Paluu hapanjuurileivonnan pariin – taas

Olen muutamia kertoja aloittanut enemmän tai vähemmän innolla hapanjuurileivonnan, ensimmäinen kerta taisi olla vuonna 2017. Silloin en vielä päässyt oikein kummoisiinkaan tuloksiin, muutama vuosi myöhemmin sitten jo vähän paremmin. Sitten juuri pääsi taas pilaantumaan ja into laantumaan. 

Tänä vuonna syksyn matkalta palattuamme ostin Satu Koiviston Helpomman hapanjuurileivonnan käsikirjan ja ajattelin, että nytpäs minä reipastun ja alan taas leipoa itse leipää. Haudoin kirjaa ensin muutamia päiviä tai viikkoja sitä avaamatta, kunnes eräänä päivänä ryhdistäydyin ja rupesin lukemaan kirjaa. Ja koin pettymyksen, kirjassa ei ollutkaan juurenteko-ohjetta, olin aivan itse olettanut kirjassa sellaisen olevan. Oma vika. 

Sain kuitenkin Satu Koivistolta postissa juurta ja nyt se on hyvässä toiminnassa, tänään oli noin viides tai kuudes leivonta siihen juureen, jonka nimesin Tarinaksi, ikään kuin Satu-nimen toisintona. Meillä leipää menee melko vähän, minun ei kannata leipoa kahta leipää kerrallaan, sillä ei ole järkevää alkaa pakastaa aina joka kerta puolta leivotusta leivästä. Niinpä olen nyt sitten sommitellut yhden kookkaan leivän tuottavan taikinan ja metodikseni on muodostunut kaikilta kolmelta tietolähteeltäni tässä aiheessa, siskoltani, ystävältäni Sauvajyväseltä ja Satu Koivistolta, kokoamani neuvot. 

En tee taikinaa niin pieteetillä kuin siskoni ja Sauvajyvänen, mutten ihan niin rennosti kuin Satukaan. Koska olemme pörssisähkötalous, kyttään leivänpaistoon sellaista hetkeä, että sähkö olisi mahdollisimman edullista. Näin teen:

Hapanjuurileipä Tarina-juuresta

Juuri

Juuri on minulla suurempi kuin siskollani, minulla on sitä noin 3-4 dl litran purkissa ja toisinaan toinenkin purkillinen, jossa on vähemmän. Kun sain juuren Satulta (tai Sadulta, en muista kumpi tapa on oikein kirjoitettu) sitä oli noin puoli desiä pienessä lasipurkissa. Siirsin juuren suurempaan puhtaaseen purkkiin ja lisäsin sinne 60 g luomuvehnäjauhoja ja 60 g kädenlämpöistä vettä. Vesi oli hanasta otettua kylmää vettä, jota lämmitin hetken mikrossa. Lämmintä hanavettä ei tule käyttään mihinkään ruoanlaittoon tai leipomiseen. Sekoitin juuren purkissa hyvin ja laitoin purkin jääkaappiin. Siellä se oli muutaman päivän ja alkoi hieman kuplia. Toisena tai kolmantena päivänä ruokin juuren uudelleen 60 g vettä ja 60 vehnäjauhoa. Nyt purkissa alkaa olla juurta noin 3-4 dl.

Noin viidentenä tai kuudentena päivänä lähetin juuripurkista kuvia siskolleni, joka valtuutti minut kokeilemaan ensimmäistä leivontaa. Hänellä on pitkä kokemus hapanjuurileivonnasta, joten hän on auktoriteettini asiassa. Satu Koiviston metodi on hieman toisenlainen ja helpompi omaksua, uskon että sillä pääsee nopeammin onnistuneisiin leipiin. En vertaile tässä nyt erilaisia metodeita kovin paljon, vaan kerron millaiseen olen itse päätynyt. 

Kun on aika tehdä leipätaikina, otan toiseen purkkiin (0,5 l lasipurkki)

• 60 g leipäjuurta
• 60 g vettä
• 60 g luomuvehnäjauhoa

Sekoitan nämä huolellisesti ja laitan purkin ympärille kumilangan merkiksi sille korkeudelle, johon juurta riittää. Jätän juuren tekeytymään siksi aikaa, että määrä on purkissa noin kaksinkertaistunut. Tämä vie juuren ollessa hyvässä aktiivisuusvaiheessa noin 2-4 tuntia riippuen siitä miten lämmintä keittiössä sattuu olemaan. Olen pitänyt purkkia myös mikrossa luukku kiinni (muttei tietenkään mitään tehoja päällä) tai tiskarissa astianpesun jälkeisessä pienessä lämmössä, jos on ollut tosi viileää keittiössä tai kiireempi taikinan kanssa. 

Jääkaapin juuripurkkiin lisään 60 g vettä ja 60 g vehnäjauhoa, sekoitan ja laitan purkin jääkaappiin, jossa se saa olla seuraavaan leivontaan asti. 

Taikina

• noin 180 g juurta (ne sieltä aktivoitumassa olevasta purkista)
• 450 g vettä
• 650 g jauhoja (joista 3/4 vehnää ja loput leseitä, ohrajauhoja, siemeniä tai muuta, mitä tahtookaan kokeilla)
• 12 g suolaa

Kun juuri on lähtenyt hyvin kuplimaan kaavin sen suureen lasikulhoon ja kaadan päälle kädenlämpöistä vettä, melkein kaikki jauhot ja suolan. (monissa ohjeissa suola lisätään vasta myöhemmin, mutta minä laitan sen heti, etten unohda, suolaton leipä on kamalaa) Sekoitan leivontakaapimella taikinan tasaiseksi, vielä melko tahmeaksi massaksi, varon laittamasta liikaa jauhoja, mieluummin taikina saa olla hieman pehmeän puoleista kuin liian tanakkaa. 

