Melko valkosipulista aiolia La Vueltan avauspäivänä

Enpä ole aikaisemmin pitänyt blogipaussia koko Tour de Francen ja La Vueltan välistä aikaa, joka tänä vuonna oli vieläpä hieman tavallista pitempi. Olemme reissailleet ympäri Suomea, sitä josta Laura Frimanilla ei ole paljon hyvää sanottavaa. Eilen tulimme kotiin kauden 2021 seitsemänneltä CampaReissulta, oikein sopivasti ennen vuoden viimeisen Grand Tourin aattona. Kirkkolistamme on nyt melkein 700 kirkon mittainen, noin 20 uupuu tuosta tasaluvusta. 

Lueskelin tänä aamuna hieman Vueltan reitistä ja se tapahtuu osin  minulle tutuilla seuduilla viiden vuoden takaisella caminollani. Ensimmäinen etappi ajetaan Burgosissa ja Vuelta päättyy kolmen viikon kuluttua Santiago de Compostelaan minne kävelymmekin päättyi syntymäpäivänäni toukokuussa.  Kävin läpi ajajalistan ja suosikkini on selvä, jo kolmatta peräkkäistä Vueltan voittoa tavoitteleva Primoz Roglic. Hassua, etteivät hänen peräkkäiset voittonsa ärsytä yhtään, toisin kuten Chris Froomen voitot männävuosina. Froome ei osallistu Vueltaan tänä vuonna, eikä moni muukaan nimekäs ajaja, mutta kyllä tästäkin hyvä kilpailu sukeutuu, olen siitä varma. 

Burgosin katederaali, sen katsoin vain päältä päin, sillä kävelimme sen ohi niin aikaisin aamulla. 

Päivän espanjalaiseksi kokkaukseksi tein meille sahramilla kellastettua aiolia, johon tuli valkosipulia niin paljon, että pelkäsin sen olevan syömäkelvotonta. Muutama tunti jääkaapissa makujen tasautumista ja aioli oli aivan juuri sopivaa. Otin ohjeen tutusta Spain on a fork-blogista. Linkin postauksessa on muitakin espanjalaisia peruskastikkeita. 

Sahrami-valkosipuliaioli

• 2 valkosipulinkynttä
• pari hyppysellistä sahramihippuja
• loraus sitruunamehua
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 kananmunan keltuainen
• 1 dl oliiviöljyä

Kuorin valkosipulinkynnet ja raastoin ne microraastimella korkeaan, kapeaan sauvasekoittinen kulhoon, lisäsin sinne sahramihiput, suolaa ja pippuria, sitruunamehua ja keltuaiset. Sekoitin kaikki ensin tasaiseksi ja sitten kaadoin mukaan oliiviöljyn. Laitoin sauvasekoittimen vatkainosan kulhon pohjalle ja sitä liikuttamatta annoin se käydä noin puoli minuuttia ja aloin nostaa sitä vähitellen ylöspäin niin, että öljy sekoittui massaan ja siitä muotoutui keltaista, tasaista majoneesia. Kaavin valmiin aiolin tarjoiluastiaan ja maistelin sitä, olipa se ärhäkkää. Peitin astian huolellisesti kelmulla ja laitoin asettumaan jääkaappiin. Ja paussi ennen syömistä tekikin aiolille hyvää, sen ärhäkkyys taittui sopivasti. Söimme keltaista aiolia espanjalaisten katkarapujen ja paahdetun pitaleivän kanssa, mukana oli sitruunaa ja tilliä. Maistui oikein Espanjalle. 

La Vueltan ensimmäinen etappi oli siis henkilökohtainen aika-ajo ja sen nopein oli Primoz Roglic, se sopii oikein hyvin minulle. Hänellä on huomenna johtajan punainen paita ja Sepp Küss otti mäkipaidan.  Oli mukava katsoa Burgosin kaupunkia, palasi muistoja mieleen. 

 

Ranskalaiset kana-sipulivoileivät

Eilen emme siis syöneet sitä kanaruokaa, jonka postasin, vaan toista, jossa ei ollut ranskalaisuutta nimeksikään. Siitä jäi kuitenkin kanaa sen verran, että jatkojalostin sen tänään ranskalaisiksi täytetyiksi leiviksi ja jopa sopii taas teemaan! Ohjeen leipiin otin täältä ja tein sitten sinne päin. 

