Mulled PIMM'S

PIMM'S on mukava kesäjuoma, tykkään siitä paljon enemmän kuin viime vuosina suositusta Aperolista. Kesän PIMM'S-pullosta ei vain ollut enää tippaakaan jäljellä, joten täytyi mennä varastolle ja ottaa uusi pullo käyttöön, kun kohtasin netissä Mulled PIMM'S-ohjeen. En ole suurin glögien ystävä, mutta tämä kuuma juoma lumitöiden jälkeen maistui kyllä mukavalta. Siinä pitää vähän keittää ja paistaa (no ei sentään paistaa) ensin, mutta lopputulos on sen väärti. 

Mulled PIMM'S neljälle (joimme kaiken itse kahdelta istumalta)

• 70 g sokeria
• 80 ml vettä
• 750 ml sameaa omenamehua
• 1 kanelitanko
• 1 vaniljatanko
• 125 ml PIMM'Siä 
• 60 ml brandya (meillä edullista ruoanlaittokonjakkia)
• ohuita omenaviipaleita
• kanelitankoja annoslaseihin

Ensin keitetään pieni toffee, eli sokeri ja vesi laitetaan kattilaan ja kuumennetaan seosta sekoitellen sen aikaa, että sokeri liukenee veteen. Sitten nostetaan hieman lämpöä kattilan alla ja annetaan seoksen kiehua sen aikaa, että siitä muodostuu ruskea toffee, varotaan polttamasta sitä, ei sekoitella tässä vaiheessa. Tämä vie noin 5 minuuttia. 

Sitten seos jätetään jäähtymään viideksi minuutiksi, jonka jälkeen kaadetaan mukaan omenamehu varovasti, ettei se vain pärskähdä kattilasta. Mukaan lisätään kaneli- ja vaniljatangot. Nyt laitetaan taas tuli kattilan alle ja sekoitetaan nuolijalla joka kohdasta kattilan pohjasta, jolloin saadaan toffee sulamaan uudelleen ja sekoittumaan mehuun. Annetaan kiehua maltillisesti pari minuuttia, jonka jälkeen mukaan kaadetaan PIMM'S ja brandy/konjakki. Kuumennetaan vielä minuutin verran. 

Annostellaan kuumaa kestäviin laseihin ja laitetaan koristeeksi kanelitanko ja ohuita omenaviipaleita tikussa. Juodaan kieltä polttamatta. Olipa kiva talvinen juoma, mutta sokerin määrää voisi kyllä vähentää. Ohjeen otin täältä, se oli hieman sekava, esim aineluettelossa ei mainittu vettä ollenkaan, mutta teko-ohjeessa kyllä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään erilaisia juomakokeiluja.

Kylmänkälpäkkää hommaa – mustaherukkajäätelö

En ole tehnyt jäätelöä pitkään aikaan, viimeksi vuonna 2013, kun osallistuin siihen aikaan yleisiin blogaaneille järjestettyihin kilpailuihin. Se taisi olla toinen kilpailu, johon osallistuin ja menestys oli vaatimaton, en sijoittunut. Siinä ohjeessa käytettiin glukoosisiirappia ja assosioin sen jälkeen kyseisen tuotteen tappioon ja karmeaan häviöön, enkä ole sitä sen koommin käyttänyt. Vaikuttaa siltä, että otin asian raskaasti, sillä Kitchen Aidin jäätelökulho on ollut turha panttina kohta kahdeksan vuotta. Blogiarkistoa selatessani hakusanalla kilpailu näyn osallistuneen vielä seuraavana vuonna kilpailuun, mutta menestys jäi tuolloinkin tulematta ja siihen se osallistuminen taisikin jäädä, en kyllä tainnut enää saada kutsujakaan. 

Nyt kuitenkin teimme jäätelöä ihan kilpailuvapaasti, lähinnä piti kilpailla itsensä kanssa, että muistimme miten jäätelökulhoon liittyvät vatkaimen osat sai paikalleen. Piti nöyrtyä ja lukea manuaalia, vaikka se on pahinta mitä tiedän juurihoidon jälkeen. Eli taas tuli tappio. Jäätelöohjeen otin tuosta samaisesta valmistajan manuaalista, se kun sattui olemaan saatavilla. Tuli nimittäin esille yhdessä viime päivien siivouskohteista, siellä oli tukuittain jo ammoin hajonneitten, kadonneitten, myytyjen tai kierrätettyjen laitteiden takuukuitteja ja ohjekirjoja. Ohjeen seuraaminen oli yhtä hankalaa kuin edelliselläkin kerralla, sillä se oli surkeasti käännetty ja muutenkin omituinen, mutta seurasin silti ja tein omaehtoisia muutoksia, kun kohdalle osui järjetön lause. Ei siis käynyt mielessä etsiä joku järkevä ohje, ei toki. 

Mustaherukkajäätelö

• 4 kananmunan keltuaista
• 115 g sokeria
• 6 dl kermaa
• ripaus suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 1 dl mustaherukkahilloa
• 0,5 dl mustaherukkalikööriä

Jäätelökulho oli ulkona kylmenemässä yön ylitse, sattuivat sopivasti ne talven kylmimmät yöt tälle viikolle. 

Erotin keltuaiset valkuaisista ja mittasin sokerin kulhoon. Vatkasin keltuaiset ja sokerin keskenään, en saanut selkoa ohjeesta pitikö ne vatkata hyvin vai kevyesti vai hyvin kevyesti, joten vatkasin sopivasti. Laitoin paksupohjaiseen kattilaan kerman ja vaniljan ja kuumensin seoksen lähelle kiehumispistettä. 

Lusikoin silmämääräisen sopivasti Põltsamaan hyvää mustaherukkahilloa kuppiin ja melkein kyynelöin Viron kaipuussani. Ryhdistäydin ja kaadoin kuppiin hyvän lorauksen Crème de Cassis-likööriä ja sekoitin sen hilloon. Oi mikä tuoksu, eikä maistunutkaan pahalta. 

Sekoitin pari kauhallista kuumaa kermaa keltuaisvaahtoon ja vispilöin ja sitten kaadoin loputkin kermat mukaan. Ei siis liikaa kerralla, ettei keltuainen kokkeloidu. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan, lisäsin ripauksen suolaa ja kuumensin seosta kunnes se sakeutui, varoin taas keittämästä. 

Kun jäätelötaikina tai -kastike, miksi sitä pitäisi sanoa, oli sakeutunut löysän vaniljakastikkeen paksuiseksi, sitähän se periaatteessa olikin, kaadoin sen tiiviisti suljettavaan rasiaan ja laitoin peiteltynä ulos jäähtymään. Tässäkin kohtaa manuaalin ohje oli huono, siinä sanottiin että jäätelökastiketta piti jäädyttää vähintään kahdeksan tuntia. No eikä pitänyt, vaan jäähdyttää, minkä Antti olikin lyijykynällä kirjoittanut ohjeeseen arvatenkin vuonna 2013. 

Koska oli kylmä päivä, ei jäähdyttämisessä mennyt niin kauan, vaan noin neljän viiden tunnin päästä kastike oli kylmää, muttei vielä jäässä, eikä edes kohmeessa ja jatkoin ankaraa aherrusta jäätelön ihmeellisessä maailmassa. Nytkin piti siis lukea manuaalia, sillä en silhoonkaan muistanut  miten vatkaimen osat laitetaan paikalle. 

Kun osat olivat paikallaan ja kylmänkälpäkkä jäätelökulho yleiskoneessa, laitoin vatkaimen pyörimään hitaimmalla asetuksessa. Kulhon sisä- ja ulkoseinämien välissä oleva mikälie kylmyysneste oli jähmettynyttä (ei hölskynyt) ja jos jäätelökastikkeen kaataisi kulhoon vatkaimia pyörittämättä, kastike jymähtäisi seinämiin eikä vatkaamisesta tulisi mitään. Siis tärkeää on laittaa ns. kone käyntiin ensin ja sitten kaataa kastike kulhoon. Tämän manuaali kertoi ihan järjellisesti. 

