Hachis Parmentier – ranskalainen perunalaatikko

Nyt alkaa olla vuotuinen ranskalainen ruokahaaste lopuillaan, enää tänään ja huomenna on pinnistettävä. Eilen tein meille hampurilaiset ja siitä jätin tälle päivälle puolet jauhelihapakkauksesta. Olin jo löytänyt valmiiksi tämän(kin) vuoden lempiblogistani Pardon your French-blogin ohjeen, jota halusin kokeilla. Pienensin ohjeen kahden hengen ateriaksi. Tämä ruoka on Ranskan vastine brittiläiselle Cottage Pielle. 

Hachis Parmentier

Jauhelihaseos

• 200 g jauhelihaa
• 1 rkl voita 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• suolaa ja pippuria
• jauhettua muskottipähkinää
• runsaasti silputtua ruohosipulia (ohjeessa persiljaa, mutta meillä on ylituotantoa ruohosipulista ja puutetta persiljasta)

Silppusin sipulin ja pilkoin porkkanan pieniksi paloiksi. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja kuullotin sipulia, porkkanaa ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisäsin pannulle jauhelihan, pienin sen lastalla oikein pieneksi muruksi. Sekoittelin ja maustoin seosta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä (tämän ruoan "salainen ase"). Kuumensin vesitilkan kiehuvaksi ja sekoitin fondin siihen ja yhdistin sen pannulla olevaan seokseen. Kun neste oli melkein kiehunut kokoon, laitoin liekin pannun alta pois ja lisäsin sille puolet ruohosipulisilpusta ja jätin seoksen pannulle jäähtymään. 

Perunakansi

• 10 pienehköä perunaa
• keitinvettä + 1 rkl suolaa
• 2 dl maitoa
• 25 g voita
• suolaa ja pippuria
• ripaus muskottipähkinää (oma sooloiluni)
• loput ruohosipulista (kirjoitan aina ensin että sopuli)
• korppujauhoja

Kuorin perunat ja keitin ne suolatussa vedessä, aluksi laitoin perunat kylmään suolattuun veteen. Kun perunat olivat kypsiä, kaadoin veden pois kattilasta ja laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi, että perunat höyrystyivät kuiviksi. Kuumensin maidon toisessa kattilassa.  Puristin perunapuristimella perunat hienoksi perunalumeksi ja sekoitin mukaan voin ja vähitellen maidon, taisi pikku tilkka jäädä maitoa yli. Maustoin muusin suolalla, pippurilla, muskottipähkinällä ja ruohosipulilla. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Voitelin uunivuoan (noin 3 litrainen lasivuoka) huolellisesti voinokareella ja levitin jauhelihaseoksen vuoan pohjalle. Siihen päälle levittelin muusin ensin kekoina ja sitten tasoittelin muusin tasaiseksi kerrokseksi jauhelihan päälle. Vetelin haarukalla pinnalle viiruja ja levitin pinnalle vielä sen verran korppujauhoja, että niitä oli tasaiseksi koko perunakannen päällä.

Paistoin perunavuokaa ensin noin 30 minuuttia ja tutkailin sitä silmämääräisesti. Jatkoin vielä paistamista 20 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. 

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli vielä melkoinen vuoritaistelu. Oli todella kuuma sää ja hirveästi nousumetrejä. Tämä on kyllä lähes uskomatonta, mutta Tadej Pogacar otti ja voitti taas! Huomenna on vielä henkilökohtainen aika-ajo, mutta voittaja on kyllä lähes varma, kunhan Tadej vaan ajaa maaliin asti. 

Varhaiskaali-lihapullakeitto niin ranskalaisittain kuin osasin

Eilen minulla oli ajatus, että tekisin tänään kaali-makkarakeiton Pardon Your French-blogin ohjeen mukaan, mutta miten siinä pääsikään käymään, että söimme makkarat jo eilen. Enkä sitten millään viitsinyt makkaroiden tähden lähteä kauppaan tänään. Olisihan se ollut vähän pöhköä syödä makkaraa kahtena päivänä peräkkäin. Olisin edes säästänyt puolet paketista tälle päivälle. Pakastimesta löytyi kuitenkin pakkaus jauhelihaa, joten päätin soveltaa keiton niin, että siihen tulisikin lihapullia. Puolet pullista säästin toista ateriaa varten, sillä emme sentään syö 12 lihapullaa kumpikin yhdellä aterialla. Tämän ruoan  nimi on ranskaksi ymmärtääkseni jonkunlainen maalaisten kaalikeitto ja maalaisiahan mekin olemme, vaikka faktuaalisesti asumme kaupungissa, mutta kyllä tämä aika landea on. 

Ranskalainen kaalikeitto lihapullilla

Lihapullat (24 kpl, joista keittoon 10)

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 viipale vaaleaa leipää
• 0,75 dl maitoa
• 1 kananmuna
• tikkuaskin kokoinen pala comte-juustoa raastettuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 uudensadon punasipulin varsiosa silppuna
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua Provencen yrttiseosta
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen

Revin leipäpalan kulhoon ja kaadoin maidon päälle, sekoittelin nuolijalla niin, että leipä muussautui ja imi maidon itseensä. Keräsin hetken aikaa turvonneet leipämassan päälle jauhelihan, sipulin, kanamunan, mausteet ja tomaattipyreen. Sekoitin tasaiseksi. Paistoin mikrossa pienen maistipalan, ei tarvinut enempää mausteita. Pyörittelin taikinasta 24 pienehköä lihapullaa ja paistoin ne ebelskiver-pannussa oliiviöljytilkassa. En paistanut keittoon meneviä pullia ihan kypsiksi asti, ne 10 kpl nostin lautaselle odottamaan. Loput paistoin kypsiksi asti ja nostelin tiiviiseen rasiaan myöhempään käyttöä varten.

