Pieni tähdenlentokeitto

Meillä oli tähteeksi jäänyttä haudutuspadassa kypsennettyä broileria ja kokosin sen ympärille kaksi annosta korealaista kanakeittoa (tässäkin tulee se maaginen muodonmuutos, padassa broileria, dolsot-astiassa kanaa). Vähän kaikki oli kotoa lopussa, joten todellakin tästä tuli nyhjää tyhjästä-päivällinen.

Kaksi annosta korealaista kanakeittoa

• 1 valmiiksi kypsä broilerin rintafile suikaleiksi nyhdettynä ja kahteen osaan jaettuna
• 1 keskikokoinen paksoi pitkittäin halkaistuna
• 2 kevätsipulia silppuna ja kahteen jaettuna
• 1 porkkana ohuiksi tikuiksi leikattuna ja kahteen osaan jaettuna
• 2x 2,5 dl vettä
• 2x1 tl kanafondia
• 1 nippu sobanuudeleita kahtia jaettuna
• 0,5 tl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa

Nostin kaasulieden polttimoille kaksi dolsot-astiaa, ne ovat korealaisia kivi-tai keramiikka-astioita, joihin ruoan voi suoraan valmistaa, mikäli liesi on sellainen, jolla ne toimivat. Kaadoin kumpaankin 2,5 dl vettä ja laitoin liekin alle. Kun vesi kummassakin kulhossa kiehui, maustoin sen tilkalla kanafondia ja laitoin nuudelit kypsymään. Olin silmämääräisesti jakanut nuudelinipun kahtia. Olisi tähän voinut kummallekin oman nipun laittaa, kulhoihin olisi mahtunut, mutta halusin nähdä kuinka vähästä saisimme riittävän päivällisen. 

Nuudelien kypsyttyä noin pari minuuttia lisäsin kumpaankin astiaan reunalle puolikkaan paksoin ja porkkanatikut. Sekoin tikulla varovasti varmistaakseni, etteivät nuudelit ole tarttuneet astian pohjaan. Hetken kuluttua lisäsin broilerinyhteet (puolikas rintafile/annos) ja lopuksi vielä kevätsipulisilpun. Noin viiden minuutin kuluttua nuudelit olivat kypsiä, porkkanatikut myös. Lisäsin annoksien päälle tipoittain kupissa sekoittamani kastikkeen, jossa oli gochujangia, sitruunamehua ja seesaminsiemenöljyä. Ihan pintaan ripottelin vielä paahdettuja seesaminsiemeniä. 

Koska broileri oli valmiiksi maustettua, en lisännut tekovaiheessa suolaa, mutta annos kaipasi vielä muutaman suolahipun tai sitten kastiketta olisi pitänyt olla enemmän. Dolsot-kulhot pitää nostaa varovasti patakintain suojatuin käsin pöytään ja asettaa kattauslautaselle tai pannunaluselle, sillä ne ovat hyvin kuumia ja voivat polttaa pöydän pintaan tai pöytäliinaan jäljen. Ruoka pysyy kuumana ihan annoksen loppuun asti, se on myös kiva juttu, jos sattuu olemaan viluinen olo. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset kokkailuni. 

Ahven on kala

Katsoin CampaSimpukan kieltämättä pitkähköä tunnistelistaa sillä silmällä, että montako ahvenaiheista postausta sieltä löytyy näiden 13,5 vuoden ajalta. Yksi. Noloa. En voi edes väittää, että olemmehan me ahventa syöneet muulloinkin, useinkin vaikkei ole tullut postattua. Emme ole. Meillä ei ole tapana kalastella ja usein kalatiskien äärellä valinta osuu johonkin muuhun kalaan tai jää kala kokonaan ostamatta, niin hinta- kuin tuoreussyistäkin. Eilen kuitenkin ostimme neljä ahvenfilettä ja nyt ne on jo syötykin. 

Ahventa porkkanoiden ja ruusukaalien kanssa

Ahvenet

• 4 nahatonta ja lähes ruodotonta ahvenfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia pihan kulatungasta

Sivukkeet

• 4 pienehköä porkkanaa
• 12 ruusukaalia
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia

Aloitin kasviksista, kuorin porkkanat ja leikkasin ne vinottain viipaleiksi. Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja kuorin päällimmäiset lehdet ennen kuin halkaisin kaalit puolikkaiksi. Nostin liedelle kaksi pannua ja niille voita ja oliiviöljyä. Ripottelin ahvenfileille suolaa ja pippuria. 

Aloitin toisen pannun kuumentamisen ja kun voi ja öljy olivat kuumia, kumosin porkkanaviipaleet ja ruusukaalipuolikkaat pannulle. Kääntelin kaalit leikkuupinta alaspäin. Maustoin suolalla ja pippurilla ja muutaman minuutin kuluttua lurittelin pannulle hieman hunajaa. Laitoin kannen päälle ja lämpöä pannun alla vähemmäksi. Jätin sivukekasvikset kypsymään noin viideksi minuutiksi. Sitten otin kannen pois ja lisäsin hieman lämpöä, että kasvikset saisivat hyvän paahtuneen pinnan. 

Samaan aikaan kuumensin toisen pannun ja voin kuohun asetuttua nostelin ahvenfileet pannulle. Paistoin fileitä noin 3 minuuttia puoleltaan. Annoksiin jaoin lautasille ensin porkkanat ja ruusukaalit ja niiden päälle kaksi filettä kumpaankin. Päälle ripottelin ruohosipulisilpun. Tämä oli nopea ateria valmistaa eikä syömisessäkään kauan nokka tuhissut. Antin ahvenissa oli muutama ruoto, minulla kaksi. En oikein edes muistanut niitä tunnustella valmistuksen alussa. 

Espanjalainen linssisalaatti

Nyt alkaa olla tämän vuotinen espanjalainen ruokahaaste aivan lopuillaan, enää oli jäljellä tämän päivän ruoka ja huomenna pitää vielä keksiä jotain tehtäväksi. Meillä oli syömäjärjestyksessä ensimmäisenä hyvin pienet possupalat ja niille sivukkeiksi tein hauskan espanjalaisen linssisalaatin, joka on tietysti Albertin keittiöstä peräisin. Ohje olisi huutanut säilykemaissia tai tuorettakin tietty, mutta sinä campapantryssani ei nyt sitten ollutkaan. Luulin, että olisi. Pitää ostaa, sitä saa ostaa sopivan pienissä purkeissa joka kaupasta, jollei tuoretta ole juuri sesongissa. Tein todella pienen annoksen tätä salaattia, jaksoimme syödä kiltisti kaiken kerralla. 

