Todella helppo uunibroileri

Olemme olleet kotosalla reissun jälkeen jo yli kaksi kuukautta. Talviuneen vaipuminen on lähellä, muttei ihan vielä tapahtunut. Harvinaista, että olemme jo marraskuun toisella viikolla, muttei vielä ole satanut lunta kertaakaan. Minä en erityisesti lunta kaipaa, mutta tulisihan siitä hieman valoisammat maisemat. 

Sunnuntaina meillä oli isänpäivän perhepäivälliset ja tein ensimmäistä kertaa täältä ottamani ohjeen mukaista ruokaa. Itse asiassa näin sen videona YouTubessa, mutta löysin blogiinkin. Tuolloin ruoka onnistui todella hyvin, kaikki pitivät siitä ja koko suuri padallinen meni yhdellä istumalla. 

En yleensä tee samaa ruokaa, olipa se miten hyvää tahansa, kovin pian uudelleen. Usein en koskaan palaa saman ruoan pariin. Nyt tein sen jopa vain muutaman päivän kuluttua tänään, tällä kertaa kahdelle hengelle kahden päivän ruoaksi. Lisäsin mukaan myös sipulia, sillä se sopi minusta tähän hyvin. Määrät on muunneltu sopiviksi täydellisellä itsevarmuudellani. 

Uunibroileria ja perunaa

Marinadi

• 0,75 dl sitruunamehua
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1tl suolaa
• pippuria
• chilihiutaleita
• kuivattua oreganoa tai basilikaa tai molempia
• 0,5 dl vettä

Muut ainekset

• 3 suurehkoa broilerifilettä kahteen palaan leikattuna
• 4 suurehkoa perunaa kuorittuna ja neljään lohkoon leikattuna
• 3 pienehköä punasipulia kuorittuna ja puolikkaiksi leikattuna
• tuoretta oreganoa

Mittasin ensin marinadin ainekset pieneen lasipulloon ja ravistin kaikki kunnolla sekaisin. Asettelin broileripalat, sipulit ja perunalohkot uunivuokaan ja kaadoin marinadin päälle. Huuhtelin marinadipullon vielä vesitilkalla ja kaadoin senkin vuokaan. Kääntelin marinadin aineksiin kunnolla, lisäsin pinnalle tuoreita oreganon oksia ja nostin kannen päälle. Pidin vuokaa ulkona hyvin peiteltynä (lämpötila ulkona +2°C) siihen asti, että oli aika laittaa ruoka uuniin. Tämän voi siis hyvin valmistella hyvissä ajoin, minä tein sen aamulla ennen aamupalaa. Valmisteluun menee vain noin 10 minuuttia. 

Iltapäivällä otin vuoan sisälle hieman lämpenemään ja kuumensin uunin 220 asteeseen. Nostin vuoan uuniin keskikorkeudelle kansi päällä ja annoin ruoan paistua ensin noin tunnin verran. Otin kannen pois ja valelin perunoita ja broileripaloja vuokaan muodostuneella marinadiliemellä ja paistoin vielä puolisen tuntia ilman kantta, jolloin perunoihin tuli kaunis paistopinta. 

Söimme noin puolet tänään ja loput pakkasin lasirasiaan, jossa ruoan voi lämmittää hyvin. Onnistui yhtä hyvin kuin perhepäivällisillä, silloin en laittanut chiliä enkä sipulia, mutta ne sopivat ruokaan mainiosti. 

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

Tänään on alkanut tuntua siltä, että todellakin CampaReissu2026 on lopuillaan, laivahan lähtee jo muutaman päivän kuluttua. Tuo aamuyölle sijoittuva laivanlähtö on omiaan menemään päässä hieman sekaisin. Kerran olimme vähällä myöhästyä, olla vuorokautta liian myöhään satamassa ja tänä vuonna olin hetkisen sitä mieltä, että menisimme satamaan jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Nyt asia on kuitenkin selvä kuin pläkki, huomenna on vielä täysi Lyypekki-päivä ja sitten on se hirveän pitkä päivä, jonka päätteeksi menemme satamaan ja matka Suomeen alkaa kahden aikaan yöllä. Laivayhtiössä ollaan varmaan tottuneita asiakkaisiin, jotka ovat joko myöhässä tai etuajassa kaikkien oikeassa ajassa olevien lisäksi. Laivayhtiö kyllä muistuttaa oikeasta lähtöpäivästä noin viikkoa ennen h-hetkeä.

Eilen La vueltassa ei huomaavaisesti ajettu lainkaan meidän siirtymäpäivämme takia, mutta tänään taas oli täysi meno päällä. Valitsin meille päivän espanjalaisuudeksi Spain on A Fork-blogin tonnikalamunakkaan. Koska meillä on menossa varastojen alasajo, jotain ohjeessa ollutta puuttui ja lisäsin jotain toista, mutta hyvä siitä tuli. Ohje olisi huutanut tomaatin sijaan paprikaa, mutta paprikaa ei ollut ja tomaattia oli tähteenä, joten siksi muutos ohjeeseen. 

