Macarrones con Gambas y Azafrán – espanjalainen sahrami-katkarapupasta

Välillä pitää syödä pastaa, vaikka olisi mitkä ruokahaasteviikot, onneksi Spain on A Fork-blogista löytyy myös espanjalaisia pastaohjeita vaikka kuinka paljon. Tämän päivän aterian ohje on täältä. Ohje olisi huutanut pulskia raakoja rapuja, mutta meillä oli melkoisen pikkuisia pakastekatkarapuja, saivat kelvata. Ja kelpasivatkin. Retkiolosuhteisiin tämä ruoka sopii juuri siksi, että se valmistetaan yhdellä pannulla, säästyy tiskiä. Kerrankin tein oikean määrän, jaksoimme syödä kaiken, eikä jäänyt nälkä. 

Macarrones con Gambas y Azafrán

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 3 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 0,5 pimentonia (espanjalainen savustettu paprikajauhe, oma lisäykseni)
• muutama hippu sahramia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kuivaa roseviiniä (myös oma lisäykseni)
• 100 g pakastekatkarapuja
• 2 dl kuivaa pastaa
• 2 dl vettä
• puolikas kasvisliemikuutio
• tuoretta persiljaa

Keräsin kaikki ainekset valmisteltuina tarjottimelle ja tein ruoan ulkona Campingazin grillillä, jolle saa hyvin paistinpannunkin. Kuumensin ensin pannua hetkisen ja lorautin sille oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin pannulle ensin sipulit ja kuullotin niitä kolmisen minuuttia. Sitten lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja viinin, sekoittelin ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Murustelin kasvisliemikuution puolikkaan pannulle ja ripottelin mukaan hieman pimentonia ja sahramia. Kun viini oli kiehunut noin puoleen ripottelin pannulle pastat mahdollisimman tasaisesti ja kaadoin päälle sen verran vettä, että pastat olivat kokonaan nesteen pinnan alla. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 8 minuuttia, kyseessä oli aika nopea pasta, noin viiden minuutin kiehumisajalla, mutta en arvellut, että se imisi nestettä niin pian niin paljon. 

Kun pasta oli kypsää ja neste melkein kokonaan imeytynyt ruokaan, kumosin päälle vielä katkaravut ja laitoin kannen päälle. Tässä vaiheessa kaasupanos grillissä alkoi vedellä viimeisiään. Tänään se vihdoin loppui, montakohan ruokaa olen silläkin tehnyt ja luullut, että nyt se varmasti loppuu. Tänään oli se päivä sitten. Lopuksi vielä hieman sekoittelin ruokaa, ripautin päälle vähän pippuria ja persiljaa. Oli oikein oivaa ruokaa, etenkin kun olen aavistuksen verran flunssassa. Siltikin jaksoin syödä koko annokseni ja se maistuikin, joten tuskinpa minulla on koronaa. 

La Vuelta on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli vuorossa vuorietappi, joka ei ollut kauhean pitkä, mutta loppunousu oli. Se nopein oli Marc Soler ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Jonas Vingegaard, hänen johtonsa toisena olevaan Jaoa Almeidaan on 48 sekuntia, joten liian mukavaksi ei Jonas voi itseään vielä tuntea, etenkin kun Joao on osoittanut vahvuuttaan muutamana etappina aivan kylliksi. 

Sieniä ja pinaattia pannulla espanjalaiseen tapaan

Tänään sain ostettua niin pinaattia kuin sieniäkin, eräs matkanvarren Carrefour on sunnuntaisin aamupäivällä auki. Ihmettelimme miksi pienen Nantesin reunan paikkakunnan kaupan pihan oli tupaten täynnä autoja. Jossain lähellä oli joku tapahtuma, tienvarret täynnä autoja, samoin kaupan piha, ihmisvirtoja vaelsi tapahtumaan, joka jäi arvoitukseksi. Olimme katsoneet ilmakuvasta, että hyvä iso parkkipaikka läpiajopaikoin, tänään juuri ja juuri saimme CampaAdrian mahtumaan parkkipaikalle. Kauppa oli kumminkin hyvä, saimme ostettua kaikkea mitä pitikin ja nyt on muutaman päivän ruokaostokset hankittina päivän tuoretta leipää lukuunottamatta. 