Ranskalaiset täytetyt kana-sipulileivät

• vaaleaa valkosipulileipää halkaistuna
• pikkuisen pehmeää voita
• 4 kypsää broilerin sisäfilepalaa tähdepalana 
• voimakasta cheddaria 2-3 mm viipaleina
• 6 pientä uuden sadon keltasipulia
• 1 punasipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta
• aiolia
• tuoretta persiljaa

Jos sinulla ei ole valmiina kypsiä broileripaloja, ne voi nopsasti marinoida ja paistaa pannulla tai uunissa. Voit myös käyttää mieluista leikkelettä, vaikka kalkkunaa. Leikkasin broileripalat oikein ohuiksi viipaleiksi. Samoin silppusin sipulit. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja lisäsin sille silputut sipulit ja sokerin. Sekoittelin ja haudutin sipuleita puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Sipulit karamellisoituivat huumaavan tuoksuisiksi. Leikkasin juuston viipaleiksi.

Kun oli aika koota leivät, leikkasin leivän kahteen palaan, jotka halkaisin vielä puoliksi. Leipä oli kaupasta ostettua mukavan valkosipulista, melko pehmeää leipää. Kuumensin uunin 200 asteeseen. 

Laitoin liedelle parilapannun ja sutikoin leivän puolikkaille hieman voita. Kun parilapannu oli kuuma, laitoin leivät ensin sille voipuoli alaspäin ja painoin lastalla leipiä hieman litteämmiksi. Parin minuutin päästä käänsin leivät toisinpäin ja paahdoin kansipuoliakin. 

Otin uunipellille kaksi isohkoa palaa foliota valmiiksi ja niille pienemmät palat leivinpaperia. Nostin kummallekin palalle leivänpuolikkaat, alapuolet. Siihen päälle sommittelin ensin ohuita kanaviipaleita ja juustoa, jonka päälle karamellisoitunutta sipulia. Nostin kansipalat päälle ja käärin leivät kevyesti leivinpaperiin ja folioon ja laitoin ne uuniin noin 10 minuutiksi. 

Avasin paketit ja nostin kantta sen verran, että levitin leiville hieman valmisaiolia ja persiljaa ja laitoin kansileivän takaisin päälle. Kääräisin leivät kuvioituun käärepaperiin ja söimme leivät kuumina ranskalaisen omenasiiderin kanssa. Vähän piti olla lisärättiä, sillä suunpyyhintää riitti. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeinen, eli 19. etappi oli luonteeltaan tasamaaetappi.  Massakiriä siitä ei tullut, vaan jo aiemmin yhden etapin voittanut Søren Kragh Andersen repäisi itsensä viimeisen kymmenen kilometrin tienoilla irti hatkasta ja meni menojaan. Kokonaiskilpailun tilanteeseen ei tullut muutoksia, Primoz Roglic lähtee huomenna henkilökohtaiseen aika-ajoon johtoasemasta.

Valkoviinissä haudutettu lohi lämpimän salaatin päällä

Tänään Tour de France jatkui lepopäivän jälkeen kymmenennellä etapilla, joka oli luonteentaan tasamaan etappi. Sää näytti olevan kaunis ja reitti kulki meille taannoisilta Ranskan matkoilta tutuilla seuduilla. 

Palasimme päivällä kotiin pieneltä kotimaan CampaAdria-reissulta ja samantien siirryin CampaKeittiöön laittamaan meille ranskalaista ruokaa. Löysin kiva ohjeen täältä ja soveltelin hieman, sillä meillä ei ollut pitkiä vihreitä papuja, mutta muita vihreitä vihanneksia sitäkin enemmän. 

