Tiedättehän sen hetken, kun sairastelun jälkeen tuntee ensimmäisen kerran nälkää? Riippuu tietysti mitä on sairastettu, mutta joka tapauksessa on hyvä nopsasti laittaa ruokaa nenän alle, eikä sen tarvitse olla mutkikasta apetta, ennemminkin mietoa, helposti syötävää ja sulatettavaa. Tänään eilisen potilas kysyi huomattavasti kirkkaammin silmin, koska syödään ja se on aina helpotus kuulla. Muistin miten osuin jollain nettiselailulla hupaisaan videoon, jossa leikattiin hodarinakki spiraaliksi ja tuumin, että hot dogit ovat sopivaa syötävää, kun tarvitaan mahan täytettä. Meillä oli nyt ensimmäistä kertaa Vatajan nakkeja, meillä on nakkeja ylipäätään hyvin harvoin, mutta nyt kaupassa Vatajan nakit osuivat silmän korkeudelle sopivalla hetkellä.
Leikkasin nakit videon mallin mukaisesti, se kävi vähän helpommin, kuin talvinen spiraaliperunakokeiluni, mutta ajatus on aivan sama. Nyt ei sentään uppopaistettu, vaan spiraaliksi leikatut nakit pääsivät grilliparilalle. Niistä tulikin mukavan rapeita ja kierteisiin sai hyvin sijoitettua mieleisiä lisukkeita. Leikkasin kokeeksi myös muutaman kalpean grillinakin, mutta ne näyttivät hyvin aneemisilta paistettuinakin, kun vertasi vatajalaisiin, joissa oli mainio makukin. Tämä kehuskelu on aivan omakustanteista, noin sivumennen sanoen. Kuivattu sipuli keväiseltä Tanskan matkalta sopi hodariin hyvin ja oman kasvihuoneen salaatit edustivat terveellisyyttä, joskaan ne eivät kyllä oikein päässeet ääneen.
Julia Child-kokkailuni odottaa vielä henkistä kypsymistään, olen jo rajannut mahdolliset reseptit alle sataan! Joten lähipäivinä jotain toivon mukaan pääsee lautasille asti. Pyöräilyrintamalla tapahtuu koko viikon taas, kun Eneco Tour pyörähti käyntiin. Tänään on Alberto Contadorin come back-päivä ja siellä hän näyttää Team Saxo Bank-Tinkoff-tallin paidassa polkevan hyvin joukkueen suojaamana. Belgialaisen ruoan tekemistä en ole ehtinyt tai muistanut ajatella, mutta jos joku hyvä ajatus putkahtaa päähäni, saatan sellaisenkin toteuttaa.
Oma pyöräilyni-intoni ei vielä osoita laantumisen merkkejä, olen totutellut kasaripösööni, kun olemme tehneet niin Jyväs- kuin Palokkajärvenkin kierroksia. Alan päästä tutuksi pyörän kanssa, mutta mielelläni ottaisin kyllä kippurasarvien tilalle viiksitangon, jollaista Kammenpyörittäjä jo metsästääkin minulle.
