Crème Ninon & Torsades au Fromage

Eilen lintsasin niin pyöräilyn katsomisesta kuin kokkaamisestakin, olin yksin kotona ja vietin päivän aika lailla k-draaman parissa. Tänään oli toinen ääni kellossa, tein meille päivälliseksi kupilliset keittoa tuoreista herneistä ja siihen kaveriksi dijon-sinapilla ja gruyèrellä maustettuja lehtitaikinakierteitä. Ohjeet otin täältä ja täältä. Tein melkein kuin ohjeissa. 

Crème Ninon

• 2,5 dl tuoreita herneitä
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita
• 1 dl kermaa
• 1 tl oliiviöljyä

Leikkasin sipulin viipaleisiin, kuumensin kattilaa liekillä ja sulatin siinä nokareen voita. Kuullotin sipulia voissa muutaman minuutin ja lisäsin mukaan viinin, jonka keitin noin puoleen. Lisäsin mukaan veden ja herneet ja keitin tätä seosta viitisen minuuttia. Kumosin seoksen blenderin kannuun ja suurruuttelin tasaiseksi. Kaadoin kannuun kerman ja pari nokaretta voita. Käytin blenderiä vielä minuutin verran ja kaadoin keiton takaisin kattilaan. Kuumensin keiton uudelleen ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin keiton suuriin kahvikuppeihin, kiersin myllystä lisää pippuria ja lurittelin päälle pikkuisen oliiviöljyä. 

Juusto-sinappikierteet

• 4 pientä levyä lehtitaikinaa ohuemmiksi ja pitemmiksi kaulittuina
• 2 tl dijonsinappia
• 1 dl gruyere-juustoa raastettuna
• 1 kananmuna
• pippuria¨

Kuumensin uunin 215 asteeseen ja sivelin kahden kaulitun taikinalevyn pinnoille sinappia, siihen päälle ripottelin juustoraasteen. Jätin kapeat reunat ilman täytettä, sen reunan sivelin kananmunalla. Nostin täytetylle levylle toisen paljaan taikinalevyn ja painoin kevyesti taikinalevyjä kiinni toisiinsa. Leikkasin veitsellä pitkittäin taikinalevyt kahteen osaan ja kiersin varovaisesti kapeat levyt kierteelle. Voitelin pinnat kananmunalla ja paistoin kierteitä noin 15-20 minuuttia. Leikkasin ne annoksiin puolikkaiksi, sillä niistä tuli melkoisen isot. Toiset kaksi kierrettä jäi vielä iltapalaksi. Keitto oli hyvin kevyen raikasta, eipä siinä oikein muuta makua ollutkaan kuin tuoreen herneen. 

Tour de Francen eilinen etappi jäi huomiotta, mutta voittajaksi ajoi Pello Bilbao ja kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. Tänään massakirin nopein oli taas Jasper Philipsen, Se oli hänelle jo neljäs voitto tässä kisassa. Keltapaidassa jatkaa Jonas Vingegaard ja 17 sekuntia perässä on Tadej Pogacar. 

Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Nopea puolivalmispiirakka

Pizzanpaistosta oli jäänyt vähän rapuja ja eräältä päivälliseltä savustettua lohta, jääkaapissa oli rulla Lidlistä ostamaani lehtitaikinaa. En oikein tiedä onko lehtitaikina oikea sana, vai pitäisikö sanoa voitaikina. Tuskin se voihin on tehty. Puff pastryksi sitä englanniksi sanotaan ja kääre  meni jo roskiin, etten voi siitä tarkistaa, miksi taikinaa puhutellaan.

