Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin. 

Siitä mistä mozzarella on matalin

Tänään menimme melkoisen kevyin italialaisuuksin, mutta jos lautasella on mozzarellaa, sehän kelpaa, eikö vain? Aterian muut osat olivat valmiit leivitetyt kalaleikkeet ja selleriremoulade. Pistelin hassuihin pääkallotikkuihin (jostain Halloweenista jääneitä) vuorotellen mansikoita, kirsikkatomaatteja, minikurkkua ja pikkuisia mozzarellapalloja, lisänä vielä basilikan lehtiä ja päälle paksua balsamicoa. 

Giro d’Italian kuudes etappi tuli hetki sitten maaliin. Katsoimme viimeiset  18 km ja sen voittajaksi ajoi Pelayo Sanchez, aivan tuntematon ajaja minulle. Toki monia Sanchezeita on ollut vuosien varralla voittajina. Tadej Pogacar on ykkösenä kokonaiskilpailussa. 

Hätäsoffritto lähtötohinoissa

Tiedän oikein hyvin, että kannattaisi tehdä asioita ajoissa valmiiksi ja saada niin ollen rauhallinen reissuunlähtö. Mutta se on semmoinen savolainen projekti, aina päädyn siihen, että kaikki tähdellinen pitää tehdä jalka jo oven raossa ja auto käynnissä. No ei sentään aivan. Tänään tein soffrittoa kaikista niistä vihanneksista ja kasviksista, joita vähänkään ajattelin käyvän siihen. 

Soffritto siitä sun tästä

• hirveästi sipuleita (noin 20 eriväristä)
• noin 25 nahkeaa kirsikkatomaattia
• 1 paprika, josta oli otettu pikkuisen yhdeltä kyljeltä
• 2 pientä porkkanaa
• valkosipulimurskapurkin pohjat + sen verran punaviiniä kuin purkkiin mahtui
• basilikanipun loput
• persiljanipun loput
• noin 1 dl oliiviöljyä

Tein kaikista sipuleista ohuita viipaleita mandoliinilla, puolitin tomaatit, silppusin paprikan ja porkkanat ja huljuttelin valkosipulimurskan loput punaviinillä. Riivin hyvät lehdet yrttinipuista. Kaadoin laakeaan kasariin reilusti oliiviöljyä ja lisäsin vähitellen kaikki muut ainekset mukaan. Kypsyttelin seosta pienellä lämmöllä parisen tuntia. Kun soffritto oli valmista, jäähdytin sen ja lusikoin pakastusta kestäviin pusseihin muutamassa erässä. Otin yhden pussin mukaankin CampaAdrian pakastimeen keväisiä italialaiskokkailuja varten. 

Chicken Milanese tomaattisalaatin kanssa

Tänään meillä oli todella nopeasti valmistuva päivällinen, hämmästyin itsekin sen valmistumista niin nopsasti. Ohjeen otin tästä blogista. Jos joskus moitin itseäni pitkistä postauksista, mutta en minä sentään noin pitkällisesti kerro näin nopeasta ruoasta. 

Chicken Milanese ja tomaattisalaatti kahdelle

• 5 pientä broilerin sisäfilettä
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl sitruunamehua
• 1,5 dl pecorinoraastetta
• 1,5 dl pankomurua
• iso loraus kuumaa paistoa kestävää öljyä
• tuoretta persiljaa

Salaatti

• erivärisiä kirsikkatomaatteja
• erilaisia salaatinlehtiä
• sitruunamehua
• oliiviöljyä
• balsamicoa

Käytin tähän pieniä broilerin sisäfileitä, en ole ihan varma kuinka oikea nimitys se on näille paloille, ne ovat kuitenkin se pieni suikale rintafileen vieressä broilerissa. Meillä ei ollut kovin kova nälkä, joten tein meille kummallekin kaksi palaa ja yhden särkymävaraa ja loput pakastin jotain toista pientä ateriaa varten. 