Munakas oli päivällisen sivuke, tarkoitus oli paistaa muutama pieni kanavarras, jotka ostimme Jumbosta Alankohollannista. Enpä kovin hyvin ollut pakkausta lukenut, nehän olivatkin katkarapuvartaita, mutta nehän passasivat tonnikalamunakkaan pariksi vielä kanaa paremmin.

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

• puolikas punasipuli silputtuna (eiliseltä jäänyt)
• puolikas tomaatti kuutioiksi leikattuna(samoin eiliseltä)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tölkki tonnikalaa vedessä valutettuna ja haarukalla pienittynä
• 3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl juustoraastetta (pussin loput kuleksimasta)
• pippuria ja suolaa (soulaa ei paljon, tonnikala oli yllättävän suolaista, onneksi maistoin)
• kuivattua rakuunaa (sitä kallista, jonka ostin Ranskasta ja joka on hyvää)
• tuoretta persiljaa

Kuumenin pienellä paistinpannulla oliiviöljyä ja kun pannu alkoi olla kuuma, lisäsin sille ensin sipulin, sekoittelin ja paistelin pari kolme minuuttia. Sitten lisäsin tomaattikuutiot ja valkosipulimurskan (se räiskyy pannulla, muuten tykkäisin tuosta Pirkka-tuotteesta) ja paistoin vielä muutaman minuutin. Viimeisenä lisäsin pannulle pienityn tonnikalan, sekoittelin ja laitoin pannun alta liekin pois ja päälle kannen. 

Kun paistinpannun seos oli hieman jäähtynyt, kumosin sen kulhoon kevyesti vatkattujen kananmunien päälle, sekoitin mukaan vielä juustoraasteen, maustoin seoksen pippurilla, ripauksella suolaa ja rakuunalla ja sekoitin. Kuumensin pannua uudelleen, lisää öljyä ei tarvittu, mutta jos pannu olisi ollut vähemmän öljyinen, olisin lisännyt pikkuisen oliiviöljyä. 

Kaadoin koko munakasmassan pannulle ja laitoin liekin pannun alla niin pienelle kuin pystyi. Kansi päälle ja hidasta kypsytystä noin 6-8 minuuttia, munakas oli aika paksu. Kun keskusta alkoi hyytyä päältä, käänsin munakkaan. Se onnistui lastalla ihan hyvin, koska pannun halkaisija ei ole kovin suuri. Isommalla pannulla paistaessani olisin varmaan tarvinnut lautasta kääntöavuksi. Paistoin vielä alapuolta hetkisen kannen alla ja sitten munakkaan saikin jo luisuttaa tarjoilulautaselle. Olipa mehevä ja maistuva sivuke tämä. Toisella pannulla paistoin nopeasti ne epäkanavartaat, jotka olivatkin rapuvartaita.

La Vueltan 10. etappi oli hilly-tyyppinen ja pinnistämällä saimme itsemme kiinnostumaan siitä näin Tadejn keskeytettyä. Olihan se taas ihan kiinnostava ja voittajaksi ajoi Bastian Tronchon, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Enric Mas on kokonaiskilpailun johdossa ja toisena Primoz Roglic. Huomenna minulla on vielä mahdollisuus tehdä jotain espanjalaista ruokaa, jos vain keksin jotain, mutta sitten tulee muutama päivä taukoa kotimatkan viimeisen vaiheen, laivamatkan ja Suomessa ajamisen ja kotiinsaapumisen tähden. Viimeiselle viikolle sitten taas koitan tormakoitua aiheen pariin. 

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia tapaksena

Eilinen puolikuntoisuus hoitui 13 tunnin yöunilla ja täydellisellä lepopäivällä. Nyt olemme valmiit huomenna jatkamaan kotimatkaa. Päivällistä markkeerasi kesäkurpitsatapas, johon ohjeen otin täältä. Hieman käytin muunteluvapauksiani, sillä minähän voin tehdä niin.

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia

• 1,5 pientä kesäkurpitsaa 1 cm viipaleisiin leikattuna (tuli 15 viipaletta)
• suolaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 kevätsipuli silputtuna (lisäykseni ohjeeseen, eikä ollut paha lisäys)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1+1+1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ihan vähän manchegoraastetta

Koska ruokahalu ei ole kummallakaan suurimmillaan (lämpötilasyistä), tein päivällisestä pienen. Suolasin kesäkurpitsaviipaleet molemmin puolin ja jätin ne lautaselle itkemään. Lohdutin niitä kyllä välillä sanomalla, että kohta minä teidät paistan. 

Siinä odotellessa silppusin persiljan ja sipulin ja sekoitin niihin valkosipulimurskan. Yleensä käytän reissuillakin tuoretta valkosipulia, mutta nyt on ollut niin kuuma kesä, että tuoreet eivät kestä ja olen  käyttänyt Pirkka-murskaa. Sekoitin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä (1. lusikallinen)

Kuumensin paistinpannulla pienen lorauksen oliiivöljyä (2. lusikallinen) ja paistelin persilja-sipuli-valkosipuliseosta pari minuuttia.  Kaavin seoksen kuppiin odottamaan.

