Paahdettu Camembert sanonko missä

Päivällinen kuittautui tänään airfryerissä paahdetuilla viinirypäleillä ja Camembert-juustolla, sekin lämpeni malliston pienimmässä airfryerissä, joka on CampaAdriassa aivan verraton laite. Antti kävi lähimmässä Lidlissä mukanaan mielikuva siitä, minkä kokoinen juustokiekko airfryeriimme mahtuu ja juuri oikean kokoisen hän ostikin. Teimme eilen jo paahdettuja viinirypäleitä ja tuumimme heti, että nämähän sopisivat valkohomejuuston kaveriksi myös, joten tänään heti uusinta. 

Paahdetut viinirypäleet ja Camembert

• pienet tertut tummia ja vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
• hunajaa
• pieni kiekko Camembert-juustoa
• tuoretta rosmariinia
• 1 rkl Calvadosta
• 1 patonki

Paahdoin ensin rypäleitä airfryerissä pienessä foliovuokassa, luritin niille hieman hunajaa päälle. Noin 20 minuuttia 180 asteessa. 

Otin juustokiekon muovisen kääreen pois ja laitoin myyntipakkauksen pohjalle pienen palan leivinpaperia ja palautin juuston rasian pohjapuoleen. Viilsin juuston pintaan salmiakkikuvion ja pistelin kulmiin pieniä rosmariinioksia ja kaadoin viiltoihin vähän Calvadosta. Paahdoin juustoa airfryerissä 180 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pinta oli saanut väriä, rosmariini vähän enemmänkin ja sisus oli kuumaa, mittasin lihamittarilla. 

Nostin juuston tarjoilulautaselle ja siihen ympärille patonkiviipaleita ja pienin nippuihin leikattuja rypäleterttuja. Juusto oli juuri sopivan kuumaa ja pehmeää, tarttui hyvin karheisiin leipäviipaleisiin. Ja paahdetut rypäleet olivat tosi hyvä yhdistelmä Camembertin kanssa. 

Tour de Francessa oli taas mieluinen etappi minulle, se ajettiin Normandiassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar. Tämä oli hänen sadas ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Mathieu van der Poel, mutta samalla ajalla kuin Tadej, sillä hyvityssekunneilla Tadej pääsi tasoihin. Huomenna on Caenin ympäristössä ajettava henkilökohtainen aika-ajo, jolla on mittaa 33 km. Se on ainoa aika-ajo tässä kisassa. 

Karpaloita camembertissa

Vuonna 2012 teimme viimeksi paistettua valkohomejuustoa ja ilmeisesti olimme silloin niin höveleitä valkosipulin kanssa, ettei kyseistä herkkua ole sittemmin tehnyt mieli. Ostimme pienen kiekon camembertia viime Viron matkalta ja nyt sen päivämäärä alkoi ahdistella sen verran, että tänään paistoimme taas valkohomejuustoa. Nyt jätimme valkosipulin kokonaan pois ja tilalle tulivat karpalot ja portviini. 

Karpaloita camembertissa

• kiekko camembert-juustoa, koko sen mukaan miten suuria juustonystäviä on paikalla ja kuinka monta
• rosmariinia
• karpaloita
• valkoista portviiniä

Juuston voi paistaa uunissa, mutta me teimme sen kaasugrillissä kannen alla yläritilällä. Ei huvita kuumentaa uunia sisällä, vaikka aivan upouusi uuni onkin viimein käytössä. Kuumensimme grilliä niin, että kannen lämpömittari näytti noin 200 astetta. Otin juuston pois pahvilaatikostaan ja irrotin muovikääreen. Laitoin juuston takaisin pahvikotelon alaosaan. Leikkasin juuston pintaan salmiakkikuvioita ja pistelin viiltoihin jäisiä karpaloita ja pieniä rosmariinioskia. Lorautin pikkuisen portviiniä päälle. 

Laitoimme juuston peltilautasella grillin yläritilälle noin 15 minuutiksi. Hieman juustoa saattaa paeta rasiasta, sen takia peltilautanen on tarpeen, ettei joutuisi siivoamaan grilliä. Kun juusto oli pehmentynyt ja alkoi tuoksua, laitoimme kaasun pois ja jätimme juuston kannen alle vielä hetkeksi. Leikkasimme patonkia viipaleiksi ja avasimme pullo Cremantia, sillä huomenna on vapaapäivä ja tänään oli jännittävä etappi Tour de Francessa. 