Käytin toista kypsennysmenetelmää kuin lähdeblogissa, siinä paistettiin kana uunissa, mutta en useinkaan saa leivitettyä lihaa uunissa kovin hyvin onnistumaan, se tahtoo jäädä kalvakaksi. Minä käytin pannua. Nuijin lihapalat ohuiksi. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. Laitoin lautaselle lorauksen oliiviöljyä ja saman verran sitruunamehua, sekoitin. Toiselle lautaselle laitoin pecorinoraastetta ja pankomurua, jotka sekoitin keskenään. 

Kaadoin pannulle hyvän määrän rypsiöljyä, tässä oli tarkoitus käyttää shallow fry-menetelmää, ei vain pikkuisen öljyssä tiristää. Kastoin pintamaustetut kanapalat ensin öljyn ja sitruunamehun seoksessa ja sitten juusto-pankoseoksessa. Kun öljy oli kuumaa, nostin palat paistumaan, viisi pientä palaa mahtui hyvin isolle pannulleni. Paistoin paloja muutaman minuutin puoleltaan, ohuet palat kypsyivät nopeasti. 

Salaattia varten laitoin pieneen kulhoon pikkuisen sitruunamehua ja balsamicoa, suolaa ja pippuria ja sekoitin. Halkaisin erivärisiä kirsikkatomaatteja ja kippasin ne kulhoon, sekoittelin lusikalla. Lisäsin mukaan salaatinlehtiä ja sekoitin lisää.

Kun kanapalat olivat kypsiä, jaoin pienen salaatin lautasille ja nostin päälle kaksi rapeapintaista kanapalaa kummallekin, päälle vielä hieman persiljaa. Viidennen palan jaoimme emmekä olleet pahoillamme, ettei ruokaa ollut enempää. Mikä tässä nyt sitten oli erityisen milanolaista, en ole ihan varmaa, mutta hyvää oli ja salaatti myös, oikeastaan tosi hyvää. 

Giro d'Italian yhdeksäs etappi ajatettiin Italian keskivaiheilla, siellä on yllättävän korkeita vuoria noustavaksi. Maali oli erikoiselta näyttävällä vuoristopaikalla, siellä on varmaan laskettelukeskus ja parkkipaikalla tuhansia autoja. Loppu oli soratietä, Egan Bernal syöksyi etapin voittoon ja samalla sai kokonaiskilpailun johtopaikan. Huomenna on vielä etappi ennen tiistaista lepopäivää. 

Pikapelti uutisten ja elokuvien lomassa

Joulun tienoilla minulle sattui mitoitusvirhe ja sen seurauksena palanen lohta oli jäänyt nollalaatikon perukoille, missä se oli päätynyt hyvin vahvaan kohmeeseen. Aistinvaraisesti arvioin, ettei sitä muu vaivannut kuin paha palellus ja käytin kalan sen päivän ruokaan. Muutenkin käytin yhtä jo toista vähän ehtoopuolen ainesta ja saimme ihan hyvän peltiaterian. Nopeutin ja tasoittelin eri kypsentymisaikoja esikeittämällä perunoita ja porkkanoita. 

Pikapelti uunissa

• 200 g lohta
• 4 perunaa
• 8 ruusukaalia
• 10 kirsikkatomaattia
• 1 porkkana
• sitruunamehua
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tilliä

Leikkasin perunat ja porkkanan noin sentin viipaleisiin ja esikypsensin niitä höyrykattilassa muutaman  minuutin. Kuumensin uunin 225 asteeseen. Leikkasin lohipalan myös noin  sentin (näemmä teemapaksuus tässä ruoassa) nahattomiin viipaleisiin ja tarkistin, ettei niihin jäänyt ruotoja. Ripotin lohipaloille suolaa ja pippuria ja puristin päälle vähän sitruunamehua. Puolitin ruusukaalit ja otin päällimmäiset lehdet pois, jos niissä oli nahistumisen merkkejä. 