Ja sitten vain katsomaan, kuinka kastike siellä vatkautui. Olin puolittanut manuaalin ohjeen ainemäärät ja näytti, että jäätelöä tulisi aika vähän, mutta ei mitään hätää. Noin 15 minuutissa rauhallisella vatkaamisella massa ainakin kaksinkertaistui ja siitä alkoi tulla kuohkeaa pehmisjäätelön paksuista massaa. Mietin otsa rypyssä, että sekoittaisinko liköörillä terästetyn hillon vasta jäädystyrasiassa massaan, vai jo kulhossa ja päädyin jälkimmäiseen. Kaadoin hillon mukaan ja se sekoittui pikkuhiljaa jäätelöön. Muistin, että laitteen piti itse ilmoittaa, milloin vatkaaminen tulisi lopettaa. Se tapahtuisi niin, että vatkaimen kaksi osaa alkaisivat naksua liitoksestaan, kun jäätelömassa olisi sopivan paksua. Tällä varmistuu se, ettei kukaan pöhkö vatkaa jäätelöä maailman tappiin ja riko laitetta, kun massasta tulee liian kylmää ja paksua. 

Nyt en kuitenkaan jaksanut odottaa ihan niin kauan ja varmaan puolitettu määräkin vaikutti siihen, ettei naksumista tullut, vaan jäätelö oli valmista ilman tätä varotoimenpiteen tapahtumistakin noin 20 minuutissa. Kaavin pehmispaksuisen, tasaisen massan muovirasiaan ja tasoittelin pinnan. Antti sijoitti rasian pakastimeen ja sitten antaumuksella maistelimme vatkaimista ja kulhosta rippeitä. Jäätelöä tuli muuten noin litran verran tästä ainesmäärästä. 

Kulhon seinämien välinen kylmäneste oli sulanut osaksi, joten nyt kulhoa kallistelemalla neste hölskyi, ei siis varmaan olisi voinut kovin paljon pitempään vatkatakaan. Kulhoa ei saa laittaa astianpesukoneeseen, olisin kyllä älynnyt sen itsekin. Pesin kulhon altaassa, kuivasin ja laitoimme sen varaston hyllylle. 

Eilen viimein söimme mustaherukkajäätelöä, siitä sai oikein hyvin otettua pallon jäätelökauhalla ja rakenne oli mitä mainioin ja se maku! Suunnitelmissa olisi kokeilla sorbettiakin, joten palataan asiaan sitten vuonna 2029. 

Sangriassa haudutetut päärynät

La Vueltan eilisen etapin voittajaksi vaihtuikin Pascal Ackermann, sillä Sam Bennettin katsottiin käyttäneen vääriä keinoja viimeisellä kilometrillä ja tönineen toista ajajaa olkapäällään sen verran rumasti, että siirtäminen sen ensimmäisenä maaliin tulleen porukan viimeiseksi. Eli ei kannata olla tuhma. 

Tänään sitten oli vuorossa jo kymmenes etappi, mäkinen reitti aurinkoisena päivänä. Lopussa oli taas niin jännää, kun Primoz Roglic otti ja voitti etapin! Synttärivoitto vain päivän myöhässä. Richard Carapazin kokonaiskilpailun johto suli kolmeen sekuntiin ja toisena on päivän etappivoittaja. Huomisen ja sunnuntain etapit ennen maanantain lepopäivää ovat kummatkin rankkoja vuorietappeja. 

Meillä oli jälkiruokana tänään sangriassa haudutettuja päärynöitä. Sangria oli Lidlin mietoa valmistetta ja maistui ihan mukavalta. Vinkkiä jälkkäriin otin täältä. Postauksen kakun jätin leipomatta, sillä emme ole viime aikoina oikein saaneet pieniäkään kakkuja syötyä. 

Sangriassa haudutetut päärynät

• 2 päärynää 
• 0,5 l mietoa punaista sangriaa
• 3 rkl sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin seosta)
• 1 pieni vaniljatanko halkaistuna
• 1 pieni kanelitanko
• 4-5 viipaletta kuivattua appelsiinia ja sitruunaa

Mittasin kattilaan sangrian ja sokerin, lisäsin mukaan vanilja- ja kanelitangot sekä muutamaan sitrusviipaleen. Kuumensi seosta niin, että se alkoi maltillisesti poreilla. Sitä odotellessa kuorin päärynät ja leikkasin ne neljään lohkoon, poistin kannat ja siemenkodat. Nostin palat kattilaan hautumaan, ensin 10 minuuttia niin, että liemi poreili miedosti ja sitten kannen alla ilman liekkiä kattilan alla noin 30 minuuttia. Päärynät olivat melko kypsiä jo valmiiksi, joten tämä aika riitti hyvin. 

Nostin hautuneet ja punaisiksi muuttuneet lohkot lautaselle odottamaan. Söimme ne jäätelön ja sulatetun suklaan kanssa. Puolet päärynäpaloista jäi huomiselle. 

Italialainen luumukakku Kuolleitten lehtien ajon päivänä

Ammattipyöräilyn kausi alkaa olla lopuillaan. Yksi vuoden suurklassikoista ajettiin tänään, Lombardian ajo, jota kutsutaan myös Kuolleitten lehtien ajoksi. Minulla oli mukavan sattuvasti vapaata ja halusin tehdä jotain italialaista lautasillemme. Pääruokana oli lohta, mutten löytänyt mitään kivaa italialaista ohjetta lohelle, sellaista mitä en olisi jo kokeillut. 

Tein sen sijaan Hanna G:n pintapaistettua lohta wasabimajoneesin, paahdettujen seesaminsiementen, siianmädin ja sushiriisin kanssa. Tosin lohen leikkaaminen ei mennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Yritän vakuutella itseäni, että se johtui siitä, ettei lohipala ollut niin optimaalinen osa filettä, mutta toisaalta saatan kyllä myöntää senkin, etten vaan osannut niin hyvin nyt.

Jälkiruokakakun ohjeen otin Little Big H-blogista, johon en ollut koskaan aikaisemmin osunut, mutta tämä ohje oli aivan timanttia! Kokeilkaa, jos haluatte just passelin kostean, mutta kypsän kakun täynnä luumujen makua.

Italialainen luumukakku + hieman konjakkia

• 4 suurta tummakuorista luumua
• 3 kananmunaa
• 150 g sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
• 250 g vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 150 g sulatettua voita + hieman vuoan voiteluun 
• 1,25 dl maitoa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Itse asiassa laitoin pohjalle leivinpaperia ja voitelu-jauhotin vain reunat. Leikkasin luumut lohkoihin, noin 8-10 lohkoon/luumu.

Vatkasin kananmunat, sokerin ja vaniljatahnan vaaleaksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, konjakin, sulatetun voin ja maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi, välttäen liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkistysi. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja sommittelin luumulohkot taikinan pinnalle. Paistoin kakkua 50 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä cocktail-tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku kypsä. Annoin kerrankin kakun jäähtyä ainakin viisi minuuttia, ennen kuin aloin sörkkiä sitä. Irrotin vuoan reunuksen ja siirsin kakun papereineen päivineen lautaselle. 

Tein kakulle kaveriksi vaniljakastiketta, sillä taloudessa ei ollut yhtään jäätelöä, joka myös olisi sopinut hyvin luumukakulle. Oikaisin hieman ohjeen kanssa, mutta hyvin se meni. Ohjeella tuli noin 3,5 dl kastiketta.

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. Oikein maukasta, niin kakku kuin kastikekin.

Kuolleitten lehtien ajon voitti muuten Bauke Mollema ja toiseksi tuli Alejandro Valverde. Tähän oli kiva päättää ammattipyöräilyn kauden seuraaminen ja jäädä miettimään sitä, miten jatkan ja jatkanko tätä aihepiiriä CampaSimpukassa. 

Vaniljalohta ja valkoisia papuja

Tänään alkaa CampaSimpukan yhdeksäs ranskalaisen ruoan haaste. Päivällisen viimeistelin vasta Tour de Francen ensimmäisen etapin maaliintulon jälkeen. Tämä ruoka on ranskalainen, koska sanon niin. Jouduinhan käyttämään kääntäjää, jotta ymmärsin ranskalaisesta blogista löytämäni ohjeen. Itse asiassa ymmärsin melkein kokonaan aineluettelon, joten voinee sanoa, että ranska on nyt hallussa! Ainakin pikkuisen. Kukkakaalia minulla ei ollut saatavilla, joten lohen lisäkkeeksi tein valkoisista pavuista pienen paistoksen. 

