekoittelin, maistelin ja sanoin Antille, että katsellaan syödessämme vaikka pihan lintuja keiton sijaan. Se maistui kyllä hyvältä, mutta näytti pahalta. 

Keittokulhossa ruoka näytti hieman paremmalta etenkin, kun päälle tuli vielä korianteria ja ruohosipulia. Liemi oli lohikeitoksi aivan liian paksua, mutta lohdutin itseäni, että tämähän on vähän (tosi vähän) kuin amerikkalaista chowderia, jollaiseen en kyllä lainkaan pyrkinyt. 

Tarinan opetus: Älä käytä violettia porkkanaa liemiruokaa. Koskaan. Ikinä.

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

• 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
• 3 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
• 5 dl vettä 
• pieni hippunen sahramia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä
• 0,5 dl kermaa

Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12. 

Talvipäivän perhepäivällinen

Kesällä 2017 Minna-ku ite tekee aloitti #suurikeittokirjahaasteen  ja minäkin olen ollut mukana. Tosin haaste oli kohdallani pitkään tauolla, en ollut oikeastaan edes muistanut sitä. Sattumalta huomasin myös toisen Minnan juuri aloittaneen oman haasteensa ja palasin itsekin sen pariin pitkästä aikaa. Tarvitsin aasialaishenkisen kalakeitto-ohjeen ja pienellä googlailulla osuin Peggyn keitto-ohjeeseen. Muistin, että minullahan on hänen kalaruokakirjansa, sieltähän sopiva ohje näppärästi löytyikin. 

Sovelsin ohjetta hieman, osaksi mieltymyssyistä, osaksi siksi, ettei minulla ollutkaan ihan kaikkia raaka-aineita. Tuoreen inkiväärin unohdin ostaa. Uskon kuitenkin, että hyvin Peggy-henkinen tästäkin keitosta tuli. Valmistin sen haudutuspadassa, sillä aloitin ruoanvalmistuksen jo aamiaisen jälkeen. Ruoka valmistui itsekseen ja oli heti syötävissä, kun nuorempi sukupolvi saapui. 

Kalakeitto viidelle Peggyn ohjetta mukaillen

• 500 g kirjolohta
• 200 g turskaa
• 0,5 l kasvislientä
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• oliiviöljyä
• pieni palanen fenkolia suikaleina
• 200 g valkokaalia suikaleina
• 3 porkkanaa tikuiksi leikattuina
• 1 pieni chili silppuna
• puolikas punaisesta suippopaprikasta suikaleina
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta tikuiksi leikattuna
• 2 kaffirlimetinlehteä
• 1 rkl currytahnaa
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 1 limetin mehu
• 1 limetti lohkoina
• tuoretta korianteria

Peggyn ohje alkaa hyvin samaan tapaan kuin minunkin kokkailuistani suurin osa, eli sipulilla. Tänään jätin sipulin pois ja käytin sen tilalta pienen palan fenkolia. Silppusin sen ja kaalin ohuiksi suikaleiksi. Saman tein paprikalle ja chilille, kuoritut porkkanat ja kesäkurpitsan leikkasin ohuiksi tikuiksi. 

Leikkasin lohen ja turskan kuutioiksi ja laitoin ne vielä lautasella jääkaappiin odottamaan. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen haudutuspataan, jonka olin laittanut jo lämpenemään. Käytin pannulla oliiviöljyssä ensin kaali-ja fenkolisuikaleet, sitten porkkanat, kesäkurpitsan, paprikan ja chilin. Kumosin kaikki pataan kasvisliemeen. Sekoitin mukaan currytahnan, suolan, sokerin, jauhetun inkiväärin,  kaffirlimetin kuivatut lehdet ja hieman pippuria. Jätin padan hautumaan high-asetuksella muutamaksi tunniksi. Tähtäsin ruokaa noin kolmeksi iltapäivällä. 

Noin yhden aikaan lisäsin pataan kalakuutiot ja ensin yhden purkillisen kookosmaitoa. Koska halusin hieman enemmän lientä, lisäsin hieman vettä ja lopulta toisenkin purkin kookosmaitoa. Kala  kypsyi haudutuspadassa noin kolmessa vartissa, kun pata oli koko ajan high-asetuksella. Laitoin padan low-asetukselle loppuajaksi. 

