La Vueltan päätöspäivän churrot pitkästä aikaa

Olemme olleet nyt kotona reilun viikon ja tänään on perhepäivällisten aika. Blogin ensimmäisellä vuosikymmenellä (kuulostaapa mahtipontiselta) tein usein churrot juuri tässä kohden vuotta, mutta sitten se jäi, kun olimme niin monena vuonna reissulla syyskuun puolivälin tienoilla. 

Päivällisenä oli hampurilaisia, niistä ei sen enempiä. 

Churrot tein samalla ohjeella kuin monta kertaa aikaisemminkin. Niiden ohjeen löytää helposti tästä vuoden 2019 postauksesta. 

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin hieman myöhemmin, lähetys alkoi vasta kello 17. Ehdimme katsoa siitä loput perhepäivällisten jälkeen. Enric Mas nyt sitten voitti koko kilpailun. Muistan hänestä olleen ensimmäisiä kertoja puhetta silloin, kun Alberto Contador oli lopettamassa uraansa ja Enricistä kaavailtiin hänen manttelinperijäänsä. Alberto päätti uransa 2017, joten aivan heti Enric ei lunastanut odotuksia. Mutta hieno voitto siis, vaikka jäi tietysti ensin kaihertamaan Tadej Pogacarin loukkaantuminen ja keskeytys ja sitten se, ettei Primoz Roglic saanut Enriciä kiinni ja mennyt ohitse. Päivän etapin voitti Tobias Johannessen. 

Nyt on alkaa sitten taas vapaus tehdä mitä ruokaa tahtoo, suunnitelmissa on askarrella kaalikääryleitä ensi viikolla. Taas kerran pitää miettiä, että vieläkö jatkan vuotuista kolmiosaista ruokahaastetta, yleensä tässä syksyllä tuntuu, että  nyt riittää, mutta keväällä taas mieli aktivoituu. Toisaalta voisin myös alkaa taas tehdä enemmän tavallisia ruokapostauksia ja ehkä matkajuttujakin, jos ei olisi ruokahaasteita enää. Niiden toteuttaminen ja niistä postaaminen vie kuitenkin etenkin reissussa aika paljon aikaa ja energiaa. 

Näin tehdään perinne – toistetaan vanhaa, kun ei keksitä uutta

Tänään on monella tapaa merkityksellinen päivä. Teen siitä oikein luettelon. Tärkeysjärjestyksessä ylhäältä alaspäin, ettei kenenkään tarvitse miettiä sitä. 

Miksi nyt on tärkeä päivä

1. Meillä on perhepäivälliset. Niitä ei ole tänä vuonna ollut liikaa, olemme säilyneet kaikki terveinä, 2/5 on tähän mennessä käynyt koronatestissä, onneksi negatiivisin vastauksin. On ilo saada nuoret tänne meille pöytämme ääreen syömään, nauramaan, puhumaan kaikki kaikille, sitä simultaanikapasiteetin ilotulitusta!
2. On isänpäivä. Vaikka lapset ovat aikuisia, on silti hienoa kokoontua isän luokse, mikäli mahdollista. 
3. La Vuelta loppuu ja CampaSimpukan kymmenes kolmeosainen ruokahaaste päättyy. Vielä kun voittajakin on eilisen jännittävän viimeisen merkittävän etapin jälkeen mieluisa, niin en voisi olla iloisempi. 
4. USA sai uuden presidentin. Sehän varmistui jo viime yön aikana, mutta kuuntelin Bidenin ja Harrisin puheet nyt aamulla ja viimein uskalsin uskoa. Hyvin tässä kävi. 

Mites nyt suu pannaan?

Niinpä meillä on siis syytä juhlaan. Huomasin, että päivällisen pääruoka on ollut jo kahtena edellisenä kertana vastaavana ruokahaasteiden päätöspäivänä suuri vadillinen salaattia lastattuna kaikenlaisella hyvällä ja koska en nyt keksinyt muutakaan, niin päätinkin, että tämähän on myös perinne. Problem solved! Tällä kertaa kala oli itse savustettua. En laita tästä jättisalaatista sen enempiä ohjeita tähän, kuvasta kyllä näkee. Olen niin iloisella mielellä ja tekee mieli vain lauleskella ja pyörähdellä. 

Olen tehnyt churroja jokaisena blogivuonna ja melkein jokaisena vuonna päätöspäivänä. Jonain vuonna olin töissä, joten churroilua piti aikaistaa. Yleensä se päivä on kuitenkin ollut syyskuussa ja olen tehnyt niitä ulkona grillin sivupolttimolla. Nyt La Vuelta päättyy poikkeuksellisesti vasta marraskuussa ja valoisa aika niin vähissä, joten tällä kertaa paistoin churrot sisällä. Käytin samaa ohjetta kuin aikaisemminkin, tätä. Mukana oli myös vihreitä kuulia, mansikoita ja vadelmia. 

La Vueltan vihoviimeinen, 18. etappi ajettiin seremoniallisena Madridin tienoilla ja loppukierrokset keskustassa. Kokonaiskilpailun kärkeä ei enää haastettu, vaan Primoz Roglicin ykköspaikka oli varmistettu ja toisen sijan piti eilen hurjan yrityksen tehnyt Richard Carapaz. Massakirin ykkösenä maaliin ajoi ja etapin voitti Pascal Ackermann!

Nyt loppuu siis CampaSimpukan melkoinen puristus, kaikki kolme Grand Touria on kokattu läpi enemmän tai vähemmän pieteetillä. Siitä olen iloinen, että jokaiselle etappipäivälle tuli postauksensa. Tästä alkaa haastevapaa ja saamme syödä mitä haluamme. 

Primoz on kova jätkä

Perhepäivällinen

Vaikkei La Vuelta vielä tänään päättynytkään, meillä oli churropäivä.  Varsinaisena ruokana meillä oli suuri salaatti vadilla, jolle keräsin kaikenlaista herkkua. Samantapaista meillä oli viime vuonnakin, mikäli kuvia on uskominen. 

Jättimäinen salaatti viidelle

• erilaisia salaatinlehtiä suuri kulhollinen
• yhden sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• 3 avomaan kurkkua
• pieniä tomaatteja noin 15-20 kpl
• 3 avokadoa
• 1/4 vesimelonia
• 5 retiisiä ohuina  viipaleina
• 4 kananmunaa
• suuri savustettu lohifile

Keitä kananmunat ja viilennä ne. Kerää salaattien lehdet kulhoon ja sekoita kastike (sitruunamehu, sitruunankuori, oliiviöljy, suola, pippuri ja tilli). Kaada kastike salaatinlehtien päälle ja sekoittele se salaattiin tasaisesti. Levittele salaatit laakealle vadille. 

