Perunat ja kananmunat tapaksena

Eilen söimme etikkaisia herkkusieniä, niiden kanssa oli myös toinen tapas, sillä tänään en ollut kokkausaikaan kotona. Muistan syöneeni tällaista ei ehkä niin terveellistä ruokaa caminon aikana, mutta kyllä sillä askel kulki halki pohjoisen Espanjan. Ohjeen otin tutusta Spain on A Fork-blogista, Albertin postauksesta viime marraskuulta. Erästä toista kananmunaohjettaan hän kutsuu krapularuoaksi, sitäkin pitänee kokeilla joku päivä. 

Perunat ja kananmunat tapaksena kahdelle

• 2 dl oliiviöljyä
• 4 keskikokoista perunaa
• suolaa
• kolme kananmunaa (yksikin/syöjä piisaisi)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuori perunat ja leikkaa tasakokoisiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kylmään veteen noin puoleksi tunniksi, että niistä irtoaa tärkkelystä. Kun on aika paistaa perunat, kaada vesi pois, kippaa suikaleet keittiöliinalle ja taputtele ne kuiviksi. Laita uuni lämpenemään 100 asteeseen, perunat pidetään siellä lämpiminä sen aikaa, että kananmunat paistetaan. 

Kuumenna laakealla pannulla pari desiä oliiviöljyä (tosiaan tässä käytetään oliiviöljyä, mutta ehkä viisaampaa olisi käyttää vaikka rypsiöljyä). Kun öljy on kuumaa, laita perunasuikaleet pannulle öljyyn paistumaan, pidä huoli siitä, että suikaleita on vain yhdessä kerroksessa. Tämä on sellainen shallow frying-menetelmä, ei ihan täysmittainen uppopaisto. Minä tein perunoita sen verran, että ne mahtuivat kaikki paistumaan yhtä aikaa. Muutamien minuuttien kuluttua kääntele pihdeillä tai reikäkauhalla perunat ja kun ne alkavat näyttää kypsiltä, kokeile yhtä tikulla ja maista, onko kypsyys sopiva. Kun kypsyys on sopiva, nostele perunat lämpöä kestävälle lautaselle paperiarkin päälle valumaan. Nosta pian lautanen lievästi lämpimään uuniin ja jatka kananmunien kanssa. 

Kananmunat paistetaan samassa öljyssä kuin perunat. Riko kananmuna kerrallaan pieneen kuppiin ja laske siitä kuumaan öljyyn. Minun kolme kananmunaani mahtuivat yhtä aikaa paistumaan laakeaan pannuun. Kananmunat eivät tartu pannuun runsaan öljymäärän vuoksi, ne itse asiassa nousevat kuuman öljyn pinnalle kananmunan pohjan alkaessa kypsyä. Nostele lastalla kuumaa öljyä kananmunan päälle, etenkin keltuaisen päälle. Tarkoitus on paistaa kananmunan pohjapuoli rapeaksi, mutta keltuainen saa jäädä hieman valuvaksi. Nosta kananmunat lastalla lautaselle paperiarkin päälle. 

Ota perunat pois uunista ja jaa ne lautasille tai kaikki tarjoiluvadille, kierrä suolaa perunoiden päälle ja nosta siihen pinnalle kananmunat, joille ripsautat myös suolaa ja pippuria. Koristele tuoreella persiljalla. Nam eikä ollut nälkä ihan heti. 

La Vueltassa oli erikoinen vuorietappi, sillä sen alussa oli kymmeniä kilometrejä lähinnä alamäkeä, sitten tasaista ja lopussa kahden kilometrin nousu. Mutta ei se mitään. Voittajaksi ajoi juuri ja juuri ehtien Magnus Cort Nielsen ja punaiseen johtajan paitaan palasi Primoz Roglic. 

Äärestä laitaan – köyhän miehen perunat ja sisäfilepihvi

Välillä tulee vahingossa päiviä, jolloin saa aikaa vaikka mitä. Jo ennen yhdeksää oli keittiössä jäähtymässä uudella hapanjuurella leivottuja leipiä (niistä lisää myöhemmin) ja joltisellakin itsensäpakottamisella sain aloitettua viikottaisen joka x vuosittaisen jääkaapin suursiivouksen. Antti oli uskollinen kompostimestarini ja tyhjensi purkkeja kompostiin. Nyt taas jääkaapin takaseinä näkyy ja yritämme pitääkin sen näkösällä, emme tarvitse niin paljon ruokaa. Etenkään sellaista mitä emme syö. Ryhtiliike paikallaan. Taas.

Päivällinen koostui naudan sisäfilepihveistä (vain yksi pieni pihvi/sierainpari, inhoan tuota sanontaa, mutta tykkään silti käyttää joskus, omituista) ja espanjalaisesta lisäkeruoasta, köyhän miehen perunoista, patatas a lo pobre. Voi olla, ettei tämä ole autenttinen ohje, mutten anna sen häiritä. Otin neuvot täältä. Pienensin ohjetta kahdelle ja laitan määrät tähän sen mukaisesti. 