Pikainen tähdenlentopiirakka

• rulla valmista puff pastrya
• noin 150 g savustettua lohta
• noin 100g jokiravun pyrstöjä
• 1 uusi sipuli varsineen
• 1 keitetty kananmuna
• 1 raaka kananmuna voiteluun

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinarullan suoraksi uunipellille leivinpaperin päälle. Asettelin täytteet puolelle taikinasta niin, että reunoille jäi tyhjää noin sentti pari. Alimmaksi laitoin sipulit, sitten savulohden, ravut ja päällimmäksi keitetyn kananmunan viipaleina. Käänsin taikinanlevyn reunan täytteiden päälle ja taittelin reunat yhteen. Voitelin pinnan raa'alla kananmunalla ja pistelin kuoreen reikiä kalapiikillä. Paistoin piirakkaa kiertoilmalla 20 minuuttia. Hyvää tuli, kypsää ja rapeaa! Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään jämäruokaohjeita ja jatkojalostusideoita. 

Aamiaisruudut

Ilokseni huomasin puff pastry-rullia Lidlissä ja ostin niitä heti varastoon muutamia. Välillä sellaisille on käyttöä. En tiedä ovatko ne tulleet vakiovalikoimaan, vai onko vain hetken aikaa saatavilla. Tein taikinasta ja lopuista Italiaan viittaavista raaka-aineista pieniä aamiaisruutuja.

Makeat ja suolaiset aamiaisruudut

• 1 rulla puff pastrya 
• 2 rkl ricottaa
• 1 rkl tomaattipestoa
• puolikas tomaatti oikein ohuina viipaleina
• 2 viipaletta savuporoa
• 6 viiriäisen munaa
• 3 pientä mozzarellapalloa
• pippuria
• puolikas päärynä ohuina viipaleina
• 2 rkl mascarponea
• 1 tl sokeria + vähän koristeluun
• ripaus kanelia

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinan auki rullalta leivinpaperin päälle. Tein sille 3 x4 pyöreää painaumaa terävällä stanssilla, mutten erityisesti koittanut painaa sitä kokonaan taikinan läpi. Tein pyörylöiden ympärille pizzaleikkurilla kevyen ruudukon. 

Puoleen neliöistä (joiden keskellä oli ympyrät) levitin ricottan ja peston sekoitusta. Siihen päälle tälläsin oikein ohuet viipaleet tomaattia, joita olin pitänyt hetken talouspaperiarkin päällä, jotta niistä lähti kosteutta. Tomaatin päälle asetin pienen palan savuporoa, mozzarellapalaset ja viiriäisenmunan keltuaisen. Sepä olikin sottaista hommaa, erotella keltuaiset. En onnistunut ihan joka kerta, mutta rikon munat kuppiin, josta sitten käytin seosta taikinapalojen reunojen voiteluun. Ripautin ruutujen päälle hieman pippuria.

Makeitten versioiden pinnan sivelin sokerilla makeutetulla mascarponella ja sen päälle asetin muutaman ohuen viipaleen päärynää. Pinnalle sokeria ja kanelia ja reunat sitten viiriäisen munalla voideltuna. 

Paistoin ruutuja noin 15 minuuttia, kunnes olivat kypsiä. Leikkasin ruudut irti toisistaan kuumina. Olivat kiva aamupala. Loput napsimme päivän kuluessa ohikulkiessamme. Aion käyttää yhden pakastamistani taikinoista myöhemmin Beef Wellingtonin tekemiseen, en ole tehnyt sitä kuin kerran, eikä silloin käyttämäni taikina ollut parasta mahdollista. 

Giro d'Italian 12. etappi on pienellä nousulla höystetty tasamaan etappi, koko kilpailun pisin. Mittaa sillä on älyttömät 229 km. Tiedossa on mitä todennäköisimmin massakiri, mutta sitten sen näkee alkuillasta, mikäli pääsee telkkarin ääreen. Minä pääsen vasta töiden jälkeen. Tällä tietoa Eurosport näyttää etapilta pitkän lähetyksen, jo kello 14.15 alkaen. Sitä ennen voi seurailla jo, miten Kaliforniassa sujuu, kun AMGEN Tour of California jatkuu jo useatta päivää. Siellä näyttäisi olevan melkoiset kirimiesten onnenpäivät, suuri joukko nimekkäitä rynnijöitä on koolla. 