Seuraava vaihe on sitten muutaman tunnin mittainen, taikinaa taitellaan kulhossa noin tunnin välein. Sen voi tehdä siinä sekoituskulhossa tai sitten vaikka muoviastiassa, joka on kevyesti öljytty. Öljyäminen helpottaa siinä, ettei taikina tartu kulhon tai muun astian pintaan, mutta minä yleensä tiskin säästämiseksi taittelen taikinaa siinä lasikulhossa, jossa olen aineksetkin sekoittanut. Samalla taikinakaapimella nostelen taikinaa alta keskelle päällepäin noin 3-4 kertaa/taittely. Toistan taitteluita 4-5 kertaa noin tunnin välein, mutta ei se haittaa, jos välit ovat vähän tiiviimmin tai venähtävät, kunhan ei kokonaan unohda taikinaa. 

Ensimmäisellä taittelulla taikina on vielä tahmeaa eikä hyvin irtoa kaapimesta, mutta myöhemmillä kerroilla taikinaan tulee sopivaa rakennetta ja se irtoaa kaapimesta ja parhaassa tapauksessa se kohoaa hyvin. Minulla ei ole yleensä taikina kohonnut mitenkään erityisen hyvin, ei kaksinkertaiseksi. Ehkä juuri on vasta kehittymässä siihen parhaaseen vauhtiinsa. 

Noin viidennen tai kuudennen taittelun jälkeen alkaa yleensä olla jo alkuilta, on aika tehdä taikinalle ensimmäinen muotoilu. Kaavin taikinan suuren puisen leikkuulaudan päälle, tässä vaiheessa ei käytetä yhtään jauhoja. Samainen taittelussa käytetty kaavin on taas käytössä. Työnnän kaapimen taikinan reunan alle ja pyöräytän taikinaa noin kolmasosan kierrosta, toistan samanlaisia pyöräytyksiä niin, että taikinasta alkaa muotoutua pyöreä ja pullea taikinapallo, johon parhaassa tapauksessa tulee pintajännitystä. Peittelen taikinapallon leivinliinalla noin puoleksi tunniksi. 

Seuraavaksi on vuorossa viimeinen muotoilu kohotuskoriin. Otan esille kohotuskorin ja laitan sen pohjalle keittiöliinan ja sirotan sille teesihdillä tasaisesti vehnäjauhoa. Sirotan myös leikkuulaudalle hieman jauhoja ja otin myös käsiini hieman jauhoja. Otan leivinliinan pois taikinapallon päältä ja kuopaisen taikinan kaapimella jauhoisiin käsiini ja kiepautan pallon ylösalaisin jauhoiselle leivinlaudan päälle. Eli siis äsken päällipuoli on nyt alapuoli. Tähän äskeiseen alapuoleen, nyt päällipuoleen ei laiteta jauhoja. Taikinasta muotoillaan venyttäen neliönmuotoinen lätty. Nostan sen kulmat keskelle päin kuin tekisin pienen kirjekuoren. Sitten kiepautan kyljet keskelle ja näin muodostuu pötkylä, jonka nostan käsiini ja käännän taas ylösalaisin ja nostan leivän jauhotetun keittiöliinan päälle kohotuskoriin. Tällöin päälle tulee se puoli, joka oli äsken pohjalla leikkuulaudan jauhotetulla pinnalla. 

Ripotan vielä jauhoja leivän pinnalle, peitän koko komeuden liinan reunoilla ja laitan vielä suihkumyssyn kohotuskorin ympärille. Leipä menee nyt jääkaappiin paistamiseen asti. 

Tämä alla oleva leipä on tehty pyöreää kohotuskoriin ja tältä se näytti ennen jääkaappiin menoa. 

Leivän paistaminen

Paistan leivän aina aamuisin melko varhain, yleensä sähkö on silloin vielä edullisempaa kuin myöhemmin päivällä ja saamme tuoretta leipää aamiaiselle. Olen nyt opetellut käyttämään uunimme höyrytoimintoa, vaikkei siihen kyllä oikein hyviä ohjeita löytynyt sen enempää uunin käyttöohjeista, valmistajan sivuilta kuin muutenkaan netistä. 

Kun on aika paistaa leipä, laitan uunin höyrytoiminnon päälle ja kaadan uunin vesisäiliöön vettä kunnes merkkivalo näyttää säiliön olevan 2/3 täynnä, tämä on noin 7 dl vettä. Ymmärtääkseni maksimi tässä uunissa on 9 dl. Laitan lämpötilan 220 asteeseen ja uuniin leivinpellin jolla on arkki leivinpaperia. Pelti saa lämmetä uunissa sen aikaa, että uuni saavuttaa toivotun lämpötilan. Vesi säiliössä alkaa kehittää höyryä, muttei mitenkään näkyvästi, kuvittelin että uuni on ihan höyrystä samea. 

Kun uuni on kuuma, otan pellin pois ja nostan se leikkuulaudalle. Kumoan jääkaapista otetun leivän liinan suojista ylösalaisin pellille paperin päälle ja viillän leipäterällä pintaan viillon. En ole siinä ollenkaan hyvä vielä, en osaa mitään koristeluita. Viilto auttaa siinä, ettei leipä repeile holtittomasti uunissa. 

Tässä alla on joulun alla paistamani leipä oltuaan yön yli jääkaapissa, se oli kohonnut tosi paljon, pelkäsin, ettei puhti riitä enää uunissa vaan leipä lässähtäisi. 

Tässä sama leipä pellillä menossa uuniin, mutta vielä vailla viitoa. 

Paistan leipää ensin 220 asteessa 20 minuuttia ja sitten raotan uunin luukkua ja päästän höyryä pois. Sitä tosiaan tulee kunnolla ja pitää varoa kuumaa höyryä, jos käyttää silmälaseja. En ole saanut selkoa uunin käyttöohjeista, että olisiko syytä käyttää höyryä koko paistamisen ajan vai ei. Tässä uunissa ei taida olla sellaista crisp-toimintoa, joka lopettaisi höyryn lopussa ja rapeuttaisi kuoren. Minä olen siis päästänyt höyryä pois ja pienentänyt 20 minuutin jälkeen lämpötilaa 200 asteeseen. Jos vesi ehtii loppua uunin säiliöstä, alkaa kuulua äänimerkki ja pitää kääntää toiminto höyryltä tavalliselle keskilämmön asetukselle. 

