CampaReissu2/2024 viikko 3

Kolmannen reissuviikon alussa jätimme Moselin taaksemme ja siirryimme Loiren laaksoon. Se on minulle se rakkain alue Ranskassa enkä nytkään ole ollut pettynyt. Sää hieman viileni ja minä aloin voida sitä myöten paremmin, sillä en ole ihan +34°C-muija.

Tiistai 13.8.2024 päivä 15

Kolmas viikko alkoi kuumassa säässä, jo kahdeksan maissa oli lämmintä 24 astetta. Kokosimme leirin ja lähdimme liikkeelle noin yhdeksän maissa, suuntana uusi kaupunki, Toul. Se oli meidän kirjoissamme "pienehkö kaupunki, jossa suuri katedraali". Ja ainakin katedraali oli suuri, kaupungin koko jäi vähän arvoitukseksi. Kävimme katsomassa tuota jättikirkkoa, joka ei mahtunut kuviin kokonaisena sitten millään.

Kauniita kirkkoja näkyi paljon ja kuvassa 6 Pineyn puinen halli, jota ilmeisesti käytetään markkinapaikkana. En osaa tarpeeksi markkinaranskaa, että olisin saanut selville kuinka vanha rakennus on, muttei se uudelta vaikuttanut.

Ajoimme hyvin vaihtelevia teitä, oli keltaisia melko kapeita teitä, punaisia teitä, moottoriliikenneteitä ja myös noin 100 km moottoritietä. Kaikilla teillä oli tosi vähän liikennettä.

Teimme ruokaostoksia tulevaa pitkää viikonloppua varten ja saavuimme Poilly-Lez-Gieniin kolmen paikkeilla. Meillä oli varaus, mutta tällä alueella se takaa vai luvan ajaa portista sisälle, kukin saa valita minkä paikan tahtoo ja on sitten vähän luojassaan, että millaisen sattuu saamaan. Olimme kuitenkin sen verran ajoissa, että saimme paikan, jossa on hieman varjoa puista ja sähkökaapelimme yltää sähkökaapille asti.

Hetken hengähdettyämme sommittelimme sopivan hellepäivän päivällisen, raclettea. Nyt ei tarvitse sitäkään syödä ihan heti. Ei tietenkään olisi tarvinut nytkään.

Ehdin tiskipaikalle ennen ruuhkaa ja nyt sieltä kuuluu melkoinen kilinä, kolina ja puheensorina. Kyyhkysillä on vakioasiaa ja puolikuu juuri erottuu pilven takaa. Ei taida tulla sopivaa keliä tähdenlentojen katsomiseen, vaikka tällä alueella on kyllä melko vähän valosaastetta pimeän aikaan. Vähän liiankin vähän mitä tulee vessaan löytämiseen auringon laskettua. Tuulee mukavasti ja vaikka lämmintä on mittarimme mukaan vielä 24 astetta, ei tunnu kuumalta eikä viileältä. Kiva kun ei ole mitään hyttysiä.

Huomenna on markkinapäivä, ellei torstain pyhä sotke aikatauluja. Kävelemme sinne heti aamiaisen jälkeen ja sitten tietysti lautaskauppaan, se on perinne!

Keskiviikko 14.8.2024 päivä 16

Aamu alkoi lupaavasti pilvisenä, oli vähän toivetta sateestakin. Mutta #katinmarjat ei satanut tippaakaan.

Kävelimme aamupalan jälkeen kylille, oli toripäivä ja A osti ulkojuustoja monella eurolla, oikein jonotti kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla ei saanut ostettua tarpeeksi. Toripäivät ovat Ranskassa ihan mahtavia, olipa arki tai viikonloppu.

Juusto-ostosten jälkeen kävelimme tuttuun posliinikauppaan, josta olemme aiemminkin ostaneet lautasia ja taas ostimme kaksi erilaista. Nyt syviä lautasia, melkein jo maistan risotot ja pastat, joita niiltä syömme. Kassalla sattui hassu juttu, mutten osaa selittää sitä niin, että se hassuus tulisi ilmi. Liittyi englanninkielentaitooni tai sen ilmeiseen puutteeseen.