Espanjalainen linssisalaatti possupihvien sivukkeena

• 130 g säilykepurkki kypsiä vihreitä linssejä (mukana myös vähän porkkanaa ja ainakin yksi laakerinlehti, käytin samaa säilykettä viikolla keittoon, silloin paljon suuremman purkin)
• 1/2 uuden sadon sipulia + sen vihreä varsi silppuna
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 keltaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 vihreää paprikaa paloiksi leikattuna
• paljon tuoretta persiljaa
• vinaigrette: 1 rkl punaviinietikkaa (muuta etikkaa ei ole nyt mukana), 2 rkl oliiviöljyä, 1/2 tl valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria, kaikki sekoitettuna

Tässä ei paljon ohjetta tarvittu, sekoitin ensin kaikki salaatin ainekset keskenään ja sitten sekoitin kupissa vinaigretten, jonka sekoitin salaattiin. Paljon persiljaa päälle. Tämä huoneenlämpimänä syötävä salaatti sai maustua sen aikaa, että La Vueltassa alettiin olla viimeisessä nousussa. 

Aterialla oli myös kolme pientä possupihviä, jotka paistoin pannulla voissa ja oliiviöljyssä. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla sekä pimentonilla. Kaadoin pannulle vihoviimeisen tilkan kotimaista kermaa varastoistani ja armanjakkipullon loput, noin ruokalusikallisen. Valelin pihvejä sakenevalla kastikkeella ja lopuksi vielä lisäsin hieman suolaa ja pippuria sekä persiljaa. Tälle aterialle tuli hintaa noin 6€ ja siitä me kaksi henkeä söimme oikein hyvin. 

La Vueltassa jännitettiin viimeistä vuorietappia oikein kunnolla, sen nopeimmaksi ajoi Eddie Dunbar, joka on voittanut jo yhden muunkin etapin tässä kisassa. Primoz Roglic lisäsi hieman johtoaan Ben O'Connoriin ja niin ollen paranteli asemiaan huomista päätösetappia ajatellen. Tänä vuonna La Vuelta loppuu henkilökohtaiseen aika-ajoon, eikä ole mitään seremoniallisuutta tiedossa. Jokainen sekunti merkkaa, emmekä toivo kenellekään rengasrikkoja tai muita epäonnen hetkiä ja että sää pysyisi kaikille samanlaisena. 

Ideaköyhä lauantai

Tänään en keksinyt mitään espanjalaista lautasillemme, vaan söimme markkinoilta ostetun pienen Bressen kanan. Minua alkoi säälittää, kun kanaa luista riipiessäni huomasin sen koivessa pannan, jossa lukee sen alkuperä. Onhan se hyvä tietää mistä ruoka tulee, mutta onhan sekin surullista, että kana elää elämänsä panta jalassa, joutuu grilliin panta jalassa ja vielä meidän lautasellekin panta jalassa. Oli se ihan hyvää, ei siinä mitään. Kanan kaverina oli paistettuja perunoita, joita todella usein näkee markkinoilla myytävän grillattujen lihatuotteiden kanssa samaan settiin. Niiden puolesta en tuntenut pahaa mieltä, mutta varmaan pitäisi.

La Vueltassa oli taas vuoristoinen etappi ja se nopein oli jo toisen etappivoiton tässä kisassa ottanut Kaden Groves. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuksi muuttunut. 

Markkinoille mennään sankoin joukoin pyörillä.

Patatas Bravas ties monettako kertaa

Tänään minulla oli aikomus tehdä kivaa ruokaa, johon ostaisin markkinoilta pinaattia ja sieniä. Markkinat olivatkin aivan minimaaliset, muutama koju vain, eikä siellä ollut sen enempää sieniä kuin pinaattiakaan. Eikä niitä ollut läheisessä keskustan pikkukaupassakaan. Ancenisin torstaimarkkinat ovat sitten varmaan suuremmat, ne ovat kirkon läheisellä aukiolla. 

Tämän täydellisen epäonnistumisen tähden tein sitten meille monta kertaa aiemminkin tehdyt espanjalaiset savupaprikalla maustetut perunat, patatas bravas. Niiden kanssa oli vihannessekoitusta ja pikkuisia makkaroita. 

Patatas Bravas kahdelle

• 8 pientä perunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia

Tämä on niin helppo juttu, ettei se oikein edes tarvitsisi mitään ohjetta, mutta kirjoitetaan nyt kumminkin. Keitin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet, leikkasin ne suupalan kokoon. Paistoin paloja oliiviöljyssä, kunnes ne olivat nätin värisiä ja maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Aiolia meillä ei ollut, enkä muistanut edes tavallista majoneesia nostaa pöytään. Ei se mitään. 

La Vueltan 8. etappi oli taas minun makuuni mitä parhain, sillä mäkisen etapin voitti Primoz Roglic ja niin ollen hän kohensi tilanneettaan ja pienensi eroa kokonaiskilpailua johtavaan Ben O'Connoriin alle neljään minuuttiin. Huomenna vielä ajetaan ja maanantaina on sitten lepopäivä. 

Mikä olisi veikkauksesi kauanko tämän postauksen tekemiseen meni aikaa? No, minäpä kerron. Tunti. 60 minuuttia! Antti vei roskia monen sadan metrin päähän jätekatokseen ja sillä aikaa sain poistettua yhden kuvan googlekuvistani. Niin hyvä netti tällä kertaa, eikä omilla gigoilla ole sen kummempi. Ranskanpatti alkaa olla taas hyvällä mallilla. 

Chorizoa, tomaattia ja riisiä pannulla

CampaSimpukan 14. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään, kun La Vuelta starttasi Lissabonista. Muutama etappi kisan alussa ajetaan Portugalissa ennen siirtymistä Espanjan puolelle. Me tälläydyimme sinne heti ensimmäisestä päivästä, mutta vain lautasten kautta. Fyysisesti olemme Loiren varrella Amboisessa. 

Foodgawker, minun vuosikausien luottosivustoni ruokaohjeiden löytämiseen on ilmeisesti loppunut, eikä minulla ole mukana yhtään hyvää espanjalaiseen ruokaan keskittyvää kirjaakaan, joten kirjoitin googleen Spanish recipes ja päädyin BBC:n sivulle, jossa lueteltiin ns. suurimpia espanjalaisen keittiön hittejä. Matkakeittiössäni on melko rajalliset mahdollisuudet kokkailla, mutta nyt minulla oli jääkaapissa pieniä chorizoja raakamakkaroina ja luulin meillä olevan paellariisiäkin, mutta se pussi osoittautuikin sitten olevan orzoa. Olisi sekin itseasiassa käynyt tähän ihan hyvin, mutta käytin risottoriisiä. Alkuperäisohje löytyy täältä. Pienensin ohjetta rutkasti ja vähän soveltelin varastojeni mukaisesti. 