Köyhän miehen perunat

• 6 keskikokoista perunaa
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulin kynttä (tai enemmän, jos ei huomenna haittaa)
• 3 pientä suippopaprikaa (punainen, oranssi ja keltainen)
• rutosti oliiviöljyä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria

Kuori perunat ja leikkaa ne noin kolmen millin viipaleisiin, samoin sipuli ja paprikat. Valkosipulin kynnet voi laittaa kokonaisina tai viipaleina, ihan miten tykkäät. Kuumenna uunin kestävässä pannussa oliiviöljyä todella reippaasti, älä nyt pelästy, öljyä täytyy olla ainakin pari kolme senttiä pannun pohjalla. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pannulle perunat varovaisesti kuumaan öljyyn,  erottele niitä lastalla, etteivät tartu pannun pohjaan eivätkä toisiinsa. Noin viiden kuuden minuutin päästä lisää mukaan sipulit, paprikat ja laakerinlehdet. Anna kaikkien kypsyä kuumassa öljyssä, äläkä ajattele terveysasioita tai sen sellaisia. Tämä on kuin confit-hommat, rasvaa ei juurikaan jää annokseen. 

Noin kymmenen minuutin kuluttua perunaviipaleet alkavat olla kypsiä, kokeile sitä terävällä veitsellä. Kun perunat alkavat olla kypsät, sinulla on kaksi vaihtoehtoa (on sinulla enemmänkin, voit toki vaikka lähteä lenkille ja jättää päivällisen väliin). Voit joko kumota koko pannun sisällön metalliseen siivilään ja valuttaa öljyn alla olevaan astiaan tai voit nostella perunat ja muut hökeet reikäkauhalla kuumaa kestävälle lautaselle ja sitten kaataa öljyn pois. Joka tapauksessa on tarkoitus päästä nyt eroon lähes kaikesta öljystä. (sitä voi käyttää lähipäivinä vaikka espanjalaisten käristettujen kananmunien tekoon, tai muuhun, mikä ei pahastu valkosipulin aromista, tai sen voi imeyttää kompostiin) Kun öljy on valunut pois paistoksesta, kumoa perunat lautaselta tai siivilästä takaisin uunin kestävään pannuun tai jos et käyttänyt sellaista, uunivuokaan. Laita vuokaan uuniin ja paistele vielä noin 20-25 minuuttia kunnes perunoiden reunoihin alkaa tulla houkuttelevia kullankeltaisia reunoja. 

Sisäfilepihvit järkyttävän kuumassa grillissä

• 2 naudan sisäfilepihviä (noin 100 g/kpl)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• yrttistä maustevoita

Meillä oli pieni pala sisäfilettä, josta tuli kaksi pienehköä pihviä, ei ollut tarkoitus syödä itseään ähkyyn. Pihvit olivat noin 4-5 cm paksuja. Pyöritin ne oliiviöljyssä. Lisäke oli jo uunissa ja melkein valmis ja uunikin jo pois päältä. Meillä oli ensimmäisessä kokeilussa uusi grilli, jolla oli lupeissa pihvinpaisto todella nopeasti 800 asteessa. Kuulostaa brutaalilta ja kyllä meillä vähän oli jännitystä ilmassa tämän kokeilun kanssa. 

Lone Star-grilli oli yhdistetty kaasupulloon ja Antti laittoi sen tulille, täysille luonnollisesti, ei siinä paljon säätöjä olekaan. Noin kolmessa, neljässä minuutissa grilli oli melkoisen kuuma. Tämä siis tehtiin ulkona, tätä vekotinta ei pidä laittaa minkään helposti syttyvän päälle, eikä sisätiloihin, meillä se oli kaasugrillin työpöydällä ja kaasupullo hyvän matkan päässä turvassa. Emme oikeasti tiedä, kuinka kuumaksi tuo minihorna oikein kuumeni. 

Antti nosti öljytyt pihvit grillin paksulle grilliritilälle ja tökkäsi ne grilliin, ylimmälle tasolle. Munakelloon minuutti ja sitten vaan katsottiin kuinka pihvit paistuivat pikavauhtia. Minuutin kuluttua Antti käänsi pihvit ja toinen minuutti toiselle puolelle. Sitten Antti laski pihvit grillin pienelle irrotettavalle rasvapellille ja asetti sen noin puoliväliin uunia. Minä olisin halunnut, että ne ovat alempana ja kysyin, että missä ne pitäisi pitää. Emme kumpikaan tienneet! Uuden laitteen iloja. Antti pienensi hieman grillin lämpöä (ei käryäkään paljonko) ja pihvit olivat hornassa vielä noin kolme minuuttia. Mittasimme pihvien sisälämpöä pariin otteeseen ja kun se oli 55° C otimme ne samantien pois. Antti muisti laittaa kaasun pois ja sammuttaa laitteen, kun menimme sisälle ja teimme annokset.

Perunat olivat tällä välin saaneet nätit reunukset ja annostelimme ne lautasille ja vierelle pihvit, päälle suolaa ja pippuria ja pihveille maustevoinokare. Ai että, olemme me omasta mielestämme osanneet paistaa pihvin aikaisemminkin, mutta tämä oli kyllä aivan tolkuttoman hyvä pihvi! Juuri sopivan kypsä makuumme, murea ja erittäin hyvä paistopinta.

Espanjalainen perunalisäke, köyhän miehen perunat olivat todella hyvät myös. Vaikka niiden valmistamiseen käytettiinkin öljyä enemmän kuin ilmailulääkärille uskaltaisi kertoa (minun ei enää ikinä tarvitse häntä tavata) eivät ne olleet rasvaisia.  En tajua mikseivät. 

