Valkoista parsaa ja kananmunaa

Näin keväällä meillä on ollut tapana kerran syödä valkoista parsaa, mieluiten Saksassa. Nyt taisimme olla vähän liian aikaisin liikkeellä tai sitten emme vain osuneet sopivassa paikassa ravintolaan, jossa tätä keväistä herkkua olisi ollut tarjolla. Oikeastaan minä en niin hirveästi perusta valkoisesta parsasta, mutta Antti pitää siitä kovasti. 

Tänään kävimme aamulla Gienin keskiviikkomarkkinoilla ja siellä oli eräällä myyjällä irtomyynnissä kohtuullisen kokoisia valkoisia parsoja, monilla oli jättisuuria, etten millään arvellut niiden olevan enää hyvää syötävää. 

Sain mielestäni aukottomasti ilmaistua, että haluan puoli kiloa parsaa ja myyjä vähän ihmetteli kollegalle, että mitä tuollaisesta kipenestä muka saa aikaan ja lappoi vielä kaksi kourallista lisää parsoja. Rahasti kyllä vain siitä puolesta kilosta. Saimme myös maistiaisia hedelmistä ja kohtuullista tuputusta niidenkin ostamiseen.

Etsin ohjetta italialaiseen tapaan valmistaa valkoista parsaa ja löysinkin tälläisen, parsaa Veneton alueen tapaan. Se on aivan yksinkertainen ja siksi todella sopiva retkiolosuhteisiin. 

Valkoista parsaa ja kananmunaa Veneton tapaan

• niin monta parsaa syöjää kohti kuin arvelet menevän
• vettä keittämiseen
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• hieman ohutta kinkkua (koska sitä oli ja piti käyttää pois)

Kuorin parsoja kevyesti nupun alapuolelta ja katkaisin leikkuupäästä vähän pois, että ne mahtuivat kattilaan kypsymään. Keitin ne  niin, että sidoin parsat nauhalla nippuun ja nostin nipun pystyyn pieneen maitokattilaan. Nuput jäivät kiehuvan veden yläpuolelle. Kypsyminen kesti noin 8 minuuttia, nämä olivat melko pian noston jälkeen ostettuja ja ohuenpuoleisia. 

Samaan aikaan keitin kaksi kananmunaa ja jäähdytin ne kylmässä vedessä. Ranskalaiset kananmunat ovat aina olleet todella hyviä hintaluokasta riippumatta. Todella kovakuorisia, joten niiden rikkominen raakana on vähän vaativaa välillä, kun ei meinaa uskaltaa kopauttaa riittävästi. 

Irrotin kumilangan kypsistä parsoista ja asettelin ne lautasille. Lurittelin päälle yrttimaustettua oliiviöljyä ja kiepautin pienille kerille ohutta kinkkua päälle. Leikkasin kanamunat lohkoihin ja asettelin annoksille. Pinnalle vielä ripaus suolaa ja paljon pippuria. 

Giro d'Italian etappi alkoi jo päivällä ja sillä oli mittaa 203 km. Tätä etappia saattoi jo luonnehtia vuorietapiksi tai ainakin hyvin mäkiseksi. Ehdimme katsoa etappia siihen asti, että kärjellä oli viisi kilometriä maaliin. Sitten meidän piti lähteä illan kulttuuririentoon. Palattuamme katsoimme viimeiset viisi kilometriä ja siinä olikin sitten tapahtumia yllin kyllin. Hatkakaksikko kaatuili liukkaalla tiellä ja toinen heistä vielä ajoi aika lopussa risteyksestä harhaankin ja näytti, että nyt voitto on varmistettu. Mitä vielä, Igor Arrieta lopulta ajoi kuitenkin ensimmäisenä maaliin ja toiseksi tuli Afonso Eulalio ja hän sai pinkin paidan ja johtaa kokonaiskilpailua. 

Mikään talli ei aja tällä pyörällä, vaikka väri onkin asianmukainen

Vuohenjuusto-parsabruschettat kahdelle

Nyt en taas muista mistä italialaisen ruoan kirjastani olen tämän ohjeen ottanut, otin kuvia monesta kirjasta ennen matkaa, että voisin kokonaisia kirjoja mukana kuskaamatta käyttää näiden Italia-viikkojen. Voisi olla, että ohje on Ella Kannisen kirjasta, jonka nimeäkään en nyt tähän hätään muista. Pahoittelen. 