Koska minä olin jo saanut osani ulkomaanpellejen dissaamisesta, A sai mennä postiin ostamaan postimerkkejä. Se nyt on yleensä aika nopea ja yksinkertainen toimi, muttei toki Ranskassa. Puolen tunnin kuluttua hän tuli ulos paita hiestä märkänä. Ekana piti saada virkailija ymmärtämään, että on tarkoitus ostaa postimerkkejä. Sitten ne merkit piti löytää ja kun alkoi näyttää siltä, että tämähän on kohta valmista, niin edessä oli hinnan laskeminen ja kirsikkana kakun päällä maksaminen. Mutta nyt on hienoja merkkejä! Postimaksu on korkea.

Leirillä ajattelimme, että mehän pesemme koneellisen pyykkiä. Alueella on kaksi pesukonetta, jotka olivat kummatkin varattuja. Ja olivat varattuja, vaikka ohjelmat olivat loppuneet aikoja sitten. Minä olisin ollut kärsivällinen ja odottanut odottamasta päästyänikin, että joku tulee hakemaan pyykkinsä, mutta respassa neuvottiin, että tämä on The French Way, nakatkaa ne pyykit vaan jonnekin ja laittakaa omanne, kyllä se joku ne joskus hakee. Ei ollut hakenut sittenkään, kun meidän pyykit olivat jo valmiit. On niin lämmin sää ja tuulee, että pyykkimme ovat jo pian kuivatkin.

Mikä tämä juttu on, tämä viimeisen kuvan maalattu kivi? Olemme nyt löytäneet niitä kaksi tältä alueelta, meidän tontiltamme. Kivoja!

Leirialue on nyt melkoisen täynnä, huomenna on pyhäpäivä, meillä luvassa rauhaisa lepopäivä.Sää jatkuu ilmeisen lämpimänä, joten ajatukset siirtyvät kohti Bretagnea.

Torstai 15.8.2024 päivä 17

Toisinaan pitkillä reissuilla täysin tapahtumaköyhät päivät ovat aivan paikallaan. Tänään oli sellainen, tosin minulla täyteläisemmin kuin A:lla, joka kävi pyörälenkillä Loiren vartta kohti länttä.

Aamupäivällä kuuntelin ainakin kolmen eri kirkon kellojen moikaamista, tänään on Assumptio Mariae (Marian taivaaseenottamisen juhlapäivä). Kellot soivat aamupäivällä moneen otteeseen monta minuuttia kerrallaan.

Olin turvallisuushakuisena varautunut pyhäpäivään keskellä viikkoa siten, että leiripaikka oli varattu jo useita päiviä etukäteen, mutta eipä tuo olisi ollut tarpeen. Eilen ja tänään lähti pois paljon väkeä, eikä niin paljon ole tullut uusia tilalle.

Sää on ollut hieman armollisempi kuin edellisinä päivinä, ei ole tainnut +30 mennä rikki.

Katsoimme äsken naisten Tour de Francen viidettä etappia netistä ja muutaman tunnin kuluttua tulee La Vueltan joukkueiden esittely Espanjasta. Kisa alkaa lauantaina ja meidän retkikeittiömme keikahtaa etelään päin kolmeksi viikoksi.

Huomenna jatkamme kohti länttä, Amboiseen. Toivon, että jotkut kruunajaiset olisivat huomenna tai lähipäivinä, sillä meillä on siivous kohta ajankohtaista. Kun Charles kruunattiin, olimme juuri Amboisessa ja aloitimme perinteen, että kruunajaispäivänä siivotaan CampaAdria.

Perjantai 16.8.2024 päivä 18

Tänään turvallisuushakuinen kaksikkomme jatkoi matkaa Gienistä Amboiseen. Ajoimme samaa reittiä kuin kesäkuussa, mutta toiseen suuntaan. Heti kohta lähdön jälkeen katsoimme taas tähän mennessä Ranskan kauneimman vesitornin. Kuva 1.

Ajoimme reitin myös tähän tämänpäiväiseen suuntaan jollain toisella retkellä ja siitä jäi mieleen, ettei Orleansin ohitus mennyt ihan parhaiten. Sellainenhan jää luonnollisesti kaihertamaan pahasti ja nyt oli tarkoitus suoriutua paremmin.

Apuna oli kaksi navia, Google maps ja karttakirja ja niinhän me suikaisimme Orleansin pohjoispuolelta ohi, kuten oli aikomuskin. Minä olin kyllä ohjeistaa meidät taas samassa kohtaa väärin, kun en ole vielä/taas omaksunut täyteläisesti, että motariopasteet tässä ihanassa maassa ovat sinisellä pohjalla, eikä vihreällä, kuten monissa muissa, vähempi ihanissa on.