Vaniljalohi

Lohi

• 2 annospalaa nahatonta, ruodonta lohta (noin 125 g/pala)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl vaniljatahnaa
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• valkosipulin vartta silppuna
• limen mehua

Papulisäke

• 1 tölkki säilöttyjä valkoisia papuja
• oliiviöljyä
• 1 kesäsipuli varsineen
• 4 kirsikkatomaattia
• pätkä kurkkua
• suolaa ja pippuria
• tilliä 
• valkosipulin vartta silppuna
• limen mehua

Leikkaa lohi annospaloiksi ja poista nahka, varmista ettei palaan jää ruotoja ja siisti reunoilta rasvat pois. Sekoita vaniljatahna oliiviöljyyn ja sivele lohipalat joka puolelta vaniljaöljyllä. Ripota paloille suolaa ja pippuria. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Avaa papupurkki ja huuhdo pavut viileällä vedellä, jätä ne siivilään valumaan. Leikkaa sipuli silpuksi, tomaatit lohkoihin ja kurkku pieniksi kuutioiksi. 

Laita lohipalat vuokaan ja uuniin paistumaan. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja lisää sille sipulisilppu. Kuullota sipulia hetkinen ja lisää mukaan tomaatit. Hetken päästä kippaa kyytiin vielä valutetut pavut. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla (tai sitruunamehulla, minulla oli sitruunat finito). Lopuksi lisää mukaan kurkkukuutiot ja pinnalle vielä tilliä ja silputtua valkosipulin vartta.

Kala paistuu nopeasti, noin 10 minuutissa, sisälämpö on hyvä noin 50-55 asteessa. Paista enemmän, jos pidät kypsemmästä. Lusikoi papulisäkettä lautaselle ja nosta lohipala päälle. Lirauta vielä vähän limen mehua pinnalle ja koristele tillillä, jos sitä vielä löytyy ja valkosipulinvarsisilpulla. Vanilja olisi saanut maistua enemmän, joten olisi pitänyt laittaa ainakin 1,5 tl ellei 2 tl vaniljatahnaa oliiviöljyyn. Antti viimeisteli lohipalojen pinnat tohottimella, mikä teki pinnan nätimmäksi, arvostan. 

Tour de Francen ensimmäinen etappi alkoi Brysselistä ja sinne se päättyikin. Kyseessä oli kunnolla nousuja sisältävä, mutta lopultaan melko tasainen etappi. Olin jo vähän innoissani, että nyt Peter Sagan voittaisi, mutta toiseksi hän jäi. Hänen edelleen ehti muutaman sentin turvin Mike Teunissen. Hän saa tietysti huomenna pukea päälleen johtajan keltaisen paidan. Tosin hänen joukkueensa paita olisi muutenkin melko keltainen, hän ajaa Team Jumbo/Vismassa. 

Tänä vuonna kisassa on minulle riittävästi suosikkeja. Peter Sagan ja Andre Greipel ovat kirisuosikkejani ja siedän myös Elia Viviania. Nairo Quintana ja Simon Yates kelpaisivat minulle kokonaiskilpailun voittajiksi. Ikävä kyllä Chris Froome (ihmeiden aika ei ole ohitse, että häntä kaipaan) ja Tom Dumoulin eivät ole mukana. Froome on pahasti loukkantuneena ja Dumoulin vähemmän. Tästä tämä taas lähti käyntiin ja tiedossa on välillä päiviä, jolloin minulla on hyvin aikaa kokkailla ranskalaista ruokaa, mutta jokunen pitkä työpäivä estää kotikokkailun tehokkaasti. 

Natillas – espanjalainen vaniljavanukas

Viime sunnuntaina söimme jälkiruoaksi vanukasta, jota usein sain caminon aikana. Etenkin kuvissa näkynyt mariekeksi (keksipakettimme on jostain reissusta peräisin, kekseissä lukee MARIA) houkutti tämän helpon jälkkärin pariin. Siitä tuli kotoisa ja leppoisa mielikuva, ei mikään fine dining-jälkiruoka. Otin ohjeen tästä samasta blogista, josta tein jotain muutakin tänä vuonna. Pienensin ohjeen puoleen ja siltikin siitä tuli kolme annosta. Konvertoin määrät vähän vapaahkosti. 

Natillas – vaniljavanukas kolmelle

• 2,5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 0,75  dl sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 suikaletta sitruunankuorta
• kanelitanko
• jauhettua kanelia
• mariekeksi/annos

Kaada maito paksupohjaiseen kattilaan ja lisää sinne puolet sokerista, vanilja, sitruunankuori ja kanelitanko. Kuumenna seos lähelle kiehumispistettä, laita kansi päälle, kattila pois kuumalta levyltä ja jätä uuttumaan. 

Kun maito maustuu kattilassa, riko kananmunat kulhoon ja lisää sinne loput sokerit. Vatkaa kunnes seos on vaaleankeltaista ja tasaista. Ota kattilasta kauhallinen uuttunutta maitoseosta ja kaada se ohuena nauhana muna-sokerivaahtoon, vatkaa samalla. Tällä tavoin kananmuna ei muutu kokkeliksi, vaan sen lämpötila lähenee maitoseoksen lämpötilaan. 

Ongi kattilasta pois kanelitanko ja sitruunankuoriviipaleet. Kaada muna-sokeriseos sitten puolestaan kattilaan ohuena nauhana ja vatkaa samalla. Kun kaikki on kattilassa, laita sen alle mieto lämpö ja koko ajan vatkaten kuumenna seosta, että se sakenee. Varo kiehumista. Kuumeneminen ja sakeneminen vie 3-4 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja vispilöi vielä minuutti. 

Kaada annoskuppeihin ja kun vanukas on jäähtynyt lähelle huoneenlämpöä, ripota sen pinnalle hieman kanelia ja aseta päälle mariekeksi. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin ainakin kahdeksi tunniksi. Vanukas oli hyytynyt aika kivasti ja keksi pehmentynyt niin, että se murtui kakkupohjamaiseksi muhjuksi oikein hauskasti. Vanukas oli vähän vellimäinen pohjalta, mutta ei se mitään. Sokerin määrää voisi hieman vähentää, ehkä 0,5 desiin.

La Vueltan seitsemästoista etappi tapahtuu silloin, kun minä olen töissä. Kyseessä on mäkinen 157 km mittainen etappi ja saan iltasella kuulla ja nähdä mitä siinä tapahtuu. Ehkä Nairo viimeinkin pistää vauhtia ajoonsa, ehkä ei. Mutta minulle kelpaa hyvin Simon Yatesin johtokin, niin harmittelin keväällä sitä, miten hän menetti pelin Girossa Chris Froomelle ja monelle muullekin tietysti.

Epäonnistumisen nielemiseen menee todistettavasti kolme vuotta – flan

Nyt on tullut todistetuksi, että pettymys ja nolostus haihtuu kolmessa vuodessa. Elokuussa 2015 yritin tehdä tätä Espanjassa hyvin tavallista jälkiruokaa, mutta se päättyi munakokkelimaisen sörsselin joutumiseen kompostiin ja suureen nolostukseen. Tein silloin korvaavaksi syötäväksi erittäin matalan kynnyksen tapaksia ja päätin, etten ihan äkkiä kokeile flania. 

Nyt uskalsin taas kokeilla. Otin ohjeen täältä. Flan eroaa muista maitopohjaisista vanukkaista siinä, että siihen tulee karamellikastike astian pohjalle ja tarkoitus on kumotessa saada kastike leviämään tasaisesti vanukkaan päälle. Joissakin lukemissani ohjeissa flan syötiin astiasta suoraan ja se näytti aivan crème brûléelta, joten sellaista ohjetta en nyt kelpuuttanut. Halusin nimenomaan onnistua kumoamisessa, joka pannacottankin kanssa on joskus ongelmallista. 

Tämä ohje oli melkoisen suuri, olisin voinut kaataa annosvuokani täydemmiksikin, nyt annokset jäivät  melko pieniksi, mikä toisaalta oli ehkä ihan hyvä. Ei makeaa mahan täydeltä, vai mikä se kansanviisaus onkaan ihmisten luontaisten mielitekojen hillitsemiseen luterilaisessa hengessä? Kirjaan määrät kuten ohjeessa, mutta korostan, että joko tästä olisi voinut tehdä kahdeksan tai kymmenenkin pienehköä annosta tai sitten kuusi suurempaa. 

