Perhepäivällinen

Vaikkei La Vuelta vielä tänään päättynytkään, meillä oli churropäivä.  Varsinaisena ruokana meillä oli suuri salaatti vadilla, jolle keräsin kaikenlaista herkkua. Samantapaista meillä oli viime vuonnakin, mikäli kuvia on uskominen. 

Jättimäinen salaatti viidelle

• erilaisia salaatinlehtiä suuri kulhollinen
• yhden sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• 3 avomaan kurkkua
• pieniä tomaatteja noin 15-20 kpl
• 3 avokadoa
• 1/4 vesimelonia
• 5 retiisiä ohuina  viipaleina
• 4 kananmunaa
• suuri savustettu lohifile

Keitä kananmunat ja viilennä ne. Kerää salaattien lehdet kulhoon ja sekoita kastike (sitruunamehu, sitruunankuori, oliiviöljy, suola, pippuri ja tilli). Kaada kastike salaatinlehtien päälle ja sekoittele se salaattiin tasaisesti. Levittele salaatit laakealle vadille. 

Kuori avomaan kurkut ja leikkaa ne viipaleiksi, samoin tomaatit puolikkaiksi. Viipaloi retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Halkaise avokadot ja toivo parasta. Minulla oli tänään hyvä avokadopäivä, kaikki kolme olivat täydellisiä. Leikkaa kuoresta kuopaistut puolikkaat viipaleiksi. Samoin leikkaa meloni kolmion muotoisiksi paloiksi ja irrottele lohi isohkoina paloina nahkastaan. Kuori keitetyt kananmunat ja leikkaa ne munaleikkurilla lohkoihin.

Somista tarjoiluvadin reunat melonipaloilla ja kokoa muut ainekset omina kekoinaan vadille, lohi keskelle ja muut ainekset ympärille. Koristele tillin hipuilla. Lisänä meillä oli paistettuja perunoita ja kotimaista maissia muutamiin paloihin pätkäistynä. 

Jälkiruokana olivat vuotuiset churrot. Tänä vuonna en etsinyt mitään erityistä uutta taikinaan, vaan menin perusohjeellani. Sen laitan heti muistiin, ettei kannata käyttää sitä isoa tyllaa, jonka nyt valitsin, se ei soveltunut tähän hommaan parhaiten. Pursotinpussitkaan eivät olleet yhtä hyviä kuin jo loppuneet takanat isot pussit, pitää etsiä parempia.

Churrot viidelle

Taikina

• 1 appelsiinin mehu + kuori raastettuna + vettä niin paljon, että nestettä on 2,5 dl
• 100 g laktoositonta voita
• ripaus suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa

Lisäksi

• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokerin ja kanelin sekoitusta

Kastikkeet + muut

• 2 levyä Brunbergin laktoositonta vaaleaa suklaata
• 1 rkl appelsiinin makuista konjakkia
• purkki valmista valkosuklaakastiketta
• vadelmia
• mansikoita

Raasta appelsiininkuori kattilaan ja purista appelsiinin mehu mitta-astiaan. Lisää vettä sen verran, että nestettä on yhteensä 2.5 dl. Kaada neste kattilaan ja lisää sinne voi, suolaripaus ja vaniljatahna. Kuumenna seos kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Lisää mukaan vehnäjauhot ja sekoita nuolijalla kiinteäksi palloksi. Anna pallon hieman jäähtyä. Noin 5-10 minuutin kuluttua lisää kananmunat taikinaan yksi kerrallaan rivakasti nuolijalla sekoittaen. Kun taikina on tasaista, kaavi se tukevaan pursotinpussiin, johon olet laittanut pussinsulkijan tyllan yläpuolelle. Tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen aikojaan. Sulje pussin suu solmulla tai leveällä pussinsulkijalla. Minä suosin pussinsulkijaa, koska pussi on helppo kiertää sulkijan ympärille ja saada sisältö tarkkaan käytettyä. 

Taikina voi odotella useitakin tunteja jääkaapissa, mutta ota se huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista tai ainakin siksi aikaa, kun öljy kuumenee. Ennen kuin alat paistaa churroja, valmistele paistoasema. Laita yhdelle laakealle lautaselle talouspaperiarkkeja, tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen. Toiselle lautaselle laita sokerin ja kanelin seosta. Ota esille vielä kolmas astia, jonka voit peittää, siinä pidetään valmiit churrot pysymässä lämpiminä. 