Ehdimme katsoa etappia tallenteelta vasta illempana. Etappi oli pitkä, yli 200 km mittainen ja siinä oli vuoria yllin kyllin, nyt oltiin jo Pyreneillä, jotka ovat tietysti suosikkivuoreni ihan heittämällä, enhän muita vuoria olekaan jalkaisin ylittänyt. Etapin alussa oli välikohtaus, jossa maanviljelijät olivat siirtäneet heinäpaaleja keskelle tietä reitin varrella. Mikäli oikein ymmärsimme, poliisit olivat häätäneet mieleosoittajia pois kyynelkaasulla, mitä olikin sitten leijunut kilpailijoidenkin silmiin ja heillä tuli tietysti siitä itku. Kilpailu piti pysäyttää siksi aikaa, että ajajat saivat huuhdottua silmiään ja tilanne rauhoittui. Kisa jatkui ensin etuauton takana tasavauhtia ennen kuin pääsi vauhtiin uudelleen. Matkaa maaliin oli tuolloin vielä noin 180 km. 

Philip Gilbert kippasi kivikaiteen yli kurvissa aivan hirveän näköisesti, mutta hetken päästä hänet nähtiin jo istumassa kaiteella lääkärien tutkiessa häntä ja mekaanikkojen hänen pyöräänsä. Sitten hän näytti kameralle peukkua ylös ja jatkoi matkaa. Olen kyllä ihmeissäni näistä ihmisistä, jotka aina vaan pystyvät kokoamaan itsensä ja jos fyysiset vammat eivät estä, he vain jatkavat. 

Etapin voittajaksi ajoi Julian Alaphilippe. Adam Yates oli jo kärjessä, mutta hän kaatui laskussa ja Julian meni ohitse. Pääjoukko saapui maaliin melkein 10 minuuttia  myöhemmin ja sen mukana varmistui, että kilpailun johdossa jatkaa Geraint Thomas ja toisena on Chris Froome. 

Vaikka eilen oli lepopäivä, kotoinen pyöräilijäni otti pientä osumaa Toyotaan ja Pinarello ja kypärä menevät vaihtoon. Suosittelin sairaalareissun jälkeen Antille uudeksi harrastukseksi vaikka postimerkkien keruuta, tosin se on hänen vanha harrastuksensakin. Nykyään olisi kaikkia kivoja muumimerkkejäkin. Voi olla, ettei hän suostu.

Kun oikeasti ei tarvisi yhtään lisää ruokaa – juustotarjotin

Eilen vietimme työpaikan perinteisiä pikkujouluja. Niistä puuttui yksi tärkeä asia, nimittäin Joulupukki. Hän oli tällä kertaa out of office, täysin tavoittamattomissa, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää näin huippusesongin jälkeen. Lahjat hän onneksi oli toimittanut perille ja osaammehan me itsekin lahjat jakaa. Jälleen kerran moni sai jotain sellaista, mitä todellakaan ei tiennyt tarvitsevansa. 

Jos pukki puuttuikin, niin ruokaa ei puuttunut. Olimme jo päivällä työpainotteisen virallisen osuuden puolivälissä syöneet ravitsevia ja terveellisiä pizzoja ja kebap-annoksia. Pulkkamäen hurjien käänteiden päätteeksi söimme kodassa grillattuja makkaroita, jotka toisesta päästään olivat mustamakkaroita (ei vaikuttanut menekkiin) ja Jekkutytön kotona söimme vielä lisää. Tarjolla oli lämpimiä piirakoita, salaatteja ja minun aamulla sommittelemani tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä. Kun me lähdimme kotiin puolilta öin, jäi keittiöön vielä puolimetrinen pino hodarisämpylöitä tykötarpeineen, mutta arvelen nekin tulleet syödyksi. 