Leipä on yleensä paistunut kypsäksi 48-52 minuutissa, kokeilen sisälämpöä mittarilla noin 50 minuutin tienoilla. Tavoittelen 98 asteen sisälämpötilaa ja sitä, että leivän pohjaa koputtaessa kuuluu kumea ääni. Kun leipä on kypsä, nostan sen ritilälle jäähtymään. Pitäisi  malttaa odottaa ainakin 45 minuuttia ennen kuin leivän leikkaa. 

On tavallaan hauska ajatus, että tämän hetkisessä elämässäni viikon kohokohtia ja jännittävin hetki on se, kun otan leikkuuveitsen ja halkaisen leivän. Saan leipään jo kivasti ilmareikiä ja höyrytoiminnolla pinta on kauttaaltaan aika ohut, mutta rapea, myös pohjapuoli.  Jäähdyttyään leipää on helppo leikata ja se säilyy hyvin 3-4 päivää paperipussissa. En halua ihan vain leikkuulaudalla leikkuupinta alaspäin säilyttää leipää syömisten välillä, sillä laudalla on muutakin käyttöä. Paperipussi on hyvä säilytykseen. 

Tämän Tapaninpäivän leipä onnistui erittäin hyvin, mutta enempää ohraa ei kyllä kannata käyttää, oli juuri sopiva määrä yhdessä vehnän ja ruisleseen kanssa. 

Kun seuraava leivonta lähestyy, otan taas juuren kaapista, otan siitä puolet ja loput ruokin ennen jääkaappiin palauttamista. Käytin juurta myös ruisleipätaikinaan yhdessä pakastetun ruisjuuren kanssa ja kuten edellisestä postauksesta voi lukea, onnistuin ensimmäistä kertaa todella hyvin ruisleivänkin kanssa. Aion ottaa vehnäjuurta seuraavallakin kerralla ruisleipään.

Ruisleipä uudestaan

Minulla on tapana aika helposti alkaa luulla liikoja itsestäni. Se tapahtuu näin: Onnistun kerran leipomaan ja paistamaan hyvän hapanjuurileivän ja seuraavaksi ajattelen olevani yhtä hyvä ruisleivän suhteen. Ei se niin mene, yleensä liiallinen itsevarmuus kostautuu ja homma menee ihan plörinäksi. 

Joskus kuitenkin onnistun siinä ruisleivässäkin. Kuten tänään. Mutta tästä on aika varmasti seurauksensa. Seuraavat ihan mitkä vaan leipomukset tai kokkaukset menevät aivan pilalle! 

En ollut tehnyt ruisleipää pitkään aikaan, en edes muista kuinka pitkään aikaan. Olen viime vuosina askaroinut vaihtelevalla menestyksellä vehnäjuuren parissa ja alkanut nyt taas päästä hieman jyvälle (pun intended) siinä hommassa. Äidiltä saamani ruisjuuri pakastimessa kuitenkin houkutteli minua, kun etsin jotain aivan viatonta pakastimesta, vaikka herneitä tai torttutaikinaa. 

Tämä on pitkällinen juttu, ehkä ruisleipää voi tehdä nopeamminkin, mutta minä olen äidintyttö, teen kuten äiti on opastanut. Ja sitten myös sovellan hieman ja kuuntelen siskoa. Kirjoitan tähän nyt koko pitkän tarinan tänään onnistuneista ruisleivistäni. 

Päivä 1

Otin sulamaan pakastimessa olevan ruisleipäjuuren, jota oli rasiassa noin 1,5 dl. Jollei sinulla ole valmista ruisjuurta sen voi tehdä vaikka tämän ohjeen mukaan. Jätin juuren sulamaan jääkaappiin yön yli.

Päivä 2

• 1,5 dl ruisjuurta
• 2 dl vehnäjuurta
• 15 dl vettä
• 10 dl ruisjauhoja

Tämä on varsinaisen leivänteon ensimmäinen päivä, otin sulaneen juuren jääkaapista pöydälle. Kiehautin puolitoista litraa vettä ja kaadoin sen yleiskoneen kulhoon jäähtymään. Tarkoitus on käyttää kiehautettua, huoneenlämpöön jäähtynyttä vettä taikinan nesteenä. 

Kun vesi oli jäähtynyt kaadoin kulhoon sulaneen ruisjuuren ja vehnäjuuripurkistani sen verran kuin raaskin. Tarina-niminen juureni oli päässyt kasvamaan vähän liian suureksi siihen nähden miten usein/harvoin paistan hapanjuurileipää. Sekoittelin juuret veteen ja kumosin seuraavaksi mukaan 10 dl ruisjauhoja. Vispilöin koko homman tasaiseksi velliksi. Peitin kulhon suihkumyssyllä ja jätin huoneenlämpöön. 

Päivä 3

Jos tarpeen:

• 1-2 dl ruisjauhoja

Kolmantena päivänä leipätaikinan alkua kurkitaan kiinnostuneena ja toivotaan, että sen kuplii mukavasti, mutta pysyy kiltisti kulhossaan. Ruisvellini kuplikin ihan kivasti, paremmin kuin ikinä, jonka arvelin johtuvan aktiivisesta vehnäjuuresta. Ei ollut tarpeen lisätä ruisjauhoja tässä vaiheessa, mutta jos velli olisi ollut eloton, olisin lisännyt hieman jauhoja ja jättänyt taas taikinan tekeleen odottamaan aikaa parempaa huoneen lämpöön. 

Päivä 4

• 3 dl ruisleseitä
• 1,5 dl ohrajauhoja
• 15 dl ruisjauhoja (jätä vähän leivän muotoilun vaiheeseen)
• 5 tl suolaa

Nyt oli se päivä, jolloin leivän tekemiseen menee eniten aikaa, etenkin jos sattuu olemaan kalliin sähkön päivä, kuten meillä oli tänään. Jatkoin taikinan parissa heti aamulla. Kiinnitin yleiskoneen kulhon, jossa taikinan alku oli ollut jo useamman päivän, koneeseen ja kiinnitin taikinakoukun. Lisäsin kulhoon ensin ruisleseitä, hieman ohrajauhoja, suolaa ja sitten vähitellen noin 15 dl ruisjauhoja, jonkun verran jätin muotoiluvaihetta varten. Yleiskone vaivasi taikinaa pienellä nopeudella noin vartin verran ja tuloksena oli märän sementin kaltainen ryyninen taikina, joka ei juurikaan tarttunut nuolijaan, muttei erityisesti irronnut kulhon reunoista. Olipa sellaista tanakkaa jänkkiä. 