Olen useana vuonna tehnyt paljon espanjalaisia ruokia Spain on a Fork-blogin ohjeilla, Albert kokkaa juuri sellaista ruokaa, josta me pidämme. Sieltä tänäinenkin päivällinen sai innoituksensa. Olisin tehnyt sitä jo eilen, mutta Ancenisin tori olikin niin pieni, ettei sieltä saanut pinaattia eikä sieniä ostettua. Vähän minä Albertin ohjetta soveltelin, mutta siitä tuskin joudun tilille. 

Sieni-pinaattipannu kahdelle

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli silppuna
• 12 pientä valkoista herkkusientä viipaleina
• 1 pieni vihreä tomaatti kuutioina
• 1 pieni punainen tomaatti kuutioina
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Kuumensin pannulla ruookalusikallisen öljyä ja laitoin sipulisilpun siihen kypsymään, varoin polttamasta. Seuraavaksi pannulle pääsivät sieniviipaleet ja olin jo saamassa niitä kypsymään, kun kaasu loppui, onneksi oli reserviä ja kypsennys jatkui. 

Sitten kumosin pannulle tomaattikuutiot ja desin viiniä (se oli oma lisäykseni ohjeeseen). Kun viini oli kiehunut kasaan, lisäsin pannulle pinaatinlehdet. En tiedä mitä sanaa käytetään suomeksi, kun tuore pinaatti kypsyy, englanniksi se on wilting. Näköjään jätin Albertin ohjeen kuminan ja valkosipulin pois, mutta #eisehaittaa. Kypsentelin 2-3 minuuttia. 

Sekoittelin pannulla olevia aineksia ja tein niihin kaksi koloa ja rikoin kumpaankin yhden kananmunan. Annoin ruoan kypsyä viellä muutaman minuutin kannen alla, kunnes kananmuna oli kypsää, olisi saanut keltuainen jäädä löysemmäksikin. 

Maustoin pannun suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Lisänä oli patonkia. 

Olemme nyt leirialueella, jossa netti toimii mainiosti, siitä pitää maksaa erikseen, mutta striimaminen sujuu myös hyvin. Enkä edes kysy, onko se sallittua vai ei. Nettitolppa on ihan tässä meidän tontin vieressä, ei ainakaan pahenna yhteyttä. 

La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen etappi oli kiintoisa, jota katsoimme noin 50 viimeistä kilometriä. Iloksemme Adam Yates oli etapin nopein ja paransi kokonaiskilpailun sijoitustaan usealla sijalla. Ben O'Connor yhä ajaa punapaidassa tiistaina lepopäivän jälkeen, mutta hänen johtonsa on kaventunut seuraaviin. Huomenna ajajat saavat vapaapäivänään nukkua varmaan ainakin puoleen kahdeksaan ennen kuin pitää lähteä lenkille. Tiistaina kisa jatkuu. Mekin vietämme postaus- ja Espanja-kokkausvapaata huomisen. 

Saltavallao – leipää ja kananmunaa pannulla

Nyt en voisi iloisempi olla, La Vuelta on päätösetappia vaille valmis ja Sepp Küss todella voittaa ensimmäisen suuren ympäriajonsa, kunhan tulee huomenna maaliin. Olin melkein loppuun asti pelokas, että tallikaverit tekevät hänelle kuprun, mutta onneksi ei. Tämä oli minun laskuissani vuoden paras ympäriajo, niin on usein aiemminkin käynyt, vaikka alussa vaikuttaa, ettei oikein mitään ole tiedossa. 