Matkalla näkyi kirkkoja ja vesitorneja, totta kai. Amboisen leirialueelle pääsee klo 13.30 alkaen ja olimme respan edessä klo 13.29. Klo 13.35 A käveli autolle, varmasti nopein check in ikinä mihinkään.

Alue on tosi täysi, suurin osa on ranskalaisia, sitten on saksalaisia ja alankomaalaisia ja me. Ei ollut liioittelua tehdä varausta.

Tein meille lihapullapastaa ja arvatenkin sotkin uuden lempimekkoni tomaattikastikkeella. Olisihan minun pitänyt tietää.

Tällä alueella olemme joka kerralla nähneet kuumailmapalloja, useimmiten aamuisin, mutta kesäkuussa illalla. Tykkään niiden tuhinasta.

Huomenna saattaa sataa, tai sitten ei. Vaikkei olisi mitään kruunajaisia, meillä on siivouspäivä, pientä terävää sepeliä on kulkeutunut monessa paikassa autoon ja pitää imuroida ja harjata matot.

Päivän kauppalappusaldo nolla. Nyyh.

Lauantai 17.8.2024 päivä 19

Tänään on ollut täydellinen sadepäivä, aivan paras! Hyvä, että lensivät pallolentoja eilen illalla, ehkä huomenna on taas lentoaamu taas.

Aamulla alkoi sataa, satoi tosiaan koko päivän ja yhä näin illallakin sataa ajoittain. On hyvä kesäinen tuoksu, kuivat nurmikot ovat saaneet toivottua kosteutusta. Meidän piti nostaa matto pois ja siirtää pöytä ja tuolit lähemmäs autoa.

La Vuelta, Espanjan ympäriajo alkoi tänään, samalla käynnistyi CampaSimpukan 14. espanjalainen ruokahaaste. Herranen aika, on tätä tahkottu jo aika kauan, mutta taas mennään!

Päivällisenä meillä oli espanjalainen riisipannu, jossa oli erinomaisia raakachorizoja (tietysti kypsinä) oliviien, tomaatin ja vähän höpsösti risottoriisin kera. Olin mukamas tarkistanut, että mukana on risottoriisiä, paellariisiä ja sushiriisiä, mutta paellariisiksi luulemani olikin orzopastaa. Se olisi kyllä käynyt tähän ruokaan ihan hyvin. Tästä oma postauksensa täällä.

Leirialueella on väki vaihtunut tosi paljon eilisillasta. Ihailen näitä ranskalaisia, jotka telttailevat sateellakin, niin me itsekin teimme 30 vuotta sitten.

Huomenna on markkinapäivä ja toivon meidän saavan sieltä sopivat tarpeet espanjalaiseen päivälliseen. Amboisen markkinat ovat ihan parhaitten joukossa. Pitää vain kävellä tästä leiriltä sillan ylitse ja vähän joen vartta ja isolla parkkipaikalla on tarjolla monenlaista ruokaa, kasvien taimia, vaatteita, käsitöitä jne.

Aamuksi croissantit on tilattu, ilta pimenee ja on pian aika käydä rauhallisille unille.

PS. emme "muistaneet" siivota tänään, ehkä huomenna "muistamme".

Sunnuntai 18.8.2024 päivä 2

Eilinen sade loppui kuten pitikin ja aamu valkeni kuivana ja viileänä. Oikein piti takkia pukea, kun lähdimme kylille. Kävimme tarkastamassa keskustan kaupunkikasvimaat, olivat melko vaatimattomia kesäkuussa, nyt oli vaikka mitä valmiina, tomaatteja, yrttejä, paprikoita ja paljon kukkia.

Torilla/markkinoilla oli kova kuhina, väkeä aivan ruuhkaksi asti. Ostimme kolme matkayrttiä ja hapanjuurileivän, jota hyödynsimme päivällisellä. Tein meille Pan con Tomatea, paahdettuja leipäviipaleita tomaatin kera.