Loput keittoainekset

• pienen varhaiskaalin 6 ulommaista lehteä
• 2 pientä porkkanaa 
• 3 perunaa 
• 1 uudensadon punasipuli ilman varsiosaa (se meni lihapulliin)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 dl kasvislientä fondista
• 2 laakerinlehteä
• tuoretta basilikaa 

Silppusin sipulin ja suikaloin kaalinlehdet, kuorin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Kiehautin veden ja lisäsin siihen 2 rkl kasvisfondia. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin hetkisen sipulia, sitten lisäsin mukaan porkkanapalat ja kaalisuikaleet. Kuullotin kaikkia noin viisi minuuttia. Sitten lisäsin mukaan perunapalat, laakerinlehdet ja liemen. Nostin keiton kiehumaan lempeästi ja noin vartin päästä nostelin lihapullat mukaan kypsymään loppuun. Noin vartin päästä perunapalatkin olivat kypsiä, ne olivat niitä hitaasti kypsyviä Noirmoutierin perunoita.  Lopulta keitto kyllä hautui paljon pitempään meistä riippumattomista syistä, mutta se varmasti teki keitolle vain hyvää. Tuore hapanjuurileipä olisi nyt sopinut tähän, mutta piti tyytyä pakastimesta löytyneisiin sämpylöihin, kyllä ne paahdettuina ja hyvän ranskalaisen voin kanssa menivät. 

Tour de Francessa oli tasamaanetapiksi luettava ja noin 180 km mittainen. Ainakin lähdön hetkellä satoi rankasti ja sama jatkui ajoittaisina kuuroina pitkin päivää. Massakirihän siitä tuli ja sen voittajaksi ajoi Biniam Girmay, jo toisen kerran tässä kilpailussa. Tadel Pogacar ei vaihda paitaa huomennakaan. 

Jangsanjeok ja Tteokbokki teriyaki-kastikkeessa

Korealaisia pieniä jauhelihapihvejä kutsutaan nimellä jang sanjeok, tein sellaisia tässä yhtenä päivänä ja haudutin ne kypsiksi teriyaki-kastikkeessa, joka sillä kerralla oli kaupasta ostettu valmistuote. Kastikkeen tekeminen ei ole vaikeaa alusta astikaan, mutta nyt käytin pullotuotetta, kun sitä sattui olemaan CampaAdria-reissuilta. 

Pihvien kanssa laitoin tarjolle tteokbokkeja, jotka ovat niitä vitivalkoisia riisipötkylöitä, joita käytin myös tällä aterialla. Ostamassani riisikakkupakkauksessa oli kolme 200 g annospussia omina vakuumeinaan, nyt on enää yksi jäljellä. Yksi pieni annospussi on meille kahdelle oikein passeli määrä. Olen ymmärtänyt, ettei tteokbokki oikein tykkää lämmittämisestä eikä ole niin ollen kovin hyvä tähdenlentoruoka, tuppaavat sitkastumaan. Niinpä on hyvä, jos ateria mitoitetaan niin, että kaikki menee kerralla. Tässä on kokonainen myyntipakkaus, jossa on kolme 200 g annospussia. 

Tässä taas sellainen yksi annospussi, jollaisen käytin tähänkin ateriaan. Tteokbokkia myydään käsittääkseni myös pakasteina ja ihan tuoreenakin, nämä ovat vakuumissa ja sellaisia lähes kovia pötkylöitä, mutta kypsyvät nopeasti. 

Otin vinkkejä jauhelihapihveihin täältä, ohjeessa käytettiin possun- ja naudanlihaa ja tofua. Minulla ei just ollut tofua kotona, sen mainitaan olevan usein tämänkaltaisessa ruoassa mukana edullisuuden vuoksi. Minä olen niin kokematon tofun käyttäjä, etten oikein tiedä  hintatasoakaan Suomessa. Käytin vain myös pelkästään naudan jauhelihaa, sillä sitä oli otettu sulamaan pakastimesta. 

Jangsanjeok ja tteokbokki teriyaki-kastikkeessa kahdelle

• 350 g naudan jauhelihaa
• puolikas punasipuli hienoksi silpuksi raastettuna
• pari pätkää kevätsipulia silppuna
• 1 rkl seesamiöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl suolaa
• pippuria
• 0,5 tl gochugarua (korelainen chilihiutale, oma lisäykseni)
• öljyä paistamiseen
• valmista teriyaki-kastiketta 
• 200 g annospussi tteokbokki-riisikakkuja
• vettä keittämiseen
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Laitoin ensin tteokbokki-pötkylät kiehuvaan veteen kypsymään, se vielä noin 5-6 minuuttia. Kun ne olivat nousseet kaikki keitinveden pinnalle, nostin ne reikäkauhalla lautaselle odottamaan. 

Sekoitin sitten kulhossa jauhelihaan silputun sipulin ja puolet kevätsipulisilpusta, valkosipulimurskan, seesamiöljyn ja mausteet. Muotoilin taikinasta 8 pientä jauhelihapihviä. 

Kuumensin pannulla noin 2 rkl öljyä ja nostelin pihvit paistumaan pannulle, noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Sitten lisäsin pannulle teriyaki-kastiketta niin paljon, että pihvit saivat pienen kastikekylvyn, käänsin pihvejä pariin kertaan, että ne olivat joka puolelta kastikkeessa. Laitoin kannen pannun päälle muutamaksi minuutiksi. 

Lisäsin esikeitetyt riisikakut pannun keskelle, siirtelin hieman pihvejä reunoille. Kaadoin mukaan hieman lisää kastiketta ja sekoittelin riisikakkuja, että nekin olivat kunnolla kastikkeessa. Tteokbokkit eivät itsessään maistu juuri millekään, mutta ne imevät hyvin mausteita ja kastikkeita. Parin kolmen minuutin päästä pihvit olivat kypsiä ja riisikakut lämmenneet kastikkeessa, joten ei kun syömään. Annoksiin ripotin pinnalle hieman paahdettuja seesaminsiemeniä ja loput kevätsipulisilpusta. 

Tykkään yhä enemmän tteokbokkista ja meinaan kokeilla sen valmistamista alusta asti, lempivlogissani Hamimommyssa niitä tehtiin jokunen aika sitten, ellen ihan väärin muista. Pienet jauhelihapihvit olivat oikein hyvän makuisia, vaikka unohdinkin hauduttaa niille kaveriksi vielä lisää sipulia. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jossa sisältöä alkaa olla jo mukavasti. 

