Aasialaiset kesäkurpitsat

Antti näki tämän Hesarissa Minna Rautio-Pakasteen ohjeen aasialaisista kesäkurpitsoista ja niitä minä tänään tein maustumaan. Vielä ei siis ole maistettu, mutta purkki on jääkaapissa tekeytymässä. Puolitin ohjeen. 

Aasialaiset kesäkurpitsaviipaleet

• 300 g kesäkurpitsaa (1 keskikokoinen kurpitsa)
• palanen tuoretta inkivääriä
• 2 dl vettä
• 1,5 dl riisiviinietikkaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 tähtianista
• 1 rkl korianterin siemeniä
• 1 nippu tuoretta korianteria

Aloitin pesemällä säilöntäpurkin huolellisesti, pesin myös toisen, kun en osannut heti arvioida minkä kokoisen purkin oikein tarvitsen. Myös kannet pesin hyvin. 

Keräsin liemen ainekset kattilaan, veden, etikan, sokerin, suolan, tähtianikset ja korianterin siemet. Viipaloin pestyn kesäkurpitsan mandoliinilla muutaman millin viipaleiksi ja kuorin ja viipaloin inkivääripalan. Huuhtelin korianterinipun ja painelin sitä paperilla, irrottelin nipun muutamiin pienempiin eriin. 

Asettelin suorasivuiseen lasipurkkiin (valitsin lopulta sen pienemmän purkin) vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita, inkivääriviipaleita ja korianteria. Kiehautin liemen niin, että sokeri liukeni kokonaan. Kaadoin kuuman liemen sattumineen purkkiin, liemen tuli peittää kaikki ainekset kokonaan. Laitoin kannen kiinni ja jätin purkin viilenemään pöydälle ennen kuin siirsin sen jääkaappiin. 

Tästä pitäisi tulla kiva sivuke monenlaisillekin ruokalajeille, mutta etenkin rakastamilleni korealaisille ruokalajeille.  

Possunfile sipulikastikkeella

Tänään on tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteemme viimeinen päivä, voin hyvin myöntää, että hyvä niin. Ostin eilen oikein pienen possun sisäfileen, painoa sillä oli vain 350 g ja siitä tein tänään ruokaa. Arvoin pitkään kahden ohjeen välillä, mutta päädyin viimein tähän. En tehnyt ihan niin kuin ohjeessa, mutta lopputulos oli todella hyvä. 

Lähdeohjeessa käytettiin valmista sipulikeittoa, itsetehtyä tai purkista, mutta minä tein kastikkeen alusta asti. Meillä on kyllä Alankohollannista ostettu pussi sipulikeittoa, mutta en nyt halunnut käyttää sitä, sillä pakkauksen kuvassa keitto  näytti niin laihalta. Ajatelkaa, joskus voi kuvituskuvakin olla sellainen, ettei se houkuta käyttämään. Tuunaan joskus keiton keittona meille ateriaksi. 

Possun sisäfile sipulikastikkeella

• kolme tanakkavartista uuden sadon sipulia (1 punainen ja kaksi keltaista) varsineen viipaloituna
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl punaviiniä
• 1,5 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 pieni possun sisäfile kalvoista siivottuna
• suolaa ja pippuria
• 1 tl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• 1 pieni pallo mozzarell

Mysiytin ensin sipuleita voin ja oliiviöljyn seoksessa noin vartin verran, että ne oikein laiskistuivat ja alkoivat karamellisoitua. Lisäsin mukaan viinin, kasvisfondin ja vettä sen verran, että kastiketta oli riittävästi. Arvioin sen ihan holkkumalla, aioin laittaa fileen uuniin pienessä lasivuokassa ja kastikkeen piti riittää melkein peittämään file. Jätin kastikkeen kiehumaan miedolla lämmöllä. Laitoin pannulle muutaman oksan tuoretta timjamia. 

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Kuivasin fileen pinnan ja leikkasin kalvot ja näkyvät rasvat pois, hieroin fileen pintaan suolaa ja pippuria. Kuumensin toisella pannulla voita ja oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistoin fileen pinnat kiinni. Otin esille uunin kestävän lasivuoan ja nostin fileen vuokaan. Kumosin toiselta pannulta fileen päälle ja reunoille kastikkeen. Laitoin fileeseen lihamittarin ja tavoitteeksi 68 astetta. Ennen uuniin laittamista fileen sisälämpö oli 38 astetta. 

Kypsyminen 68 asteeseen kesti  noin 40 minuuttia. Kun mittari piippasi, nostin vuoan uunista ja fileen siitä peltilautaselle, kaavin sipulinpalat pois pinnasta. Käärin lautasen folioon. Annoin fileen levätä noin 10 minuuttia. Sipulikastike odotti sen aikaa vuokassa. 

