Sangriassa haudutetut päärynät

La Vueltan eilisen etapin voittajaksi vaihtuikin Pascal Ackermann, sillä Sam Bennettin katsottiin käyttäneen vääriä keinoja viimeisellä kilometrillä ja tönineen toista ajajaa olkapäällään sen verran rumasti, että siirtäminen sen ensimmäisenä maaliin tulleen porukan viimeiseksi. Eli ei kannata olla tuhma. 

Tänään sitten oli vuorossa jo kymmenes etappi, mäkinen reitti aurinkoisena päivänä. Lopussa oli taas niin jännää, kun Primoz Roglic otti ja voitti etapin! Synttärivoitto vain päivän myöhässä. Richard Carapazin kokonaiskilpailun johto suli kolmeen sekuntiin ja toisena on päivän etappivoittaja. Huomisen ja sunnuntain etapit ennen maanantain lepopäivää ovat kummatkin rankkoja vuorietappeja. 

Meillä oli jälkiruokana tänään sangriassa haudutettuja päärynöitä. Sangria oli Lidlin mietoa valmistetta ja maistui ihan mukavalta. Vinkkiä jälkkäriin otin täältä. Postauksen kakun jätin leipomatta, sillä emme ole viime aikoina oikein saaneet pieniäkään kakkuja syötyä. 

Sangriassa haudutetut päärynät

• 2 päärynää 
• 0,5 l mietoa punaista sangriaa
• 3 rkl sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin seosta)
• 1 pieni vaniljatanko halkaistuna
• 1 pieni kanelitanko
• 4-5 viipaletta kuivattua appelsiinia ja sitruunaa

Mittasin kattilaan sangrian ja sokerin, lisäsin mukaan vanilja- ja kanelitangot sekä muutamaan sitrusviipaleen. Kuumensi seosta niin, että se alkoi maltillisesti poreilla. Sitä odotellessa kuorin päärynät ja leikkasin ne neljään lohkoon, poistin kannat ja siemenkodat. Nostin palat kattilaan hautumaan, ensin 10 minuuttia niin, että liemi poreili miedosti ja sitten kannen alla ilman liekkiä kattilan alla noin 30 minuuttia. Päärynät olivat melko kypsiä jo valmiiksi, joten tämä aika riitti hyvin. 

Nostin hautuneet ja punaisiksi muuttuneet lohkot lautaselle odottamaan. Söimme ne jäätelön ja sulatetun suklaan kanssa. Puolet päärynäpaloista jäi huomiselle. 

Rosesangria

Eilen oli ihana aurinkoinen kesäpäivä ja nautimme siitä syömällä ulkona. Päivän piristeeksi teimme sangriaa espanjalaiseen ruokahaasteeseen sopien. Tänään en sangriaa saisikaan, sillä yövuoroputki on alussa. Olemme tehneet monena vuonna La Vueltan aikana sangriaa, muttemme koskaan roseviinipohjaisena. 

Rosesangria

• noin 0,5 l roseviiniä
• noin 0,25 l ruusulimonadia
• mansikoita
• appelsiinia
• pensasmustikoita
• vadelmia
• orvokinkukkia
• minttua
• jäitä

Sekoitin kaikki aineet kannussa ja siinä se sitten olikin. Kaadoin laseihin ja lusikoin mukaan vähän hökeitä. Ei tästä tullut suosikkisangriamme, mutta kivan piristävää kesäjuomaa se oli. EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkejä, cocktaileja ja muita juomia, joita olemme kokeilleet. 

La Vueltassa oli suurten tapahtumien päivä. Kyseessä oli vähän alle sadan kilometrin vuorietappi, jossa sää sekoitti asetelmia melkoisesti. Kamala sadekuuro ja rakeet osuivat kohdalle juuri silloin, kun ajajat olivat neljän kilometrin hiekkatieosuudella. Tallimääräyksiä ja mielenilmaisuja nähtiin, kun Marc Soler joutui odottamaan Nairo Quintanaa ja niin ollen todennäköisesti menetti etappivoiton. Sen sai kisan nuorin ajaja, vain 20-vuotias Tadej Bogacar. Tämä oli hänen ensimmäinen tämän tason voittonsa. Nairo tuli maaliin toisena ja sai päälleen kokonaiskilpailun punaisen johtajan paidan. Hänen johtonsa ei tule kyllä kestämään tiistaina, silloin on henkilökohtainen aika-ajo, eikä Nairo ole koskaan ollut aika-ajojen ystävä ja taitaja. Huomenna La Vueltassa on ensimmäinen lepopäivä ja CampaKeittiökin huilaa.

Pikkuperjantain kimara – calimocho

Tiedän, että on keskiviikko, mutta tuntuu ihan perjantailta. Yövuorot loppuivat ja vapaani alkoivat, joten tänään oli hyvä tilaisuus kokeilla epäilyttävän kuuloista espanjalaista drinkkiä, calimochoa. Sangrian kanssa samaan perheeseen kuuluvahko juoma oli yllättävän kivan makuista, vaikka olin kyllä epäluuloinen. 