Paistamiseen tarvitset paksupohjaisen kattilan tai padan, reikäkauhan, sakset ja lämpömittarin. Pidä lähellä astian kansi siltä varalta, että öljy syttyisi palamaan, mutta kunhan vahdit öljyn kuumuutta, ei rasvapalon vaara ole suuri. Jos teet paistohomman sisällä, pidä liesituuletin pois päältä tai aivan pienellä. Minä teen friteeraushommat aina sään salliessa ulkona grillin sivupolttimolla. Patakintaat on myös hyvä pitää lähettyvillä. Kuumenna öljy padassa tai kattilassa 170 asteeseen. 

Kun öljy on sopivan kuumaa, ota pursotinpussi vasempaan käteesi (mikäli olet oikeakätinen) ja ota pussinsulkija tyllan yläpuolelta pois. Ala pursottaa taikinaa lähellä öljyn pintaa ja kun sopiva pätkä on pusertunut esille, ota sakset oikeaan käteesi ja leikkaa taikina poikki. Apukokkikin voi olla kätevä olla, toinen puristaa taikinaa ja toinen leikkaa. Paista padan koosta riippuen 4-6 churroa kerrallaan. Churrot kypsyvät muutamassa minuutissa, kääntele niitä reikäkauhalla ja kun niiden väri on tasaisen kullanruskea, nosta ne talouspaperilla peitetylle lautaselle. Jätä hieman jäähtymään ja laita lisää churroja paistumaan. 

Kun uudet ovat padassa, kierittele jäähtymässä olevat kanelisokerissa ja nostele valmiit sokeroidut churrot vatiin, jonka voit peittää kannella tai foliolla. Paista näin koko taikina loppuun asti. Tästä taikinasta tuli tällä kertaa noin 25 churroa. Tyllani ei ollut tosiaan kaikkein paras valinta, churroista tuli aika paksuja.

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen hieman likööriä, konjakkia tai jotain muuta hyvää, mikäli haluat. Pelkkä sula suklaakin on hyvä kastike. Meillä oli myös kaapista löytynyt savipurkillinen valmista valkosuklaakastiketta, jonka kuumensin vesihauteessa purkkeineen päivineen ja sekoitin tasaiseksi. Sekin oli hyvää. 

Asettelin churrot keoksi vadille ja reunoille nostelin rasiallisen mansikoita ja vadelmia, kumpiakin löytyy vielä hyvinä kotimaisina. Kastoimme churroja ja marjoja suklaakastikkeissa ja hetken päästä vati oli tyhjä. Ensi vuonna uudestaan!

La Vueltassa oli eilen kirimiesten lempietappi, jonka ihan lopussa oli ikävä kolari, mutta voittaja siihenkin löydettiin, ykkösenä maaliin tuli Sam Bennett, kokonaiskilpailun terävin kärki pysyi samana. Tänään oli sitten vuorossa ankara vuoritaisto, jossa saatiin uusi hymyilevä voittaja, amerikkalainen Sepp Kuss. Ai että oli ilo nähdä hänen voittavan. Primoz Roglic vahvisti johtoaan ja toisena on tanakasti Alejandro Valverde. Nairo Quintanan ajo näytti aika lannistuneelta, hän on viidentenä viiden minuutin päässä kärjestä. Huomennakin on rankka vuorietappi ennen tiistaista lepopäivää. 

Hei hei Espanja, La Vuelta ja churrot!

Tänään päättyy CampaSimpukan seitsemäs Espanja-haaste. Tämä on heikoin esitykseni tähän asti. Olimme yli puolet ajasta reissussa, tosin Espanjassa, jossa olisi pitänyt saada eteensä runsain mitoin paikallisia herkkuja. Ei mennyt ihan putkeen, mutta toisaalta, emmepä ole viettäneet kahden viikon omatoimimatkaa koskaan noin vähin rahoin. Emme käyttäneet rahaa ruokaan juuri ollenkaan. Nyt kotona La Vueltan viimeisinä päivinä olen tehnyt muutamia espanjalaisruokia, joilla saa hieman paikattua surkeaa esitystä. 