Kun kesäkurreviipaleet olivat saaneet tunteensa tasattua, huuhtelin niistä suolat pois ja kuivasin ne paperilla. Kuumensin pannun uudelleen ja käytin viimeisen kolmesta oliiviöljylusikallisesta ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan, niitä oli juuri niin monta kuin keskikokoiselle mobilepannulle mahtui. Paistoin viipaleita ensin noin 4 minuuttia alapuolelta ja sitten toiset 4 minuuttia toiselta puoleltaan. 

Nostelin viipaleet lautaselle paperin päälle, että niissä ollut ylimääräinen öljy imeytyisi pois. Annostelin viipaleet lautasille ja kiersin hieman pippuria päälle ja lopuksi vielä raastettua manchegoa. Lautasella oli myös muutama ohut espanjalaisen leikkelevalikoiman viipale ja patonkia. 

La Vueltan kuudes etappi oli sellainen, että saimme katsottua sitä pienellä tökkivällä yhteydellä melkein reaaliajassa. Olimme jo, että taas Tadej voittaa ylivoimaisesti, mutta tällä kertaa Enric Mas (hänestä piti tulla Alberto Contadorin mantteliperijä) ottikin Tadej'n kiinni viimeisessä nousussa ja meni kevyesti ohi. Viimeisen laskun alkaessa Tadej lähti hurjaan menoon ja ehdin juuri sanoa, että tätä en uskalla katsoa, kun hän ajoi ulos reitiltä. Tosin vain "kevyesti", ei loukannut itseään, eikä törmännyt Enriciin ja pääsi heti peesiin. Ehdin kyllä jo säikähtää. 

Viimeisillä kilometreillä Tadej ja Enric ajoivat yhtä kovaa ja yleensä se kaksikosta, joka on viimeisen kilometrin alkaessa ensimmäisenä ei juuri koskaan voita etappia. Nyt oli Tadej tarkkana, nopeus oli  niin suuri kuitenkin, ei ollut kysymys mistään mutkittelusta ja Tadej kuuli milloin Enric pisti pökköä pesään ja pisti itse vielä vähän enemmän ja voitti etapin. Hän piti myös kokonaiskilpailun johtajan paikkansa (luonnollisesti). Enric Mas nousi toiseksi kokonaiskilpailussa ja jätti Primoz Roglicin kolmanneksi.

Macarrones con Atún – espanjalainen tonnikalapasta

Nyt oli käsillä historiallinen hetki, saman vuoden kolmas pyöräilyyn liittyvä ruokahaaste saman reissun aikana alkoi tänään. Aiemmin keväällä ja keskikesällä oli jo italialainen ja ranskalainen ruokahaaste ja nyt alkoi espanjalainen, kun La Vuelta starttasi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Monacossa. 

Selasin nopeasti joukkueet läpi jo eilen ja voin jo tässä vaiheessa päättää, että voittaja on joko Tadej Pogacar tai Sepp Küss, kolmanneksi mahdolliseksi, mutta melko epätodennäköiseksi voittajaksi määrään Primoz Roglicin. Näistä voi valita, muita ei oteta lukuun. 

Päivän espanjalainen ruoka on tutusta Spain on A Fork-blogista. Aiemmin Albert teki mielestäni kaikki ruokansa ilman lihaa, mutta nyt näyttäisi ainakin kanaa olevan hänenkin ohjeissaan. Tämä pastaohje oli hyvin toteutettavissa CampaAdrian pantryn tarpeista. 

Espanjalainen tonnikalapasta – Macarrones con Atún

• 150 g tonnikalaa (tässä puolet veteen säilöttynä, puolet öljyyn)
• öljy toisesta purkista
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• 3 dl paseerattua tomaattia
• 2 dl kasvislientä
• 3 dl pientä pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Tämä ruoka sopii erittäin hyvin retkiolosuhteissa tehtäväksi, sillä se tehdään yhdessä astiassa, pastaa ei erikseen keitellä. Aineluettelokin on lyhyt. 

Valutin pannulle öljyn toisesta pienestä kalapurkista ja kuumensin öljyä hetkisen. Lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja kypsytin sitä minuutin verran. Tämä tuote (Pirkka) tahtoo hieman räiskyä pannulla, tuore valkosipuli ohuina viipaleina olisi ollut parempi, muttei nyt ollut saatavilla. Lisäsin pannulle sitten pimentonin, sekoitin ja hetken päästä paseeratun tomaatin. Sekoittelin ja annoin kastikepohjan kypsyä pari minuuttia. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla ja tuoreella persiljalla, josta puolet säästin annoksien päälle. Otin matkayrtistöstä pienen kourallisen persiljaa tähän. 