Flan niin ettei tarvitse enää nolostella

• 300 g sokeria (200 g karamellikastikkeeseen ja 100 g vanukkaaseen)
• 3 viipaletta kuivattua appelsiinia (oma lisäykseni)
• 4 kananmunaa
• 5 dl maitoa
• 2 tl vaniljatahnaa

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 
2. Ota esille sen kokoinen uunivuoka, johon hyvin mahtuvat käyttämäsi annosvuoat. Laske vuokaan niin kuumaa vettä, kuin hanasta tulee. Vettä tulee olla noin puoliväliin annosvuokien reunoja. 
3. Laita paksupohjainen kattila kuumenemaan ja kaada siihen 200 g sokeria. Minun lisäykseni olivat kolme kuivattua appelsiiniviipaletta tuomaan sitruksista vivahdetta kastikkeeseen.
4. Seuraa sokerin sulamista haukkana, sekoittele hieman, mutta varo roiskeita. Sula sokeri on tosi kuumaa. Sokeri sulaa noin 10 minuutissa ja alkaa pian muuttua ruskeaksi, varo polttamasta sitä. Kun sokeri palaa, ruskeaan liemeen ilmestyy mustia pilkkuja ja se alkaa haista kärähtäneeltä. Kastikkeen on tarkoitus olla vaaleanruskeaa. 
5. Sammuta virta kattilan alta ja nosta kattila lähelle uunivuokaa, jossa annosvuoat ovat valmiina kuumassa vedessä. (tämän tarkoitus on se, että vuoat ovat lämpimiä ja sokeri pysyy nestemäisessä muodossa, mutta jos sokeri jähmettyy vuokiin, ei se haittaa, se kyllä liemiintyy uudelleen uunissa)
6. Lusikoi kuumaa karamellikastiketta annosvuokiin sen verran, että pohja peittyy, ei paljon enempää. Noin 2 rkl/vuoka. Jos kastike alkaa jähmettyä lusikointivaiheella, käytä kattilaa kuumalla levyllä hetkinen. Varo sokeririhmoja, joita helposti syntyy lusikoidessa, kun kastike pyrkii jähmettymään. Minä laitoin ehkä vähän liikaa annosvuokiin, kastiketta oli lopputuloksessa pikkuinen järvi, lampi nyt ainakin. Jätä vuoat odottamaan.
7. Riko kananmunat kulhoon ja lisää sinne loput sokerit (100 g) ja vaniljatahna. Voit käyttää myös vaniljasokeria, mutta tässä on kiva, jos vaniljan mustat pilkut erottuvat lopputuloksesta. Jos käytät vaniljatankoa, raaputa tahmea sisus irti ja lisää se kulhoon. 
8. Vatkaa sokeria ja kananmunia muutama minuutti.
9. Lisää kulhoon maito ja vispilöi seos tasaiseksi ja kaada se sitten tiheän siivilän läpi kannuun, jolloin ilmakulpat poistuvat ja saat aikaan sileän vanukasliemen.
10. Kaada vanukaslientä annoskuppeihin, tämä massa ei kohoa eikä pursu, voit täyttää kupit melko täyteen, jolloin saat korkeammat vanukkaat. Minä täytin kupit vähän yli puolenvälin ja flaneista tuli melko matalat. Karamellikastike hieman sekoittuu vanukkaaseen kaadettaessa, mutta se ei haittaa mitään.
11. Peitä jokainen pikkuvuoka omalla foliopalallaan tiiviisti.
12. Nosta uunivuoka vesineen, vuokineen päivineen varovasti uuniin ritilälle hieman keskiosan alapuolelle.
13. Paista vanukkaita vesihauteessa (bain marie) noin 50-60 minuuttia. Mitä korkeampi vanukas on tulossa, sen pidempään sen hyytyminen vie. Kurkista yhteen vuokaan siinä 50 minuutin kieppeillä ja jos vanukas on vielä liemimäistä, jatka paistamista. Tarkista taas muutaman minuutin päästä. Kun vanukas on juuri hyytynyt, mutta vielä tutisevaa, se on valmista. Nosta uunivuoka varovasti pois uunista, varo ettet loiskuta kuumaa vettä päällesi. 
14. Nosta annosvuoat pihdeillä pois uunivuoasta (en osaa päättää kirjoittaisinko vuoasta vai vuokasta, kummin te tekisitte?) ja poista foliot. 
15. Anna vuokien jäähtyä ensin huoneenlämpöön ja peitä ne sitten kukin omalla palalla keittiökelmua. Laita annokset jääkaappiin hyytymään loppuun  ainakin neljäksi tunniksi, mielellään yön yli.
16. Kun on aika syödä jälkiruokaa, ota kelmut pois kuppien päältä ja esille hieman annoskuppeja suuremmat lautaset. Pyöräytä terävällä veitsellä vanukkaan ja kupin reunan välistä niin, että vanukas irtoaa kupista. Laitan kupin päälle lautanen ja kiepauta systeemi toisinpäin. Nosta annoskuppi pois ja vanukas valahtaa lautaselle ja karamellikastike siihen päälle. 
17. Annoskuppeihin jää hieman kiinteää tummaa sokeria, sen saa helpoiten pois laskemalla kuppeihin kuumaa vettä, se liottaa sokerin pois kymmenessä minuutissa. 

Tein siis kuusi annosta ja söimme niistä kokeiluannokset lauantaina, halusin olla varma, että perhepäivällisellä tarjolla on kunnollista jälkiruokaa. Olin tosi iloinen, että flan onnistui. En oikeastaan ymmärrä kuinka sain ensikokeilulla pilattua flanin niin täydellisesti. Tämähän on ihan helppo juttu. Muistan kyllä, että tein silloin yhden ison annoksen ja tein sen espanjalaiseen pyöreäpohjaiseen saviastiaan. Ehkä se ei toimi tähän  jälkiruokaan ja muutenkin suuri annos on vaikeampi saada hyytymään tarpeeksi verrattuna pikkukuppeihin tehtyihin. Nyt tämän onnistumiseen jälkeen voin suositella flania, jos tarvitsee hyvissä ajoin etukäteen tehtävää jälkiruokaa. 

Eilen La Vueltassa vedettiin lonkkaa, mutta tänään taas ketju pyöri. Ehdin katsomaan lähetystä, kun matkaa maaliin oli noin 40 km. Tämä kymmenes etappi oli tasamaalla ja sen pituus oli 177 km. Etapille lähdettäessä punapaidassa ajoi Simon Yates vain yhden sekunnin johtoasemassa, toisena oli Alejandro Valverde ja kolmantena 14 sekuntia perässä Nairo Quintana. Tämä asetelma kelpasi minulle oikein hyvin. Etapin voittoon ajoi Elia Viviani ja kilpailua johtaa edelleen Simon Yates ja toisena jatkaa Alejando Valverde. Huomenna on vuorossa mäkinen 207 kilometrin etappi. 

French toast ja raparperi-mansikkakompotti

Meillä on vuosittain erittäin kohtuullinen raparperisato, tänä vuonna se käsitti neljä vartta. Tulen toimeen sellaisen määrän kanssa oikein hyvin. Käytin puolet sadosta pieneen kompottiin, jonka tein aamiaiselle köyhän ritarin kanssa syötäväksi.

Raperperi-mansikkakompotti

• 2 raparperin vartta kuorittuna ja ohuiksi paloiksi leikattuna
• noin 20 mansikkaa halkaistuna
• 4 rkl sokeria
• pätkä vaniljatankoa
• pieni pätkä timjamia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl vettä

Laitoin kaikki ainekset pieneen kattilaan ja keittelin seosta hiljalleen sen aikaa, että siitä muodostui paksuhko hilloke, siihen meni aikaa noin 15 minuuttia. 

French toast revisited

• 2 palaa pehmeää briossia
• 1 dl maitoa
• 1 rkl sokeria
• ripaus kanelia
• nokare voita

Kuumensin pannun ja sillä nokareen voita. Sekoitin sokerin ja kanelin maitoon ja kastoin briossipalat maidossa. Paistoin palat molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja lusikoin päälle ensin kompottia ja sitten töllykän paksua kreikkalaista jogurttia. Oli muuten hyvää!

