Espanjalainen melonisalaatti

Tänään olemme odottaneet koko päivän tietoa auton huollosta eikä tullut valmista tänäänkään. Minua alkoi harmittaa silleen sisäministeri-tyyliin ja olin jo sitä mieltä, ettei huvita tehdä ruokaakaan, mutta sain sitten harmituksen laantumaan ja tein salaatin aiemman etsinnän mukaisesti. Ohje on täältä. Etenkin salaatin ulkonäkö viehätti.

Pieni melonisalaatti kahdelle

• 10 cm pätkä kurkkua
• 1 tomaatti
• 1/4 melonia
• 1/2 punasipulia
• pippuria
• vinaigretteä (Ranskasta otettua Puget-merkkistä)

Soittelin kurkun pitkittäin ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla ja sipulin poikittain, leikkasin melonin ja tomaatin kuutioiksi. Sommittelin kaikki ainekset lautaselle ja kiersin myllystä pippuria päälle. Maustoin vielä muutamalla lusikallisella vinaigretteä. Ohjeessa oli oliiviöljyn ja sherryviinietikan seosta, mutta sellaista etikkaa meillä ei nyt ollut, joten käytin tuota valmistuotetta ja sehän olikin todella hyvää. Muuten lautasilla oli viimeiset valmisruoat reissulta Jumbon paneroidut kanapalat. 

EDIT: Ohjeessa oli mukana myös vihreäkuorinen omena. Meillä oli vain yksi Bremenin siirtolapuutarhan ota tästä-korista tuotu omena, joka oli mennyt huonoksi, joten ei ollut sitten omenaa salaatissamme. 

La Vueltan 18. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Aiemman harmistuksen tunteessa en ensin halunnut edes katsoa kisaa, mutta lähetyksen loppupuolella kiinnostus taas heräsi. Etappi ajettiin niin, että se päättyi Jereziin ja muistelimme käyntiämme siellä vuonna 2017 katsomassa La Vueltaa paikanpäällä. Kaupungista emme paljon muista, oli todella kuumaa ja kävimme yhdessä sherrytalossa. Siellä opasta ei hotsittanut ollenkaan opastaa, mutta maistiaiset paransivat tilanteen plussan puolelle. 

No, aika-ajon nopein oli Spefan Küng. Olin toiveikas, että hyvä aika-ajaja Primoz Roglic voisi ajaa kokonaiskilpailun kärkeen, mutta Enric Mas teki niin hyvän suorituksen, että Primoz sai häntä kiinni vain puolisen minuuttia. Enric on nyt 1 min 37 sek Primozin edellä. Edessä on vielä kolme etappia, hilly, mountain ja tasamaan päätösetappi. Tänä vuonna kilpailu päättyy Madridin sijaan Granadaan.

Tosi espanjalainen papusalaatti

Tänään minulla oli todella vähän ideoita päivän espanjalaisuuteen ja tein sen tähden pienen papusalaatin, joka tulee espanjalaiseksi pelkällä sanomisella. Niinpä tähän ei ole mitään lähdettä, vaan se on omasta tai asiakkaan päästä. 

Pieni papusalaatti kahdelle

• 1 tetra Pirkka-merkin valkoisia suuria papuja
• 1 keväsipuli silppuna
• 1 pieni (siis tosi pieni, Saksassa sanotaan vissiin napostelukurkuiksi) kurkku kuutioina
• 6 kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 6 vihreää kivetöntä oliivia puolikkaiksi leikattuna
• 1 rkl chilimaustettua pizza-öljyä (yleistä Ranskassa, ravintoloissakin pizzan päälle luriteltavana tuotteena)
• 1 rkl sitruunamehua
• ripaus pippuria
• tuoretta persiljaa tai basilikaa (mutta unohdin)

Valutin pavut ja huuhtelin vedellä. Sekoitin kaikki muut ainekset mukaan ja siinä se olikin sivukesalaatti valmiina. Aterialla oli myös eilen Alankohollannista Jumbo-kaupasta ostetut valmiit kanaleikkeet. Jumbo on lempikauppamme siinä maassa. 

La Vueltassa oli surullinen päivä, asetuimme juuri katsomaan lähetystä, kun tapahtui kolari, jossa Tadej Pogacar kaatui ja loukkasi pahasti itsensä, ilmeisesti meni ainakin solisluu ja hän joutui keskeyttämään kisan. Ei hänen loukkaantumisensa ja keskeyttämisensä ole tietenkään sen suurempi ikävä juttu kuin kenenkään muunkaan, mutta kisa sai heti aivan toisen luonteen. 

Tänään voittoon ajoi Bryan Coquard ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Enric Mas. Vähän meni mieli alakuloiseksi, mutta pitää tosiaan muistaa, että kisan tekevät he, jotka ovat siinä mukana, eikä Tadej loukkaantunut tällä tietoa hirveän pahasti. On reilua katsoa kisa loppuun asti kaikkien niiden vuoksi, jotka ovat vielä ajamassa. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Oi kimchi – kurkkukimchi

Kuvassa näkyy sukkajalkani

Viime aikoina olemme syöneet melko paljon korealaista ruokaa, vaikken ole ehtinyt kovinkaan paljon ehtinyt edistää lempikulttuuriani, k-draamoja. Spotifyn vuosikoosteeni on täysin k-pop-painotteinen sentään. Tänään meillä oli korealaisittain marinoitua kanaa, pieni munakasrulla ja mikä parasta ja nopeinta, kurkkikimchiä. 

Reissusta palattuamme tein kimchisatsin, joka onnistui aika hyvin, kaali fermentoitui kivasti, tulisuus oli hiinä ja hiinä, yhtään tulisempaa emme kaivanneet. Tänään purkissa oli enää vain vähän lientä. Kauppareissulta oli hankittuna pieniä kurkkuja, ei ihan meikäläisiä kasvihuonekurkun kokoisia, muttei kuitenkaan avomaankurkun kokoisia. Siltä väliltä. Niistä tein meille sivukkeeksi kurkkukimchiä. 

Nopea kurkkukimchi kahdelle yhtä ateriaa varten

• 3 pientä kurkkua
• 1 dl kimchipurkin lientä, jossa vähän sattumia
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Pese kurkkujen pinta, jos siltä tuntuu. Murskaa kurkut vaikkapa kaulimella tai kuten minä lihanuijalla (piti vähän etsiä, en ole vuosiin käyttänyt minkään rusikoimiseen) isohkoihin paloihin, niistä tirskuu vettä ja tulee hyviä suupaloja, auta hieman veitsellä lopuksi. Ei ole tarkoitus tehdä mitään muusia, vaan vain isoja erikokoisia paloja. Sekoita paloihin kimchilientä. Jollei ole valmiiksi kimchipurkista ottaa lientä, sen voi sekoittaa samaan tapaan kuin tavanomaista kimchiä varten, kuten tein ensimmäisen campakimchin aikaan. 