Tämä tapahtui aamupäivällä noin kymmenen aikaan. Kuten sanottu, sähkö oli kallista koko päivän, joten jarruttelin huolella, mitä en yleensä jaksa ollenkaan, vaan nopeutan kaikkia kohotuksia ja lepuutuksia. Otin kulhon pois yleiskoneesta ja peitin sen suihkumyssyllä. Panin merkille taikinan korkeuden kulhon reunassa, paljonko oli vielä tilaa. En ole ikinä saanut ruistaikinaa mitenkään erityisesti kohoamaan missään vaiheessa, käytinpä hiivaa tai hyvää juurta tai en. 

Kahden aikaan iltapäivällä palasin taikinan pariin (olin toki kurkkinut suihkumyssyn alle muutamaan kertaan) ja ilokseni ruisjuuren ja vehnäjuuren avulla taikina oli hieman kohonnut, noin 2-3 cm kohti kulhon yläreunaa. 

Kaavin tahmean taikinan leivinlaudalle runsaan ruisjauhokasan päälle ja jaoin sen kolmeen osaan. Muotoilin jauhotetuin käsin kolme pitkulaista palaa ja nostin ne kolmeen leipävuokaani. Mitenkähän olen joskus älynnyt ostaa kolme samanlaista leipävuokaa? Ihme kertakaikkiaan. Taikinaa ei siis vaivata mitenkään erityisesti tässä vaiheessa, kunhan muotoillaan leivän mallisiksi pötkylöiksi. 

LISÄYS: TÄSSÄ KOHDEN PITÄÄ MUISTAA OTTAA JUURTA TALTEEN NOIN 1,5 DL JA PAKASTAA SE. OLEN USEIN UNOHTANUT SEN JA JOUTUNUT PYYTÄMÄÄN ÄIDILTÄ UUDEN JUUREN. 

Peitin vuoat suihkumyssyllä ja jätin odottamaan sitä hetkeä, ettei sähkö olisi enää niin kallista. Tällä kertaa siinä meni noin 3 tuntia. Aiemmin olen seisottanut taikinaa ensin kulhossa noin tunnin ja sitten vuoassa toisen tunnin. Nyt koko hommaan meni noin 5-6 tuntia. 

Viiden aikaan iltapäivällä laitoin uunin lämpenemään 230 asteeseen. Pistelin leipiin kalapiikillä reikiä ja kun uuni oli kuumentunut, nostin kolme vuokaa pellille ja pellin hieman uunin keskiosan alapuolelle. Laitoin ajastimeen 20 minuuttia. 

Kun 20 minuuttia oli kulunut, laskin lämpötilaa 180 asteeseen ja paistoin vielä 40 minuuttia. Mittasin leipien sisälämpötilaa, joka oli siinä vaiheessa 96 astetta. Tavoittelin 98 astetta, joten paistoin leipiä vielä 10 minuuttia, kunnes haluttu sisälämpötila oli saavutettu. Kaikkiaan paistoaika oli siis 70 minuuttia, joista ensimmäiset 20 minuuttia 230 asteessa ja loput 180 astetta. 

Kumosin leivät pellille, en muistanut ritilän olevan parempi jäähdytysalusta. Noin kolmen vartin päästä en malttanut enää odottaa, vaan leikkasin yhden leivän puolesta välistä kahtia. Ihanaa! Leipä oli kokonaan tasaisen kypsä, kuori rapea, muttei liian kova. 

Hetken päästä maistoimme viipaleet voin ja juuston kera. Olipa hyvää, sopiva suola, pehmeä, mutta kypsä rakenne. Olen niin iloinen. Käärin leivät keittiöliinaan ja huomenna pakastan niistä osan puolikkaina, osan viipaleina ja tietysti syömme leipää tuoreenakin. 

Olen toiveikas, että osasyy onnistumiseen olisi vehnäjuuri, jota käytin tähän ruisjuuren lisäksi. En mielelläni käyttäisi leivissä hiivaa, jos kohoamisen saisi aikaan juurellakin ja nyt lopputulos oli paras koskaan aikaansaamani.  

Ranskalainen raparperitäti

Tänään on ollut päivistä parhain, sillä meillä oli perhepäivälliset, ensimmäiset kuukausiin. Pääruokana oli isomman kaliiperin lasagne, jolla ei ole muuta tekemistä Ranskan kanssa kuin, että onhan Italia Ranskan naapurimaa. Jälkiruokana oli sitten enempi ranskalaista, nimittäin raparperikeikauskakku. Englanniksi kakun nimi oli Rhubarb Tatin Cake, olipa edessä vielä sana Simple, mutta ei tämä minusta ihan simple ollut. Tiskiä ainakin tuli jonkun verran. Ohje on Pardon your French-blogista. Siellä on tehty vaikka mitä ranskalaisen keittiön taikoja, en tiedä olenko aikaisemmin osunut tähän blogiin, mutta tästä lähtien varmasti oikein tähtään!

Raparperitäti

Raparperitäyte

• 2 pitkää tanakkaa raparperin vartta, noin 350 g
• 3 dl vettä
• 2,5 dl sokeria
• puolikkaan sitruunan mehu
• 0,5 tl vaniljatahnaa

Ensin tein raparperihommat. Valitsin 20x20 cm korkealaitaisen metallivuoan kakkua varten, sommittelin siihen leivinpaperista sisäpohjan. Sitten leikkasin raparperit 6 cm pätkiin ja paksuimpia paloja leikkasin sielä pitkittäin halki. Sommittelin ne ensin vuoan pohjalle tähän tapaan, että saisin käsityksen miten sitten ennen paistamista palat laittaisin. Tajusin sentään, että tässä palat ovat leikkuupinnat alaspäin, mutta lopullisessa asettelussa ne tulisivat sitten leikkuupinta ylöspäin. 