Tour de Francessa ollaan siinä vaiheessa, että taas kolaroidaan oikein urakalla viimeisellä kilometrillä. Niitä on ihan kauhea katsoa. Voittajaksi selviytyi Arnaud Demare. Kokonaiskilpailussa ykkösenä jatkaa Geraint Thomas, vaikka olikin mukana toiseksi viimeisessä kasassa. Viimeisessä kolarissa Peter Sagan katsottiin olevan aiheuttajana ja niin ollen hänet poistettiin kisasta tykkänään. Voihan turskale! Mark Cavendish on ilmeisesti murtanut kolarissa solisluunsa, joten ei jatkune hänenkään kilpailunsa. 

Uusintayritys, kaltevat pannacottat

Viime viikonloppuna kokeilin valmistaa jälkiruoaksi pannacottaa, mutta se meni niin sanotusti reisille. Tänään kokeilin uudelleen ja yritin välttää edelliskerran virheet. Ohje on otettu Cooking With Manuela-blogista. Hieman minä muuntelin ohjetta kummallakin kerralla. Linkin takaa löytyy Manuelan ohje, tähän kirjaan kuten minä tein ja kerron samalla, mikä luullakseni meni ensikokeilussa pieleen, ettei kenenkään tarvitse tehdä samaa mokaa. 

Kahden pannacottan jälkkäri

Hillacotta

• 0,5 l pakasterasiallinen hilloja
• 2,5 dl kermaa
• 2 rkl sokeria
• 2 liivatelehteä

Keltainen vaniljacotta

• 2,5 dl kermaa
• 1 tl vaniljajauhetta
• 2 rkl sokeria
• muutama tippa keltaista elintarvikeväriä
• 2 liivatelehteä (1,5 olisi riittänyt)

Koristeluun

• pensasmustikoita
• vadelmia

Aloitin tekemällä marjacottan. Käytin hilloja, jonka puristin tiheän siivilän läpi niin, että siivilään jäivät kuoret ja siemenet. Sekoitin sileään hillapyreeseen hieman sokeria. Laitoin kaksi liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Kuumensin kattilassa kerman ja kun kerma alkoi hieman kuplia kattilan reunoilla, laitoin liekin pois kattilan alta ja sekoitin mukaan pehmenneet liivatteet. Sekoitin vispilällä mukaan myös hillapyreen. Kaadoin seoksen nokalliseen kannuun jäähtymään hetkeksi aikaa. 

Asetin kaksi viinilasia kallelleen suureen pakasterasiaan ja tuin ne astiapyyhkeellä niin, että ne olivat noin 45 asteen kulmassa rasian reunaa vasten. Kun pannacottamassa oli hieman jäähtynyt, kaadoin sitä laseihin niin, että sitä oli kaatokohtaan asti. Laitoin lasit rasiassaan ulos peitettynä asettumaan. Tarkoitus oli siis, että kallellaan oleva pannacottamassa tarttuu lasiin ja pysyy siinä, kun toinen massa kaadetaan lasiin myöhemmin.

Noin parin tunnin kuluttua tarkastin onko pannacotta hyytynyt ja siltä vaikutti. Valmistin toisen pannacottan samalla tavalla kuumentamalla kerman, maustamalla sen sokerilla ja vaniljalla, värjäämällä keltaiseksi (halusin enemmän värikontrastia, sillä hillacotta ei tullut kauniin oranssiksi) ja sekoittamalla mukaan liivatteet. Olisin tosiaan voinut käyttää vain puolitoista lehteä tähän toiseen massaan, koska se oli  hieman pienempi ilman marjapyrettä. 

Käänsin laseja niin, että hillacotta oli kallellaan olevassa lasissa yläreunalla ja valutin laseihin vaniljacottaa sen verran, että yläreuna oli samalla tasolla kuin toinenkin cotta. Jätin taas lasit ulos peitettyinä hyytymään. 

Parin tunnin päästä kokeilin, että pysyvätkö cottat paikallaan vai liukuvatko lasissa mössöksi, kuten ensimmäisellä kerralla tapahtui, kun käytin mansikkacottaa ja vain yhden liivatelehden/massa. Nyt pannacottat olivat topakoita ja pysyivät laseissa. Asettelin laseihin vadelmia ja mustikoita ja minun oli tarkoitus laittaa hillasiirappia hieman koristeeksi ja mausteeksi, mutta unohdin. 

Edelliskerralla tein massoja niin paljon, että niistä riitti myös toisiin annosastioihin, joihin kaadoin pannacottan vain kahteen suoraan kerrokseen. Ne olivat ihan nätit nekin ja maistuivat hyvältä, mutta olin pettynyt, kun en saanut tekniikkaa onnistumaan. Luulen, että syynä oli sekä liian vähäinen liivate, että lasien ulkopinnan liika kylmyys, sillä teimme puhtaasta lumesta "telineet" laseille suureen vatiin. 

Ei ihan niinkuin piti

Tämän kerran vaniljacotta oli hieman liian töpäkkää, mutta hillacotta oli todella kivan rakenteinen ja etenkin sen maistui hyvältä!

Vaniljavanukas kirsikkakastikkeella

Tänään meillä oli jo ties monettako kertaa savustettua kalaa päivällisellä, Muurikan sähkösavustin on ollut mukavan helppo käyttää ja aivan kelvollista savukalaa sillä saa aikaan. Asiaa enemmän hipsteröivät lienevät eri mieltä, mutta ei se haittaa. Jälkiruokana meillä oli vaniljavanukkaan ja kastikkeen välimuoto, jonka tein samalla ohjeella kuin muutama päivä sitten suklaavanukkaan, mutta nyt vaihtaen tumman suklaan tilalle valkosuklaata. Kirsikkakastike oli vanukkaan ohella päivän ranskalaisuus ja sen ohjeen otin löyhästi täältä. 

Vaniljavanukas kolmelle

• 1,5 dl valkosuklaanappeja (vähemmän olisi ollut parempi)
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 dl kermaa
• 2 rkl sokeria
• 3 kananmunan keltuaista
• 1 rkl konjakkia
•  ripaus vaniljatankoa raastettuna

Kirsikkakastike

• 3 dl kirsikoita
• 3 rkl vettä
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl konjakkia
• ripaus vaniljatankoa raastettuna
• puolikkaan sitruunan mehu

Vaniljavanukasta varten mittasin valkosuklaanapit blenderin kannuun. Olisi piisannut vähemmänkin, vaikkapa 0,75 dl. Mittasin maidon, kerman, konjakin, sokerin, vaniljan ja keltuaiset paksupohjaiseen kattilaan ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Aloi kuumentaa seosta lähelle kiehumispistettä. Saatoin joko jättää kastikkeen hieman alle parhaa sakeutumisasteen tai sitten valkosuklaa ei toimi yhtä hyvin kuin tumma suklaa. Kaadoin kuuman seoksen blenderiin ja sekoitin tasaiseksi, suklaa suli kuumaan kastikkeeseen. Jaoin kastikkeen annoskulhoihin ja laitoin ne jääkaappiin hyytymään. 

Kirsikkakastiketta varten otin kirsikoista kivet pois käyttäen vinkkiä, jonka luin Kokit ja potit-blogista. Käytin lasipulloa, jossa oli pyöreäreunainen pullonsuu, laitoin aina kirsikan kerrallaan pullon suulle ja painoin kiven kirsikan läpi puisella syömäpuikolla. Kivi putosi pulloon ja sotkua tuli paljon vähemmän kuin muilla kivenpoistomenetelmillä, joita ole kokeillut. Kivet sai pois pullosta laittamalla sinne hieman vettä ja hölskyttelemällä pulloa alassuin. Kiitos vinkistä!

Laitoin paksupohjaiseen kattilaan kirsikat, sokerin, veden, konjakin ja vaniljan ja keittelin seosta noin 15-20 minuuttia, jonka aikana neste ensin lisääntyi, mutta sitten kiehui kokoon ja sakeni. En käyttänyt vihjeohjeessa ollutta maissitärkkelystä, sillä en halunnut rakenteesta kiisselimäistä. Jätin sattumaisen kastikkeen jäähtymään. 

Vanukas ei hyytynyt niin hyvin kuin toivoin, mutta oikein hyvän makuista se oli, joskin sillä rajalla, että olisi ollut liian makeaa. Kirpeänmakea kirsikkakastike sopi vanukkaan kaveriksi oikein hyvin. 