Kuori avomaan kurkut ja leikkaa ne viipaleiksi, samoin tomaatit puolikkaiksi. Viipaloi retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Halkaise avokadot ja toivo parasta. Minulla oli tänään hyvä avokadopäivä, kaikki kolme olivat täydellisiä. Leikkaa kuoresta kuopaistut puolikkaat viipaleiksi. Samoin leikkaa meloni kolmion muotoisiksi paloiksi ja irrottele lohi isohkoina paloina nahkastaan. Kuori keitetyt kananmunat ja leikkaa ne munaleikkurilla lohkoihin.

Somista tarjoiluvadin reunat melonipaloilla ja kokoa muut ainekset omina kekoinaan vadille, lohi keskelle ja muut ainekset ympärille. Koristele tillin hipuilla. Lisänä meillä oli paistettuja perunoita ja kotimaista maissia muutamiin paloihin pätkäistynä. 

Jälkiruokana olivat vuotuiset churrot. Tänä vuonna en etsinyt mitään erityistä uutta taikinaan, vaan menin perusohjeellani. Sen laitan heti muistiin, ettei kannata käyttää sitä isoa tyllaa, jonka nyt valitsin, se ei soveltunut tähän hommaan parhaiten. Pursotinpussitkaan eivät olleet yhtä hyviä kuin jo loppuneet takanat isot pussit, pitää etsiä parempia.

Churrot viidelle

Taikina

• 1 appelsiinin mehu + kuori raastettuna + vettä niin paljon, että nestettä on 2,5 dl
• 100 g laktoositonta voita
• ripaus suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa

Lisäksi

• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokerin ja kanelin sekoitusta

Kastikkeet + muut

• 2 levyä Brunbergin laktoositonta vaaleaa suklaata
• 1 rkl appelsiinin makuista konjakkia
• purkki valmista valkosuklaakastiketta
• vadelmia
• mansikoita

Raasta appelsiininkuori kattilaan ja purista appelsiinin mehu mitta-astiaan. Lisää vettä sen verran, että nestettä on yhteensä 2.5 dl. Kaada neste kattilaan ja lisää sinne voi, suolaripaus ja vaniljatahna. Kuumenna seos kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Lisää mukaan vehnäjauhot ja sekoita nuolijalla kiinteäksi palloksi. Anna pallon hieman jäähtyä. Noin 5-10 minuutin kuluttua lisää kananmunat taikinaan yksi kerrallaan rivakasti nuolijalla sekoittaen. Kun taikina on tasaista, kaavi se tukevaan pursotinpussiin, johon olet laittanut pussinsulkijan tyllan yläpuolelle. Tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen aikojaan. Sulje pussin suu solmulla tai leveällä pussinsulkijalla. Minä suosin pussinsulkijaa, koska pussi on helppo kiertää sulkijan ympärille ja saada sisältö tarkkaan käytettyä. 

Taikina voi odotella useitakin tunteja jääkaapissa, mutta ota se huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista tai ainakin siksi aikaa, kun öljy kuumenee. Ennen kuin alat paistaa churroja, valmistele paistoasema. Laita yhdelle laakealle lautaselle talouspaperiarkkeja, tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen. Toiselle lautaselle laita sokerin ja kanelin seosta. Ota esille vielä kolmas astia, jonka voit peittää, siinä pidetään valmiit churrot pysymässä lämpiminä. 

Paistamiseen tarvitset paksupohjaisen kattilan tai padan, reikäkauhan, sakset ja lämpömittarin. Pidä lähellä astian kansi siltä varalta, että öljy syttyisi palamaan, mutta kunhan vahdit öljyn kuumuutta, ei rasvapalon vaara ole suuri. Jos teet paistohomman sisällä, pidä liesituuletin pois päältä tai aivan pienellä. Minä teen friteeraushommat aina sään salliessa ulkona grillin sivupolttimolla. Patakintaat on myös hyvä pitää lähettyvillä. Kuumenna öljy padassa tai kattilassa 170 asteeseen. 

Kun öljy on sopivan kuumaa, ota pursotinpussi vasempaan käteesi (mikäli olet oikeakätinen) ja ota pussinsulkija tyllan yläpuolelta pois. Ala pursottaa taikinaa lähellä öljyn pintaa ja kun sopiva pätkä on pusertunut esille, ota sakset oikeaan käteesi ja leikkaa taikina poikki. Apukokkikin voi olla kätevä olla, toinen puristaa taikinaa ja toinen leikkaa. Paista padan koosta riippuen 4-6 churroa kerrallaan. Churrot kypsyvät muutamassa minuutissa, kääntele niitä reikäkauhalla ja kun niiden väri on tasaisen kullanruskea, nosta ne talouspaperilla peitetylle lautaselle. Jätä hieman jäähtymään ja laita lisää churroja paistumaan. 

Kun uudet ovat padassa, kierittele jäähtymässä olevat kanelisokerissa ja nostele valmiit sokeroidut churrot vatiin, jonka voit peittää kannella tai foliolla. Paista näin koko taikina loppuun asti. Tästä taikinasta tuli tällä kertaa noin 25 churroa. Tyllani ei ollut tosiaan kaikkein paras valinta, churroista tuli aika paksuja.

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen hieman likööriä, konjakkia tai jotain muuta hyvää, mikäli haluat. Pelkkä sula suklaakin on hyvä kastike. Meillä oli myös kaapista löytynyt savipurkillinen valmista valkosuklaakastiketta, jonka kuumensin vesihauteessa purkkeineen päivineen ja sekoitin tasaiseksi. Sekin oli hyvää. 

Asettelin churrot keoksi vadille ja reunoille nostelin rasiallisen mansikoita ja vadelmia, kumpiakin löytyy vielä hyvinä kotimaisina. Kastoimme churroja ja marjoja suklaakastikkeissa ja hetken päästä vati oli tyhjä. Ensi vuonna uudestaan!

La Vueltassa oli eilen kirimiesten lempietappi, jonka ihan lopussa oli ikävä kolari, mutta voittaja siihenkin löydettiin, ykkösenä maaliin tuli Sam Bennett, kokonaiskilpailun terävin kärki pysyi samana. Tänään oli sitten vuorossa ankara vuoritaisto, jossa saatiin uusi hymyilevä voittaja, amerikkalainen Sepp Kuss. Ai että oli ilo nähdä hänen voittavan. Primoz Roglic vahvisti johtoaan ja toisena on tanakasti Alejandro Valverde. Nairo Quintanan ajo näytti aika lannistuneelta, hän on viidentenä viiden minuutin päässä kärjestä. Huomennakin on rankka vuorietappi ennen tiistaista lepopäivää. 

Churrot uudella tapaa haastevapaan kynnyksellä

Tänään päättyy CampaKeittiön kahdeksas vuotuinen kolmeosainen ruokahaaste.  Churroteltu  on jokaisena blogaanivuonna, useimmiten La Vueltan viimeisenä päivänä, toisinaan vähän aikaisemmin. Kerran aloitimmekin #spanishfoodchallengen churroilla, samantien melkein 20 hengelle. Siinä sitä oli uppopaistamista.