Samaan aikaan teen toista haastetta, jonka nimi on #suurikeittokirjahaaste. Sen aloitti Ku ite tekee-blogin Minna kesäkuussa ja sillä on oikein hyvä vaikutus ainakin minuun. Haasteen mukaisesti kokkaan rauhalliseen tahtiin kaikista keittokirjoistani ainakin yhden ohjeen mukaisen ruoan. Tämä haaste tulee kestämään pitkään, mutta eipä sillä ole takarajaakaan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Tänään toteutuu siis kaksi haastetta, teen perinteiset La Vueltan päätöspäivän churrot ja teen ne ohjeella kirjasta, jota en ole vielä aikaisemmin käyttänyt. Kyse on Ariela Säkkisen Andalusian auringossa-kirjasta, jonka olen saanut kirjan ilmestymisen aikaan arvostelukappaleena. Päätin silloin heti, että säästän kirjan churro-ohjeen syyskuulle La Vueltan päätöspäivälle ja niin minä sitten teinkin. Olen nyt selannut kirjaa muutenkin hyvin innokkaasti, siellä on monta tuttua ruokaa, mutta vielä enemmän uusia, houkuttelevia ruokia. Ja kuvat! Ne ovat niin hienoja! 

Churrot neljälle

• 3,5 dl vettä (lisäsin myöhemmin desin lisää)
• 3 rkl öljyä
• 250 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 rkl sokeria
• 0,5 tl suolaa
• hieman appelsiinin kuorta hienona raasteena
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia
• 0,5-1 l neutraalia kasviöljyä paistamiseen (riippuen kattilan koosta)

Ainesosaluettelon lopussa ennen öljyä on omia lisäyksiäni, sen mukaan mitä Ariela suositteli tuomaan vielä lisää makua churroihin. Taikina poikkeaa aikaisemmin käyttämästäni ohjeesta aika paljon. Tähän taikinaan ei tule lainkaan kananmunia ja voin sijaan käytetään öljyä ja paljon vähemmän sitäkin. Myös leivinjauhe ja ruokasooda ovat uusia aineksia ja toivoin niiden auttavan taikinan pursotettavuudessa, en ole onnistunut aikaisemmin saamaan churroihin kovinkaan teräviä "kantteja".

Taikina oli hyvin helppo valmistaa. Vesi ja öljy kiehautettiin ja sen jälkeen kaikki kuivat ainekset sekoitettiin nesteeseen. Taikinasta tuli hyvin tanakkaa ja sen vuoksi pursotinpussin olikin syytä olla hyvin tukevaa muovia tai kuten minulla, ammattikäyttöön tarkoitettua vahapintaista kangasta (tai onko se kangasta, en tiedä, ehkä se on muovia sekin, muttei sellaista muovipussimuovia) Tyllankin oli parasta olla metallinen, muoviset eivät ole päteviä näin paksun taikinan pursottamiseen. Käytin Arielan neuvosta 12 millistä tähtityllaa. 

Kun taikina oli hieman jäähtynyt, sulloin sen pursotinpussiin ja kun oli aika paistaa churrot, kuumensin öljyn 170 asteeseen. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa puristaa taikinaa leivinpaperille ja siitä kumota churrot öljyyn. Näin voi saada suoria churroja. Jos pursottaa, etenkin pehmeämpää taikinaa suoraan kuumaan öljyyn, tahtoo churroista tulla kiemuraisia, mutta eihän sekään mitään haittaa. Käytin itse asiassa pieniä voileipäpapereita, ne ovat noin postikortin kokoisia paloja paperia, joita voi käyttää eväsleipien välissä, olen ostanut joskus sellaisia monen sadan kappaleen paketin Lidlistä. Niiltä oli helppo kellauttaa churrot yksitellen öljyyn.

Nyt pitää kyllä sanoa, että alkuperäisin mittasuhtein taikinasta tuli niin paksua, ettei minun voimani riittäneet pursottamiseen. Minun oli otettava taikina pois pursotinpussista yleiskoneen kulhoon ja lisättävä siihen vettä. Olin saanutkin sen neuvon Arielalta yksityisesti kaiken varalta. Sekoitin taikinan leipätaikinan sekoittamiseen käyttämälläni vatkaimella. Lisäsin noin desin vettä ja sen jälkeen taikina oli pursotettavissa, joskin erittäin tukevaa edelleen. Mutta tähtityllan tekemät "vekit" pysyivät hyvin ja churrot oli helppo kipata öljyyn. 