Käyttämäni pasta oli nopeasti kypsyvää, joten laitoin kasvislientä hieman vähemmän kuin lähdeohjeessa, ensin noin desin ja sitten kaadoin mukaan pastan. Sekoittelin taas ja sitten laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi. Kun neste alkoi olla imeytynyt pastaan, pasta ei vielä ollut kypsää, joten lisäsin toisen desin lientä. Noin viiden minuutin kuluttua pasta oli sopivaa ja kastike kiehunut kasaan sopivasti. 

Laitoin kaasun pois pannun alta ja sekoitin mukaan tonnikalat ja maistelin, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Annoksiin vielä päälle lisää persiljaa. 

La Vuelta siis alkoi Monacosta ja katsoimme sitä leirialueen hyvällä wifillä. Vaikkei henkilökohtainen aika-ajo ole yleensä kaikkein kiinnostavin, nyt katsoimme sen tänään kokonaan. Jännäksi meni lopussa, sillä Tadej Pogacar otti kuin ottikin etappivoiton alle sekunnin aikaerolla toiseksi tulleeseen Ethan Hayteriin. Huomenna Tadej ajaa siis johtajan punaisessa paidassa ja samalla huomaan, ettei minulla ole tilanteeseen sopivan värisiä crocseja mukana. 

Keväällä minulla oli Giron pinkit crocsit ja heinäkuussa Tourin keltaiset. Luulin meidän olevan kotona jo tässä vaiheessa, mutta ehkä pärjään kuitenkin. Vaikka niin, että pidän toisessa jalassa keltaista ja toisessa pinkkiä? Huomenna on jo yli 200 km mittainen hilly-etappi tiedossa, joten ei tässä jäädä mitenkään hyssyttelemään, vaan kisa on täysillä menossa. 

Siideripossua riisin kanssa

Olen ollut taas viikkopöllönä, piti oikein tarkistaa, että mikä päivä tänään onkaan ollut, aivan aamusta asti. Leirialue on #complet. Meillä naapurit ovat vaihtuneet, tällä paikalla ei ole ollenkaan varjoa, mutta onneksi ilma vaihtuu kuitenkin, sillä on melkoisen tuulista. 

Päivälliseksi tein meille siideripossua, ostimme eilen kaksi pientä luutonta porsaankyljystä, noin 225 g yhteensä, maksoivat 3,05€. Muita aineksia oli parin kolmen euron verran, joten melko edullinen ateria oli siis kyseessä. Siiderikään ei ollut kallista, osa meni kastikkeeseen ja loput laseihin. Ohjeen tähän ruokaan otin täältä. Luin ohjeen ennen aloittamista, mutta sitten netti tökki oikein kunnolla, joten tein sitten sen mukaan, miten minusta oli viisasta. Voi olla, että joku vaihe meni eritavoin, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten eipä väliä.

Siideripossu

• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 luutonta pientä possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni sipuli suikaleiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 dl kuivaa omenasiideriä
• 1 rkl dijonsinappia
• 3 oksaa tuoretta rosmariinia (yhä sitä huhtikuussa kotoa mukaan otettua, ostettu viime syksynä Saksasta)

Omenakastike

• 1 rkl voita
• 1 omena kuorineen, ohuiksi lohkkoiksi leikattuna
• 1 dl kermaa

Maustoin kyljykset suolalla ja pippurilla. Laitoin matkakeittiön suuremmalle pannulle voita ja oliiviöljyä, joita kuumensin sen verran, että voin kuohu laski. Nostin pintamaustetut kyljykset pannulle ja paistoin niin noin kolme minuuttia puoleltaan. Lämpö pannun alla oli kohtalainen, sellainen, ettei rasva ala palaa, mutta että kyljyksiin tuli kiva paistopinta, niiden ei tarvinnut vielä kokonaan kypsyä. Nostin osapaistetut kyljykset lautaselle odottamaan ja pienensin vielä lämpöä pannulla, mutten huuhdellut tai  pyyhkinyt sitä. 

Nostelin pannulle sipulit ja valkosipulimurskan ja paistelin niitä viitisen minuuttia. Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle voita sulamaan ja nostelin omenalohkot pannulle pienellä lämmöllä paistumaan. Kun sipuli oli laiskistunut, kaadoin mukaan omenasiiderin ja raaputin lempeästi kaikki maut pannulta siideriin. Se sai kiehua melkein puoleen. Maustoin tätä kastikepohjaa pippurilla ja dijonsinapilla, suolaa en lisännyt, sillä sitä oli jo kyljyksissä. 

Samaan aikaan omenalohkot alkoivat olla melkein kypsiä ja kaadoin sille pannulle kerman ja sekoittelin. Varoin, ettei omenakastike lähde kuohumaan, mutta kerma kuitenkin kiehuisi hieman kokoon. 

Nostin sitten kyljykset takaisin pannulle ja kumosin omenakastikkeen päälle. Levittelin omenalohkot koko pannulle ja annoin kyljysten vielä kypsyä noin kolme neljä minuuttia ja pidin huolen, ettei kastike kiehu liikaa kokoon. Maistoin kastiketta ja siinä vaiheessa vielä lisäsin hieman suolaa. 