La Vueltassa alkoi viimeinen kisaviikko eilisen lepopäivän jälkeen. Kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo, 33,7 km mittainen, jonka lopussa oli kipakka nousu. Useimmat ajajat vaihtoivat maantiepyörään nousun alussa. Siinä nähtiin erilaisia esityksiä sen suhteen, miten sulavasti vaihto sujui. 

Minähän olen tunnetusti jo toivonut  Primoz Roglicin kohentavan asemiaan ja niin kävikin. Hän ajoi etapin voittoon ja otti taas punapaidan Richard Carapazilta, joka jäi nyt toiseksi ja on kokonaiskilpailussa 39 sekuntia Primozia perässä. Tällaista suuren tourin pitää ollakin. Koronatestit muuten tehtiin sunnuntain ja eilisen lepopäivän  aikana (yli 600 testiä koko kisakonklaaville) ja kaikki osoittautuivat negatiivisiksi. 

Fake bull balls

Pari vuotta sitten Merituuli yllytti minua syömään härän kiveksiä, kun minäkin menisin erääseen ravintolaan, mutta jänistin. Myöhemmin maistoin kiveksiä toisessa ravintolassa ja päätin, että nyt on kokeilut kokeiltu, ei tarvitse enää. Ei tietenkään olisi tarvinnut koskaan kertaakaan. Mutta yllytys, tiedättehän, onhan sitä vaikea vastustaa. En kuitenkaan ajatellut koskaan itse kokkaavani minkään olennon kiveksiä. 

Eikö kuitenkin ole sellainenkin sääntö, että ruoalla saa leikkiä, jos haluaa? Tänään minä tein ruokaa, jonka tarkoitus oli hämätä ja melkeinpä itsekin hämäännyin. Ruoka näytti aikalailla siltä, miltä esikuvansa, eikä suutuntumakaan ihan kauheasti poikennut. Luulen, etten tee koskaan enää tätä ruokaa. 

Fake bull balls

• 8 siskonmakkaraa
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 3 dl pankomuruja
• rypsiöljyä

lisäksi

• keitettyä sushiriisiä
• soijakastiketta
• majoneesia
• wasabia
• lehtipersiljaa

Keitä sushiriisiä valmiiksi odottamaan. Sekoita majoneesiin wasabia makusi mukaan, ainakin sen verran, että hieman suuta kihelmöi. 

Ota esille kolme laakeaa astiaa riviin pöydälle. Laita ensimmäiseen vehnäjauhot, toiseen kananmunat kevyesti vatkattuna ja kolmanteen pankomurut. Kuumenna syvässä pannussa öljyä. 

Purista siskonmakkaramassaa kuoristaan vehnäjauhoastiaan, 3-4 palleroa/makkara. Pyörittele palat vuorotellen jauhoissa, kananmunassa ja pankomuruissa. Paista paneroidut pallerot öljyssä. 

Tarjoile fake bull balls, eli paneroidut siskonmakkarapallerot riisin, soijan ja wasabimajoneesin kanssa. Ruoka ei tarvitse mitään erityisiä lisämausteita, ei ainakaan lisää suolaa, sillä siskonmakkaroissa on suolaa tarpeeksi. 

Kohta alkaa jännä jalkapallo-ottelu, Hobitti on jo vauhdissa Viasatilla! Ei puhettakaan, että menisin nukkumaan ennen yövuoroa. 

Laiskurin munakoisoviipaleet

Eilen minulla oli vapaapäivä ja tarkoitan sitä todella. En tehnyt yhtään mitään, ellei sohvan paikallaan pitämistä lasketa. Kyllä minä pyöräilyä katsoin, mutten saanut edes postausta kirjoitettua munakoisoviipaleista, joita olin säästellyt päivälle, jolloin en ehdin kokata. Tänään on sitten sellainen päivä, etten ehdi, joten käytän nuo mainiot munakoisoviipaleet yhdistettynä laiskuus- ja kiirepäivän postauksena. 

Ostin kauniin munakoison viime viikolla, täysin ulkonäkösyistä. Tykkään erityisesti tuollaisista raidakkaista munakoisoista. Ostin myös kotimaisia maisseja, en edes katsonut kilohintaa ennen kuin kotona. Olipa vähän tyyriitä. Ohjeen munakoisolle otin täältä, tämä blogi on ollut ohjepankkini vuosia, se on vain vaihtanut nimeä muutamaan kertaan enkä ole aina löytänyt sinne. 

Paistetut munakoisoviipaleet

• 1 pienehkö munakoiso
• suolaa
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä paistamiseen
• hunajaa
• pippuria

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja levitä ne tarjottimelle tai isoon siivilään. Ripota niille suolaa ja jätä itkemään noin tunniksi. Kun nyyhkytys on jo vaimentunut on aika alkaa paistaa munakoisoviipaleita, levitä ne ensin paperille ja taputtele pinta kuivaksi, samalla suolaa lähtee pois. Kuumenna pannulla noin 2 sentin korkeudelta oliiviöljyä, tekniikka on tällä kertaa ns shallow frying, ei aivan uppopaistaminen mutta öljyä on enemmän kuin tilkka. Kuumenna öljy keskilämmöllä.

Pyörittele kuivatut munakoisoviipaleet ensin vehnäjauhoissa ja sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa. Nostele noin 3-4 viipaletta (riippuu pannusi koosta) kerrallaan öljyyn paistumaan. Käännä viipaleet noin kolmen minuutin kuluttua. 