Valkoviinissä haudutettua lohta lämpimän salaatin päällä

Lohi

• 400 g palanen nahatonta ja ruodotonta lohta
• suolaa ja pippuria
• 1 sitruuna viipaleiksi leikattuina
• muutama oksa oreganoa
• muutama lehti salviaa
• 1,5 dl valkoviiniä
• 1,5 dl vettä

Lämmin salaatti

• 1 pienehkö kesäkurpitsa
• 1 salottisipuli
• 6 ruusukaalia
• 2 rkl voita ja loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua

Lisäksi

• aiolia (meillä Lidlin valmista)
• salviaa

Valmistelin ensin kalan hauduttamiseen tarvittavan kasarin. Leikkasin sitruunan ohuiksi viipaleiksi ja Antti toi pihan kulatungista salviaa ja oreganoa. (lähdeohjeessa käytettiin marjoram-nimistä mausetta, jonka nimi on käsittääkseni suomeksi mäkimeirami, joka taas on oreganon kanssa samaa sukua). Kaadoin kasariin viinin ja veden. 

Siivosin lohipalasta rasvoja ja ruotoja pois ja irrotin nahkan. Ripottelin lohelle suolaa ja pippuria. 

Viipaloin mandoliinilla kesäkurren ja ruusukaalit ohuiksi viipaleiksi. Sipulin silppusin odottamaan. 

Kuumensin liemen kasarissa kiehuvaksi ja nostin lohipalan liemessä olevien sitruunaviipaleiden päälle. Pienensin levyn kasarin alta neloselle ja laitoin kannen päälle. Kalan oli tarkoitus kypsyä liemessä sitruunaviipaleiden päällä noin 10 minuuttia. 

Kun kala kypsyi, kuumensin toisella pannulla voita ja oliiviöljyä. Aloitin sipulista ja kypsensin sitä ensin pari minuuttia, sitten lisäsin pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja siitä muutaman minuutin päästä vielä ruusukaaliviipaleet. Sekoittelin ja maustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Mittasin kalan sisälämmön, kun se oli kypsynyt 10 minuuttia. Sisälämpö oli tuolloin 52 astetta ja se oli minusta justiinsa sopiva. 

Kaavin lämpimän salaatin isolle vadille ja nostin lohipalan salaatin päälle. Antti tohotti pintaa hieman nätimmäksi minuutin tai kaksi. Lusikoin päälle valmisaiolia ja ripottelin lopuksi pinnalle salviasilppua. 

Tour de Francen etapin lopusta tuli odotettu massakiri. Voittajaksi ajoi Sam Bennett ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic. Sam Bennett saavutti nyt ensimmäisen Tour de France-etappivoittonsa. 

Välimerellinen kalapata – bourride

Enpä ollut tätä ennen kuullut ranskalaisesta ruokalajista nimeltä bourride. Sellainen osui silmään Foodgawkerissa, kun etsiskelin sopivia ruokia kokeiltavaksi ranskalaisen ruoan haasteeseeni. Ruoka saisi mieluusti olla myös helposti retkioloissa toteutettavaksi ja sellainen bourride oikein hyvin oli. Ohjeen rungon otin täältä.

Välimerellinen ranskalainen kalasoppa – Bourride

• 150 g turskaa
• 6 kampasimpukkaa
• nokare voita ja pikkuisen oliiviöljyä
• 1 pieni punasipuli
• 1 pieni salottisipuli
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 0,5 dl pakastettua varsisellerin paloja
• 4 pientä perunaa
• 3 dl kantarellilientä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• tuoretta persiljaa
• aiolia
• paahdetut leipäviipaleet keittolautasten pohjalle

Tein tämän ruoan luonnollisesti vähän soveltaen, esimerkiksi lisäsin siihen kampasimpukoita, koska olimme niitä ostaneet ja sulattaneet. Ne oli syytä käyttää pois. Tein ruoan kokonaan pienessä wok-pannussa CampaAdrian keittiön kaasuliedellä, pannuun mahtui hyvin kahden hengen annos.

Leikkasin nahattoman turskapalan kuuteen palaan ja jätin palat paperin päälle kuivahtamaan, samoin laitoin sulatetut kampasimpukat paperin päälle. Silppusin sipulit ja valkosipulit ja otin  sulamaan retkipakastimestamme kotona sinne jemmaamastani pussista vähän viipaloitua varsiselleriä. Leikkasin pienet perunat muutamaan palaan. 

Kuumensin veden kattilassa ja lisäsin siihen pienen lorauksen kantarellifondia. Kuumensin pienen wok-pannun ja laitoin sille nokareen voita ja pikkuisen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, laitoin sille ensin pintakuivat kampasimpukat. Paistoin niitä molemmin puolin pari minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Seuraavaksi pannulle pääsivät sipulit, valkosipulit ja varsiselleripalat kypsymään.