Antti oli ollut riisimestarina ja laittanut malliston pienimpään riisinkeittimeen yhden hengen annoksen (siihen mahtuu max kahden hengen annos) sushiriisiä, sillä muuta riisiä meillä ole olekaan mukana. Riisi oli valmista juuri samaan aikaan kuin siideripossukin. 

Annoksiin tuli pari pientä kauhallista riisiä ja kyljykset kummallekin, kastiketta oli riittävästi, puoli omenaa kummallekin ja muutenkin kaikki meni oikein nappiin.

Tour de Francessa oli käänteentekevä etappi, sillä Jonas Vingegaard kaatui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisan, mikä harmi. Vielä emme tiedä kuinka hänen kävi, voisi arvella solisluun murtumaa. Jos hän olisi pystynyt jatkamaan, olisi kärkipyöräilijöiden porukka odottanut häntä (ajanut hitaasti, että Jonas olisi päässyt porukkaan), mutta nyt ilmeni nopeasti, ettei hän pysty jatkamaan. Niinpä kisa sai uuden tahdin. 

Tadej lähti taas voittojahtiin, mutta tällä kertaa Remco Evenepoul näytti mistä hänet on tehty ja pystyi voittamaan Tadejn lopussa. Tadej kuitenkin johtaa kokonaiskilpailua viidellä minuutilla, Remco on toisena, kun Jonas joutui pelistä pois. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina kisa jatkuu henkilökohtaisella aika-ajolla ja siinä on Remcolla hyvä tilaisuus pienentää Tadejn johtoa, sillä on parempi aika-ajaja kuin Tadej. Tästä voi tulla vielä oikein jännä kisa ja toivon, ettei Jonakselle käynyt pahasti ja hän pääsee pian toipumaan. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Shrimp Alfredo

Tämä rapupasta syötiin jo kotona helmikuussa.  Ohje täältä. Säästin sen postattavaksi, jos en ehdi tai kehtuuttaa postata Giron aikana. Sellaista hetkeä ei vielä ole tullut, mutta postaan sen silti nyt, koska ruoka oli niin hyvä. En kyllä tehnyt täsmälleen noin, mutta riittävällä tarkkuudella. Tänään on kyllä ollut niin kuuma sää, ettei ollut jaksamista ruoanlaittoon. 

Rapu Alfredo kahdelle

• kahden hengen annos spagettia (paljonko se sitten kenellekin on)
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 1 pussi suuria keitettyjä katkarapuja (pakaste Lidlistä, en nyt silhoonkaan muista, minkä kokoinen pussi, muttei kovin suuri)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tanakka kevätsipuli silputtuna
• 0,75 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kasvislientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria 
• 0,75 dl raastettua parmesaania
•  tuoretta persiljaa (tai basilikaa, jollei persiljasta perusta)

Sulatin katkaravut jo hyvissä ajoin ja kuivasin niitä talouspaperilla. Laitoin veden kiehumaan pastaa varten ja kun pastan kypsyminen oli noin puolivälissä, valmistin kastikkeen. Kuumensin pannulla öljyä ja kun se oli kuumaa, lisäsin pannulle sipulin ja valkosipulin. Kun ne olivat kuullottuneet hetken, kaadoin pannulle ensin valkoviinin ja sitten liemen. Annoin seoksen kiehua hetkisen aikaan, pari minuuttia. Seuraavaksi lisäsin kerman, sekoittelin ja jätin kiehumaan hyvin pienellä lämmöllä, ettei kerman rasva erottuisi. 

Kun pasta oli kypsää, otin talteen pienen kupillisen keittovettä, jos kokonaisuus vielä vaatisi hieman nestettä. Sekoitin kuivatut katkaravut kastikkeeseen, maustoin suolalla ja pippurilla ja vielä puolella parmesaanista. Yhdistin pastan kastikkeeseen, lisäsin pienen tilkan keittovettä ja ripottelin päälle paljon silputtua persiljaa ja loput parmesaanista. Tämä oli tosi hyvä ohje, paljon vähemmän kermaa kuin niissä kasteissa joita olen aiemmin tehnyt katkarapupastalle. 

Giro d'italia on jo lähes lopussa. Tänään ajettiin lyhyt etappi, vain 113 km mittainen. Katsoimme siitä vähän alle puolet iltapäivän helteessä, ei voi vielä sanoa, että viiletessä. Alle 10 km päässä maalista Jonas Vingegaard teki taas Jonas Vingegaardit ja lähti yksinään tavoittelemaan etappivoittoa nousuun päättyvällä etapilla ja hoitikin homman helpon näköisesti. Nyt hänen etumatkansa toisena olevaan on jo yli 4 minuuttia. Voisi ehkä ajatella, että homma on taputeltu, mutta ei nyt tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Jäljellä on vielä viisi etappia ja ensi sunnuntaina kisa loppuu. 