Päivän espanjalaisena kokkauksena oli Saltavallao-niminen ruoka, jota hieman tuunasin, koska kyseessä oli melkein viimeinen haastekokkaus tälle vuodelle. Ohjeen otin Spain on a Fork-blogista ja laitoin siihen lisäksi loput jääkaapissa olleesta chorizosta. 

Saltavallao – espanjalainen leipä-kananmunapannu kahdelle

• 10 cm pätkä patonkia kuutioiksi leikattuna
• 10 cm pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni sipuli viipaleiksi leikattuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä paprikaa (keltainen ja oranssi) viipaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia (toinen huomattavan suuri) kuutioiksi leikattuna
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vettä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Ensin paistoin leipäpaloja hetkisen oliiviöljyssä ja nostin ne lautaselle odottamaan. Sitten tein saman chorizolle, niitä ei pidä paistaa liikaa, niistä tulee kuin kuivaa korkkia helposti. Seuraavaksi pannulle pääsivät chorizorasvaan ja pieneen lisätilkkaan öljyä sipulit ja valkosipulit. Niiden päälle kippasin parin minuutin päästä tomaattikuutiot ja paprikaviipaleet. Paistelin niitä viitisen minuuttia ja lisäsin vettä pannulle sen verran, että sinne muodostui pieni kastike, jonka annoin kiehua parisen minuuttia. 

Maustoin seosta suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Sitten kumosin mukaan leipäkuutiot ja chorizoviipaleet ja sekoittelin. Rikon pannulle kaksi kananmunaa ja laitoin kannen päälle. Minuutin kuluttua sammutin liekin pannun alta ja annoin kananmunien kypsyä melkein kokonaan kannen alla jälkilämmössä. Keltuainen jäi sopivasti juoksevaksi. Annoksiin vielä päälle hieman pippuria ja tuoretta basilikaa. 

Tämä muistutti aika paljon shaksukaa, oli oikein kiva yhden pannun ruoka tänä iloisena päivänä. Ja olisi ollut ilman chorizoakin, kuten Albert teki. 

Valkoista kalaa punaisessa kastikkeessa

Tätä kalaruokaa söimme jo muutama päivä sitten, mutta nyt sen postaan, kun La Vuelta vielä jatkuu. Otin ohjeen tähän tietysti Spain on a Fork-blogista. En ole ihan varma mitä kalaa olimmekaan ostaneet, mutta luulen, että se oli turskaa. Palanen oli hyvin pieni, noin 125 g, joten kovin suurta ähkyä sen syömisestä ei saanut aikaan. Albert käytti tomaattisäilykettä, mutta meillä oli sopivasti tuoreita tomaatteja todella kypsinä, joten tietysti käytin niitä. Pienensin ohjetta sopimaan kalapalalle. 

Valkoista kalaa tomaattikastikkeessa

• 1 pieni uuden sadon sipuli
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 125 g valkoista kalaa, mahdollisesti turskaa (en tullut tarkistaneeksi asiaa ennen kuin pakkaus oli mennyt kierrätykseen)
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl valkoviiniä (oma lisäykseni)
• 4-5 pienikokoista eriväristä tomaattia
• 1 rkl tomaattipyrettä (oma lisäykseni, jotta sain tuubin käytettyä loppuun)
• 1 tl sokeria
• tuoretta lehtipersiljaa

Kuivasin kalapalan ja leikkasin neljään osaan. Ripotin paloille suolaa ja pippuria ja pyörittelin ne vehnäjauhoissa. Silppusin sipulit ja tomaatit, riivin valmiiksi lehtipersiljaa. Pyysin kölviltä lasiin hieman viiniä. 