Chorizo-riisipannu kahdelle

• 2,5 dl kanalientä fondista
• 1 dl kuivaa riisiä 
• 4 pientä chorizoa (raakamakkaraa) kukin leikattuna neljään palaan
• 1 tl oliiviöljyä
• 1 sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl pimentonia (savustettua paprikajauhetta)
• 1 suuri keltainen tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 12 vihreää kivetöntä oliivia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa 

Kiehautin kanaliemen ja nostin kattilan syrjään odottamaan. Laitoin pannun  samalle kaasulieden liekille kuumenemaan ja lisäsin sille pikkutilkan oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille chorizopalat ja paistelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin hieman öljyä, sillä raakamakkaroista irtosi rasvaa hyvin maltillisesti. Sipulisilppu ja valkosipuli päätyivät seuraavaksi pannulle chorizopalojen kanssa ja kuullottelin niitä muutaman minuutin. 

Sitten oli riisin vuoro, ripottelin sen ja pimentonin pannulle muiden ainesten sekaan ja annoin sen kuullottua pari minuuttia, mutta varoin polttamasta. Kaadoin sitten kolmasosan liemestä pannulle ja nostin sen kiehumaan. Riisi alkoi heti imeä nestettä ja vartioin sitä silmä kovana, ettei riisi pääsisi palamaan. Lisäsin lientä niin, että noin vartin päästä meni viimeinen tilkka pannulle, samaan aikaan lisäsin sinne tomaattikuutiot ja oliivit sekä sitruunamehun. Kypsyttelin koko seosta vielä noin 10 minuuttia, että tomaatti kypsyi ja ja liemi oli imeytynyt kokonaan riisiin,  johon jäi kivasti purutuntumaa. Maustoin vielä pippurilla ja basilikalla, suolaa tämä ruoka ei erikseen tarvinnut. 

Olipa hyvää riisiruokaa, juuri sopivasti kahdelle, ei jäänyt mitään tyhmiä lusikallisia, muttei ollut liian vähänkään. 

La Vuelta siis alkoi Lissabonissa henkilökohtaisella aikaa-ajolla. Mukana on monta suosikkiani (he varmaan ovat otettuja, että saavat olla suosikkejani), viimevuotista voittoa puolustava Sepp Küss, Nairo Quintana ja Primoz Roglic. Joukkuesittelyssä torstaina Primoz varasti shown tulemalla paikalle muka myöhässä, mutta kyllä se hänelle suodaan, tuo pieni parrasvalohetki. Koko esittely oli kyllä surkea, äänet puolet ajasta päin mäntyä eikä kaikkia ajajia näytetty edes sekuntia. 

Aika-ajo ei aina ole kaikkein jännintä seurattavaa, mutta tällä kertaa oli melkoisen jänskää. Brandon McNulty oli lopulta nopein ja hän ajaa huomenna punaisessa johtajanpaidassa. Huomenna on hilly-statuksella oleva etappi ja kisaa päästään kunnolla aloittamaan. Leirialueen netti toimi oikein hyvin koko etapin ajan, en enää ujostele käyttää wifiä reippaasti, jos se toimii. Jos ei toimi, niin sitten mennään omien mobiiligigojen voimin, katsoen lopusta muutama kymmenen kilometriä. 

Hachis Parmentier – ranskalainen perunalaatikko

Nyt alkaa olla vuotuinen ranskalainen ruokahaaste lopuillaan, enää tänään ja huomenna on pinnistettävä. Eilen tein meille hampurilaiset ja siitä jätin tälle päivälle puolet jauhelihapakkauksesta. Olin jo löytänyt valmiiksi tämän(kin) vuoden lempiblogistani Pardon your French-blogin ohjeen, jota halusin kokeilla. Pienensin ohjeen kahden hengen ateriaksi. Tämä ruoka on Ranskan vastine brittiläiselle Cottage Pielle. 

Hachis Parmentier

Jauhelihaseos

• 200 g jauhelihaa
• 1 rkl voita 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• suolaa ja pippuria
• jauhettua muskottipähkinää
• runsaasti silputtua ruohosipulia (ohjeessa persiljaa, mutta meillä on ylituotantoa ruohosipulista ja puutetta persiljasta)

Silppusin sipulin ja pilkoin porkkanan pieniksi paloiksi. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja kuullotin sipulia, porkkanaa ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisäsin pannulle jauhelihan, pienin sen lastalla oikein pieneksi muruksi. Sekoittelin ja maustoin seosta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä (tämän ruoan "salainen ase"). Kuumensin vesitilkan kiehuvaksi ja sekoitin fondin siihen ja yhdistin sen pannulla olevaan seokseen. Kun neste oli melkein kiehunut kokoon, laitoin liekin pannun alta pois ja lisäsin sille puolet ruohosipulisilpusta ja jätin seoksen pannulle jäähtymään. 

Perunakansi

• 10 pienehköä perunaa
• keitinvettä + 1 rkl suolaa
• 2 dl maitoa
• 25 g voita
• suolaa ja pippuria
• ripaus muskottipähkinää (oma sooloiluni)
• loput ruohosipulista (kirjoitan aina ensin että sopuli)
• korppujauhoja

Kuorin perunat ja keitin ne suolatussa vedessä, aluksi laitoin perunat kylmään suolattuun veteen. Kun perunat olivat kypsiä, kaadoin veden pois kattilasta ja laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi, että perunat höyrystyivät kuiviksi. Kuumensin maidon toisessa kattilassa.  Puristin perunapuristimella perunat hienoksi perunalumeksi ja sekoitin mukaan voin ja vähitellen maidon, taisi pikku tilkka jäädä maitoa yli. Maustoin muusin suolalla, pippurilla, muskottipähkinällä ja ruohosipulilla. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Voitelin uunivuoan (noin 3 litrainen lasivuoka) huolellisesti voinokareella ja levitin jauhelihaseoksen vuoan pohjalle. Siihen päälle levittelin muusin ensin kekoina ja sitten tasoittelin muusin tasaiseksi kerrokseksi jauhelihan päälle. Vetelin haarukalla pinnalle viiruja ja levitin pinnalle vielä sen verran korppujauhoja, että niitä oli tasaiseksi koko perunakannen päällä.

Paistoin perunavuokaa ensin noin 30 minuuttia ja tutkailin sitä silmämääräisesti. Jatkoin vielä paistamista 20 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. 