Maistoimme Gienin markkinoilta ostettuja juustoja ja kyllä A tosiaan tiesi, mitkä niistä eivät olleet liian voimakkaita minulle. Päivä leirillä on ollut taas mukavan rauhaisa, paljon väkeä lähti aamulla, mutta paljon on tullut uusiakin. Me jatkamme aamulla matkaa, nyt ei pitäisi olla enää arkipyhiä tällä reissulla, mutta vannomatta paras. Ps. Emme vieläkään "muistaneet" siivota. 🙄

Maanantai 19.8.2024 päivä 21

Kolmas reissuviikko on tänään päätöksessään ja me siirryimme pienen loikan Loiren varrella länteen päin. Sanoimme aamulla heipat Loirella Amboisessa ja iltapäivällä sanoimme sille moikat Saumurissa. Kävimme matkalla muutamissa ruokakaupoissa ja tärkeimpänä kohteena oli Antin linna. Tilukset pitää tarkistaa. @mothechandeniers Tällä kertaa oli taas uudet muodollisuudet, minunkin olisi pitänyt linnan virkaatekevänä rouvana olla rekisteröitynyt verkkosivuilla, mutta pääsin kumminkin nyt persoonakohtaisen linnanherrani kylkiäisenä kohteeseen. Tämä oli nyt viides käyntimme tässä kauniissa paikassa, kerrankin oli sopiva lämpötila.

Sitten saimmekin taas moikata Loirea Saumurissa. Vettä on paljon vähemmän kuin touko-kesäkuunvaihteessa, pohjoisempi uoma on paljon kuivempi kuin silloin.

Espanjalaisruokailussa oikaisimme Eines-kadun kautta ja se olikin hyvä oikaisu, tosi hyvä perunatortilla ja vähän vihanneksia kaveriksi sekä oliivipurkin loput.

Saimme oikein hyvän paikan tutulta leirialueelta, tämä on 1,5 €/yö kalliimpi kuin aiemmat paikkamme, se meinaa sitä, että harmaat vedet voisi johtaa suoraan kaivoon, jos olisi pitkä letku. Ei ole. Eikä tuoretta vettä tarvitse kantaa kaukaa. Myös 16A sähkö kuuluu tähän luxuspakettiin. Olin ensin paikan nähtyäni, että #voiei tämä on ihan surkea paikka, mutta hetken katsottuamme huomasimme, että tässähän on mukavasti mökkejä lähellä, puista on varjoksi, mutta oksat eivät raavi autoa. Tämä on oikein passeli paikka kolmeksi yöksi. Tykkään mökeistä lähellä sen takia, että kytättävää riittää paremmin.

Valitin hieman reissumme alussa sitä, että saksalaiset lapset kirkuivat laivalla ja vanhemmat vain hymyilivät lempeästi. On se kuitenkin ehkä parempi kuin tämä ranskalainen lastenkasvatustapa, jossa vanhemmat huutavat kovampaa kuin lapset ja korvatillikat ovat yleisiä. Kyllä niillä lapsilla voi välillä olla joku pointti siinä, että itkevät.

CampaReissu2/2024 viikko 2

CampaReissun toinen viikko alkoi hyvin lämpimällä päivällä. Ja rauhallisen yön päätteeksi.

Tiistai 6.8.2024 päivä 8 

Eilen käytimme ensimmäistä kertaa ilmastointia, viilensimme asuinosan ennen nukkumaanmenoa ja yön yli pysyi sopiva lämpötila, kun kattoikkuna oli auki.

Aamulla laakso oli sumuinen, mutta ilma jo mukavan lämmin. Kävelimme lähikauppa Normaan noin puolen kilometrin päähän, sen kyltti paistoi utuisan ilman läpi kirkkaasti. Oikein hyvä valikoima laatikkomyymäläksi.

Lähimmissä viiniköynnöksissä rypäleet olivat kasvaneet sitten kesäkuun lopun, mutta läheskään valmiita ne eivät ole.

Tänään oli täydellinen lepopäivä, lueskelua, nettiselailua, päiväunet ja lounaaksi jäätelöt. Aamiainen oli tällä reissulla ensimmäinen ulkona syöty.

Illan hieman viilennyttyä kävimme keskustassa varaamassa pöydän ravintolaan huomista synttäripäivällistä varten. Paluumatkalla istahdimme yhteen monista (mutta yhteen harvoista auki olevista) Weinguteista lasillisille kauniiseen puutarhaan jonkun tuuhean puun alle, lajimääritys jäi tekemättä. Ei kai se nyt viiniä ollut? Ei ainakaan yhtään rypeleitä näkynyt.