Lisäsin pannulle perunapalat, laakerinlehdet, sahramia ja noin puolet liemestä. Annoin perunoiden kypsyä liemessä sipuleitten kanssa noin 10 minuuttia. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin hieman lientä, kampasimpukat ja turskapalat. Lisäsin vielä lientä pikkuisen, niin että kaikki keittoainekset olivat juuri ja juuri liemen peitossa. Kun kala oli kypsynyt noin 5 minuuttia, oli keitto valmista. Maustoin sitä suolalla ja pippurilla sekä persiljalla. Lientä jäi käyttämättä pikkuisen, olin vain tehnyt sitä varalta 3 dl, ettei loppuisi.

Kun keitto alkoi olla valmista, Antti kävi leirialueen erinomaisessa keittiössä paahtamassa pari palaa juureen leivottua leipää, jota eilen ostimme Kangasalta. Keittiössä oli useita leivänpaahtimia, meillä ei ole paahdinta matkakeittiössämme. 

Laitoimme keittolautasten pohjalle viipaleet paahdettua leipää ja päälle kauhoimme soppaa niin, että kummallekin tuli kampasimpukkaa, turskaa ja perunapaloja sekä lientä ja sipuleita. Ihan päälle tuli lusikalliset valmisaiolia (Lidl) ja tuoretta persiljaa. Aivan ihanaa keittoa, lämmittävää, muttei liian mausteista. Kampasimpukka uiskenteli tähän ruokaan todella hyvin, mutta olisi se mennyt pelkällä turskallakin.

Tour de Francen kuudes etappi oli nousuun loppuva vuorietappi. Eilen siis laitettiin kisan johto uuteen uskoon, emme ehtineet tänään aloittaa etapin katsomista alusta, joten emme kuulleet mitä oikein tapahtui. Tänään voittajaksi selviytyi Alexey Lutsenko ja kokonaiskilpailua johtaa nytkin eilen ykköseksi päässyt Adam Yates. Toivottavasti ehdimme huomenna leiriytyä hyvissä ajoin ja päästä katsomaan etappia varhaisemmasta päästä. Silloin on massakiriä enteilevä tasamaan etappi.

Loppurutistuksen ensimmäinen osa

La Vueltan seuraaminen on jäänyt melko vähälle, sillä olemme olleet tämän viikon pienellä CampaAdria-reissulla eikä ole ollut joka päivä aikaa sen enempää katsoa pyöräilyä kuin tehdä espanjalaista ruokaakaan. Yksi hyvä ruoka meillä oli viikon varrella, matkapaella, sen postaan huomenna La Vueltan päätöspäivänä. Tänään tein meille pikaisen espanjalaishenkisen päivällisen kotiinpaluuhommien lomassa. Siihen tuli pimentonilla maustettuja perunoita (patatas bravas) ja chorizon kanssa kypsennettyä kanaa. Aioliakin oli, mutta sen olivat tehneet Lidlin äidit. 

Espanjalaisvivahteinen pikapäivällinen

• pätkä choriozoa, noin 12  puolen sentin viipaletta
• 5 perunaa 
• 10 pientä broilerin rintafileen palaa
• suolaa ja pippuria
• korianteria ja persiljaa
• oliiviöljyä
• puolikkaan sitruunan mehu
• pimentonia
• chilihiutaleita
• kirsikkatomaatteja
• aiolia

Höyrytin perunat kokonaisina melkein kypsiksi ja jätin ne jäähtymään. Sekoitin puolikkaan sitruunan mehusta, lorauksesta oliiviöljyä, chilihiutaleista, pimentonista, suolasta ja pippurista marinadin, johon nostin broilerinpalat pikaisesti ottamaan makua marinadista. Leikkasin chorizon vinoiksi viipaleiksi ja perunat myös neljää viiteen viipaleeseen kunkin. Laitoin yhdelle pannulle lorauksen oliiviöljyä ja perunat sille paistumaan. Toiselle pannulle kippasin chorizoviipaleet ja laitoin pannun kuumenemaan. Makkarapalat päästivät itsestään mausteista rasvaa niin paljon, ettei pannulle tarvinnut lisätä öljyä. Paistoin chorizoviipaleita kevyesti molemmin puolin ja nostin ne peltilautaselle, jonka peitin foliolla. Nostin samalle pannulle broileripalat paistumaan, uutta öljyä ei tarvittu, chorizoinen rasva riitti. Paistoin palat kevyesti kummaltakin puolelta ja nostin sitten chorizot takaisin pannulle. Koko setti sai paistua ja kypsyä muutaman minuutin. Perunoita maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla ja kun perunaviipaleet olivat paahtuneet kunnolla kokosin koko homman laakealle vadille.