Nostin uunin lämpötilan 200 asteeseen. Lepotauon jälkeen leikkasin fileen noin sentin viipaleiksi ja nostin palaset takaisin peltilautaselle. Lusikoin kastikkeen viipaleiden päälle ja siihen pinnalle vielä viipaloidun mozzarellan. Nostin lautasen uuniin siksi aikaa, että mozzarella pehmeni, mutten malttanut paistaa niin kauan, että se olisi ruskettunut, en halunnut lihan kypsyvän liikaa. Olisi pitänyt käyttää grillivastusta.  

Annoksiin nostin airfryerissä paahdettua porkkanaa ja perunanpuolikkaita ja kummallekin puolet lihaviipaleista sulaneen juuston ja sipulikastikkeen kanssa. Koristeeksi vielä tuoretta timjamia. File oli aivan täydellisesti kypsynyt ja kastike syvän makuinen, muttei liian suolainen. 

Tour de Francen viimeinen etappi alkoi vasta myöhemmin illalla. Tästä tuli aivan erilainen päätösetappi! Reitti oli erilainen kuin aiemmin, lähempänä viime vuotista olympialaisten reittiä. Jossain vaiheessa ilmeni, ettei Tadej Pogacar tyydy vain ajelemaan omiensa suojassa maaliin, vaan hän näytti kokeilevan etapin voittoa. Vettä satoi välillä aivan hirveästi. Wout van Aert oli kumminkin nopeampi ja otti suurempia riskejä. Tadej varmaan palautti mieleensä, että tärkeämpää on kuitenkin tulla maaliin vaikka viidentenä, kuin kaatua ja menettää kaiken. Enpä tällaista päätösetappia muista, vaikka olen katsonut Tour de Francea ainakin 20 vuotta. Wout van Aert voitti etapin ja siitä olikin pitkä aika, kun viimeksi Tour de Francen päätösetappi on voitettu soolokirinä massakirin sijaan. Hienoa. Tadej oli lopulta neljäntenä maalissa, ehjänä ja koko kilpailun voittajana. Tämä oli hänen neljäs Tour-voittonsa. Nyt meillä alkaa ruokahaastepaussi kunnes La Vuelta alkaa 23.8.2025. 

Fish à la minute ja tomato tian

Meillä on ystävä, jolla on tapana kertoa tarinoita hyvin värikkäästi ja jos ei tykkää kirosanojen käytöstä, kannattaa välillä laittaa sormet korviin. Kerran hän kertoi ravintolaruokailusta, joka ei mennyt ihan putkeen. Suuri seurue vietti perinteistä juhlapäivää ja tilasi kaikille tartarit. Ne saapuivat pöytään pitkän odottamisen jälkeen ja olivat pinnaltaan kuivia eivätkä muutenkaan ihan parhaita. Ystävämme kertoi tarjoilijalle, että tämä ei kelpaa (varmaankin omaan hienostuneeseen tapaansa) ja tämän jälkeen paikan omistaja/chef saapui pöydän ääreen ottamaan palautetta vastaan. Hän sanoi rannikkoaksentillaan, että "luuletsä että mä voin tehdä 100 tartaria à la minute, kun talo on täynnä" jne. Meille jäi sanonnaksi, että kun mitä tahansa toivoo tapahtuvan nopeasti, toinen sanoo sormea sosotellen, että luuletsä, että mä voin tehdä tämän tai tuon á la minute. Ystävällämme oli myös lempinimi tälle chefille, mutten laita sitä nyt tähän kumminkaan. 

Nyt on menossa jo toiseksi viimeinen päivä tämänvuotista ranskalaista ruokahaastetta ja tarkoitus oli syödä jotain kalaa. Kävin aamulla kaupoilla ja löysin kohtuuhintaisen pala kuhaa. Etsin sille ohjetta ja löysinkin sellaisen, sen nimi on kaksikielisesti Fish à la minute. Löysin sen tältä verkkosivulta. Sivukkeeksi tein tomaattitianin ja sen ohjeen otin täältä. 

Fish à la minute

• 200 g nahatonta kuhaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl pankomurua
• tuoretta persiljaa
• 1 rkl voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl Noilly Prat-vermuttia
• 0,5, dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pieniä kapriksia (oma lisäkseni)

Tomato tian

• 2 tomaattia (punainen ja vihreä)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuumensin uunin 200 asteeseen (ettei vaan talossa tulisi vilu). Odotellessa valmistelin kuhan ja tomaatit omiin metallivuokiinsa. 