Nyt on loppu lähellä

Tänään on teemana loput ja viimeiset. Minun melkein vuoden mittainen vuorotteluvapaani on lopussa, torstaina palaan riviin. Tosin ensin vain opetuslapseksi, sillä minun lisenssini ovat vanhentuneet ja minua pitää opettaa oikein kunnolla, ennen kuin saan taas tehdä töitä itsenäisesti. Myös keittiössä oli jämäpäivä, tutkailin mitä jääkaapissa piileksii ja sen mukaan, kauppaan menemättä, valmistin meille päivällisen. Myös pakastimen puolella oli yhtä jos toista käyttöä vaativaa. Tiedossa siis taas pienimuotoinen yhden naisen kokkisota.

Näistä piti päästä eroon

• nollalaatikossa jääkohmeessa muutama pala hidasankkaa
• pakastimessa ollut lehtitaikinalevy (pakkaus kolhiintunut, viisainta käyttää pois)
• kaksi aukaistua kermapurkkia (miksi niitä on aina kaksi kaapissa?)
• avattu purkki mascarponea
• pakastehernepussin loput (nyt kun se ei vielä ole levinnyt pakastimen pohjalle)
• pekonipaketin loput

Herneet päätin käyttää ilmavaksi keitoksi, se on ollut paras onnistumisen sifonin kanssa. Pekoni pääsi keiton kaveriksi. Tämä oli ateriamme alkuruoka. Keiton tein aivan samalla tavalla kuin ensimmäisen sifonikokeiluni. En naputtele ohjetta tähän uudelleen, linkin takaa se löytyy helposti. Muistin muuten tällä kertaa lämmittää lautasetkin, minulla on ollut sellainen vekotin ties kuinka kauan ja olen tainnut käyttää sitä kerran aikaisemmin. Keitto pysyi lämpimänä ja kuohkeana selkeästi paremmin lämpimässä lautasella.

Pääruoaksi tein täältä löytämäni ankkapiiraan. Käänsin ohjeen brutaalisti google-kääntäjällä englanniksi ja sovelsin sen mukaan, mitä meiltä löytyi. Piirakan pohjaksi kelpasi lehtitaikinalevy oikein hyvin ja vaikkei ankka ollut savustettua, niin eipä siitä minua varmaan tilille vaadita. 

Ankkapiiras

• valmis lehtitaikinalevy (melkein pellin kokoinen)
• tähdeankkaa noin 150 g suikaleiksi leikattuna
• muutama kuivattu sieni, en muista minkä nimisiä ne ovat
• 1 punasipuli
• 3 kananmunaa
• 2 dl kermaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Sulatin taikinan, taittelin sen auki leivinpaperiarkin päälle ja kaulin sitä hieman suuremmaksi. Nostin taikinalevyn uunivuokaan ja pistelin sitä kalapiikillä. Esipaistoin pohjaa 180 asteessa kiertoilmalla 10 minuuttia. Sillä välin leikkasin ankanpalat suikaleiksi ja käytin niitä pannulla oliiviöljytilkassa, maustoin hieman lisää suolalla ja pippurilla. Liotin sieniä kuumassa vedessä hetkisen ja leikkasin sitten sienet suikaleiksi. Sekoitin vispilällä kerman ja kananmunat tasaiseksi seokseksi ja maustoin sen pippurilla ja ripauksella suolaa. 

Kun pohja oli esipaistunut, levitin sille ankkasuikaleet, sipulit ja sienet ja kaadoin päälle kerma-kananmunaseoksen. Paistoin piirakkaa vielä 180 asteessa kiertoilmalla noin 35 minuuttia. 

Jälkiruoaksi tein pienemmällä sifonilla jälkiruoan, johon upotin niin loput kermasta kuin mascarponestakin. Jälkkäristä kerron seuraavassa postauksessa, sillä sitä syömme vasta myöhemmin illalla tai huomenna, eikä siitä ole vielä kuvaa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokapostaukset ja hävikistä herkuksi-teemaiset kehitelmät. En laita tätä Sifoni-välilehdelle, sillä siellä on jo identtinen hernekeitto.