Tänä vuonna kyselin jo hyvissä ajoin nuorisolta milloin he ehtisivät churroille ja tämä La Vueltan päätöspäivä oli etukäteen sopivin päivä. Osalla oli sitkasta flunssaa, mutta toivoin, että kaikki pääsisivät tulemaan. Aloitimme perhepäpäivällisen suurella salaatilla, johon keräsin kaikenlaista hyvää.

Etsin churro-ohjetta jo edellispäivänä. Olen useimmiten käyttänyt tätä ohjetta, jolla churrot saa kyllä onnistumaan, mutta kovin autenttinen se ei taida olla. Siinä saa olla tarkkana, että taikina ehtii kypsyä kokonaan churron keskeltä. Viime vuonna kokeilin Arielan ohjetta kirjasta Andalusian auringossa, se oli hyvin paksua taikinaa, jonka pursottamisessa tarvittiin habaa. Lopputulos oli lähempänä madridilaisia churroja kuin aikaisemmin käyttämäni taikina. 

Tänä vuonna löysin kiinnostavan ohjeen minulle ennestään tuntemattomasta blogista Broma Bakery. Taitaa olla aika suosittu blogi. Ohjeen kiinnostava osa oli se, että taikinaan käytettiin siideriä ja omenasosetta. Ja niitä kumpaakin meillä oli saatavilla. 

Omenaiset churrot viidelle

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl jauhettua kanelia
• ihan vähän jauhettua neilikkaa
• ihan vähän jauhettua inkivääriä
• ihan vähän jauhettua muskottipähkinää
• 2 dl omenasiideriä
• 0,6 dl omenasosetta
• 6 rkl voita
• 1,5 rkl muscovadosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 kananmunaa
• kanelisokerisekoitusta loppukierittelyyn
• 1,5 l rypsiöjyä uppopaistamiseen

Churropuuhat

1. Kuumenna öljy 190° C padassa, pidä saatavilla padan kansi ja tukevat patakintaat.
2. Sekoita öljyn kuumetessa kuivat mausteet kulhossa jauhoihin. 
3. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan siideri, omenasose, voi, sokeri, suola ja vaniljatahna. 
4. Kuumenna seos kiehuvaksi. 
5. Sekoita mukaan jauhot kipakasti vatkaten, tukeva nuolija on tässä hyvä työväline. 
6. Anna seoksen jäähtyä hieman.
7. Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan, lopputulos on kiiltävä melko tahmainen taikina. 
8. Laita tukevaan pursotuspussiin tähtitylla ja sulje pussinsulkijalla juuri tyllan yläpuolelta, tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen kuin olet valmis uppopaistamaan.
9. Kaavi taikina pursotuspussiin ja sulje pussi yläreunasta leveällä pussinsulkijalla, on helppo kääriä pussia pienemmäksi pussinsulkijan ympärille taikinan vähetessä.
10. Ota lähettyville astia joissa on talouspaperia (tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen), toinen astia jossa on kanelisokeriseosta ja kolmas jossa valmiit churrot säilytetään lämpiminä syömiseen asti.
11. Kun olet valmis aloittamaan paistamisen, mittaa öljyn lämpötila ja kun se on 190 astetta, purista pussista taikinaa lähellä kuuman öljyn pintaa. Tämä taikina on paljon juoksevampaa kuin aikaisemmat käyttämäni taikinat, joten sitä piti kiemurtaa kuumaan öljyyn erinäisiksi kiehkuroiksi. 
12. Paista churroja kunnes niiden pinta on kauniin ruskea joka puolelta, kääntele pihdeillä tarvittaessa. 
13. Nosta valmiit churrot reikäkauhalla paperin päälle kuivahtamaan.
14. Pursota uusi satsi paistumaan.
15. Nostele kuivahtaneet churrot kanelisokerissa ja pyörittele ne kauttaaltaan seoksessa. 
16. Nosta valmiit churrot kolmanteen astiaan ja peitä se kannella. 
17. Paistumassa olevat ovatkin jo valmiita, joten nostele ne pois ja jatka samaa rataa, kunnes koko taikina on käytetty. 
18. Jätä öljy peitettynä jäähtymään. Siivilöi öljy käytön jälkeen viileänä takaisin pulloonsa, sitä voi käyttää samaan tarkoitukseen pari kolme kertaa. Älä käytä samaa öljyä makeitten ja suolaisten paistamiseen, saavat vain kummaa sivumakua puolin ja toisin. Kun öljyä ei enää kehtaa käyttää, imeytä se kompostiin muutamassa erässä muiden kompostoitavien seassa. 

Suklaakastikkeen tein tällä kertaa hyvin yksinkertaisesti sulattamalla Brunbergin laktoositonta suklaata vesihauteessa. Nämä churrot olivat hämmästyttävän aidon makuisia, hyvin ilmavia ja kevyen oloisia, mikä on tietysti oudosti sanottu uppopaistetusta syömisestä. Väri tuli aika tummaksi, johtuen muscovadosokerista, mitenkään palaneita kiehkurat eivät olleet. Pidimme kaikki näistä omenalla maustetuista churroista, mutta taikina olisi saanut olla hieman paksumpaa tai kylmempää tai molempia pursotusvaiheessa.

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin seremoniallisena Madridissa jo illan hämärtyessä. Madridia kyllä katseli mielikseen ja sinne voisi joskus mennäkin. Simon Yates leivottiin siis tämän La Vueltan voittajaksi ja se varmasti toimi keväisen itsetunnon kolhun parantajana. Kirimiesten taistelu lopussa oli kyllä aika sekava ja olin jo innostua, että Peter Sagan voittaisi, mutta ei. Elia Viviani voitti La Vueltan viimeisen etapin.

Tämän postauksen myötä CampaSimpukka siirtyy haastevapaalle aina ensi kevääseen asti. Piakkoin poikkeamme parissa länsinaapurimaassa ja niistäkin on tiedossa postauksia ravintoloiden ja nähtävyyksien tiimoilta. Vielä pitäisi yksi Viron kartano-postauskin puristaa, sillä haluamme muistaa missä kaikissa paikoissa olemmekaan käyneet.

Hei hei Espanja, La Vuelta ja churrot!

Tänään päättyy CampaSimpukan seitsemäs Espanja-haaste. Tämä on heikoin esitykseni tähän asti. Olimme yli puolet ajasta reissussa, tosin Espanjassa, jossa olisi pitänyt saada eteensä runsain mitoin paikallisia herkkuja. Ei mennyt ihan putkeen, mutta toisaalta, emmepä ole viettäneet kahden viikon omatoimimatkaa koskaan noin vähin rahoin. Emme käyttäneet rahaa ruokaan juuri ollenkaan. Nyt kotona La Vueltan viimeisinä päivinä olen tehnyt muutamia espanjalaisruokia, joilla saa hieman paikattua surkeaa esitystä. 

