Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokaelokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokaelokuvat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. helmikuuta 2021

Rotta keittiössä

Ns kuvituskuva, tämä ratatouille on syöty meillä jo vuosia sitten. 

Eilen haimme varastosta laatikollisen elokuvia, joita emme ole katsoneet pitkään aikaan, siellä oli DVD-versioina melkein kaikki animaatioelokuvat ja muut lastenelokuvat, joita meille aikoinaan ostettiin. VHS-versiot annettiin pois jo aikoja sitten. Bluray-versioita lastenelokuvista ei enää hankittukaan kuin muutama. Loppujen lopuksi kovinkaan moni elokuva ei innostanut uusintakatsomiseen, noin viidenkymmenen elokuvan kasasta katsottavien pinoon päätyi 5-6 kpl. Emme ole aikoinaan katsoneet elokuvia mitenkään lukemattomia kertoja, lapsetkaan. Kaikkien elokuvien kotelot ja pakkaukset ovat todella hyvässä kunnossa ja levyt moitteettomia. 

Nyt kun olemme katsoneet elokuvia DVD-aikojen alusta, on palautunut mieleen sekin seikka, että tallenteissa oli aluksi  mainoksia muista elokuvista. Aika pian ne kyllä loppuivat, joku piratismin vastainen tietoisku saattoi vielä olla ennen varsinaista elokuvaa. Mutta herranen aika miten paljon lastenelokuvien alussa olikaan näitä mainospätkiä ja kaikenlaista sälää! Melkein puoli tuntia eikä niiden ohittaminen oltu tehty mitenkään helpoksi. Mahtaako niitä olla edelleen uusissa elokuvien tallenteissa, vai onko kysymys tarpeeton, ostetaanko elokuvia edes enää omiksi tallenteiksi juurikaan? Kyllä niitä jonkun verran marketeissa näkyy myynnissä olevan. 

Ensin katsoimme ruokaelokuvien ystävien suosikin, Ratatouillen (Rottatouille) vuodelta 2007. Minulle oli jäänyt se mielikuva, että pidin Rottatouillesta ainakin melko paljon. Kyllä minua silloinkin vistotti ajatus rotasta keittiössä, puhumattakaan kokoinaisesta rottalaumasta, mutta yksi nyt meni joten kuten, olihan se aika söpö. Täytyy kyllä sanoa, että aika oli hieman kullannut muistot, elokuva oli aivan liian pitkä, melkein kaksituntinen! Ruokajutut olivat kyllä mahtavia, keittiö ja kokkaaminen, mutta muuten elokuva oli aika laahaava eikä mitenkään kovin hauska. 

Illan jälkimmäinen elokuva oli sellainen, josta muistikuvani liittyivät lähinnä suomenkieliseen ääniraitaan. Muistin, että pidin siitä ilmestymisen aikaan aika paljon, saatoin jopa sanoa, että se olisi alkuperäisen rinnalla oikein kelvollinen. Aloitimme illalla katsoa elokuvaa suomenkielisenä, mutta vaihdoimme nopeasti alkuperäiseen. Madagascar (2005) oli sopivan mittainen animaatioelokuva (86 min) ja siinä oli hauskuutta edelleen myös aikuiselle katsojalle. 

Tänään palaamme aikuisille tarkoitettujen elokuvien pariin, listassamme on nyt 71 elokuvaa ja ainakin sataan elokuvaan pyrimme ennen kuin keksimme jonkun muun pakkomielteen. Myös ruokasuunnitelmia on tälle päivälle, selailin eilen Le Keittokirjaa ja löysin sieltä jo päivään sopivan ruokaohjeen. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997
Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
Interstellar 2014
Inside Llewyn Davies 2013
Fargo 1996
Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
The Full Monty (Housut pois) 1997
Amélie 2001
A Serious Man 2009
Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
Juice 2018
Truman Show 1998
Lost in Translation 2003
Stripes (Natsat) 1981
Arizona Baby/Raising Arizona 1987
The Queen 2006
Bagdad Cafe 1987
Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
Notting Hill 1999
High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
Love Actually (Rakkautta vain) 2003
Mestari Cheng 2019
Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
I served The King of England 2006
Tlmocník (Tulkki)  2018
Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
Sangarid (Loikkarit) 2017
Little Miss Sunshine 2006
Jalla! Jalla! 2000
 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
The Shining (Hohto) 1980
One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
Amadeus 1984
Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
Valmont 1989
Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
Falling in Love (Rakastutaan)1984
About Schmidt 2002
U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
Kill Bill: Volume 1 2003
Kill Bill: Volume 2 2004
Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
Top Gun 1986
Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
Reservoir Dogs 1992
Kolja 1996
Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
Space Cowboys 2000
Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
Magnolia 1999
Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
Animal House (Delta-jengi) 1978
Mamma Mia! 2008
Moulin Rouge 2001
Ratatouille (Rottatouille) 2007
Madagascar 2005