Melkein pastaputtanesca

Luulo ei ole aina tiedon väärti, ehkei koskaan. Luulin, että olin ottanut kotoa mukaan avatun pienen purkin sardelleja, mutta joko ne olivat menneet todella hyvään piiloon CampaAdrian jääkaapissa, tai sitten hourin. Mitään sardelleja ei löytynyt, joten päätin tonnikalan sijaistavan sardelleja. Ihan hyvin se meni, vaikka se tietty maku jäi puuttumaan. Vinkkejä ruokaan otin täältä. 

Sardelliton pasta puttanesca kahdelle

• 2 tomaattia, keltainen ja punainen
• vettä tomaattien kalttaamiseen ja myöhemmin pastan keittämiseen (kätevä emäntä you know)
• 2,5 dl nopeasti kypsyvää pastaa (spagetti olisi paras tähän, mutta sitä ei ollut tarpeeksi)
• 1 oikein pieni purkki tonnikalaa öljyssä (oikeammin 5-6 suikeroa sardelleja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 10 kivetöntä oliivia (virheitä ja mustia, koska niitä oli avattu pussi)
• 10 isoa kaprista (pienet olisivat sopineet paremmin)
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa

Giro d'Italian henkilökohtaisen aika-ajon ollessa vielä menossa kalttasin kaksi tomaattia. Leikkasin ensin niiden pohjapuolelle ristikkäiset viillot ja kun tuleva pastavesi kiehui, laitoin tomaatit kiehuvaan veteen noin kahdeksi minuutiksi ja  nostin ne sitten leikkuulaudalle odottamaan. Sammutin kaasuliekin kattilan alta, mutta vesi olisi sitten nopeasti kiehuvaa, kun olisi pastankeittoaika. 

Kumosin pannulle pienen purkillisen tonnikalaa öljyineen ja kaavin valkosipulimurskapurkin tyhjäksi. Purkki on kotoa asti tuotu, jatkossa käytän sitten tuoretta valkosipulia taas. Kuumensin pannua ja sekoittelin aineksia. Leikkasin oliivit muutamaan palaan ja kuorin pinnastaan jäähtyneet tomaatit ja leikkasin ne kuutioiksi. Kun wannabesardellit tonnikala öljyssään ja valkosipuli olivat hetken hautuneet, lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset, maustoin hieman suolalla ja reippaammin pippurilla. Lopuksi lisäsin mukaan kaltatut tomaatit ja annoin kastikkeen kiehua maltillisesti.

Nostin pastaveden kiehumaan uudelleen ja keitin neljän minuutin pastat kypsiksi. Sekoitin pastan kastikkeeseen, samoin puolet parmesanista. Annostelin lautasille ja kiersin vielä pippuria pintaan, sekä loput parmesanista ja paljon tuoretta basilikaa, sitä sillä matkayrteissämme on nyt paljon. 

Kyllä ruoka olisi sen sardellien kirpeän suolaisuuden tarvinnut, mutta meni se näinkin. Ostoslistassa on nyt sitten sardellit ja spagetti, huomenna kauppaan. 

Giro d'Italian 10. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 42 km. Onneksi olosuhteet säilyivät kaikille samanlaisina. Filippo Ganna oli tuttuun tapaan kaikkein nopein, vieläpä ylivoimaisesti. Afonso Eulalio onnistui omassa suorituksessaan hyvin ja pystyi edelleen pitämään pinkin johtajanpaidan itsellään. Jonas Vingegaard oli ilmeisen tyytymätön suoritukseensa, koska ei saanut pinkkiä paitaa. Kyllä hän kavensi Afonson etumatkaa aika hyvin, sitä on enää 27 sekuntia. Huomenna sitten on vuorossa taas mäkinen etappi, muttei kai ihan vuoristoksi laskettava. Me siirrymme seuraavaan paikkaan, varaudumme jo tulevaan pitkään viikonloppuun ja olemme varanneet paikankin etukäteen. 

Ranskassa postia jaetaan yhä lauantaisinkin #kuihienooseon

Free style sipulikeitto

Toimme naurettavan määrän sipuleita Bretagnesta, huomataksemme, että niitä samoja Roscoffin sipuleita saa nyt Suomestakin Lidlistä. Jo ennen kotiinpaluuta vuoden toiselta matkalta oli sovittu, että tekisin ranskalaista sipulikeittoa ja tänään sen tein. Vilkuilin omia aiheeseen liittyviä postauksiani vuosien varrelta ja tein vähän kaikkien niiden yhdistelmänä keiton näin:

Ranskalainen sipulikeitto haudutuspadassa

• 1 kg sipuleita 
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 rkl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 5 rkl sherryä
• 3 dl vahvaa lihalientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 viipaletta Comte-juustoa

Laitoin pienemmän haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella ja laitoin sen pohjalle öljyä ja voita lämpenemään. Kuorin sipulit ja valkosipulin kynnet ja viipaloin ne mandoliinilla ja veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Kumosin sipulit ja valkosipulit pataan ja sekoittelin mukaan suolaa ja sokeria. Asetin niiden päälle voipaperia pitämään kosteutta ja auttamaan sipulin karamellisoitumisessa laitoin kannen padan päälle. Noin tunnin kuluttua menin katsomaan tilannetta, sekoittelin pihdeillä ja laitoin kuumennuksen low-asetukselle. 