Uppopaistoin churroja muutaman minuutin, kunnes ne olivat kauniin ruskeita. Nostin ne reikäkauhalla talouspaperin päälle lautaselle. Heti kun ne olivat hieman kuivahtaneet, kierittelin ne sokerin ja kanelin seoksessa.

Nämä churrot olivat hyvin autenttisen makuisia ja rakenne oli hyvä, kuori rapea ja sisus kunnolla kypsä! Söimme churrot paksuun suklaakastikkeeseen dipattuina ja annoksesta tulleet noin 25 churroa katsosivat nuorten miesten vatsoihin melkoista kyytiä. Luulen, että käytän jatkossakin tätä ohjetta, ehkä vielä hieman enemmällä nestemäärällä.

La Vueltan viimeinen Madridiin päättyvä etappi on meneillään. Aurinko paistaa ja Alberto Contador näyttää onnelliselta ja iloiselta. Muutaman tunnin kuluttua ajajat tulevat maaliin ja kisa on ohitse. Joillakin kausikin on ohitse, joillakin koko ura päättyy tähän päivään. CampaSimpukan vuotuiset pyöräilyyn liittyvät haasteet ovat myös nyt ohitse ja meillä on edessä täysin vapaat kädet sen suhteen millaisia ruokia teemme ja bloggaamme.

Zeppole di Ricotta

Uppopaistettu aamiainen kuulostaa todella väärältä, mutta sellaista meillä kuitenkin oli tänään. Zeppole di Ricotta tarkoittaa pieniä ricottadonitseja, joita voi syödä aamiaisellakin, mutta ehkä nämä paremmin sopisivat jälkiruokapöytään. Minulla on työpäivä tänään, enkä ehdi tehdä italiaan vivahtavaakaan päivällistä, joten aamiaisdonitseilla meinnään! Ohje on täältä ja muuntelin sitä hieman. Puolitin ohjeen ja senkin olisin vielä voinut puolittaa kahdelle hengelle. Tai ottaa kolmanneksen alkuperäisestä ohjeesta. Alle kirjoitan puolitetun ohjeen, josta tulee noin 20 minidonitsia.

Zeppole di Ricotta

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl sokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
• ripaus suolaa
• 2 kananmunaa
• 1 purkki ricottaa
• 1 l rypsiöljyä
• tomusokeria

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sokeri, suola ja vaniljajauhe keskenään. Lisää ricotta, kananmunat ja sitruunakuori ja sekoita nuolijalla tasaiseksi taikinaksi. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen. Ota lusikalla nökönen taikinaa lusikalla ja pyöräytä taikina kuumaa öljyyn toisella lusikalla. 

Kun uppopaistat, älä pidä liesituuletinta kovalla mahdollisen rasvapalon takia. Pidä käden ulottuvilla kantta, jonka voit läntätä kattilan päälle, jos öljy leimahtaisi. Kun et päästä öljyä jatkuvasti vain kuumenemaan, etkä poistu liedän ääreltä, ei rasvapalon vaaraa juurikaan ole, vaan uppopaistaminen on aivan turvallista.

Uppopaista noin 5-6 nökeröä kerrallaan, käännä niitä reikäkauhalla  muutaman kerran. Noin pingispallon kokoiset minidonitsit kypsyvät noin 4-5 minuutissa. 

Nostele kypsät zeppolet talouspaperin päälle lautaselle hetkeksi valumaan ja pyörittele ne sitten runsaassa tomusokerissa. Laitoin ne tarjolle suklaakastikkeen ja marjojen kanssa. Olivatpa hyviä, mutta ei näitä montaa jaksa syödä! 

Kun öljy on jäähtynyt siivilöi se takaisin pulloon suppilo apunasi. Voit käyttää saman öljyn pariin kolmeen kertaan samankaltaiseen tarkoitukseen ennen kuin imeytät öljyn kompostiin muutamissa erissä. Säilytä öljy jääkaapissa. Älä uppopaista makeita ja suolaisia samalla öljyllä, se tekee ruokiin kummallisen vivahteen. Äläkä muutenkaan uppopaista ihan alvariinsa, ei se ole hyväksi. 

Giro d'Italian 8. etapista ei ole vielä taikaa, sillä kisa ei ole vielä edes alkanut. Palaan illalla aiheeseen, kun työpäivä on ohitse ja kisa ajettu.