Jätä kurkkukimchi maustumaan, mielellään pariksi tunniksi ainakin, mutta kyllä se maistuu ihan melkein samantienkin. Tämä mukavan rapsakka sivuke maistui todella hyvin grillatun kanan ja munakasrullan kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki koreat kokkailuni. 

Ranskalainen linssisalaatti

Eilen jo osuin hakujen kautta aiemmilta vuosilta tuttuun Pardon Your French-blogiin, tällä kertaa päivällisen savulohen kumppaniksi valikoitui linssisalaatti. Minulla ei ollut nyt puy-linssejä (ehkei ole koskaan ollutkaan), käytin niitä mitä sattui olemaan. Pienensin ohjetta niin, että siitä riitti kolmelle oikein hyvin. 

Ranskalainen linssisalaatti kurkulla ja tomaatilla

• 1 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä linssien keittämiseen + ripaus suolaa keittoveteen
• 1 suuri tummanpunainen tomaatti (viimeinen campareissulta kotiin asti säilyneistä)
• 10 cm pätkä kurkkua
• pieni nippu ruohosipulia
• pikkuisen tuoretta persiljaa
• enemmän tuoretta basilikaa
• ripaus suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 pieni uuden sadon punasipuli
• 1 tl dijonsinappia
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl limemehua (sitruunaa ei ollutkaan taloudessa, tai olisi ollut CampAdriassa, mutten muistanut)
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä salaatinkastikkeen sekoittamalla ohuiksi viipaleiksi leikatun sipulin muihin kastikkeen aineksiin pienessä purkissa, jonka laitoin jääkaappiin asettumaan. Ohjeen mukaan tämä leikkaisi sipulin terävyyttä, mutta uudensadon sipulissa sitä ei juuri ole muutenkaan. 

Huuhtelin linssit tiheässä lävikössä kylmällä vedellä ja keitin ne suolatussa vedessä, kunnes ne olivat kypsiä, mutta niissä oli vielä puruvastusta, noin 12 minuuttia. Ei ole tarkoitus keittää niitä mössöksi. Huuhtelin linssit ja jätin ne jäähtymään lautaselle. Leikkasin tomaatin kuutioiksi ja kurkun ensin viipaleiksi ja sitten puolikuiksi. Silppusin yrtit, mutten kovin pieniksi. Muutaman veitsenpainalluksen verran vain. 

Sekoitin kypsät, jäähtyneet linssit tomaattikuutioiden, kurkkukuiden ja yrttien kanssa sekaisin. Sekoittelin. Kastikeen kaadoin pikkukulhoon erikseen otettavaksi lautaselle. Oli oikein sopiva sivuke savukalalle. 

Tour de Francessa oli jälleen tasamaan etappi, joka olisi voinut olla Mark Cavendishin toinen mahdollisuus ennätyksen rikkomiseen, mutta sehän hoitui jo eilen. Katsoimme eilisen lähetyksen lopulta studio-osuutta, jossa puitin Markin saavutusta monelta kantilta ja näimme hänen haastattelunsa. Se tosin keskeytyi monta kertaa, kun kilpakumppaneita saapui onnittelemaan häntä halauksin ja olkaa taputuksin. Mark Cavendish jos joku ansaitsi tuon voiton. 

Tänään etappi ajettiin Maconista Dijoniin, meillekin tutuilla seuduilla. Meillä oli alkuillasta kulturelli piipahdun naapurikuntaan, joten katsoimme kotiinpalattuamme tallenteelta viimeiset 65 km ja Dylan Groenewegen voitti massakirin. Tänään Mark Cavendishillä ei ollut mahdollisuuksia voittoon. Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa. 

Mobilekimbap

Meillä on ollut nyt vaihtelevasti nettiyhteyttä, välillä maksaen, välillä on the house. Nyt ei maksa lisää leirintämaksuun ja toimii joten kuten, paitsi silloin kun ei toimi. Niinpä teen pikaisen päivällispostauksen omien gigojen puitteissa (kuukausi vaihtui), sillä söimme tänään tosi kivan korealaisen päivällisen. Mennään taas yhden kuvan tekniikalla, sillä kuvien siirto on enempi vähempi takkuista. Ohje on lemppariblogistani, Beyond Kimchee. Ruokalajin nimi koreaksi on oi chamchi kimbap.

Mobilekimbap kahdelle

Kimbapin kuori

• 2 merileväarkkia

Riisi

• 1 dl sushiriisiä
• vettä riisin kypsentämiseen
• ripaus suolaa 
• 0,5 tl riisiviinietikkaa
• 0,5 tl seesaminsiemenöljyä
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

Täytte 1

• 10 cm pätkä kurkkua
• 1 tl suolaa

Täyte 2

• 1 oikein pieni tölkki tonnikalaa vedessä
• 2 uuden sadon sipulin vihreät varret silputtuna (jäivät edellisistä aterioista)
• 2 rkl majoneesia
• sipaus suolaa 

Täyte 3

• 2 pientä kananmunaa
• 1 tl wokkiöljyä

Viimeistelyyn

• tilkka vettä
• tilkka seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Ensin laitoin riisin kypsymään malliston pienimpään riisinkeittimeen, se siis vetää max 2 dl kuivaa riisiä, mutta nyt tein vielä vähemmän. 

Raastoin kurkun karkeasti ja ripotin sille suolaa. Puristelin kurkkuraasteesta kosteutta pois, varmaan melkein 1 dl sitä irtosikin. 

Sekoitin valutettuun tonnikalaan hieman majoneesia ja aiemmalta aterialta jäänyttä sipulinvarsisilppua. 

Paistoin kaksi kevyesti vatkattua kananmunaa tilkassa öljyä ja kun ohut kananmunalevy oli jäähtynyt, leikkasin sen kahteen osaan keskeltä poikki. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty salaatinlehtiä, mutta meillä ei nyt ollut just mitään sopivaa vihreää riisin ja tonnikalatäytteen väliin, siksi paistoin kananmunaa korvikkeeksi ja sitomaan. 

Kun riisi oli kypsää, lusikoin sen jäähtymään pieneen vatiin ja maustoin sen tilkalla riisiviinietikkaa, suolaa, seesaminsiemenöljyä ja seesaminsiemeniä. 