Tour de Francen 18. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jossa Froome jälleen ajoi etapin voittoon ja lisäsi kokonaiskilpailun johtoaan. Alkaa tämä Tour olla taputeltu. 

Appelsiini-ricottakakku blogaanimiittiin

Eilen minulla ei ollut aikaa tehdä erityistä italialaista ruokaa, mutta leivoin jo valmiiksi tämänpäiväistä blogaanimiittiä varten. Kostutin ja täytin kakun valmiiksi ennen lähtöä ja pakkasin sen viileään matkan ajaksi. Tein yhden pienen koekakkusen, jota nappasin kuvan postausta varten. Tein mukaan otettavan kakkupohjan kaksinkertaisena, alle kirjaan ohjeen kuten se oli lähdepostauksessa The Life Harvest-blogissa. Täyteosion tein yksinkertaisena, sillä kakun pinta-ala ei suurentunut, tämäkin määrä oli melko runsas, vähän jäi käyttämättä. Kostuketta tein noin puolitoistakertaisen määrän ja se oli aivan liikaa, käytin ehkä kolmanneksen. Siirapit kostukkeena ovat niin kovin äkkimakeita.

Italialainen appelsiini-ricottakakku

Kakkupohja

• 200 g sokeria
• 4 rkl oliiviöljyä
• 7 rkl maitoa pikkuisen lämmitettynä
• 2 suurta kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 suuren appelsiinin mehu ja kuori raastettuna
• 250 g vehnäjauhoja
• 1 rkl leivinjauhetta

Ricottatäyte

• 300 g kermaa (tämä on noin 3 dl)
• 250 g ricottaa
• 2 rkl tomusokeria
• 1 vaniljatangon siemenet raaputettuna

Appelsiinikostuke

• 2 dl sokeria
• 1 dl vettä
• 1 suuren appelsiinin mehu
• 1 rkl voita (unohdin tyystin)

Kakun pinnalle

• kaakaota
• tomusokeria
• 1 appelsiinin kuori raastettuna

Kuumenna uuni 180 asteeseen, voitele ja jauhota vuoka (käytin 20x30 cm alumiinivuokaa) tai laita siihen leivinpaperi. Mittaa ainekset valmiiksi, sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa ne kevyesti. Lisää kulhoon pikkuisen lämmitetty maito, oliiviöljy, raastettu appelsiinikuori, appelsiinimehu, vaniljansiemenet ja sokeri ja sekoita. Lisää jauhot mukaan ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista kakkua noin 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kakku on kypsä, kun tikku tulee ulos puhtaana pistoksen jälkeen. 

Mittaa sokeri ja vesi kakunkostuketta varten pieneen kattilaan ja kuumenna kunnes sokeri on liuennut veteen, lisää mukaan appelsiinimehu ja keitä seosta kokoon, kunnes se hieman paksunee. Lisää voi ja sekoita (tämän minä unhoitin tyystin). Jäähdytä 10 minuutttia. Kaada 2/3 osaa kostukkeesta jäähtyneelle kakulle. (minä lusikoin kostuketta kakulle maltillisesti)

Täytettä varten vatkaa kerma pehmeäksi vaadoksi, lisää mukaan ricotta, vaniljansiemenet ja tomusokeri. Vatkaa tasaiseksi, mutta varo vatkaamasta liiaksi, ettet saa aikaan ricottavoita. 

Kun kakku on aivan jäähtynyt, leikkaa se kahteen osaan sahalaitaisella veitsellä. Nosta ylempi osa lastan avulla syrjään ja levitä täyte alemmalle pohjalle. Nosta varovasti yläpuoli täytteelle ja valuta loput kostukkeesta kakun pinnalle. Odottele hetken aikaa, että kostuke imeytyy kunnolla kakkuun. Sirota runsaasti hyvälaatuista kaakaota kakun pinnalle ja siihen päälle runsaasti tomusokeria. Raasta appelsiinikuorta kakun pinnalle.

Minä tein siis kaksi kakkupohjaa, enkä niin ollen joutunut leikkaamaan kakkupohjaa kahteen osaan, sain aikaan näin hieman korkeamman kakun. Siitä tuli ehkä liiankin korkea. Tarkoitus on laittaa pinnalle kaakao, tomusokeri ja appelsiininkuori vasta perillä blogimiitissä ja leikata sitten kakku pieniin paloihin. Arvelen sen olevan sen verran appelsiinista, ettei kannata laittaa tarjolle liian suuria paloja.

Toissapäivänä olin niin iloinen, kun Alberto Contador oli Giron johdossa, mutta pettymys oli suuri, kun hän kuudennen etapin päätteeksi nousi podiumille pinkkipaitaansa hakemaan. Maalisuoran kolarissa hän oli tehnyt OTB:t ja loukannut toisen olkapäänsä, eikä käsi noussut sitä vertaa, että paidan olisi saanut hänelle puettua. Jokseenkin lannistuneen näköinen suosikkini heilautti tervettä kättään ja poistui paikalta. Olin varma, että solisluu oli poikki ja kisa jäisi siihen.

Täkäläistä tienpitoa. Tästäkin saa helposti OTB:t, jos ei ole tarkkana.

Twitteristä kuitenkin vakoilin Albertoa illalla ja siellä (varmaan muuallakin) hän kertoi, että kyse oli olkapään paikaltaanlähdöstä ja se oli muljautettu takaisin. Niin ollen hän oli toiveikas sen suhteen, että pystyisi asettumaan eilisen, seitsemännen etapin lähtöviivalle. Näin kävikin, mutten voi olla ajattelematta, että olkapää lienee aika kipeä edelleen. Välillä tuntuu kyllä uskomattomalta, miten pahoihin kolareihin ammattipyöräilijät saattavat joutua ja silti sinnikkäästi jatkavat kisaa. Eilisen etapin voittoon ajoi Diego Ulissi, jolle voitto avautui kuin tarjottimella, kun tallin kirimies hyytyi ja vetomies pääsi apajalle. Kokonaiskilpailun johto on edelleen Alberton kahden sekunnin marginaalilla. Tänään emme ehdi katsoa vuorietappia, joka on jo kisan kahdeksas. Lepopäivä lähestyy, mutta tänään kestävyysurheilun kuninkaat kiipeävät vuoria moneen otteeseen ja pitkään nousuu etappi päättyykin. 

Lisää käyttöä haudutuspadalle - crème brûlée hissuksiin

Crème brûlée on jälkiruoka, josta pidän kovasti, etenkin jos sokerikuori rapsahtaa kauniisti, kuten Améliessa. Nyt kun Ranskassa ajetaan keväistä ammattipyöräilyn etappikilpailua, Paris-Nizzaa, halusin tehdä crème brûléeta (nuo väkäset tekevät minut hulluksi) jälkiruoaksi. Olen aikaisemmin tehnyt vanukkaan (välttelen nyt väkäsiä) Nigellan ohjeella ja kerran uunissa vesihauteessa. Nigellan ohjeella ei taida voida puhua aivan aidosta tavarasta, mutta sillä onnistun varmemmin. Uuniversiossa sen sijaan olen loivasti epäonnistunut. Vanukas jäi kastikkeeksi ja sekös sapetti. 

Muistin taas Crock Pot- haudutuspatani, halusin käyttää sitä taas uudella tavalla. Laitoin foodgawkeriin hakusanaksi "slow cooker" ja sain eteeni satoja ohjeita, miten pataa voi hyödyntää. Tarkensin vielä hakua lisäämällä sanan "dessert" ja ensimmäisenä huomasin crème brûléen, jota oli tehty The Chic Site-blogissa. Se kuulosti sopivan helpolta toteuttaa, sillä minulla oli tiedossa paljon puuhaa keittiössä tänään.