Vadin keskelle tuli kupponen aiolia, jonka päälle ripotin pimentonia ja korianteria. Kupin ympärille asettelin broileripalat, perunat, chorizot ja puolikkaita kirsikkatomaatteja. Ripotin loput persiljat ja korianterit koko annoksen päälle. Kivaa pikaruokaa ennen kuin on aikaa syventyä La Vuelta toiseksi viimeiseen etappiin. 

Harpoimme etapin tallennetta eteenpäin muutamilla harppauksilla ja lopun katsoimme siitä vaiheesta, kun ammattipyöräilyn uusi kirkas tähti, Tadej Pogacar lähti yksin kärkeen ja voitti kolmannen etapin tässä kisassa, varmisti nuorten kilpailun voiton ja nousi kokonaiskilpailussa kolmannelle sijalle johtavan Primoz Roglicin ja toisena olevan Alejandro Valverden jälkeen. Nairo putosi palkintokolmikosta neljänneksi. Huomenna on seremoniallinen päätösetappi, jossa vain kirimiehet kilpailevat etappivoitosta. 

Tästä tuli sellainen hyvä tapa, tonnikalatapa

Tänään söimme edellispäivien tähdenlentoja, mutta niitä ennen haukkasimme tonnikalatapat, jotka tein siitä, mitä kaapeista löytyi. 

Tonnikalatapa kahdelle

• 2 viipaletta virolaista tummaa mustleipää
• nokare voita
• 2 viipaletta kylmäsavustettua tonnikalaa
• 2 palaa tonnikalaa öljyssä (jäi vähän kesäkurrepaistoksesta) 
• 4 tl aiolia (lidliläistä valmistuotetta)
• 2 isoa kaprista
• 2 hapsua tilliä
• eikä sitten muuta

Leikkasin leipäviipaleista pyöreät kiekot metallisella stanssilla. Kuumensin pannulla nokareen voita ja paistoin leipäviipaleet rapeiksi. Sipaisin viipaleille teelusikallisen aiolia kiinnittämään kylmäsavutonnikalaviipaleet leiville. Nostin kylmäsavukalan päälle palaset öljyistä tonnikalaa ja siihen päälle teelusikalliset aiolia. Koristelin kapriksilla ja tillillä. Hyvää!

La Vueltassa oli taas melkoinen tappomäki lopussa. Juan Antonio Flecha näytti esittelyssä, miten hän raahasi itsensä maaliin 8 km/h nopeudella ja moitti hieman itseään nykyisestä painostaan ja kunnostaan, mutta hyvin hän monta vuotta sitten ammattilaisuransa lopettaneeksi selvisi. Kisaajat tulivat maaliin hieman nopeammin, kaikkein ensimmäisenä Alejandro Valverde. Olin toivonut Nairo Quintanan voittoa, hän kutittelikin kolmen muun kärkiajajan kiriherkkyyttä. Ilmeisesti hänet on nyt sivuutettu Movistarin kapteenin paikalta, mikä on minusta huutava vääryys ja selvää työpaikkakiusaamista, mutta en välttämättä tiedä ihan kaikkea. Mutta silti, Nairoa ei saa kiusata! Kokonaiskilpailun johtoon jo kolmannen kerran nousi Miguel Angel Lopez. 

Espanjalainen uuniperuna

Viikonloppuna meillä oli erinomaisesti onnistuneita kampasimpukoita ja niiden kaverina lautasella espanjalainen uuniperuna. Säästin sen ohjeen postattavaksi tälle päivälle, sillä tänään ehdin kotiin vielä myöhemmin kuin eilen. Saanen illalla vain lyhyen brieffauksen päivän etapista ennen kuin pääni kallistuu tyynylle. 