Vuohenjuusto-parsabruschettat kahdelle

• 10 viipaletta patonkia hyvin vinottain leikattuna (ei ollut sopivaa limppumallista leipää saatavilla, mikä kuulostaa kummallliselta, kun sijaitsemme juuri Ranskassa)
• nippu vihreää parsaa, 18 kpl
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 150 g purkki levitettävää vuohenjuustoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia, persiljaa ja basilikaa

Tein tämän aterian täältä Ranskasta ostetulla sähköisellä paistolevyllä, näimme niitä monilla leirialueilla pari vuotta sitten etenkin ranskalaisilla ja tuumimme, että tuollainen voisi olla hyvä meillekin, sillä olemme useimmiten sähköpaikoilla. Tuo ihan bulkkituote maksoi noin 25 €, eikä tarvitse olla yhtään fiinimpi. Sillä mahtuu tekemään kahdelle ruokaa todella hyvin. Olemme nähneet melkein metrin mittaisia levyjäkin joillakin, siihen mahtuu sitten enemmänkin ruokaa paistumaan. 

Ohjeessa parsat puolitettiin pitkittäin, minä en tehnyt sitä. Leikkasin patongin tosiaan vinoiksi viipaleiksi ja söimme aperitiiveiksi päätypalat voin kanssa. Sekoitin vuohenjuuston kupissa sitruunamehun, oliiviöljyn, yrttien, suolan ja pippurin kanssa tasaiseksi kastikkeeksi. 

Laitoin paistolevyn kuumenemaan ja lorautin sille hieman oliiviöljyä. Nostelin parsat toiseen päähän levyä kypsymään ja toiseen päähän leipäviipaleet. Kääntelin niitä kaikkia muutaman minuutin välein. Kun parsat olivat napakan kypsiä, ripotin niille suolaa ja pippuria. Nostelin leipäviipaleet tarjottimelle ja jaoin vuohejuustokastikkeen leiville. Nostelin parsat leipien päälle, kahteen riitti vain 1 parsa, mutta valkkasin ne paksuimmat niihin kahteen leipään. Yksinkertaista ja hyvää, mutta tietysti aivan väärään aikaan syöty. 

Tänään leirialueen pitäisi tulla täyteen, jo aamulla respan ovessa luki Complet. Ei kyllä näytä siltä vielä näin kuuden pintaan. Melkoisia saapumistapahtumia on kyllä nähty, kolmen auton seurue piti ensin metakkaa laittaessaan autojaan sopiviin asemiin. Yksi meinasi kaivautua pitchin hiekkaan perusteellisemminkin. Nyt tulometakka on vaihtunut viihtymismetakkaan, eli kaikki hyvin. 

Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli taas vuoripitoinen. Meillä oli kisakatsomo ulkona markiisin alla. Pakko myöntää kokkaamisen, syömisen  ja campingkyttäämisen vieneen hieman huomiota kisasta. Mutta etapin voitti ilmeisen yllätyksellisesti sitä johtava Isaac del Toro. Hän johtaa kokonaiskilpailua edelleen ja toisena on Richard Carapaz 41 sekuntia perässä ja Simon Yates on kolmantena 51 sekuntia ykkösestä jääneenä. 

Nyt kyllä olen vähän leuhkana – Chicken Vesuvio

Olipa sopiva otsikko matkakeittimen
alla olevassa rasvasuojahesarissa,
Taidetta taiteen vuoksi,
tämä ruoka oli todella lähellä taidetta.

Päivän italialainen ruoka taitaa olla italialais-amerikkalainen, mutta enpä antanut sen häiritä. Minulla oli mobilekeittiöni valmistusjonossa pieni pakkaus kanan sisäfileitä ja muutama peruna ja googlatessani osuin tähän ruokalajiin, Chicken Vesuvioon. Otin ohjeen tästä blogista. Luonnollisesti hieman soveltelin sen mukaan, mitä matkakeittiöstämme löytyi ja lopputulos oli sanalla sanoen loistava! Kun itse kehuu, niin tulee sopivimmat kehut. 

Chicken Vesuvio kahdelle

• 240 g pakkaus kanan sisäfileitä (10 kpl)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 pientä perunaa kolmeen palaan leikattuina
• 4 vihreää parsaa (kuivahtaneet alaosat poisnapsaistuina)
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl roseviiniä
• 2 dl kasvisfondia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl voita
• tuoretta basilikaa

Ensin kokosimme minulle pihakeittiön, pienelle Decathlonin taittopöydälle asetettiin hesari ja sen päälle Campingazin kaasuliesi. Sivumennen sanoen ja vinkkinä, jos aiot kokkailla tämmöisellä liedellä täällä Keski-Euroopassa, osta kaasupanokset Suomesta vaikka Biltemasta. Siellä ne maksavat noin 1,60-1,90€/kpl, Ranskassa hintalappu on 4,5-5€.