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli vielä melkoinen vuoritaistelu. Oli todella kuuma sää ja hirveästi nousumetrejä. Tämä on kyllä lähes uskomatonta, mutta Tadej Pogacar otti ja voitti taas! Huomenna on vielä henkilökohtainen aika-ajo, mutta voittaja on kyllä lähes varma, kunhan Tadej vaan ajaa maaliin asti. 

Varhaiskaalia ranskalaisittain

Tämän päivän panostus on melko vaatimaton ulkonäkönsä puolesta, mutta maku oli mainio. Meillä oli minun yhteenliitettyjen nyrkkieni kokoinen varhaiskaali odottamassa syödyksi tulemista. Leikkasin kaalin neljään osaan ja sutikoin niihin oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa, pippuria ja fenkolinsiemeniä. Paahdoin kaalipaloja airfryerissä ensin yhdeltä kantiltaan 10 minuuttia 190 asteessa, sitten toiselta kyljeltään ja lopuksi laitoin palaset vielä selälleen ja raastoin niiden päälle parmesaania. Se ei ollut paras juusto tähän, sillä se ei viitsinyt sulaa juuri ollenkaan, mutta ei ollut sopivampaakaan juustoa. Söimme nämä eilisen burgundin padan loppujen kanssa. 

Tour de Francessa päästiin jo Pyreneille, joita meillä jostain syystä sanotaan Andeiksi. Vuoriekspetrit olivat pääosassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja jatkaa tietysti kokonaiskilpailun johdossa. 

Varhaiskaali-lihapullakeitto niin ranskalaisittain kuin osasin

Eilen minulla oli ajatus, että tekisin tänään kaali-makkarakeiton Pardon Your French-blogin ohjeen mukaan, mutta miten siinä pääsikään käymään, että söimme makkarat jo eilen. Enkä sitten millään viitsinyt makkaroiden tähden lähteä kauppaan tänään. Olisihan se ollut vähän pöhköä syödä makkaraa kahtena päivänä peräkkäin. Olisin edes säästänyt puolet paketista tälle päivälle. Pakastimesta löytyi kuitenkin pakkaus jauhelihaa, joten päätin soveltaa keiton niin, että siihen tulisikin lihapullia. Puolet pullista säästin toista ateriaa varten, sillä emme sentään syö 12 lihapullaa kumpikin yhdellä aterialla. Tämän ruoan  nimi on ranskaksi ymmärtääkseni jonkunlainen maalaisten kaalikeitto ja maalaisiahan mekin olemme, vaikka faktuaalisesti asumme kaupungissa, mutta kyllä tämä aika landea on. 

Ranskalainen kaalikeitto lihapullilla

Lihapullat (24 kpl, joista keittoon 10)

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 viipale vaaleaa leipää
• 0,75 dl maitoa
• 1 kananmuna
• tikkuaskin kokoinen pala comte-juustoa raastettuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 uudensadon punasipulin varsiosa silppuna
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua Provencen yrttiseosta
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen

Revin leipäpalan kulhoon ja kaadoin maidon päälle, sekoittelin nuolijalla niin, että leipä muussautui ja imi maidon itseensä. Keräsin hetken aikaa turvonneet leipämassan päälle jauhelihan, sipulin, kanamunan, mausteet ja tomaattipyreen. Sekoitin tasaiseksi. Paistoin mikrossa pienen maistipalan, ei tarvinut enempää mausteita. Pyörittelin taikinasta 24 pienehköä lihapullaa ja paistoin ne ebelskiver-pannussa oliiviöljytilkassa. En paistanut keittoon meneviä pullia ihan kypsiksi asti, ne 10 kpl nostin lautaselle odottamaan. Loput paistoin kypsiksi asti ja nostelin tiiviiseen rasiaan myöhempään käyttöä varten.

Loput keittoainekset

• pienen varhaiskaalin 6 ulommaista lehteä
• 2 pientä porkkanaa 
• 3 perunaa 
• 1 uudensadon punasipuli ilman varsiosaa (se meni lihapulliin)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 dl kasvislientä fondista
• 2 laakerinlehteä
• tuoretta basilikaa 

Silppusin sipulin ja suikaloin kaalinlehdet, kuorin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Kiehautin veden ja lisäsin siihen 2 rkl kasvisfondia. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin hetkisen sipulia, sitten lisäsin mukaan porkkanapalat ja kaalisuikaleet. Kuullotin kaikkia noin viisi minuuttia. Sitten lisäsin mukaan perunapalat, laakerinlehdet ja liemen. Nostin keiton kiehumaan lempeästi ja noin vartin päästä nostelin lihapullat mukaan kypsymään loppuun. Noin vartin päästä perunapalatkin olivat kypsiä, ne olivat niitä hitaasti kypsyviä Noirmoutierin perunoita.  Lopulta keitto kyllä hautui paljon pitempään meistä riippumattomista syistä, mutta se varmasti teki keitolle vain hyvää. Tuore hapanjuurileipä olisi nyt sopinut tähän, mutta piti tyytyä pakastimesta löytyneisiin sämpylöihin, kyllä ne paahdettuina ja hyvän ranskalaisen voin kanssa menivät. 

Tour de Francessa oli tasamaanetapiksi luettava ja noin 180 km mittainen. Ainakin lähdön hetkellä satoi rankasti ja sama jatkui ajoittaisina kuuroina pitkin päivää. Massakirihän siitä tuli ja sen voittajaksi ajoi Biniam Girmay, jo toisen kerran tässä kilpailussa. Tadel Pogacar ei vaihda paitaa huomennakaan. 

Noirmoutierin perunat uunissa

Tänään alkoi CampaSimpukan 14. ranskalainen ruokahaaste, kun Tour de France alkoi Italiassa. Muutama ensimmäinen etappi ajetaan Italiassa ennen kuin siirrytään Ranskan maaperälle. Ehdin aamulla hieman vilkuilla keitä kisaan oli lähdössä mukaan. Olen tyytyväinen, kun Remco Evenepoul, Primoz Roglic, Jonas Vingegaard ja Tadej Pogacar asettuivat lähtöviivalle. Myös Mark Cavendish on mukana, hänenhän piti viime vuonna päättää uransa, mutta loukkaantuminen ja kisan keskeytys Tourilla muutti hänen mielensä. Kerran vielä hän yrittää saavuttaa ennätystä Tour-etappien voittamisessa. Kuulin juuri, että hän on nyt Sir Mark Cavendish, mikä minusta on oikein suloista, vaikkakin tietysti ihan pöhköä pökkelöintiä, jota Britanniassa harrastetaan. 