Leikkasin tomaatit viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljyyn valkosipulimurskan. Sutikoin toisen vuokan pohjalle hieman valkosipulista öljyä ja asettelin tomaattiviipaleet hieman limittäin toistensa päälle. Levitin pienellä sudilla loput öljystä ja valkosipulista tomaattiviipaleiden pinnoille. Hieman suolaa ja pippuria sekä muutama oksa timjamia. Laitoin tomaatit uuniin 200 asteeseen. 

Toiseen vuokaan sommittelin kalan, ensin pohjalle hieman öljyä ja siihen kalapalat (kuha oli kahtena vähän erikokoisena palana pakkauksessa), pinnalle suolaa ja pippuria, hieman pankomuruja, persiljasilppua ja voikuutiot, sekä omana lisäyksenä kaprikset, ajattelin, että niiden kirpeys sopisi tähän ruokaan. Lorautin kalojen ympärille hieman vermuttia ja valkoviiniä. 

Kun tomaatit olivat olleet uunissa 10 minuuttia, nostin kalavuoankin uuniin. Paistoin niitä yhdessä vielä noin 20 minuuttia. Kalapalat olivat niin pieniä ja ohuita, että tässä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti ja viinistä ja voista muotoutui hyvänmakuinen kastike. Tomaatti olisi voinut paahtua hieman kauemmin, mutta oli se hyvää näinkin. En nyt sitten tiedä miksi kalaruoka oli nimetty fish à la minuteksi, sillä sen valmistaminen vei kyllä ainakin puoli tuntia, vaikkei sekään kyllä mikään pitkä aika ole. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, joka oli tyypiltään hilly, eli mäkinen muttei ihan vuorinen. Jännää oli taas, Kaden Groves, jolle tämä oli ensimmäinen Tourinsa ja roolina apuajaja. Hienoa! Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Huomenna sitten ajetaan seremoniallinen päätösetappi illansuussa Pariisissa ja Tadej Pogacar astuu voittajana palkintopallille, mikäli siis ajaa senkin etapin maaliin. 

Ranskalainen aprikoosikakku

Leivon nykyään todella harvoin mitään makeaa. Ei tunnu löytyvän riittävän pieniä taikinoita, sillä emme saa syötyä kovin suuria leivonnaisia säällisessä ajassa. Nyt etsin pienen kakkuohjeen tuoreille aprikooseilla, ohje on peräisin täältä. Siinä oli alunperin tehty kakku luumuilla, mutta mainittiin, että myös aprikoosit, persikat ja nektariinit käyvät yhtä hyvin. Puolitin ohjeen ja tein todella pienen kakun. Konvertoin joltisellakin epätarkkuudella, pitkästä aikaa ohjeessa piti muuttaa mittoja. On minulla amerikkalaiset cup-mitat kyllä, mutta tykkään laittaa ainekset joko deseissä tai grammoissa. 

Ranskalainen aprikoosikakku

• 125 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria (näköjään ohjeessa oli käytetty tomusokeria, mutta käytin tavallista sokeria)
• 2 kananmunaa 
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa
• puolikkaan vaniljatangon siemenet veitsellä raaputettuna
• voita vuoan reunojen voiteluun + 2 rkl vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 6 aprikoosia (oikeastaan 5,5 koska yksi puolikas ei mahtunut suosiolla)
• 1 tl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl tomusokeria

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja leikkasin pienen rengasvuoan (halkaisija 18 cm) pohjalle palasen leivinpaperia. Voitelin vuoan reunukset ja sipaisin hieman voita pohjallekin ja laitoin paperin kiinni voisipaisuun. Jauhotin reunat vehnäjauhoilla. 

Vatkasin yleiskoneen kulhossa pehmeää voita ja sokeria hetkisen ja lisäsin mukaan kananmunat yksitellen. Nyt menivät viimeiset Ranskan kananmunat, olivat melko pieniä, mutta ajattelin niiden riittävän. Seuraavaksi lisäsin maidon ja lopuksi vielä vaniljansiemenet, jauhot ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi, vältin liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkastu. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja tasoittelin pinnan. Leikkasin aprikoosit puolikkaiksi ja asettelin taikinan pinnalle leikkuupinta ylöspäin. Ripotin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria taikinan ja aprikoosien pinnalle. 

Paistoin kakku yhteensä noin 60 minuuttia. Ohjeen mukaan suuremmassa kakussa paistoaika olisi 45 minuuttia, mutta tätä pientä kakkua piti kyllä vain paistaa ja paistaa. Tunnin kohdalla se oli viimein kypsä, reunat alkoivat jo tummentua. Laitoin loppupuolella jo leivinpaperiarkin kakun päälle. 