Samaan aikaan teen toista haastetta, jonka nimi on #suurikeittokirjahaaste. Sen aloitti Ku ite tekee-blogin Minna kesäkuussa ja sillä on oikein hyvä vaikutus ainakin minuun. Haasteen mukaisesti kokkaan rauhalliseen tahtiin kaikista keittokirjoistani ainakin yhden ohjeen mukaisen ruoan. Tämä haaste tulee kestämään pitkään, mutta eipä sillä ole takarajaakaan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Tänään toteutuu siis kaksi haastetta, teen perinteiset La Vueltan päätöspäivän churrot ja teen ne ohjeella kirjasta, jota en ole vielä aikaisemmin käyttänyt. Kyse on Ariela Säkkisen Andalusian auringossa-kirjasta, jonka olen saanut kirjan ilmestymisen aikaan arvostelukappaleena. Päätin silloin heti, että säästän kirjan churro-ohjeen syyskuulle La Vueltan päätöspäivälle ja niin minä sitten teinkin. Olen nyt selannut kirjaa muutenkin hyvin innokkaasti, siellä on monta tuttua ruokaa, mutta vielä enemmän uusia, houkuttelevia ruokia. Ja kuvat! Ne ovat niin hienoja! 

Churrot neljälle

• 3,5 dl vettä (lisäsin myöhemmin desin lisää)
• 3 rkl öljyä
• 250 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 rkl sokeria
• 0,5 tl suolaa
• hieman appelsiinin kuorta hienona raasteena
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia
• 0,5-1 l neutraalia kasviöljyä paistamiseen (riippuen kattilan koosta)

Ainesosaluettelon lopussa ennen öljyä on omia lisäyksiäni, sen mukaan mitä Ariela suositteli tuomaan vielä lisää makua churroihin. Taikina poikkeaa aikaisemmin käyttämästäni ohjeesta aika paljon. Tähän taikinaan ei tule lainkaan kananmunia ja voin sijaan käytetään öljyä ja paljon vähemmän sitäkin. Myös leivinjauhe ja ruokasooda ovat uusia aineksia ja toivoin niiden auttavan taikinan pursotettavuudessa, en ole onnistunut aikaisemmin saamaan churroihin kovinkaan teräviä "kantteja".

Taikina oli hyvin helppo valmistaa. Vesi ja öljy kiehautettiin ja sen jälkeen kaikki kuivat ainekset sekoitettiin nesteeseen. Taikinasta tuli hyvin tanakkaa ja sen vuoksi pursotinpussin olikin syytä olla hyvin tukevaa muovia tai kuten minulla, ammattikäyttöön tarkoitettua vahapintaista kangasta (tai onko se kangasta, en tiedä, ehkä se on muovia sekin, muttei sellaista muovipussimuovia) Tyllankin oli parasta olla metallinen, muoviset eivät ole päteviä näin paksun taikinan pursottamiseen. Käytin Arielan neuvosta 12 millistä tähtityllaa. 

Kun taikina oli hieman jäähtynyt, sulloin sen pursotinpussiin ja kun oli aika paistaa churrot, kuumensin öljyn 170 asteeseen. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa puristaa taikinaa leivinpaperille ja siitä kumota churrot öljyyn. Näin voi saada suoria churroja. Jos pursottaa, etenkin pehmeämpää taikinaa suoraan kuumaan öljyyn, tahtoo churroista tulla kiemuraisia, mutta eihän sekään mitään haittaa. Käytin itse asiassa pieniä voileipäpapereita, ne ovat noin postikortin kokoisia paloja paperia, joita voi käyttää eväsleipien välissä, olen ostanut joskus sellaisia monen sadan kappaleen paketin Lidlistä. Niiltä oli helppo kellauttaa churrot yksitellen öljyyn.

Nyt pitää kyllä sanoa, että alkuperäisin mittasuhtein taikinasta tuli niin paksua, ettei minun voimani riittäneet pursottamiseen. Minun oli otettava taikina pois pursotinpussista yleiskoneen kulhoon ja lisättävä siihen vettä. Olin saanutkin sen neuvon Arielalta yksityisesti kaiken varalta. Sekoitin taikinan leipätaikinan sekoittamiseen käyttämälläni vatkaimella. Lisäsin noin desin vettä ja sen jälkeen taikina oli pursotettavissa, joskin erittäin tukevaa edelleen. Mutta tähtityllan tekemät "vekit" pysyivät hyvin ja churrot oli helppo kipata öljyyn. 

Uppopaistoin churroja muutaman minuutin, kunnes ne olivat kauniin ruskeita. Nostin ne reikäkauhalla talouspaperin päälle lautaselle. Heti kun ne olivat hieman kuivahtaneet, kierittelin ne sokerin ja kanelin seoksessa.

Nämä churrot olivat hyvin autenttisen makuisia ja rakenne oli hyvä, kuori rapea ja sisus kunnolla kypsä! Söimme churrot paksuun suklaakastikkeeseen dipattuina ja annoksesta tulleet noin 25 churroa katsosivat nuorten miesten vatsoihin melkoista kyytiä. Luulen, että käytän jatkossakin tätä ohjetta, ehkä vielä hieman enemmällä nestemäärällä.

La Vueltan viimeinen Madridiin päättyvä etappi on meneillään. Aurinko paistaa ja Alberto Contador näyttää onnelliselta ja iloiselta. Muutaman tunnin kuluttua ajajat tulevat maaliin ja kisa on ohitse. Joillakin kausikin on ohitse, joillakin koko ura päättyy tähän päivään. CampaSimpukan vuotuiset pyöräilyyn liittyvät haasteet ovat myös nyt ohitse ja meillä on edessä täysin vapaat kädet sen suhteen millaisia ruokia teemme ja bloggaamme.

Hellyin minä sittenkin - churrot

Minun piti tänä vuonna aloittaa Espanja-haaste churroilla, toisin kuin aiempina blogivuosina joina olen päättänyt haasteen näihin espanjalaisiin herkkuihin. Niin minä teinkin, paistoin churroja koko työpaikan väelle mökkiolosuhteissa, onneksi Antti oli kaverina, sillä se ei ollut ihan pikkuhomma. Tänään kuitenkin tein churroja, koska sain niillä pyydystettyä nuorisoa tänne päivälliselle. Tällä kertaa maustoin taikinaa ja suklaakastiketta taas uudella tapaa.

Churrot neljälle

• puolikkaan appelsiinin mehu + vettä niin, että nestettä on 2,5 dl
• puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna
• 100 g voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• ripaus sokeria
• vaniljajauhetta
• 3 kananmunaa
• 1 litra rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeria ja kanelia 

Tein taikinan tälläkin kertaa hyvissä ajoin ennen paistamista. Mittasin mehun, veden, appelsiinikuoriraasteen, vaniljan ja voin kattilaan ja kiehautin ne. Lisäsin kattilaan jauhot ja sekoitin ne nuolijalla kiinteäksi taikinapalloksi. Annoin sen jäähtyä vähän aikaa ja lisäsin mukaan kananmunat, yksi kerrallaan. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja kaavin sen valmisteltuun pursotinpussiin. Olin leikannut kertakäyttöisestä pursotinpussista kärjen pois ja laittanut suuren tähtityllan pussiin. Suljin pussin tyllan yläpuolelta pussinsulkijalla ja kun taikina oli pussissa, suljin yläpään leveällä pussinsulkijalla. Laitoin pussin jääkaappiin odottamaan. 