Crème Brûlée neljälle Croc Pot- haudutuspadassa

• 3,5 dl kermaa
• 1,2 dl täysmaitoa
• 6 keltuaista
• ripaus suolaa
• 0,7 dl sokeria
• 1,5 tl vaniljatahnaa
• 4 rkl ruokasokeria tohottamiseen

Sovittele annoskulhosi haudutuspataan, omaani meni juuri neljä pientä vuokaa limittäin. Mittaa kerma, maito, keltuaiset, suola, sokeri ja vaniljatahna kulhoon ja vispilöi sen aikaa, että sokeri liukenee seokseen. Kaada haudutuspataan annoskulhojen ympärille vettä niin, että ne ovat 3/4 upoksissa. Kaada vaniljakastikepohja kaatonokalliseen kannuun ja kaada kastiketta annoskulhoihin, tällä ohjeella omani tulivat noin sentin verran vaille täyteen. Aseta pata low heat- asetukselle ja laita kansi huolellisesti padan päälle. Anna vanukkaiden kypsyä  niin kauan, että vanukkaat ovat kypsät. Kokeile mittarilla yhden lämpötilaa, sen tulisi olla 85 astetta. Minun vanukkaani olivat vielä liian tutisevia kolmen tunnin jälkeen. Siinä vaiheessa laitoin asetuksen high heat ja jatkoin kypsentämistä vielä puolitoista tuntia. Sitten vanukkaat olivat töpäköitä ja sisälämpö oli 84.

Ota kypsät vanukkaat varovasti pannulapasin verhotuilla käsillä pois padasta ja laita ne viilenemään peittämättä, aluksi huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa, kun eivät ole enää liian kuumia sinne. Anna vanukkaiden hyytyä vielä parisen tuntia, taikka kelmulla peitettynä seuraavaan päiväänkin. Ennen tarjoilua ripota annosten päälle ruokasokeria ja polta pinta kauniiksi keittiötohottimella. Tämä ohje on kätevä siinä mielessä, että kun kypsennysajan on kerran kokeillut, voi aika huoletta unohtaa vanukkaat pataan ja puuhailla kaikenlaista muuta. Kiireisen konsti tämä ei ole, muttei crème brûlée ole sitä muutenkaan.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Hugh'n jälkiruoka luumuista ja leivästä

Selasin aamulla taas sivut viuhuen neljää keittokirjahaasteeni kirjaa ajatuksena koota päivällinen kirjojen ohjeista. Nyt ei sitten mikään oikein iskenyt. Lopulta kuitenkin bongasin Hugh'n (kirjoitan aina hänen nimensä ensin väärin, Huhg, sama kuin sanasta paitsi tulee väistämättä ensin paisti) kirjasta joko aamiaisruokana, tai jälkkärinä tarjottavan vaaleasta leivästä ja luumuista sommiteltavan paistoksen.

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Olin ostanut tätä varten rapeakuorisen maalaisleivän, josta leikkasin neljä melko ohutta viipaletta. Voitelin uunivuoan ja leipäpalat molemmin puolin. Asettelin leivät vuokaan. Halkaisin vaniljatangon ja raaputin siemenet veitsenkärjälle. Otin ison nokareen pehmeää voita ja sekoitin vaniljansiemenet voihin. Halkaisin 6 luumua ja otin kivet pois, asettelin puolikkaat luumut leikkuunpinta  ylöspäin leipäpaloille, kolme kullekin. Sipaisin vaniljavoita luumujen kolosiin ja ripottelin fariinisokeria päällimmäksi. Leikkasin raaputetun vaniljatangon muutamaan palaan ja heittelin ne vuokaan. Paistoin jälkiruokaa noin 30 minuuttia, kunnes leipä oli karamellisoitunut voista ja sokerista ja luumut pehmenneet. Poimin vaniljatangon palat pois ja tarjosin luumuja toastilla vaniljajäätelön kanssa. Leipä oli aavistuksen verran terveellisempää, kuin oli tarkoitus ja reunat jäivät hieman kuiviksi. Kyllähän tuota söi. Mahdollisella seuraavalla kerralla käytän pullampaa leipää.

Tilanne keittokirjahaasteessani on seuraavanlainen:
Kaikkiaan olen tehnyt 26/48 osaa.
Hugh 7/12
Nigella 7/12
Jamie 5/12
Rachel 7/12

Konjakkinen uuniomenahillo

merkkasin sitten etikettiin väärän kuukauden

Saisinko kaksi calvadosta, kysyin Kammenpyörittäjältä, johon hän vastasi, että et. Taloudessamme ei ollut tilkkaakaan calvadosta, mutta konjakkia löytyi, joten käytin sitä uuniomenahilloon. Olen lukenut ainakin kolmesta blogista tästä syksyn herkusta ja pitihän se omakin versio valmistaa. 

• 2 kg omenalohkoja kuorineen
• 400 g hillosokeria
• 150 g tummaa muscovadosokeria
• 1 vaniljatanko
• 1 dl konjakkia

Pilkoin omenat ja sirottelin ne uunipannun pohjalle. Kaadoin päälle sokerit ja konjakin, katkaisin vaniljatangon muutamaan osaan ja heittelin palasen mukaan. Laitoin pannun uuniin 150 asteeseen noin kahdeksi tunniksi. Puolitoistakin olisi riittänyt, luulen, mutta muut puuhat unohduttivat hillon minulta hetkeksi. 

Lapoin pehmenneet omenat pannun pohjalle muodostuneen sokerisiirapin kera mikserin kannuun neljässä erässä ja annoin koneen tehdä sohjosta sileää sosetta. Steriloin kaksi lasitölkkiä ja kun ne olivat käsitykseni mukaan aivan sikapuhtaita, kauhoin kuuman hillon purkkeihin ja pistin kannet visusti kiinni. Hillo on makeampaa kuin tavallisesti tekemäni omenasose (jollaista jostain kumman syystä jää aina pakastimeen pyörimään kenellekään kelpaamatta), mutta uskonpa, ettei sitä ole muutaman päivän kuluttua enää jäljellä. Vanilja ja aavistus konjakkia teki hillosta arkista sunnuntaisempaa. Hilloa tuli 1,5 ja 1 litran tölkilliset täyteen.

Hauskuutta perjantaipäivään - päärynätortut

Internetin erilaiset käännösohjelmat ovat usein sangen hyödyllisiä, niiden avulla voi selvittää monenlaisia asioita, oikein tai väärin. Vastuu on tietysti enteriä painavalla. Aiempina Espanja-viikkoina käytin enimmäkseen kirjojen tai amerikkalaisten blogien ohjeita. Englanti luonnistuu aika hyvin ja ruokasanastoni alkaa olla laaja, joten pystyn melko vaivatta ymmärtämään englanninkieliset ruokaohjeet. Tänä vuonna olen yrittänyt etsiä ohjeita espanjalaisista blogeista ja löytänytkin niitä paljon. Tosin niissä pitää ottaa huomioon se, etteivät ohjeet välttämättä ole sen enempää espanjalaisista ruokalajeista, kuin Campasimpukassakaan suomalaisista. Metsästän kuitenkin sopivia sanoja, kuten vaikkapa traditionaalinen, perinteinen, isoäidin, katalonialainen tai valencialainen. Tämän kaltaisilla pääsee jo pitkälle ja loppujen lopuksi, kukapa minua tulisi moittimaan, vaikkei bloggaamani ruoka olisikaan oikeasti kovin espanjalainen? (nyt niitä moitteita varmaan alkaa tulla) 

Löytämäni ohje oli marsipaanisiin päärynätorttuihin blogista nimeltä La Reposteria de Miguel. Ihastuin postauksen kuviin ja otsikosta jo ymmärsin, mitä raaka-aineita tarvittaisiin. (espanjankieleni on siis huimasti parantunut, päättelen) En löytänyt blogista käännöspalkkia, joten harrastin vajavaisilla atk-taidoillani leikkaa-liimaa-söhellä-toimintoja ja sain taikinoitua ohjeen käännösohjelmaan. Haluan korostaa, etten lainkaan tarkoita, että alkuperäinen postaus olisi sen enempää hupsu, kuin naurettavakaan (hauska se voi olla, en vain ymmärrä kieltä), vaan ainoastaan konekäännös, jossa eivät kielen vivahteet luonnollisestikaan toimi. Olen kokeillut omia postauksiani englanniksi ja hartaasti toivon, ettei kukaan yritä niitä oikeasti käyttää! Tai sitten saa hyvät naurut! Ei sekään ole tietysti hassumpi vaihtoehto.

Kas näin:

2 Roll taikinan .

3 keskipitkällä päärynät konferenssissa .

200 gr . sokeria .

1 vaniljatanko .

100 gr . marsipaani .

Mehu puolensitruunan .

Lasi Sugar pölyämistä . ( Hunaja onerilaisia, että pidät ) .