Aprikoosit aivan hilloontuivat kakun pinnalla. Sirottelin pintaan hieman tomusokeria. Annoksiin leikkasin pienet palaset ja otin myös hieman Sia-vaniljajäätelöä sivukkeeksi. Juomana jääkahvia. Pystyi syömään! Mutta onneksi kakku ei ole suurempi, tämän varmaan jaksamme syödä. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeisen etapin pituutta piti lyhentää, koska ranskan vuoristoalueella ilmeni eilen jotain karjatautia ja liikenteen vähentämiseksi tautialueella, otettiin matkasta pois noin 40 km. Lähetys alkoi vasta kolmen jälkeen. Katsoimme kaiken mitä oli nähtävillä ja nousuun päättyneen etapin nopein oli jännittävän lopun jälkeen Thymen Arensman, se oli hänen toinen etappivoittonsa tässä kisassa. Toiseksi ajoi Jonas Vingegaard ja kolmanneksi Tadej Pogacar aivan Arensmanin perässä. Kokonaiskilpailun kärkeen tällä ei ollut vaikutusta. Huomenna on toiseksi viimeinen etappi ja se on hilly-tyyppinen. Näyttäisi siltä, että voittaja alkaa olla jo varma, mikäli vain Pogacar Pariisissakin ajaa maaliin.  

Coq Au Vin Rosé

CampaSimpukassa on tätä päivää ennen kaksi kukkoa viinissä-postausta. Ensimmäisen tein jo blogin ensimmäisenä kesänä ja toisen 11 vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla tein ruoan punaviiniin ja toisella kerralla valkoviiniin, eikä kummallakaan kerralla padassa ollut kukkoa. Niinpä nyt olikin sitten luonnollinen jatkumo näin vuosikymmen myöhemmin käyttää roseviiniä, eikä vieläkään kukkoa ollut padassa. Otin vinkkejä ruokaan täältä, mutta tein aikalailla kuten itse tahdoin. Tällä kertaa minulla oli broilerin sisäfileitä, ei nahkaa eikä luuta. 

Coq Au Vin Rosé – roseviinibroileria

• 3 viipaletta pekonia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 porkkana
• 5 uudensadon hoikkaa sipulia varsineen
• 4 kynttä valkosipulia
• 6 ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 8 broilerin sisäfilettä
• suolaaa ja pippuria
• 2 rkl konjakkia
• 3 dl kuivaa roséviiniä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• iso nippu tuoretta timjamia

Aloitin leikkaamalla pekonin pieniin suikaleisiin, kuorin porkkanan ja viipaloin sen pieniin paloihin. Kuorin sipuleitten ja valkosipuleitten uloimmat kuoret ja leikkelin sipulit paloihin, mutta valkosipulinkynnet jätin kokonaisiksi. Leikkasin sienet puoliksi. 

Pintamaustoin broilerinfileet suolalla ja pippurilla. Kuumensin paistinpannua ja laitoin pekonipalat paistumaan. Hetken päästä lisäsin pannulle hieman öljyä ja voita ja lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit, porkkanat ja sienet. Sekoittelin ja annoin kaikkien ainesten paistua noin 10 minuuttia. 

Kumosin ainekset pannulta lautaselle ja lisäsin pannulle hieman öljyä ja paistoin broileripalojen pintoja molemmilta puolilta muutaman minuuttia. Kaadoin pannulle konjakin ja kun se oli hieman kiehunut kokoon, lisäsin viinin ja kasvisfondin. Palautin kasvis-pekoniseoksen pannulle ja sekoittelin taas. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että ainekset olivat sopivasti melkein nesteen peitossa. Nostin pinnalle nipun timjamia ja laitoin pannun ylle kannen. 

Annoin ruoan kypsyä melko miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia ja otin sitten kannen pois. Maistelin lientä ja lisäsin vielä suolaa ja pippuria. Lisäsin hieman vauhtia pannun alle ja annoin liemen vielä hieman kiehua pois. 

Sivukkeena oli persiljaperunoita. Keitin muutaman uudensadon siiklejä ja kun ne olivat kypsiä, annoin niiden kuivahtaa kattilassa hetkisen. Sekoitin perunoihin suolaa, pippuria ja nokareen voita ja paljon tuoretta persiljaa. 

Söimme noin puolet pannullisesta ja huomiselle jäi vielä hyvä annos kahdelle, keitän huomenna riisiä sivukkeeksi. 

Tour de Francen 18. etappi oli oikea vuorietappi Alpeilla. Siitä oli koko matkan mittainen lähetys ja katsoimme sitä alusta asti. Oli muuten hassu tunne, kun aamulla tarkistin tilastoista miten Nairo Quintana on pärjännyt, sillä häntä ei paljon kuvissa näkynyt. Ihmettelin sitä eilen myös Antille. No, ei kovinkaan hyvin, tai toisaalta ei mitenkään huonostikaan siihen nähden, ettei hän ole mukana koko kisassa! Se oli toukokuussa, kun hän oli mukana Giro d'Italiassa! 