Kun oli aika paistaa churrot, kuumensin rypsiöljyn paksupohjaisessa kattilassa 170 asteeseen.  Otin pois kapean pussinsulkijan tyllan yläpuolelta. Paistoin churrot viiden pötkylän erässä kuumassa öljyssä, taikinaa on hyvä leikata saksilla niin, että pitää pussia vasemmassa kädessään ja puristaa pussia kuuman öljyn yläpuolella ja oikealla kädellä leikkaa taikinapötkön poikki. Vielä paremmin se onnistuu, jos on kaveri leikkaamassa, kuten minulla. Kun munkit olivat kauniin värisiä, nostin ne talouspaperin päälle hieman kuivahtamaan. Kun seuraava erä oli saatu paistumaan, kierittelin odottavat churrot sokerin ja kanelin seoksessa. 

Laktoositon suklaakastike churroille

• Brunbergin tummaa laktoositonta suklaata 4/5 levyä (olisi voinut laittaa kaikenkin)
• Brunbergin vaaleaa laktoositonta suklaata 4/5 levyä (kaikki olisi ollut parempi)
• loraus konjakkia

Kuumensin vettä pienessä kattilassa ja kun vesi lempeästi kiehui, nostin kattilan päälle sopivan kokoisen lasikulhon, jonka pohja ei ylettynyt kiehuvaan veteen. Laitoin suklaat kulhoon ja siellä ne pikkuhiljaa sulivat, sekoittelin ajoittain churrojen paistamisen lomassa. Kun suklaa oli sulaa, laitoin liekin kattilan alta pois ja kaadoin kulhoon hieman konjakkia mausteeksi. Sekoitin tasaiseksi. Juuri ennen tarjoamista kaavin kastikkeen lasiseen kuppiin tarjoilua varten.

Meillä oli myös lautasellinen hedelmälohkoja, joita dippasimme suklaaseen viimeistä pisaraa myöten, lautasella oli pari nektariinia, luumua ja yksi ihana viikuna. 

La Vueltan 15. etappi ajettiin jo, emme ole vielä nähneet sitä. Pian on aika katsoa, mitä siinä tapahtui.

EDIT seuraavana päivänä: Siinäpä olikin jännittävä etappi, jossa ei ollut sunnuntaiajelusta tietoakaan! Etappi on Grand Tour-etapiksi lyhyt, vain 118 km mittainen, mutta siinä oli jännitystä alusta alkaen, kun Alberto Contador masinoi hatkan heti alkajaisiksi. Mahtoiko Chris Froome olla hieman unessa, vai juuri käymässä huoltoautolla, mutta hän jäi matkasta, mutta Nairo Quintana ei tehnyt sitä virhettä. Eroa tuli pian pari minuuttia, enimmällään kolmekin ja parinkymmenen ajajan hatka piti yllä sellaista vauhtia, että pääjoukko oli helisemässä. Ihmettelimme ensin, miksi Movistar vetää pääjoukossa niin kovaa, mutta syyksi paljastui se, että heidän oli tarkoitus erottaa Froome joukkueensa suojasta. Se onnistuikin hyvin ja näimmepä Froomen hakevan itse juomansakin. 

Hatka sinnitteli viimeiseen nousuun aika hyvin kasassa, mutta sitten se alkoi hajota, lopulta vain Nairo Quintana, Alberto Contador ja Gianluca Brambilla menivät minkä kerkisivät. Quintanan tavoite oli saada kaulaa Chris Froomeen, eikä hänen ollut tarpeen voittaa etappia. Lopussa Contadorin jalat loppuivat ja hän joutui antamaan periksi. Brambilla ajoi etapin voittoon, Quintana johtaa kolmella ja puolella minuutilla Froomea ja Contador on nyt ennen kuudettatoista etappia reilut puoli minuuttia Froomen perässä. Tilanne on mitä mielenkiintoisin. Jos valitinkin aikaisemmin kautta, että Quintana ei uskalla ajaa "isojen poikien" kanssa, niin nyt siitä ei ole enää mitään pelkoa. Itsevarmempaa ja coolimpaa ajajaa en nyt äkkiseltään keksi. 

Nyt taas maistuu Espanja!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olin keväällä viisi viikkoa Espanjassa kävelemässä ja sinä aikana sain kiintiön täyteen sitä ruokaa, mitä caminon varrella sai helpoiten lautaselleen. Nyt kun siitä kävelystä on kulunut muutamia kuukausia, on taas mukava paneutua espanjalaisiin makuihin. On CampaKeittiön kuudennen Espanja-haasten aika, onhan La Vuelta, Espanjan ympäriajo taas alkanut. 

Palasin perjantaina Suomeen parin viikon reissulta ja jatkoimme Antin kanssa suoraan työporukan vuotuiseen mökkiviikonloppuun. Olin lupautunut (lue:änkeytynyt) tekemään liharuokaa koko porukalle ja jälkiruoaksi churroja. Näillä pitkulaisilla Espanjan munkeilla on ollut tähän asti kunnia päättää vuotuinen Espanja-haasteemme, mutta tällä kertaa ne saivat aloittaa haasteen. La Vueltaa emme päässeet eilen näkemään, mutta kisan avasi joukkueaika-ajo. 

Meitä oli mökillä kaikkiaan 15 tai 16 henkeä (en tullut laskeneeksi lukumäärää ja väki on sen verran liikkuvaista, ettei hetkeäkään oltu samassa paikassa kaikki yhtä aikaa. Noin suurelle väelle kokkaaminen vaatisi ehkä enemmän suunnittelua kuin sen, että matkalla Vantaalta Lahteen kirjoittaisi kauppalistan, mutta meni se noinkin. 

Olin jo ennen Englannin matkaani  (siitä voi halutessaan lukea CampaCaminosta) toimittanut jäiset lihapalat yhdelle työkaverille ja sopinut milloin hän ottaa ne sulamaan. Lihapalat olivat kaikki Familialta blogiyhteistyönä saatuja. Mukana oli suuri paketti flank steakia (neljä palaa), kaksi palaa presa ibércoa, kaksi suurta ankanrintaa ja suuri pala black angus-lihaa paksulla makurasvalla. Lihapalojen paino raakoina oli vähän yli kuusi kiloa. Jekkutyttö oli kyllä huolissaan ruoan riittävyydestä. Sen vuoksi hommasin Lahdesta vielä kaksi possunfilettä varuiksi. 

Pakkasin valmiiksi ruoanlaittovälineitäni, leikkuulaudan, veitset, raastimen, mausteita ja erilaista suolaa muutaman purkin, sekä lihamittarin, reikäkauhan ja esiliinan. Näillä pääsin hyvin alkuun, tosin työkaverin mökillä on kyllä välineitä ihan joka lähtöön. 