Asetin merileväarkin eteeni leikkuulaudalle pitempi sivu minua kohden ja levitin arkille puolet riisistä. Taputtelin riisin tasaisesti arkille, jätin yläreunaan hieman tyhjää. Sitten nostin alareunaan riisin päälle puolikuun muotoisen kanamunapaistoksen ja siihen päälle puolet tonnikalatäytteestä pitkulaisesti levittäen. Lopuksi vielä puolet kurkkuraasteesta. Sitten reippaasti käärin merileväarkin rullalle täytteineen päivineen. Meillä ei ollut mobilekeittiössämme sushimattoa, mikä hirveä puute! 

Onnistuin saamaan kutakuinkin hyvät rullat, jotka vielä vesitilkalla koitin tiivistää merileväarkin reunasta. Lopuksi vielä voiteloin rullat seesaminsiemenöljyllä ja ripottelin päälle seesaminsiemeniä. Ongelmaksi muodostui se, ettei meillä ole mobilekeittiössä just sopivaa veistä ja leikkuu meni vähän häneksi. Sain rullien keskeltä ihan hyviä viipaleita, noin 1,5 cm paksuja, mutta päädyt jäivät kyllä liian isoiksi suupaloiksi. Söimme ne kuitenkin, koska ne olivat hyviä. Parempi veitsi ostoslistalle!

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisia kokeiluitani. 

Väittämällä italialaiseksi kanasalaatiksi

Kävimme tänään pyöräillen L'Epinen kylässä, se on tästä seuraava rannikkoa pitkin. Siellä oli tänään markkinat, aivan samat kuin oli Barbatressa viikolla ja tässä  meidän omalla kylällä (jonka nimi on vaikea ja pitkä) oli eilen ja on huomenna. Samat kenkämyyjät, kanan grillaajat, veitsenterottajat, juustotiskit ja vihanneskojut. Meille oli kehittynyt mieliteko grillattua kanaa kohtaan ja sellaisen kävimme ostamassa. Oli kohtuukokoinen lintu eikä niin kallis kuin epähuomiossa Plestinissä viime syksynä ostimme. 

Samalla reissulla kurkkasimme kahden hautausmaan WW2- muistomerkit ja sotilashaudat, löysin myös reissun ensimmäiset kastelukannutkin. En ole muistanut niitä etsiskellä tätä ennen. Luimme jo netistä, mikä oli se tapaus, jossa kuolivat useimmat noissa haudoissa lepäävät, 17.6.1940 tapahtui Lancastria-laivan uppoaminen ja vei suuren määrän ihmishenkiä. 

Mutta takaisin päivälliseen. Tässä ei oikeasti ole paljon italialaisuutta, paitsi se että olemme Italian naapurimaassa. Ajattelin tehdä kanasalaatin ja sille gremolataa, mutta meilläpä ei ollut persiljaa. Tein sen sitten basilikasta. 

Kanasalaatti kahdelle wannabe-gremolatalla

• 1 pieni grillattu kana luista riivittynä (luulen, että täällä myydäänkin kanoja, ei niinkään broilereita)
• 1/3 punaista paprikaa suikaleina
• 1/3 keltaista paprikaa suikaleina
• 1/3 vihreää paprikaa suikaleina
• puolikas suurta keltaista tomaattia paloina (jäi eiliseltä salaatilta) 
• 10 cm pätkä kurkkua viipaleina
• loput parsoista, ihan vain nuput kevyesti kypsennettyinä (noin 15 nuppua)

Gremolata

• 1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
• tuoretta basilikaa silppuna
• 1 tl sitruunankuorta raastettuna
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä 
• ripaus suolaa ja pippuria

Sekoitin vihannekset ja riivityt kanapalat salaattikulhossa. Jätin vähän kanaa syrjään, jollemme jaksaisi kaikkea, vaan jäisi tähdenlentoja (jäi pieni rasiallinen). Gremolataa varten sekoitin sen ainekset niin hyvin kuin pystyin, minulla ei ole sauvasekoitinta tai muutakaan sötkötintä mobiilikeittiössäni. Levittelin kastikkeen salaatin päälle ja söimme sen hyvillä mielin ja sanoimme, että grazie. 

Giro d'Italiassa oli viimeinen vuorietappi, saatoimme katsoa lähetystä aika hyvin. Ai että Tadel Pogacar on ylivoimainen, hänelle ei nyt juuri kukaan muu voi yhtään mitään. Hän voitti kuudennen etapin tässä kisassa, viidennen pinkkipaidassa ja johtaa kokonaiskilpailua sen verran topakasti, että huomenna tarvitsee vain ajaa pääjoukossa maaliin Roomassa. Joku voisi sanoa, että oli tylsä kisa, mutta minä en sano, kun suosikkini voittaa. Nairo olisi saanut sen yhden etapin minun puolestani voittaa, mutta toinen tilakin oli ihan kiva juttu. 

Mozzarella ja burrata ne yhteen soppii

Tämä vadillinen on syöty jo aikoja sitten, tarkalleen ottaen 25.3.2024 klo 16 alkaen ja siinä meni semmoiset rapiat puoli tuntia. Koska ainesosina oli sekä mozzarellaa, että burrataa kelpaa se mainiosti Italia-haasteeseen ja pinnistämällä maltoin olla postaamatta sitä ennen kuin vasta nyt toukokuussa reissun päällä Giro d'Italian aikaan. Sen verran saa itseään huiputtaa ja ketään muuta ei kiinnosta. Tänä kyseisenä päivänä söimme oikeasti taas valmiit kalaleikkeet salaatin ja perunapaistosten kanssa. 

Näin kuvan tämankaltaisesta ruoasta instassa tämmöiseltä tililtä ja koitin sieltä löytää blogin postaukseen, mutta siinä minun kielitaitoni lopsahti. En ole varma onko tämä puolalainen instatili ja blogi eikä minun keittiöpuolani ole tarpeeksi hyvä. Osaan kyllä kuvista katsoa miten ruoka tehdään ja niin etiäppäin, mutta tätä kyseistä ruokaa en löytänyt blogista edes päivämäärän mukaan. Ehkä instan pitäjä ja bloggaaja ei kuitenkaan justiinsa tätä kyseistä ruokaa olekaan blogannut vaan vain instannut. Ihmettelen  (lue: loivasti paheksun) sitä joidenkin blogaanien  tapaa olla päiväämättä postauksiaan. Luulisin sen olevan tapa pitää blogia ikäänkuin tuoreena koko ajan, postaukset eivät "vanhene", lukija ei tule miettineeksi elämän rajallisuutta ja sitä miten tänäänkin peilistä katsoo yhä vaan vanhempi minä. Jos syy on joku muu, sen saa kertoa minulle. 