Tänään nopein oli Ben O'Connor ja Tadej Pogacar jätti lopussa Jonas Vingegaardia vielä vähän lisää, se on ollut trendi nyt, Jonas ei vaan pysty vastaamaan. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Oeufs en Cocotte – vesihauteessa kypsennetyt kananmunat

Tänään päivän ranskalainen kokkaus tuli jo aamiaiselle, sillä iltapäivällä meillä oli menoja, eikä ollut aikaa ja tarvetta valmistaa enempää ruokaa kotona. Etsin ranskalaisia aamiaisruokaohjeita ja valitsin niistä tällaisen kuin Oeufs en Cocotte. Sana cocotte viittaa pieniin korvallisiin astioihin, joissa annokset valmistetaan uunissa vesihauteessa (bain marie). Minulla ei ollut sellaisia pieniä korvallisia astioita, mikä on itse asiassa kummallista. Minulla on ollut vuosien varrella niin paljon tiettyä ruokaa varten just-eikä-melkein-astioita, mutta cocotteja ei ole koskaan ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, olisin saattanut laittaa ne viime talvena kiertoon, kun vähensimme astioita ja ruoanlaittovälineitä ainakin puoleen. 

Luin ohjeita tähän ruokaan monesta paikkaa ja olen melkoisen varma, että olen tehnyt niitä aiemmin ja postannutkin ne, mutta kun blogilla on ikää jo 14 vuotta ja tekstejä on yli 2400, en millään enää löydä kaikkia enkä viitsi selata niin paljon. Käytin alussa paljon huterammin tunnisteita ja sittemmin liiallisesti. Mutta sen muistan, että sinä aamuna, kun tein niitä ajattelin jostain syystä kurssikaveriamme Paulaa. 

Tästä ruoasta vielä pitää mainita, että siihen on käytetty erinomaisia ranskalaisia kananmunia, sillä niitä oli vielä matkalta kulkeutunut kotiin asti. Ranskassa kaikki ostamamme kananmunat ihan hintaryhmästä riippumatta ovat olleet erinomaisen hyviä, niin nämäkin pienehköt ruskeat kananmunat. Niissä on muuten melkein aina todella paksu kuori, eikä rikkoessa koskaan saa ärsyttäviä pieniä kuorenpaloja pannulle tai taikinakulhoon. 

Oeufs en Cocotte kahdelle

• kiehuvaa vettä uunivuokaan
• 1 tl voita
• 2 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa
• 2 tl yrttimaustettua ranskankermaa
• 2 viipaletta juustoa (oli vain leivälle laitettavaa mitä lie kermajuustoa)
• pippuria
• ruohosipulia

Kiehautin vettä keittimessä ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Sen kuumenemista odotellessa paistoin pannulla kaksi viipaletta pekonia ja kun ne olivat sopivan rapeina, nostin ne lautaselle ja leikkasin saksilla paloihin. 

Voitelin kaksi pientä kohokasvuokaa ja sommittelin reunoille juustoviipaleet ja pekonipalat. Lusikoin astian pohjalle pikkuisen ranskankermaa ja rikoin päälle kananmunat. 

Kun uuni oli kuuma, nostin pikkuvuoat uunin kestävään lasivuokaan ja kaadoin siihen kuumaa vettä noin pikkuvuokien puoliväliin asti. Nostin vuoan varovasti uuniin vettä loiskuttamatta ja paistoin cocotteja noin 16 minuuttia, niin että valkuaiset olivat hyytyneet, mutta keltuaiset olivat vielä pehmeitä. Kiersin pinnalle hieman pippuria ja ripottelin ruohisipulisilppua, varoin kuumia vuokia ja nostin ne patakinnas kädellä tarjoilulautaselle. 

Paistoin pekoninpaistopannulla pari viipaletta paahtoleipää ja niille lusikoimme kuumaa kananmunaa. Onneksi en laittanut yhtään suolaa, sitä oli pekonista riittämiin. 

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli jo 17. etappi. Katsoimme sitä tallenteelta palattuamme kotiin iltapäivän menoilta. Kyseessä oli 160 km mittainen tasamaan etappi. Etapin lopulla alkoi sataa ja hyvin lähellä maalia sattui suuri kolari. Vain kymmenkunta ajajaa ehti sen alta loppukiriin, jonka nopein oli Jonathan Milan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Burgundinpata haudutuspadassa revisited

Tour de Francessa alkoi viimeinen kolmannes ja olemme päässeet hieman edistymään kotiinpaluuhommissa. Autosta on tuotu taloon kaikki karkkipussit ja pyykit, vuodevaatteet on pesty ja untuvatyynyt ovat taas niin pulleita, että niiden ahtaminen tyynyliinoihin tulee olemaan challenge, kuten Ameriikassa sanotaan. 