Koska tuuli aika paljon, Antti laittoi minulle valokatteesta askaroidun tuulisuojan pienillä puristimilla pöytään kiinni. Kaasua kuluu vähemmän, kun keittely/paistelu tapahtuu tuulelta suojassa. 

Valmistelin ainekset, maustoin kanapalat suolalla ja pippurilla, leikkasin perunat ja parsat paloihin ja keräsin kaikki tarvikkeet käteni ulottuville. Otin pakastimesta kupillisen herneitä sulamaan. Kasvisfondin tein valmiiksi pakasterasiaan niin, että kaadoin siihen pullovettä noin desiä ja päälle kasvisfondia purkista noin ruokalusikallisen, en kuumentanut enkä keitellyt sitä, sekoittelin vain. 

Aloitin kuumentamalla pannua ja sillä noin ruokalusikallista oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostelin kanapalat pannulle ja laitoin kannen päälle. Muutama minuutin kuluttua käänsin kanapalat ja paistoin niitä vielä lisää noin 3 minuuttia, nuo sisäfilepalat ovat hoikkia ja pieniä. Nostelin kanapalat sitten lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pienen tilkan öljyä ja kumosin parsapalat pannulle, joka oli melkoisen kuuma. Aivan hetkessä, minuutissa, parsat saivat sopivan paistopinnan ja nostelin ne samalle lautaselle kanapalojen kanssa odottamaan. 

Taas hieman lisää öljyä pannulle, noin teelusikallinen ja nostelin perunapalat paistumaan, tarkoitus oli saada hyvä paistopinta, muttei vielä kokonaan kypsentää perunoita. Kääntelin paloja muutaman minuutin kuluttua. 

Sitten nostelin kanapalat perunapalojen (parsapalat jätin odottamaan) sekaan pannulle ja lisäsin mukaan viinin, jonka annoin kiehahtaa kunnolla, muttei kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvisliemen ja tällöin ainekset pannulla olivat noin puoliksi liemessä. Laitoin kannen päälle ja annoin ainesten kypsyä noin 8 minuuttia. Kokeilin perunoiden kypsyyttä haarukalla, joka sujahtikin hyvin perunapalan läpi, kanan arvelin hyvinkin olevan jo kypsää. 

Seuraavaksi oli tehtävänä kastike. Nostelin kana- ja perunapalat aiemmin käytetylle lautaselle parsapalojen seuraksi taas odottamaan. Pannulla oli tässä vaiheessa noin 1,5 dl lientä. Lisäsin pannulle hyvän lorauksen sitruunamehua ja nokareen voita sekä teelusikallisen valkosipulimurskaa. Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin desin verran.

Lopuksi kumosin perunat, parsat ja kanat pannulle ja vielä odottamassa olleet herneet ja annoin niiden kuumentua kannen alla muutaman minuutin, kastike kiehui edelleen kokoon, muttei kuivunut kokonaan pois. 

Ai että joskus tulee tehtyä hyvää ruokaa, lapioin kanaa, perunoita, herneitä ja parsaa lautasille, päälle vielä pikkuisen sitruunamehua ja tuoretta basilikaa ja tässä oli tämän kevään paras ateria. Yksinkertaista ja niin hyvää. Tänään tuntuu, että olen hyvä mobilecook. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kisan neljäs etappi ja se nopein oli ensimmäistä Giroaan ja ilmeisesti ensimmäistä Grand Touriaan ajava nuori alankohollantilainen Casper van Uden. Kokonaiskilpailun pinkkipaidan piti itsellään sen sunnuntaina saanut Mads Perdersen. Primoz Roglic nipisti Madsin johdosta pois kaksi sekuntia oltuaan jossain välikirissä tiitteränä. Eli suosikkini Primoz on toisena seitsemän sekunnin päässä Madsista. 

