Mobilepaella – kerrankin riittävän pieni

Matkan lopulla on mukava hieman pysähtyä Lyypekissä, täällä on hyvä leirialue ja kaupungin keskusta on lähellä, kaikenlaiset ostosmahdollisuudet ovat helposti saavutettavissa. Nyt on matkan viimeinen ilta, huomenna on laivanlähtöpäivä (laiva lähtee vasta perjantaina aamuyöllä). 

Olemme usein syöneet tortilloja tässä kohden reissua, mutta nyt La Vueltan takia tein meille malliston pienimmän paellan. Pienensin sitä vielä ainestenkeruuvaiheessakin, sillä halusin meidän jaksavan syödä kaiken kerralla. Tämä on melko sovellettu paella, käytin siihen koti- ja reissukokin taitoni ja ne riittivät oikein hyvin. Minulla oli aiemmin ohut paellapannu kahdelle, mutta olen sen jonnekin hukannut, joten tein paellan mukana olevista paistinpannuista pienemmällä. 

Minipaella kahdelle

• 1 rkl chilimaustettua oliiviöljyä
• 3 marinoitua kanavarrasta (Jumbosta ostettuja, 4 pientä lihapalaa jokaisessa)
• 1 kevätsipuli silppuna
• 1/4 punaista paprikaa kuutioiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 3 minikokoista suupalan kokoista salamimakkaraa kolmeen palaan leikattuna
• 0,75 dl paellariisiä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• 2,5 dl vettä
• pieni hyppysellinen sahramia
• 0,5 tl piementonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Kuumensin pannua ja sillä öljyä pari minuuttia ja aloin sitten paistaa varrastikuista irrotettuja marinoituja kanapaloja. Kun ne olivat saaneet kunnolla väriä (toiselle kyljelle hieman liikaakin, kun menin autoon sisälle pyydystämään sinne eksynyttä ampiaista), siirsin ne lautaselle odottamaan ja jatkoin pannulla sipulin, paprikan ja makkarapalojen sekä valkosipulimurskan paistamisella. Öljy riitti tähänkin, mutta pullo oli hollilla, jos olisi pitänyt lisätä. 

Kun sipuli oli mysiytynyt ja paprikakin vähän kypsynyt, lisäsin pannulle sahramin, pimentonin, kasvisliemitiivisteen ja desin verran vettä ja sekoittelin. Ripottelin riisin pannulle ja sekoitin tasaiseksi. Sitten säädin kaasua pannun alla sopivalle ja hetken päästä lisäsin vielä vähän alle desin vettä, maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin ruoan kypsyä noin 10 minuuttia ja nostelin seuraavaksi kanapalat ja herneeet pannulle. Liemi imeytyi riisiin ja riisi kypsyi mukavaa tahtia. 

Kun liemi alkoi olla lopussa, maistoin riisiä. Se ei ollut vielä ihan kypsää, joten lisäsin vielä pienen tilkan vettä ja käänsin kanapalat toisille kyljilleen. Laitoin kannen päälle ja liekin kaikkein pienimmälle. Noin viiden minuutin päästä suljin liekin ja jätin ruoan hautumaan kuumalla pannulla kannen alla loppuun, kun keräsimme pihakalusteet ja markiisin pois huomista lähtöä varten. Tällä kertaa paella oli juuri oikean kokoinen, jaksoimme syödä kaiken viimeistä riisiä myöten. 

La Vueltan 11. etappi oli 154 km pitkä tasamaan etappi. Katsoimme sitä syödessämme ja sen nopein oli jo kolmannen etapin tässä kilpailussa voittanut Matthew Brennan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Enric Mas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. Huomenna on vuorietappi, mutta CampaKeittiö hiljenee espanjalaiskokkausten suhteen muutamaksi päiväksi kotimatkan laivaosuuden takia. Viimeistään tiistaina toisen lepopäivän jälkeen palaan asiaan!

Macarrones con Atún – espanjalainen tonnikalapasta

Nyt oli käsillä historiallinen hetki, saman vuoden kolmas pyöräilyyn liittyvä ruokahaaste saman reissun aikana alkoi tänään. Aiemmin keväällä ja keskikesällä oli jo italialainen ja ranskalainen ruokahaaste ja nyt alkoi espanjalainen, kun La Vuelta starttasi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Monacossa. 

Selasin nopeasti joukkueet läpi jo eilen ja voin jo tässä vaiheessa päättää, että voittaja on joko Tadej Pogacar tai Sepp Küss, kolmanneksi mahdolliseksi, mutta melko epätodennäköiseksi voittajaksi määrään Primoz Roglicin. Näistä voi valita, muita ei oteta lukuun. 

Päivän espanjalainen ruoka on tutusta Spain on A Fork-blogista. Aiemmin Albert teki mielestäni kaikki ruokansa ilman lihaa, mutta nyt näyttäisi ainakin kanaa olevan hänenkin ohjeissaan. Tämä pastaohje oli hyvin toteutettavissa CampaAdrian pantryn tarpeista. 

Espanjalainen tonnikalapasta – Macarrones con Atún

• 150 g tonnikalaa (tässä puolet veteen säilöttynä, puolet öljyyn)
• öljy toisesta purkista
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• 3 dl paseerattua tomaattia
• 2 dl kasvislientä
• 3 dl pientä pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Tämä ruoka sopii erittäin hyvin retkiolosuhteissa tehtäväksi, sillä se tehdään yhdessä astiassa, pastaa ei erikseen keitellä. Aineluettelokin on lyhyt. 