Kun pääsimme eilen perille mökille, lihapalat olivat juuri sopivan sulaneita ja lämmenneitä. Koko sakki ei ollut vielä koolla siinä vaiheessa, ehdin saada lihat siivottua ja marinadeihin ja churrotaikinan valmiiksi pursotinpussiin ennen kuin innokasta väkeä alkoi saapua. 

Marinoin kaikki samaan tyyliin tiskisotkun minimoimiseksi. Silppusin ison määrän tuoreita yrttejä, timjamia, basilikaa, persiljaa ja rosmariinia. Lisäsin niiden kanssa kulhoon oliiviöljyä ja suuren sitruunan kuoren raastettuna ja mehun puristettuna. Laitoin mukaan suolaa ja pippuria. Pyörittelin lihapalat marinadissa ja pakkasin kaikki laadut omiin pusseihinsa odottamaan. 

Kun etuvälipalat, alkujuomat, tietokilpailut ja mölkyt oli saatu alta pois muutamien tuntien päästä, aloin paistohommiin. Paistoin kaikki lihapalat paksulla Muurikka-pannun tyyppisellä rautalevyllä ja tein niille loppukypsytyksen kylmälaukussa. Grillaamiseksi sitä ei oikein voinut sanoa, mutta valmista tuli. Arvasin oikein, että makurasvallinen black angus vaatisi pisimmän ajan, joten laitoin sen heti ensimmäisenä kuumalle levylle. Rasvapuoli alkoi sulaa melko nopeasti, joten Antin täytyi tulla apuun ja kaataa hieman rasvaa pois painavalta levyltä, etten joutunut shallow fry-hommiin. Levylle mahtui samaan aikaan pari muutakin palaa, joten black anguksen kanssa yhtä aikaa kypsensin ensin presat, sitten flankit ja lopuksi ankat. Presassa tavoittelin 60 astetta, mutta mittarini eivät olleet aivan tarkimpia, mutta riittävällä holkkumalla kuitenkin. Kun olin mielestäni kypsentänyt paloja tarpeeksi, käärin ne paksuun folioon ja nostin foliolla vuorattuun kylmälaukkuun, se toimi heinälaatikkotyyliin oikein hyvin jälkikypsentimönä. Samaan tapaan paistelin kaikki valmiiksi, anguskin tuli valmiiksi samaan aikaan kuin ankanrinnat. 

Muut valmistelivat lisäkeperunat ja salaatit ja nostivat pinot kerta-astioita pöytään ja minä availin paketin kerrallaan ja leikkasin lihat ohuiksi viipaleiksi. Asettelin ne astioihin ja Jekkutyttö kirjoitti kylttilaput, joissa luki mitä mikin liha on. 

Lopulta en siis ottanut niitä varalta ostamiani possunfileitä ollenkaan mukaan, mutta olisin kyllä voinut. Meillä oli valkosipuliperunoita noin kolmen kilon annos ja jättikulho salaattia, mutta lihat kyllä hävisivät aika nopeasti. Itse pidin eniten flank steakista, se onnistui minusta parhaiten, mutta joka laadulle oli ystävänsä. Olin erityisen iloinen siitä, että kylmälaukkukypsytykseni oli onnistunut, yksikään liha ei ollut sitkeää. Maustaminen oli aika maltillista, mutta suolaa ja pippuria oli pöydässä lisää. Kastikkeeksi sekoitin majoneesista ja srirachasta yksinkertaisen seoksen. 

Kiitos Familialle koko meidän mahtavalle joukkiollemme riittäneistä lihapaloista! Mietimme aamulla sitä, miten sama porukka voi olla niin keskittynyt, järjestäytynyt tiimi, jossa jokainen tietää paikkansa, kun töissä ollaan, mutta kun pitää aloittaa Alias-peli menee joukkueiden muodostamiseen ja säännöistä kiistelyyn kovaäänisesti hyvä tunteroinen! Hyvä niinpäin.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa ankaraa likoamista isäntämme uudessa malliston suurimmassa paljussa, siellä oli enimmillään laskujeni mukaan 12 tai 13 henkeä. Minä pysyttelin reunalla ja tarjoilin juomia, sillä nesteyttäminen on tärkeää. 

Illan pimetessä aloin churrohommiin. Olin tehnyt taikinan valmiiksi jo päivällä ja toivoin, ettei se olisi moksiskaan muutaman tunnin odottelusta. Käytin vakio-ohjettani, jonka triplasin. Tein churrot maidottomina. 

Churrot viidelletoista työkaverille

• 7,5 dl vettä
• 300 g maidotonta margariinia
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• sitruunan kuori raastettuna
• ripaus vaniljajauhetta
• 9 kananmunaa
• 3 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeria ja kanelia viimeistelyyn
• erikseen levy vegaanisuklaata, jonka ostin Englannista seurueemme maidottomalle
• tavallista tummaa ja vaaleaa leivontasuklaata
• vettä

Kiehautin veden ja margariinin kattilassa ja lisäsin mukaan jauhot, suolan, vaniljan ja sitruunankuoren. Sekoitin ankarasti niin, että taikinasta muodostui suuri pallo. Jätin sen hetkeksi jäähtymään ennen kuin sekoitin mukaan kananmunat muutama kerrallaan. Taikina oli juuri niin suuri, että se vielä mahtui kattilaan ja jaksoin sekoittaa sen tasaiseksi nuolijalla. Antti auttoi pussittamisessa, minulla oli mukana suuri muovinen pursotinpussi, suuri tähtitylla ja kaksi pussinsulkijaa, kapea ja leveä. Kapealla suljin pussin täytön ja säilytyksen ajaksi juuri tyllan yläpuolelta ja kun kaikki taikina oli tungettu pussiin, suljin yläreunan leveällä sulkijalla. 

Kun oli viimein aika paistaa churrot, kuumensin öljyn kattilassa 170 asteeseen. Antti otti kapean pussinsulkijan pois tyllan yläpuolelta ja puristi jättisuurta pursotinpussia kuuman öljyn päällä, minä leikkasin saksilla 10 pätkää taikinaa kerrallaan paistumaan. Kääntelin niitä muutamaan kertaan ja noin kolmessa, neljässä minuutissa churrot olivat kypsiä. Nostin ne ensin talouspaperilla vuoratulle lautaselle hieman kuivahtamaan siksi aikaa, kun uusi satsi laitettiin paistumaan. Sitten nostelin churrot sokeri-kaneliastiaan ja pyörittelin ne siellä ja lopuksi nostin valmiit churrot tarjoiluastiaan. Taikina ei ollut lepoajasta moksiskaan, ehkäpä oli jopa parempi kuin valmistettu ja samantien paistettu. 