Nosta paistetut viipaleet talouspaperin päälle, jotta liika öljy valuu pois. Asettele viipaleet sitten vadille niin, etteivät ne ole pahasti toistensa päällä. Näin ne eivät tartu toisiinsa ja muutu mössöisiksi. Tärkeintä on tehdä tämä paistohomma juuri ennen kuin on tarkoitus alkaa syömään. 

Lopuksi lurittele viipaleille juoksevaa hunajaa ja kierrä hieman pippuria myllystä. Suolaa ei minusta tarvinnut lisätä, se itketyssuola kyllä riitti. Söimme näitä oikein hyviä munakoisoviipaleita samalla aterialla kuin lihapullia keltaisessa kastikkeessa. Hunaja sopi munakoison kaveriksi oikein hyvin, eivät viipaleet olleet rasvaisenoloisia ollenkaan. 

Grillasimme myös maissintähkät kummallekin. Ne olisivat kyllä kaivanneet avotulta kylkiinsä, kaasugrillin parilalla ne eivät saaneet arvoistaan kohtelua. Esikeitin maisseja parsakattilassa, sen vinkin luin Nannan postauksesta vuosien takaa. 

La Vueltan eilinen etappi oli taas kerran jännitävä ja tapahtumia täynnä. Ensimmäiset sata kilometriä koko porukka ajoi yhdessä ilman vakavampia hatka-aikeita, mutta sitten lopulta alkoi tapahtua. Pieni porukka pääsi irti ja koska hatkassa ei ollut kärkeä uhkaavia ajajia, heidän annettiin mennä. Pääjoukko piti pissataukoa ja ruokaili kohtuullisen rauhassa ja ero venähti yli viiteen minuuttiin hatkan ja pääjoukon välillä. 

Kuvituskuva

Lopussa karkujoukkokin hajosi ja yksinään kärkeen lähti yksi ikiaikaisista suosikeistani, Philip Gilbert. Hän riuhtaisi itsensä irti jyrkässä nousussa ja onnistui pitämään kärkipaikkansa. Oli hauska nähdä miten hän tuuletti kymmenennelle grand tour-voitolleen. Kaikenlaisia muita voittoja hänellä toki on paljon pitkällä ammattilaisurallaan, joka on alkanut jo vuonna 2003. Kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tullut muutoksia, sillä he pysyttelivät koko etapin tiukasti toistensa takapyörien tuntumassa. 

Minusta Nairo ei näytä enää ollenkaan siltä, että ajo maittaisi. Ei hän mikään hymypoika ole koskaan ollutkaan, voiton hetkelläkin hymyt ovat olleet piukassa. Nyt hän näyttää siltä, että ajetaan nyt kun on pakko. Luultavasti tuleva tallinvaihto jo vaikuttaa niin paljon, ettei hänellä ole joukkueen tukea eikä hän tunne olevansa osa Movistaria enää. Kyllähän ajajat vaihtavat talleja kaiken aikaa, ei se ole mikään kummallisuus, mutta se ei vaikuta kivalta, miten hänen paikkansa pitkäaikaisessa tallissa tuntuu muuttuneen aika tukalaksi. Vaikka mitä minä mistään ymmärrän. 

Pyykkihuolto toimii

Tänään en ehdi katsoa kisaa, mutta nytkin on kyseessä vuorietappi, jossa johtava Primoz Roglic odottaa kilpakumppaneilta sitä, että johtopaikkaa uhataan. Huomenna sitten on viimein taas kirimiesten vuoro loistaa ennen sunnuntaista monumentaalista vuorietappia, josta on muuten pitempi lähetyskin. Tänä vuonna La Vueltan lähetykset ovat olleet noin 2,5 tuntisia, kun Girosta ja etenkin Tourista oli järjestään 4-6 tuntisia lähetyksiä. Enimmäkseen Peter Selin on selostanut tämän vuoden kisaa yksinään, Kimmo Kananen taisi olla muutamassa lähetyksessä mukana. 

Oi niitä aikoja! Alberto Contardor jäähyväiskisassaan vuonna 2017.

Kahdeksannen kerran – CampaKeittiön Italia-haaste

Tänään Giro d'Italia käynnistyy, samalla alkaa CampaKeittiössä tuoksua basilika ja mozzarellan kulutukseen tulee selkeä piikki. Jo vuodesta 2011 olemme toukokuussa kokkailleet italialaista ruokaa, vaihtelevalla intensiteetillä ja niin aiomme tehdä tänäkin vuonna. Aloituskokkaukseksi valikoitui nopea välipala, paistettu mozzarellaleipä. Näin siksi, että olen yksin kotona enkä halua kokata mitään suurempaa itselleni. Kaapissa oli kuitenkin sopivasti pallo buffalomozzarellaa ja myös kaikista valkoisinta paahtoleipää. Tämä ohje tuli vastaan In The Rustic Kitchen-blogissa. Pienensin määriä, sillä tein välipalan vain itselleni. 

Paistettu mozzarellaleipä

• 2 viipaletta paahtoleipää
• puolikas pallo mozzarellaa
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 pieni kananmuna
• 0,5 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• kasviöljyä

Ota esille pannu, jolle mahtuu kaksi kolmionmuotoista leipää paistumaan yhtä aikaa. Kaada pannulle sen verran kasviöljyä (minulla oli rypäleensiemenöljyä), että pohja on hyvin peitossa ja öljyä on noin puoli senttiä. 