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Lettulinjalla mennään

En ole vielä oppinut tekemään kuuden letun taikinaa. Tulin viimeksikin tehneeksi kymmenen letun taikinan, kun lettumieliteko iski. Neljä jäi tähdenlennoiksi, jotka suzetoin seuraavana päivänä. Oikeasti pitäisi olla ohuita crêpejä eikä tuollaisia pulskia lettuja. Annoksesta tuli hieman liian tuhti. Ehkäpä se siirtää seuraavaa lettumielitekoa aika pitkälle, mikä ei varmaankaan ole keskivartalolle pahasta.

4 suzetoitua lettua

  • 4 tähdenlento-ohukaista tai oikeammin olivat vähän paksukaisia
  • 1 veriappelsiini fileoituna ja raadosta puristettu mehu
  • 2 rkl hunajalla maustettua konjakkilikööriä
  • 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
  • 2 rkl voita
  • tarjolle myös jäätelöä
Taittelin letut neljänneksen kokoiseksi kolmioksi. Sulatin pannulla nokareen voita ja lisäsin sille sokerin. Kun seos oli kuumaa, nostin lettukolmiot pannulle ja paistoin niitä hetkisen. Lisäsin mukaan appelsiinimehun ja liköörin. Käänsin letut kertaalleen ja nostelin appelsiinilohkot päälle. Mehusta, likööristä, sokerista ja voista muodostui pian pannulle paksuhko kastike. 

Annokseen tuli kaksi lettua (yksi liikaa), vaniljajäätelöä ja loppu kastike pannulta. Täyttävää, todella täyttävää, veriappelsiini oli tähän juuri omiaan.


Elokuvafestarit jatkuivat eilen snookerin ja Amerikan uutisten ohella kolmella elokuvalla. Aloitimme ruoka-aiheisella ranskalaisella, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Kyseessä on Haute Cuisine (Les Saveurs du Palais). Olen käynyt katsomassa sen aikoinaan elokuvateatterissa ystäväni kanssa ja sittemmin elokuva oli jonkun aikaa Netflixissä. Tällä erää sitä ei löytynyt sieltä, joten vuokrasimme sen netistä. Edelleen presidentin kokin tarina on ihanaa katsottavaa, maisemien, ruokien, ihmisten, aivan kaiken vuoksi. Ja yhä edelleen tahtoisin täyttää savoijinkaalin lohella, kuten Hortense. Antti ei ollut nähnyt tätä elokuvaa aikaisemmin, mutta hänkin piti tästä kovasti. 


Toisena elokuvana oli sitten 80-luvun ylistys olkatoppauksille ja kiharakampauksille, ehta rakkauselokuva Falling in Love. Tämän olen katsonut lukemattomia kertoja, mutta tällä kertaa sillekin aika tuntui tehneen tepposet. Pidän kyllä edelleen Meryl Streepistä ja Robert De Nirosta tässä elokuvassa ja heidän välisestään kemiasta, mutta olihan tämä vähän tylsä. Myönnän. 80-luku näyttää tässä todella kauhtuneelta. 