Tähän mahdollisesti puolalais-italialaiseen salaattiin käytettiin vain burrataa, mutta minäpä olin vähän hedonistinen (käytin nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni sanaa hedonistinen ja minun piti myös tarkistaa käykö se tähän yhteyteen ja ilmeisesti käy, mutta jos ei käy niin siitäkin saa kertoa) ja käytin myös mozzarellaa. Toinen syy hedonismin lisäksi oli se, etten ostanut toista palleroa burrataa, vaan ostin epähuomiossa mozzarellaa. Ja jälkeenpäin ajatellen yksi pallero kumpaa hyvänsä olisi riittänyt, hedonismi ei olisi siitä kärsinyt. Nyt sitä termiä on käytetty jo neljästi, ei tartte enää ikinä. Seuraavaksi koitan saada tekstiin sopimaan sanan emansipaatio, jota en myöskään ole koskaan käyttänyt ennen kuin nyt, vaikkei se tietääkseni sovi asiayhteyteen lainkaan. 

Pitää myöntää, ettei minun salaatistani tullut yhtä kaunista kuin tuossa instakuvassa, jota apinoin. Valo oli vähän vähissä ja muita tekosyitä, kuten etten viitsinyt ottaa esille kameraa vaan kuvasin puhelimella. Ja olen myös paljon huonompi sommittelemaan. Koska tässä nyt ollaan rehellisiä, en myöskään tehnyt ihan samoin kuin googlekääntäjä reseptistä luuli. Se muutti parmankinkun parmesaaniksi ja jotain muita hauskuuksia, muttei minua niin vain hämätä.

Mozzarella-burrata-kurkku-nektariinisalaatti

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 pallo burrataa
• 15 cm pätkä kurkkua
• 3 nektariinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 paketti (8 viipaletta) parmankinkkua
• 1 rkl balsamicoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta oreganoa
• pippuria

Tuona kyseisenä maaliskuunlopun päivänä sähkön hinta oli yhtä vuoristorataa ja tähtäsin uunin lämmittämisen alimman hinnan kohdalle, lämmitin uunin 200 asteeseen. Leikkasin nektariinit lohkoihin. Hedelmät olivat vielä kovia, eikä niitä semmoisenaan olisi huvittanut syödäkään, mutta ne olikin tarkoitus kuumentaa uunissa ja sitten niihin jo hammas pystyi. Levitin nektariinilohkot uunivuokaan ja kaadoin päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia. Paistoin lohkoja noin vartin verran ja kun tikku meni sutjakasti lohkon läpi, nosti vuoan uunista ja äkkiä käänsin virran pois. 

Nektariinien uunivierailun aikana tein muut jutut valmiiksi. Levitin mozzarellan ja burratan soikulan vadin pohjalle ihan brutaalisti sormilla repien. Siivutin kurkkupätkän mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi ja käärin ne rullalle ja asettelin juustoriekaleiden sekaan. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja sommittelin ne pikkumyttyinä vadille juustojen ja kurkkujen sekaan. Sekoitin kupissa kastikkeen valmiiksi, balsamicon, oliiviöljyn ja sitruunamehun ja verotin oreganopuskaa sen verran kuin siitä raski, alkaa olla finaalissa kuten ennen oli tapana sanoa, kun lennonjohdossa istuttiin. 

Kun nektariinipalat olivat hieman jäähtyneet, nostelin nekin vadille muitten ainesten joukkoon ja luritin pinnalle kastiketta, asettelin oregano-oksat ja unohdin tässä vaiheessa pippurin. Muistin se vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kuvakuri on sen verran lipsunut, että kelpuutin säästettäväksi kaksi kuvaa, joita ei kyllä meinaa toisistaan erottaa. 

Oli todella hyvää naposteltavaa, salaatin seurana oli pannulla voissa paahdettua leipää, uskokaa tai älkää, vaikkei sitä kuvissa näykään. Noin puoletkin olisi riittänyt, mutta pitihän sitä olla toteuttamatta teemaa, jonka mukaan ruoasta pitäisi tehdä vähemmän hyvää (lue: siis pahaa) , niin sitä ei söisi liikaa, vai miten tämä eräs ruokaterapeutti, vai mikä hän nyt olikaan kirjoitti tällöin maaliskuussa ja sai alkuun melkoisen kalabaliikin teemalla hyvä ruoka - pahempi mieli. 

Giro d'Italiaan loikatakseni, se on nyt sillä mallilla, että 11 etappia on ajettu, kisa on taittunut jälkimmäiselle puoliskolleen. Jonathan Milan oli tänään nopein ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. 

Alla oleva kuva ei ole Italiasta, se on Sysmästä, jossa kävimme maaliskuun alussa katsomassa vesitornin, joka ujostelee metsän takana. Antin auton katolla on Urheilu-merkkinen polkupyörä yli sadan vuoden takaa ja se on matkalla Helsinki Tweed Run-tapahtumaan. Käyköön tämä kuva siis päivän pyöräkuvasta. 

Siitä mistä mozzarella on matalin

Tänään menimme melkoisen kevyin italialaisuuksin, mutta jos lautasella on mozzarellaa, sehän kelpaa, eikö vain? Aterian muut osat olivat valmiit leivitetyt kalaleikkeet ja selleriremoulade. Pistelin hassuihin pääkallotikkuihin (jostain Halloweenista jääneitä) vuorotellen mansikoita, kirsikkatomaatteja, minikurkkua ja pikkuisia mozzarellapalloja, lisänä vielä basilikan lehtiä ja päälle paksua balsamicoa. 

Giro d’Italian kuudes etappi tuli hetki sitten maaliin. Katsoimme viimeiset  18 km ja sen voittajaksi ajoi Pelayo Sanchez, aivan tuntematon ajaja minulle. Toki monia Sanchezeita on ollut vuosien varralla voittajina. Tadej Pogacar on ykkösenä kokonaiskilpailussa. 

Mobilepasta

Retkiolosuhteissa päivällinen on toisinaan  melkoisen aivojumpan tulos. Tänään kävimme kaupassa lemppariketjumme Jumbon liikkeessä.  Alankomaissa kaupat ovat auki samaan tapaan sunnuntaisin kuin meillä Suomessa. Meillä olisi kyllä ollut ainekset jonkunlaiseen ateriaan ilman kaupassa käyntiäkin, mutta vihanneksia oli aika vähän. CampaAdrian jääkaapissa oli pakkaus täytettyä tuorepastaa. Sen ympärille kehitin pastasalaatin tapaisen aterian. 