Paistoin ensin oliiviöljyssä vehnäjauhoissa pyöriteltyjä kalapaloja minuutin pari kummaltakin puolelta ja nostin palat lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä pannulle ja perään sipulit, joiden annoin kuullottua noin viitisen minuuttia, varoin polttamasta niitä. Sitten lisäsin pannulle ensin tomaattipyreen ja viinin ja parin minuutin päästä tomaattikuutiot. Sekoittelin ja maustoin kastikkeen suolalla, pippurilla ja sokerilla. 

Kun kastike oli kiehunut sopivasti kokoon noin puoleen nostin kalapalat kastikkeeseen ja käänsin niiden kylkeä, jotta ne saivat kastikekylvyn joka puolelleen. Pienensin kaasuliekin ihan pienelle ja nostin kannen päälle. Minuutin kuluttua sammutin liekin kokonaan. Jätin kalan hautumaan kypsäksi noin viideksi minuutiksi kannen alla. 

Söimme persiljalla viimeistellyn kalan kastikkeineen leivän kanssa aivan viimeistä tippaa myöten, oli todella hyvä ja kevyt ateria. 

Tänään La Vueltassa oli ns. välipäivä. Eli kokonaiskilpailu oli melkein tauolla tasamaan etapilla, toki kaikkien piti ajaa sekin maaliin, välttää kolarit ja pysyä terveenä. Etappi sopi erityisesti kirimiehille, mutta heitä ei kauhean paljon ole ollut mukana alun alkaenkaan, eikä enää kisan lopulla monen jouduttua keskeyttämään. Uhkailin eilen jo Jumbo-ruojaketjua boikotilla, jollei Sepp Küssin anneta voittaa. Tietysti ymmärrän, ettei se nyt ruokakaupan asia ole päättää, vaikka onkin joukkueen pääsponsori. Luin myöhemmin illalla muutamastakin paikasta, että ilmassa on tosiaan Seppin puolesta enemmänkin rummutusta. Että Primoz Roglicia ja Jonas Vingegaardia on syytetty itsekkyydestä ja siitä, etteivät he pyöräilyn supertähtinä olisi tukeneet monet kerrat heitä apuajajana auttanutta Seppiä, joka nyt on itse kilpailun kärjessä, vaikkakaan ei kovin suurella marginaalilla. Siihen henkeen, että pysyköön domestique lestissään. 

Huomenna se viimeistään nähdään. Jokaisen on tietysti itse ajettava maaliin niin helpommat kuin raskaammatkin etapit. Onneksi enää ei ole aika-ajoa, joten se ei tässä kohden "sotke" tilannetta. Minä toivoisin kovasti, että Sepp voittaisi, jaksaisi ajaa tarpeeksi kovaa ja saisi joukkueessa jokaisen tuen. Vaikka sitten jäisikin aiemmin suurempia menestyksiä saavuttaneilta tämä voitto saamatta. 

Etapin voittajaksi ajoi tänään italialainen Alberto Dainese ja kokonaiskilpailun kärki säilyi muuttumattomana. Huomenna se sitten ratkeaa, tämän vuoden La Vuelta. 

Kuva on otettu Utrechtissa pyörämessuilla 2016,
silloin Jumbon kanssa tallia sponsoroi Lotto,
nyt talli on Jumbo-Visma

Lohta ja munakokkelia riisinkeittimessä – ja sitä riisiä myös

Näin joitakin aikoja japanilaisessa vlogissa miten sinkkunainen valmisti ruokaa sukulaisille joulun alla, hän laittoi riisiä keittimeen ja siihen päälle kalafileen kypsymään. Minusta tuo näytti sen verran kiinnostavalta, että etsiskelin ohjeita tämmöiseen ruokaan. Ja niitähän on vaikka millä mitalla, joitten ainoa mutta paha vika on se, etteivät ne ole leimallisesti korealaisia, eivät taida olla japanilaisiakaan. Mahdollisesti on kyse kiinalaisesta ruokalajista tai ihan vaan yleisaasialaisesta, kuten unni arveli. Pystyin joustamaan sen verran, että hongkongilaisen blogin ohjeella menin, oli meillä ruokajuomana sentään tilkat sojua ja söimme korealaisilla metallipuikoilla. Close enough. 

