Todella helppo uunibroileri

Olemme olleet kotosalla reissun jälkeen jo yli kaksi kuukautta. Talviuneen vaipuminen on lähellä, muttei ihan vielä tapahtunut. Harvinaista, että olemme jo marraskuun toisella viikolla, muttei vielä ole satanut lunta kertaakaan. Minä en erityisesti lunta kaipaa, mutta tulisihan siitä hieman valoisammat maisemat. 

Sunnuntaina meillä oli isänpäivän perhepäivälliset ja tein ensimmäistä kertaa täältä ottamani ohjeen mukaista ruokaa. Itse asiassa näin sen videona YouTubessa, mutta löysin blogiinkin. Tuolloin ruoka onnistui todella hyvin, kaikki pitivät siitä ja koko suuri padallinen meni yhdellä istumalla. 

En yleensä tee samaa ruokaa, olipa se miten hyvää tahansa, kovin pian uudelleen. Usein en koskaan palaa saman ruoan pariin. Nyt tein sen jopa vain muutaman päivän kuluttua tänään, tällä kertaa kahdelle hengelle kahden päivän ruoaksi. Lisäsin mukaan myös sipulia, sillä se sopi minusta tähän hyvin. Määrät on muunneltu sopiviksi täydellisellä itsevarmuudellani. 

Uunibroileria ja perunaa

Marinadi

• 0,75 dl sitruunamehua
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1tl suolaa
• pippuria
• chilihiutaleita
• kuivattua oreganoa tai basilikaa tai molempia
• 0,5 dl vettä

Muut ainekset

• 3 suurehkoa broilerifilettä kahteen palaan leikattuna
• 4 suurehkoa perunaa kuorittuna ja neljään lohkoon leikattuna
• 3 pienehköä punasipulia kuorittuna ja puolikkaiksi leikattuna
• tuoretta oreganoa

Mittasin ensin marinadin ainekset pieneen lasipulloon ja ravistin kaikki kunnolla sekaisin. Asettelin broileripalat, sipulit ja perunalohkot uunivuokaan ja kaadoin marinadin päälle. Huuhtelin marinadipullon vielä vesitilkalla ja kaadoin senkin vuokaan. Kääntelin marinadin aineksiin kunnolla, lisäsin pinnalle tuoreita oreganon oksia ja nostin kannen päälle. Pidin vuokaa ulkona hyvin peiteltynä (lämpötila ulkona +2°C) siihen asti, että oli aika laittaa ruoka uuniin. Tämän voi siis hyvin valmistella hyvissä ajoin, minä tein sen aamulla ennen aamupalaa. Valmisteluun menee vain noin 10 minuuttia. 

Iltapäivällä otin vuoan sisälle hieman lämpenemään ja kuumensin uunin 220 asteeseen. Nostin vuoan uuniin keskikorkeudelle kansi päällä ja annoin ruoan paistua ensin noin tunnin verran. Otin kannen pois ja valelin perunoita ja broileripaloja vuokaan muodostuneella marinadiliemellä ja paistoin vielä puolisen tuntia ilman kantta, jolloin perunoihin tuli kaunis paistopinta. 

Söimme noin puolet tänään ja loput pakkasin lasirasiaan, jossa ruoan voi lämmittää hyvin. Onnistui yhtä hyvin kuin perhepäivällisillä, silloin en laittanut chiliä enkä sipulia, mutta ne sopivat ruokaan mainiosti. 

Nopeat kanavartaat Provencen yrteillä onnistuneiden taidekauppojan päivänä

Tänään on ollut päivä, jolloin saimme hankittua hienoa seinätaidetta kotiimme. Ranskalainen sunnuntaikirppari toimitti ja nyt meillä on ikioma Mona Lisa! #kuihienooseon

Ruokapoliittisesti oli hieman vaatimattomampi päivä, ainoat ranskalaisuudet päivällisessä olivat tästä maasta ostetut kanapalat ja itse tekemäni Provencen yrttiseos, jota on mukana kotoa asti. Eikä tästä saa mitään erityisempää ohjettakaan aikaan. Kunhan maustoin kanapalat yrttiseoksella, suolalla, pippurilla, valkosipulimurskalla ja luritin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Pujotin kanapalat metallisiin varrastikkuihin, käytin myös 2,5 ruskeaa herkkusientä (puolikas oli leikattava pois huonon kohdan takia) ja muutamia kirsikkatomaatteja. Grillaus hoitui Campingazin grillillä ja lautasille leikattiin myös minikurkkuja viipaleiksi. Pystyi syömään. 

Olemme seuranneet säätietoja tänään melko tarkasti, sillä näille main on ennustettu kovia tuulia ja mahdollisesti myös ukkosta aamuyölle tai varhain huomisaamuna. Yhä näin puoli yhdeksän aikaan kovimmat tuulet ovat tulematta, mutta aika moni muukin leirialueella on varautunut. Monesta suunnasta on kuulunut lisäkiilojen naputusta ja näkynyt myrskyliinojen virittelyä. Me olemme varautuneet laittamalla markiisin kiinni ja pakkaamalla kaikki ulkoa akustista rappusta lukuunottamatta takatalliin. Muutenkin se olisi pitänyt tehdä viimeistään aamulla, kun jatkamme matkaa. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli ehtinyt loppua ennen kuin pääsimme sen pariin, mutta katsoimme tallennetta noin 50 km. Mathieu van der Poel oli  nopein neljään mieheen kutistuneesta hatkaporukasta. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadel on edelleen ykkösenä ja Jonas toisena. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä. Tiistaina kisa jatkuu vuorietapilla. 