Molemmat Yatesin veljekset ovat näköjään mukana, he ajavat eri talleissa tänäkin vuonna. Heidän äiteensä saa olla pojistaan ylpeä, ovat justiinsa kymppisakin tuntumassa sijoilla 11 ja 12. Heidän takanaan sijalla 13 on Richard Carapaz, joka joutui epäsuosiooni monen monta vuotta sitten oltuaan mielestäni epäreilu hatkan vetovuorojen suhteen ja tunnetusti epäsuosiooni joutunut ei sieltä helposti pääse pois. Mutta on sitäkin tapahtunut. Aikoinaan noin vuonna 2012 Cadel Evans teki jotain, josta en tykännyt, mutta myöhemmin päätin, jo ennen kuin hän lopetti uransa, että on hän ihan ok. Joten koskaan ei kannata menettää toivoaan. 

Giro d'Italian toisena kilpailupäivänä parsa-ricottapastaa

Luin aamulla Hesarista Raisa Laineen ohjeen, joka on julkaistu Glorian ruoka & viini-lehdessä.  En ollut vielä päättänyt mitä italialaista tänään söisimme, mutta siinäpä se ratkaisu oli nenäni edessä jo ennen kello kahdeksaa. Vihreää parsaa olimme syöneet vain kerran tälle keväälle, joten olihan se jo aikakin. Kävimme kaupassa tänään isommin ja onneksi marketista löytyi ricottaa. Välillä Ranskassa on vaikea löytää naapurimaiden ruokatarvikkeita, viime vuonna se oli manchego, jota ei löytynyt sitten millään. Pikkuisen modasin ohjetta saatavuuden nimissä.

Parsa-ricottapasta kahdelle

• 200 g kuivaa pastaa
• pastalle keittovesi hyvin suolattuna
• 6 isohkoa vihreää parsaa 
• 1 rasia ricottaa (vähempikin olisi riittänyt, mutten oikein muistanut miten hyvin se säilyy avattuna, joten laitoin koko purkin)
• 50 g pecorinon ja gruyeren sekoitusta raastettuna
• loraus pastankeittovettä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta basilikaa

Leikkasin parsat paloiksi, kuivemmat päät nakkasin kompostikuppiin. Kiehautin pastankeittoveden ja suolasin sen tanakasti. Laitoin pastat kypsymään. Meillä oli oikein muodikasta pastaa, sillä pastan pussissa lukeaa Dolce & Gabbana, #kuihienoose on? Laitoin pastan vaatiman keittoajan miinus kolme minuuttia ajastimeen ja jopa ajastimen päälle. 

Odotellessani pastan kypsymistä sekoitin ricottaan juustoraasteet, sitruunamehua, ripauksen suolaa ja pippuria. Sekoittelin tasaiseksi. Kun ajastin kilahti, tiputtelin parsapalat pastan kanssa samaan kattilaan kypsymään ja ajastimeen vielä 3 minuuttia. Kun se aika oli kulunut ja testipastassa oli sopiva purutuntuma, otin keittovettä talteen noin desin verran. Kaadoin loput vedet pois samalla, kun pasta ja parsa jäivät haaviin. 

Notkistin ricottamassan pastan keitivedellä ja sekoitin sen pastan ja parsapalojen kanssa tasaiseksi. Ripottelin päälle vielä vähän chihiutaleita. Annostelin lautasille ja luulin ensin, että annoksissa on hius tai monta, mutta ne olivatkin juustojen sulavia rihmoja. Kastiketta olisi tosiaan voinut olla vähemmän, mutta pastaa oli kerrankin sopivasti niin, ettei kummankaan tarvinnut ahtaa liikaa ruokaa eikä jäänyt mitään vähäisiä tähdenlentoja. 

Tämä oli muuten erittäin hyvä mobile- ja campingruoka, ei tullut kuin yksi kattila tiskiin ja ruoka valmistui yhdellä kaasuliekillä. 

Giro d'Italiassa ajettiin toisena etappina henkilökohtainen aika-ajo, ehdimme katsomaan siitä loppupuolelta vähän. Nopein oli nuori Joshua Tarling ja miehekkään vaaleanpunaisessa paidassa ajaa huomenna Primoz Roglic kokonaisen sekunnin etumatkalla toisena olevaan Mads Pederseniin. En vielä ole ehtinyt perehtyä paljonkaan siihen keitä on mukana kisassa, mutta ikisuosikkini Nairo Quintana nyt ainakin ja Yatesin kaksosista Adam. 

Huomenna ajetaan viimeinen Albania-etappi ja sitten on siirtyminen Italiaan. 

CampaReissu1/2025 viikko 3

Kolmas viikko reissua on alussa ja yhä olemme Bremenissä. 