Aavistuksen etuajassa - vuotuinen churropäivä

Campasimpukan ensimmäisen Espanja-haasteen viimeisenä päivänä tein elämäni ensimmäiset churrot. Kuvittelin etukäteen sen olevan vaikeaa, mutta mitä vielä. Sen jälkeen olen tehnyt churroja jokaisena La Vueltan päätöspäivänä (mutten koskaan muulloin). Tänä vuonna minulla on aikainen työvuoro virallisena churropäivänä, jolloin La Vuelta päättyy. En usko perheen haluavan churroja jo ennen seitsemää aamulla. Niinpä meillä oli churropäivä jo tänään. 

Churropäivään liittyy myös pieni sääkatsaus, sillä olen aina paistanut espanjalaiset pitkulamunkit ulkona paistokäryjen pitämiseksi pois keittiöstä. Joinakin vuosina syyskuinen aamu on ollut lämmin ja kesäinen, parina vuonna olen häärinyt öljypadan äärellä tyylikkäässä fleekeasussa ja niin tein tänäänkin, sillä lämmintä oli kymmenen aikaan vasta muutama aste. Aurinko kyllä paistoi, muttei vielä takapihan terassille, sumu oli jo haihtunut.

Käytin edelleen aivan samaa taikinaohjetta kuin jokaisella kerralla, sillä sen saan onnistumaan ja se toimii todella hyvin. Viime vuonna lisäsin taikinaan hieman sitruunan kuorta. Tänä vuonna laitoin taikinaan vaniljaa.

Churrot viidelle

• 2,5 dl vettä
• 100 g laktoositonta voita
• ripaus suolaa, mikäli voi on suolatonta
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokeria ja kanelia churrojen pinnalle

Mittaa kattilaan vesi, voi ja suola, mikäli käytät sitä. Kiehauta seos. Lisää mukaan jauhot ja vanilja ja sekoita vispilällä ripeästi, jotta saat aikaan taikinapallon. Minä en yleensä saa, vaan tulos on jonkunlainen paksu tahna. Kerran olen vahingossa onnistunut saamaan aikaan tämän kuuluisan taikinapallon ja silloin säikähdin, että mikä meni pieleen. Anna seoksen hieman jäähtyä.

Valmistele pursotinpussi odottamaan, käytä keskikokoista tähtityllaa ja aseta se pursotinpussiin. Laita aivan tyllan yläpuolelle pussinsulkija estämään taikinaa valumasta tyllaan ennen aikojaan. Kääri pursotinpussin yläreunaa niin, että valmista taikinaa on helppo sulloa sinne.

Sekoita kananmunat yksi kerrallaan hieman jäätyneeseen taikinan alkuun. Aluksi tuntuu, etteivät kananmunat suostu sekoittumaan taikinaan, vaan jäävät ällöksi liisteriksi, mutta vispilöi vain rivakasti. Taikinasta tulee kiiltävää massaa, jonka sitten kaavit nuolijalla pursotinpussiin. Purista taikina pussin alaosaa kohden ja sulje pussin suu leveällä pussinsulkijalla. Näin sinun on helppo kääriä pussia pienemmäksi pursotuksen edetessä. Minulla on suuria kertakäyttöpusseja, niistä leikkaan yläosasta hieman pois, ettei pussia tarvitse kääriä niin pitkältä matkalta. 

Kuumenna öljy 170-180 asteeseen padassa, kattilassa tai friteerauskeittimessä. Ota öljyn kuumetessa esille sokerointitarpeet. Laita padan viereen astia, jossa on muutama arkki talouspaperia, siinä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen. Sen astian viereen laita laakea astia, johon laitat sokeria ja runsaasti kanelia, sekoittele ne tasaiseksi. Siinä churrot pyöritellään, kun ne ovat hetken valuneet. Kolmanneksi ota astia, jossa aivan valmiit churrot pidetään lämpiminä. Ota lähelle myös kansi, jolla voit peittää padan, mikäli öljy sattuisi syttymään palamaan. (sellaista minulle ei ole koskaan käynyt, mutta pidän aina kannen varalta lähellä). Samoin tarvitset sakset, reikäkauhan ja patakintaat. 