Keräsin kattilaan sokerin, veden, sitruunamehun ja vaniljan ja kuumensin lientä sen verran, että sokeri liukeni. Nostelin raparperipalat liemeen ja annoin niiden kiehua viitisen minuuttia miedolla liekillä. Sammutin liekin ja jätin palat liemeen kannen alle asettumaan. Niiden pitää antaa olla liemessä ainakin tunti, että kitkeryys taittuu makeudeksi, mutta niitä ei pidä keittää mössöksi, jolloin nätti asettelu ei onnistu. 

Tässä käytetty kakkutaikina ei ole sellainen kuin tarte tatin-leivonnaisissa yleensä on, siksi en sitä sillä nimellä kutsukaan. Mitat olivat ohjeessa cuppeina ja minä käytin järkeäni ja konvertoin alla olevaan tapaan. Minulla ei ollut myöskään ohjeessa mainittuja maitotuotteita justiinsa samoin, vaan käytin kermaa ja jätin soodan pois, koska ei ollut mitään hapanmaitotuotetta. 

Kakkutaikina

• 100 g pehmeää voita
• 2 dl leipurinsokerin ja fariinisokerin seosta
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• puolen sitruunankuori raastettuna
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl kermaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Ensin asettelin liemessä lionneet raparperipalat ruudukon muotoon valmisteltuun vuokaan leivinpaperin päälle. Palat pysyivät juuri ja juuri kasassa, yhtään pitempään ei olisi saanut keitellä. Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi, yhdistin siihen ensin kananmunat, sitten kerman ja jauhot sekä leivinjauheen, sitruunankuoriraasteen ja suolan. Vatkasin vain sen verran, että ainekset olivat kunnolla sekaisin. Tällaista tahmeaa taikinaa ei kannata vatkata hirveästi, siitä tulee helposti sitkeää. 

Kaavin taikinan vuokaan raparperipalojen päälle ja levittelin varovasti, etteivät raparperit liikkuisi paikoiltaan. Paistoin kakkua uunin keskiosassa 40 minuuttia. Tällä kertaa kävi niin, että unohdin kakun kokonaan valmistellessani lasagnea, onneksi olin sentään muistanut laittaa ajastimen päälle. Yleensä kurkin ja sörkin kakkuja monta kertaa paistumisen aikana. Nyt havahduin vasta ajastimen piipitykseen ja kas, kakku oli juuri sopivasti kypsynyt. 

Nostin kakun ritilälle vuokineen ja kymmenen minuuttia odoteltuani kumosin kakun tarjottimelle ja poistin varovasti paperin. Ilokseni jokainen raparperipala pysyi paikallaan ja kakku näytti oli somalta. Sen kanssa meillä oli vaniljakastiketta, jonka valmistin tutulla ohjeella, jonka kopioin omasta postauksestani muutaman vuoden takaa:

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. (tämä päti siis tähänkin päivään, jolloin annoskuvaa en muistanut ottaa, kun oli niin kiva jutella kaikkien kanssa)

Tour de Francessa oli ensimmäistä lepopäivää edeltävä rutistus, 9. etappi. Kyseessä oli rankkaan loppunousuun päättyvä etappi ja sen ykkönen oli Michael Woods. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. Tiistaina kisa jatkuu. 

Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Italialainen yrttileipä

Päivän italialaisruokana meillä oli antipastitarjotin, jolle keräsin leikkeleitä, mozzarellaa, parmesania ja tosi kivaa yrttileipää, joka nostatettiin leivinjauheella ja ruokasoodalla. Puolitin ohjeen ja tein pikkuisen leivän, sekin kohosi hyvin uunissa emmekä ihan koko leipää jaksaneet syödä. Otin ohjeen täältä. Mitat ovat aavistuksen vapaahkoja, valkosipulin unohdin kokonaan. 

Italialainen yrttileipä

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 1 kananmuna
• 0,5 dl oliiviöljyä + 1 tl vuoan voiteluun + 1 rkl leivän päälle ennen paistamista
• 2  dl piimää (käytin turkkilaista jogurttia koska sitä sattui olemaan)
• tuoretta rosmariinia ja timjamia silputtuna + muutama oksa koristeluun
• valkosipulia silppuna jos muistaa

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele vuoka oliiviöljyllä. Minä käytin pientä lasista ruoansäilytysvuokaa, jonka tilavuus on 8 dl. Mittaa kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja sokeri. Vatkaa toisessa kulhossa kananmuna kevyesti ja sekoita siihen piimä tai muu hapanmaitotuote. Yhdistä märät aineet kuiviin ja sen jälkeen oliiviöljy ja silputut yrtit. Sekoita taikina tasaiseksi, älä liiaksi, ettei taikina sitkisty. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta. Asettele pinnalle yrttioksat ja lurita lusikallinen oliiviöljyä päälle. 

Paista 180 asteessa noin 35-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. Nyt tulee tärkeä kohta: Älä yritä heti kumota leipää, anna sen levät vuokassaan vähintään 10 minuuttia. Sen jälkeen hieman reunoista autettuna leipä irtoaa hyvin. Leikkaa lämpimänä ja syö voin tai minkä kanssa nyt tykkäätkään. Tämä on hyvin pehmeä leipä, mutta kestää kyllä päälliset varovasti syötynä. 

Giro d'Italian toinen etappi Unkarissa oli henkilökohtainen aika-ajo. Ilokseni Simon Yates voitti etapin ja aikaisempien vuosien suosikkini Tom Dumoulin on palannut huipulle ja oli kolmantena tänään. Rosapaidassa jatkaa Mathieu van Der Poel. 

Liian ätläkän suklaamunan loppusijoitus

Minulla oli erittäin hyvä syy ostaa neljä pientä Pätkis-suklaamunaa. Ne myytiin pienessä  munakennossa, juuri sopivassa CampaAdrian matkajääkaappikäyttöön. Viimekesäinen vastaava Mignon-munien myyntipakkaus sai kosteaa jossain vaiheessa ja täytyi korvata. Nämä Pätkis-munat olivat kuitenkin aivan liian makeita ja oikeastaan vähän vastenmielisiä syödä, anteeksi nyt vaan. Mutta kotelo on hyvä! Käytin toiset kaksi suklaamunaa muffineihin ja niissä ätläkkyys pehmeni sen verran, että oikein reippaasti pystyimme syömään muffinit jälkiruokana. Paistoin ne sanonko missä. Ohjeen otin jostain geneeriseltä firmasivulta, kadotin sen jo, pahoittelen. 