Laita lautaselle vehnäjauhot. Sekoita syvällä lautasella maito ja kananmuna, mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa leipäpaloista reunat pois ja viipaloi mozzarella. Asettele mozzarellaviipaleet toiselle leipäpaloista niin, ettei juustoa tule reunan ylitse. Aseta toinen leipäpala juuston päälle ja leikkaa kerrosleipä kulmittain kahdeksi kolmioksi. 

Kuumenna pannua ja sillä olevaa öljyä niin, että se alkaa melkein savuta. Nosta leipäkolmiot ensin vehnäjauholautaselle ja kääntele leipää niin, että siihen tarttuu kauttaaltaan ohut kerros jauhoja, myös leikkuupinnoille. Kasta sitten jauhotettu leipä kananmuna-maitoseokseen niin, että seosta tarttuu niin molemmille puolille kuin leikkuupinnoillekin. 

Nosta kolmiot pannulle kuumaan öljyyn paistumaan ja kun alapinta on kauniin ruskea, käännä kolmiot ja paista toistakin puolta. Nosta valmiit leivät hetkeksi lautaselle talouspaperin päälle, että ylijäämäöljy valuu pois. Syö leivät heti kuumina, varo polttamasta kieltäsi. 

Giro d'Italia alkoi historiallisesti ensimmäisen kerran Euroopan ulkopuolelta, Israelista. Kolme ensimmäistä etappia ajataan siellä ja sen jälkeen kisa siirtyy Italiaan, Sisilian saarelle maanantain lepopäivän jälkeen. Luonnollisesti tuo lepopäivä kuluu logistiikan parissa, kun kisarevohka siirretään Israelista Sisiliaan. 

Minä en ole vielä kovin hyvin perillä keitä kaikkia osallistuu tämän vuoden Giroon, mutta se kyllä alkaa selvitä kisan päästyä käyntiin. Tänä vuonna Giro ajetaan kahdeksanmiehisin joukkuein, mahtaakohan niin olla muidenkin suurten ympäriajojen kanssa, en muista. Tänään ajettu ensimmäinen etappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja sen selvitti nopeimmin aiemmilta vuosilta tuttu Team Sunwebin Tom Dumoulin ja niin ollen hän saa huomenna päälleen rosan paidan. Giron nettisivukin on taas muuttunut, enkä meinaa löytää sieltä tarvitsemiani tietoja, mutta siihenkin ehtii tottua.

Varaslähtö isänpäivään

Minun kuuden yövuoron työviikkoni päättyi tänään aamulla ja samoilla silmillä tässä sätkytellään. Voin kuvitella, että 3-4 tunnin kuluttua minua ei pidä hereillä villit hevosetkaan (mikä olisi kyllä kiinnostava ajatus). Olemme kotona vajaamiehityksellä, Alikersantti on viikonlopun kiinni, mutta Uunituore Aikuinen (jolle minun täytyy alkaa miettiä uutta bloginimeä) on kotosalla ja söimme kolmestaan päivällistä. Päätimme Uunituoreen kanssa jo puolivälissä viikkoa, että meidän mielestämme Kammenpyörittäjä haluaa syödä isänpäiväaterialla sushia, eikä hän pahasti pullikoinut vastaan, kun esitimme suunnitelmamme. Ei myöskään sitä seikkaa vastaan, että söisimme isänpäiväaterian jo tänään, sillä huomenna hän aloittaa oman yövuoroputkensa. Sushia ei voi tunnetusti syödä ilman pientä sakehuikkaa, eikä se sovi yhteen yövuoron kanssa. 

Halusin kokeilla jotain uutta japanilaisruokaa ja päädyin pankoleivitettyihin broilerifileisiin ja makean munakkaan tein uudella ohjeella, josta sain myös pari uutta tekniikkavinkkiä. Pankomurua löysin Citymarketin valikoimista, eikä minun tarvinut mennä aasialaiskauppaan, josta lähdin kerran mukanani garam masala-maustetta pyydettyäni masa harinaa, mitäs olen niin nössö. Muistelen kerran Nannan maininneen, että pankoa saa Seinäjoeltakin kaupasta, joten toiveikkaana katsastin meikämarketin hyllyjäkin ja iloisesti yllätyin. Vinkit paneroituun broileriin otin kivasta Just Putzing Around Kitchen-blogista. En tunne näitä japanilaisten ruokien nimiä, enkä googlailunkaan perusteella oikein tiedä, mitä katsu tarkoittaa, joten otan valistusta vastaan, mikäli se on tarpeen. 

Pankopaneroitu broilerikatsu kolmelle

• 1 pullea broilerin rintafile pitkittäin halkaistuna ja litteämmäksi paukuteltuna
• 0,5 dl vehnäjauhoa
• 1 kananmuna
• 1 dl pankomurua (jollei sitä löydy, meikäläinen korppujauho käy)
• suolaa ja pippuria
• maapähkinäöljyä paistamiseen

Kuumensin laakeassa kasarissa maapähkinäöljyä noin puolen sentin kerroksena. Pyöritin ohuita suolalla ja pippurilla maustettuja broilerviipaleita ensin vehnäjauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa, jotka ovat tavallisia korppujauhoja paljon karkeampia. Paistoin viipaleita maapähkinäöljyssä noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Nostin viipaleet talouspaperin päälle hieman odottamaan ja hetken kuluttua leikkasin ne ohuiksi suikaleiksi. Paneroinnista tuli erittäin hyvä ja rapea ja kastoimme suikaleita soijaan. Joku tujakka majoneesikin olisi sopinut tähän.