Grillattu rakuunakana

Eilen minua laiskotti ja päivälliseksi kaavailemani rakuunakana jäi tälle päivälle. Laitoin kanat (Ranskassa kanana ostettu saattaa ollakin kanaa, eikä broileria) marinadiin heti aamiaisen jälkeen, jotten voisi tänäänkin kaihoilla noutoruoan suuntaan. Otin ylimalkaiset neuvot marinadiin täältä. 

En ollutkaan ottanut kotoa mukaan kuivaamaani ranskalaista rakuunaa, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Ohje olisi kaivannut tuoretta rakuunaa, mutta tuoreiden yrttien ostaminen on välillä melko vaikeaa, ellei mahdotonta Ranskassa. Basilikaa löytyy aika hyvin ja persiljaa, markkinoilta etenkin tai sitten valmiiksi nipuiksi leikattuja muitakin yrttejä, mutta niiden säilyvyys lämpimissä oloissa ei ole kovin hyvä. Ostin sitten kuivattua rakuunaa kolme euroa maksavan purkin. Puolet siitä maksaneen pirkan hyllypaikka oli tyhjä, jostain syystä. 

Kuvassa on tämä kallis maustepurkki. Ja ranteessani on vuoden 2025 keväällä syömiemme suklaapupujen kauloissa olleet koristerannekkeet. "Kultaus" on kulunut pois, mutta narut ne vain kestävät. Ja maassa näkyvät tämän kuukauden kestojalkineeni, keltaiset crocsit, koska Tour de France. 

No, nyt on rakuunaa sitten vaikka myymään alkaisi. Pitäisikö alkaakin? Ja piti kaupassa tarkistaa, että mikä se rakuuna onkaan ranskaksi, kun englanniksi muistin, muttei T-kirjaimen kohdalla ollut mitään sinne päinkään. Estragon, olkaa hyvä. Väänsimme sen tietysti muotoon estrogen, testosteronia ei ollut ostoslistalla. 

Grillattua rakuunakanaa kahdelle 

• 2 kanan nahatonta rintafilettä
• 0,5 dl öljyä (käytin aiemmin tyhjentyneen aurinkokuivatun tomaatin purkissa ollutta öljyä, nyt meni sekin purkki jääkaapista)
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria 
• 1/4 tl chilihiutaleita

Leikkasin kanafilesiin "lonkeroita", 3-4 kpl niin, että suikaleet olivat toisesta päästään kiinni. Sekoitin marinadin ainekset tiiviisti suljettavassa rasiassa ja pyörittelin kanalonkeroiset marinadissa. Laitoin rasian hyvin kiinni ja jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa. 

Näissä rasioissa lukee ymmärtääkseni, että niitä voi käyttää myös
muuhun säilyttämiseen ja jopa mikrossa lämmittämiseen.
Meillä on muutama, joita käytämme marjoille ja marinointiin, leikkeleille jne. 

Tour de Francen kolmas etappi olikin jo melko pitkä, melkein 200 km ja lähetys siitä alkoi paikallista aikaa klo 12. Katselimme lähetystä mukavasti varjossa markiisin alla. Minulla on nyt käytössä Lyca-operaattorin prepaid-sim puhelimessani. Kortissa on 200 Gt ja sillä katselee aika paljon pyöräilyä, lukee somea ja tekee postauksia. Kortti on voimassa 30 vrk ja nyt on menossa toinen kortti tällä reissulla. Ekasta jäi käyttämättä jonkun verran, koska satuimme olemaan välillä niin hyvän wifin piirissä, ettei omia gigoja mennyt. Nyt on huonompi wifi tällä leirialueella ja paljon käyttäjiä, ranskalaisten lasten koulujen lomat ovat monessa osaa maata juuri alkaneet. Sen huomaa nyt, vielä viikko pari sitten meidän lisäksi alueilla oli lähinnä eläkeläisiä (joita toki itsekin olemme), nyt on paljon lapsiperheitä. 

Ai niin, asiaan taas. Iltapäivän lopulla grillasimme hyvin marinoituneet kanat, suikeroiksi leikattu kana kypsyi nopeasti ja tasaisesti kuivumatta. Sivukkeena oli meloni-fetasalaatti. 