Laitoin pellille arkin leivinpaperia ja sutikoin sille hieman oliiviöljyä. Asettelin ensin keskelle lohiviipaleet toinen toisensa viereen. Kun peruna- ja porkkanaviipaleet olivat noin puolikypsiä, otin ne kattilasta ja asettelin ne kalaviipaleiden ympärille, samoin puolikkaiksi leikatut kirsikkatomaatit ja ruusukaalit. Pyöräytin myllyistä suolaa ja pippuria helahoidon päälle, vähän vielä oliiviöljyä ja loput mehut mitä sitruunasta vielä irtosi, lopuksi vielä riivin tillipuntista sen mitä siinä oli elävien kirjoissa.  

Paistoin ruokaa noin 25 minuuttia. Kala olisi voinut olla hieman paksumpina viipaleina, että se olisi säilynyt mehevämpänä, mutta toisaalta rapea paistopintakin maistui hyvältä. Perunoita olisi voinut olla yksi vähemmän kahdelle hengelle. 

Keväällä tein itselleni säännön, jonka mukaan en saa seurata niin paljon uutisia. Silloin se johtui koronasta, sillä lietsoin itseni jonkunlaisen hysterian partaalle velloessani koronauutisissa aivan liikaa. Olin itselleni tottelevainen ja aloin rajoittaa sekä määrää, että lähteitä. Nyt olen kyllä lipsunut päätöksestäni, mutta eri syystä. USA:n tapahtumat ovat olleet sen kaltaisia, ettei niitä voi jättää huomiotta. Muutama päivä on mennyt aikalailla eri uutiskanavia selaillessa, eikä tilanne taida muuttua ihan heti. 

Uutisten lisäksi olemme harjoittanut todellisuuspakoa oikein tarmokkaasti, joululta lähtien olemme katsoneet paljon elokuvia. Hyvin erilaisia elokuvia, jotka ketjuttuvat sen mukaan mihin päin milloinkin teemat kääntyvät. Nyt ovat menossa Jack Nicholson-elokuvat. Eilen katsoimme listassa nyt viimeisenä olevat elokuvat, Hohto ja Yksi lensi yli käenpesän. Hohto on elokuva, jonka olen nähnyt monta kertaa ja joka kerta se on yhtä omituisen pelottavan ihana katsoa. Tämä laittaa miettimään, että miksi tieten tahtoen katson elokuvia, joista ei varsinaisesti jää hyvä mieli, mutta tietää silti haluavansa katsoa? En osaa selittää sitä. 

Tietysti on olemassa paljon tärkeitä elokuvia, joitten ei ole varsinaisesti tarkoituskaan jättää hyvää mieltä, vaan laittaa ajattelemaan. Toisinaan tekee hyvää katsoa elokuvia, joiden lopussa silmäkulma on kostea ja samaan aikaan nauraa. Huippuesimerkkejä tällaisista elokuvista ovat vaikka Housut pois tai Little Miss Sunshine. Eilisillan toinen elokuva, Yksi lensi yli käenpesän tuntuu yhä hyvin ajankohtaiselta, vaikka se on vuodelta 1975. 

On ollut muuten hauska huomata, että kerrankin keräilytaipumus ei ole ollut pahasta. Alla luetelluista elokuvista yli 90 prosenttia löytyy omista kokoelmistamme. Suoratoistopalveluiden yleistyessä moni luopui kokonaan omasta elokuvakokoelmasta, mutta me emme sitä tehneet (samoin kuin levyistäkään), vaikka välillä olemme laittaneet kiertoon satoja turhanpäiväisiä elokuvia. Moni nyt katsomamme elokuva on sieltä alkupään DVD-vaiheesta, joten kuvanlaatu, kuvasuhde tai joku muu tekninen asia saattaa jättää toivomisen varaa, muttei silti estä katsomasta elokuvaa ainakin kerran vielä. Aika on kullannut joittenkin elokuvien kohdalla muistot, eivät ne sittenkään ole olleet niin hyviä kuin muistimme. Onpa joukkoon osunut elokuva, jota aikoinaan taisimme pitää hienona, mutta nyt se otti paikkansa tekotaiteellisen tuuban joukossa, eikä sitä viitsinyt katsoa kokonaan. Moni elokuva on pitänyt hyvin pintansa, jopa saanut ajalta lahjaksi lisää ulottuvuuksia. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Tänään elokuvajuhlat taas jatkuvat, kunhan olemme pärskytelleet riittävästi uutisvirrassa, tehneet ruokaa ja ruokkineet linnut ja oravat. Olen ajatellut jossain vaiheessa omalla vuorollani valita jonkun Jane Austen-elokuvan, joilla en tähän mennessä koskaan ole Anttia piinannut. En vain vielä tiedä, mikä se voisi olla. Ehkä Järki ja tunteet Emma Thompsonilla, Hugh Grantilla, Kate Winsletillä ja Alan Rickmanilla? Tai uusin Emma? 