Wanja Jorim – korealaiset lihapullat suolaisen makeassa kastikkeessa

Lihapullia löytyy yhden jos toisen maan ruokakulttuurista, niin myös korealaisesta. Melkein identtisiä lihapullia tämänpäiväisten kanssa tein jo vuonna 2014, kun kokeilin Liemessä-Jennin Katuruokaa-kirjan aasialaisia lihapullia. En nyt äkkiseltään löytänyt ohjetta hänen blogistaan, mutta käytin niistä nimeä tahmatassun lempilihapullat, voi olla että se oli Jennin antama nimi pulleroisille. Nyt kun katson ohjetta, näen sen olevan aivan oikea korealainen lihapullaohje, vaikken silloin sitä tiennyt. Tänään käytin Korean Bapsang-blogin ohjetta. Tietysti pikkuisen muuntelin. Sain aikaan 20 pienehköä lihapullaa. 

Wanja Jorim – korealaiset lihapullat suolaisen makeassa kastikkeessa

• 400 g naudan jauhelihaa (olisi hyvä olla myös osaksi possua, mutta minulla oli nyt nautaa sulatettuna)
• 1 pieni sipuli
• 1 kananmuna (lähdeohjeessa vain keltuainen)
• 5 kuivattua sientä + 1 dl kiehuvaa vettä
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl pankomuruja (oma lisäykseni)
• 1 dl vehnäjauhoja
• öljyä paistamiseen
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Kastike

• 1 rkl sokeria
• 3 rkl soijakastiketta
• 3 rkl miriniä 
• 3 rkl vettä
• 2 rkl leipäsiirappia (lähdeohjeessa jotain muuta minulle vierasta siirappia)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa

Silppusin sipulin ja kuumassa vedessä liotetut sienet pieniksi paloiksi. Kokosin kulhoon jauhelihan päälle kananmunan, soijakastikkeen, sipulin, sienet, valkosipulin, inkiväärin, suolaa, pippuria ja pankomurut, sillä taikina tuntui niin helposti paistettaessa hajoavalta. Sekoitin taikinan tasaiseksi massaksi ja paistoin pienen koepalan. Kerrankin oli mausteita tarpeeksi. Pyöritin taikinasta 20 lihapullaa ja kierittelin ne vehnäjauhoissa. Paistoin pullien pinnat kauniiksi öljyssä ja nostin ne lautaselle odottamaan. 

Tässä lihapullat jauhotuksen jälkeen ennen pannua.

Toisella pienikokoisella pannulla keitin kastikkeen, laitoin kaikki ainekset pannulle ja keitin kastiketta muutaman minuutin, että se hieman sakeni, muttei kiehunut olemattomiin. Nostin lihapullat takaisin suuremmalle pannulle, ne mahtuivat ihan hyvin yhteen kerrokseen. Kaadoin päälle kastikkeen ja kääntelin lihapullia niin, että ne saivat kunnon kastikehunnun. Laitoin kannen pannun päälle ja pidin pannun alla ihan pientä liekkiä noin 6-7 minuuttia. Siinä ajassa lihapullat kypsyivät kokonaan ja kastike hieman vielä tiivistyi. 

Nostelin lihapullat lautaselle ja ripottelin päälle seesaminsiemeniä. Söimme pullat salaatinlehtien ja paahdettujen bataattien kanssa. Bataatit eivät olleet lopulta sellaisia vaaleita sisältä kuten olin toivonut ne Tallinnasta ostaessani, mutta ihan hyviä niistä kuitenkin tuli. Lihapullat olivat aivan loistavia, lusikoimme loput kastikkeenkin tarjoilulautaselta, sen verran hyvää se oli. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Oletko aina paistanut lihapullat väärin?

Näin muutama päivä sitten Epätrendikkäässä ruokablogissa kanapullat, jotka oli paistettu ebelskiverpannussa, jollainen minullakin on, minulla on itseasiassa kaksi sellaista. Olen käyttänyt pannua pikkuisten tanskalaisten pannukakkujen paistamiseen vain muutamia kertoja, mutta vastikään paistoin pannulla hauskoja munakaspalleroita. Minusta on aina kivaa, kun jollekin spesiaalivekottimelle löytyy erilaisia käyttötarkoituksia, niinpä eilen paistoin meillekin lihapullia kolopannulla. 

Broilerilihapullat ebeskiverpannulla

• 400 g broilerin jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 1 dl korppujauhoja
• tuoretta inkivääriä raastettuna (noin peukalon kokoinen palanen)
• 2 valkosipulin kynttä raastettuna
• 4 kevätsipulia silppuna (2 taikinaan, 2 tarjoiluun)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl ketjap manis-kastiketta
• oliiviöljyä paistamiseen

Tein lihapullataikinan aivan näppituntumalla, sekoitin kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Paistoin pienen koepalan ja lisäsin hieman suolaa. Paistoin lihapullat ebelskiverpannun kolosilla ahkerasti pullia käännellen. Niihin tuli hyvä rapea paistopinta ja ne pysyivät hyvin pyöreinä, mikä ei tavallisella pannulla ainakaan minulla onnistu, vaan pullista tulee aina jokseenkin muotopuolia. Kypsensin pullat kokonaan pannulla, joten mittasin yhden sisälämpötilan, sen on viisainta olla vähintään 75 astetta. 

Meillä oli broileripullien kanssa perunalettuja ja mozzarellasalaattia, taikinasta tuli kaikkiaan 18 lihapullaa, joista 10 laitoin pakastimeen toista ateriaa varten. 

Elokuvafestareillamme oli eilen kahden elokuvan ilta. Ensin katsoimme kaikkien aikojen ensimmäisen DVD-elokuvamme. Kyseessä oli Contact – Ensimmäinen yhteys vuodelta 1997. En tiedä miksi mieleeni on jäänyt seikka, että elokuva on ensimmäinen tässä formaatissa hankkimamme. Emme ole vuosiin sitä katsoneet, mutta nyt oli mukava katsoa se. Jodie Foster tekee siinä hienon roolityön. Siihen aikaan en lainkaan pitänyt Matthew McConaugheystä, meni aina True Detectiveen ja Interstellariin asti, ennen kuin aloin pitää hänestä. 