Kannullinen calimochoa

• punaviiniä (ei sitä talouden arvokkainta)
• colajuomaa
• sitruunaa
• minttua
• jäitä

Laitan kannuun paljon jäitä. Laada kannuun yhtä paljon punaviiniä ja colaa, purista sekaan hieman sitruunamehua ja leikkaa loppu sitruuna lohkoiksi. Lisää nekin kannuun minttuoksien kanssa. Sekoita ja anna juoman kylmentyä kunnolla. Kun tarjoat juomaa, laita ensin lasiin kunnon jäämötikkä ja kaada sitten päälle kylmää juomaa. Sujauta vielä lasiin oksa minttua ja kalasta kannusta siruunalohko. Virkistävä, mieto juoma lämpimään päivään, sellainen tänäänkin vielä oli, 22 astetta iltapäivällä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

La Vueltan viides etappi oli taas luonnehdittu sanalla hill, eli mäkinen, muttei vuoristoinen. Loppu oli muutaman kilometrin matkalta tasamaata, joten jos porukka olisi pysynyt kasassa, olisi ollut mahdollisuus massakiriin. Tosin muutama seuraava etappi tulee olemaan tasamaan tallausta, niinpä kirimiehet eivät välttämättä uuvuttaisi itseään tämän päivän sahalaidassa ollakseen tulevissa kirietapeilla voimissaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, kärki oli kolmen miehen kokoinen ja toinen kolmikko oli vielä kärjen ja pääjoukon välillä. Voittajaksi ajoi Simon Clarke. Johtajan paita vaihtui ja punaisen paidan sai päällensä Rudy Molard, josta en ole ikinä kuullutkaan. Mutta nyt varmaan muistan tästä lähtien. Huomenna on vuorossa 155 km mittainen tasamaan etappi. 

Kannullinen Espanjaa – sangria punaviinistä

En ole kauhean suuri sangrian ystävä ja olen pitänyt valkoviiniin tehdystä vähän ennemmän kuin punaviinipohjaisesta. Meillä oli yhtenä kuumana kesäpäivänä tekeillä ensin mehua pihan pensaiden tuotannosta ja sen jälkeen keittelimme lihalientä. Sopivia ulkohommia, ettei talo entisestään lämmennyt. Antti muisti erään avatun viinipakkauksen, se oli portugalilaista punaviiniä, jossa oli hieman arveluttava makea vivahde. Lihaliemeen se passasi aivan hyvin ja tuumimme, että miksei myös sangriaan. 

Punaviinisangria

• 1 osa punaviiniä
• 1 osa appelsiinimehua
• 2 osaa tonicia
• isoja jääpaloja kannuun
• pieniä jääpaloja laseihin
• mansikoita
• limeä lohkoina
• kuivattuja sitrusviipaleita
• omenaa lohkoina
• mustikoita
• minttua
• pitkät kanelitikut sekoittimiksi

Kylmennä kannu laittamalla sinne isoja jääpaloja, lisää mukaan muut tilpehöörit, jätä muutama laseihin laitettavaksi. Kaada pohjalle ensin punaviini, sitten appelsiinimehu ja toppaa kannu tonicilla. Sekoittele ja jätä vähäksi aikaa maustumaan. Kylmennä lasit pienillä jääpaloilla ja tiputtele sinne muutama pala mansikkaa, omenaa ja sitruksia, sekä pari oksaa minttua. Kaada kylmää juomaa kannusta ja sekoita pitkällä kanelitikulla, joka antaa juomaan oman lisämakunsa. Tämä oli ensimmäinen omatekemä punaviinisangria, josta pidin enemmän kuin pikkuisen.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Vaalea sangria

Minäkö matkimassa?

CampaKeittiön arkistoista löytyy sangriaa vain pari kerran verran. Aikaisemmin olen tehnyt sangrian punaviinipohjaisena, mutta alkukesän Portugalin matkalla maistoimme vaaleaa sangriaa, josta pidin punaista paljon enemmän. Eräänä kesäisenä päivänä yritin toistaa juoman kotioloissa ja melkein onnistuinkin. 

Vaalea sangria portugalilaiseen tapaan

• valkoviiniä
• sameaa omenamehua
• mansikoita
• omenaa
• pensasmustikoita
• jääpaloja

Leikkasin mansikat ja omenan paloihin ja pudottelin ne yhdessä mustikoiden kanssa lasipulloon. Kaadoin päälle saman verran kuivaa valkoviiniä ja sameaa omenamehua ja tungin muutaman jääpalan pulloon. Sekoitin ja laitoin pullon jääkaappiin viilenemään.

Vaalea sangria oli oikein hyvää, muttei se maistunut ihan samalta kuin aurinkoisella rannalla Praia de Barrassa. Klassinen aika kultaa muistot-juttu. Ehkä rantabaarin valkoviini oli hieman makeampaa, ehkä juoma oli muuten makeutettu, ehkä vain muistan väärin. Mutta pidin omatekemästä vaaleasta sangriasta enemmän kuin punaisista. Sain instagramin kommenteissa vinkin, että kanelitanko olisi saattanut olla ratkaiseva juttu. Pitääpä kokeilla seuraavalla kerralla ja ylipäätään hieman maustaa juomaa enemmän.