Tämä ei ole mitenkään maata järisyttävä kulinaarinen voimainponnistus, mutta täyttää #spanishfoodchallengen vaatimukset. Otin ohjeen Spoonabilities-blogista. Siinäpä nokkela nimi blogille! Ja postauksessa on niin perusteellinen selitys siitä, miten tämä uuniherkku syntyy, ettei voi jäädä mitään epäselvää. Ja kuviakin on tarpeeksi. Minä laitan vain pari, että jonkunlainen tasapaino tässä maailmassa säilyy. 

Espanjalaiset uuniperunat

• 1-2 perunaa/syöjä 
• oliiviöljyä
• suolaa
• aiolia
• chorizoa
• manchegoa
• pippuria
• persiljaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese suurehkot perunat huolellisesti ja kuivaa niiden pinta. Pistele niitä haarukalla sieltä täältä ja öljyä ne. Ripottele perunoitten pinnalle suolaa ja laita ne uunivuokaan. Paista perunoita noin 45 minuuttia tai kunnes ne pistoksesta tuntuvat kypsiltä. 

Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi ja paista ne pannulla rapeiksi. Raasta manchegoa odottamaan. Kun perunat ovat hieman jäähtyneet, tee niihin pitkittäin viilto ja purista kypsää keskustaa hieman, voit myös avittaa lusikalla kypsää perunaa pikkuisen irralleen kuoresta. 

Täytä peruna aiolilla, chorizomuruilla ja manchego-raasteella ja laita perunat vielä uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi. Kierrä myllystä perunan päälle hieman pippuria ja ripottele koristeeksi persiljaa. Ja sitten ei kun kieltä polttamaan! Tämä uuniperuna olisi kyllä käynyt koko ateriasta salaatin kanssa. 

Eilen ehdin kotiin siinä vaiheessa, kun La Vueltassa hoippuroitiin maaliin sankassa sumussa, tai oikeammin pilven keskellä vuoren huipulla. Peter Selin joutui arvailemaan kuka sieltä milloinkin putkahti esille maaliviivan jälkeen, sillä näkyvyys oli muutamia metrejä, oli niin sanottu tymä. Uransa ensimmäisen grand tour-voiton saavutti sympaattinen Michael Woods. Eilisessä postauksessa olin epäileväinen sen suhteen olisiko Nairolla jalkaa, eikä hänellä ollut. Melko lannistuneen näköisenä hän maaliintulon jälkeen sanoi, että ei vaan nassahtanut, mutta onneksi Ajejandrolla kulki ja hänelle tässä nyt ajetaan. Arvostan kyllä Nairo Quintanan tyyliä, hän ei paljon puolustele eikä syyttele olosuhteita saatikka ketään muuta, kun ei kulje. Simon Yates johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja Valverde on toisena. Nyt ei varmaan enää tarvitse olettaa, että Valverde keskeyttäisi ja lähtisi valmistautumaan MM-kisoihin. Tänään ajetaan jo 18. etappi ja sen aikana tapahtuu joko kunnon irtiotto tai sitten saadaan massakiri ja kirimiehetkin heräävät taas eloon.

EDIT: Nyt perjantaina aamulla tiedän, että eilisestä tuli sekä hatkaloppu että massakiri, mutta tällä kertaa massakiri jäi toiseksi muutamalla pyöränmitalla. Kolmen miehen karkulaisporukasta kaksi kesti loppuun asti, vaikka pääjoukko melkein ajoi heidät kiinni. Tässä hötäkässä ensimmäiseen grand tour-etappivoittoonsa ylsi niin ikään sympaattinen Jelle Wallays. Hatkakaveri Sven Erik Bystrøm myös ehti nipin napin maaliin ennen Peter Sagania. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen 25 sekunnin turvin Simon Yates. Tänään perjantaina on luvassa tasamaan etappi, joka on kuorrutettu rankalla loppunousulla, joka on noin yhtä pitkä kuin minun työmatkani ja vielä takaisin kotiin. On siinä sotkemista taas. Ehdin tänään kotiin melkein lähetyksen alkuun. Jänskättää jo!