Illan viimeinen elokuva About Schmidt vuodelta 2002 jatkoi viikonlopun Jack Nicholson-teemaa. Olimme katsoneet sen varmaan kerran silloin kauan sitten ja ainakin minä muistin elokuvan jotenkin ihan väärin. Luulin meidän alkavan katsoa jotain aivan toista elokuvaa, nimittäin sellaista kuin The Pledge (otin äsken selvää). Siinäkin on iäkkäämpi Jack Nicholson, mutta aivan erilaisessa roolissa, eläköityneenä poliisina. Tässä About Schmidtissä hän on myös eläköitynyt, mutta tällä kertaa aktuaari (en ihan tarkkaan tiedä, mitä aktuuaari tekee). Koska luulin meidän alkavan katsoa thrilleriä, oli tämä jokseenkin surkuhupaisa seikkailu jätti-isolla matkailuautolla vähän lässähdys. En tiedä miksi olen säästänyt tämän elokuvan kokoelmissamme. Oli sillä muutama hetkensä, mutten usko enää katsovani sitä koskaan. Elokuvan kudelmassa olivat mukana kirjeet, joita päähenkilö kirjoitti kehitysmaakummilapselleen, minusta se oli jotenkin pösilö juoniyritelmä. 


Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet
kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.
Jackie Brown
Contratiempo
Interstellar
Inside Llewyn Davies
Fargo
Neljät häät ja yhden hautajaiset
Bridget Jonesin päiväkirja
Voi veljet, missä lienet?
Before Sunrise
Before Sunset
Before Midnight
Housut pois
Amelie
A Serious Man
Kunniattomat paskiaiset
Juice
Truman Show
Lost in Translation
Natsat
Arizona Baby
Queen
Bagdad Cafe
Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)
Out of Sight
Notting Hill
High Fidelity
Love Actually
Mestari Cheng
Life of Brian
I served The King of England
Tulkki
Pilviin piirretty
Loikkarit
Little Miss Sunshine
Jalla Jalla
Fifth Element
Hohto
Yksi lensi yli käenpesän
Amadeus
Easy Rider
Valmont
Valheet ja viettelijät
Haute Cuisine
Falling in Love
About Schmidt

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Menestyksekäs viikko keittiöpeikkometsällä - Campakeittiön karjalanpiirakat



Nyt on metsästyskausi kiivaimmillaan myös Campakeittiössä. Viikon kuluessa täällä on valmistettu mystistä choco flania, keitelty olminakeista siskonmakkarakeittoa ja nyt paistettu elämäni ensimmäiset karjalanpiirakat. Ei mikään turha viikko!

Karjalanpiirakat vaativat huomattavan paljon esityötä, täytyi verrytellä valmistamalla riisipuuro ja tutkimalla blogaanien karjalanpiirakkapostauksia. Luin monta tätä pelkoa ja kunnioitusta herättävää aihetta koskevaa postausta vuosien varrelta. Yksi niistä on jopa siltä ajalta, kun en vielä itse blogannut, mutta muistan lukeneeni sen, muistan sen pienen munamiehen. Hän ei ole enää niin pieni.


Näillä kaikilla neuvoilla ja hyvällä itseluottamuksella lähdin leipomaan. Keitin eilen haudutuspadassa riisipuuron, siinä se tulee aivan itsestään, ei pala pohjaan eikä pehmeämpää puuroa ole nähty. Tein summamutikassa puuron neljästä desistä riisiä ja sitä oli melko sopivasti. Noin 2 dl valmista puuroa jäi, sen söin tänään sokerin ja kanelin kanssa, ei tullut hävikkiäkään.


Riisipuuro karjalanpiirakoita varten

  • 4 dl puuroriisiä
  • 1,5 l vettä 
  • 1 tl suolaa
  • 3,3 dl purkki kermaa
  • 2 kananmunaa 
Mittasin riisin haudutuspataan (crock-pot) ja kaadoin päälle kiehuvaksi kuumennettua vettä. Laitoin padan high-asetukselle 4 tunniksi  (laita pata low-asetukselle jollei ole hoppu). Kävin välillä maistelemassa riisin kypsyyttä. Kun vesi oli imeytynyt riisiin ja purutuntuma kypsä, lisäsin pataan purkin kermaa ja suolaa, sekoitin kunnolla. Jätin padan vielä lämpimänäpito-asetukselle. Puuro oli syömävalmista nyt, mutta koska minä tarvitsin puuroa piirakoita varten, kaavin sen kannelliseen astiaan ja jätin jäähtymään peiteltynä ulos yön ajaksi. 