Hunajapaahdetut uunijuurekset

Meillä on nyt syöty aika paljon sellaisia ruokia, joita vuotuisista ruokahaasteista jäi ylitse. Tänään söimme pakastimesta otetut erään italialaisvaikutteisen aterian lihapullat, polpettet. Lisäkkeenä oli hunajapaahdettuja juureksia ja kasviksia. 

Uunijuurekset ja -kasvikset kahdelle

• 2 pientä perunaa
• 1 oranssi porkkana
• 1 keltainen porkkana
• 1 violetti porkkana
• 1 sipuli
• 4 ruusukaalia
• 4 kirsikkatomaattia
• 1 pieni oranssi suippopaprika
• 1 pieni punainen suippopaprika
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 1 oksa rosmariinia
• muutama oksa timjamia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori porkkanat ja halkaise ne pitkittäin. Halkaise myös perunat ja kuorittu sipuli ja ruusukaalit ja leikkaa nekin puoliksi, sipuli neljään osaan. Leikkaa paprikat puoliksi ja poista siemenet. 

Sekoita oliiviöljy, hunaja, sitruunamehu, suola ja pippuri tasaiseksi marinadiksi. Asettele kaikki juurekset ja kasvikset vuokaan, kaada marinadi päälle ja kääntele niitä käsin tai lusikalla niin, että kaikki saavat marinadikylvyn. Asettele pinnalle tuoreet yrtit. Paahda koko hösseliä uunissa noin 40 minuuttia, kunnes kaikki on kypsää. 

Lisäksi olevat polpettet olivat meillä pienessä vuoassa foliolla peitettynä uunissa saman aikaa kuin paahtokasviksetkin. Olipa hyvä edullinen tähdenlentoateria, katsoimme samalla jännittävää snooker-ottelua Judd Trumpin ja Ronnie O'Sullivanin kesken. 

Melkein sopiva määrä ruokaa

Ai, että on vaikea tehdä taas ruokaa kahdelle, kun olen tehnyt monta viikkoa neljälle ja välillä enemmällekin. Tänäänkin tein mukamas niin vähän ruokaa ja silti sitä tuli liikaa. Sen verran liikaa, että otan yövuoroevääksi loput. 

Loimulohta pastan, pinaatin ja maissin kanssa

• 250 g loimulohta
• 100 g kuivaa minimaalisen pientä kukkapastaa
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 keitettyä kananmunaa
• tuoretta babypinaattia
• kirsikkatomaatteja
• kevätsipulia
• tilliä
• suolaa ja pippuria
• tomaattietikkaa 
• oliiviöljyä
• sitruunamehua

Keitin kananmunat ja pastan. Kumosin kypsän pastan kulhoon maissin kanssa ja maustoin suolalla ja pippurilla, sitruunamehulla sekä ties milloin ostetulla upealla tomaattietikalla, se on Muttin tuote. Aivan ihan tuoksultaan ja ärhäkkä maultaan, sitä ei pidä kaataa liikaa. 

Sirottelin vadin reunoille babypinaattia ja halkaistuja kirsikkatomaatteja. Keskelle kumosin maustetun pastan ja maissin. Paloittelin valmiina ostetun loimulohen vadille, samoin keitetut kananmunat lohkoina. Päälle ripotin kevätsipulin silppuna ja tilliä. Ihan pinnalle kiersin vielä myllystä hieman pippuria ja kaadoin muutaman tipan oliiviöljyä. 