Toisena elokuvana oli sitten se Austen. Olin pitkään miettinyt, minkä filmatisoinnin Antille tarjoilisin ja päädyin lopulta Ang Leen Järki ja tunteet-versioon. Minä osaan sen ulkoa ja taas kävi niin, että tarjoillessani jotain omaa ikisuosikkiani sellaiselle, joka ei ole sitä nähnyt, en itse sitten enää pidäkään siitä niin paljon! Omituista. Mutta Alan Rickmanin ääni on edelleen ihana, se ei muutu koskaan. Ikinä. Milloinkaan. 

 Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995

Individualistiset Reblochon-lihamurekkeet

Täällä ollaan edelleen airfryer-innostuksen vallassa. Tällä kertaa kokeilin pieniä annoskokoisia lihamurekkeita. Käytin niitä samoja pieniä annosvuokia, joissa paistoin kakkuja ja muffineita (postaus huomenissa), ne ovat niin mainioita. Jääkaapista löytyi (enkä ollut varsinaisesti edes unohtanut) pieni pala Reblochon-juustoa, jota käytin hyvällä menestyksellä tartifletten valmistamiseen. 

Annoskokoiset Reblochon-lihamurekkeet (4 kpl)

• 450 g naudan jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 1/2 punasipulia
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• voita sipulin kuullottamiseen ja vuokien voiteluun
• 1/4 pyöreästä Reblochon-juustokiekosta (noin 125 g)

1. Voitelin neljä pientä alumiinivuokaa ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan. 
2. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä voinokareessa pannulla muutamia minuutteja.
3. Kokosin kulhoon kaikki ainekset: jauhelihan, kananmunan, sipulit, tomaattipyreen, suolaa, pippura, tomaattimurun ja sekoitin taikinan tasaiseksi. 
4. Paistoin pannulla pienen koepalan taikinasta ja lisäsin sen jälkeen hieman suolaa ja pippuria. 
5. Jaoin taikinan neljään osaan ja pyöritin neljännekset palloiksi, jotka painelin kevyesti vuokiin, yhden kuhinkin. 
6. Leikkasin juustopalan ensin puoliksi poikittain ja sitten pehmeää juustoa pitkin pitkittäin, jolloin sain kahdeksasosan kokoiset halkaistut palat. 
7. Laitoin kuhunkin vuokaan juustopalan kuoripuoli päällepäin ja painoin sitä kevyesti. 
8. Nostin vuoat airfryerin koriin, laitoin lämpötilaksi 200° C ja ajaksi ensin vartin. 
9. Kurkistin vartin päästä ja lisäsin aikaa vielä kymmenen minuuttia.
10. Mittasin murekkeiden sisälämpötilan ja kun se oli 58 astetta, katsoin niiden olevan valmiita. Juusto jo kupli lupaavasti. 

Meillä oli lisäkkeinä oikein perinteisesti höyrytettyjä perunoita, porkkanoita, parsakaalia ja ruusukaalia.  Kastikkeen sekoitin turkkilaisesta jogurtista, sitruuunamehusta, teelusikallisesta dijon-sinappia ja kuivatusta persiljasta, suolaa ja pippuria tuli myös. Murekkeet irtosivat pienellä kapealla lastalla vuokistaan ihan mukisematta ja lopputulos oli mehukas ja juuri sopivan kypsä, ei kuivunut. 

Paahdettu lihapullakeitto

Hyvin monta vuotta sitten ystäväni kertoi, miten hän tekee jauhelihakeiton tai ylipäätään jonkun lihakeiton, jos hänellä on kunnolla aikaa. Hän paahtaa. Ei tietenkään lientä, mutta kaikki muut ainekset hän kertoi paahtavansa ensin. Kyllähän minäkin olen jauhelihan ensin paistanut, tai jos olen tehnyt lihakeiton kokolihasta, olen paistanut pannulla lihapaloja ainakin hetkisen. Tänään tein #kunontuotaaikaa sitten oikein viimeisen päälle paahdetun keiton. 

Paahdettu lihapullakeitto

• 1 punasipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• 400 g naudan paistijauhelihaa (10 % rasvaa)
• 1 kananmuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl voita
• 2 porkkanaa
• 2 pientä naurista
• 6 pientä perunaa
• 1 dl erittäin vahvaa porolientä, joltain käristykseltä jäänyttä
• kourallinen pakasteherneitä
• vettä

Aloitin silppuamalla sipulin ja valkosipulin. Mysittelin ne pannulla oliiviöljyssä ja kaavin laiskistuneet sipulit kulhoon jäähtymään. Odotellessani kuorin nauriit, porkkanat ja perunat ja leikkasin ne kuutioiksi. Paahdoin kutakin laatua pannulla oliiviöljyssä muutamia minuutteja, kunnes kaikkien kuutioiden kyljissä oli väriä. Kaadoin kaikki palat kattilaan, jossa oli pohjalla sulamassa oleva kalikka poronkäristyslientä. Olin ottanut sen talteen joltain herkkuaterialta ja tähän se sopi todella hyvin.

Kun sipulisilppu oli jäähtynyt, lisäsin kulhoon jauhelihan, kananmunan, chilihiutaleita (maltillisesti, olen chilinyyserö), suolaa, pippuria ja tomaattipyrettä. Sekoitin seoksen tasaiseksi taikinaksi ja paistoin siitä pannulla pienen koepalan, makua oli melkein tarpeeksi, lisäsin vähän pippuria. Pyörittelin taikinan pieniksi lihapulliksi ja paistoin ne pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa, en ihan kypsiksi, mutta kauniin värisiksi. Kumosin ne varovasti kattilaan, etteivät ne hajoaisi. Lisäsin vielä kattilaan pakasteherneitä ja kiehuvaa vettä sen verran, että ainekset melkein peittyivät. Annoin keiton kiehua miedolla porinalla noin puoli tuntia. Maistelin, ihan vähän suolaa piti vielä laittaa ja pinnalle tuoretta persiljaa. 

