Tulimme eilen kotiin pohjoisen reissulta, kesä on vieläkin rehevämmässä vaiheessa täällä Jyväskylässä kuin napapiirillä. Oli mukava nähdä, että nuoriso oli käynyt kastelemassa kukkia ja kasvihuoneen taimia. Siilejä oli juotettu ja vähän syötettykin, kaksi piikikästä piha-asukkia tuli illalla jo tervehtimään Anttia ja esittämään ateriatoiveitaan. Ne otettiin huomioon. Myös pihan pikkuoravat ovat olleet näytillä.
Tänään olemme jatkaneet talouden haltuunottoa, niin keittiössä kuin tontillakin. Antti antoi minulle tehtävän ostaa muutamia kesäkukkia ruokakauppareissulla, sain oikein luvan ostaa sellaisia kukkia, joista pidän. Kui hienoo se on? Minähän en tunnetusti ole mikään ornitologi enkä osaa sommitella kukka-asetelmia enkä tiedä mikä kasvi tarvitsee puolivarjoa ja mikä savimaata. Antti on yleensä hommannut jotain pihankaunistusta, mutta jostain syystä hän tällä kertaa antoi minulle vapaat kädet. Liekö miesparka pehmenemässä? Minähän otin asiasta muodikkaasti kopin ja lähdin innokkaasti ostoksille.
Ostinkin sitten montaa laatua kesäkukkia ja neljä perennaa! Haukkokaa nyt henkeänne, minä mielestäni ymmärsin, että se tarkoittaa monivuotista kasvia. Ostin 35 senttiä maksaneita orvokkeja ja pioneja, joissa saattavat ensi kesänä kukkia, jolleivat kuole sitä ennen. Nyt kasvit on haudattu maahan, oikea termi lienee istuttaa.
Kaiken kasvitieteellisen puuhailun lomassakin on syötävä ja sommittelin meille pienen sisäsaaristolaislautasen kahdelle.
Pikaruokaa kahdelle
- 8 pientä uutta perunaa
- voita ja karkeaa suolaa
- 1 palikka halloumia
- 3 kananmunaa
- muutama pala kahta erilaista silliä
- aiolia
- jokiravunpyrstöjä (noin 0,5 dl)
- graavilohta
Höyrytin perunat ja keitin kananmunat. Niitä odotellessa leikkasin halloumin viipaleiksi ja paistoin ne oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi. Nostelin vadille graavilohiviipaleita, halloumit, pikkuisen silliä, kananmunat lohkoina, kypsät perunat voilla ja suolalla koristeltuina ja aioliin sekoitetut jokiravunpyrstöt. Pystyi syömään.