Tuorepastasalaatti kahdelle

• 200 g täytettyä tuorepastaa (tomaatti-mozzarellatäytteiset pastanyytit Lidlistä)
• 1 l vettä pastan keittämiseen + 1 rkl suolaa
• 4 rapean salaatin "oksaa"
• 6 kirsikkatomaattia
• 2 minikokoista snack-kurkkua (niitä minikurkkuja, joita meilläkin on kaupoissa keväisin)
• 2 minipaprikaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania

Keitin pastan pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä, 4 minuuttia. Kumosin veden pois ja jätin pastan hieman jäähtymään siksi aikaa, että valmistelin muut ainekset. Leikkasin salaatinlehdet, kurkut, tomaatit ja paprikat paloiksi ja sekoitin ne kulhossa. Kun pasta oli hieman jäähtynyt, sekoitin sen vihanneksiin ja lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria ja annoksiin vielä tuoretta basilikaa ja parmesaaniraastetta. Kuvakuri toimii edelleen, vain yksi kuva ateriasta!

Saksahtava lyttypottusalaatti

Näin instagramissa perunasalaatin, jonka tahdoin toistaa. Näin siitä untakin viime yön, joten oli helppo sitten toteuttaa suunnitelma tänään. Pikkuisen tein lisäyksiä, koska minua huvitti. 

Lyttypottusalaatti

• 8 noin kananmunan kokoista perunaa kuorittuna ja höyrytettynä
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ripaus gochugarua (korealaista chilirouhetta)
• 1 pieni purkki kreikkalaista jogurttia (noin 5-6 rkl)
• 2 rkl majoneesia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijon-sinappia
• suolaa ja pippuria
• 10 cm pala kurkkua
• 1/2 keltaista suippopaprikaa
• 1/2 punaista suippopaprikaa
• 1 pieni ranskalainen sipuli (viime reissulta yhä täysin kunnossa oleva, toimme monta pussia näitä kotiin) 
• 1 kevätsipuli
• pinaatinlehtiä (noin 12 suurehkoa lehteä silpuksi leikattuina)
• 1 paketti amerikanpekonia
• tuoretta persiljaa

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja lytistin kypsennetyt kuoritut perunat leivinpaperin päälle uunipellille. Lurittelin perunoille hieman oliiviöljyä ja kiersin myllystä suolaa ja pippuria. Viimeistelin maustamisen korealaisella chilijauheella. Laitoin pellin uuniin noin 25 minuutiksi. 

Perunoiden paahtuessa valmistelin muut ainekset. Leikkasin paprikat ja kurkun pieniksi kuutioiksi, kevätsipulin paloiksi ja raastoin sipulin hienoksi raasteeksi. Sekoitin kulhossa jogurtin, majoneesin, sitruunamehun ja sinapin kastikkeeksi, jonka maustoin vielä suolaripauksella ja pippurilla. Yhdistin kulhoon sipulit, pinaatit ja kurkku- ja paprikakuutiot. 

Levitin pekoniviipaleet kylmälle pannulle ja laitoin liekin pannun alle. Paistoin pekonit rapeiksi ja leikkasin viipaleet pienempiin paloihin. Kun perunat olivat paahtuneet, sekoitin ne yhdessä pekonipalojen kanssa kulhossa oleviin muihin aineksiin. Maistelin, lisäsin mukaan persiljan ja vielä hieman pippuria. 

Oli oikein hyvä täyttävä ruoka, en nyt oikein tiedä miksi tätä pitäisi sanoa salaatiksi, mutta sanotaan nyt sitten. Määrä oli sopiva kahdelle, ei jäänyt tähdenlentoja. Enempiä kuvia ei ruoasta ole, sillä pidän itselleni tiukkaa kuvauskuria, ei kymmentä kuvaa samasta asiasta!

Kana-mozzarellasalaatti

Minulla oli valmistusjonossa kokonainen yrttimaustettu broileri ja eilen se pääsi painekattilaan kypsymään. Nyt olisin voinut käyttää haudutuspataakin, mutta tein kumminkin painekattilassa kaasulla, tuli nopeasti valmista. Broilerin lisäksi kokosin tarjoilulautaselle monenlaisia vihanneksia, pallon buffalomozzarellaa ja tein kirpeän sinappikastikkeen. Kaik män ja piisasi. Broilerista meni noin kolmannes, kaksi kolmannesta laitoin tiiviiseen rasiaan myöhemmin käytettäväksi. 

Kana-mozzarellasalaatti kahdelle

• yrttimaustettu kokonainen broileri
• 2 dl vettä painekattilan pohjalle
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• tammenlehväsalaatin lehtiä
• rapeaa salaattia puoli kerää
• 5 cm pätkä kurkkua
• 3 retiisiä
• 2 tomaattia
• 0,5 punaista suippopaprikaa
• 0,5 oranssia paprikaa
• kevätsipulia
• 0,5 sitruunan mehu
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl makeankirpeää sinappia
• 0,5 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa olin vähän laiska, enkä tehnyt broilerille muuta kuin nostin sen painekattilaan ritilän päälle, alla kattilan pohjalla oli pari desiä vettä. Jos olisi ollut viitseliäämpi, olisin voinut käyttää broileria pannulla ottamassa vähän väriä ja sutikoinut nahkaan vielä valkosipuli- ja inkiväärimurskan seosta. Mutten viitsinyt. Laitoin kannen painekattilan päälle ja odotin kaasulieden äärellä, että paine alkoi kerääntyä, höyryä lakkasi tulemasta ja kannen paineilmaisin nousi puoleen väliin. Siinä koitin sitä sitten pitää, vähän piti säätää kaasuliekkiä kattilan alla. Tällä kertaa kypsensin broileria noin 45 minuuttia, kymmenen minuuttia kauemmin kuin edellisellä kerralla. 

Kun aika tuli täyteen, päästin paineen kattilasta ja otin linnun esille, mittasin sen sisälämmön, joka oli 75 astetta. Kun broileri hieman jäähtyi, nostin sen kertahanskoin suojatuin käsin tarjottimelle ja riivin lihat säilytysrasiaan. 

Kokosin salaatin laakealle lautaselle, asettelin salaatinlehtiä kehäksi. Siivutin kurkun, paprikan ja retiisit oikein ohuiksi suikaleiksi ja leikkasin tomaatit viipaleiksi, silppusin kevätsipulin. Levittelin kaikki vihannekset salaattirenkaan päälle. Keskelle asetin mozzarellapallon ja reunustin sen nyhtökanapaloilla. 