Kampasimpukoita ja tomaatteja

Aamuisen jääkaapin siivoamisen jälkeen meni muutama tunti ennen kuin pystyi ajattelemaan ruoanlaittoa. Jatkossa täytyy pitää parempaa huolta jääkaapista, sellaista määrää poislaitettavia ruokatavaroita ei enää saa löytyä. Kun alkoi taas tuntua, että voisi sitä syödäkin, tein meille päivälliseksi kampasimpukoita. Lisäkkeenä olleen perunan postaan toisena päivänä, kun en ehdi tehdä ruokaa kotona. Ohjeen simpukoita varten otin täältä. 

Kampasimpukoita ja tomaattia kahdelle

• 8 kampasimpukkaa
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• oliiviöljyä
• 2 pientä uudensadon sipulia varsineen (valkoiset ja vihreät osat erikseen)
• 20 pieniä soikeita tomaatteja
• 1 dl valkoviiniä (oma lisäykseni)
• pimentonia
• tuoretta persiljaa

Ota simpukat lautaselle paperin päälle noin puolta tuntia ennen ruoanlaittoa. Jos simpukat ovat pakastettuja, sulata ne hitaasti jääkaapissa paperin päällä lautasella hyvin peitettynä yön yli. 

Kun on aika tehdä ruokaa, liruta simpukoille hieman sitruunamehua ja ripota molemmin puolin suolaa ja pippuria. Silppua sipuli ja ota lähettyville kupillinen pieniä tomaatteja. 

Kuumenna pannu, jolle simpukat mahtuvat väljästi. Kaada pannulle oliiviöljyä ja kun se alkaa olla kuumaa, nosta simpukat pannulle. Paista ensin minuutin verran yhtä puolta ja sitten toista. Vielä simpukoiden ei tarvitse tulla aivan kypsiksi. Nosta simpukat lautaselle odottamaan. 

Lisää hieman öljyä pannulle ja nakkaa sinne ensin sipulin valkeat osata. Kuullota niitä pari minuuttia, raaputa mukaan pannulta simpukoiden aromit. Laita pannulle sitten tomaatit ja sipulin vihreät osat. Sekoittele ja kun tomaatit alkavat halkeilla, lisää pannulle valkoviini. Keitä hieman kokoon. 

Nosta pannulle puolipaistetut kampasimpukat. Anna niiden kypsyä loppuun vielä pari minuuttia puoleltaan. Kallista pannua ja lusikoi kastiketta simpukoille ja ripota päälle hieman pimentonia ja tuoretta persiljaa. Tarjoa vaikka vaalean leivän kanssa, tai kuten meillä, espanjalaisen uuniperunan kera. Perunasta lisää ensi viikolla. Annos oli yllättävän täyttävä, neljä simpukkaa annoksessa oli aivan tarpeeksi. 

La Vueltassa oli tänään jälleen vuorietapin paikka, nyt oli jo 14. etappi tiedossa. Jännittävän etapin voitti Simon Yates ja samalla hän otti takaisin kokonaiskilpailun johtopaikan. Nairo Quintana jo hieman näytti kynsiään, muttei silti tarpeeksi. Huomenna on vielä rankka vuorietappi ennen maanantaista lepopäivää. 

Parmesanperunat

Minulla oli jo valmiit päivällissuunnitelmat, mutta olin unohtanut ostaa yhden pääraaka-aineista, joten vaihdoin lennosta tähän ohjeeseen, jonka näin Minnan blogissa. Ja tätä tulen kyllä tekemään toistekin. Lisäilin hieman aineksia uunipellille ja saimme kokonaisen aterian. Paljon ei nyt jaksa kerralla syödä, mutta jotain kuitenkin.