Makea munakas kolmelle

• 3 kananmunaa
• 4 rkl vettä
• 0,5 tl dashimurua
• 1 rkl sokeria
• 1 tl miriniä
• 1 tl soijakastiketta
• ripaus suolaa
• maapähkinäöljyä paistamiseen + puoli arkkia talouspaperia

Vinkit munakkaaseen otin täältä. Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita muut ainekset keskenään niin, että sokeri liukenee. Yhdistä kananmuna ja liemi ja sekoita tasaiseksi. Kasta tikkuaskin kokoiseksi taiteltu talouspaperipala maapähkinäöljyyn molemmilta puolilta. Kuumenna neliskanttista japanilaista munakaspannua, tai muuta pannua (ei se niin nokonuukaa) ja sutikoi pannua öljyisellä paperineliöllä. Kaada viidesosa munakasmassasta pannulle ja anna sen hyytyä, älä pidä pannua liian kuumalla. Puhko mahdolliset kuplat. Kun massa alkaa hyytyä, kääri se rullalle pannun toiselle reunalle ja kaada taas massaa pannulle, nosta rullaa sen verran, että raakaa massaa menee sen allekin. Kieritä valmis rulla pannun toiseen reunaan, kun massa on hyytynyt ja jatka näin niin kauan kuin massaa riittää. Minun pienellä japanilaispannullani sai viisi kerrosta. Pidin lämpöä mahdollisimman miedolla, että munakas pysyisi vaaleana ja mehukkaana. Olen aiemmin paistanut rullan aivan liian kuivaksi ja mauttomaksi. 

Kun koko massa on käytetty ja rulla on valmis, nosta se varovasti sushimatolle. Kääri rulla maton sisälle ja paina kevyesti, että saat maton kuvion painumaan munakkaan pintaan. Pidä munakasrullaa maton sisällä noin viisi minuuttia, että se saa napakan muodon. Kun rulla on jäähtynyt, leikkaa se viipaleiksi. 

Sushina meillä oli yksinkertaisia makirullia, joissa oli levän sisällä riisiä, lohta, pinaattia ja kurkkua. Samoin yritin tehdä nigirejä, joihin leikkasin taas kerran päin honkia lohen. En vaan käsitä, miten kala pitää leikata. Riisin puristin muotilla, sen myönnän auliisti. Kala oli kuitenkin helposti syötävää, vaikkei leikkuusuunta ollutkaan oikea.

Sitruksilla kutiteltua kanaa

Tänään meinasi iskeä laiskuus. Ajattelin, etten viitsi laittaa ruokaa, koska olemme kahdestaan kotona. Sitten mieleeni juolahti, että pian tämä voi olla pysyvä asiaintila, enkä voi lakata laittamasta ruokaa. Sitä paitsi huomasin, että minulla on nälkä, joten marssitin itseni keittiöön. Ajatuksena oli yhdistää joululta jääneitä mandariineja ja broileri, joka ei ollut joululta jäänyt, kunhan vain vaati jo tulla käytetyksi. 

Käytin norjalaisen myfoodpassion-blogin Metten ohjetta pohjana ja soveltelin sen mukaan, mitä minulla sattui olemaan varastoissani. Tuota blogia voin suositella muutenkin, se vaikutti hyvin raikkaalta ja mukavalta, en olekaan aikaisemmin vieraillut norjalaisissa blogeissa. Koska en vielä ole oppinut pienentämään ruokaohjeita, tein nytkin ruokaa neljälle. Ensin valmistelin broilerin paistamista vaille valmiiksi.

• 3-4 sentin syvyydeltä rypsiöljyä laakeaan kasariin
• 4 broilerin rintafilettä
• 2 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 kananmuna (käytin valkuaisia, kun niitä sattui olemaan)

Kuumensin öljyä laakeassa kasarissa. Laitoin kulhoon jauhot ja mausteet. Vatkasin valkuaisia haarukalla toisessa astiassa. Leikkelin broilerifileet suupalan kokoisiksi paloiksi, ripottelin vielä palojen päälle hieman suolaa ja pippuria. Kastoin  lihapalat ensin valkuaisessa ja sitten pyörittelin ne maustetuissa jauhoissa ja nostelin ne lautaselle odottamaan öljyn kuumenemista. Paistoin lihapalat muutamassa erässä kuumassa öljyssä, noin viisi minuuttia erää kohden. Tarkistin kypsyyden leikkaamalla suurimman palan halki. Nostelin kypsät lihapalat lautaselle talouspaperin päälle odottamaan. 

Kastikkeeseen käytin:

• 2 dl vettä
• puolen sitruunan mehu
• puolen limetin mehu
• kahden mandariinin mehu + yhden kuori raastettuna
• 3 rkl fariinisokeria
• pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 3 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta
• 1 rkl maissitärkkelystä
• 2 rkl vettä

Tarjoiluun ja viimeistelyyn:

• seesaminsiemeniä
• ruohosipulia
• keitettyä basmatiriisiä

Keräsin kaikki kastikeaineet maissitärkkelystä ja vesitilkkaa lukuunottamatta kattilaan ja keitin lientä muutaman minuutin. Sekoitin maissitärkkelyksen veteen ja kaadoin seoksen ohuena nauhana liemeen, joka sakeni ja muuttui kauniin kiiltävän ruskeaksi kastikkeeksi tuota pikaa. Nostelin rapeapintaiset kanapalat kastikkeeseen ja sekoitin. Lusikoin basmatiriisiä lautaselle ja sen päälle runsaasti kastiketta lihapaloineen. Ripottelin pinnalle seesaminsiemeniä ja ruohosipulia. Olipa maistuvaista! Ruokaa jäi niin paljon, että mikäli huomennakin olemme kaksitellen, syömme samaa ruokaa lämmitettynä. 

