CampaReissu1/2025 viikko 1

Vuoden 2025 ensimmäinen matka alkoi 10.4.2025 eikä paluupäivää ole vielä päätetty. Kerään taas viikottain instanpostaukset tänne blogiinkin, saatan lisätä hieman tekstiä ja kuviakin, mikäli jotain lisäjuttuja tulee mieleen. 

Torstai 10.4.2025 päivä 1

Tänään olemme simuloineet kotimaan karavaanarointia ja pikkukaupunkielämää. Tulimme Heinolaan, saimme hienon rantaterassipaikan Heinäsaaren leirialueelta. Harmi, että on ollut niin kylmä, ettei ole tarjennut istuksia terassilla.

Päivälliseksi söimme kevään ekat vihreät parsat, nyt lähtee taas kuminauhavarastot nousuun. Pyykkipoikakin voi olla tarpeellinen campingkeittiön väline, kun ikkunaa pitää saada ihan vähän auki.

Pari päivää sitten tulin tutkineeksi, onko Heinolassa elokuvateatteria ja onhan täällä. Valittavana oli tänään Minecraft ja 100 litraa sahtia. Olin ensin että juuei, mutta sitten että miksipä ei! Valitsimme kotimaisen elokuvan. Olipa väkeä, jonotimme ensin ulkona ja sitten sisällä hyvän aikaa, olimme juuri saman ikäisiä kuin 90% muista katsojista. Olihan se aika miten sen sanoisi, puskissa kaatuilua, sahtia juotiin niin paljon, etten ikinä halua sitä maistaakaan. Yleisö ymmärsi elokuvaa minua paremmin, nauroimme täysin eri kohdissa. Mutta pikkukaupunkikokemuksena 10/10.

Myöhemmin todettua: 100 litraa sahtia on ilmeisen suuri hitti Suomen mittakaavassa ja siitä erikoinen elokuva, että siitä pitävät niin kriitikot kuin yleisökin. Muutaman päivän sulattelun jälkeen olemme pitäneet elokuvasta enemmän kuin ihan aluksi. Teatteri oli tosi kiva pieni paikka, siellä oli aivan alimmassa rivissä muutama lekottelulavitsa tyynyineen ja taisi olla fleecepeittojakin, sellaista luxusta en ole ikänäni nähnyt. Seuraavissa riveissä oli melko hulppeita nojatuoleja ja ylemmissä riveissä sitten perinteisiä ahtaita tuoleja tiheissä riveissä, että pääsee kunnon tunnelmaan.

Olemme alkaneet katsoa myös kirjastoja enemmänkin, Heinolan kirjasto on nyt väistössä Lidlin lähellä, mutta ulkoapäin varsinainen kirjasto näyttää tältä, tuo veistos on todella hieno.

Paluumatkalla katsoimme yhden adventtikirkon, joita emme erityisesti etsi katsottaviksi, mutta katsomme, kun kohdalle sattuu.

Iltateetä ja voileipiä, liikenteen melu motarilta aika kova. Saa nähdä onko aamulla paljon lunta. Lisäys: Ei onneksi satanut paljon lunta, lähinnä räntää.

Perjantai 11.4.2025 päivä 2

Keväästä ei ole paljon tietoa, onneksi yöllä ei satanut paljon lunta.

Kävimme Lahden Puuilossa vaihtamassa toisen kaasupulloistamme, se oli viime syksyn 10 viikon reissun jäljiltä "melkein tyhjä", noin kolme viikkoa kotipihassa erinäistä käyttöä ei riittänyt tyhjentämään sitä. Nyt onnistui, muttei ollut yökaasua kumminkaan! Aamulla pullo tyhjeni aamupalaa laittaessa. Puuilon naapurin "Käkkäräinen" myi harmillisen edullista dieseliä, olimme juuri tankanneet edellispäivänä.

Päivään kuului erilaisia kohtaamisia, kävimme katsomassa Nurmijärven vaivaisukkoa, se puuttui ukkolistaltamme. Se on sijoitettu Nurmijärven seurakuntatalon aulaan ja meillä oli treffit suntion kanssa.

Jätimme kynttilöitä ystävien ja sukulaisten haudoille ja kylästelimme hieman. Matkaevääksi saimme korvapuusteja.

Kävimme katsomassa Malmin hautausmaan kappelia, joka oli jäänyt aiemmalla käynnillä huomaamatta.