Ranskalainen omenatorttu Pyreneitten päivänä

Tour de Francen 12. etappi ajettiin aluksi kuumassa auringonpaisteessa ja loppumatkasta rankassa vesisateessa. Etapista oli pitkä lähetys, joten kuumepäiväni sujui leppoisasti Eurosportia katsellen. 

Päivälliseksi meillä oli aivan omasta päästä sommiteltu hävikistä herkuksi-ruoka. Jääkaapissa oli pakkaus broilerifileitä, jotka oli käytettävä tai laitettava pakastimeen, samoin eilistä perunamuusia oli hieman jäljellä. Sommittelin niistä eräänlaisen lintupiiraan. 

Broileripiiras kolmelle

• 0,5 l tähdemuusia
• 2 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• 4 broilerin filettä
• puolikkaan limen mehu
• 2 rkl soijakastiketta
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pül piper-maustetta
• kirsikkatomaatteja

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele pienehkö uunivuoka. Sekoita kananmunat ja maitoa perunamuusiin, niin että siitä tulee löysähkö velli. Lisää maitoa, jos desilitra ei riitä. Levitä perunamuusivelli vuokaan. Leikkaa broilerifileet kolmeen palaan ja sekoita ne marinaditilkkaan, johon tulee limen mehu, soijakastike, suolaa, pippuria ja pül piperiä. Paista filepaloja pannulla muutamia minuutteja, niin että ne saavat kauniin paistopinnan, muttei tarvitse kypsentää kokonaan. Aseta kirsikkatomaatit perunamuusin keskelle ja broileripalat muusiin reunoille. Paista noin 30-40 minuuttia, kunnes muusin pinta on kauniin ruskeaa. 

Jälkiruokana meillä oli päivän ranskalaispanostukseni, johon toipilasvoimani riittivät hyvin. Otin neuvot tähän leivonnaiseen Mon petit four-blogista. 

Ranskalainen omenatorttu

• 2 ohutta lehtitaikinalevyä
• 2 kirpeää omenaa
• 2 rkl muscovadosokeria
• puolikkaan limetin mehu
• 2 rkl viikunahilloa (minulla oli avattu purkki aprikoosihilloa, käytin sitä)
• tomusokeria
• kermavaahtoa tarjoiluun

Sulata taikinalevyt ja kuori omenat. Leikkaa omenat neljään lohkoon ja poista siemenkota. Leikkaa lohkot ohuiksi viipaleiksi. Sekoita muscovadosokeri limettimehuun ja laita omenaviipaleet marinoitumaan sokeri-limettiseokseen. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Asettele omenaviipaleet taikinalevyille niin, että viipaleiden reunat menevät päällekkäin. Paista torttuja noin 30-35 minuuttia, kunnes omenat ja taikinalevyt ovat kypsiä. Kuumenna hilloa mikroaaltouunissa vesitilkan kanssa noin puoli minuuttia, sekoita se tasaiseksi kiilteeksi ja levitä sitä kuumille tortuille sudilla hetimiten. Sirota vielä tomusokeria omenatortuille. Söimme tortut kermavaahtolusikallisen ja kahvin kanssa.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Tour de Francen 12. etappi päättyi Joaquin Purito Rodriquezin voittoon. Pääjoukon kesken harrastettiin viimekilometreillä järkyttäviä vetoja ja irtoamisyrityksiä, joiden erikoismies Froome on. Tänään Contador ja Quintana pystyivät eilistä paremmin vastaamaan niihin. Froome jatkaa turvallisella erolla kokonaiskilpailun johtopaikalla. Huomenna kisa siirtyy hieman tasaisempiin maisemiin ennen Alppi-etappeja. 

Tarte au quatre-vingt-dix-neuf

Minähän en osaa ranskaa sitten yhtään. Kun olemme tankanneet Ranskassa autoa marketin pihan asemalta, on pitänyt valita pumppu sen mukaan, minkä numeron osaisi sanoa. Esimerkiksi neljä on sellainen numero, jonka muistan.