Suklaamunamuffinit (4 kpl)

• 2 täytettyä suklaamunaa
• 65 g voita
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 0,5 dl kermaa

Sulata voi ja suklaamunat vesihauteessa. Jätä jäähtymään. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja sokeri kulhossa ja toisessa kulhossa kerma ja kananmuna. Yhdistä seokset ja viimeisenä lisää mukaan hieman jäähtynyt voi-suklaaseos. Sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina voideltuihin ja jauhotettuihin alumiinivuokiin tai jos käytät paperia muffinivuokia, voitelua ei tietenkään tarvita. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, puhdas tikku pistoksen jälkeen kertoo kypsästä muffinista. Minä paistoin neljä muffiniani airfryerissä. 

Annokseen laitoin muffinin nurinpäin lautaselle (alumiinivuoka tekee muffiniin kauniin tasaisen pinnan) ja luritin päälle hieman mustikkaista kastiketta, jota riitti purnukasta tehtyäni aiemmin viikolla pikahilloa aamiasijogurtille. Lautaselle tuli myös pallo vaniljajäätelöä, vadelmia ja mintunlehti. 

Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

• 250 g vehnäjauhoja
• 20 g hiivaa
• 1,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 50 g sokeria
• 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
• ripaus suolaa
• 3 rkl aprikoosihilloa
• tomusokeria

Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 

La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 

Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 

Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

Aprikoosifinancierit

Tänään oli pakkoleivontapäivä, tai ainakin oli pakko käyttää aprikoosit ennen kuin ne kaikki olisivat ehtineet mennä pilalle. Vadissa oli 7 aprikoosia, joista kaksi meni suoraan kompostiin ja viidelle oli keksittävä jotain, mieluiten Ranskaan kallellaan olevaa, onhan Tour de Francen toinen kilpailupäivä. Löysin ohjeen financier-leivoksiin, jollaisia olen kauan sitten kerran tehnytkin. Silloin käytin niihin vadelmia. Se ohje löytyy vuoden 2014 postauksesta. 

Tänään käytin ohjetta täältä, se on vielä kauempaa historiasta, vuodelta 2012. Blogi näyttäisi olevan yhä olemassa, kymmenvuotias kuten CampaSimpukkakin. Ohjeessa oli pieni epäloogisuus ainesten lisäämisen suhteen, mutta tein kuten parhaaksi näin. Alex sai aikaan 12 leivonnaista, mutta minulla oli varmaan vähän isommat vuoat, tuloksena oli 9 kpl. Minua laiskottaa nyt ihan hirveästi ja laitan mitat suoraan cuppeina, älkää suuttuko. Lähdeohjeessa tehdään gluteenittomia leivonnaisia, siinä käytettiin riisijauhoa, jota minulla ei ollut, joten korvasin sen vehnäjauholla. 

Aprikoosifinancierit

• hieman voita vuokien voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 1 cup mantelijauhetta
• 1/2  cup vehnäjauhoja
• 3/4 cup sokeria
• 1/2 cup sulatettua voita
• 1 tl vaniljauutetta (manteliuutteen sijaan)
• ripaus sokeria
• 5 kananmunan valkuaista
• 5 aprikoosia
• tomusokeria koristeluun

Kuumenna uuni 220 asteeseen ja voitele vuoat ja jauhota ne vehnäjauholla. Laita vuoat jääkaappiin odottamaan. Minä käytin ihan pikkuisia piirakkavuokia ja noin 1,5 dl vetoisia alumiinisia kertakäyttövuokia. Leikkaa aprikoosit lohkoihin. 

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Erottele valkuaiset keltuaisista ja jemmaa keltuaiset johonkin muuhun käyttöön  (minä intouduin tekemään jäätelöä). Mittaa kulhoon mantelijauhe, vehnäjauho, vaniljauute, sokeri ja suola ja sekoita. Lisää mukaan valkuaiset ja vatkaa hetkinen, lisää sitten sula voi ja vatkaa vielä hetkinen. Jaa taikina vuokiin ja laita taikinan päälle aprikoosilohkoja, noin 3-4 palaa/vuoka. 

Paista leivonnaisia ensin 7 minuuttia ja pienennä sitten lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 7-15 minuuttia, kunnes financierien pinta on kauniin ruskea. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, ovat leivokset valmiita. Kaksi matalien pikkuvuokien annokset tulivat kypsiksi hieman nopeammin kuin alumiinivuokien. Siivilöi jäähtyneiden leivonnaisten päälle tomusokeria. 

Tour de Francen toista etappia luonnehdittiin sanalla hilly ja sillä oli mittaa 185 km. Ainakin neljä ajajaa on jo joutunut keskeyttämään, mutta ei tietääkseni kukaan suosikeistani, enkä tiedä kummasta eilisen suurkasoista loukkaantumiset tulivat. Mutta saldona oli luunmurtumia ja haiman repeämistä, mitkä kuulostavat kauhealta. Että ihminen työssään saa tuollaisia vammoja on kamalaa. 

Emme ehtineet katsoa kovin tarkasti etappia, sillä teimme puuhommia ja jäätelötöitä. Liikahdin todella nopeasti, kun Kitchen Aidin jäätelökulhon mekanismi toimi kuten pitääkin ja lopetti veivaamisen jäätelön tullessa valmiiksi. Luulin, että nyt se meni rikki, mutta eihän toki. Tulipa hyvää jäätelöä. Asiaan, etapin voittaja oli Mathieu van den Poel ja hyvityssekuntien turvin hän sai keltapaidankin ja lähtee huomenna johtajana kolmannelle etapille. Toisena on Julian Alaphilippe kahdeksan sekunnin päässä. 