 ( Minun tapauksessani Hunaja Lemon )

Olemme alkaneet toteuttaa näitä helppoja tortut ampuapannulla tai potin vedellä . Samaan aikaan , kuori päärynät ja leikkaa kahtiapituussuunnassa , eli ylhäältä alas . Aiomme olla varovainen säilyttääkulmassa päärynä toisella puolella ( näet koskaesitys on erittäin mukava sen kanssa ) . Kun kuoritut ja hankaa sitruunamehulla . Varattu vain muutaman minuutin .

Leikkaavaniljatanko pituussuunnassa ilman todella erottaakaksi puolta ja veitsellä kaapiasiemeniäsisälläpotin vedellä , niin myös heittää sokeri ja vaniljatanko ( koko ) , sekoita kunnes näemme on liuennut sokeria kokonaan .

Tässä vaiheessa sisällyttää päärynät veteen , varo polskia , jottamahdollisesta polttaminen . Me päärynät noin keskipitkän - kuumuudelle noin 15-20 minuuttia riippuenkoostapäärynät , näemme, ettäpäärynät ovat pehmenneet lähes täysin , ettäaika poistaa ne .

Poistamisen jälkeenvesi päärynät , anna jäähtyämuutama minuutti . Nyt ottaa päärynät puolikkaat ja me aiomme tehdä pituussuunnassa leikkauksia , mutta erottamatta niitäkaulanpäärynä , avautuutuuletin .

Me laajentaalehtitaikina kärjelläveitsellä siluetteja merkki ( jahieman suurempi koko) päärynöitä . Nyt se raastaamarsipaani ja spray sesiluetitleivonnaiset .

Kun olemme ensin viipaloidut päärynät viuhkamaise terät ja toisella puolella ja leikkaalehtitaikina marsipaani raastettua hänelle vain puuttuu meidän ratsastaamarsipaani päärynät , painaen kevyesti .

Varovasti kääntyäleivinpaperille , jonka olemme aiemmin valmistettu pergamentti paperi ( paistaminen , että olen yhtäkkiä tullut hyvin ohut) ja paistetaan kahdessa erässä 3 torttuja kukin noin 15 minuuttia 180 º C.

Kun ulos uunista anna jäähtyä huoneen ambinte on ristikot.

Lopulta me vain ripottele torttu tomusokeria ja caramelize kanssablowtorch ruoanlaitto kunnes kullanvärin ja ripottele pinnalle langat hunajaa päälle .

Vakuutan teille, että aiot nauttiaterävän leivonnaiset torttu , maukasta ja sileä .... ihana jälkiruoka !

Helppo homma, eikö vaan? Kun on ensin kuivannut naurunkyyneleet. (edelleen korostan sitä, etten naura alkuperäiselle postaukselle) Kokeilin sitten englanninkielistä:

2 Roll Pastry Dough .

3 medium pears Conference .

200 gr . Sugar .

1 vanilla pod .

100 gr. Marzipan .

Juice of half a lemon .

Glass Sugar for dusting . (Honey of the variety that you like ) .

 ( In my case Honey Lemon )

We started putting these easy tarts fire a pan or pot with water . Meanwhile, peel pears and cut in half with a longitudinal , that is, from top to bottom . We will be careful to preserve the corner of pear on one side (you'll see as the presentation is very nice with it). Once peeled and rub with lemon juice . Booked a few minutes.

Cut the vanilla pod lengthwise without actually separating the two sides and with a knife scrape the seeds from the inside of the pot with water , then also cast sugar and vanilla bean (whole) , stir until we see is dissolved sugar completely .

At this point we incorporate pears into the water, being careful not to splash , to avoid the possible risk of burning . We pears approximately medium - high heat about 15 to 20 minutes depending on the size of the pears , we see that the pears have softened almost completely , that the time to remove them .

After removing a water pears , let cool a few minutes. Now let's take pears halves and we're going to make longitudinal cuts , but without separating them by the neck of the pear , will open in a fan .

We extend the puff pastry with the tip of a knife silhouettes mark ( of a slightly larger size ) of pears. Now it grate the marzipan and spray it on the silhouettes of the pastry .

Once we have , first sliced ​​pears in fan-shaped blades and on the other side and cut the puff pastry with marzipan grated on him, just missing us ride on the marzipan pears , pressing down lightly .

Carefully turn to a baking sheet , which we have previously prepared with parchment paper ( baking , is that I've suddenly become very thin ) and baked in two batches of 3 tarts each about 15 minutes at 180 º C.

Once out of the oven let cool at room ambinte on grids .

Finally as we only sprinkle over tart with icing sugar and caramelize with a blowtorch cooking until slightly golden and sprinkle surface yarns honey on top .

I assure you that you are going to enjoy a crisp pastry tart , tasty and smooth .... wonderful dessert !

Tästä sain jo selvän ja pystyin jo tarvittaessa soveltamaankin. Kuutta päärynätorttua varten tarvitsin:

• 3 torttutaikinalevyä
• 3 päärynää
• 200 g sokeria
• 1 vaniljatangon
• 1 l vettä keittämiseen
• 100 g marsipaania (unohdin koko turkaleen marsipaanin)
• sitruunamehua
• tomusokeria
• juoksevaa hunajaa (jätin pois)

Sulatin torttutaikinalevyt ja kuorin päärynät ja halkaisin ne pitkittäin, osassa päärynöitä kanta oli sen verran paksu, mutta pehmeä, että senkin halkaiseminen onnistui. Sivelin hedelmiin sitruunamehua, estämään tummentumista ja maun vuoksi myös. Kuumensin vettä kattilassa, johon päärynänpuolikkaat hyvin mahtuisivat ja liuotin sokerin veteen. Lisäsin halkaistun vaniljatangon ja sen sisältä raaputtamani siemenet sokeriveteen. Kun vesi kiehui, laskin päärynät lusikalla liemeen kypsymään. Annoin liemen kiehua hyvin pienellä tulella ja vahdin, etteivät päärynät hajoaisi. Kokeilin niitä kakkutikulla (liian monesti, voi sanoa, sillä yksi niistä näytti aika rei'itetyltä) ja kun ne olivat kypsiä, nostin ne liemestä lautaselle jäähtymään. Päärynät kiehuivat noin 10 minuuttia. 

Päärynöiden jäähtyessä kuumensin uunin 220 asteeseen (ohjeen 180 tuntui liian alhaiselta meikäläiselle torttutaikinalle) ja kaulin taikinalevyt kevyesti jauhotetulla leivinpaperilla hieman ohuemmiksi ja pidemmiksi, jolloin sain jaettua levyn kahteen yhtäsuureen palaan (päärynäni olivat melko pieniä ja lähes pyöreitä). 

Sitten oli päärynöiden silpomisen aika. Leikkasin ylisupervarovaisesti päärynät alhaalta ylöspäin suuntautunein viilloin jättäen yläpäästä vähän matkaa leikkaamatta. Tässä kohtaa olisi pitänyt raastaa pohjille marsipaania. Nostin kunkin puolikkaan taikinalevylle ja levitin sitä "tuuletinmaisesti" eli viuhkan muotoon sen minkä pystyin. Leikkelin taikinapaloja hieman päärynän muotoon, mutta reunaa olisi voinut jättää hieman enemmänkin. Paistoin näitä torttusia noin 20 minuuttia, kunnes ne olivat kauniin värisiä, taikina kohonnut reunoilta ja muutenkin olin jo malttamanton. Annoin torttujen hieman jäähtyä ennen kuin sirottelin niille tomusokeria, jota osoittelin keittiötohottimen liekillä kaunista väriä tavoitellen. Hyvää! Harmittaa, etten muistanut sitä marsipaania, kun sitä olisi ollutkin. Jos jotakuta naurattaa kömmähdykseni marsipaanin kanssa, olette vapaat nauramaan! Se on minulle vähintäänkin oikein.

Eilisen Vueltan etapin vei nimiinsä Team Saxo-Tinkoffin Michael Morkov, jonka nimeen en osaa tehdä niitä viivoja o-kirjaimeen. Kuvitelkaa ne. Fabian Cancellara oli jälleen mukana aivan kärkikahinoissa, muttei vieläkään saavuttanut etappivoittoa. Kokonaiskilpailun ykkösenä on Vincenzo Nibali ja Suomen oma poika, Jussi Veikkanen, löytyy sijalta 119. Tänään seitsemäs etappi on 205,9 km pitkä ja profiili enteilee massakiriä loppuun.