Parin tunnin kuluttua kävin taas kurkkaamassa pataan, sekoittelin, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Kaadoin pataan lihalientä, sherryä ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Jätin taas padan töihin noin tunniksi. 

Maku alkoi olla aika intensiivinen, tuoksusta puhumattakaan. Antti kertoi joka kerralla tullessaan ulkotöistä, että keitto on yhä valmiimpi tuoksun perusteella. 

Kun ranskalainen sipulikeitto oli ässehtinyt haudutuspadassa noin 6,5 tuntia, maistelin suolan ja pippurin, se oli siinä vaiheessa kohdallaan. 

Leikkasin eilespäiväisestä hapanjuurileivästä kaksi viipaletta ja ne suupalan kokoisiksi paloiksi, mutta olemaan muodossaan. Sommittelin päälle pari viipaletta Comtea. Antti tohotti juustoa sen verran, että juusto suli ja sain nostettua leipäkuutiot juustokuorella keittoannosten päälle. 

Onnistuin tekemään kahden hengen sipulikeiton, josta kuitenkin jäi pari desiä jatkojalostukseen. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Crock-Pot-ohjeet-lisälehdelle.

Se on vielä sanottava, että joko Roscoffin sipulit ovat lempeitä maun puolesta myös siinä mielessä, ettei siitä leikatessa ollenkaan tule silmiin itkua. Tai sitten nykyään kokatessani käyttämäni silmälasini vaikuttavat asiaan. 

Sardiineja orzon kera

Tänään oli La Vueltan päätöspäivä ja sen tähden meillä oli ruokana sardiineja orzo-pastan kera. Alkuperäisessä ohjeessa, jonka otin Spain on A Fork-blogista, käytettiin riisiä, mutta meillä on vähän riisikiintiö nyt täynnä, joten käytin orzoa, joka sopi tähän oikein hyvin. Vähensin taas ainesten määrään radikaalisti ja siltikin ruokaa tuli noin neljäsosa liikaa. Tein vähän sinne päin tämän ruoan, sillä minua laiskotti etsiä sahramia esille. Sahramikiintiökin on sitä paitsi nyt täynnä.

Säilykesardiineja orzon kera

• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 salottisipulia silppuna
• 1 tomaatti kuutioina 
• pieni palanen vihreää paprikaa kuutioina
• 1 rkl paprikapyrettä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipaleina
• 0,5 dl pakasteherneitä (siis tosi vähän)
• 2,5 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kuivaa orzopastaa (pitkäjyväisen riisin näköistä pastaa)
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa
• 1 säilykepurkki sitruunaöljyllä maustettuja sardiineja (5 kalaa)

Silppusin ja kuutioin kasvikset ja otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille ensin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin mukaan paprikakuutiot ja hetken päästä tomaattikuutiot ja paprikapyreen, se on hyvää ainetta, lisää ruokaan makua ja väriä pienelläkin määrällä. Noin neljän minuutin kuluttua sirottelin orzon pannulle ja kaadoin vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät nesteeseen. Maustoin ruokaa suolalla ja pippurilla. Nostin ruoan kiehumaan melko maltillisesti ja laitoin kannen pannun päälle. 

Noin kymmenessä minuutissa orzo oli kypsää ja ripottelin pinnalle herneet ja nostin päällimmäiseksi sardiinit. Laitoin vielä kannen päälle noin viideksi minuutiksi, olin jo sammuttanut liekin pannun alta, sillä kaikki neste oli imeytynyt ruokaan ja pasta oli kypsää. Ennen tarjoilua lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja tuoretta persiljaa. Harmi, ettemme jaksaneet näinkään pientä pannullista aivan kokonaan syödä.

La Vueltan viimeinen seremoniallinen etapista ajettiin osa Madridin illassa, johtajan punaisessa paidassa ajavaa Jonas Vingegaardia ei kukaan enää haastanut. Etappi jouduttiin keskeyttämään mielenosoitusten vuoksi, eikä ilmeisesti etapin voittajaa mitenkään määritellä. Jonas Vingegaard on tämän vuotisen La Vueltan voittaja ja sillä siisti. Mikäli jotain muutosta asiaan vielä tulee, palaan siihen myöhemmin. 

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta

Tänään halusin jotain oikein yksinkertaista ruokaa, silloin käännyn usein pastapussin puoleen. Otin ohjeen Spain on A Fork-blogista. Tässä ei paljon ole raaka-ainelistalla pituutta. Vaihdoin ohjeessa olleen ilmeisen chilin tai jonkun muun paprikajauheen kuin pimentonin rosepippuriin. 