Se mistä minä en tykkää (mutta minulta ei kysytty mitään), on että kisa päättyy henkilökohtaiseen aika-ajoon ja vieläpä Nizzaan, eikä Pariisiin. Ehkä olympialaisten lähestyminen on vaikuttanut siihen, että Pariisi ei nyt ollut sopiva päätöspaikka. (tämä alku on kirjoitettu ennen kuin etapin lähetys oli alkanut)

Kun olimme Noirmoutierin saarella, ostimme paikallisia perunoita. Saarella kasvatetaan oikein todella kalliita perunoita, mutta me ostimme semmoisia semitavallisia. En edes tiedä mistä niitä kalleimpia saisi ostaa ja mihin aikaan kautta. Ja mikä niissä niin erityistä onkaan. Sen opimme, että nämä suolaisessa maassa kasvaneet perunat ovat todella kiinteitä, niiden kypsyminen vie kauan aikaa. Ei ollut mitenkään taloudellista keitellä neljää perunaa melkein 45 minuuttia. Sekin oli hassua, kun otimme hienosta vanerilaatikosta neljä perunaa, emme saaneet kantta enää kiinni. 

Noirmoutierin perunat pitäisi ymmärtääkseni syödä muutaman päivän sisällä maasta nostamisen jälkeen, mutta kyllä me nyt kuskasimme niitä useita viikkoja kotiin. Laitoimme laatikon auton takatalliin mustan pussin peittämäksi emmekä avanneet pakkausta sen jälkeen, kun kertasyömistä varten olimme ottaneet ne neljä perunaa. 

Kotona kun tutkimme perunoita, ne näyttävät olevan aivan kunnossa, ovat ihan kovia ja kiinteitä, eikä ole yhtään idun alkujakaan. Ehkä ne sen takia kypsyvätkin hitaasti, kun ovat aikaa kestäviä? 

Perunoita ostaessamme otimme pienen lehtisen, jossa oli muutamia ohjeita näiden pottujen valmistamiseen ja siitä löysin nettisivullekin, jossa on paljon ohjeita. Ymmärsin ihan riittävästi ranskaa, mutta varuiksi käänsin sen nettikääntäjällä. Eihän tämä nyt ole kuin lohkoperunaohje. 

Noirmoutierin lohkoperunat uunissa

• 4 keskikokoista perunaa
• 1 uudensadon sipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 oksa rosmariinia
• pieni nippu tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa ne suupaloiksi. Rypistä uunivuoan pohjalle arkki leivinpaperia ja kumoa perunapalat paperille. Leikkaa sipuli paloihin ja lisää nekin vuokaan. Mausta perunat ja sipulit suolalla, pippurilla, rosmariinilla ja timjamilla. Kaada mukaan viini ja oliiviöljy ja sekoittele hyvin. Peitä vuoka foliolla ja paista noin 50 minuuttia. Kurkkaa folion alle, kokeile perunoiden kypsyyttä tikulla. Paista vielä ilman foliota vartin verran. Meikäläiset perunat kyllä valmistuvat nopeammin, mutta nämä Ranskan ihmeet vaativat pitkän kypsytyksen. 

Söimme näitä lohkoperunoita haudutuspadassa kypsennetyn kokonaisen broilerin kanssa, tänään oli lähes ilmaisen sähkön päivä ja kodinkoneet ovat olleet aamusta asti töissä. Reissusta paluun jälkeen on aina paljon pesemistä ja järjestämistä. Emme kokonaista broileria sentään syöneet, haudutus oli niin täydellinen, että rintafileet irtosivat jo kättelyssä ja ne söimme. Kaikki muut osat jäivät tähteeksi ja olisi joutanut vähän rintafileistäkin. 

Ikävä kyllä Mark Cavendish ei ollut ollenkaan kunnossa, hän jäi heti alusta pääjoukosta minuuttikaupalla, ilmiselvästi hän oli kipeänä. Roman Bardet oli päivän nopein (ajaa huomenna keltaisessa johtajan paidassa) ja hänen joukkuekaverinsa Frank van den Broek tuli toiseksi. Sitten piti jännittää yli puoli tuntia, ehtiikö Mark Cavendish aikarajan puitteissa maaliin vai loppuuko kisa hänen osaltaan tähän. Mikäli ymmärsin oikein, hän juuri ja juuri ehti maaliin ennen kuin aikaraja tuli vastaan, samoin melkein koko hänen joukkueensa Astana. Nyt sitten vain toivottava, että hän toipuu huomenna jatkamaan kisaa. Sinänsä hänelle ei ole väliä olla 39 minuuttia kärjen takana ensimmäisen etapin jälkeen, mutta kun melkein koko joukkue on häntä autettuaan samassa tilanteessa, se on vähän harmillista, eikä ole kovin kivaa, jos hän kuitenkin joutuu jättämään kisan kesken huomenna. 

Maekjeok – Doenjang-marinoitu possu revisited

Tällä kertaa marinoin possua kastikkeessa, jonka ainesosaluettelo oli piiiiiitkä. Minulla alkaa olla hyvä varasto korealaisessa kokkauksessa tarvittavia tuotteita ja niiden määrä lisääntyi usealla putelilla, kun sisareni oli viime viikonloppuna käymässä. Hän oli ottanut osan pullojen sisällöstä omaan käyttöönsä ja minä sain loput myyntipakkauksissa, jotta tiedän mikä on mitäkin. Minun pitää kyllä  järjestää purnukkani paremmin ja helpommin saataville, nyt ne ovat pantryssä parissa eri paikassa. Ja pitäisikin tehdä oma postauksensa erilaisista korealaisiin kokkauksiin liittyvistä aineksista ja välineistä. 

Eilen siis marinoin possua ja neuvot otin Korean Bapsang-blogin postauksesta. Marinadin avainsana on doenjang, se on fermentoitua soijapaputahnaa. Se ei ole tulista, kuten gochujang, joka sekin sisältää soijapapua, mutta jonka tulisuus saadaan chilillä. Minulla on saman Sempio-tuotemerkin purkit nyt käytössä, olen ostanut ne jostain Aasia-kaupasta, mutta pienempiä saman tuotemerkin rasioita ainakin gochujangia on Prismoissa ja K-ryhmän kaupoissa. Näillä tahnoilla on hyvä säilyvyys, kunhan ottaa aina puhtaalla lusikalla ja laittaa purkin jääkaappiin sen jälkeen, kun se on otettu käyttöön. 

En tehnyt possua nyt grillillä, vaan pannulla ja lisäsin hieman vihanneksia, koska mä voin. Minulla oli valmistusjonossa noin 800 g possun ulkofileviipaleita, joista käytin tähän ruokaan puolet ja puolet pakastin marinadissa toista ateriaa varten. Laitan marinadin ainemäärät sen mukaan, mitä meni koko pakkauksen lihamäärän marinoimiseen. Ei sitä juurikaan tarvita enempää, vaikka lihaa olisi vielä enemmän, eikä tarvitse pienentää, jos lihaa on vähemmän. Siitä tulee hyvä kastike lopuksi. 