Olisihan sitä voinut sinne ravintolaan soittaakin, mutta ei nyt sentään.

Nyt söimme päivällisen meiksi ihan hirveän myöhään, perunasalaattia, leivitetyt kalapalat ja salaattia. Onneksi söimme jäätelöt jo päivällä, nyt ei enää jaksaisi, emme yleensä syö näin myöhään. Naapureista kuuluu ruokailuvälineiden kilinää ja iloista juttelua. Vaikka moni grillaa, sytytysneste ei haise.

Keskiviikko 7.8.2024 päivä 9

Tämä päivä meni vähän häneksi. Söimme kyllä kivan synttäriaamiaisen, mutta avattuamme uutiskanavat, alkoi tulvia tietoa virran tuossa 1,5 km päässä tapahtuneesta pienen hotellin osittaisesta romahduksesta. Sitä olivat ne hälytysajoneuvot illalla, kun olimme käymässä nukkumaan.

Nyt iltasella kävelimme keskustaan, siellä oli ravintola kutakuinkin täynnä ja söimme synttäripäivällisen. Business as usual. Korttelin päässä pelastus-tai ainakin tutkimus ja raivaustyöt jatkuivat.

Leirialue on aika täynnä, kysyimme voiko jäädä vielä to-pe-yöksi. Se selviää aamulla.

Tänään oli hieman viileämpi päivä, ei ole varmaan ollut yli 25 astetta ja sadekuuro tuli sillä germaanisen tarkan ennusteen hetkellä kuin oli luvattukin.

Torstai 8.8.2024 päivä 10

Emme kysyneet aamulla mahtuuko Krövin leirialueelle vielä lisäyöksi, vaan laitoimme illalla kyselyn Luxemburgin puolelle Wasserbilligin leirialueelle. Välimatka oli vain noin 65 km.

Kun pääsimme rajan yli (kuulostipa dramaattiselta) oli tullut vastaus Dominicilta sähköpostiin, että varaus on kunnossa, tervetuloa. Katsoimme Wasserbilligin kirkon uudesta suunnasta.

Kävimme muutamassa kaupassa ennen leiriytymistä ja tankkasimme (taas reissun edullisinta dieseliä). Suuri marketti on nyt E. Leclerc, ei ollut vielä huhtikuussa. Valikoimat ovat oikein mukavan ranskalaiset, mutta googlearvioiden mukaan saksalaiset eivät tykkää. Lempivoitamme ei ollut, joten pitää käyttää nykyistä rasiaa nirsusti.

Kaupassa oli suuri allas ns. mies2000-lounaita, eli yhtä töissä usein nähtyä yhteisruokaa, pekoniin käärittyä makkaraa. Aivan alkuperäinen mies2000-lounas oli tosin pakastimesta väkisin kiireessä sulatettu lihapiirakka, jonka kuoriosaan poltti ensin suunsa ja sitten hampaat osuivat jäiseen täytteeseen. Tätä nautittiin jo 1990-luvun alussa, kun vuosi 2000 oli vielä kaukana tulevaisuudessa.

Saimme leirialueella toivomamme sorapaikan, täällä olemme nähneet pahimman nurmikkoon uppoamisen emmekä ota sitä riskiä, vaikkei sitten tontilla olisi ruohon tupsuakaan. Viritimme markiisin ja siihen aurinkoverhon, sillä lämmintä riittää.

Päivällisenä oli tänään jjapaguria, nyt saamme vielä reilun viikon verran syödä mitä haluamme ennen kuin alkaa #spanishfoodchallenge kun La Vuelta alkaa viikon päästä viikonloppuna.

Ensi viikolla on torstaina pyhäpäivä, pitää ottaa se huomioon, kun tiedossa on pitkä viikonloppu monille ja kesä on vielä ihan täysillä menossa.

Tähän pysähdymme muutamaksi päiväksi.

Perjantai 9.8.2024 päivä 11

Tänään meillä on ollut ns. omaa aikaa, se on kuulema pariskunnille hyväksi. Ettei olla ihan 24/7 max metrin päässä toisistamme.

Leirialueella kävi aamulla leipomon auto, josta saattoi ostaa leipää, sämpylöitä ja makeita leivonnaisia. Se käy alueella muina päivinä paitsi keskiviikkona ja sunnuntaina. Kaikkina päivinä aamuleipää voi tilata respaan. Söimme aamulla sämpylät ja suklaatuskan puoliksi, leivokset säästimme jälkiruoaksi.