Söimme keittoa aamulla paistamani Minna C-leivän kanssa, nyt oli kolmas kerta, kun käytin sauvajyväseltä saamaani juurta. En ole kasvattanut juurta liian suureksi ja olen malttanut lisätä taikinaan jauhoja varovaisesti. Kuori on hyvän rapea, sisällä on mukavasti reikiä ja makua on melkoisesti. Jos tämä tästä vielä paranee, alan olla oikein tyytyväinen. Leipominen noin kerran viikossa, ehkä 10 päivän välein voisi olla meille hyvä tahti. Yksi suurehko leipä kerrallaan ja toisena päivänä paistamisesta koko leivän jäljellä olevan osan voisi pakastaa viipaleina ja ottaa sitten sieltä paahtimen kautta. 

Ja mitä siihen paahtamiseen tulee, se tuntui kyllä tuovan keittoon lisää makua! Kiitos Jaanalle neuvostasi <3

Italialainen lihamureke

Kevään klassikot ovat alkaneet, tänään ajettiin Milano-San Remo, La Primavera. Olemme kyllä katsoneet jo aikaisempiakin kisoja, Paris-Nizzaa ja Tirreno-Adriaticoa, mutta en ole ehtinyt kokkailla mitään aiheeseen sopivaa. Tänään aikaa oli ja söimme mukavaa lihamureketta, jossa oli Italiaan vivahtavia ainesosia. Otin ohjeen täältä ja muuntelin sitä hieman. Tein murekkeen annoskoossa ja käytin täytteeksi keitettyjen kananmunien sijaan viiriäisenmunia.

Pienet italialaiset lihamurekkeet

• 400 g naudan jauhelihaa
• palanen kuivaa vaaleaa leipää
• loraus  maitoa
• 1 kananmuna
• ruohosipulia
• 5 cm pätkä ohutta italialaista salamia
• palanen pecorinoa
• 1 dl emmental-raastetta
• suolaa ja pippuria
• voita vuokien voiteluun
• 10 viiriäisen munaa

Keitin viiriäisenmunat ja kuorin ne. Vähimmällä hermojenmenolla pääsee, kun kuorii pikkuiset ohutkuoriset munat veden alla kulhossa, pienet kuorenpalat eivät tartu sormiin. 

Laitoin kuoritut munat talouspaperiarkin päälle kuivahtamaan. Murustelin leipäpalan (pari päivää vanhan ciabattan viipale) kulhoon ja kaadoin päälle lorauksen maitoa. Sekoittelin ja jätin leivän kostumaan maidosta. Silppusin ruohosipulin. Rikoin kananmunan kulhoon ja lisäsin sinne jauhelihan, ruohosipulin, suolaa ja pippuria ja pieniksi kuutioiksi leikatut pecorinon ja salamin, sekä emmentalraasteen. Puristin maitoa pois kostuneesta leivästä ja lisäsin leipämuhjun kulhoon. Sekoitin kaikki ainakset tasaiseksi taikinaksi. Paistoin pienen koepalan ja lisäsin suolaa ja pippuria. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin minikokoiset leipävuokani, noin 1,5 dl vetoiset voinokareella. Taputtelin vuokien pohjalle kerroksen mureketaikinaa ja asettelin päälle kaksi viiriäisenmunaa/vuoka. Jaoin lopun taikinan vuokiin viiriäisenmunien päälle ja tasoittelin pinnat tasaisiksi. 

Laitoin minivuoat uuniin pellille leivinpaperin päälle siltä varalta, että taikina jotenkin pursuisi ylitse. Paistoin minimurekkeita noin 20 minuuttia ja mittaisin sisälämmön. Se oli jo 68 astetta, joka oli tavoitteenakin.

Tarjosin lisäkkeenä orzo-pastaa ja pienistä kumatotomaateista keittämääni marinara-kastiketta, sekä veriappelsiini-mozzarellasalaattia.

Kauniissa säässä keväisessä Italiassa ajetun La Primaveran voittajaksi itsensä ajoi ranskalainen Julian Alaphilippe. Toivoin Peter Saganin voittoa, mutta sitä ei siis tullut, viimeiset sadat metrit menivät ihme kiemurteluksi Peterillä, eikä hän sitten saanut enää kiriä käyntiin. Tämän vuoden suosikkeja en muuten ole vielä ehtinyt ajatella, mutten pistäisi pahakseni, jos Simon Yatesilla olisi oikein hyvä kausi. 

Täydellinen talvipäivän keitto

Tänään oli juuri sopiva sää syödä höyryävän kuumaa keittoa. Sellaista, jonka syöminen aiheutti nenän niiskutusta ja kielenpolttamisen vaara oli ilmeinen. Parasta keitossa oli se, ettei sitä varten ollut tarpeen käydä kaupassa, ainekset löytyivät hieman varastoja kaivelemalla. Idean poimin Hannenelta, vaikka lopputulos olikin melko erilainen kuin hänen minestronessaan. Otsikossaan hän jo mainitsee sanan muunneltava, sitä minä tosiaan tein. Ainesosalista on pitkänpuoleinen, mutta tosiaan kaikki olivat sellaisia, joita minulla sattumalta oli kaapeissa, keitosta tuli sellainen omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen. 

Talvipäivän minestrone (6 annosta)

• 1 pussillinen pakastettua soffrittoa (noin 100 g)
• 1 pieni pakasterasia keitettyjä suuria valkoisia papuja
• 1 pieni tölkki kikherneitä
• 3 porkkanaa
• 3 topakkavartista kevätsipulia
• noin 10 nahkeaa kirsikkatomaattia (ei tarvitse olla nahkeita!)
• 1 dl kuivia punaisia linssejä
• 2 dl kuivaa pastaa
• nokare voita
• 300 g porojauhelihaa
• 1 litra vettä
• 1 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 2 rkl tomaattipyrettä
• Mutti-tomaattietikkaa
• 1 rkl portugalilaista kuivattua tomaattimurua
• tuoretta persiljaa ja timjamia

Aloitin ottamalla jauhelihan, soffritton ja valkoiset pavut sulamaan. Etsiskelin kaapeista kikherneet ja punaiset linssit esille, samoin tutkin vihanneslaatikkoa ja kelpuutin sieltä mukaan porkkanoita ja kirsikkatomaatteja. Jäisten aineitten sulaminen otti aikansa, käytimme sen Täydellinen kesä-sarjan katsomiseen. Se oli meille uusi sarjakokemus, hauskan norjalaisen komediasarjan kolmoskausi. Siinäpä hauskaa ajanvietettä! Norjalaisten oma Solsidan. 