Torstai 24.4.2025 päivä 15

Aamun vesisade loppui kuten oli ennustettukin ja pääsimme kävelyretkellemme kymmenen maissa.

Olin koonnut meille noin 15 katutaide- ja muraali kohdetta #toispuoljokkee. Aivan aluksi tarkistimme onko tuttu pyövelitonttu nostettu siirtolapuutarhatontilla pystyyn, viime syksynä se oli nurin. Siellähän se oli vakiopaikallaan.

Ylitimme joen pienellä lautalla ja päädyimme toisella puolella juuri kävelyreittimme alkupäähän kapean kadun alkuun.

Arvelin, että kävelyä tulisi noin 9-10 km. Kuvia alkoi heti löytyi paljon enemmän, varmaan 30-35 erilaista kuvaa löytyi ihan vaan suunnittelemaani reittiä kävellen ja päätä pyöritellen. Tässä muutamia näkemistämme kuvista.

Osa kaduista oli tuollakin suunnalla hieman rähjäisiä, mutta vähemmän kuin eilisen kävelyn reitillä.

Kaksi kirkkoakin oli katsottavana, joista toinen vielä ehta avaruuskirkkokin.

Kuljimme myös hieman hienon puiston reunaa ja palasimme leirille käveltyämme 12 km. Vähän tuntui lopussa jo jaloissa.

Huomenna matka jatkuu Alankohollantiin.

Perjantai 25.4.2025 päivä 16

Ihana Bremen jäi taakse aamulla. Emme vieläkään ole nähneet kaikkea kaupungista, mutta melkein kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joita juoma-auton perässäkin mainostettiin.

Menimme ensin Roland Centerin ostarin Reween täydentämään ruokavarastojamme, siinä samalla näimme taajaman kirkonkin.

Kaupassa ihmettelin taas viikkolehtitarjontaa, olisi kyllä edelleenkin vaikea muistaa minkä se Oma tai Opa tahtoisikaan kauppareissulta.

Seuraava kohteemme oli blogaanitaustainen. Tutustuimme yli 10 vuotta sitten mahtaviin ruokabloggaajiin ja monen kanssa olemme edelleen tekemisissä, viestein nyt ainakin. Noin viikko sitten sain kuvan, jonka @hilihe minulle lähetti ja kysyi onko tuttu paikka.

No ei ollut, mutta pian sain selville, että Saksassa moottoriteiden varsien levähdyspaikoilla on paljonkin kappeleita ja kirkkoja kulkijoiden hartaudentarpeeseen. Löysin pari sivustoakin aiheesta ja mitä siitä seurasi? Tietysti sitä, että merkitsin näitä motarikappeleita meille vaikka kuinka monta katsottavaksi.

Emme olleet koskaan huomanneet, että tuollainen kappeli/kirkko on merkitty motarin levähdyspaikan kylttiinkin. Kävimme katsomassa tänään @hilihe n vinkkaaman kappelin ja siellähän se oli, kuten oli luvattu! Jätimme pari kynttilää palamaan edesmenneitten ystävien muistoiksi.

Yöpymispaikaksi olimme suunnitelleet Venlon sataman matkaparkin Alankohollannissa. Matka sujui kaikkiaan hyvin, pieniä liikkenneruuhkia oli, muttei liiaksi. Parkkiin ei voi varata paikkaa, mutta vierasvenesataman toimiston tirehtööri ottaa rahat vastaan. 24h maksaa 20€, on netti, vessat, suihkut, sähkö ja tiskipaikka. Aika monta muutakin autoa on tässä rivissä Maas-joen jonkun haaran rannassa.

Antti kävi pyörällä kaupassa ja katsoi pari kirkkoa siinä mennessään. Sain kevään ensimmäiset pionit. #kuihienooseon

Lauantai 26.4.2025 päivä 17

Ei tullut Nosferatu uniin, nukuin oikein hyvin! Aamulla herätessä jo aurinko paistoi, hieman sumun läpi.

Söimme rauhassa aamiaista, sitrusmehua pitää kyllä säännöstellä, ovat nimittäin appelsiinimehut hinnoissaan! Greippimehu on edullisempaa, aina olen kuvitellut, että se on juuri toisinpäin. Ranskassa sitten seuraavan kerran appelsiinimehun ostoon, ellei siellä sitten ole myös tullut hinnankorotusta sitten viime lokakuun.

Salaatit, yrtit ja kukat olivat yön sisällä autossa, mutta aamulla ne pääsivät CampaAdrian nokalle ulkoilemaan.