Joko nyt tulisi lunta?

Jos tykkäätte ruotsalaisesta huumorista, suosittelemme Grotesco-sarjaa! Areenassa on tällä erää kaksi jaksoa nähtävillä. 

Turskattitikut, pyromaaniperunat ja heittiöherneet

Minä en ole kova kiroilemaan, enää. Nuorena saatoin päräyttää roisimminkin, mutta lasten myötä suuta on pitänyt suitsia. Olen ottanut käyttöön joitakin manauksia, joilla voi ilmaista kiihtymystä, ärsyyntymistä tai äkillisen kivun vaatimaa mielipahan ilmaisua. Kapteeni Haddock on tietysti hyvä opas tässä asiassa, hänen vokabulaaristaan voi ammentaa monenlaisia sanoja. Turskatti tai sen serkku turskale ovat käteviä, niissä on kiroamiseen tarvittava r-kirjain ja muutenkin napakka rakenne. Niin myös Kammenpyörittäjän eilen ostamissa turskafileissä, joista tänään pääsin tekemään ruokaa. 

En ollut muistanut muutamaan päivään keittokirjahaastettani ollenkaan, mutta nyt vilkaisin kaikkien neljän kirjan turskaohjeet. Niitä ei juurikaan ollut tai sitten ohjeissa käytettiin suolattua turskaa. Rachel Allenin Rachel's Food for Living-kirjassa oli kuitenkin ohje, jota päätin soveltaa. Siellä oli oikeastaan kokonaisen ateria ohje samalla sivulla ja olin jopa merkinnyt sen kirjoja plärätessäni kokeiltavaksi. Tässä tuli siis kerralla tehdyksi kolme osaa haasteestani.

Kokonaisuuden nimi on Sesame Goujons of Fish with Mushy Peas and Oven Roast Chips. Rachel suositteli kalaksi kampelaa, mutta meillä oli siis turskaa. Aterian kolmen komponentin puuhastelu oli mukavasti kerrottu ohjeessa ja seuraavassa kerron, kuinka siinä kävi. Meitä oli tänään kolme henkilöä päivällisellä, mutta ruoka olisi hyvin riittänyt neljällekin.

Perunat:

• 8 keskikokoista perunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolahiutaleita 
• pippuria

Herneet:

• 3 dl pakastettuja raakoja herneitä
• 2 rkl voita
• loraus keitinvettä
• suolahiutaleita

Kalatikut:

• 6 pienehköä turskafilettä (700 g)
• 1 dl vehnäjauhoja
• 0,5 dl seesaminsiemeniä
• suolahiutaleita
• pippuria
• 3 dl maitoa
• 0,5 l rypsiöljyä

Ensimmäisenä kuorin perunat ja leikkasin ne pikkurillin paksuisiksi tikuiksi. Kiehautin vettä kattilassa ja kumosin perunatikut kiehuvaan veteen. Esikeitin tikkuja noin pari minuuttia ja kaadoin ne sitten lävikköön odottamaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. 

Leikkasin kalafileet tikuiksi, poistin fileiden keskeltä ruotoja sisältävän raidan, ettei syömävaiheessa olisi enää teräviä sattumia. Nostin kalapalat maitoon. Tämä jäi minulle vähän epäselväksi, miksi juuri maitoon, mutta tottelin. Sekoitin pienessä kulhossa vehnäjauhot, seesaminsiemenet, suolan ja pippurin leivikkeeksi.

Nostin perunat uuniin paistumaan ja kiehautin pakastimen viimeiset herneet juuri ja juuri kypsiksi. Minulla oli herneitä paljon vähemmän kuin Rachelin ohjeessa, joten hienonsin ne Bamixilla tehosekoittimen sijaan, sillä isommassa astiassa herneet olisivat luultavasti lentäneet kulhon seinämiin ja olisi ollut työlästä saada hernesosetta aikaan. Kaadoin kypsät herneet Bamixin pikkuiseen kuppiin ja lisäsin voin mukaan, surruuttelin herneet soseeksi, jossa oli vielä sattumia mukana, maustoin soseen suolalla.

Kuumensin padassa puoli litraa öljyä noin 180 asteeseen. Kaadoin kalapalat lävikköön  altaassa niin, että maito meni viemäriin. Ravistelin vähän kalapaloja, jotteivat ne olisi liian märkiä. Nostelin niitä muutamassa erässä leivitysseokseen ja pyörittelin niitä hyvin, jotta ne saivat joka puolelleen jauhoisen kuoren. Levitin leivitetyt kalatikut leikkuulaudalle ja nostelin niitä noin kymmenen kalatikun erissä kuumaan öljyyn paistumaan. Noin minuutin kuluttua käänsin tikut ja paistoin niitä toiseltakin puolelta sen verran, että pinta oli kauniin värinen, siinä ajassa kala oli läpikypsää. Nostin kypsät tikut talouspaperilla vuorattuun lämpöastiaan odottamaan peiteltynä koko satsin valmistumista.