Opiskelija on kertonut vähän miten ranskalaiset numerot muodostuvat, mutta se tuntuu vaativan pitkän matematiikan opintoja, eikä niin ollen ole minun juttuni laisinkaan. Sen ettei osaa jotain, ei tarvitse kuitenkaan antaa häiritä ollenkaan, eikä estää tekemästä sitä mitä tahtoo. Usein pikkuvilungit menevät läpi ihan hyvin, kun silmät kirkkaina väittää, että kyllä tämä on ranskalainen torttu, minkä tänään leivoin. On ihan varmasti. Sehän kuulostaakin oikein hienolta!

Töissä tänään oli sellainen päivä, joka vanhensi minua vähintään 48 tuntia. Kun pääsin vuorostani, päähän sattui ja vatsa kurni. Poikkesin ääsmarketista einestä, sillä tänään ei ollut kokkausintoa tai -voimia. Siinä kaupan puoli viiden ruuhkassa huomasin, että nyt kotimaisia mansikoita on viimein myynnissä ja raparperikin vielä sen näköistä, ettei se vielä ole kovin puisevaa. Muistin Nannan vastikään tekemät pikaiset lehtitaikinaleivokset, joissa oli raparperia ja valkosuklaata. Päätin apinoida niitä tänään, sillä ostamani päivälliseinekset vaativat myös uunin lämmittämisen. Taloudellista jne. 

Lehtitaikinaa mansikoiden ja raparperin alustana

• paketti ohuita lehtitaikinalevyjä kahteen palaan leikattuina
• juoksevaa hunajaa
• yksi iso raparperinvarsi
• yhtä monta mansikkaa kuin taikinapalasiakin
• pieniä valkosuklaanappeja

Sulata lehtitaikinalevyt leivinpaperin päällä pellillä. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa levyt kahteen palaan kukin. Leikkaa levyjen reunoille pienet viillot joka sivulle ilman, että viilto menee aivan läpi taikinan. Levitä levyille hieman hunajaa. Leikkaa raparperi ensin noin 8 sentin pätkiin ja sitten pitkittäin suikaleiksi. Niitä tulisi olla noin 2-3 kpl/taikinapala. Leikkaa kannat pois mansikoista ja siivuta marjat noin neljään viipaleeseen. Aseta raparperisuikaleet kulmittain taikinalevylle ja mansikkaviipaleita raparperin molemmin puolin. Sirottele valkosuklaanappeja päälle. Paista noin 15-20 minuuttia. Siivilöi tomusokeria hieman jäähtyneille leivoksille. Nämä leikisti ranskalaiset leivokset olivat oikein hyviä. Maltoimme Opiskelija kanssa säästää muutaman Kammenpyörittäjällekin, joka pääsi töistä vasta myöhemmin. 

Eilisen Tour de Francen etapin voitti Andre Greipel ja keltapaidan piti itsellään edelleen Tony Martin. Kuudes etappi ajettiin tänään kauniissa säässä ainakin siltä osin, kuin ehdin sitä seurata. Etapin päätti terävä nousu, jossa lopussa kävi kolari, jossa Tony Martin näytti ajavan edellä menevän takapyörään ja keilasi muutamia vierellään ajavia. Hän näytti saaneen solisluun vamman, hänet tuotiin selästä pukaten maaliin. Etapin voitti Zdenek Stybar. Johtajanpaidan pitää vielä Martin, mutta jos hän joutuu keskeyttämään, Chris Froome pukee keltaisen päälleen huomenna.

Lisää tähdenlentoja - kaalipiirakka

tänään maasta kaivettu maa-artisokka 

Meillä jatkuu hävikistä herkuksi, tai edes syötäväksi- teema. Jääkaappiin tuntuu mahtuvan hämmästyttävä määrä raaka-aineita, joista on käytetty osa ja loppu odottaa uutta elämää. Harmittavan usein se uusi elämä tarkoittaa kompostia, muttei tänään. Hyvin varhaisen aamuvuoron aikana mielikuvaharjoittelin mahdollisilla raaka-aineilla ja päädyin visioon, jossa söisimme kaalipiirakkaa ja olisimme ylen onnellisia.