Mustikkapiirakka melkein Rick Steinin ohjeella

Ilahduin valtavasti, kun Yleltä alkoi uusi Rick Steinin Ranska-aiheinen sarja. Edellisen kerran hän kierteli ja kokkaili siellä noin 15 vuotta sitten, joten nyt oli aikakin tehdä uusi kiertue. Pidän kovasti Steinin ruoanlaittotavasta ja siitä miten hän kulkiessaan ei tee numeroa itsestään, ei elostele eikä mässäile, ottaa huomioon kuvausryhmänsä eikä ole tehty sokerista, vaan jatkaa matkaa vaikka alkaakin sataa. Se onnistuu englantilaisilta hyvin, he eivät ole sääherkkiä. 

Olemme käyneet kahdessa Steinin ravintolassa, kesällä 2015 Cornwallissa ja seuraavana vuonna Winchesterissä ja kumpikin olivat kivoja kokemuksia. Ei liian fiiniä, mutta kumminkin hyvää, laadukasta ruokaa. Sitä Stein valmistaa tv-sarjoissaankin, sitä katsoessa vesi herahtaa kielelle ja tulee tunne, että tuota osaisin itsekin tehdä. Se on kiva tunne. Toisessa nyt Areenassa nähtävillä olevassa jaksossa hän valmistaa mustikkapiirakan ja minusta on kivaa, kun hän sanoo kutakuinkin, ettei ole mikään taitava leipuri, mutta tämän hän saa tehtyä. Sellaista sympaattista otetta. 

Tein viime viikolla lohi-parsapiirakan, jonka pohjataikina oli vähän liian iso. Olin lukenut, että taikina säilyy kyllä hyvin tiiviissä astiassa muutamia päiviä ja laitoin silloin palloksi keräämäni taikinanlopun jääkaappiin ja käytin sen eilen makeaan piirakkaan. Taikina sopii siihenkin hyvin, sillä se ei ole sen enempää suolainen kuin makeakaan. Olen nyt oppinut vähän jo sitä, miten hyvä taikina tehdään, ei liian paksua, eikä rasvaista, helppoa leikata. 

Olin tosi tyytyväinen tämän quichen pohjaan ja sitä taikinaa jäi vähän tähteeksi. 

Pieni mustikkapiirakka Rick Steinin vinkein

• noin tennispallon kokoinen pallero piirakkataikinaa (ohje sama kuin tässä postauksessa)
• 1 dl mantelijauhetta
• 2 dl pakastemustikoita
• 1 purkki kermaviiliä
• 0,5 dl tomusokeria
• 1 kananmuna
• 1 tl vaniljatahnaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja kauli jääkaappikylmä taikina ohueksi pyöryläksi, vähän isommaksi kuin vuoka, jota aiot käyttää. Minä käytin pientä irtopohjaista alumiinivuokaa, jonka halkaisija on noin 18 cm. Nosta ohueksi kaulittu taikina vuoan päälle ja painele varovaisesti vuoan pohjalle ja reunoille, käytä ylimeneviä roippeita paikkaukseen, mikäli taikinaan tulee reikiä. Pistele taikinaa haarukan piikeillä tai vaikka kalapiikillä, jottei pohja nousisi epätasaisesti. 

Laitan taikinan päälle palanen leivinpaperia ja sen päälle paistopainoja (pieniä keraamisia palleroita tai kuivia herneitä tai riisiä) ja esipaista pohjaa noin 10 minuuttia. 

Nosta vuoka pois uunista ja siirrä paistopainot pois leivinpaperin avulla. Sirottele pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi mantelijauhe ja sen päälle jäiset mustikat. Paista taas 10-15 minuuttia. 

Sekoita keskenään tasaiseksi massaksi kermaviili (Rickin ohjeessa kerma, mutta minulla oli kermaviiliä liiaksi), kananmuna, vaniljatahna ja tomusokeri. 

Ota vuoka taas pois uunista ja kaada yllämainittu massa mustikoiden päälle. Paista vielä 25-35 minuuttia, kunnes pinta on lähes hyytynyt ja kauniin värinen. Minulla piirakka oli pari minuuttia liian pitkään, mutta leikimme, että sen pitikin tummua noin. 

Maistui hyvältä vaniljajäätelön kanssa, parin millin paksuinen pohja säilyi ehjänä, oli helppo leikata, ei ollut liian makeaa ja muutenkin oli ihan loistava piiras. Ulkona satoi vuorotellen lunta, rakeita, vettä ja räntää, mutta sisällä lautasella oli palanen kesää. Tuskin maltan odottaa Rickin matkan seuraavaa osaa. 

Banaanimuffinit

Noin kerran vuodessa meillä on banaaneja ja silloinkin pitää miettiä, että minne ne nyt käyttäisi. Tällainen kerta oli käsillä viime viikonloppuna. Kysyin banaanit hankkineelta, että missä muodossa ne tulisi syötyä ja ehdotin jotain leipomusta. Se kuulema passaisi hyvin ja lauantaina leivoin banaanimuffineita. Käytin Raumalainen-lehden ohjetta pohjana, loput säveltelin. 

Banaanimuffinit

• 3 melko kypsää banaania
• 100 g voita
• 2 kananmunaa
• 100 g fariinisokerin ja valkoisen sokerin seosta
• 225 g vehnäjauhoja
• 1,5 dl smetanaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 rkl kaakaota
• 1 tl ruokasoodaa
• koristeluun sulatettua suklaata ja strösseleitä

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Otin esille muffinipellin, jonka koloihin laitoin muffinipaperit ja muutaman pahvisen muffinivuoan lisäksi. 

Sulatin voin. Muussasin banaanit haarukalla kulhossa ja lisäsin kulhoon kaikki muut ainekset niin, etten turhan paljon vatkainnut, nuolijalla vain kääntelin kulhon reunoja pitkin. Muffinitaikinaa ei pidä liiaksi vatkata, ettei siitä tule sitkeää. Smetanaa ei alkuperäisessä ohjeessa ollut, mutta minulla oli purkinpohja käyttöä vailla ja arvelin, että se sopisi tähän hyvin. Ja niin sopikin. 

Kaavin taikinan paksuun pursotinpussiin, johon olin laittanut suuriaukkoisen tyllan ja pursotin taikinaa muffinimuotteihin, sitä riitti kahteentoista paperiseen muottiin ja muutamaan pahviseenkin, tämä oli aika suuri taikina. 