Kun öljy on sopivan kuumaa, ota pursotinpussin alareunan pussinsulkija pois, jotta taikina pääsee puristumaan pussista ulos. Purista taikinaa pussista öljypadan yllä ja  leikkaa pötkö saksilla poikki. Minä tykkään tehdä noin 6-8 senttisiä churroja. Yhtä aikaa pataan mahtuu sen koosta riippua 6-8 churroa paistumaan. Käännä niitä tarvittaessa paistumisen tasaisuuden vuoksi, yleensä ne kääntyilevät omia aikojaankin padassa. Tarkkaile öljyn lämpötilaa, ettei se pääse sen enempää kuumumaan liikaa kuin jäähtymäänkään.

Kun churrot ovat kauttaaltaan kauniin ruskeita, nosta ne reikäkauhalla tai pihdeillä valumaan paperille. Niiden jäähtyessä laita uusi satsi paistumaan ja kääntele sitten jäähtymässä olleet sokeri-kaneliseoksessa. Nosta valmiit astiaan kannen alle odottamaan. Paista näin koko taikinasatsi erissä valmiiksi.

Suklaa-espressokastike churroille

• 250 g Brunbergin laktoositonta suklaata
• 125 ml laktoositonta kermaa
• 60 ml laktoositonta maitoa
• 60 ml espressoa

Kastiketta varten tee vesihaude kattilasta, jonka pohjalla on muutama sentti kiehuvaa vettä ja sen päällä kuumuutta kestävä astia, joka ei ulotu kiehuvaan veteen asti. Laita astiaan kaikki kastikkeen aineet kahvia lukuunottamatta. Sekoita kastike tasaiseksi suklaan sulaessa. Voit tehdä kastikkeen tähän asti valmiiksi ennen churrojen paistamista ja niiden ollessa tarjoiluvalmiita, sekoita kuuma espresso mukaan kastikkeeseen ja tarjoile heti. Sinulla on varmaan ollut joku avulias kattamassa pöydän ja tekemässä kahvin valmiiksi, sillä uppopaistamisen aikana ei ehdi tehdä juuri muita juttuja.

Churrot olivat ilmavia ja kahvinen suklaakastike erinomaista. Laitoin siihen enemmän suklaata kuin lähdeohjeessa oli.

Muista ottaa lämpö pois öljypadan alta tai friteerauskeittimestä ja anna öljyn jäähtyä. Sitä voi käyttää siivilöimisen jälkeen pari kolme kertaa samaan tarkoitukseen. Mutta älä käytä samaa öljyä suolaisten ja makeitten ruokien uppopaistamiseen, se tuo ikävän sivumaun kumminkin päin. Kun öljyä ei enää halua käyttää uudelleen, imeytä se muutamissa erissä kompostiin. 

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi on vielä täyttä työtä, vielä ei ajeta kädet joukkuekaverin olkapäillä, eikä siemailla cavaa Madridin kaduilla, vaan kiivetään ja lasketaan mäkiä täyttä höyryä. Kokonaiskilpailun tilanne on vielä täysin auki, illalla näemme kuinka siinä käy.

Näin kävi öljyiselle reikäkauhaa varten ottamalleni paperipalalle, kun se joutui liian lähelle liekkiä

Perinteitä kunnioittaen, churroja jo vuodesta 2011

Tänään on Campasimpukan alkuperäiseen, joskin ajoittain hieman hunningolle jäävän teeman tämän vuotisen päätöksen päivä. Jo kolmannen kerran saavutamme maalimme, olemme kokkailleet tänäkin vuonna Giro d'Italian, Tour de Francen ja La Vueltan merkeissä. Vuelta-karavaani karauttaa Madridiin illansuussa ja meillä koittaa blogivapaus, mikä tuntuu tässä vaiheessa vuotta oikein hauskalta. Tuntuu, että saan kokata mitä tahdon, vaikka tietysti olen muutenkin saanut tehdä niin. Itseasetetut raamit ovat kyllä vankkoja ja kun portit aukeavat, tulee vapaudentunne, joka on vähintäänkin keinotekoinen, yhtä virtuaalinen kuin aitakin.