Aamulla otin puuron sisälle ja lämmitin sitä pikkuisen. Erotin siitä noin kolmanneksen toiseen astiaan, koska en oikein tiennyt kuinka paljon sitä menisi piirakoihin. En oikein tiennyt paljonko edes saisin askarreltua piirakoita. Sekoitin kananmunat puuroon.

Karjalanpiirakoiden kuoritaikina

  • 6 dl vettä
  • 8 dl puolikarkeita ruisjauhoja
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl suolaa
Piirakoiden kuoria varten lunttasin ohjeen Jonnalta. Laitoin ensin esille kaikki tarvikkeet. Levitin uunipellit ympäri keittiötä (minulla ei ole koskaan laskutilaa tarpeeksi) ja kuumensin uunin 275 asteeseen. Sen kuumemmaksi uuniamme ei saakaan. Nostin leivinlaudan keittiötasolle, otin esille kaulimen, taikinakaapimen ja pienen kulhon ruisjauhoja kaulitsemista varten. Olin lukenut jokaisesta aihetta käsittelevästä postauksesta, että jauhoja pitää olla leivinlaudalla runsaasti. 

Mittasin taikinan ainekset isoon kulhoon ja sekoitin taikinan tasaiseksi, lisäsin hieman vehnäjauhoja, sillä taikina jäi hieman liian pehmeäksi ja tahmeaksi. Kumosin taikinan erittäin anteliaasti jauhotetulle leivinlaudalle ja pyörittelin taikinasta pitkulaisen pötkön. Jaoin sen ensin puoliksi ja nostin toisen puolikkaan takaisin kulhoon ja peitin sen suihkumyssyllä. 

Jaoin taikinakaapimen terävällä reunalla ensimmäisen taikinapötkön noin samansuuruisiin paloihin, jotka nostelin laudan reunalle jauhojen päälle, peitin ne suurella halki leikkaamallani paksulla muovipussilla. Otin palan kerrallaan ja pyöritin sitä käsissäni pieneksi palloksi, nämä olivat pienen lihapullan kokoisia. Painoin pallon jauhoiseen pöytään ja taputin sitä hieman litteämmäksi. Kaulitsin sitten pallosen kerrallaan niin suureksi ja ohueksi soikeaksi levyksi kuin osaisin. Kaikista tuli hieman erimuotoisia, mutta ei se haittaa. Nostin kullekin taikinaletulle ruokalusikallisen puuroa ja levitin sitä pitkulaiseksi. 

Sitten seurasi vaikein osuus, eli rypytys. Minä en muista, että meillä olisi koulussa kotitaloustunnilla tehty karjalanpiirakoita. Voi olla, että kovalevyni on joskus resetoitu sen verran tarkkaan, että muistikuvat ovat lopullisesti kadonneet. Sen kyllä muistan, miten vessanpönttö opetettiin pesemään ja keittiöpyyhkeet taittelemaan. Minä tein nyt rypytyksen vähän miten sattuu, käänsin taikinaa molemmilta reunoilta keskelle ja menin piirakan reunoja myöten kummaltakin puolelta yhtä aikaa niin, että olin piirakan päässä yhtä monen rypyn jälkeen. Noin, suunnilleen, ainakin parissa piirakassa. Päätyjen rypyt taitoin hieman sisäänpäin. Nostin nämä individualistiset piirakat uunipellille (ilman leivinpaperia, sillä tavallinen leivinpaperi ei kestä 275 asteen lämpöä kärähtämättä) ja paistoin piirakoita 13 minuuttia. Siinä ajassa ne saivat mukavasti pieniä ruskeita pilkkuja puuron pintaan. Jätin piirakat hetkeksi pellille ja jatkoin seuraavan erän tekemistä.

2/5 taikinasta tein aika pieniä piirakoita, joita mahtui pellille 16 kappaletta. Koska en ole luonteeltani kovin kauan saman aiheen parissa viihtyvä, tein lopusta taikinasta paljon isompia piirakoita, melkein kämmeneni kokoisia. Ja yhden ihan todella ison, jos joku jättiläinen sattuisi juuri tänään tulemaan meille kylään. Näitä isompia piirakoita tuli kaikkiaan 16 niitäkin. Tai ehkä sekosin laskuissani. Ainakin niitä tuli tarpeeksi. Puuro meni ihan viimeistä riisiä myöten, jouduin ottamaan vähän lisää varapuurostani, mutta onneksi puuro ei loppunut kesken.