Nyt on hetkinen aikaa ottaa oikein rauhallisesti, kirjoittaa päiväkirjaa, tehdä ruokaa, nukkua päiväunia, lukea, huomenissa käydä museoissa, lounaalla, kävellä Helsingin kaduilla. Ehkä joku toinen elokuvakin voisi olla paikallaan, jotain missä ei juoda yhtään sahtia.

Lauantai 12.4.2025 päivä 3

Viime yönä satoi taas kaikkea mahdollista, aamulla maassa oli hieman lunta, mutta kohta satoikin jo vettä. Venyimme aamua pitkälle ennen kuin lähdimme keskustaan. Ohjelmassa oli käydä katsomassa Rikhardinkadun kirjastoa, jossa en aiemmin ollut käynyt. Sepä olikin hieno rakennus ja niin paljon asiakkaita!

Sitten kävimme Ateneumissa ja Kiasmassa, kummassakin hyvät näyttelyt. Ateneumissa oli lasten lauantai, mutta enemmän kyllä aikuisväkeä tungokseen asti. Ateneumin tungoksessa ei tullut otettua yhtään kuvaa.

Leirille paluun jälkeen olemme ottaneet melkein nokosia, syöneet matkan ensimmäisen racletten ja katsoneet elokuvan. Pohjustamme huomista elokuvakokemusta, mutten ole varma oliko se hyvä vai huono idea. Siitä lisää huomenna.

Sunnuntai 13.4.2025 päivä 4

Tämän päivän säätä ei kyllä voi moittia, aurinko on paistanut ja lämmintäkin varmaan noin 10 astetta. Pärjäsimme ilman pipoa.

Teimme mukavan museokierroksen, kävimme Hakasalmen huvilassa, Taidehallissa ja HAM:ssa. Paras ja kiinnostavin näyttely oli Hakasalmen huvilassa.

Myös Sanomatalon aulassa oli kiinnostava valokuvanäyttely taiteilijoiden työhuoneista.

#päivänkirjasto oli Oodi.

Iltapäivällä menimme katsomaan Maxim-elokuvateatteriin Bridget Jones Mad about The Boyn. Harjoittelimme eilen katsomalla ensimmäisen Bridget Jones-leffan pitkästä aikaa. Sille aika on tehnyt tepposensa ja se on täynnä kaikkea nykyisin sopimatonta ja typerää.

En ollut koskaan käynyt aiemmin Maximissa Kluuvikadulla, se olikin todella hieno teatteri. Olisi pitänyt hoksata, että alimmat rivit ovat tasaisella lattialla ja jos on yhtään minua lyhyempi henkilö, voi olla, ettei valkokankaan alareuna näy edessä olevien muhkeitten nojatuolien takaa. Poistuessamme huomasimme istuintyynyjä seinustalla kasassa, niillä olisi saanut lisää näkemystä.

Oli mahdollista ostaa drinkkikin saliin, jokaisen nojatuolin äärellä oli hyvä pieni pöytäkin lasille.

Olin lukenut yhden arvostelun elokuvasta heti sen ilmestyttyä ja se oli hyvin kielteinen. Sittemmin perheenjäseniä oli käynyt katsomassa elokuvan ja kertoivat tykänneensä, joten nyt kun etsin elokuvaa katsottavaksi, tuumin, että mepä menemme antamaan vielä Bridgetille mahdollisuuden. Ei ollut vikatikki, oli hyvätikki. Menneisyydelle jätettiin hyvästit, takapuolia ei muistaakseni puristeltu ollenkaan, eikä muutenkaan ollut sellaista, mikä ei nykyään enää toimi. Yksi hahmoista oli ennallaan ja se oli oikeastaan aika hyvä juttu, yksi törkymöykky sentään siedetään, kun kuitenkin oli hyvä lapsenlikka. Muita arvosteluita lukiessa tuntui, että puhuttiin eri elokuvasta. Ilta menee vaalitulosten parissa ja vähän jännittää miten käy. Lisäys: Hyvin meni.

Maanantai 14.4.2025 päivä 5

Maanantai on huono museopäivä, mutta Amos Rex oli auki. Emme yleensä ole olleet hirveän innostuneita sen näyttelyistä, mutta nyt oli ihan ok. Ja @museokortti tykkää että sitä käytetään.