Blogin aloitusvuonna 2011 tein Vueltan viimeisenä päivänä ensimmäistä kertaa elämässäni churroja. Olin jo tottunut uppopaistamiseen, mutta churroja en ollut koskaan edes syönyt. Onnistuin silloin aivan kelpoisasti ja tuumin, että näitähän voisi silloin tällöin tehdä aamiaiselle. Seuraava kerta olikin vasta vuoden kuluttua. Viime vuonna hääräsin Vueltan päätöspäivänä samoissa puuhissa ja päättelin kyseessä olevan jo perinteen. 

hieman pitempi perinne kuin Campakeittiössä

Viime syyskuun churropäivän jälkeen olemme kyllä nauttineet kerran churroja, nimittäin Espanjan-reissullamme. Kyttäsin churrokojuja matkan alusta asti, mutta vasta viimeisenä aamuna ennen lentokentälle paluuta osuimme avoinna olevaan paikkaan, josta herkut lähtivät mukaamme. Olimme tietysti aivan amatöörejä ostopuuhissa. Myyntitiskissä oli valmiina erilaisia churrokiekuroita ja luulin meidän valitsevan niistä mieluisat. Eipä toki, churrot paistettiin silmiemme edessä ja muutamassa minuutissa saimme tötteröllisen herkullisia pitkulamunkkeja suklaakastikkeen kera. Ihastelin hienoa taikina-automaattia, mutta Kammenpyörittelijä pyöritteli päätään, kun vihjailin miten kätevä sellainen olisi kotona. Kuulema ei. Koska olimme Kataloniassa, churrot olivat tietysti xurroja.

muut jo söimme ennen kuin muistimme ottaa kuvan

Olin aikoja sitten merkannut suosikkeihini xurro-ohjeen, jotä tällä kertaa käyttäisin. Cooking Classy-blogin churro bites-kuvat jäivät mieleeni ja sellaisia minäkin nyt tahdoin tehdä. Käytin kuitenkin luotto-ohjettani (kolmannella kerralla on siis kyse jo sekä perinteestä,  että luotto-ohjeesta), koska siinä ei ole mitään vikaa. Pitempien churropötkylöiden sijaan tekisin pieniä palasia. Kopioin tähän ainesluettelon edellisista postauksistani, sillä laiskuus on hyveeni. Ohjeen on tarjonnut käyttööni alunperin maku.fi. Jos olet ensimmäistä kertaa churro-ohjeen äärellä ja kaipaat tarkempia neuvoja, kurkkaa teko-ohjeet tästä viimevuotisesta postauksestani. Jostain syystä en silloin ole ollut kovin laiska, vaan olen kiltisti kirjoittanut ohjeen uudelleen. Edellisillä kerroilla käytin muovista tähtityllaa pursotukseen, eikä sillä saa käyttämästäni taikinasta niin teräväraitaista lopputulosta kuin haluaisin. Nyt minulla oli käytössä uusia, keväällä Saksasta tuomiani metallityllia, joilla toivoin pääseväni parempaan lopputulokseen. Ei tainnut toimia sen kummemmin, ehkä kyse on enemmän taikinasta, kuin tyllasta. 

• 2,5 dl vettä
• 100 g voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 3 kananmunaa
• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokeri-kanelisekoitusta valmiiden churrojen pinnalle

Suklaakastiketta varten kokeilin ensimmäistä kertaa tuotetta, jota en ollut aikaisemmin kaupoissa edes huomannut. Etsin leivontahyllystä kunnollista suklaata, kun katseeni osui tähän pussiin. Se oli oikein kätevä tuote. Tämä mainos on aivan spontaani, se tuli pyytämättä ja äkkiäarvaamatta. Suosittelen. 

Uppopaistoin minixurroja aikani, Kammenpyörittäjä oli apukäsinä pusertamassa taikinaa pussista. Jossain vaiheessa hän kysyi, että voisiko lopuista tehdä pitempiä, että taikina loppuisi joskus. Erinomainen idea. Hetken päästä päästelin taikinaa jo melkoisia kiemuroita, sillä konstilla taikina viimein loppui ja pääsimme nauttimaan espanjalaisaamiaista.

Vueltan 21. etappi ajetaan Leganésista Madridiin ja tällä seremoniallisella kilpailun päätösetapilla on mittaa 109,6 km. Jollei mitään haaveria satu, Chris Horner nousee iltasella korkeimmalle palkintokorokkeelle ja saa sinne vierelleen Vincenzo Nibalin ja Alejandro Valverden. Lähetyksen pariin pääsemme viiden aikaan, sitä ennen voi katsoa vielä uusintana eilistä etappia, jos tahtoo myötäkärsiä ajajien tuskaa eeppisessä nousussa.