Ruokalajin nimi Maekjeok viittaa aikaan ennen chilin saapumista korealaiseen ruoanlaittoon, siis tosi kauan aikaa sitten. En tunne tarpeeksi Korean historiaa, mutta näin Hyosun mainitsi postauksessaan.  

Maekjeok – doenjang-marinoitu possu

• 800 g possun ulkofileviipaleita
• 1,5 rkl doenjang-tahnaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 rkl miriniä
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl oligo dangia (korealainen siirappivalmiste, sen sijaan voi käyttää hunajaa, maissisiirappia tai luumutiivistettä)
• 2 rkl sipulisilppua
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• 1 tl sitruunamehua tai jotain etikkaa
• 1 rkl seesamiöljyä
• pippuria
• koristeluun kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä
• hieman wokkiöljyä paistamiseen

Ensin leikkasin ulkofileviipaleet vinottain ohuiksi suikaleiksi, samaan tapaan kuin leikataan graavilohta. Sitten sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa. Lista on pitkä, mutta kun etsii kaikki esille ensin ja sitten latoo kulhoon järjestyksestä, niin kyllä se siitä. Vain nuo koristeluaineet ja wokkiöljy jäivät tässä vaiheessa sivuun. Jos noita kaikkia aineita ei ole, voi niitä korvata jollain toisella. Makeaksi käy vaikka toinen ruokalusikallinen sokeria tai vähän hunajaa ja etikaksi mikä vain etikka oikeastaan, sitrusmehukin voi olla vaikka appelsiinia tai limeä. Öljyiksikin passaavat kaikki paitsi Mobil Rally Formula. Ei se on niin justiinsa. Tärkeintä on tuo doenjang, sillä tässä haetaan sen tuomaa umamista makumaailmaa ilman poltetta. 

Sekoitin kaikki marinadin ainekset ja sitten sekoitin niihin ulkofileviipaleet. Erotin noin puolet rasiaan, merkitsin sisällön tarralla (koska olen kätevä emäntä) ja pakastin rasian toista ateriaa varten. Raja se on possun syömiselläkin noin kerta-annosta ajatellen. Jätin tällä kerralla käytettävät possunpalat marinoitumaan noin tunniksi pariksi. 

Kasvikset

• puolikas pienestä kesäkurpitsasta
• 1 porkkana
• tilkka wokkiöljyä

Leikkasin kesäkurren ja porkkanan tikuiksi ja kun oli aika valmistaa ruoka loppuun, kuumensin pannulla tilkan wokkiöljyä. Kuullotin ensin porkkanatikkuja pari minuuttia ja lisäsin pannulle kesäkurpitsatikut. Nekin saivat kuullotusta parisen minuuttia yhdessä porkkanoiden kanssa. Kumosin kummatkin lautaselle odottamaan. 

Sitten paistoin possuviipaleet muutamassa erässä ja viimeiseen erään kaavin kaikki marinadin kulhosta. Kun erä oli paistunut (ohuet viipaleet kypsyivät noin 3-4 minuutissa), kaadoin odottamassa olleet vihannekset ja possuviipaleet pannulle ja sekoittelun jälkeen paistelin koko hösseliä vielä viitisen minuuttia. Tarjoiluun tuli vielä tavanomainen setti: kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli riisin kanssa oikein hyvää, mutta melkein liian iso annos, koska meillä oli sivukkeena se höyrytetty kananmuna, gyeran-jjim. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle muitten korealaisten kokkausteni seuraksi. Huomaanpa nyt, että olen tehnyt tätä ruokaa jo aiemmin, viime keväänä, kun Korea-innostukseni oli lähdössä ihan lapasesta. Silloin tein ruoan grillillä, joten nyt kun on kyseessä pannuversio, niin tulkoon nyt toinen postaus samasta ruokalajista. Olin silloin unohtanut laittaa postaukseen tunnisteita enkä ollut liittänyt sitä Pöytä Koreaksi-välilehdelle, mutta nyt nämä karkeat virheet on korjattu. Huomaa muuten miten viime toukokuun jälkeen on kiinnostukseni syventynyt ja myös tietämykseni. Ei paha sekään. 

Yukjeon – ohuet pannulla paistetut pihviviipaleet

Usein tämä ruokalaji tehdään niin, että jauhoissa pyöritetyt marinoidut lihaviipaleet kastetaan kananmunaan ennen paistamista, mutta minä tein nyt kuten Hyosun tässä postauksessaan ja jätin kananmunan pois. Minulla oli jääkaapin nollalaatikon perällä kohmeessa aiemmalta aterialta kypsentämättä jäänyttä hot pot-lihaa, joka oli valmiiksi marinadissa, joten nyt oli mitä parhain tilaisuus käyttää se pois. Tästä tuli pieni sivuke aterialle, jolla syötiin rapeita kanapaloja tahmeassa kastikkeessa riisin ja soijamarinoitujen viiriäisenmunien kanssa. 

Yukjeon – ohuet pannulla paistetut pihviviipaleet

• noin 100 g ohuita pihviviipaleita bulgogi-marinadissa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl perunajauhoja
• öljyä paistamiseen
• kevätsipulia silppuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• seesaminsiemenöljyä

Olin alunperin leikannut kohmeista naudan sisäfilettä oikein ohuiksi viipaleiksi ja marinoinut niitä valmiissa bulgogi-kastikkeessa (tämmöisessä). Koko määrä lihaa ei mennyt hot pot-aterialla, joten laitoin sen vakuumiin ja jääkaapin nollalaatikkoon odottamaan sopivaa pikaista käyttämistä. Nyt siihen tuli sopiva hetki. 

Otin lihapalat lämpenemään ja erottelin ne toisistaan, ripottelin päälle hieman suolaa ja pippuria. Laitoin tanakkaan muovipussiin perunajauhot ja pihviviipaleet, suljin pussin ja pyörittelin sitä niin, että viipaleisiin tuli perunajauholeivitys. Kaadoin viipaleet lautaselle ja erottelin ne taas toisistaan. Kuumensin pannulla öljyä ja paistoin palat nopeasti, se vei noin kolme minuuttia. Tarjoiluvadille lihaviipaleiden päälle ripottelin vielä kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja pikkuisen seesaminsiemenöljyä. Oikein kiva pieni sivuke aterialle.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne tulee uutta sisältöä ihan vinhaa vauhtia. 