Kun tein ruokaa ystäväni ystävän bileisiin uudeksi vuodeksi, jäi minulle kaksi isoa palaa kaalia tähteeksi. Niille ei ollut käynyt Festivon vihanneslaatikossa kuinkaan, olivat ihan iskussa. Minulla on pantryssani paketti punaisia linssejä, joita olen änkenyt ruokiin aina kun mahdollista. Pakastimessa on pieniä, nyrkinkokoisia palleroita poron jauhelihaa. Ostimme Tallinnasta viime viikolla ison käärön lehtitaikinaa, jossa luvattiin olevan huomattava määrä voita, eikä ainesluettelo muuten ollut pitkä. Nämä raaka-aineet mielessäni silmäilin kevyesti erilaisia ohjeita, mutta tein lopulta piirakan aika omasta tai asiakkaan päästä-metodilla. Näin se kävi:

Kaalipiirakka ilman mitään sääntöjä (+ pieni kaalilaatikko)

• puolikas pienestä valkokaalista
• neljännes kohtalaisen kokoisesta punakaalista
• 200 g poron jauhelihaa
• 5 kevätsipulia
• kourallinen punaisia linssejä
• 1 maa-artisokka raastettuna
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• 2 rkl omenaviinietikkaa
• 2 rkl tummaa siirappia
• iso lehtitaikinalevy (en tullut katsoneeksi sen painoa, oli normiuunipellin kokoinen)
• 1 kananmuna piirakan voitelemiseen

Laitoin ensin linssit kypsymään kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi ja sillä välin silppusin sipulit ja kaalit. Raastoin mukaan yhden tänään maasta kaivamistamme maa-artisokista. Siellä niitä on viime kesän jäljiltä! Sulatin aimo kimpaleen voita kasarissa ja pehmittelin siinä sipuleita ja kaalisilppua hyvän aikaa. Maustoin seosta suolalla, pippurilla, siirapilla ja etikalla ja annoin sen kypsyä noin puoli tuntia, maistelin sitä ja maustoin hieman lisää. Lisäsin linssit mukaan, kun ne olivat kypsiä. Paistoin pienellä pannulla poron jauhelihan, jonka murustelin aivan pieneksi muruksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Lisäsin senkin kaaliseokseen, joka sai edelleen kypsyä miedolla lämmöllä. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin lehtitaikinalevyn rullalta leivinpaperille. Lusikoin kaalitäytettä toiseen päähän taikinalevyä noin suunnikkaan muotoiselle alueelle ja jätin hieman tyhjää reunoille. Arvoin väärin taikinan tarpeen ja sitä jäi yli noin 8 sentin viipale, kun nostin toisen pään taikinasta täytteen päälle. Taittelin taikinareunat piirakan alle. Suikaloin ylijäämäpalan ja sommitelin niistä koristeraitoja piirakan pinnalle. Pistelin pinnan haarukalla ja voitelin piirakan kananmunalla. Paistoin piirakkaa uunissa noin 40 minuuttia. Täytettä oli paljon enemmän kuin tarvitsin piirakkaan, joten lusikoin loput uunivuokaan ja lisäsin sinne vettä jonkun verran ja paistoin tätä improvisoitua kaalilaatikkoa ensin piirakan kanssa yhtä aikaa ja sen jälkeen miedommassa lämmössä (120 astetta) pari tuntia. Siitä tuli ihan kelpoista kaalilaatikkoa. 

Kaalipiirakka sai jäähtyä pellillä noin vartin verran ennen kuin leikkasin siitä paloja. Taikina oli kypsynyt alapuoleltakin aivan sopivasti ja se maistui mahtavalta, oikealta voilta olematta rasvainen. Ostan kyllä toistekin tuota valmistaikinaa, kun käymme Virossa! Täyte olisi voinut muhia pitempäänkin, mutta siinä oli jo makua ja muhevuutta, sopivasti rapeutta, makeutta, happoa ja suolaa. Huomenna vien loput töihin ja kysyn uskaltaako joku maistaa. Uskaltaa, tai itkee ja uskaltaa! Tämän olisi voinut tehdä ihan hyvin ilman poronlihaakin.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.