Katsoimme myös Liisankadulla olevan Ortodoksisen Kotikirkon, en tiedä mikä konsepti se on, rakennus on nyt remontissa, mutta katolla näkyi risti. Joten katsottu ✅.

Kävelimme sitten Hakaniemen rantaa (tuli mieleen kevät 1986) matkalla Kallion kirjastolle, hyvä pieni kiertomatka. Hyviä tarroja vesiränneissä ja lyhtypylväissä.

Siskoni kertoi pitävänsä Kallion kirjastosta ja se on minulle vakaa suositus. Pidin Rikhardinkadun kirjastosta toissapäivänä, mutta oli tämäkin todella hieno!

Päivällisainekset Jiahesta Hakaniemestä, ihan parhaat mandut ja pieni pussi kimchiä.

Ilta lähestyy, hyvä pieni breikki maailman uutisista. Minun mieleen kotimaan vaalit menivät hyvin, enkä ole lukenut yhtään Trump-uutista vähään aikaan.

Tiistai 15.4.2025 päivä 6

Nyt on laivamatkaexperience alkanut. Olemme olleet merellä neljä ja puoli tuntia, joista olen nukkunut 2. Ikkunaton hytti on ihan paras.

Ostimme erikseen tämän illan päivällisen, ei niinkään rahansäästömielessä vaan siksi, ettei söisi itseään turhaan niin turvoksiin.

Laivalla on matkustajia aika vähän, muutama bussilastillinen senioreita, me saatamme jopa laskea keski-ikää. Meri on hyvin tyyni, aurinko paistaa, pian on aika hiipua netin ulottumattomiin ja nukkua lisää.

Keskiviikko 16.4.2025 päivä 7

Ensimmäinen reissuviikko tulee täyteen ja nyt vasta ehdimme Saksaan. Laivamatka oli rauhallinen ja yllätyksetön, en käytä t-sanaa, koska minulla hyvin harvoin on t*****. Olin noin 30 tunnin merimatkasta unessa noin 15 tuntia, pidän sitä hyvänä saavutuksena. Nuukailu ateriapaketin kanssa oli oikein hyvä ratkaisu tähänkin suuntaan, kokeilimme sitä viimeksi kotimatkalla, eikä nytkään nälkiinnytty yhtään. Söimme yhden aterian ravintolassa ja muuten olimme omissa eväissä. Merenkäyntiä ei ollut ollenkaan, hytissä ei edes tiennyt liikkuuko laiva. Matkailuautoja oli muutama, yhtä vähän kuin syksyn paluumatkalla.

Päätimme laivasta ulos ajaessamme, että tulemme tänne tuttuun Niendorfin womoon. Viimeksi tämä oli ihan täysi, nyt on enemmän tyhjiä paikkoja kuin varattuja. Iltapala on nautittu, kohta on ruisleivät syöty ja pääsemme huomenna saksalaisten leipien äärelle. Huomenna pitäisi Saksassa olla vielä arki ennen pääsiäistä, aiomme tehdä ostoksia ja sitten asettua aloillemme muutamaksi päiväksi. Päivän kuvakooste on hieman vaatimaton, jopa hieman t****. Mutta ehkä huomenna löytyy jo taas jotain kuvattavaa. Se ois sitten Gute Nacht!

Positiivinen dilemma

Suoritin viime viikolla anelua ja jopa hieman emotionaalista kiristystä saadakseni vuoronvaihdoilla aikaan hyvän vapaan yövuorojen jälkeen. Onnistuin siinä ja sen jälkeen olikin vain yksi dilemma, lähteäkö Tallinnaan vai Viroon. Olemme monesti tuumineet, että Viron matkoilla Tallinnan osuus jää liian lyhyeksi, ei ehdi esimerkiksi syödä tarpeeksi. Nyt meillä olisi aikaa keskiviikosta sunnuntaihin ja teimme periaatepäätöksen pysyä Tallinnassa ja jättää tällä kertaa kartanot kiertämättä. Laivamatka oli nopeasti varattu, eikä majoituksenkaan kanssa jääty tupakoimaan. Otimme tällä kertaa huoneistomajoituksen aivan Kaubamajan tavaratalon kupeesta. Mutta ennen kuin sinne asti ehdimme, oli tietysti matkattava kolmasosa Suomea tullaksemme rantaan.