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta kahdelle

• 2,5 dl pientä nopeasti kypsyvää kierrepastaa (en nyt muista mikä sen pastamuodon nimi on)
• 1 l vettä + 2 tl suolaa pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 4 valkosipulinkynttä ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• 1 tl rosepippureita hieman murskattuna
• suolaa ja pippuria
• pieni pala manchegoa raastettuna

Laitoin pastaveden kattilaan kiehumaan ja kaadoin paistinpannulle oliiviöljyä, alle pieni liekki ja hetken päästä lisäsin pannulle ohuiksi viipaleiksi leikkaamani valkosipulit. Laitoin liekin oikein pienelle, ettei valkosipuli palaisi. Kun pastavesi kiehui, kumosin kolmen minuutin kierrepastat kattilaan. Valkosipuliviipaleet alkoivat saada väriä pannulla, laitoin liekin alta kiinni ja sekoitin mukaan rosepippurit ja pimentonin. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen pannulla olevaan valkosipuliseen öljyyn ja maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Sekoitin puolet raastetusta manchego-juustosta koko annokseen pannulla ja loput sitten ripottelimme lautaselle pastan päälle. Hitsit, että oli hyvää, yksinkertaista ja edullista, arvelen ettei tämän aterian hinta ollut paljon yli kahden euron. 

La Vueltassa on lopputaputteluiden aika melko pian. Saumurin leirialueella ei nyt sitten olekaan mitään nettiä löydettävissä, joten katsoimme omilla gigoilla lopusta pienen pätkän, tasamaan etappi ei kauhean kiinnosteleva ollut. Jasper Philipsen ajoi lopulta massakirin voittoon ja kokonaiskilpailun kärki pysyy samana, Jonas Vingegaard johtaa Joao Almeidaa 44 sekunnilla. 

Espanjalaiset kikherneet pinaatilla

Nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin, tämä ohje EI OLE peräisin Spain on a Fork-blogista, vaan ihan toisaalta, täältä. Näyttää ihan kivalta sivustolta. Ja ohje oli oikein toimiva. Tosin tein vähän niin kuin itse halusin. 

Kikherneitä ja pinaattia

• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipeleiksi leikattuna
• 1 rkl paprikapyrettä (samantapaista kuin tomaattipyre, tuubissa, jostain ostettu, saa eri tuimuuksissa, tämä oli mild)
• 1 pieni tölkki kikherneitä liemessä, huuhdottuna
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni)
• suuri kourallinen pinaatinlehtiä (maksoivat 0,18€ eli tosi vähän)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tein tämän sivukkeen ulkona Campingazilla paistinpannua käyttäen. Kuumensin ensin pannua hetkisen sellaisenaan ja sitten lisäsin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Paistoin siinä ensin valkosipuliviipaleita ja seuraavaksi tursotin niille tujakkaa paprikapyrettä (ostettu jostain kun vaan muistaisi mistä). Sekoittelin ja lisäsin pannulle huuhdellut kikherneet. Kun kikherneet olivat kuumenneet, lisäsin pannulle lorauksen valkoviiniä lasistani, sillä siitä on tullut minulle ns. paha tapa. 

Kun muut aterian ainekset alkoivat olla valmiit, lisäsin pannulle vielä suuren kourallisen pinaattia. Sekoittelin ja kuumensin sen verran, että pinaatit laiskistuivat. Maustoin suolalla ja pippurilla ja tässäpä oli espanjalainen kikherne-pinaattisivuke grilliaterialle, jonka muut osakkaat olivat 3 ruskeaa herkkusientä, 1/4 vihreää paprikaa ja yksi salottisipuli, sekä kaksi ohutta kananfilepalaa. 

Nämä muut jutut paistettiin uudella sähkökäyttöisellä levyllä. Edellinen edullinen paistolevy alkoi vääntyä vinoksi, eikä sillä pysynyt öljy kyydissä. Se oli vikatikkiostos, kun näimme sellaisia monella muulla käytössä leirialueilla. Nyt pistimme elämän risaiseksi ja sijoitimme Tefal-levyyn kaksinkertaisen summan ja toivomme, että se on kestävämpi. 

La Vueltassa oli taas tapahtumarikas etappi, lepopäivän jälkeen oli into päällä ajaa, mutta loppupuolella ilmeni taas mielenosoituksia ja etappia jouduttiin lyhentämään. Tällä kertaa voittajaksi tuli se ajaja, joka ensimmäisenä ylitti kohdan, jossa maaliin oikeasti olisi ollut 8 km. Egan Bernal oli siis päivän etapin voittaja. Viimeinen nousu jäi kokonaan ajamatta. En pysty pelkkiä tilastoja katsomalla tietämään miten kaikki oikein meni, mutta edelleen Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkösenä ja toisena on 48 sekuntia perässä Joao Almeida. Huomenna on vuorossa jo 17. etappi, joka on luonnehdinnaltaan medium mountain.