Paistoin muffineita kaikkiaan noin 25-30 minuuttia, kokeilin kypsyyttä puutikulla ja kun tikku oli pistoksen jäljiltä puhdas, olivat muffinit kypsiä. 

Laitoin pieneen pursotinpussiin muutaman palan suklaata ja suljin pussin yläreunan pussinsulkijalla. Laitoin pussin kulhoon, jossa oli hanasta kuumaa vettä ja suklaa suli tässä hauteessa noin vartissa. Otin pussin pois vedestä ja kuivasin sen pinnan ja leikkasin pussin kärjen pois. Lurittelin hieman jäähtyneille muffineille suklaata koristeeksi ja viimeistelin vielä strösseleillä. 

Olivatpa oikein meheviä muffineita ja niitä meni perillisille, sillä noin montaa emme olisi jaksaneet syödä millään. Ehkä ensi vuonna taas mietitään mitä tehdä banaaneitten kanssa. 

Tässä yhtenä iltana katsoimme taas pitkästä aikaa elokuvan, sellaisen kuin Strangerland, vuodelta 2015 oleva australialainen elokuva. Olipa pettymys, olin jostain lukenut, että se on hyvä ja Nicole Kidman tekee siinä hyvän roolityön. No sen saatan ehkä pitkin hampain myöntää, mutta muuten oli niin merkillistä huttua, että oksat pois. Siitä tuli mieleen se pari vuotta myöhemmin tehty The Killing of a Sacred Deer, joka on sadan elokuvan listallamme numero 87. Siinäkin oli vähintäänkin erikoinen perhe ja Kidman samaan tapaan jotenkin ulalla oleva äiti. Ei minulle tarvitse olla valmiiksipureskeltua elokuvaa, mutta olisi kiva lopussa ymmärtää jotain. 

                    Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990
94. Once 2007
95. Strangerland 2015

Kotiruokaviikon sunnuntain keikauskakku

Upside down cake paistettiin liedellä  tai avotulella valurautapannulla 1800-luvun loppupuolella aikana, jolloin uuneja ei joko ollut käytettävissä tai niiden lämmönsäätely oli huonompaa, näin kertoo aiheesta löytämäni artikkeli. 1920-luvulla keikauskakku alkoi ilmestyä keittokirjoihin ja sittemmin sitä on tehty ahkerasti ainakin tuonne 1980-luvulle asti. Nykyään keikauskakkua voisi ehkä pitää kaikkien mummokakkujen isoäitinä, etenkin jos siinä on ananasrenkaita ja niiden keskellä cocktailkirsikoita. 

CampaKeittiössä on tehty aikaisemmin kolme kertaa keikauskakkua, niistä ensimmäinen on vuodelta 2014 ja siinä on käytetty appelsiineja. Toisella kerralla käytin sauvajyväsen ohjetta ja tein keikauskakun karpaloista ja sekin tapahtui vuonna 2014. Sitten pidin hieman taukoa kakkujen keikauttelussa, viime syyskuussa tein omenaista keikauskakkua, joka oli muistini mukaan ihan älyttömän hyvää. 

Meidän kotiruokaviikkomme sunnuntaina leivoin keikauskakun. En kuitenkaan tehnyt sitä ananaksella, koska minulla ei ollut cocktailkirsikoita. Eihän se olisi ollut ollenkaan sama laittaa vaikka oliivia ananasrenkaitten keskelle, eihän? Tai suurta kaprista? Olisi voinut olla eksoottista enkä tarkoita hyvässä mielessä. Ohjeen otin (sinne päin) taikinan osalta Ruutukokista, sen omenakakkuohjeen viereen olin kirjoittanut vuonna 1996 Tomin omenista. On siitä jo aikaa vierähtänyt, muistan että ne omenat saimme työkaverin ja nuoremman pojan kummisedän vanhempien kotipuutarhasta Lahdesta. 

Hedelminä käytin viimeiset kaksi nektariinia ja luumua, joita vielä hedelmävadissa oli vähitellen nahistumassa. Käsittelin ne aika samalla tavalla kuin alkuviikon portviinikastikkeessa kypsennetyt hedelmät. 

Keikauskakku nektariineista ja luumuista

Hedelmät

• 2 nektariinia
• 2 luumua
• 2 rkl voita
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 2 rkl hunajamaustettua konjakkia (en muista tuotemerkkiä, mutta se kai luokitellaan likööriksi)
• kanelia

Taikina

• 2 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 dl sulatettua voita
• 1 dl kermaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia

Käytin kakkuun irtopohjaista neliön muotoista metallivuokaa, jonka koko on noin 18x18 cm. Taittelin siihen leivinpaperia, jotta varmasti kakku irtoaisi kunnolla vuoasta. 

Leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Laitoin pannulle voita ja sokeria. Kun ne olivat sulaneet, nostelin hedelmäpalat pannulle, lisäsin sinne ripauksen kanelia ja hieman hunajakonjakkilikööriä. Kääntelin hedelmäpaloja aika ajoin, ne saivat kypsyä miedolla lämmöllä taikinan tekemisen ajan.

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi, johon lisäsin sulatetun voin, kerman sekä jauhot ja niihin sekoitetut vaniljan, kanelin ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi. 

Asettelin hedelmät vuokaan leivinpaperin päälle ja niiden päälle taikinan. Levitin taikinan pienellä lastalla mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin kakkua uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. Taikinakerros oli aika ohut, joten paistoaika ei ollut pitkä. Kokeilin tikulla kypsyyttä ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku valmis. 

Annoin kakun olla noin vartin verran ja sitten en enää jaksanut odottaa. Kumosin kakun tarjottimelle ja yhtä reunalla ollutta luumupalaa lukuunottamatta hedelmäpalat olivat paikallaan. Kakku jäähtyi kuvun alla iltaan asti, jolloin oli aika päättää CampaKeittiön kotiruokaviikko keikauskakkuun vaniljajäätelön kera. Melkoisen makeaa, joten pieni pala riittää tätä herkkua ja paluu keikauskakkujen maailmaan voi tapahtua sitten vaikka vuonna 2025.