Lähdimme tämän retken ensimmäiselle yhteiselle pyöräilylle Venlon keskustaan, matkaa on tältä womolta noin 5 km. Ensimmäiset 3 km oli hyvin rauhallista näin lauantaina/yleisenä vapaapäivänä (joku kuninkaan päivä tänään), lähempänä keskustaa pyöriä ja mopoja alkoi olla melko tiiviisti. Sitä minä vähän kammoan, mutta hyvin meni matka.

Laitoimme pyörät parkkiin ja kävelimme keskustassa katsomassa muutaman kirkon ja yhden seinämaalauksenkin. Väkeä oli paljon liikkeellä, kaupat ja kahvilat olivat kyllä auki ihan keskustassa, joten päivän pyhästatus jäi hieman epäselväksi.

Paluumatkalla kävimme Lidlissä ja samalla katsoimme yhden lähiökirkon tornin.

Päivällisenä meillä oli lämpimiä leipiä, sillä ostimme eilen viipaloitua leipää sen verran, että sille piti keksiä käyttöä.

Paavin hautajaiset oli vietetty pyöräretkemme aikana, mutta snookeria tulee yllin kyllä.

Söimme jälkkäriksi toisen Lyypekistä ostamamme suklaapupun ja minä sain toisenkin hienon rannekorun, nyt on synttärit ja äitienpäiväkin lahjottu!

Matkaparkki on taas täynnä, hyvin rauhallista menoa on, naapurit ovat noin 2,5-3 m päässä, autojen välissä voi istua tuoleissaan, jos haluaa.

Huomenna jatkamme Alankohollannista Saksaan, sillä ainahan sitä voi Saksaan mennä ennen kuin menemme Ranskaan. Suuntana on Aachen ja siellä MusikBunker ja Eläkeläisten keikka huomenna illalla.

Sunnuntai 27.4.2025 päivä18

Viime yönä Venlon huvivenesataman matkaparkkiin oli päästetty monta autokuntaa enemmän kuin virallisesti oli paikkoja. Sehän ei meitä haitannut, hiljaista oli ja rauhallista. Aamulla sää oli todella kiva, lämmintä jo kahdeksan maissa noin 12-13 astetta ja pois lähtiessä yhdeksän jälkeen jo 15.

Meillä oli suunta takaisin Saksaan, Aacheniin, mutta kävimme ennen maan vaihtumista alankohollantilaisissa kaupoissa, jotka olivat kuin olivatkin auki sunnuntaina ja ilmeisesti siis kuninkaan (synttäri)päivänä, ehkä tavallista lyhemmin aukioloin.

Moottoriteillä oli aluksi hyvin vähän liikennettä, sitten vähän enemmän suurten moottoriteitten risteyksien kohdalla. Me emme olleet menossa sen enempää Maastrichtiin kuin Amsterdamiinkaan, joten liikenteen määrä taas väheni, kun nokka kääntyi Saksaa kohden.

Tulimme tuttuun matkaparkkiin Aachenissa noin yhdentoista maissa ja saimme jälleen kerran suosikkipaikkamme, moni oli juuri lähdössä ja noin pari tuntia meidän saapumisemme jälkeen alkoi paikka täyttyä nopeaa tahtia. Ehkä muutama vapaa paikka vielä on.

Tässä womossa ei ole tarkasti rajattuja paikkoja, joten jotkut ottavat vähän runsaanpuoleisesti tilaa markiiseilleen ja ulkokalusteilleen. Pitäisi olla reilu, eikä rohmuta liiaksi tilaa.

Täällä on kaupungin nopea netti, sähkö ja erinomaiset saniteetit kuuluvat hintaan, joka on 23€/vrk. Saa olla max 2 vrk. Hinta on sama kuin ekalla kerralla vuonna 2023. Pesukone ja kuivaajakin löytyy eri maksusta. Leipätilausmahdollisuutta ei ole.

A kävi iltapäivällä pienellä pyöräajelulla, hän tarkasti onko se totta, ettei nahkahousukauppa ole auki maanantaisin. On se totta, vaikka se kuulostaa niin väärältä. Joten ei sinne huomenna sitten. Kirkkojakin näkyi ja caminomerkkejä.

Söimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla ulkona, ruoka valmistuikin ulkona, joten nyt kesä on virallisesti alkanut.

Tänään on tiedossa taidetta ja kulttuuria, sillä menemme parin tunnin kuluttua Musik Bunkkeriin katsomaan ja kuuntelemaan Eläkeläisiä, jotka ovat Saksan kiertueellaan.