Aloitin päivällisen valmistelun heti aamiaisen jälkeen. Tai oikeastaan jo ennen sitä, sillä nostin paistipalan jääkaapin nollalaatikosta pöydälle lämpenemään jo heti kohta herättyäni. Vilkuilin aiempia omia postauksiani burgundinpadasta ja otaksuin, että osaan kyllä tämän ruoan tehdä. 

Burgundinpata

• 50 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon punasipulia (ilman varsia)
• 1 valkosipuli (ei kynsi, vaan koko sipuli)
• 1 porkkana kuorittuna ja paloiksi leikattuna
• 8 herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1000 g naudan sisäpaistia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviö
• suolaa ja pippuria
• 3 dl vettä
• 3 rkl kasvisfondia
• 5 dl punaviini
• 3 rkl tomaattipyrettä
• bouquet garni: tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa oksina, paistinarulla yhteen kimpuksi sidottuina
• tarjoiluun tuoretta persiljaa

Laitoin haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella. Paistoin ensin pekonisuikaleita pannulla muutaman minuutin ja kun rasva oli irronnut pannulle, lisäsin sille pienen lorauksen oliiviöljyä, porkkapalat, sipulit (kokonaisina, olivat pieniä) valkosipulin (kokonaisena, kärki poisleikattuna) ja sieniviipaleet. Paistelin kaikkia niitä muutaman minuutin ja samalla leikkasin paistipalan suurehkoihin kuutioihin. 

Kun kasvikset olivat hieman saaneet väriä, kumosin ne haudutuspataan ja lisäsin pari desiä vettä pannulle. Annoin veden kiehahtaa ja raaputin puulastalla makupartikkelit veteen. Kaadoin veden pataan. Kuumensin pannun uudelleen ja lisäsin sille nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin lihakuutiot kolmessa erässä niin, että ne saivat väriä ja joka välissä irrotin pannulta veteen mitä siitä nyt irtosi ja lisäsin pataan. Vettä kului noin 3 dl kaikkiaan. 

Kun padassa oli koko lihakuutiomäärä, lisäsin sinne tomaattipyreen, kasvisfondin, suolaa, pippuria, viinin ja sekoitin. Pinnalle asetin yrttikimpun. Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia, liha mureutui nopeammin kuin olin odottanut, joten ehdimme syömään burgundinpataa jo ennen kuin Tour de Francen kuudestoista etappi ehti maaliin. Sivukkeena oli lyttypottuja airfryerissä.

Edit: tästä syömme kolme kertaa, laitoin pakastimeen kaksi kahden hengen annosta ja vielä noin 2 dl vahvaa lientä, joka käy vaikka lihapullakastikkeen pohjaksi. 

Tänään etappi päättyi ns.Vanttuulle, eli Mont Ventouxille. Jännittävän etapin nopein oli Valentin Paret-Peitre ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hieman kisaili lopussa, mutta järjestys ei muuttunut, Tadej Pogacar otti muutaman lisäsekunnin lisää johtoonsa. 

CampaReissu1/2025 viikko 15

Nyt alkoi reissun viimeinen viikko, joka jää myös vajaaksi. Muutama päivä vielä ja olemme kotona. 

Torstai 17.7.2025 päivä 99

Leirialue Ölandin saarella oli todella kiva, syrjäinen, hiljainen. Lähdimme vähin äänin puoli yhdeksän maissa ja tarkoitus oli katsoa muutama kirkko ennen saarelta poistumista.

Katsoimmekin neljä kirkkoa, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki olivat vielä kiinni. Yhden äärellä ei ollut aukiolokylttiä, mutta ovi oli raollaan. Yhden äärellä oli kyltti, josta oli melko omatoimisesti lyhennetty aukioloa iltapäivästä pari tuntia. Kätevää. Muutama muu kirkko matkan varrelta on myös kuvassa.

Kastelukannuissa on selkeä trendiväri, #mustaonuusimusta

Yksityiskohtia kirkoilla aina riittää, hienoja lukkoja, virsukirjoja #notypo , ovia, kylttejä ja työkaluja, joilla kukkaistutuksia voi hoitaa.

Palattuamme mantereelle ja tielle E22 hoksasimme, että kartturi voisi pitää muutaman tunnin vapaata. Oikein nauratti. Kerran Suomessa lähdimme Kaustiselta Rovaniemelle ja siellä muistaakseni oli navin seuraava neuvo 190 km päässä. Tämä vielä vähän nokitti. Eikä se ollut mitenkään liioittelua. Ajaa posotimme E22 monta tuntia ja juuri ennen tuota kiertoliittymää poikkesimme ruokakauppaan. Söderköpingin jälkeen taas oli seuraava neuvo jotain 145 km päässä. Reitti kyllä voittaa kirkkaasti E4:n.