Koska aikataulumme antoivat myöten poikkesimme Lahteen Tryffdeliin lounaalle, mutta selkeästi en ollut ymmärtänyt mitä sana markkinapäivä Lahdessa meinaa. Se ei tarkoita kahta aasilaista marjakauppiasta ja yhtä pärekorimyyjää, kuten Jyväskylässä, vaan se tarkoittaa ihan julmettua ruuhkaa jo monta korttelia ennen toria, täysiä parkkitaloja ja aivan kaikkia kynnelle kykeneviä ihmisiä sadan kilometrin säteeltä. Oli varmaankin myös vilkasta vaalityötä meneillään, sillä tarjolla oli kyllä kettukarkkia ja kahvia. Muuten, Lahden seudulla vaalityö on ilmeisen kiivasta, tienvarsimainontaa näkyi paljon enemmän kuin meilläpäin, jossa sitä ei näy vielä lainkaan. 

Saimme auton parkkiin pienellä änkemisellä ja ehdimme Tryffdeliin juuri sopivasti ennen isompaa asiakaspursketta. Tällä kertaa oli tarjolla kahta meille uutta keittoa, joten otimme molempia. Oli peruna-purjososekeittoa ja poro-sienikeittoa, joista molemmista pidimme eniten. 

Saavuimme Helsinkiin sen verran hyvissä ajoin, että päätimme käydä jossain museossa ennen satamaan ajamista. Koska Amos Rex on ollut aiemmilla kerroilla pääsemätön paikka, ajoimme nyt strategisesti sen ohitse tarkistaen jonotustilanteen. Hämmästykseksemme jonoa ei ollut, eikä ollut maanantaikaan, sekin piti mielessään vielä tarkistaa (museo on muuten kiinni tiistaisin, eikä maantantaisin). Auto äkkiä Forumin parkkiin ja menoksi. 

Museokortti tykkää, että sitä käytetään ja tällä kertaa mekin, sillä lippu  maksaa niinkin paljon kuin 18 euroa. Minä meinasin saada kiukkukohtauksen täysin typerästä syystä. Luin ennen näyttelyyn menoa kyltin, jossa luki minkä kokoisen laukun voi ottaa mukaansa ja minun pikkuruinen reppuni on takuulla pienempi kuin kyltissä mainitut mitat. Ystävällinen ovivahti kuitenkin passitti minut takaisin narikkaan viemään laukkuni. Sisällä näyttelytiloissa ihmisillä oli kuitenkin vaikka kuinka suuria pakaaseja ja kasseja, sekä muhkeita päällysvaatteita, että harmistuin. Ensin meinasin olla kiinnostumatta koko Magritten näyttelystä, mutta sain sentään itseni koottua ja unohdettua mielipahani. Viimeistään Drifterin kohdalla olin jo ihan hyvällä päällä. Miten helposti sitä voisikaan jäädä vellomaan pahaan tuuleen? 

Laivamatka meni sutjakkaasti, asetuimme strategisesti istumaan turbaduurin peittävän seinämän taakse. Hän kyllä lauloi aivan mukavasti, lukuunottamatta sitä miten äityi improvisoimaan viimeisessä kappaleessa, olisi kyllä peltorit olleet tarpeen tai se loungepaikka. 

Olimme sopineet, että asunnon vuokraaja tulee meitä vastaan kadulle tiettyyn aikaan ja niin kävikin, kunhan pääsimme pois sataman ruuhkasta. Asuntomme on oikein mainiolla paikalla lähellä Virukeskusta ja mikä mainiointa, saamme auton portin taakse rauhaiselle sisäpihalle. Asunto on suurehko kolmio vanhassa kerrostalossa, hieman on kulunutta pintaa, mutta oikein siistiä ja mukavaa. Kyllä tässä kelpaa asustella muutama päivä. 