Parmesanperunat ja vähän tilpehöörejä

• 8 pienehköä perunaa
• puolikas pala halloumia
• 14 kirsikkatomaattia
• 2 pientä uuden sadon sipulia
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• parmesania

Höyrytä perunat kypsiksi ja leikkaa ne viipaleiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita pellille leivinpaperia. Voitele paperi kevyesti oliiviöljyllä. Asettele perunaviipaleet paperin päälle ja sijoittele väleihin halloumipalasia ja kirsikkatomaatteja. Ripottele päälle sipuli ohuiksi renkaiksi leikattuna, hieman suolaa ja pippuria sekä tuoretta timjamia. Raasta koko komeuden päälle paljon parmesania. Paista noin 15-20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja perunat saaneet kauniin värin. Parmesanista muodostuu ihanaa rapeaa pitsiä, jota ei todellakaan jätetä pellille. 

Galette Hannelen tapaan

Näin Kokit ja potit-blogissa ihastuttavan antipasti-galetten ohjeen muutama päivä sitten. Se näytti juuri sellaiselta, johon olisi hyvä lopettaa tämän vuoden ranskalaisen ruoan haasteemme. Sää jatkuu lämpimänä, eikä ruokahalua ole juuri ollenkaan, mutta tällaisen kaunokaisen tahdoin kuitenkin toteuttaa niistä raaka-aineista, joita kotoa sattui löytymään.

Antipasti-galette

Pohja

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl ruisjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa (voisi jättää pois)
• 100 g kylmää voita
• 3 rkl turkkilaista jogurttia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää mukaan pieniksi paloiksi leikelty kylmä voi. Nypi voi jauhoihin niin, että seos muistuttaa hiekkaa. Lisää mukaan jogurttia ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Jos koostumus ei meinaa asettua taikinaksi, voit lisätä pienen tilkan vettä. Laita taikina jääkaappiin peitettynä ainakin tunniksi. 

Täytteet

Paistettavat

• vihreää pestoa
• luumutomaatteja
• mustia oliiveja

Paistamisen jälkeen

• marinoitua mozzarellaa
• oliivi- ja viinirypäleensiemenöljyä
• baslikaa ja timjamia
• suolaa ja pippuria (taas suolan voisi jättää pois)
• puolikkaan limen mehu ja kuorta raastettuna
• kirsikkatomaatteja
• ohuita viipaleita salamia
• kapriksia
• basilikaa

Sekoita mozzarella marinadin ainekset, öljyt, suola, pippuri, limen mehu ja kuoriraaste ja revi mozzarellapallo mukaan, sekoittele. Jätä maustumaan tunniksi tai pariksi. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uuniin pelti kuumenemaan mukaan. Kaulitse pohja leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi, käytä hieman jauhoja apuna, mikäli taikina meinaa olla tarttuvaista. 

Levitä pohjalle vihreää pestoa ja viipaleiksi leikatut tomaatit, jätä muutama sentti reunoilta ilman täytettä. Jos haluat, laita muitakin täyteaineita jo tässä vaiheessa, vaikka oliiveja. Käännä taikinan reunat täytteen päälle ja nipistele reunoja hieman, etteivät ne aukea uunissa. Siirrä galette papereineen päivineen kuumalle uunipellille ja paista noin 25-35 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat ja täytteet näyttävät hyviltä. 

Anna galetten jäähtyä ja lisää pinnalle mieluisia täytteitä, meillä oli marinoitua mozzarellaa, kapriksia, kirsikkatomaatteja ja oikein ohuiksi viipaleiksi leikattua salamia. Olipa kiva hellepäivän ruoka! Mozzarellan limemarinointi oli todella onnistunut ja hauskasti salamista tuli sydämen muotoisia paloja.

Tour de Francen viimeinen etappi oli perinteiseen tapaan seremoniallinen, eikä siinä enää kärjen tilanne muuttunut. Vain viimeiset kierrokset Pariisin keskustassa ajettiin kilpaa, etapin luonne vaihtui juhlinnasta kirimiesten kamppailuksi. Tosin tänä vuonna kirimiehiä ei ollut mukana alunalkaenkaan kovin paljon ja heistä suurin osa keskeytti tai jäi aikarajan taakse kilpailun kuluessa. Mutta kyllä tästäkin kirikamppailu saatiin aikaan. Norjalainen Alexander Kristotoff voitti.