Vesitornejakin katsoimme muutaman ohi ajaessamme ja perinteinen HÖLÖ MÖRKÖ-kyltti näkyi.

Tukholman ohitus osui klo kolmen tienoille ja se meni oikein mukavasti. Ei ollut liikennehilloa, mutta sai siinä taas olla tarkkana liittymien kanssa. Hyvä, että kartturilla oli ollut ne kolmisen sataa helpompaa kilsaa kartturoitavana.

Tulimme Tukholman pohjoispuolella olevalle Vaxholmin saarelle kahdeksi viimeiseksi Ruotsin yöksi, tämä on jonkunlainen leirialueen ja WoMon risteytys. Vain nettivaraus on mahdollista, ei ole respaa, kaikki tarvittavat koodit (joita on monta) tulevat sähköpostiin ja paikat ovat melko #snugfit Mistään neljän metrin turvaväleistä (jotka varattaessa ehdottomasti vaaditaan) ei ole tietoakaan.

Mutta kyllä täällä kaksi viimeistä yötä ihan hyvin voi olla. Päivä oli kuuma, +31°C, nyt jo viilenee. Söimme epäranskalaisittain silliä ja perunaa, mutta jälkkäriksi #painperdu #köyhätritarit.

Perjantai 18.7.2025 päivä 100

Hyvänen aika, me olemme olleet reissussa tänään 100 päivää! Tämä on viimeinen kokonainen Ruotsi-päivämme. Olemme majoittuneina Vaxholmin saarelle leirialueelle, joka on saanut aika huonoja google-arvosteluita, mutta kyllä tämä meille kelpaa. Hinta on tietysti korkea verrattuna Ranskaan, mutta eihän tässä enää Ranskassa ollakaan. Antti kävi ajelemassa pyörällä ja löysi Insinöörikadun #kuihienooseon ja kirkon, joka häveliäästi piiloutui tuommoisen jättipersiljan taakse, tai saattoi se olla joku puukin. Kirkossa oli sisällä #loppis ja mehutarjoilu, siitä piti vähän maksaa, jos halusi mehua. Virsukirjat oli edustavasti laitettu hyvään paikkaan aivan minua varten kuvattavaksi. Kastelukannut olivat myös oivasti, olen torkottanut, ettei niihin saa #ikinäkuunapäivänä koskea, vaan ne pitää kuvata justiinsa kuten ne ovat. Tänään näin nätisti.

Antti kävi myös lautalla seuraavalla pikkusaarella, ei maksanut mitään ja siellä oli jotain linnoituksia, muttei paljon muuta mitään kiinnostavaa. Tällä meidän saarella oli vielä kunnantalo ja todella hieno elokuvateatteri. Smurffeja ja Superman olisi ohjelmistossa, mutta olisin odottanut, että jotain Saariston lapsia tai Göta Kanal-uusintoja.

Paloasemakin on jäänyt vähän alakynteen, tuosta ei enää ponnisteta hälytysajoon kovinkaan vauhdikkaasti.

Majakka vai vesitorni, siinäpä kysymys.

Päivällisenä meillä oli tänään helteen hieman hellitettyä pihvivartaat kasvissivukkein. Pystyi syömään ja oli kiva tiskata kunnollisella tiskipaikalla. Kuumaa vettä riitti, sai kaikki astiat puhtaaksi.

Nyt tässä loivennellaan iltaa kohti, lämpötila alkaa olla siedettävä. Autossa on ollut ilmastointi päällä aika kauan ja nyt sen voi kohta päästää lepuuttamaan. Huomenna koko päivä tässä Tukholman pohjoispuolella ja Kapellskärin tienoilla, illalla laivaan ja kohti Naantalia.

Lauantai 19.7.2025 päivä 101

Viimeinen päivä ennen laivaan ajamista tuntuu aina pitkältä, jos lähtö ei ole aamulla.

Vetkuttelimme taas leirialueella niin pitkään kuin mahdollista ja lopuksi jo kaikki tavarat kerättynä, ainoastaan enää sähkössä kiinni ja ilmastointi päällä. Oli luvassa hyvin lämmin päivä. Kuvassa 1 on ensiluokkainen leirialueen tiskipaikka. Altaita on monta vierekkäin ja matalan seinän takana vielä toinen mokoma. Hanat ovat sellaisia, joihin Suomessakin olemme tottuneet, lämmintä vettä tulee sieltä suunnasta, mistä odottaisikin tulevan ja on niin siistiä, ettei paremmasta väliä.