Back in business

Pari päivää meni vähän hunningolla, torstai ihan silkkaa laiskuuttani. Eilen minulla oli hyvä syy olla tekemättä espanjalaista ruokaa, melkeinpä lääkärin määräys. Olin nimittäin viisaudenhampaan poistossa ja olin valmistautunut siihen, että olen lähes invalidi päivän pari. Mitä vielä! Vaikka hampaan kippura juuri pisti hanttiin ihan kunnolla, maailman paras hammaslääkäri pilkkoi hampaan suussani ja kiskoi palat pois nopeammin kuin ehdin miettiä mitä kaikkea en voisi syödä viikonloppuna. Eilen en kuitenkaan koettelemuksen jälkeen jaksanut ajatella ruoanlaittoa, söin vain jotain pehmeää ja viileää ja mietin miten harakoille koko viikonloppu meneekään.

Tänään heräsin iloisena, virkeänä ja tarmoa täynnä. Ei turvotusta, ei kipua, eikä mustelmia. Hampaita pitäisi näköjään poistaa useamminkin. Olen saanut tänään paljon aikaan. Laitoin aamusta heti haudutuspataan käyttöä vaativat kanan koipireidet, ne menevät nyhdettynä huomisen paellaan. Sitten laitoin tämän päivän päivällisen possunlihan marinadiin ja tein huomisen jälkiruoan jääkaappiin. Siitä en uskalla mainita sanaakaan enempää, sillä olen aikaisemmin sössinyt kyseisen jälkiruoan täydellisesti. 

Tämän päivän ruoat ovat enemmän tai vähemmän revisited-osastoa, mutta ainahan hyvän ruoan voi toistaa, eikö voikin? Tämän possuvartaiden marinadin tekaisin ihan omasta tai asiakkaan päästä, mutta pidetään sitä espanjalaisena, jooko?

Pinchos morunos, patatas bravas ja ensalada de tomates

Pinchos morunos eli possuvartaat

• 1 possun sisäfile
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 3 valkosipulinkynttä silputtuna
• kuivattuja appelsiiniviipaleita
• suolaa ja pippuria
• tuore laakerin lehti
• tuoretta persiljaa
• tuoretta timjamia
• pimentonia
• kuivattua tomaattimurua

Leikkaa possunfile paloiksi ja sekoita marinadin ainekset keskenään. Nostele palat marinadiin ja pyörittele niitä niin, että ovat kokonaan marinadin peitossa. Jätä jääkaappiin muutamaksi tunniksi, jopa yön yli. Minä laitoin omat possupalani vakuumirasiaan, sillä saa marinointia nopeutettua ja tehostettua huomattavasti.

Kun on aika tehdä ruoka valmiiksi, ota lihapalat pois marinadista ja pistele ne varrastikkuihin. Grillaa vartaita noin viisi minuuttia puoleltaan, varo kuivattamasta possua. 

Patatas bravas ja valkosipulimajoneesi

• muutama peruna/syöjä, riippuu perunoiden koosta
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• majoneesia
• valkosipuli murskattuna
• tuoretta persiljaa

Pese perunat ja leikkaa ne paloiksi. Höyrytä perunoita muutama minuutti, niiden ei tarvitse tulla ihan kypsiksi vielä. Kaada perunapalat lautaselle kuivahtamaan ja jäähtymään. Usein tämä suosittu tapas uppopaistetaan, mutta minä tein homman shallow frynä, tai vielä vähän sen allekin, runsaassa oliiviöljyssä. Kun ruoka-aika lähestyy, kuumenna pannulla runsaasti oliiviöljyä, ainakin pannunpohjallinen ja kaada perunapalat pannulle. Kääntele niitä ja anna niiden kypsyä ja saada kaunis paistopinta, se vie noin 15 minuuttia. Kun perunoissa on rapea pinta kaada ne lautaselle paperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Ennen kuin laitat perunat tarjolle, mausta ne karkealla suolalla, pippurilla ja majoneesilla, jonka olet maustanut murskatulla valkosipulilla.

Ensalada tomates

• erivärisiä tomaatteja, pieniä ja isoja
• uudensadon sipulia
• oliiviöljyä
• cavaetikkaa (tai punaviinietikkaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkaa tomaatit puolikkaiksi ja ripota niille hieman suolaa, jätä suolatut tomaatit lävikköön valumaan noin puoleksi tunniksi. Leikkaa sipuli oikein ohuiksi viipaleiksi. Sekoita tilkka oliiviöljyä ja toinen pienempi tilkka mieluista etikkaa pienessä astiassa, mausta seos suolalla ja pippurilla. Sulje kastike tiiviillä kannella ja ravistele kunnolla niin öljy ja etikka emulgoituvat. 