Kastikkeen sekoitin kupposessa, sitruunamehu, oliiviöljy, sinappi, suola, pippuri ja sokeri tasaiseksi kastikkeeksi, jonka lurittelin salaatin päälle. Lopuksi vielä kevätsipulisilppu pinnalle. Tällä kertaa jaksoimme syödä kaiken, tosin sitä broileria jäi tietysti toiselle päivälle, mutta kaikki meni tarjoiluvadilta, mikä on meiksi hyvin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki höyrypannukokemukseni. 

Oi Bokkeum – paistettua kurkkua

Nyt on taukoa ruokahaasteista, Italia meni jo ja Ranska on vielä kuukauden päässä. Niinpä olen taas sukeltanut korealaisen ruoan maailmaan. Kokeilen innokkaasti erilaisia ruokalajeja ja aivan mahtava aarreaitta siihen maailmaan on Korean Bapsang-blogi, joka on korealais-amerikkalaisen Hyosunin luomus. Vaikka olen uusi Korea-intoilija, uskallan uskoa, että Hyosunin ohjeet ovat aikamoisen autenttisia. Katson myös korealaisia vlogeja, joissa tehdään ruokaa paljon ja sanalla paljon tarkoitan määrää ja kertoja. 

Hyvin tärkeä osa aterioita ovat pienen lisukeruoat. Niitäkin tehdään paljon, mutta tarjolle ei laiteta kaikkea kerralla, vaan niitä tehdään isoon astioihin koko viikon tarpeiksi. Minä teen vielä kerta-annoksia, mutta kyllä minä sitä kimchiäkin vielä teen. En ehkä kumminkaan hommaa kimchiallasta, lasten muovisia uima-altaita muistuttavia kaukaloita, joissa kimchiä tehdään vaikka terassilla tai olohuoneessa vähän isommalla kaliiperilla. 

Olen tehnyt kurkkilisäkettä aiemminkin, se on aivan yksinkertainen Korea-versio meikäläisistä hölskykurkuista, mutta eilen tein hauskoja stir fried-kurkkuja. En oikein tiedä miten tuo stir fried pitäisi kääntää. Onko se vaan ihan paistamista? Käytin tälle kesälle ensimmäisiä ostamiani avomaankurkkuja. Tai oikeammin yhtä kurkkua. 

Paistettu lisäkekurkku kahdelle

• 1 pulska avomaankurkku
• 1 tl suolaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli 
• 1 tl seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Pesin kurkun ja huomioin, ettei sen kuori ole sellainen teräväpiikkinen, kuten jotkut lajikkeet ovat. Leikkasin kurkun pitkittäin halki ja puolikkaat noin 3 mm viipaleiksi. Laitoin viipaleet siivilään ja ripotin niille suolaa. Sekoitin ja jätin siivilän kulhon päälle 10-15 minuutiksi. Suola irrottaa vettä kurkusta. Maltoin odottaa kymmenisen minuuttia ja sinä aikana silppusin sipulin (erottelin vaalean osan vihreästä) ja etsin jääkaapista valkosipulimurskapurkin. Petyin aiemmin keväällä muutamiin ostamiini valkosipuleihin, ne olivat järjestään kuivahtaneita ja surkeita, joten siirryin ainakin yhden purkillisen ajaksi valmiiseen murskaan. Muuten, olin välillä käyttämättä valkosipulia varmaan pari vuotta, mutta nyt se taas maistuu. 

Puristelin sitten kurkuista irtoavaa nestettä, sitä oli yhdestä kurkusta noin reilu puoli desiä. Laitoin pannulle ensin lorauksen wokkiöljyä. Kuumensin pannua ja lisäsin ensin valkosipulimurskan pannulle, sen perään minuutin kuluttua sipulin vaaleat osat  ja taas minuutin perästä suolatut kurkkuviipaleet. Paistelin sekoitellen noin minuutin pari, kurkku ei saa kypsyä liikaa. Sekoitin mukaan seesaminsiemenöljyn ja sipulin vihreät osat ja kaadoin koko kauneuden pienelle lautaselle. Päälle ripsautin paahdettuja seesaminsiemeniä. 

Tämä oli tosi kiva lisäke, kurkuissa oli enemmän rapsakkuutta kuin osasin toivoa ja ne sopivat hyvin eilisen kananuudeliruoan kanssa. Nostelimme kurkkuja annoksen päälle, sekoitimmekin vähän, mutta emme osaa vielä niin antaumuksella ryystää nuudeleita kuin Koreassa tehdään. Ponteva maiskuttaminenkaan ei ihan vielä luonnistu. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Meillä oli kokeilussa kahta eri sojua, toinen on kotimaan Alkosta ostettu ja toinen Ruotsin vastaavasta. Ruotsista ostettu oli jonkun euron kalliimpaa, mutta mitään eroa maussa tai värissä emme niissä huomanneet. Hieman sakea makeampaa soju taitaa olla, tosin sakeissakin on niin monenlaista, enkä tiedä niistä juuri mitään. 

Kuivagazpacho

Olen tänä vuonna #spanishfoodchallengen aikana kokeillut kyllästymiseen (teidän, ei meidän) asti gazpachoja. Yhdestä tuli kyllä omalla luvalla sanoen hieman vauvanruokamaista, mutta menköön. Vihreä gazpacho oli oikein hienostunutta ja vesimeloninen raikasta.  Tänään kokeilin ns. kuivagazpachoa, samoista aineksista tehtyä salaattia ja tälläsin sen avokadon puolikkaisiin. Idean otin täältä blogista, postaus on jo vuodelta 2009. Se on silti oikein toimiva ja kiva. Suosittelen. 

Kuivagazpacho avokadoveneessä kahdelle

• 1 sopivan kypsä avokado
• 2 punaista kirsikkatomaattia
• 2 keltaista kirsikkatomaattia
• 1 pienenpieni punainen paprika
• 1 tosipieni keltainen parkika
• 1 pieni avomaankurkku
• 1 pieni uudensadon sipuli varsineen
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 2 suurta salaatinlehteä
• persiljaa

Laita lautasille suuret salaatinlehdet alustaksi avokadoveneille. Leikkaa kypsä avokado puoliksi ja poista siemenpallukka. Ota sopivankokoisella lusikalla avokadon "liha" yhtenä kuopaisuna kuoresta ja laita puolikkaat lautasille salaatinlehtien päälle. Tiputa muutama tippa sitruunamehua ja oliiviöljyä puolikkaisiin ja mausta niitä pikkuisen suolalla ja pippurilla. 