Emme viitsineet lähteä sen kauemmas enää kuljeksimaan, vaan kävimme vain katsomassa Östra Rydin kirkon, jonka tullessamme huomasimme liian myöhään. Olimme silloin jo ohittaneet risteyksen. Kirkko oli suljettuna, mutta katselimme sitä ulkoa ja myös kastelukannut tuli tarkastettua, saivat hyväksyntämme.

Sitten kävimme monessa kaupassa, meillä oli vielä vähän kruunuja jäljellä, kumpikaan ei muistanut miltä reissulta niitä ylipäätään oli ollenkaan. Käteistä ei kyllä juurikaan Ruotsissa tarvitse. Nyt ostimme vielä vähän kotiin vietävää ja matkaevästä. Kun emme enää jaksaneet kiertää kauppoja (vaikka niissä oli kyllä ihanan viileää), ajoimme Kapellskärin satamaan toisen kirkon kautta.

Pysäköimme suurelle P-alueella, ei maksa paljon, noin euron tunti. Ikkunoita on auki, kaihtimia kiinni, jääkaappiseinä varjon puolella ja pieni tuuletin tohottamassa. Kyllä tässä kestää muutaman tunnin olla. En tehnyt tänään mitään ranskalaista ruokaa, vaan ostimme ICA:sta hyvät salaattiannokset ja juustokakut. Vaihdoimme puolivälissä annoksia ja kumpikin versio oli todella hyvä.

Laivamme Finnsirius tuli hetki sitten satamaan ja nyt sieltä saapujat ovat purkautuneet ulos. Check-in alkaa vähän ennen kahdeksaa ja laiva lähtee sitten klo 21.45. Olimme ensin aikeissa mennä päivälaivalla, mutta kalkuloimme, että yölaiva hytillä maksaa vähemmän kuin leirialue+päivälaiva, emmekä tarvitse mitään ateriaakaan laivalla. Ja vielä etuna on tulla Suomeen aamulla ja ajaa siitä suoraan kotiin päiväaikaan.

Sunnuntai 20.7.2025 päivä 102

Uudehko Finnlinesin paatti oli kyllä oikein kiva ja hieno, mutta melkein puhkesin kyyneliin, kun hytissä ei ollutkaan telkkaria. Olin kyllä valinnut halvimman hytin, mutta aiemmin niissäkin on ollut telkkarit. No, kyllä selvisin siitäkin.

Aamulla oli melko jännä tunne autokannella, sinne pääsi jo puoli tuntia ennen satamaan saapumista ja hitsit että oli valoisaa ja hiljaista, yleensä autokansilla on ankeaa ja kova meteli. Sähköpaikoilla oli rivi matkailuautoja, oikein kattava kalostonäyttely eri maalaisten ja automerkkien suhteen.

Pääsimme aika nopeasti laivasta, kunhan noin puolet tuossa yllä olevassa kuvassa olevista henkilöautoista oli ajanut ulos. Nämä kaupunkien ja kuntien sloganit ovat toinen toistaan karseampia latteuksia, niitä pitäisi alkaa enemmänkin bongata. Raisiossakin on #todelladynaaminen #eikäkö

Auton navilla oli jotkut ihan omat suunnitelmat kotimatkan suhteen, sen mielestä Naantalista Jyväskylään on 420 km. Toinen navi oli enemmän järjissään. Yhden risteyksen jälkeen auton navikin pudotti 100 km ja tunnin pois matkasta ja oli sopivasti jännitettävää. Ettei vain aja harhaan 121 km päässä.

Otin matkalla aina kun mahdollista kuvan sirkusmainoksista ja ilokseni näin sellaisen Jyväskylässäkin! Mutten silti halua mennä sirkukseen, en varmaan koskaan enää mene.

Kotona on nyt sitten ihmetelty sitä miten kaikki on täällä hyvin, nuorisolaiset ovat asuneet täällä suuren osan ajasta, joten kaikki on tiptop, vähän pitää etupihaa ruokota. Autoni tankkikin on täysi, siitä jos mistä tietää, että lapsi on aikuinen, kun äidin auton tankki on palautettaessa täysi. ❤️

Olemme vähän purkaneet jo autoa, muttei kaikkea. Pyykkiä on pesty ja ruokaa tehty. On todella kiva olo, mutta vähän haikeakin. Joskus reissusta tullessa on ollut se, että sää on niin erilainen kuin matkalla, nyt ei ole sitäkään, sillä on yhtä lämmintä kuin edellisinä päivinä. 102 päivää kesti tämä CampaReissu emmekä ole vielä tehneet päätöksiä milloin on seuraava CampaReissu. Ei ainakaan ennen kuin kaikki pyykit on pesty!