No minäkin, kun muutkin - munkit!

Nyt kun jälkeläiset ovat aikaa ohittaneet foliopallo- ja serpentiini-ikänsä, ei vappu enää juurikaan näy talossa. Simakin jäi tekemättä tänä vuonna, koska olimme juuri kriittiseen aikaan reissussa. Olin eilen työpäivän jälkeen sitä mieltä, että nyt jäävät kyllä  munkitkin tekemättä. Kotiin tultuani sain kuitenkin minulle epätyypilliseen tapaan jostain pienen energiapurskeen ja tein kuin teinkin pienen munkkitaikinan kohoamaan. Päätin, etten ottaisi rasvakeitintä esille, vaan paistaisin munkit padassa grillin sivupolttimolla. Pata on niin paljon nopsempi siivota sitten öljyn jäähtymisen jälkeen. Käytin monta vuotta sitten Hesarin vappuruoan teemasivulta ottamaani munkkiohjetta pienin sovelluksin. 

• 0,5 l maitoa
• 50 g tuoretta hiivaa 
• 2 dl sokeria
• 1,5 tl suolaa
• 2 tl vaniljasokeria
• (1,5 rkl jauhettua kardemummaa, en tykkää, jätin pois)
• 100 g pehmeää voita
• 1 kananmuna
• 10-12 dl vehnäjauhoja
• sokeria koristeluun
• 1,5 l rypsiöljyä paistamiseen

Teen pullataikinan aina aivan näppituntumalla, enkä erityisesti noudata mitään neuvoja. Lämmitin maidon kädenlämpöiseksi ja kaadoin sen isoon kulhoon. Lisäsin sinne murennetun hiivan, sokerin, suolan, kananmunan ja vaniljasokerin. Sekoitin vispilällä kaikki sekaisin ja lisäsin mukaan jauhoja pikkuhiljaa desi kerrallaan. Jätin vispilän sivuun ja jatkoin alustamista käsin, otin mukaan oikein pehmeän voin (minulla oli voita pehmenemässä levitesatsin tekemistä varten) ja alustin taikinaa sen verran, että se irtosi kulhon reunoista, muttei vielä käsistäni kovin hyvin. Olin tässä vaiheessa käyttänyt noin 9 dl jauhoja. Halusin taikinasta aika pehmeää, jätin sen nousemaan peiteltynä noin tunniksi. 

Kun taikina oli noussut melkein kaksinkertaiseksi, kumosin sen jauhotetulle leivinlaudalle ja alustin taikinaa pienen lisäjauhomäärän kanssa. Jaoin taikinan kahteen osaan ja pyöritin puolikkaat pitkäksi pötköksi. Leikkasin kummankin pötkön 10-12 palaan, noin kananmunan kokoiseen. Pyöritin palat palloiksi ja nostin leivinpaperin päälle vielä kohoamaan. 

Toisen kohotuksen aikana kuumensin padassa öljyn 170 asteeseen. Kun öljy oli sopivan kuumaa, otin pullapallon kerrallaan ja painoin niihin reiän, pyöritin hieman, että pallosta muodostui rinkilä ja nostin varovasti rinkilän öljyyn paistumaan. Pataan mahtui yhtä aikaa neljä munkkia paistumaan. Noin 3-4 minuutin kuluttua alapuoli oli sopivan paahtuneen värinen, joten käänsin munkit raaka puoli alaspäin metallisella reikäkauhalla.

Olin virittänyt sokerointiasemani valmiiksi. Nostin kypsät munkit reikäkauhalla ensin vatiin, jonka pohjalla oli talouspaperia, joka imi liiat öljyt munkeista. Lisäsin öljyyn uuden satsin munkkeja ja niiden alapuolen kypsyessä kävin sisällä sokeroimassa valmiit munkit ruokosokerivadissa ja nostin munkit lautaselle jäähtymään. Siinä vaiheessa uusi satsi padassa olikin jo kääntövalmis. 

Viimeisten munkkien jälkeen jätin padan peitettynä ulos jäähtymään ja illemmalla siivilöin öljyn takaisin pulloon ja laitoin sen jääkaappiin odottamaan vielä toista käyttöä. Äsken söimme viimeiset munkit kahvin kanssa, oikein sopiva satsi. Ei niitä määräänsä enempää viitsi syödä.