Illalla kävimme läheisessä ruokakaupassa ostamassa aamiaistarvikkeita ja toisella kävelyretkellä löytääksemme päivällistä. Minulla oli hetkellinen väsähdys, enkä jaksanut alkaa etsiä paikkoja sen enempää kuin katsoin Hennan vinkit Sooloiluja-blogista, joka on aivan ehtymätön Tallinna-vinkkien lähde! Suosittelen lämpimästi. Sieltä löysin Väike Rataskaevu-ravintolan ja päätimme kokeilla onneamme ja mennä vaan kysymään mahtuuko syömään. (tässä ilmenee se vastenmielisyyteni soittamista kohtaan, teen sen vain äärimmäisessä hädässä). Tallinnan ilta oli edelleen kaunis ja aurinkoinen, kun lähdimme asunnostamme, eikä ravintolaan ollutkaan kuin noin kilometrin matka. Matkan varrella vilkuilimme moniin ravintoloihin ja niissä oli suurinpiirtein kahta sorttia, aivan täyteen ammuttuja ja sitten typötyhjiä, vierekkäinkin kumpaakin laatua. 

Väike Rataskaevu sijaitsee Pyhän Nikolaoksen kirkon pielessä ja siellä näytti kyllä olevan asiakkaita. Seitsemältä se oli täynnä, mutta tarjoilija otti nimemme ylös ja ehdotti paluuta puolen tunnin kuluttua, silloin saisimme pöydän. Ja mehän tottelimme. Kävelimme laajahkon korttelikierroksen hämärän laskeutuessa Tallinnan ylle ja pian olikin aika ottaa toinen lähestyminen. 

Vironkielen sana väike tarkoittaa pientä, pikkuista ja siitä voi jo päätellä, että kyse on legendaarisen Rataskaevu 16:n pikkuveljestä. Antti kysyi aiemmin asunnolla ravintoloiden sivuja selatessaan, että miksi me emme ole koskaan käyneet Rataskaevu 16:ssa. Siihen on hyvin yksinkertainen syy, varausta ei voi tehdä netissä ja se on käytännössä sama kuin mahdottomuus. Siis minulle. Ei normaaleille ihmisille. 

Pikkuveliravintolassa oli kadun puoleinen sali ja lyhyen holvikäytävän kautta pääsi pieneen sisäpihan puolen saliin, jonne me saimme paikkamme kahden hengen pöydästä. Tarjoilija oli kuin ilmetty nuori Matti B (entinen kollegamme) ja minulla meni hetki sopeutua siihen, ettei hän kuitenkaan ollut Matti B. Meille kävi hassusti, sillä olimme ensivilkaisulla päätyneet samoihin ruokiin, kumpikin varmaan ajatteli, ettei tuo toinen nyt tosiaankaan tahtoisi silakoita, mutta tahtoipa vaan. Otimme sitten yhden silakka-annoksen ja toisena graavilohiannoksen. Väike Rataskaevu 16:n ruoat olivat oikein kivoja. Alkuruokien silakat ja graavilohi hauskoine lisäkkeineen olivat tosiaankin hyviä, vaihdoimme lautasten paikkaa puolivälissä ja pian jo pyyhimme viimeiset tipat mainiolla talon leivällä. 

Pääruokien kanssa valinnat eivät kolaroineet, minä otin kanaa ja Antti turskaa. Kalan ja kanan kanssa tarjolla oli linssejä ja kasviksia muutenkin mukavalla tapaa kypsennettyinä, minun pitää opetella jättämään linsseihin enemmän purtavaa. Jälkiruokiin emme enää taipuneet, vaikka pullavanukas kuulostikin hyvältä. Kahden ruokalajin ateria viinin ja veden kanssa maksoi 74 euroa. 

Olimme ylen tyytyväiset astuessamme pimenneen Tallinnan iltaan puoli kymmenen maissa. Oli hieman alamäkeäkin paluumatkalla, joten oli helppo kieriä kotia kohti. Tsekkasimme kukkamummojen kojut, joko näkyisi pioneja. Yhdessä kojussa niitä oli, neljän euron kappalehintaan. Mutta niitä toisia, melkein pioninnäköisiä, (jaloleinikkejä?) oli edulliseen hintaan. Niitä voisi ostaa viimeisenä aamuna kotiinvietäväksi.

Vaikka olemme aivan Tallinnan keskustassa, oli yö todella hiljainen liikenteen puolesta. Talostakaan ei kuulunut mitään kilinöitä tai kolinoita. Nyt olen nukkunut yövuorojen univajeen pois ja olen innokas lähtemään liikkeelle. Aurinko paistaa, edessä on muutama päivä intensiivistä tutustumista Viron pääkaupunkiin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme ja myös Valmiissa pöydissä-välilehdelle, josta löytyy ravintolakokemuksiamme.