Kiuaskastanjat

Blogissa on jo kastanjoiden paahtamisohje loppukesältä (tässä), mutta kirjoittelenpa silti pienen postauksen samasta aihepiiristä näin joulukuisen lauantain aamuna. Paahdoin eilen toista kertaa elämässäni kastanjoita, en tällä kertaa airfryerissä, vaan saunan kiukaalla. 

Eilen oli viikottaisen kauppareissun päivä, sain hankittua kahta tuotetta lukuunottamatta kaikki listalla olleet asiat. Sen lisäksi melkein samalla sekunnilla huomasimme Antin kanssa Prismassa kastanjat. Keräsimme niitä vuoden jälkimmäisen reissun lopulla Ranskassa ja kotiin tuotuamme aioimme paahtaa ne. Ikävä kyllä ne olivat jo ehtineet kuivua. Kuorta puristamalla tunsi kuinka kuoren ja sisuksen välissä oli tyhjää. 

Nyt sijoitimme 2,02€ kuuteentoista kastanjaan, jotka hyllyn reunassa olevan hintalapun mukaan olivat Kiinasta. Sen takia epäröimme hetkisen, mutta otimme niitä kuitenkin. Kassalla tietokone kertoi kastanjoiden olevan Portugalista, joten jäi hieman epäselväksi mistä ne nyt lopulta olivat. Portugali kuulosti kivemmalta ja järkevämmältä paikalta rahdata kastanjoita Suomeen. 

Olen jo useamman kerran maininnut, että sähkönsäästö on nyt hyvinkin ajankohtaista CampaKeittiössä, ruoanlaitossa suosin kaasulla keittämistä ja sähkölaitteista käytän niitä, joilla valmistaminen on nopeaa ja tehokasta. Uuni ei ole lämmennyt montaakaan kertaa viime viikkoina. Talomme lämpiää suorasähköllä pörssihintaan, mikä on tällaisina aikoina vähemmän mukavaa. Siksi koitammekin hillitä sähkömittarin vinhaa pyörintää pitämällä saunassa tulia. Sitten pitäisi tietysti miettiä niitä pienhiukkasia, mutta ihan kaikkeen ei veny, ei millään. Emme sauno jokaisena saunanlämmityksen päivänä, meistä kumpikaan ei ole himosaunoja. Minä en oikeastaan ole minkäänlainen saunoja, en muista milloin olisin viimeksi saunonut.

Kun saunan kiukaassa on tulet, voi kiuaskivien päällä lämmittää vaikka mitä ruokaa, olen nyt lämmittänyt sillä erään tähdenlentopäivällisen osaset omissa foliovuoissaan, jotka olivat jopa toisella käyttökerralla, edellisellä kerralla eivät olleet menneet likaisiksi, kunhan vähän vain kuhmuroituneet, joten uusiokäytin ne. Yhdessä vuoassa kuumeni edellispäivän lasagnen loput, toisessa paistui muutama uuniperuna ja loput painekattilakanasta. Olen paahtanut myös bataatteja, joiden toivoin olevan sisältä vaaleaa laatua. Niistä piti tulla korealaisia paahtobataatteja, mutta nepä olivatkin ihan tavallisia oranssisisustaisia. Mutta paahtuivat hyvin folioon käärittyinä kiukaalla, paljon nopeammin kuin perunat. 

Kaikki tällainen näpertely perustuu tietysti siihen tosiseikkaan, että meillä on aikaa näperrellä, laittaa puu kerrallaan kiukaan pesään ja odotella ruoan lämpenemistä tunti taikka kaksi. Sen takia ymmärrän aivan hyvin, etteivät nämä ole mitään jokakodin helppoja pikavinkkejä, eivätkä ne koitakaan olla sellaisia. Kunhan kirjoittelen muistiin itselleni, ehkä (toivottavasti) muutaman vuoden päästä voin lueskella, että mitä kaikkea sitä onkaan puuhailtu vuonna 2022, kun maailma oli niin huonolla mallilla. 

Sauna ei siis lämpene meillä useinkaan ihan siihen saunomislämpöön, löylyhuoneen ovea ei suljeta ollenkaan, vaan lämpö leviää taloon tuulettimen avustamana. Mutta kivistä tulee turkasen kuumia ja niiden päällä paahtuivat kastanjatkin mainiosti. 

16 kiinalaista taikka portugalilaista kastanjaa kiukaalla

• 16 kastanjaa
• karkeaa suolaa 
• foliovuoka kansineen
• 4 rkl pehmeää voita
• 1 tl hunajaa
• kolme kunnon ripsausta kanelia

Leikkasin kastanjoiden terävään huippuun ristiviillon, se olisi voinut olla vähän pitempikin, olisi avittanut kuorta avautumaan rivakammin. Laitoin pyöreän foliovuoan pohjalle karkeaa suolaa sen verran, että siitä muodostui suolapeti. Liotin kastanoita vedessä noin puolisen tuntia, tänä aikana ristiviilloista imeytyy vettä kuoren alle ja se pitää kastanjaa mehevänä paahtamisen ajan, luin näin jostain. 

Asettelin kastanjat ristiviilto ylöspäin suolapedille ja laitoin vuoan päälle pahvikannen. Nipistin folioreunaa kiinni sen verran, että kansi oli napakasti kiinni, mutta niin että pienellä avaamisella voisin kurkistaa sisälle paahtumisen edistymistä seuratakseni. Nostin vuoan kiuaskivien päälle ja puolentoista tunnin päästä (kun muut päivällisosat olivat kuumenneet omissa vuoissaan ja ne oli syöty) tarkistin, että miten paahtuminen edistyy. Ja sehän edistyi hyvin. 

Tein samanlaisen kanelivoin, kuin loppukesän CampaReissulla, Lidlin sivulta otetulla ohjeella. Sekoitin pehmeään voihin hunajaa ja kanelia, tämä on erinomainen sivuke paahdetuille kastanjoille. Yksi kuudestatoista kastanjasta oli sisältä kuiva ja tumma, sitä emme syöneet. Muut avautuivat melkoisen helposti, kun kuumaa kastanjaa puristi leveämmältä reunalta etusormen ja peukalon välissä. 

Hobak Buchim – korealaiset kesäkurpitsapannukakut

Piipahdimme tällä viikolla Tallinnassa, olisi sitä voinut olla pitempäänkin, mutta nyt oli aikaa viipyä kaksi yötä. Olin katsastellut valmiiksi Tallinnan Aasia-kauppoja ja  Väike-Ameerika-kadulla omakotitalon näköisessä rakennuksessa on oikein pätevä kauppa, joka on auki ilmeisesti vain iltapäivisin klo 14-18. Onneksi satuimme oikeaan aikaan. 