Suklaakastikkeet tein hyvin yksinkertaisesti sulattamalla suklaat vesihauteessa ja notkistamalla ne vesitilkoilla. Tavallinen suklaa pysyi hyvin aika pitkään notkeana, vegaanisuklaa jämähti illan viileydessä ulkona melko nopeasti, mutta oli ihan hyvänmakuista sekin. Moni työkaveri ei ollut syönyt churroja koskaan tai ei ainakaan Suomessa aikaisemmin ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Aamulla terassin pöydällä  suuressa kulhossa oli vain kaksi pikkuista palaa jäljellä. Tästä taikinamäärästä tuli noin 70-80 noin 8 senttistä churroa. Aikaa paistamiseen meni melkein tunti ja tarjoilimme ne osissa (jopa paljuun suoraan), että ne olivat kuumia eivätkä ehtineet lötkähtää. Kuvia churrohommeleista ei ole juurikaan, sillä olimme molemmat kiinni paistamisessa ja valokin oli jo vaihtunut elokuisen illan pimeyteen. 

Näin churrot aloittivat eilen kuudennen Espanja-haasteemme ja presa ibérico eilen sai luvan edustaa tämän päivän Espanja-osuutta. Saavuimme kotiin iltapäivällä, minä oltuani reissussa vähän yli kaksi viikkoa, Antti viikon. Niinpä tänään emme kokkaile mitään, mökillä syöty tukeva aamiainen taitaa pitää nälkää aika hyvin. Saimme myös mukaamme yhteiseväitä, sillä ruoka ei tälläkään kerralla loppunut kesken, vaikka se olikin Jekkutytön suuri pelko. 

Eilen Vueltassa ajettiin joukkueaika-ajo ja sen voitti SKY-talli. Kilpailun ykkösenä lähti tänään toiselle etapille SKYn Peter Kennaugh. Mukana ovat niin Chris Froome kuin Tour de Francen keskeyttämään joutunut Alberto Contadorkin. Myös Nairo Quintana on mukana. Yhtään nimekästä kirimiestä ei löytynyt listoilta. Päivän etapin voittoon ajoi Gianni Meersman Etixx-Quickstep-tallista, kokonaiskilpailua johtaa Michal Kwiatkowski. 

Aavistuksen etuajassa - vuotuinen churropäivä

Campasimpukan ensimmäisen Espanja-haasteen viimeisenä päivänä tein elämäni ensimmäiset churrot. Kuvittelin etukäteen sen olevan vaikeaa, mutta mitä vielä. Sen jälkeen olen tehnyt churroja jokaisena La Vueltan päätöspäivänä (mutten koskaan muulloin). Tänä vuonna minulla on aikainen työvuoro virallisena churropäivänä, jolloin La Vuelta päättyy. En usko perheen haluavan churroja jo ennen seitsemää aamulla. Niinpä meillä oli churropäivä jo tänään. 

Churropäivään liittyy myös pieni sääkatsaus, sillä olen aina paistanut espanjalaiset pitkulamunkit ulkona paistokäryjen pitämiseksi pois keittiöstä. Joinakin vuosina syyskuinen aamu on ollut lämmin ja kesäinen, parina vuonna olen häärinyt öljypadan äärellä tyylikkäässä fleekeasussa ja niin tein tänäänkin, sillä lämmintä oli kymmenen aikaan vasta muutama aste. Aurinko kyllä paistoi, muttei vielä takapihan terassille, sumu oli jo haihtunut.

Käytin edelleen aivan samaa taikinaohjetta kuin jokaisella kerralla, sillä sen saan onnistumaan ja se toimii todella hyvin. Viime vuonna lisäsin taikinaan hieman sitruunan kuorta. Tänä vuonna laitoin taikinaan vaniljaa.

Churrot viidelle

• 2,5 dl vettä
• 100 g laktoositonta voita
• ripaus suolaa, mikäli voi on suolatonta
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokeria ja kanelia churrojen pinnalle

Mittaa kattilaan vesi, voi ja suola, mikäli käytät sitä. Kiehauta seos. Lisää mukaan jauhot ja vanilja ja sekoita vispilällä ripeästi, jotta saat aikaan taikinapallon. Minä en yleensä saa, vaan tulos on jonkunlainen paksu tahna. Kerran olen vahingossa onnistunut saamaan aikaan tämän kuuluisan taikinapallon ja silloin säikähdin, että mikä meni pieleen. Anna seoksen hieman jäähtyä.

Valmistele pursotinpussi odottamaan, käytä keskikokoista tähtityllaa ja aseta se pursotinpussiin. Laita aivan tyllan yläpuolelle pussinsulkija estämään taikinaa valumasta tyllaan ennen aikojaan. Kääri pursotinpussin yläreunaa niin, että valmista taikinaa on helppo sulloa sinne.

Sekoita kananmunat yksi kerrallaan hieman jäätyneeseen taikinan alkuun. Aluksi tuntuu, etteivät kananmunat suostu sekoittumaan taikinaan, vaan jäävät ällöksi liisteriksi, mutta vispilöi vain rivakasti. Taikinasta tulee kiiltävää massaa, jonka sitten kaavit nuolijalla pursotinpussiin. Purista taikina pussin alaosaa kohden ja sulje pussin suu leveällä pussinsulkijalla. Näin sinun on helppo kääriä pussia pienemmäksi pursotuksen edetessä. Minulla on suuria kertakäyttöpusseja, niistä leikkaan yläosasta hieman pois, ettei pussia tarvitse kääriä niin pitkältä matkalta. 

Kuumenna öljy 170-180 asteeseen padassa, kattilassa tai friteerauskeittimessä. Ota öljyn kuumetessa esille sokerointitarpeet. Laita padan viereen astia, jossa on muutama arkki talouspaperia, siinä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen. Sen astian viereen laita laakea astia, johon laitat sokeria ja runsaasti kanelia, sekoittele ne tasaiseksi. Siinä churrot pyöritellään, kun ne ovat hetken valuneet. Kolmanneksi ota astia, jossa aivan valmiit churrot pidetään lämpiminä. Ota lähelle myös kansi, jolla voit peittää padan, mikäli öljy sattuisi syttymään palamaan. (sellaista minulle ei ole koskaan käynyt, mutta pidän aina kannen varalta lähellä). Samoin tarvitset sakset, reikäkauhan ja patakintaat. 

Kun öljy on sopivan kuumaa, ota pursotinpussin alareunan pussinsulkija pois, jotta taikina pääsee puristumaan pussista ulos. Purista taikinaa pussista öljypadan yllä ja  leikkaa pötkö saksilla poikki. Minä tykkään tehdä noin 6-8 senttisiä churroja. Yhtä aikaa pataan mahtuu sen koosta riippua 6-8 churroa paistumaan. Käännä niitä tarvittaessa paistumisen tasaisuuden vuoksi, yleensä ne kääntyilevät omia aikojaankin padassa. Tarkkaile öljyn lämpötilaa, ettei se pääse sen enempää kuumumaan liikaa kuin jäähtymäänkään.