Varsinaisen keittopuuhan alkuun silppusin sipulit ja kuorin porkkanat. Siivutin porkkanat ohuiksi viipaleiksi, varoin sormiani, mandoliinini on hurjan terävä. Kuumensin kattilaa hieman ja laitoin sinne sulaneen soffrittokimpaleen (tein soffrittoa lokakuussa Hannelen neuvoin, mutten näköjään olekaan postannut sitä), sipulisilpun ja porkkanaviipaleet. Surrautin kirsikkatomaatit Bamixilla murskaksi ja lisäsin ne kattilaan. Kaadoin mukaan vettä ensin puolisen litraa ja annoin keittopohjan muhia hetkisen, paistoin samaan aikaan pannulla porojauhelihan. Olin ensin aikeissa pyöritellä jauhelihasta pieniä lihapullia, mutta laiskuus iski. 

Sulatin voinokareen pannulla ja kun voin kuohu alkoi muuttua valkoisesta vaaleanruskeaksi, lisäsin jauhelihan pannulle. Murustelin sen puulastalla aivan pieneksi ja paistelin kypsäksi. Maustoin reippaasti suolalla, pippurilla, tomaattipyreellä ja kuivatulla tomaattimurulla. Kun jauhelihamuruissa oli tarpeeksi makua, lisäsin ne keittokattilaan. Sinne päätyivät myös kikherneet, pavut, linssit, punaviini ja vielä puolisen litraa vettä. Keitto kiehui maltillisella lämmöllä muutaman minuutin ennen kuin kumosin joukkoon vielä kuivaa pastaa. 

Kun pasta alkoi olla kypsää, maistelin lientä. Se vaati vielä potkua ja sitä tuli tomaattietikasta, sokerista ja pippurista. Suolaakin piti vielä lisätä. Keittoa tuli kaikkiaan noin 6-8 annosta. Erittäin hyvää talvipäivän syötävää, porojauhelihasta tuli syvää makua, pavut saostivat liemestä hyvän sakeaa ja vaikka tomaattien määrä jäi vähäiseksi, toi tomaattietikka liemeen hyvää potkua. Annosten päälle laitoin vielä hieman tuoretta persiljaa ja timjamia. Kumpikin näistä lempiyrteistäni sopi keittoon erittäin hyvin. Huomenissa syömme loput lämmitettynä, enkä usko että laatu kärsii. 

No nyt tuli hyvät kesäkurret

Kesäkurpitsa on nyt sesongissa ja vaikka CampaSimpukassa on muutama täytettyjen kesäkurrejen ohje, laitan vielä tämän yhden, sillä nyt täytteestä tuli tosi hyvä. Ja hassua kyllä, sitä oli aivan lusikalleen oikea määrä. Yleensä teen kaikkia täytteitä liian paljon. Söimme tätä kivaa ruokaa töissä yhteislounaana, rauhallisen työpäivän etu on se, että tauolla ehtii tehdä ruokaa kaikille. Osa raaka-aineista oli työkaverin kasvimaalta ja osa saatua, sekin edullisti yhteislounasta kummasti. 

Täytetyt kesäkurpitsat 6-7 hengelle

• 3 melko suurta vihreäkuorista kesäkurpitsaa
• 3 uuden sadon sipulia varsineen
• 1 pieni tetra kypsiä punaisia linssejä
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 250 g jauhelihaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pizzayrttimausteseosta (sitä oli työpaikan keittiössä)
• jauhettua paprikaa
• tuoretta basilikaa
• 175 g pussi juustoraastetta

Aloitin laittamalla uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaisin kesäkurpitsat pitkittäin ja raaputin ruokalusikalla puolikkaat veneiksi. Leikkelin irrotettua sisusta hieman pienempiin paloihin. Kolmesta suuresta kesäkurpitsasta tuli niin paljon sisussilppua, että käytin täytteeseen noin 3/4, kaikkea ei olisi saanut mahtumaan. 

Laitoin uunipannulle arkin leivinpaperia ja sutikoin siihen vähän oliiviöljyä. Nostin kurpitsaveneet paperin päälle. Kuusi puolikasta mahtui juuri ja juuri vakiouunin pellille. Luritin veneisiin pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Laitoin veneet esikypsymään 200 asteiseen uuniin siksi aikaa, kun valmistin täytettä, noin 20 minuutiksi. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja laitoin silputun kurpitsamassan pannulle kypsymään. Silppu menee kyllä kasaan aika paljon pannulla, joten mitenkään liikaa sitä ei ollut, maustoin sitä kevyesti suolalla ja pippurilla. Kumosin seoksen kulhoon ja huudoin linssit. Sekoitin ne kulhossa kurremassan kanssa. 

Lisäsin pannulle hieman öljyä ja silppusin sipulit, kuullotin niitä hetkisen ja lisäsin pannulle jauhelihan. Pienensin jauheliha murusiksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Kaadoin mukaan paseeratun tomaatin ja sekoittelin taas. Annoin seoksen kypsyä muutamia minuutteja. Maistelin ja lisäsin hieman jauhettua paprikaa. 

Katselin jääkaapin sisältöä sillä mielellä, että olisiko siellä jotain keitokseeni sopivaa, mutta jätin mansikkahillon ja vaahterasiirapin nyt kuitenkin kokeilematta. Toisaalta, eivätkö ne kulinaariset tähtihetket joskus synny erikoisista kokeiluista tai siitä, että tulee kaataneeksi väärästä purkista?