Leikkaa tomaatit, kurkku ja paprikat ihan pieniksi kuutioiksi ja sipuli renkaiksi. Sekoita ne kupissa ja mausta sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Lusikoi tätä täytettä avokadoveneisiin, saa mennä vähän ylikin, ei se niin nokonuukaa. Kaada vielä vähän oliiviöljyä päälle ja koristele persiljatupsuilla. Söimme kuivagazpachot avokadoveneissä savustettujen ahventen kanssa. Niistä myöhemmin, onnistuivat sivumennen sanoen todella hyvin. 

La Vueltan 18. etappi oli luonteeltaan kaksijakoinen. Suurin osa siitä oli tasamaan rynnistystä ja lopussa seisoi kauhia mäki. Ehdimme katsomaan loppunousua päivällisen jälkeen. Se oli jännittävää katsoa ja voittajaksi ajoi Thibout Pinot. Simon Yates oli etapin toinen ja hänenkin ajonsa oli leikittelevän helpon näköistä. Hän johtaa yhä vakuuttavammin kokonaiskilpailua. Alejandro Valverde on edelleen toisena, mutta ero on nyt 1 minuutti 38 sekuntia. Nairon jalat ovat jääneet ilmeisesti kotimanteereelle yhdessä itseluottamuksen kanssa. 

Vihreä gazpacho ilonpäivän alkuruoaksi

Tänään minulla oli töissä päivä, ettei sellaista tule enää. Suoritin viimeisen kerran ammatissani vaadittavan kielikokeen ja vaikka minulla ei ollut mitään oikeaa syytä epäillä selviänkö puhtain paperein, minua kumminkin jännitti. Pärjäsin oikein hyvin, samoin kaikki muutkin meistä kauniisti sanottuna työpaikan dream teamista (lue:käänteisnuorimmat), kaikille tuli kielitaidon puolesta jatkoaikaa vuosikaupalla. Kielikokeen jälkeen harjoittelimme alkusammutusta, mikä on aina paikallaan, on hyvä muistuttaa mieliin miten sammutuspeittoa ja sammutinpulloja käytetäänkään. On hienoa, että työpaikalla huolehditaan tämmöisistäkin asioista. 

Kotona oli sitten ohjelmassa flank steakin grillaamista ja tomaatti-sipulisalaatin valmistaminen, mutta ennen pääruokaa söimme jo aamulla pikaisesti valmistelemani alkuruoan, vihreän gazpachon. Luin ohjeita muutamasta paikasta, mutten nimeä lähdettä erityisemmin, sillä käytin niin omaa kuin asiakkaankin päätä. 

Vihreä gazpacho kahdelle

• 4 avomaankurkkua
• 2 uuden sadon sipulia varsineen
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• muutama vihreä rypäle
• tuoretta timjamia

Tein keiton aamulla jo jäähtymään jääkaappiin ja vähän niinkuin unohdin siitä valkosipulin ja kesäkurren, joita olin siihen ajatellut laittaa. Mutta ei se mitään. Osaanhan sentään tarpeeksi englantia. 

Laitoin blenderin kannuun kurkut ja sipulit paloina ja suurruuttelin menemään, kunnes seos oli tasaista. Pienensin tehoa ja kaadoin kannun kurkistusluukusta hieman suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Annoin koneen käydä pari kolme minuuttia, että öljy emulgoitui ja keitosta tuli kermaista. Maistelin hieman ja lisäsin vähän pippuria. Kaadoin keiton tiiviisti suljettavaan kannuun ja laitoin sen jääkaappiin työpäivän ajaksi. 

Iltapäivällä sekoittelin keittoa ja maistelin, se oli muhevoitunut jääkaapissa kivasti. Kaadoin keittoa pieniin espanjalaisiin annoskuppeihin ja lisäsin päälle muutaman oksan timjamia, makeita espanjalaisia rypäleitä puolikkaina ja hieman oliiviöljyä ja pippuria. Keitto maistui taivaalliselle, makea rypälesattumat sopivat keittoon todella hyvin! Vihreä versio tästä keitosta oli oikein mainio. 

La Vueltan 11. etappi oli luonteeltaan "hilly", eli mäkinen. Pakko myöntää, että kisan seuraaminen jäi minulla hieman vähälle kaikessa iloisuudessani, mutta lopussa satoi vettä melko sikana (pardon my French)  ja etapin voittoon ajoi kumminkin Alessandro de Marchi ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Huomenna on taas mäkinen etappi. Saa nähdä mitä silloin tapahtuu. 

Taloon tuli uusi polkupyörä, ei tosin Wilier

Salaatti ilman salaattia ja grillileipä

Sunnuntai oli vielä oikein kesäinen. Parin vesikuuron välissä ehdimme syödä ulkona, niitä päiviä on ollut tänä kesänä aivan ennätysmäärä. Sen  huomaa siitäkin, että keittiön pöydälle on kertynyt kaikenlaista roinaa eri reissuilta, ettei sen ääressä mahtuisikaan syömään. Samankaltaista salaattia söimme vähän yli vuosi sitten, silloin olimme juuri saaneet siilin pihapiiriin, nyt siilit ovat ihan vakiovieraita meillä. Tällä kertaa jätin kaikki varsinaiset salaatit pois salaatista, syystä ettei meillä ollut salaattia. 

Vesimelonisalaatti revisited

• 1/4 pienestä vesimelonista
• 1 pienehkö kurkku
• monta pientä erikokoista ja väristä tomaattia kulatungasta ja kasvihuoneesta
• palanen fetaa
• 2 pientä uudensadon sipulia varsineen
• paljon basilikanlehtiä
• muutama mintunlehti
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• pippuria

Leikkaa vesimelonista kuori pois ja hedelmä kuutioiksi. Puolita tomaatit ja leikkaa kurkku viipaleiksi. Sommittele kaikki isolle lautaselle ja murustele päälle fetaa niin paljon kuin sielu sietää. Silppua pinnalle sipulia ja ripottele päälle yrttejä. Mausta vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä ja pippurilla. Tarjoa tuoreen leivän kanssa. 

Vaalea leipä BGE:ssä (2 kpl)

• 0,5 l lämmintä vettä
• 15 g  puolikosteaa raemaista bread yeastia (tai yksi pussi meikäläistä kuivahiivaa 11g tai 20 g tuorehiivaa)
• 2 tl sokeria
• 2 tl suolaa
• 4 rkl oliiviöljyä
• 700 g vehnäjauhoja

Sekoita hiiva ja sokeria lämpimään veteen, jätä ottamaan vauhtia noin viideksi minuutiksi. Lisää kulhoon oliiviöljy, suola ja noin 3/4 jauhoista. Vaivaa taikinaksi noin 10 minuuttia koneella tai käsin, jos on habaa. Lisää jauhoja, jos taikina on vielä tahmeaa. Kohota kulhossa peitettynä niin kauan, että taikina on kaksinkertainen. Kumoa taikinan jauhotetulle alustalle ja jaa se pitkittäin kahteen palaan. Muotoile pitkulaisiksi leiviksi ja nosta leipävuokiin. Jätä taas kohoamaan. 