Sangria revisited sekä hieman tapaksia

Kesän helteisimmät päivät ovat Suomessa jo takana tältä vuodelta, mutta kun aurinko paistaa suojaiselle takapihallemme, kesä palaa ainakin vähäksi aikaa. Tänään meillä oli leivänpaistokokeilujen lomassa hyvää aikaa sekoitella hieman sangriaa Espanjan hengessä. Alkoihan tänään La Vueltan viimeinen jaksokin. Edellisen kerran teimme sangriaa melkein päivälleen neljä vuotta sitten, blogin toisena kesänä. 

Pieni kannullinen sangriaa

• punaviiniä
• appelsiinimehua
• tonic-vettä (pullonpohjan loppuunkäyttö)
• puolikas appelsiini
• luumu
• pari kumkvattia
• loraus grappaa
• ripaus sokeria
• jäitä

Teimme juoman aivan kielituntumalla, leikkasin hedelmät viipaleiksi ja sekoitin ne sokerin ja grappan kanssa maustumaan hetkeksi. Kaadoimme maustuneet hökeet lasikaatimeen, päälle noin iso lasillinen punaviiniä, saman verran appelsiinimehua ja lopuksi tonicia sen verran, että kaadin oli täynnä. Jääpaloja perään ja kesäinen juoma oli valmis. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Päivällisen virkaa toimitti jääkaapin aarteista koottu tapaslautanen. Hieman juustoja, vähän kinkkua, oliiveja ja hedelmiä. Omatekemää leipää (josta myöhemmin lisää) ja mausteista makkaraa, niillä nälkä siirrähti sopivasti tuonnemmas.

La Vueltan 17. etappi oli luonteeltaan vuoristoinen ja karmeaan nousuun päättyvä. Nyt oltiin siirrytty pois pohjoisesta Espanjasta Valenciaan. Lopussa nähtiin kärkimiesten raivoisa tappelu kokonaiskilpailun tilasta, ilokseni Alberto Contador oli mukana siinä taistelussa, vaikka etapin voitto oli ratkaistu jo useita minuutteja aikaisemmin, voittajaksi selviytyi Mathias Frank. Nairo Quintana johtaa kokonaiskilpailua ja uskomatonta sitkeyttä osoittava Chris Froome on edelleen toisena. Huomenna on 200 km mittainen etappi, siinä sitä on taas fillarointia tiedossa kunnon työpäivän verran. 

No niin, nyt päästiin asiaan!

Tätä juotaisiin jos sitä olisi

Tänään Vueltassa alkoi viimeinen jakso. Kolmen edellisen rankan vuorietapin jälkeen vuorossa oli Santanderista Fuente Déhen ajatteva nousuun päättyvä etappi, jolla oli mittaa 177 km. Pääsin katsomaan etappia tallenteelta vasta vähän jälkijunassa. Kammenpyörittäjällä oli jo tieto, mitä tapahtuu, mutta ritarillisesti hän katsoi lähetyksen toistamiseen kanssani eikä paljastanut, että nyt on se päivä, jolloin saan hihkua ääneni käheäksi ja kutsua voittajaa kaikilla lempinimillä, mitä keksin. Alberto Contador ei vain voittanut etappia, vaan siirtyi vakuuttavaan kokonaiskilpailun johtoon. Voiton jälkeisessä haastattelussa oli kyllä hyvin aistittavissa, miten suuri asia tämä oli Contadorille. Oi, että olen iloinen.

Eilen leikimme vielä kesää hetkisen aikaa. Emme olleet vielä tehneet Espanja-viikoillamme sangriaa, mutta nyt korjasimme puutteen. Sattui lämmin aurinkoinen iltapäivä, jona poimimme viimeisiä karviaismarjoja ja Kammenpyörittäjä raivasi kasvihuoneen tomaattikasvustoa sillä mielin, että tomaattien kyljet viimein innostuisivat punastumaan. Selailimme kumpikin erilaisia sangria-ohjeita ja vaikutti siltä, että juoman voi toteuttaa vaikka kuinka monella tapaa. Me otimme lähestymistavaksi punaisen ja sitruksisen.

Leikkasin appelsiineja, sitruunoita ja limettejä lohkoiksi, joista trimmasin keskikohdan kalvot ja puolikkaiksi leikkautuneet siemenet pois. Keräsin suureen kannuun pari muotillista jääpaloja, kaksi kanelitankoa ja sitrukset. Sirottelin pari teelusikallista ruokosokeria hedelmille ja lorautin päälle pari ruokalusikallista votkaa. Hetken kuluttua kippasin kannuun puoli pullollista espanjalaista punaviiniä ja niin paljon ginger alea, että kannu tuli täyteen. Maistui raikkaalta, ei liian makealta, kesältä! Ainakin siihen asti, että aurinko meni pilveen. Silloin kaneli toi mieleen glögin.