Viimeistelin keiton limen mehulla ja tuoreella korianterilla. Keitto maistui ja lämmitti, kaikki hieman niiskuttivat pöydässä, chilin kevyt kuumotus tuntui kivasti. Olin hieman pelännyt, että chiliä tuli liikaa maistellessani keittoa valmistusvaiheessa. Kookosmaito pyöristi maun oikein sopivasti. 

Jälkiruokana meillä oli veriappelsiinipossetia. Se ei ehtinyt aivan täydellisesti hyytyä, mutta lusikoimme senkin kiltisti.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukset. Tämä oli 27. aihepiirin postaus. En ollut aiemmin vielä kokeillut ohjeita Peggyn kirjasta, mutta sen pariin kyllä palaan vielä myöhemmin. Liitän postauksen myös Crock pot-välilehdelle, jossa ovat kaikki CampaKeittiön haudutuspataohjeet. 

Kaukolohta lähelle tuotuna

Eilen aamulla Kammenpyörittäjällä oli pikainen herätys, kaksi minuuttia silmien avautumisen jälkeen hän oli ostamassa lohta, kotiovelta, pyjamassa. Meillä käy toisinaan (nyt kiihtyvällä tahdilla) kalakauppias Kemistä. Hän on käynyt naapurissa ilmeisesti jo vuosia, mutta joulun alla piipahti meidänkin ovellemme. Tälläkin kertaa iso Norjan lohi päätyi paloina pakastimiimme, niihin johon ei mahdu yhtään mitään. 

Minun ollessani täyttämässä kansalaisvelvollisuuttani työpaikalla, Kammenpyörittäjä tiedusteli vapaamuotoisesti, mitä mahtaisimme tehdä kalasta. Pikaisesti ehdotin palasen graavaamista ja toisen palan käyttämistä lohikeittoon, jollaista oli tehty vastikään Perinneruokaa prkl!-blogissa. Äitini teki myös lohikeittoa aina ollessaan täällä poikasten vahtina, mutta minä olin silloin matkalla, enkä tätä herkkua saanut. 

Työntuiskeen (no jaa) keskeltä ehdotin myös, että Kammenpyörittäjä keittäisi minulle valmiiksi liemen, että pääsisin heti keitontekoon töistä päästyäni ja tuotuani sopivia perunoita kaupasta kotimatkalla. Sen hän tekikin, kunhan viestitse tuumimme, mitä liemeen pitäisi laittaa. 

Kun tuli kotiin, täällä leijaili aivan ihana kalaliemen tuoksu, graavipala odotti tilliä ja keittopala minun veitseröintiäni. Ei pahemmin misattu. Kuorin muutaman kiinteämaltoisen perunan ja kolme porkkanaa. Leikkasin porkkanat siivuiksi ja silpuksi kolme kevätsipulia. Perunat leikkasin melko pieniksi kuutioiksi. Sulatin nokareen voita uuden laakean kasarini pohjalla. Ostin kasarin germaanimarketista vain siksi, että sen kansi passaa paistinpannuuni, muistatteko kun litistin varpaani rikkoessani edellisen kannen joulun alla? Kasari onkin osoittautunut mainioksi, tein pastakastikkeen siinä toissapäivänä ja eilen keiton. 

Kuullotin hetken porkkanoita ja sipuleita ennen kuin kippasin mukaan perunat ja litran verran tupituoretta kalalientä. Ripauttelin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitin porkkanat ja perunat ihan melkein kypsiksi, ennen kuin lisäsin mukaan kalapalat, jotka olin leikannut fileestä harmaata rasvaa nahan alla väistellen. Olin maustanut lohipaloja leikkuulaudalla kevyesti suolalla, pippurilla ja yhden sitruunan mehulla. Kalapalat kypsyivät muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi kaadoin kasariin sen verran täysmaitoa, että lientä oli tarpeeksi. Annoin keiton kuumentua kunnolla ja maistoin suolan ja pippurin. Jälkimmäistä tarvittiin hieman lisää. 

Ruisleipä on hyvä kumppani täyteläiselle lohikeitolle. Oli mukava istua aterialle yhdessä, kun nuorinkin saapui kotiin. Liemessä oli todella hyvä ja vahva maku. Mukava päivä, kaunis sää, upea auringonpaiste ja kimaltelevat lumihiutaleet.