Sitten A lähti pyörälenkille, otti kaksi pulloa juomaa mukaan ja hävisi horisonttiin, tai oikeammin naapuriauton taakse. Pian alkoi tulla kuvia kirkoista matkan varrella, osa Saksassa, osa Luxemburgissa. Muutakin nähtävää riitti.

Jossain vaiheessa tuli viesti, että kuvat loppuvat nyt tähän, että ehtii vähän polkeakin. Yksi tienvarsikirjastokuva vielä senkin jälkeen tuli.

Minä katsoin oikein turhanpäiväistä ohjelmaa Netflixistä, en edes K-draamaa, älä ole huolissasi sisko.

Iltapäivällä leirialue alkoi täyttyä, eikä täällä tosiaan ole kovin nokonuukaa turvavälien kanssa, meillä on tällä ruohontupsuttomalla gravel-tontillamme kyllä väliä naapureihin vaikka myymään alkaisi.

Vastapäätä majoittui juuri perhe pienen Eriba-vaunun kanssa. Katsoimme ensin, että onpa kiva, teinille on oma teltta. Kohta autosta purkautui vielä kolme pienempää poikaa, miten he kaikki mahtuvatkaan siihen Volvoon ja siihen heittotelttaan. Mietimme, että koska alkaa perheen tyttöjä näkyä, mutta ilmeisesti heitä ei ole. Vanhin pojista soittelee kitaraa ja laulelee, kivan kuuloista. Nyt heidän tuttavansa saapuivat paikalle, onpa lämmin jälleennäkeminen. ❤️

Päivällisenä meillä oli lempieinestä, kalaleikkeet, herneitä ja selleriremuladia, jota muuten osaisin itsekin viime kuussa tehdä. Oli justiinsa saman makuista, kun Tour de Francen aikaan tein sitä.

Tosi kiva perjantaitunnelma. Eikö tänään olekin perjantai?

Lauantai 10.8.2024 päivä 12

Mukava kesäpäivä Wasserbilligissä, eilinen lähes #complet -tila on väljentynyt, moni on lähtenyt, eikä niin paljon ole tullut tilalle väkeä.

Kun aamupala oli asianmukaisesti nautittu, my #designatedchurchphotographer lähti taas liikkeelle pyörällään aivan vilpittömällä tarkoituksella ajaa rivakka pyörälenkki. Sen aikana (vaikka puhelimen akku oli alle 40% jo lähteissä) tuli sitten suurehko määrä kirkkokuvia ja vähän muitakin kiintoisia juttuja, kuten #tienvarsikirjasto.

Eilen meille tuli pizzamieliteko, koska naapuriseurueen äiteet kävivät hakemassa korkean pinon pizzoja 10 hengen seurueelleen, sille jonka vanhin teini soitteli kitaraa kivasti.

Koitin vakoilla minkänäköisissä laatikoissa pizzat olivat, jotta voisimme tänään hankkia omamme samasta paikasta, näytti nimittäin maistuvan. Vaikka minulla on uudet silmälasit sekä lähi- että kaukokäyttöön, en saanut tarkempaa selkoa asiaan. Joku saattaisi ehdottaa, että miksen mennyt kysymään, että anteeksi, mistä haitte pizzoja, meilläkin olisi tarvetta samalle asialle.

En nyt sentään, se on ihan liikaa. Seuraava suunnitelma oli mennä heidän jäljestään katsomaan pahvinkeruulootasta, millaiset laatikot siellä ovatkaan. Sekään ei onnistunut, sillä laatikko oli lukittu ja vain pienestä luukusta piti sujauttaa pahvit sisälle.

No, emme lannistu niin vähästä, A kävi hakemassa tänään lähimmästä turkkilaispaikasta (saako niin vielä sanoa, vai oliko se jotain turkiye?) pizzoja. Se on auki joka päivä koko päivän ja bisnes kukoistaa. Ja oli hyvät pizzat.

Tänään leiri pitää taas koota ja miettiä huomiselle suunnitelma, ettei jää viime tippaan. Osa on jo hahmotelmana, mutta varasuunnitelma tarvitaan, jollemme kelpuuta seuraavaa leirialuetta, josta on ollut hyvin eriäviä arvosteluita luettavissa.