Kuumenna Big Green Egg (tai uuni) 200 asteeseen ja paista leipiä noin 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä lämpömittarilla, sisälämmön pitää olla noin 97 astetta. Kaada leipä pois vuoasta ja koputa leivän pohjaa, jos ääni on kumahtava, leipä on kypsä. 

Minun leipäni kohosivat ensin vuoassa hienosti, mutta sitten lässähtivät jonkun verran. Paistaessa niistä tuli kyllä tasaisen kypsät, mutta eivät kohonneet niin paljon kuin olisin toivonut. Olin vähän pettynyt, mutta pettymys meni ohitse, kun leikkasin leivän aterialle. Leipä oli aivan tasaisen kypsää ja vuoassa muodostunut paistopinta oli mukavan rapea. Maku oli oikein hyvä. Laitoin leivän kanssa tarjolle voita, jonka päälle raastoin parmesania. Mallia otin Paju Villassa kesäkuussa näkemäni tarjoilutavan ja se toi kyllä voille kivan lisämaun. 

Antti kielsi olemasta pettynyt leipään ja melkein tottelinkin. Leivän paistaminen grillissä on oikein toimiva tapa. Olemme paistaneet siellä kerran ruisleipääkin ja se oli kyllä sähköuunissa parempaa paistopinnaltaan. Big Green Eggiimme mahtuu kaksi pitkulaista leipävuokaa yhtä aikaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne kerään grilliaiheisia postauksiamme. 

Teriyakilohi ja rapea salaatti upean tamperelaisen tapaan

Viime aikoina lemppariblogeissa on tehty niin hyvää ruokaa, että minun on ollut aivan pakko apinoida heidän ohjeitaan nopeassa tahdissa. Johanna teki sopivasti tomaattisalaattia ranskalaisen ruoan tarpeeseeni, Hannele postasi niin ihastuttavan galetten, että minä tein myös. Toissapäivänä tein Minnan neuvoin parmesanperunoita, eilen söimme mansikkaista halloumisalaattia Annen postausta mukaellen. Tälle tuli jatkoa tänään, kun Janica postasi teriyakilohta ja salaattia. Vaikka ruokahalu on edelleen hukuksissa, tämä ohje houkutti niin paljon, että toteutin sen parhaani mukaan tänään. Janica oli tehnyt ruokaa vähän useammalle, minä tein kahdelle ja aika sopivasti teinkin. 

Teriyakilohi 

• 300 g kirjolohta ( fileen häntäpää, joita tahtoo kaupan kalatiskiin kinostua)

Marinointikastike lohelle

• loraus soijakastike
• 1 rkl muscovadosokeria
• 1 rkl riisiviinietikkaa
• 1 rkl miriniä
• palanen inkivääriä raastettuna
• 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna

Sekoita pienessä kattilassa kastikkeen ainekset ja keittele kastiketta noin viisi minuuttia, sekoita koko ajan, ettei kastike pala pohjaan. Kaada hieman kokoonkeittynyt kastike sen kokoiseen vuokaan, mihin kalapalasi sopivasti mahtuu. Tarkista kalapala, poista ruodot, jos niitä on ja jos on ylimääräistä rasvaa, leikkele nekin pois. Nosta kalapala vuokaan ensin nahkapuoli alaspäin ja sitten käännä se nahkapuoli päällepäin. Marinoi kalaa mielellään ainakin tunti, meillä oli vähän kiire mukamas, joten kala oli marinadissa vain puolisin tuntia. 

Kun on aika kypsentää kala, grillaa se muutama minuutti  puoleltaan, tai kuten minä, paista pannulla oliiviöljyssä ensin nahkapuoli alaspäin kolmisen minuuttia ja sitten toista puoli pari minuuttia. Jos lohifileesi on paksumman puoleinen, paista pitempään. Uunissakin tämän voi tehdä, 200 astetta ja 15-20 minuuttia. 

Rapea salaatti reippaalla minttutvistillä

• 2 porkkanaa
• 2 uuden sadon sipulia
• 1 pieni kurkku
• kourallinen salaatinlehtiä
• paljon minttua
• seesaminsiemeniä

Kastike

• puolikkaan limen mehu
• 2 rkl muscovadosokeria
• 3 rkl vettä

Kiehauta ensin kastikkeen aineksia sen verran, että sokeri liukenee nesteeseen. Jätä jäähtymään. Leikkaa porkkana tikuiksi ja sipuli viipaleiksi. Jätä sipulinvarret talteen. Sekoita porkkanat ja sipulit kastikkeeseen ja jätä marinoitumaan mielellään ainakin tunniksi. Meillä oli aikaa noin kolme varttia, joka sekin riitti aika hyvin. 

Revi salaatin- ja mintunlehdet pienemmiksi paloiksi ja leikkaa sipulinvarret ohuiksi viipaleiksi. Halkaise kurkku ja raaputa pikkulusikalla keskustan siemenet pois. Leikkaa kurkku tikuiksi. Kun on aika syödä, sekoita kulhossa kurkkutikut ja salaatin- ja mintunlehdet sekaisin. Yhdistä mukaan valutetut marinoidut porkkanat ja sipulit. Säästä marinointikastiketta ja lisää sitä hieman mukaan, jos salaatti vaikuttaa kuivalla. Ripottele päälle seesaminsiemeniä.

Janican kuvissa oli vielä houkuttavan näköisiä porkkanoita ja minä sommittelin samantapaisia.

Porkkanat kahdelle

• 2 uuden sadon porkkanaa 
• nokare voita
• 1 rkl hunajaa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Leikkaa porkkanat pitkittäin halki, jätä vähän naattia, se näyttää lautasella kivalta. Sulata pannulla vähän voita ja lisää mukaan hunajaa ja timjamia. Laita porkkananpuolikkaat pannulle kypsymään. Kääntele välillä, kunnes porkkanoilla on kaunis paistopinta. Pientä puruvaraa saa jäädä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tämä oli aivan suloinen ateria hikikuumaan keskiviikkoon. Käytin puoli tuntia keittiössä ja sitten saman verran syömiseen. Kiitos Janica ideasta!