Vaikkei Geraint Thomas olekaan suosikkini, olen silti ihan tyytyväinen hänen kokonaiskilpailun voittoonsa. Tähän pätee sama ajatuskuvio, jossa kateellinen ihminen ilahtuu yhtä paljon siitä, että joku menettää jotain kuin siitä että itse saa jotain lisää. Nyt CampaKeittiö jää haastevapaalle muutamaksi viikoksi ennen La Vueltaa, vuoden kolmatta suurta ympäriajoa. Toivottavasti tänä vuonna saamme toteutettua espanjalaista ruokahaastetta viime vuotista paremmin. Olimme silloin Espanjassa pari viikkoa ja siitä suuren osan ajasta kipeinä, joten söimme hyvin vähän ja kokkasimme vielä vähemmän. Sitä pohjanoteerausta ei ole vaikea parantaa. 

Ranskalainen perunasalaatti savulohen kaverina

Tänään meillä oli päivälllisellä kuusi henkeä, kolme sukupolvea pientä sukuamme. Savustimme kirjolohta ja halusin sille jonkun mukavan lisäkkeen. Löysin ohjeen, jossa oli sopivasti ranskalaisuutta, Dijon-sinappi jo takaa, että nyt on niin ranskalaista niin ranskalaista. Ohje on täältä ja vähän minä myös soveltelin. 

Perunasalaatti

• 1 kg Annabella-perunoita
• 1 pieni tölkki säilykemaissia
• 1 pussi pakasteherneitä (oma lisäni ohjeeseen)
• 1 rasia kirsikkatomaatteja

Kastike

• 3 rkl sitruunamehua
• 1 rkl cavaetikkaa (tai valkoviinietikkaa, miksei omenaviinietikkaakin)
• 2 tl Dijon-sinappia
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rakuunaa ja persiljaa silppuna

Sekoita ensin kastike pienessä purkissa, jonka saat suljettua tiiviisti. Kerää kaikki aineet purkkiin ja ravistele hyvin. Jätä kastike odottamaan.

Leikkaa pestyt perunat tasakokoisiin paloihin ja höyrytä ne kypsiksi. Alkuperäisohjeessa käytettiin painekattilaa, mutta minulla ei ollut nyt höyrypannufiilistä. Myös ohjeen sipulin jätin nuorisosyistä pois. 

Kiehauta herneet ja jos haluat maissit. Säilykemaissi on purkissa kypsää, ne voi kumota suoraan siivilään, huuhtoa ja hieman valuttaa. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi. Asettele mieluisalle vadille ensin perunat, kun ne ovat hiemaan jäähtyneet. Ripottele sitten päälle herneet, maissit ja tomaatit. Sekoittele kevyesti ja lurittele kastike päälle. Sekoita vielä ja tarjoa joko hieman lämpimänä, tai viilennettynä. Tämä oli ohje, joka jää kyllä käyttöön. Luulenpa käyttäväni sitä ensi kuussa, kun tiedossa on juhlat, joihin tarvitaan helppoa hyvää ruokaa isoja määriä. Muistimerkiksi itselleni, herneet voisi korvata kapriksilla!

Tour de Francessa oli tänään jännittävä etappi, joka päättyi keväisen Pohjoisen helvetin tapaan Roubaixiin. Mukana oli lukuisia mukulakiviosuuksia, jotka olivat monelle ajajalle aivan uutta, jos eivät tapaa ajaa kevään klassikoita. Paljon erilaisia kaatumisia ja kolareita olikin matkan varrella.  En ehtinyt katsoa kovin paljon etapista, ehkä myöhemmin katson parhaat palat. Voittajaksi selviytyi kuitenkin John Degenkolb ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Greg van Avermaet ja Chris Froome on jo sijalla 8, vaikkakin aikaero kärkeen on hieman enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta alle kaksi minuuttia kuitenkin. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä ja meillä CampaKeittiössäkin levätään ranskalaisista ruokalajeista.