Kuumensin kattilassa kolme desiä vettä ja lisäsin sinne sulamaan noin 100 g voita ja kastoin tässä seoksessa piirakat ja ladoin ne voipaperilla vuorattuun uunipannuun, peitin piirakat vielä toisella arkilla voipaperia ja muutamalla keittiöpyyhkeellä. Piirakoista tuli mukavan pehmeitä ja maistuvaisia. 

Tälle ressukalle ei tarvitse kertoa, miten surkean näköinen se on, söin sen jo
Mitä ulkonäköön tulee, niin ovathan nuo aika säälittävän näköisiä, erikokoisia ja kuorikin on melko paksu, jauhoni oli melko karkeaa. Mutta suola on kohdallaan, puuro pehmeää, eikä kuohunutta. Rypytyksessä on vielä opettelemista, pitäisin enemmän sellaisista rypyistä, jotka eivät ole teräviä, mutten osannut sellaisia sommitella. Kaikkiaan voin sanoa, ettei karjalanpiirakoiden tekeminen ole ollenkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Hieman työlästä ja sarjatyötä vaativaa. Olisi mukava tehdä näitä jonkun puheliaan kaverin kanssa, sellaisen joka vielä osaisi tekniikan kunnolla. Kiitos blogaanit kannustuksesta eilisessä omenaruusupostaukseni kommenteissa, kunnon yllytys on aina paikallaan!



Eilen katsoin ihanan ruokaelokuvan Haute Cuisine (alkuperäiseltä nimeltään Les saveurs du Palais), josta kirjoitin pienen postauksen sen ollessa Suomessa elokuvateatterilevityksessä. Nyt se osui silmääni Netflixistä, kun etsin jotain kivaa katsottavaa. Toisella katsomisella elokuva on vieläkin parempi ja kirjoitin ylös ruokien nimiä. Tahtoisin todellakin tehdä sellaisen lohella täytetyn savoijinkaalin kuin Hortense-rouva teki Ranskan presidentille. Suosittelen edelleen tuota elokuvaa ruoasta ja rauhallisista elokuvista pitäville, jos Netflix on ulottuvillanne. 

lainakuva
Mietin tässä mitä keittiöpeikkoja minulla vielä on. Suklaa- ja juustokohokkaat ovat sellaisia, leivonnaisissa on paljon vaativia ja monivaiheisia peikkoja. Onko teillä keittiöpeikkoja, kaadettuja tai vielä kaatamattomia? Tehdäänkö sopimus, että kaadetaan ne kaikki pois?

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Hulluna ruokaan

Huomasin YLE Areenasta kiinnostavan ruoka-aiheisen dokumentin Hulluna ruokaan. Se on nähtävissä vielä 28 päivän ajan. Vinkkaan siitä, vaikka linkki tuleekin tuonnempana olemaan vanhentunut. Dokumentti ei muuten maininnut sanallakaan meitä blogaaneja, mutta antoi paljon ajattelimisen aihetta foodieista, foodingista, ravintolassa syömisestä ja ravintolakokemuksista. Suosittelen lämpimästi! 

Tammikuussa Tallinnan Crussa syömäni annos, josta ensin kehveli otin kuvan

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ei ehkä paras kannustuselokuva juuri nyt: Jiro Dreams of Sushi


Katsoimme eilen tallenteelta lumoavan dokumenttielokuvan, Jiro Dreams of Sushi. Olin nähnyt siitä lopun jo aiemmin, mutta nyt katsoin hievahtamatta koko elokuvan. Sen katsottuani tuli kyllä mieleen, että mitäs jos syötäisiin tänään nakkikastiketta ja pottumuusia. Ei ehkä koskaan pitäisi yrittääkään itse mitään sushiräpellyksiä.