Kun pannulle oli muodostunut melko sakea tomaattinen jauhelihakastike, kaadoin sen kulhoon ja sekoitin kurpitsamassan ja linssien kanssa sekaisin. Maistelin ja maustoin. Täyte tarvitsi aika paljon suolaa, melkein hämmästyttävän paljon. 

Olin ottanut kurpitsaveneet uunista, ne olivat sopivasti hieman kypsyneet, mutteivat mitenkään levahtaneet. Lusikoin veneisiin täytettä ja ihme kyllä, sitä oli aivan lusikalleen sopiva määrä. Ripotin pinnalle juustoraastetta ja sitäkin oli juuri passelisti. 

Paistoin täytettyjä kesäkurreja noin 35-40 minuuttia. Lisänä meillä oli työkaverin kasvimaalta todella hyviä perunoita, paria silliä ja yksinkertaista salaattia. Täyte oli todella onnistunut, muttei sille olisi tehnyt pahaa pieni polte vaikkapa chilin muodossa. Kastikemainen täyte toimii paremmin kuin kuivemmat aineet täytteenä. Jauhelihan olisi voinut hyvin vaihtaa papuihin. Oli kiva tehdä ruokaa työkavereille ja syödä yhdessä.

Wallenberg piilosilla

En kehdannut otsikoida ihan niin kuin meinasin, mutta tarkoitus oli tehdä cottage pie-tyyliin perunamuusikuoren alle piiloutunut wallenbergin pihvi. Joku kätevä emäntä teki sekä pihvejä että muusia ylenpalttisen paljon. Unohti taas, että meitä on kaksi. 2, two, kak-si. 

Wallenbergin tähdenlentopiirakka 

• 2 wallenbergin pihviä 
• nokare voita
• tähdeperunamuusia
• 1 kananmuna
• loraus kermaa
• juustoa raastettuna
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 6 kirsikkatomaattia
• pieni pala fetaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienet uunin kestävät vuoat, sen kokoiset, että wallenbergin tähdenlennot mahtuvat ja jää tilaa vielä muusikuorellekin.  Kiehautin herneet ja jätin lautaselle odottamaan. 

Laitoin tähdemuusin kulhoon ja notkistin sitä kananmunalla ja kermalorauksella ja maustoin vielä lisää juustoraasteella. Jääkaapissa oli joku nimetön nokare, aika vahvaa juustoa se oli, arvelen olleen gruyèrea. 

Asetin kummankin vuoan pohjalle yhden wallenbergin ja siihen päälle herneet, tomaatit puolikkaina ja fetan pikkupaloina reunoille ja lopuksi peitoksi notkistettua muusia. Paistoin annoksia uunissa niin kauan, että muusin pinta muuttui kauniin kultaiseksi, noin 35 minuuttia. Ihan ok tähdenlentoruoka. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tähderuokapostaukset.

Kaksoisosuma – hirviwallenberg

Sain ostaa hirvenlihaa viime viikolla työkaverin kautta ja laitoin lihat heti pakastimeen ajatuksena kokata niistä joskus jotain. Tänään kävi mielessä, että miksei tänään ja hain yhden pussin hirvijauhelihaa sulamaan. Ajatuksena oli ensin tehdä lihapullia, mutta sain sitten laahattua itseni keittokirjahyllylleni mielessäni joku ohje aiheeseen. Minulla on valtavasti keittokirjoja, joista noin 3/4 on englanninkielisiä tai käsittelevät aivan muuta kuin pohjoismaista kokkausta. Suomenkieliset kirjani ovat joko niin vanhoja, ettei kansikaan enää houkuttele niitä avaamaan tai sitten aihepiireiltään kaukana riistakokkaamisesta. Selasin kirjoja ja kaikki löytämäni lihapullaohjeet olivat niin tylsiä, etten niistä innostunut. Olin ottanut varasuunnitelmaksi Arjen luxus-kirjan hirviwallenbergin. 

Sitten otin hyllystä kirjan nimeltä Liha – kaikki lihasta laitumelta lautaselle. En ole siitäkään kokannut koskaan mitään, mutta luin sen kyllä ilmestymisen aikaan kannesta kanteen. Kirjasta löytyi niinikään wallenberg-ohje. Olin hieman ihmeissäni, että enkö minä tämän lukenut juuri. Ja luinhan minä, se oli sanasta sanaan sama ohje, kuin Arjen luxus-kirjassa, onhan kirjoilla yhdistävänä tekijänä Risto Mikkola. Tässä kirjassa hän kirjoittanut reseptit ja toteuttanut ne. Suurensin ohjetta hieman jauhelihamääräni mukaan. 

Hirviwallenberg

• 800 g hirven jauhelihaa
• 3 kananmuna keltuaista
• 3,3 dl purkki kermaa
• tuoretta rosmariinia silputtuna
• suolaa ja pippuria
• muskottipähkinää
• voita ja öljyä paistamiseen
• leipäraastetta

Wallenberg pitää tehdä kylmistä aineksista, joten heti kun jauheliha oli luopunut jäisestä olomuodostaan, mutta oli vielä kylmää, laitoin sen yleiskoneen kulhoon. Erottelin sinne keltuaiset, ripotin suolaa ja pippuria ja raastoin muskottipähkinää. Silppusin oksallisen rosmariinin lehtiä ja sekoitin nekin mukaan. Vaivasin seosta leveällä kakkuvatkaimella ja kun seos on oli tasainen, kaadoin kylmän kerman mukaan nauhana vatkaimen pyöriessä koko ajan. Paistoin tasaisesta ilmavasta massasta koepalan, jossa oli mukavasti makua. Laitoin taikinan kulhossaan peitettynä jääkaappiin, jossa se saisi olla useammman tunnin.

keltajuuria ja ruusukaalia lisäkkeiksi

Minulla ei ollut nyt mitään vaaleaa leipää talossa, joten käytin muissa wallenberg-ohjeissa mainittua pankomurua. Minulla oli oikein karkeaa murua, jota hieman litistelin pienemmäksi muruksi. Kun oli aika paistaa pihvit, kuumensin uunin 170 asteeseen ja laitoin laakealle lautaselle runsaasti pankomurua. Laitoin pannulle valmiiksi sulamaan ison nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Otin kostein käsin pihvitaikinasta möykyn, jota taputtelin hieman pihvin muotoon. Nostelin muruja pihvin joka puolelle ja nostin pihvin paistumaan samantien pannulle. Tein nopeasti pari muuta pihvia, pannulleni  mahtui vai kolme yhtä aikaa. Tästä taikinasta tuli kaikkiaan 11 pihviä. Kun olin paistanut ne molemmin puolin kauniin värisiksi, nostin ne uunivuoassa loppukypsymään kymmeneksi minuutiksi. Sillä välin tein valmiiksi perunamuusin. Tarjolla oli myös kevyesti paistettuja ruusukaalin puolikkaita, keltajuurta ja jäisiä karpaloita.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haasteaiheiset postauksemme.