Kun churrot ovat kauttaaltaan kauniin ruskeita, nosta ne reikäkauhalla tai pihdeillä valumaan paperille. Niiden jäähtyessä laita uusi satsi paistumaan ja kääntele sitten jäähtymässä olleet sokeri-kaneliseoksessa. Nosta valmiit astiaan kannen alle odottamaan. Paista näin koko taikinasatsi erissä valmiiksi.

Suklaa-espressokastike churroille

• 250 g Brunbergin laktoositonta suklaata
• 125 ml laktoositonta kermaa
• 60 ml laktoositonta maitoa
• 60 ml espressoa

Kastiketta varten tee vesihaude kattilasta, jonka pohjalla on muutama sentti kiehuvaa vettä ja sen päällä kuumuutta kestävä astia, joka ei ulotu kiehuvaan veteen asti. Laita astiaan kaikki kastikkeen aineet kahvia lukuunottamatta. Sekoita kastike tasaiseksi suklaan sulaessa. Voit tehdä kastikkeen tähän asti valmiiksi ennen churrojen paistamista ja niiden ollessa tarjoiluvalmiita, sekoita kuuma espresso mukaan kastikkeeseen ja tarjoile heti. Sinulla on varmaan ollut joku avulias kattamassa pöydän ja tekemässä kahvin valmiiksi, sillä uppopaistamisen aikana ei ehdi tehdä juuri muita juttuja.

Churrot olivat ilmavia ja kahvinen suklaakastike erinomaista. Laitoin siihen enemmän suklaata kuin lähdeohjeessa oli.

Muista ottaa lämpö pois öljypadan alta tai friteerauskeittimestä ja anna öljyn jäähtyä. Sitä voi käyttää siivilöimisen jälkeen pari kolme kertaa samaan tarkoitukseen. Mutta älä käytä samaa öljyä suolaisten ja makeitten ruokien uppopaistamiseen, se tuo ikävän sivumaun kumminkin päin. Kun öljyä ei enää halua käyttää uudelleen, imeytä se muutamissa erissä kompostiin. 

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi on vielä täyttä työtä, vielä ei ajeta kädet joukkuekaverin olkapäillä, eikä siemailla cavaa Madridin kaduilla, vaan kiivetään ja lasketaan mäkiä täyttä höyryä. Kokonaiskilpailun tilanne on vielä täysin auki, illalla näemme kuinka siinä käy.

Näin kävi öljyiselle reikäkauhaa varten ottamalleni paperipalalle, kun se joutui liian lähelle liekkiä

Öljy kuumaksi! It's churrotime!

valmiiksi luettu on puoliksi tehty

Campasimpukan alkuperäinen teema, ammattipyöräilyn suurten ympäriajojen seuraaminen ja niiden isäntämaiden ruokakulttuuriin tutustuminen on tänään saamassa vuotuisen, jo neljännen huipennuksensa, kun La Vuelta päättyy illalla ajettavaan henkilökohtaiseen aika-ajoon Santiago de Compostelassa. Ensimmäinen blogivuoden haasteen päätöspäivän espanjalaiskokeiluksi valikoituivat churrot, espanjalaiset munkit. Siitä alkaen olemme päättäneet haastevuotemme aina churroihin, sillä perinteet ovat mukavia ja churrot hyviä. Viime vuonna uppopaistelin todella monta kertaa Espanja-haasteen aikana ja kiintiö mihinkään friteerattuun ruokaan tuli täyteen pitkäksi aikaa. Yhtään friteeraamisaiheista postausta ei olekaan nähty blogissa sitten viime syyskuun, eikä öljypataa ole viritelty kuin vappumunkkeja varten.

Tälläkin kertaa käytän hyväksi toteamaani ohjetta, jolla saa noin 20-25 munkkipötkylää, mikä riittää neljälle hengelle oikein mainiosti. Halusin kuitenkin churroihin jotain pientä muutosta ja vilkuilin foodgawkerin churro-osastoa uusien ideoiden toiveissa. Eräässä ohjeessa taikinaan oli lisätty sitruksen kuorta ja se kuulosti heti kivalta minusta. 

Churrot neljälle kohtuukäyttäjälle tai kahdelle ahneelle

• 2,5 dl vettä
• 100 g voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 3 kananmunaa
• sitrushedelmän kuorta raastettuna (käytin limeä)
• 1 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeri-kanelisekoitusta valmiiden churrojen päälle

Mittaa kattilaan vesi, voi ja suola, kiehauta. Sekoita mukaan vehjäjauhot ja sitruskuori ja vispilöi pontevasti saadaksesi aikaan taikinapallon. Lisää kevyesti vatkatut kananmunat nauhana hieman jäähtyneeseen taikinaan ja vispilöi taas rivakasti, kunnes taikina on kiiltävää, melko paksua tahnaa. Kaavi se nuolijalla pursotinpussiin, jossa on teräväreunainen keskikokoinen tylla. Sulje pussi leveällä pussinsulkijalla, jonka ympärille on helppo kääntää pussia sen tyhjentyessä. 

Kuumenna öljy laakeassa padassa 170 asteeseen ja pursota churrotaikinaa pussista suoraan kuumaan öljyyn halutunmittaisissa pätkissä, leikkaa taikina saksilla. Tarkkaile öljyn lämpötilaa ja nosta sitä tarvittaessa, jos öljy meinaa viilentyä liikaa. Kun churrot ovat paistuneet (noin 6-7 kerrallaan) kauniin värisiksi, nostele ne reikäkauhalla talouspaperin päälle peiteltyyn astiaan. Anna niiden hetken aikaa kuivahtaa, sen aikaa että ehdit laittaa uudet churrot paistumaan. Niiden paistuessa nostele lämpimät churrot astiaan, jossa on kaneli-sokerisekoitusta ja pyörittele churrot sekoituksessa. Peittele taas churrot puhtaaseen astiaan odottamaan. Kun kaikki churrot on paistettu, muista sammuttaa virta padan alta ja jätä öljy jäähtymään. 

Lämmitä suklaafonduepurnukka pakkauksen ohjeen mukaan (tai tee itse suklaakastiketta, minä en nyt viitsinyt), tämän lisäksi meillä oli Annan kaupasta ostettua sitruuna-valkosuklaatahnaa, jota myös kokeilimme dippaukseen. Juomana oli kotibaristan valmistamat cappuccinot ja raikas punaherukkamehu.

Tänä vuonna Vueltan päättymispäivänä meillä oli pilvinen, viileä sää. Tarkenin silti paistella churroni ulkona grillin sivupolttimolla, tämäkin on muodostunut perinteeksi. Fleekeä ja lekkinsiä vaan päälle, niin jo tarkenee, vaikka muotipoliisi vaikeroikin tuskissaan. Oli muuten jesari taas mitä mainioin ensiapu, sillä alkaessani pursottaa churrotaikinaa, ilmeni että pursotinpussissa on reikä. Kammenpyörittäjä säikähti, että minulla on pahempikin hätä, kun huusin ulkoa apua. Pussiin vaan palanen jesaria ja homma toimi!

Yhteistyössä Jokisen Valinnan kanssa (lue:ne myy ja me ostetaan)