Kun tomaatit ovat maustuneet puolisen tuntia lävikössä, kumoa ne tarjoiluastiaan ja kaada päälle emulgoitunut kastike, sekoita. Ripota päälle vielä tuoretta persiljaa. 

Koko ateria muodostui siis mehevistä possuvartaista, pimentonmaustetuista perunoista, valkosipuliaiolista ja tomaattisalaatista. Ei hassumpaa ja pystyin syömään kaikkea aivan mainiosti, ikään kuin hammas ei olisi eilen saanutkaan kyytiä.

Eilen jäin myös pyöräily katsomatta, mutta tänään pääsin La Vueltaan taas kiinni. Kyseessä oli 195 km mittainen tasamaan etappi, jo kahdeksas tässä kisassa. Massakiriksihän se meni ja sen voitti Alejandro Valverde, hänelle jo toinen etappivoitto tässä kisassa. Peter Saganille toivoin jo etappivoittoa, mutta se ei toteutunut, hän tuli toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa nyt punapaidassa Rudy Molard. Huominen etappi on sitten oikea vuorietappi ja meillä on vuotuinen paellapäivä. Saamme poikasetkin syömään, joten olen oikein iloinen!

Sisäsaaristolaislautanen ja puutarhahommia

Tulimme eilen kotiin pohjoisen reissulta, kesä on vieläkin rehevämmässä vaiheessa täällä Jyväskylässä kuin napapiirillä. Oli mukava nähdä, että nuoriso oli käynyt kastelemassa kukkia ja kasvihuoneen taimia. Siilejä oli juotettu ja vähän syötettykin, kaksi piikikästä piha-asukkia tuli illalla jo tervehtimään Anttia ja esittämään ateriatoiveitaan. Ne otettiin huomioon. Myös pihan pikkuoravat ovat olleet näytillä. 

Tänään olemme jatkaneet talouden haltuunottoa, niin keittiössä kuin tontillakin. Antti antoi minulle tehtävän ostaa muutamia kesäkukkia ruokakauppareissulla, sain oikein luvan ostaa sellaisia kukkia, joista pidän. Kui hienoo se on? Minähän en tunnetusti ole mikään ornitologi enkä osaa sommitella kukka-asetelmia enkä tiedä mikä kasvi tarvitsee puolivarjoa ja mikä savimaata. Antti on yleensä hommannut jotain pihankaunistusta, mutta jostain syystä hän tällä kertaa antoi minulle vapaat kädet. Liekö miesparka pehmenemässä? Minähän otin asiasta muodikkaasti kopin ja lähdin innokkaasti ostoksille.

Ostinkin sitten montaa laatua kesäkukkia ja neljä perennaa! Haukkokaa nyt henkeänne, minä mielestäni ymmärsin, että se tarkoittaa monivuotista kasvia. Ostin 35 senttiä maksaneita orvokkeja ja pioneja, joissa saattavat ensi kesänä kukkia, jolleivat kuole sitä ennen. Nyt kasvit on haudattu maahan, oikea termi lienee istuttaa.  

Kaiken kasvitieteellisen puuhailun lomassakin on syötävä ja sommittelin meille pienen sisäsaaristolaislautasen kahdelle. 

Pikaruokaa kahdelle

• 8 pientä uutta perunaa
• voita ja karkeaa suolaa 
• 1 palikka halloumia
• 3 kananmunaa
• muutama pala kahta erilaista silliä
• aiolia
• jokiravunpyrstöjä (noin 0,5 dl)
• graavilohta

Höyrytin perunat ja keitin kananmunat. Niitä odotellessa leikkasin halloumin viipaleiksi ja paistoin ne oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi. Nostelin vadille graavilohiviipaleita, halloumit, pikkuisen silliä, kananmunat lohkoina, kypsät perunat voilla ja suolalla koristeltuina ja aioliin sekoitetut jokiravunpyrstöt. Pystyi syömään.