Juustotarjottimelle latasin pääasiassa viime viikolla Virosta tuomiamme herkkuja. Oli sillä myös Lidlin tuotteita ja omista kaapeista kerättyjä lisukkeita. Otin suurimman metallisen ovaalitarjottimeni ja sille tuli seuraavaa:

Tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä monelle muutenkin jo mahansa täyteen ahtaneelle

• 1 kolmion mallinen pala sinihomejuustoa (Lidlistä)
• pieni kiekko camembertiä
• pieni kiekko brietä
• palanen goudaa
• palanen comtéa
• 1 virolainen kestomakkara (salamityyppinen) 
• 1 paketti serranonkinkkua
• 1 paketti parmankinkkua
• 2 viikunaa
• joku hilloke, en muista mikä se olikaan
• vaaleita rypäleitä
• tummin rypäleitä
• keksejä

Muutoin tässä ei ollut isompaa vaivaa kuin aukoa paketteja ja leikata kestomakkara viipaleiksi ja rypäleet pikkutertuiksi. Myös isot kinkkuviipaleet leikkasin pienemmiksi paloiksi, että riittää useammalle ja puikin juustojen pieleen pieniä juustoveitsiä. Käärin tarjottimen leveää sellofaaniin ja pidin sen viileässä kotoa lähtöön asti. Kyläpaikassa nostin tarjottimen heti saavuttuamme pöydälle, että juustot ehtivät lämmetä. Siihen nähden, miten paljon ruokaa oli tarjolla, juustotarjotin oli huomattavasti huvennut silloin, kun lähdimme kotiin. Joku voimakkaampi kova juusto olisi ollut paikallaan. Mustaleima olisi kyllä sopinut hyvin tähän settiin. Keksit eivät  mahtuneet tarjottimelle, ne olivat tarjolla erikseen. 

Nyt on taas pikkujoulut juhlittu, en muista enää ovatko nämä vuotuiset iloittelumme todella ennenaikaiset vai pikkuisen myöhässä, muttei sillä ole suurta väliä. Tärkeintä on olla iloinen ja viettää aikaa yhdessä, sitten se arkikin siellä töissä sujuu taas mukavasti pitkän aikaan. Ai niin, meillä oli myös erittäin pieni juhlija mukana, juuri kuukauden täyttänyt ja hän viihtyi mainiosti äidin työkavereiden syleissä nukkumassa sen aikaa, kun äiti kävi moikkaamassa meitä. Aah sitä vauvantuoksua! Saattoi aiheuttaa nuoremmissa kollegoissa pientä tartuntaa.

Seuraavassa postauksessa jatkuu taas Viron kartanokierros ja tiedossa on vielä myös kolme ravintolapostausta samalta matkalta.

Nyt se on nähty, liikaa ulkojuustoa

Olen käyttänyt puff pastrya nyt monta kertaa, se on vaan tosi kätevää. Kokeilin tehdä pieniä suupaloja erilaisin maustein ja niistä tuli kyllä hyviä! Paitsi, että nyt on nähty sekin, että ulkojuustoa voi olla liikaa, jopa Antti myönsi sen. Olen oikein tyytyväinen hänen myönnökseensä. Harmi, etten saanut sitä tallennettua. Näitä voisi ehkä kutsua cocktail-paloiksi, mutta me maistelimme niitä aamiaisella syystä, että olin nypertänyt ne aamusta varhain. Ohjeen otin täältä ja soveltelin sitä mielin määrin. 

Cocktail-palat

• 1 rulla puff pastrya
• sipuliconfitia
• viikunahilloa
• gorgonzolaa
• camembertia
• 1 kananmuna (+1 kananmuna lattialle pudotettavaksi)

Kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen ja levitä taikina rullalta auki. Ota muotilla siitä pyörylöitä ja pistele niihin haarukalla reikiä (tai kuten minä, kalapiikillä). Sipaise reunoille hieman kananmunaa ja levitä keskelle pikkuisen haluamiasi päällisiä. Minä laitoin muutamaan vain sipuliconfitia, se on sellaista ylihyvää sipulihommelia, jonka Antti toi Annan kaupasta joku aika sitten. Sitä voisi  melkein laittaa jäätelönkin päälle. Taidan kokeillakin sitä. 

Muutamaan laitoin paksua viikunahilloa ja kokeilin paria myös juuston kanssa. Kahteen laitoin ihan pienen nokareen gorgonzola piccantea ja kahteen camembertia. 

Paista pyörylät kauniin ruskeiksi, noin 9-10 minuuttia. Tämä taikina on niin ohutta, että se kypsyy torttutaikinalevyä nopeammin. Paistoin myös pikkuiset pyörylöitten väliin jääneet palaset ja niistä tuli hauskoja rapeita suupaloja. Tein aamiaiselle minikokoiset munakokkelit ja laitoin pari pientä paistettua tyynyä samalla lautaselle. 