Olin katsonut kaupan nettisivuja ja kiinnostuin siitä lähinnä siitä syystä, että siellä oli myynnissä korealaista sojua. Sitähän voi ostaa myös Alkosta, mutta maustetut sojut ovat kiinnostukseni kohde tällä erää. Kaupassa oli persikkamakua ja ostimme sitä pullon. Sen lisäksi löysin korealaista pannukakkutaikinajauhetta. Sitä käytetään monissa korealaisissa ruokaohjeissa, tietysti mixin voi ohittaa tekemällä taikinan vehnä- ja riisijauhoista. Minä innokkaasti ostin puolen kilon pussin pannarimixiä. 

Tänään meillä oli päivällisellä pakastimen aarteena teriyakilohta riisin kanssa, sisareni valmistamaa kimchiä ja sivuruokana kesäkurpitsapannukakkuja. 

Ohjeen kesäkurrepannareihin otin suosikkiblogistani. Sovelsin hieman, tässä on määrät neljään pannariin. 

Hobak Buchim – neljä kesäkurpitsapannukakkua

• pieni kesäkurpitsa 
• 1 tl suolaa
• 1 pieni sipuli
• 1 kananmuna
• ripaus pippuria
• 2 rkl korealaista pannukakkumixiä ( jollei sellaista ole: 1 rkl vehnäjauhoja+1 rkl riisijauhoa)
• 1 rkl öljyä paistamiseen
• ruohosipulia silppuna 
• seesaminsiemeniä

Dippikastike

• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl sokeria
• 1 rkl vettä
• ripaus gochugarua (korealainen chilijauhe)
• ripaus pippuria

Sekoita dippikastikkeen aineet ja jaa se kahteen pieneen kuppiin. 

Olen usein katsonut eri lähteistä miten näppärästi porkkana tai kesäkurre saadaan leikattua ohuiksi tikuiksi. Nyt osasin itsekin. Leikkasin ensin kurpitsan mandoliinilla noin 2 mm viipaleiksi ja sen jälkeen sommittelin viipaleet jonoksi. Sitten leikkasin viipaleet vinottain veitsellä ohuiksi tikuiksi. Hämmästyttävän tehokasta. 

Nostelin kurpitsatikut kulhoon ja ripottelin niille teelusikallisen suolaa, sekoittelin  ja jätin ne ässehtimään 10 minuutiksi. Odotellessani viipaloin sipulin oikein ohuiksi suikaleiksi. Lähdeohjeessa oli mukana myös hieman chiliä, minulla ei ollut nyt chiliä joten omitteerasin sen.

Puristin kurpitsatikuista irtoavaa nestettä kulhon pohjalle ja siirsin tikut lautaselle. Sekoitin kulhon pohjalla olevaan nesteeseen kananmunan ja pannarimixin ja vispilöin niin tasaiseksi kuin mahdollista. Pikkupaakut eivät kuulema haittaisi mitään. Yhdistin taikinaan suolaitketetyt kesäkurpitsatikut, sipuliviipaleet ja pikkuisen pippuria. Sekoitin taikinan tasaiseksi. 

Kuumensin lettupannun ja sillä hieman öljyä. Jaoin taikinan pannun neljään koloseen. Paistoin pannareita pari kolme minuuttia puoleltaan. 

Nämä kesäkurpitsapannukakut ovat aivan mahtava sivuruoka, ne voi laittaa tarjolle kaikenlaisen muun korealaisen ruoan kanssa, päälle hieman seesaminsiemeniä ja ruohosipulisilppua. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan uudehkolle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki Koreaan vivahtavat postaukset. 

Jangjorim – naudanlihaa soijakastikeessa

Minulla oli kaksi pientä palaa naudanlihaa, joista ei olisi tullut isompaa ateriaa. Löysin niille Korean Bapsang-blogista hyvän sivuruokaohjeen. Käytin pienen palan sisäfileetä ja toinen pala oli ulkofileetä. Tähän käy monenlainen leikkuu naudasta, voipa sen tehdä possustakin. Leikkuu vaikuttaa kypsymisnopeuteen, joten ainakin minusta tämä oli näppärä tehdä fileestä. 

Nautaa soijakastikkeessa

• 2 porkkanaa
• 2 palsternakkaa
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 laakerinlehteä
• 2 kevätsipulia (ei ollut muita sipuleita taloudessa)
• 1 rkl kokonaisia mustapippureita
• ripaus chilirouhetta
• 5 dl vettä
• 200 g naudanlihaa
• 6 rkl soijakastiketta
• 3 rkl miriniä
• 3 rkl tummaa sokeria

Ensin kiehautin kasvisliemen, laitoin niitä kasviksia, joita sattui olemaan. Kuorin ja leikkasin porkkanat ja palsternakat paloihin, kuorin valkosipulin kynnet ja etsin mausteet esiin, kaadoin niiden päälle kattilaan vettä sen verran, että  ainekset peittyivät hyvin. Kun kasvisliemi oli kiehunut noin kymmenen minuuttia, lisäsin kattilaan kuutioiksi leikatut pihvipalat. Kypsensin lihapaloja liemessä noin 40 minuuttia, kuorin päältä vaahtoa hieman ja kurkin kattilaan toisinaan, en halunnut liemen kiehuvan liiaksi pois. 

Kun lihapalat alkoivat olla mureita, kaadoin kaikki ainekset siivilään ja keräsin liemen talteen. Palautin liemen kattilaan ja noukin lihapalat kasvisten seasta takaisin kattilaan. Lisäsin kattilaan soijakastikkeen, mirinin ja sokerin. Lientä oli nyt sen verran, että lihapalat olivat hyvin liemen peitossa. Jatkoin kypsentämistä noin 30 minuuttia, kunnes liemi oli vähentynyt noin kolmasosalla. Suolaa tämä ei todellakaan tarvitse, soijakastike pitää suolasta huolen. 

Soijakastikkeessa muhitettu naudanliha on tyypillinen korealainen sivuruoka, eikä sitä tarvitse olla paljon aterialla syöjää kohden, muutama palanenkin riittäisi. Olisin voinut pakata heti osan tiiviiseen astiaan ja pitää jääkaapissa muutaman päivän. Tällöin ruoka olisi pitänyt tietysti kuumentaa uudelleen. Nyt me söimme kaiken, sillä meillä oli oikeastaan vain kokoelma korealaisia sivuruokia; saunamunia, rapeaa kurkkua ja kimchiriisiä. Erittäin hyvä aterian osa ja sain käytettyä ne kaksi lihapalaa hyvin. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni.