Taas tapastelua –pikkuiset tonnikalakakut

Tänään oli taas lautasilla tapas-osastoa, sillä meillä ei ollut kauhean kova nälkä. Ohjeen näihin pikkuisiin tonnikalakakkusiin  otin tästä Spain on a fork-blogissa, olen vieraillut siellä ennenkin, muistelen nähneeni Albertin kokkailua aikaisemminkin. Olen alkanut muuten käyttää taas enemmän valkosipulia, joitakin vuosia en välittänyt siitä oikeastaan ollenkaan. Tästä ohjeesta tuli 11 pientä kakkua. Minulla ei ollut ohjeen vaatimaa tuoretta chiliä, joten pieni suippopaprika ulkonäkötuurasi ja käytin kuumuutta tuomaan chilihiutaleita. Kastikkeen tein aikalailla omasta tai asiakkaan päästä, sillä meillä ei ollut sopivaa jogurttia. 

Tonnikalakakkuset ja valkosipulikastike

Kakut

• 1 lasipurkki Lidlistä saatavaa MSC-sertifioitua tonnikalaa öljyssä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 sipuli
• ruohosipulia
• 1 pieni punainen suippopaprika
• 1 pieni oranssi suippopaprika
• 1 tl pimentonia
• 1/4 tk chilihiutaleita
• pippuria (suolaa ei tarvita, kalassa on sitä tarpeeksi)
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä paistamiseen

Kastike

• 1 purkki kermaviiliä
• sitruunamehua
• 1 valkosipulinkynsi
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia

Valutin tonnikalasta öljyä pois sen verran, mitä siitä suosiolla irtosi ja kumosin palaset kulhoon. Pienentelin paloja hiutaleiksi haarukalla. Silppusin sipulin, valkosipulin, paprikat ja ruohosipulin. Keräsin kaikki silput kulhoon tonnikalan päälle. Lisäsin kevyesti vatkatut kananmunat, chilihiutaleita, pimentonin ja ripauksen pippuria. Riippuu tosiaan kalalaadusta, tarvitsevatko kakkuset yhtään lisättyä suolaa, tämä minun versioni ei sitä kaivannut. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja taputtelin siitä pieniä kakkusia, noin golfpallon kokoisesta määrästä kunkin. Kuumensin pannulla hyvän määrän oliiviöljyä ja paistoin kakkuset keskilämmöllä, noin 4 minuuttia puoleltaan. Laitoin kakkuset talouspaperin päälle ja peittelin pysymään lämpimänä toisen satsin paistamisen ajaksi. 

Kastike oli ihan tavallinen pieni soosi, valutettua kermaviiliä, sitruunamehua, silputtua valkosipulia, suolaa ja pippuria. Kun nämä kaikki olivat sekoitettu, lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä. Päälle ripottelin ruohosipulia.

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen pitkä etappi, 204,7 km mittainen. Tämä oli jo 14. etappi, joten vähäksi käy, ennen kuin loppuu! Pieneen nousuun päättyneen etapin nopein oli Tim Wellens. Hän oli yksi kuudesta ajajasta, jotka olivat pitkään hatkassa. Tämä oli Wellensin toinen voitto tässä hänelle ensimmäisessä Vueltassa. Pääjoukko ajoi maaliin muutama minuutti myöhemmin, eikä kokonaiskilpailun kärki muuttunut, Primoz Roglic jatkaa punaisessa johtajan paidassa huomennakin ja toisena on Richard Carapaz, edelleen 39 sekuntia perässä. 

Uudenlainen täytetty kesäkurre

Tehokkaita päiviä osuu kohdelleni harvoin, mutta sentään toisinaan. Tänään saimme mummonsekomehuhommat loppuun tältä vuodelta, 11 litraa mehua on viilentymässä ja odottamassa pakastimeen pääsemistä. Mehuaseman hoitelun ohella tein meille päivälliseksi uudenlaiset täytetyt kesäkurpitsaveneet, joiden ohjeen otin summittaisesti täältä. Meillä ei ollut pyöreitä pieniä kesäkurpitsoja, vaan yksi pitkulainen suuri, lähes Jorma-kokoa. Myöskään kastiketta en tehnyt kuten ohjeessa, vaan käytimme lisäkkeenä eiliseltä jääneen tomaattisalsan. Uutta minulle tässä ohjeessa oli tonnikalan käyttäminen ja se, miten täytteeseen laitettiin kananmunaa, joka muodosti täytteeseen munakokkelimaisen lisän. Kuulostaa oudolta, mutta oli todella hyvää!

Tonnikalatäytteinen kesäkurpitsa

• 1 suuri pitkulainen kesäkurpitsa
• oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 1 keltainen paprika
• suolaa ja pippuria
• tonnikalaa (hyvälaatuista MSC-sertifioitua tonnikalaa öljyssä, saa silloin tällöin ostettua Lidlistä lasipurkkiin pakattuna)
• 2 kananmunaa
• manchegojuustoa raastettuna

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kesäkurpitsa pitkittäin ja koverra sisus pois, varo rikkomasta kuorta. Sivele veneiksi koverrettuihin kuoriin hieman oliiviöljyä, ripota suolaa ja pippuria. Laita veneet uunipannulle ja paista niitä sen aikaa, kun valmistat täytteen, ainakin 15 minuuttia. (alkuperäisohjeessa koverretut kurret esikeitettiin, mutta minusta paistaminen on parempi tapa) Ota vuoka uunista ja jätä veneet vähän jäähtymään. Ripota veneiden pohjalle hieman raastettua manchegoa. 

Silppua kurpitsan sisus, sipuli ja paprika ja paistele niitä noin kymmenen minuuttia, kunnes seos on paistunut kasaan. Lisää mukaan tonnikala paloihin pienittynä ja sekoita vielä pannulle kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuna. Sekoittele täytettä niin, että kananmuna kypsyy munakokkelin tapaan ja sekoittuu täytteeseen. Mausta suolalla ja pippurilla. Varmasti joku, monikin yrtti sopisi tähän, mutta multitaskasin sen verran mehuhommassa, että yrtit unohtuivat. 

Lusikoi täyte veneisiin ja päälle vielä runsaasti juustoraastetta. Paista täytettyjä veneitä kunnes juusto on kauniin värinen, minä paistoin noin 15 minuuttia. Malta odottaa hetki, sillä tämä on tosi kuumaa ruokaa ainakin vartin verran uunista ottamisen jälkeen, siinä on sen verran kosteutta ja juustokuori vielä pitää lämpöä hyvin. 

Happy Joen alkoholiton siideri ei ole ollenkaan hassumpaa.

La Vueltan viides etappi oli jännitystä täynnä. Jyrkkään nousuun päättyneen etapin vei nimiinsä vekkuli Angel Madrazo Ruiz, joka jallitti hatkakavereistaan ainakin Jose Herradaa, ei ehkä niinkään joukkuekaveriaan Jetse Bolia. Kokonaiskilpailun johtoon nousi Miguel Angel Lopez, joka on nyt 14 sekuntia Primoz Roglicin edellä ja 23 sekuntia Nairo Quintanan edellä. Huomennakin on mäkinen etappi, mutten oikein saanut kuvauksesta selkoa voiko sitä pitää aivan vuorietappina. Hyvin tämä Vuelta on alkanut, vaikka minä pääsinkin mukaan menoon vasta hieman jälkijunassa. Ymmärrän kyllä, etteivät odottaneet minua. 

Ei uutta, mutta hyvää – parsarisottoa ja turskaa

Jaoimme viikko sitten Kivi Paber Käärid-ravintolassa todella hyvän risoton ja siitä jäi tunne, että pitääpä taas tehdä sitä kotonakin. Meillä oli kaksi palaa MSC-sertifioitua turskaa ja sen kaveriksi tein tänään parsalla keväytetyn risoton. 

Parsarisotto kahdelle

• 1 pieni punasipuli (ei ollut salottisipulia)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 150 g risottoriisiä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 l kalalientä
• 1 rkl voita
• kuuden parsan varret silputtuna (nuput erilleen)
• tulitikkuaskin kokoinen pala parmesaania
• suolaa ja pippuria

Leikkaa sipuli ja parsat silpuksi ja laita parsannuput odottamaan. Raasta parmesaani ja kuumenna liemi kiehuvaksi ja jätä se kuumalle levylle niin, että se on kuumaa kun alat imeyttää sitä riisiin. Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa ruokalusikallinen voita ja saman verran oliiviöljyä. Kun voin kuohu on laskeutunut, nakkaa kattilaan sipuli ja kypsennä sitä hetkinen. Lisää mukaan riisi ja sekoita huolellisesti. Kuullota riisiä muutama minuutti ja varo polttamasta sitä. Kaada kattilaan viini ja sekoita taas. Kun viini on imeytynyt riisiin, ala lisätä mukaan lientä vähitellen. Sekoita koko ajan. Laita pieneen kattilaan vesitilkkaan parsanuput ja kiehauta niitä pieni hetkinen. Ota ne sitten lautaselle odottamaan, älä kypsennä niitä liikaa. Risotto vaatii huomiota, sitä ei parane jättää yksinään, lisää lientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisissä on sopiva pieni purutuntuma, ei pidä kypsentää liikaa. Toisella kädellä voi sentään valmistaa turskan. 

Turskapalaset kahdelle

• 200 g turskan selkäfilettä, kaksi annospalaa
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• sitruunamehua

Ota kalapalat pakkauksesta ja kuivaa niiden pinta. Ripota päälle suolaa ja pippuria. Kun risotto alkaa olla viittä vaille valmis, kuumenna pannulla nokare voita. Kun voin kuohu laskee, nosta kalapalat pannulle ja paista niitä noin 4 minuuttia puoleltaan. Nosta pannun reunalle parsanuput kuumenemaan. Sekoita koko ajan toisella kädellä risottoa. Lurita hieman sitruunamehua kalapalojen päälle. 

Kun risottoriisi alkaa olla kypsää, lisää kattilaan iso nokare voita ja parmesaani. Sekoita tasaiseksi ja jos rakenne menee liian paksuksi, lisää vielä kauhallinen kuumaa lientä. Maistele ja lisää suolaa ja pippuria tarpeen mukaan. 

Nosta risottoa lautaselle ja siihen päälle kypsä turskapalanen. Asenna parsanuput kalan päälle. Syö heti. Niin mekin teimme ja oli oikein onnistunut ateria.