Maistelimme joka laatua ja paras on pelkällä sipulilla maustettu, toisena oli oikein hyvä camembert, mutta viikuna yhdistettynä gorgonzolaan oli aivan liian voimakas makupari. Minä tiesin sen ihan itsekin, ihan etukäteen, mutta jopa Antti sanoi, että nyt on liian heviä. 

Tour de Francen ensimmäinen lepopäivä oli eilen ja tänään oli vuorossa toisen jakson ensimmäinen osuus, 10. etappi. Vuorossa oli tasamaan etappi, jolla oli mittaa 178 km. Kahden miehen pitkä irtiotto ajettiin kiinni viimeisillä kilometreillä ja massakirin voitti ihmeellisen vahva Marcel Kittel, joka voitti jo neljännen etapin tässä kisassa. Yhteiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Chris Froome. 

Uunitettu camembert

Tänään minulla ei ollut aikaa ruoanlaitolle, mutta töistä tultuani pääsin heti ulos terassille mukaan pienen iltapalan valmisteluun. Siitä tulikin iltapala, jonka jälkeen ei välttämättä ihan heti nälkä kolkuttele. Olen usein nähnyt kokkausohjelmissa, etenkin Come dine with me-sarjan amatöörikokkien valmistavan uunissa paistettua valkohomejuustoa. Kammenpyörittäjä on minua suurempi haisevien juustojen ystävä, mutta nyt lupauduin maistamaan. Meillä oli camembert-kiekko moneen muovipussiin piilotettuna jääkaapissa ja sen me tuhosimme auringon painuessa puiden taakse. Ilmeisesti juusto karkotti sääsketkin, niitä ei terasilla inissyt yhtäkään!

Laitoimme kaasugrillin kaikki neljä poltinta päälle ja kuumensimme summittaisen mittarin mukaan kuvun alaisen tilan noin kahteen sataan asteeseen. Laitoimme yläritilälle esipaistetun rapeakuorisen Pirkka-patongin (tohdin sanoa niitä aivan kelvoiksi pikaleiviksi) kuumenemaan. Otimme juuston pois muovikääreistään ja laitoimme sen takaisin rasiaansa. Pistelin juustoon muutaman reiän ja työnsin halkaistuja valkosipulin kynsiä reikiin, samoin pari rosmariinin oksaa. Lirutin noin ruokalusikallisen oliiviöljyä päälle, ikäänkuin camembert tarvisi kosteutta tai rasvaa yhtään lisää. Juusto pääsi rasiassaan grilliin ritilälle patongin viereen noin 15 minuutiksi. Noin kymmenen minuutin kohdalla juusto alkoi valua rasian pohjan raosta, piti kiireesti virittää foliota parilalle. 

Söimme tämän herkun kastamalla patongin paloja pehmeäksi muuttuneeseen juustoon, joka maistui aivan mainiolle, valkosipuli melko terävästi. Homejuustoihin hieman epäluuloisesti suhtautuvana saatan sanoa, että juusto oli hyvää, mutten kyllä kovin paljon tahtonut sitä syödä. Kammenpyörittäjää nauratti, kun asiantuntijaa teeskennelleen tuumin, että tämähän haisi vähemmän pahalle kuin pelkäsin ja maistui paremmalle, kun olin uskaltanut toivoakaan. Todella täyttävää oli ja tästä kiekosta olisi kyllä kuusikin juuston ystävää saanut mieliteon tyydytettyä, eikä tällainen voine olla kovin raskaan aterian alussa tai oikein lopussakaan. 

Tour de Francen kolmas etappi ajettiin Orchiesista Boulogne-sur-meriin 198 kilometrin verran. Etapin lopulle sijoittui mukavasti nousuja, joten tasamaan etapista ei voinut puhua. Oli kyllä hektinen loppu etapilla, jonka loppuun hiihti ykkösenä nuori Peter Sagan. Hänessä on kyllä sellaista potkua nyt, että mahtaa Mark Cavendishia mietityttää. Fabian Cancellara jatka edelleen johtajana, samoin kaikki muutkin arvopaidat pysyvät samoilla ajajilla. Kertakaikkiaan hykerryttävä etappi!