Perunat olivat kypsiä ja kauniin värisiä noin 20 minuutissa ja ripottelin niille hieman suolaa ja pippuria. Kuumensin hernesoseen uudelleen ja asettelin kaikkia komponentteja lautaselle Rachelia matkien. Sitruunalohko ja turaus ketsuppia, niin jopa oli peribrittiläinen ateria valmis! Kaikkiaan koko aterian tekemisessä meni aikaa noin 45 minuuttia ja syömisessä 15. Öljy meni kyllä niin tummaksi ja siinä oli miljoona seesaminsiementä, joten en säästänyt öljyä enää toista käyttökertaa varten vaan Kammenpyörittäjä loppusijoitti sen kompostiin. Keittokirjahaasteen osat 7-9/48 tehty!

Soldaditos de Pavía

Tänään Vueltassa ajettiin Lleidasta Andorraan, kyseessä oli tirpakka mäkietappi. Loppu oli niin jännittävä ja ilmeisesti hihkuin melko innokkaasti, sillä jälkeläinen huomautti, että muista äiti hengittää! Olin jo todella toiveikas, että Alberto Contador voittaa etapin, mutta toisin kävin. Alejandro Valverde kukisti Contadorin juuri ennen maaliviivaa ja myös kisaa johtava Rodriguez ehti maaliin ennen suosikkiani. Chris Froome joutui hieman antamaan perään ja niin ollen Contador sai häntä kiinni kokonaiskilpailussa sekä ajamalla, että hyvityssekuntien avulla.

Meillä syödään usein kalaa, mutta olen vähän epävarma valkoisen kalan kokkaaja. Saan usein aikaan valjun makuista kalaa, kun koitan sekä varjella kalan hentoa makua, että varoa ylimaustamista. Tänään teimme ruokakaupassa pikapäätöksen kalatiskin ääressä, ostimme turskaa pitkästä aikaa. Muistelin, että olin nähnyt nettiselailuissani moniakin espanjalaisia turskaohjeita ja samantien päätin, että kyllä minä jotain sopivaa löydän. 

Kotiin päästyämme aloin selailla uudelleen ja huomasin pian, että Espanjassa käytetään paljon suolattua ja kuivattua turskaa, sillä useat ohjeet alkoivat sillä, että turskaa liotetaan ainakin yön yli ja vettä vaihdetaan suolaisuuden vähentämiseksi. Ajattelin, että voin kyllä käyttää tuoretta kalaa, eikö vaan? 

Löysin sitten ohjeen jo riisijälkiruoasta tutusta The Winter Guest-blogista. Se vaikutti siltä, että saattaisin saada aika miedosta kalasta maistuvaa. Lisäkkeeksi kalalle sopi mielestäni patatas bravas. Meille peruna maistuu monessa muodossa, eikä tämä pimentonilla maustettu lisäke tee poikkeusta.

Ostimme neljä noin 150 grammaista turskafilettä. Leikkasin jokaisen niistä vinottain 4-5 viipaleeseen, siistin samalla reunat roippeista. Puristin kulhoon isosta sitruunasta mehut viimeiseen tippaan ja lisäsin sinne 3 rkl oliiviöljyä, ripauksen suolaa (alkuperäisohjeessa suolaa ei laitettu, koska kala oli valmiiksi suolaista) ja pippuria sekä 1,5 tl pimentonia. Tähän marinadiin sekoittelin kalaviipaleet maustumaan noin tunniksi. 

Kun kala maustui, valmistin perunat. Esikeitin toistakymmentä keskikokoista siikliperunaa ja leikkasin kypsät perunat suupalan kokoisiin noppiin. Paistoin paloja oliiviöljyssä paksupohjaisella pannulla, kunnes ne olivat rapeita. Maustoin perunat suolalla, pippurilla ja runsaalla lusikallisella pimentonia. Nostin kypsät perunat pannullaan grillin kannen alle mietoon lämpöön. 

Kalan viimeistely tapahtui myös ulkona grillin sivupolttimella. Otin yhteen kulhoon muutaman ruokalusikallisen jauhoja, jotka maustoin suolalla ja pippurilla. Toiseen kulhoon vatkasin kevyesti kaksi kananmunaa. Kuumensin valurautapannulla runsaasti oliiviöljyä, sillä nyt ei ollut kyse uppopaistosta vaan ns. shallow frying-touhusta. Nostin muutaman kalapalan kerrallaan jauhokulhoon ja pyörittelin niitä haarukalla. Seuraavaksi nostin kalat kananmunakulhoon ja kastelin ne perusteellisesti. Kun öljy oli kuumaa, nostin neljä kuorrutettua kalapalaa kerrallaan pannulle paistumaan. Paistoin kalapaloja muutaman minuutin puoleltaan ja nostin ne sen jälkeen grillin kuvun alle talouspaperilla vuorattuun vuokaan pysymään lämpiminä ja valuttamaan liiat öljyt pois.

Söimme näitä espanjalaisia fish and chipsejä salaatin, remouladen ja kermaviilikastikkeen kanssa ja pidimme erityisesti kalan pehmestä, mutta napakasta rakenteesta ja mukavan savuisesta mausta. Patatas bravas meni ensimmäisenä loppuun, kuten aiemmillakin kerroilla, viimeistä murua myöten. En muuten kuorinut perunoita, vaan söimme ne kuorineen päivineen. Osasta perunoita kuori irtosi paistamisen aikana ja muodosti herkullista murua vuokaan.