Keikasta sen verran, että se alkoi saksalaiseen tapaan aikaisin, jo tasan seitsemältä ja kesti tunnin ja kolme varttia. Tavanomaista jytinää oli ja vasta paikanpäällä hoksasin, etten ollut muistanut ottaa korvatulppia mukaan. Oli kiva kävellä vielä valoisassa kesäillassa takaisin keikkapaikalta womoon, matka ei kestä kävellen kuin 20 minuuttia. Tänään Eläkeläiset esiintyvät Kölnissä. 

Maanantai 28.4.2025 päivä 19

Toinen kesäpäivä peräkkäin! Melkein kolme viikkoa ehdimme olla matkalla ennen kuin aamulla jo heti tietää, että tulee kaunis päivä. Laitoimme autosta lämmityksenkin pois.

Ohjelmassa oli tänään kävellä Aachenin keskustassa ja katsoa sieltä muutama kirkko ja kirjasto. Lähdimme innokkaasti liikkeelle ja kehuimme, että ensimmäistä kertaa tälle vuodelle käytössä olleet paljanjalkakengät vievät niin mukavasti loivaa alamäkeä. Kaupunginkirjasto oli kiinni maanantaisin, mikä meitä vähän hämmästytti.

Kirjakaappi kadulla oli auki ainakin sen aikaa, että sinne ilmestyi Aku Ankka.

Yliopiston kirjastolla oli niin paljon kuhinaa, että se tuskin oli kiinni.

Vaikkemme erityisesti perusta sirkuksista, emmekä käy katsomassa esityksiä, tykkäämme sirkusten mainosjulisteista. Tänään näkyi hienoja. Huomatkaa, että Cirkus Roncalli on eläinvapaa, sitä arvostan! Tuo joulusirkuksen juliste on myös hieno ja aika kestävä, sillä joulusta on jo vähän aikaa.

Menimme siinä ensimmäisen reittipisteen ohitse yhdessä humauksessa ja pian kävelimmekin reittimme käänteisessä järjestyksessä. Sekään ei haitannut mitään. Näimme useita kirkkoja, vaikka olemme jo aikaisemmin katsoneet tästä kaupungista vaikka kuinka monta kirkkoa.

Tämä seuraava kirkko heijastui hienosti vastapäisen talon lasiseinästä.

Todella moni kaupungin kaupoista on kiinni viikon ensimmäisenä päivänä. Se voi shoppailuintoista turistia harmittaa. Meillä ei ollut mitään ostostarpeita, joten ei haitannut tämä ruhetage mitenkään. Hienossa nelikerroksissa kirjakaupassa kävimme, muttei sieltäkään ollut mitään mitä olisi pitänyt ostaa.

Olimme toiveikkaita, että saisimme taas syödäksemme valkoista parsaa oikein kansanomaiseen tapaan ilman mitään krumeluureja. Oli harmillista, että kansanruokalan menussa suosikkiannoksemme näytti olevan tarjolla vasta keskiviikkona. A meni kuitenkin sujuvalla parsasaksallaan kysymään, että saisiko sitä nyt kumminkin tänään, kun joissain muissa annoksissa valkoista parsaa näkyi olevan. Säälivät meitä sen verran, että saimme annokset valkoista parsaa, melkein muusiksi keitettyjä perunoita (juuri sellaisia niiden kuuluu ollakin), hollandaisea ja kaksi viipaletta kinkkua, vaikkei nyt sitten ollutkaan keskiviikko.

Myöhemmin söimme leirillä lettuja ja juuri keitettyä raparperimansikkahilloa. Letut paistoin valmiista lettujauheesta+maidosta ja kermavaahto ilmiintyi purkista, mutta kuten sanottu, hillon keitin aivan itse.

Ensimmäiset matkapionit ovat avautuneet, yksi oli avautunut viime yönä ja muutama muu päiväkävelymme aikana.

Matkaparkki on täynnä, kuten oli eilenkin lopulta. Yhäkin muutamat hamstraavat tilaa liiaksi, mutta siihen ei näytä paikanpitäjät puuttuvan, joten ei se sitten vissiin mitään haittaa.

Huomenna jatkamme matkaa Belgian kautta Saksaan, menemme Moselille pariksi päiväksi ennen vappua.