Riisiä, lohta ja kananmunaa riisinkeittimessä

• 300 g lohta
• 1 mittakupillinen pyöreäjyväistä riisiä
• 1,5 saman riisinkeittimen mittakupillista vettä
• 1 rkl luumusiirappia
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl kalakastiketta (ei ollut osterikastiketta)
• pippuria
• 0,5 tl gochugaru-chilihiutaleita (koska halusin elää vaarallisesti)
• 3 kananmunaa
• kevätsipulisilppua
• seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä

Hieman soveltelin keitinliemen kanssa, sillä minulla ei ollut ihan kaikkia aineita, joita ohjeessa käytettiin. Tavoittelin kuitenkin suolaisen makeaa lientä ja käytin ylläolevia aineksia. Olin pessyt riisin ennalta ja kaatanut märän riisin riisinkeittimen kulhoon. Sekoitin liemen kupissa ja jätin odottamaan, maistoin sitä kielenkärjellä ja kyllä se maistui sekä suolaiselta, että makealta ja ihan vähän chililtä. Justeeraisin määrää sitten, kun olisin valmis laittamaan keittimen päälle. 

Leikkasin lohen nahattomaksi, poistin ruodot ja reunojen rasvat ja leikkasin vielä lohen noin tikkuaskin kokoisiin paloihin. Lähdeblogissa kalapala laitettiin kokonaisena, minä tahdoin varmistaa kypsymisen paloittelemalla. Nostin kalapalat riisin päälle ja kaadoin siihen sitten päälle liemen, sitä ei ollut ihan niin paljon kuin keittimen asteikon mukaan pitäis olla tuolle riisimäärälle, joten lisäsin mukaan vielä hieman vettä. 

Laitoin riisinkeittimen regular-asetuksella päälle ja jäin odottamaan. Aika pian alkoi keittimen tienoilla leijua hyvää tuoksua, mikä antoi odottaa positiivista lopputulosta. Kun keittimessä oli aikaa jäljellä 6 minuuttia, avasin kannen. Riisi oli melkein kypsää ja kala oli aivan sopivan kypsää myös. Kaadoin riisin ja kalapalojen päälle kolme kevyesti vatkattua kananmunaa ja laitoin kannen kiinni. Kuuden minuutin kuluttua keitin soitti tiluliluliinsä ja menin katsomaan mitä keittimelle nyt kuului. Kananmuna oli juuri sopivasti hyytynyt eikä ruoka näyttänyt mitenkään kertaallen syödyltä, vaan ihan hyvältä sen lisäksi, että tuoksui oikein houkuttelevalta. Rikoin pintaa hieman riisikauhalla, jolloin kananmunasta muodostui munakokkelia ja kalapalat hieman hajosivat. 

Annoksiin kauhoin tätä yhdenpadanihmettä ja pinnalle ripottelimme kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli tosi hauska, nopea ja helppo ruoka, eikä tullut tiskiäkään hirveästi. Riisin pohjaan oli muodostunut pieni paahtunut kerros, etenkin ensimmäisen ja toisen annoksen välissä, kun keitin oli vielä lämpimänäpitoasetuksella. Vähän vähempikin määrä olisi riittänyt, riisiä 0,75 mitallista ja kaksi kananmunaa, niin olisi ollut juuri passeli kahden hengen annos. Pitää kokeilla sillä malliston pienimmällä riisinkeittimellä, mahtuuko matka-annos riisiä ja kalaa siinä kypsymään. 

Tätä en lisää CampaSimpukan ylälaidan millekään välilehdelle, mutta tosi hauska ohje ja laittaa miettimään mitä  muuta voisi riisinkeittimeen laittaa riisin kanssa kypsymään. Isoja katkarapuja? Tofua? Kasviksia? Pitää kokeilla.