En kuitenkaan ota sushia ihan niin vakavasti kuin elokuvassa otettiin, vaan uskaltauduin kokeilemaan sen tekemistä tänään, pitkästä aikaa. Sen lisäksi tein makeaa munakasta, jonka voi tehdä ruoanvalmistuksen aluksi, että se ehtii jäähtyä hyvin. Edellisellä kerralla paistoin ilmiselvästi munakasta liian kuumalla pannulla, sillä kuvan munakas näyttää kuivalta ja liian ruskealta. Käytin samaa ohjetta nytkin. Yhteen pienen pannun munakkaaseen meni:
  • 3 kananmunaa
  • 0,5 tl sokeria
  • 1 tl miriniä
  • 0,5 tl soijakastiketta
  • ripaus suolaa
  • pieni liraus kasviöljyä paistamiseen
Rikoin kananmunat pieneen kaatonokalliseen kulhoon ja mittasin muut aineet mukaan. Sekoitin ainekset kevyesti sekaisin välttäen vaahdottumista. Lirautin pienen määrän neutraalia kasviöljyä nelikulmaiselle pannulle ja lämmitin pannua oikein varovaisesti pienimmällä mahdollisella kaasuliekillä. Kun pannun pinta hohkasi lämpöä, muttei öljy vielä väreillyt, kaadoin kolmanneksen kananmunamassasta pannulle ja kääntelin pannua, niin että massa levisi ohuelti koko pannun pinnalle. Hyvin miedolla lämmöllä paistoin munakasta noin 3-4 minuuttia,  kunnes pinta alkoi hyytyä. Alapinta oli vielä kauniin keltainen, eikä yhtään paistetun letun näköinen. Rullasin munakkaan lastan avulla pannun päästä toiseen ja kaadoin tyhjäksi jäänelle osalle toisen kolmanneksen munakasmassaa. Taas paistoin massaa varovasti ja kun pinta oli hyytynyt, rullasin munakkaan taas pannun toiseen päähän. Saman tempun tein viimeiselle kolmannekselle. Jätin valmiin kolminkertaisen munakasrullan pannulle hetkeksi vielä hautumaan, sammutin liekin pannun alta. Tällä kertaa sain aikaan pehmeän, keltaisen munakasrullan, aivan suloisen ja sopivan makean. Leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi, jotka asetin tarjolle sushin ja tempuran kanssa.


Tämä on se ilonaiheeni, nyt jo on tullut kuratäpliä siihen, mutta pystyn elämään sen kanssa!


maanantai 31. joulukuuta 2012

Les saveurs du Palais



Kävin katsomassa eilen aivan ihastuttavan ruoka-aiheisen elokuvan Haute Cuisine-Mestari keittiössä. Vuoden lopussa homehtuvat kulttuurisetelit innostivat minut lähtemään kolostani näinkin hyvissä ajoin ja sainpa vielä ystävänikin lähtemään mukaan. En kyllä tiedä millä bingolla näitä elokuvien nimien suomennoksia arvotaan, usein ne ovat toinen toistaan kökömpiä.

Käännöksestä huolimatta, olipa ihana elokuva! Olin  toiveikas jo aiheen vuoksi, ruoka on mitä parhain aihe elokuvalle. Myös alkuperämaa ja pääosan esittäjä lupasivat hyvää. Tarina sinänsä oli melko pieni, mutta ah niitä kuparipannuja, kauniita ranskalaisen keittiön klassikoita lautasilla, se tunnelma, kevyen pirskahteleva ranskalainen huumori ja upeat roolisuoritukset! Jossakin vaiheessa ystäväni kysyin kuiskaten, että minun varmaan pitää tehdä sellaista lohella täytettyä savoijinkaalta ja nyökyttelin pontevasti, aivan varmasti pitää. Kotimatkalla juttelimme siitä, miten hieno elokuvan äänimaailma oli, paljon puhetta, kaunis musiikki, ei räiskettä (ellei naapurisalin action movien jyminää lasketa), tämä oli aivan täydellinen pakkaus.

Suosittelen lämpimästi jokaiselle ruokabloggaajalle! Tehdään sitten lohitäytteistä savoijinkaalta porukalla!

Lisäys 1.1.2013: Kertokaa ihmeessä, jos olette jo nähneet tämän elokuvan, palaisin halusta tietää, kokiko joku muukin ruokaintoilija samantapaisia mielihyvän tunteita sen äärellä!