Tiistai 29.4.2025 päivä 20

Tänään lähdimme Saksasta Belgiaan, palasimme Saksaan ja sitten Belgiaan ja vielä kerran Saksaan. Ihan suunniteltu reitti oli, paitsi kerrran vaihdoin sitä matkan aikana.

Aamun ensimmäinen kohde oli viime vuodelta tuttu #bismarckturm aivan Aachenin kupeessa. Nyt oli aurinkoinen sää ja kävelimme hyvän tovin kauniin metsäisen hautausmaan kujia, oli myös kastelukannuja!

Turm oli paikallaan, mutta minusta tuosta sen ympäriltä voisi hieman noita puita ja pensaita leikellä pois. Tätä kautta tieto varmaankin menee hautausmaan pääpuutarhurille?

Hautausmaan portilla oli upouusi hieno opastekyltti, johon oli merkitty parikymmentä eri kohdetta. Vain luettelo puuttui mitä mikäkin numero tarkoittaa. Olisimme halunneet katsoa Commonwealth War Graves-aluetta, mutta sitä emme löytäneet.

Reittimme kulki monen pienen belgialaisen ja saksalaisen kaupungin kautta ja näimme monia kirkkoja, kaikkia ei ehtinyt kuvata edes lennosta.

Allaolevassa kuvassa on normaalia belgialaista pikkutietä, tuli mukavan kotoisa olo. Myös moottoriteillä huomaa heti maan tiestön olevan huonokuntoisempaa kuin naapurimaissa tulipa mistä suunnasta hyvänsä.

Circus Amanysta en osaa sanoa on TIER frei, mutta pelle frei se ei ainakaan ole.

Meillä oli missio ehtiä Moselin varteen Kröviin tutulle leirialueelle ennen kuin siellä alkaa iltapäiväpaussi. Ehdimme hyvin, aikaa jäi vielä tähteeksikin 9 minuuttia. Viiniköynnökset näyttävät vielä aika vaatimattomilta tähän aikaan kevättä tänä vuonna.

Saksassa valitaan viiniprinsessa, mutta näyttäisi, että sama nuori nainen pitää valtikkaa hallussaan 2-3 vuotta, en ihan ymmärtänyt ovatko kuvan prinsessat paikallisia.

Keskiviikko 30.4.2025 päivä 21

Tänään tuli täyteen kolmas reissuviikko ja mikäli olemme pysyneet kalenterissa oikealla kohdalla, on keskiviikko ja vapunaatto. Kuvia ei tälle päivälle kertynyt paljon. Käynnistimme aamun siivoamisella ja pyykinpesulla. Kolmessa viikossa oli autoon kertynyt lähinnä hiekkaa ja tahroja, sekä paljon pölyä. Aurinko paistoi siivoamisen aikana just silleen keljusti, että pöly näytti vain vaihtavan paikkaa, vaikka oli kosteaa rättiä ja pölyhuiskaa ja hyvää tahtoa yllinkyllin.

Leirialueen pesukone oli oikein siisti, koneellinen maksoi 3€, mikä on edullinen hinta. Saimme kaikki pyykit mahtumaan yhteen koneelliseen. Kuivaajakin oli, mutta sää oli erittäin otollinen ulkokuivaukseen. Lämpötila 25°C ja ilmankosteus 38%. Pyykit kuivuivat kaikki neljässä tunnissa viikkauskuntoon.

Kodinhoidollisten toimien jälkeen kävelimme keskustaan, tarkastimme Edekan myymälän valikoiman kelpuuttamatta mitään ostettavaksi. Kävimme siivouspalkintolasillisilla viinitalossa, joka on aloittanut vuonna 1070, eikä tuossa ole typoa.

Leirialue on täyttynyt iltaa kohden, muttei ole ihan viimeistä paikkaa myöten täysi.

Hyvin rauhallista täällä kyllä on. Heräsin yöllä kolmen maissa ja ihmettelin, eikö nyt mitään ääniä kuulu. Ei mitään lintujen ääniä ja meni 20 minuuttia, että joku auto ajoi ohitse, tie on heti leirialueen pensasaidan takana. Niinpä voisin kirjoittaa Google-arvosteluun, että täydellinen hiljaisuus häiritsee yöunia!

Huomenna Luxemb(o)urgiin, jossa meillä on leiripaikka varattu kahdeksi yöksi, koska olen täyteläinen varautuja. Minua ei yllätetä niin vain millään fully booked-tilanteella. Vapunjuhlinta on täällä muuten ihan outoa, ei näy yhtään ylioppilaslakkia eikä ilmapalloa.