Sunnuntai 11.8.2024 päivä 13

Reissu ehti melkein kahden viikon ikään, ennen kuin saavuimme lempimaahamme Ranskaan. Ajoimme Luxemburgin lentoaseman pielitse ja siitä kohti etelää Metziin. Muistelimme, että tässä mennään kiitotien alitse, mutta ei sentään, tuo on joku stopway-osuus ja lyhyt loppuosa. 

Metz oli meille uusi kaupunki ja kartalle oli jo merkitty monta hienoa kirkkoa ja muuta katsottavaa.

Leirialueelle ei päässyt ennen puoltapäivää, joten pysäköimme viereiselle p-alueelle, joka oli ihan vartavasten matkailuautoille.

Ennen keskustaan kävelyä ajattelimme kurkata leirialuetta, sillä olin lukenut siitä jotain negatiivisia arvioita. Portilla oli kumminkin niin tyly vartija, ettei sinne yksityisalueelle (siis kunnallinen camping) ollut yhtään mitään asiaa. Ei sanonut nätisti, sanoi tylysti. Siitähän me otimme nokkiimme ja toivoin, että osaisin sanoa pitäkää tunkkinne ranskaksi.

Kävimme katsomassa monta hienoa puistoa ja kirkkoa, mutta oli niin kuuma sää, että hikisen kävelyn jälkeen jatkoimme matkaa.

Tulimme Nancyn lähelle Liverdunin leirialueelle, jossa oltiin oikein ystävällisiä. Olemme täällä kaksi yötä. Melkein kaikki muut noin sata leirikuntaa ovat alankomaalaisia.

Maanantai 12.8.2024 päivä 14

Toinen reissuviikko tuli täyteen ja eilen jo aavistin, että nyt on tiedossa #kuumintahottia eli yli +35°C.

Heräsin varhain ja vähän ennen kahdeksaa kehtasin yskähdellä sen verran vihjailevasti, että A heräsi ja ennen kuin hän ihan kokonaan ehti herätä, olin jo selittänyt mitä meidän kannattaisi tehdä.

Vähän ajan päästä hän oli jo hereillä enemmän ja alkoi prosessoida, mihin olikaan tullut suostuneeksi. Se oli: kävely Liverdunin keskiaikaiseen kaupunkiin ennen aamiaista (ylämäkeen) ennen kuin on #hirveänkuumaa . Näin teimme, A haki respasta eilen tilatun patongin ja jääteehuikan jälkeen lähdimme liikkeelle.

Matka ei ollut pitkä, ei edes kilometriä, mutta mäkeä oli melkoisesti ja jo kahdeksalta oli lämmintä yli 25 astetta.

Olipa kiva kaupunki, vanhoja taloja, kissoja, kaunis kirkko. Kirkko oli iloksemme auki jo vähän kahdeksan jälkeen, siellä oli tuoksu, jota meillä sanotaan homeeksi. Penkkeihin oli kaiverrettu sekä asiallisia paikanomistajan nimiä, että vähän pitkästyneempien sanankuulijoiden terveisiä.

Toispuol Moselia (ranskaksi Moselle) ihan tässä lähellä on oikein sievä pieni linna, sen kokoinen, että sellaisen voisi ehkä toivoa saavansa perinnöksi, mutten tiedä suvussa yhtään Ranskantätiä.

Oli ihan mahdottoman kuumaa iltapäivällä, meidän mittareidemme mukaan yli +35°C ja Fahrenheiteiksi käännettynä sen on kai melkein #welldone, ainakin pihvimittari väitti niin.

Ei paljon tehnyt mieli ruokaa, mutta teimme varastoistamme yhdet pienikokoiset hampurilaiset kummallekin, eikä enempää olisi kyllä maistunutkaan.

Nyt viilentelen oloani ilmastoidussa autossa, nostimme eilisestä viilennettyä sisälämpöä vähän, ei meidän ole tarpeen nukkua villasukat jalassa ja tuhlata sähköä niin hirveästi.

Huomenna matka jatkuu ja pääsemme lempijokeni varrelle, eli Loirelle. Saattaa hyvinkin olla, että olemme olleet siellä aiemminkin. Pyhäpäivä lähestyy, pitää varautua paikkavarauksin ja suunnata kohti toivottavasti viileämpää Bretagnea kohti.