Turkki ja Kreikka ne yhteen soppii!

Tänään syötiin melkoisen sekalaista settiä, teemana oli olla käymättä kaupassa, saada ruoka nopeasti pöytään ja jemmata samalla talteen huominen työlounaskin. Otin eilen illalla puolisen kiloa hevosen jauhelihaa sulamaan jääkaappiin kaikessa rauhassa ja kun pääsimme töistä, aloin heti tehdä tiskiä. Onneksi minulla oli kölvi keittiössäni, ei se ruoka olisi ollut pöydässä ollenkaan niin nopeasti, ellei taustahahmo olisi siivonnut sitä tahtia, kun tein tiskiä.

Hevosköftet

• 500 g hevosen jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 3-4 kevässipulia silppuna
• suolaa ja pippuria (enkä kerro määriä, kyllä te kaikki fiksut tiedätte kuinka suolaisesta ja pippurisesta pidätte!)
• 1 valkosipulinkynsi silppuna
• sekalainen määrä tuoreita yrttejä (timjamia, persiljaa, basilikaa, rosmariinia nyt ainakin)
• voita paistamiseen

Sekoita mausteet, kananmuna ja yrtit jauhelihaan. Taputtele massasta pieniä lituskaisia pihvejä, noin pingispallon kokoinen määrä kuhunkin. Paista köftet voissa pannulla muutamassa erässä. Tästä minun setistäni tuli 20 pientä köfteä. Peittele jo paistetut köftet lautaselle folioon odottaman ja kun kaikki on paistettu, laita kaikki takaisin pannulle ja kansi päälle. Anna pannun olla liedellä miedolla lämmöllä odottamassa muita aterian osia.

Tsatsiki

• 3 dl kreikkalaista jogurttia
• iso kourallinen tuoreita yrttejä silppuna (samoja kuin köftetaikinassa)
• puolikkaan sitruunan mehu
• puolikas valkospulinkynsi silppuna
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria 
• pätkä kurkkua raastettuna

Sekoita kaikki ainekset ja maistele, onko tarpeeksi makua. Lisää suolaa jos siltä tuntuu, mutta paha juttu, jos sitä tuli jo liikaa. Toivotaan ettei. Kun laitat tsatsikin esille nättiin kuppiin, kierrä vielä päälle suolakiteitä ja pippuria, ripota pikkuisen oliiviöljyä ja laita nätistykseksi jotain tuoreista yrteistä.

Meillä oli lisäkkeenä puikulaperunoista tehtyä muusia ja kurkkua lohkoina tsatsikiin dipattavaksi. Huomenna ei tarvi töissä purra kynsiä!

Hevosbolognese painekattilassa

Painekattila ei enää pelota minua, en vain ole pitkään aikaan tehnyt sillä mitään. Se on kyllä oiva peli, kun aika on kortilla ja vaikkei olisikaan. Muistin eilen, että olin ostanut hevosen jauhelihaa kaksi pakettia ja toinen oli vielä odottamassa nollalaatikossa. Ensimmäisen paketin käytin perjantaina hampurilaispihveihin, niin brutaalia syötävää  meillä oli silloisen hienostelualkupalan jälkeen. 

Bolognese hevosen jauhelihasta

• 500 g hevosen jauhelihaa
• 2 viipaletta paksua englantilaistyyppistä pekonia (pakkauksen loppuunkäyttö)
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• muutama kevätsipulin varsi
• erilaisia tomaatteja kotikypsyttämöstä (noin puoli kiloa)
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 1 varsisellerin varsi
• oliiviöljyä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tölkki paseerattua tomaattia
• 2 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa, oreganoa ja timjamia
• annoksen päälle parmesania ja tuoretta basilikaa

Pilkoin tomaatit, sipulit, sellerinvarren ja valkosipulit, raastoin porkkanan ja kesäkurpitsan. Kuumensin oliiviöljyä painekattilassa ja kypsensin kasviksia kattilassa muutamia minuutteja. Leikkasin pekonin paloiksi ja paistoin ne pannulla rapeiksi. Lisäsin pekonin painekattilaan. Murustelin jauhelihan kuumalle, pekonirasvaiselle pannulle ja paistelin sitäkin hetkisen. Yhdistin jauhelihamurut painekattilaan. Sekoittelin ja lisäsin mukaan viinin, paseeratun tomaatin ja tomaattipyreen. Kiersin myllystä pippuria ja ripottelin mukaan suolaa. Nostin kastikkeen kiehumaan ja laitoin painekattilan kannen päälle.

Kun paine oli noussut kattilan kannen kahteen valkoiseen merkkiraitaan, pienensin lämpöä kattilan alla kakkoselle (asteikolla 1-9) noin puoleksi tunniksi. Jätin kattilan sitten noin vartiksi laskemaan paineen omia aikojaan ennen kuin avasin kannen. Sekoittelin, maistelin, lisäsin pippuria ja tuoreet yrtit silppuna. Keitin pastaa runsaasti suolatussa vedessä ja annoksen päälle höyläsin melkein läpinäkyviä lastuja parmesania tryffelihöylällä. Tavallisesti teen bolognesen haudutuspadassa ja se vie jopa 12 tuntia. Painekattilassa kastike valmistuu alkuvalmisteluineen tunnissa ja tulos on hyvin samanlainen. Hevosen lihan mausta pidämme kumpikin ja ostan sitä mielelläni jatkossakin.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.