Valutin pannulle öljyn toisesta pienestä kalapurkista ja kuumensin öljyä hetkisen. Lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja kypsytin sitä minuutin verran. Tämä tuote (Pirkka) tahtoo hieman räiskyä pannulla, tuore valkosipuli ohuina viipaleina olisi ollut parempi, muttei nyt ollut saatavilla. Lisäsin pannulle sitten pimentonin, sekoitin ja hetken päästä paseeratun tomaatin. Sekoittelin ja annoin kastikepohjan kypsyä pari minuuttia. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla ja tuoreella persiljalla, josta puolet säästin annoksien päälle. Otin matkayrtistöstä pienen kourallisen persiljaa tähän. 

Käyttämäni pasta oli nopeasti kypsyvää, joten laitoin kasvislientä hieman vähemmän kuin lähdeohjeessa, ensin noin desin ja sitten kaadoin mukaan pastan. Sekoittelin taas ja sitten laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi. Kun neste alkoi olla imeytynyt pastaan, pasta ei vielä ollut kypsää, joten lisäsin toisen desin lientä. Noin viiden minuutin kuluttua pasta oli sopivaa ja kastike kiehunut kasaan sopivasti. 

Laitoin kaasun pois pannun alta ja sekoitin mukaan tonnikalat ja maistelin, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Annoksiin vielä päälle lisää persiljaa. 

La Vuelta siis alkoi Monacosta ja katsoimme sitä leirialueen hyvällä wifillä. Vaikkei henkilökohtainen aika-ajo ole yleensä kaikkein kiinnostavin, nyt katsoimme sen tänään kokonaan. Jännäksi meni lopussa, sillä Tadej Pogacar otti kuin ottikin etappivoiton alle sekunnin aikaerolla toiseksi tulleeseen Ethan Hayteriin. Huomenna Tadej ajaa siis johtajan punaisessa paidassa ja samalla huomaan, ettei minulla ole tilanteeseen sopivan värisiä crocseja mukana. 

Keväällä minulla oli Giron pinkit crocsit ja heinäkuussa Tourin keltaiset. Luulin meidän olevan kotona jo tässä vaiheessa, mutta ehkä pärjään kuitenkin. Vaikka niin, että pidän toisessa jalassa keltaista ja toisessa pinkkiä? Huomenna on jo yli 200 km mittainen hilly-etappi tiedossa, joten ei tässä jäädä mitenkään hyssyttelemään, vaan kisa on täysillä menossa. 

Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Risotto cacio e pepe

Olin ilokseni ottanut mukaan risottoriisiä, siitä riittää pariin ateriaan. Niistä toinen oli tänään. Tein pippurista risottoa Henkan Italia-kirjan mukaan, sen minkä pystyin. Minulla ei ollut mitään lientä mukana. Piti tehdä kasvisliemi itse. Tein kahden hengen risoton 1,5 dl riisimäärästä, se oli juuri sopivasti. 

Luin kirjasta, että ruokalaji on Massimo Botturan käsialaa ja vuodelta 2012, jolloin Italiassa oli hirveä maanjäristys ja parmesaanin käyttöä piti vauhdittaa tuhoja kattamaan. Me kävimme Botturan ravintolassa Modenassa vuonna 2013, mutten muista oliko silloin risotto cacio e pepe tarjolla. Sittemmin olemme jättäneet niin fiineissä ravintoloissa käymisen. Hienoja kokemuksia nämä tähtiravintolat, mutta nyt käytämme rahojamme toisin. 

Risotto e pepe kahdelle retkiolosuhteissa

• puolikas uuden sadon sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl valkoviiniä
• 0,75 l vettä
• puolikas sipulia, pieni pala fenkolia, 1 valkosipulin kynsi, 3 laakerinlehteä, suolaa ja pippuria, kuivattua yrttiseosta liemeksi
• 2 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesaania
• lisää suolaa ja pippuria

Laitoin pieneen kattilaan 0,75 l vettä ja sinne puolikkaan sipulin paloina, loput fenkolista (nyt se viimein loppui), 1 valkosipulinkynnen, laakerinlehtiä, kuivattua yrttiseosta, suolaa ja pippuria. Annoin liemen kiehua noin 5 minuuttia ja siivilöin se kattilaan ja kuumensin kiehuvaksi uudelleen. On tärkeää, että risottoliemi on kuumaa, kun sitä lisätään kattilaan riisiä kypsyttämään. 

Silppusin sipulin ja valkosipulin ja laitoin kattilaan oliiviöljyn kuumenemaan. Kuullotin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin mukaan riisit ja kuullotin niitäkin varoen polttamasta niitä. Seuraavaksi meni mukaan viini ja annoin sen kiehua kokoon. 

Sitten aloin lisätä kiehuvan kuumaa omatekoista kasvislientä. Lisäsin kauhallisen kerrallaan ja sekoitin kaiken aikaa reunoja ja pohjia myöten. Kun riisissä alkoi olla enää vähän puruvastusta, lisäsin mukaan nokareen voita ja parmesaania, maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. Annoksiin vielä laitoin todella paljon pippuria. Tämä on mukaelma cacio e pepe-ruoasta, pastan sijaan riisillä. 

Lisänä oli pienet lohipalat, jotka maustoin suolalla, pippurilla, sitruunalla ja paistoin voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla. 

Giro d'Italia on edistynyt taas etapin verran. Katsoimme toisella silmällä muutama kymmenen kilometriä tasamaan etappia. Sen nopein oli jälleen kerran Jonathan Millan (jo kolmas etappi tässä kisassa)ja kokonaiskilpailun ykkösestä ei ole epäilystä. Se on tietysti Tadej Pogacar. Kävin kurkkimassa koko listaa ja Nairo Quintana on sijalla 26. Taitavat hänen voitonpäivänsä olla jo ohitse. 

Antti vei minun pyöräni ja sen kukkaset läheiselle kanaalisillalle,
minäkin pääsen mukaan huomenna