Tourissa siis ajettiin tänään Espanjasta Ranskan puolelle, kyseessä oli vuoristoetappi. Katsoimme etapista melkein kaiken ja loppu olikin oikein jännittävä. Tadej Pogacar voitti ja hän siirtyi keltapaitaan. Äskettäisestä lähetyksestä sai sen käsityksen, että Tadej ja Jonas olisivat samalla ajalla, mutta ero on nyt ykkösen ja kakkosen välillä 6 sekuntia. En ihan käsitä tuota matikkaa, hyvistyssekunnit vaikuttavat asiaan ja toisaalta minulla oli vain B matikassa. Etapin aikana kisa siirtyi Ranskan puolelle ja huomenna neljäs etappi lähtee Carcassonnesta. 

Kanaa ja perunaa italialaiseen tapaan

Bourges on osoittautunut oikein mukavaksi kaupungiksi, päätimme jäädä tänne vähän pitemmäksikin aikaa. Kävimme tänään ensimmäisellä kaupunkikierroksella ja tarkastelimme katedraalia oikein huolella, se on Unescon maailmanperintökohde ja sieltä löytyi kuin löytyikin myös yksi Jeanne d'Arc. 

Päivällisellä meillä oli tänään kanaa ja perunaa, kumpaankin hain italialaista tunnelmaa. Perunoille tein salsa verdeä ja broilerin fileet täytin aurinkokuivatulla tomaatilla ja mozzarellalla. Ohjeet perunoihin täältä. Broilerit tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Italialainen ateria kahdelle

Perunat

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Salsa verde

• tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• 4 isohkoa kaprista (niitä joissa on varsi)
• 2 rkl oliiviöljyä
• sitruunamehua
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• suolaa ja pippuria

Täytetyt broilerinfileet

• 2 pienehköä broilerin filettä
• 4 minimozzarellapalloa
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl kuivaa valkoviiniä hauduttamiseen
• 2 ohutta puista varrastikkua

Ensimmäiseksi tein salsa verden, jonka kanssa piti tyytyä veitsellä pienimiseen, sillä meillä ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä sauvasekoitinta tai muutakaan, millä saisi silputtua aineksia kovin hienoksi. Leikkasin yrtit ja kaprikset pieniksi paloiksi ja silpuksi ja sekoitin niihin oliiviöljyä, sitruunamehua ja valkosipulimurskaa. Sekoitin tasaiseksi ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Leikkasin pienet Noirmoutierin perunat puolikkaiksi ja laitoin ne pieneen alumiinivuokaan, luritin päälle hieman öljyä ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Jätin vuokan odottamaan. 

Seuraavaksi valmistelin broilerin fileet. Leikkasin niihin viillon niin, että muodostui tasku, jonne laitoin aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellapallot puolikkaina. Suljin taskun pitkällä ohuella varrastikulla, sillä minulla ei nyt sitten olekaan mukana paistinarua. Ennenkuulumatonta! 

Kun oli aika valmistaa ruoka, laitoin perunat vuokassaan airfryeriin (malliston pienimpään) 160 asteeseen noin 15 minuutiksi. Antti paistoi ulkona pannulla täytetyt broilerinfileet tilkassa oliiviöljyä. Kun fileissä oli sievä paistopinta, hän kaatoi pannulle noin desin valkoviiniä lasistani ja laittoi kannen pannun päälle. Kaasu ihan pienelle ja haudutusta noin 5 minuuttia ja loput vielä kaasu sammutettuna. 

Samaan aikaan perunat olivat kypsyneet ja sekoitin niihin salsa verden. Lisäsin vielä hieman sitruunamehua, että maku raikastuisi ja terävöityisi. Oikein mainio ateria.

Giro d'Italian kahdeksannen etapin voittajaksi ajoi Jhonatan Narvaez, jo toinen etappivoitto hänelle tässä kisassa. Katsoimme lopusta noin 35 km eikä Italiassakaan liian kesäistä vielä näytä olevan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja reilun kolmen minuutin päässä toisena on Jonas Vingegaard. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on vuorossa kisan toinen välipäivä ja ensimmäinen varsinainen lepopäivä. 

Pinaatti-kanapastaa koska pinaattia on niin paljon

Tämän ruoan söimme eilen, mutta sen kanssa meni niin myöhään, että käytin eilisen postaukseen aiemmin tehdyn ruoan. Ei kai tästä tule mitään ikäviä seurauksia? Ja miksi pinaattia oli  niin paljon ja on yhä? Pyysin kaupasta aurinkokuivattua tomaattia ja niin pienen pakkauksen pinaattia kuin kaupasta löytyisi. 400 g pussi oli pienin ja kun kyseessä on pinaatti se on ISO pussi. Käytin ruokaan kolme suurta kourallista pinaattia, mutta sehän tunnetusti kutistuu olemattomiin, olisin voinut käyttää neljä tai viisikin kourallista. Joka tapauksessa pinaattia on yhä paljon jäljellä, siitä käytettiin jo toiseenkin ateriaan paljon, mutta yhä sitä vain riittää. Koitamme säilyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla ja syödä sitä ahkerasti, ettei paljon menisi hukkaan. Kotioloissa kuivaisin ylimääräiset tai pakastaisin mysiytettynä, mutta reissuolosuhteissa ne keinot eivät ole käytössä. 

On tässä sekin huoli vielä, että koska uskomme lapsuudesta asti meille tuputettua käsitystä, että pinaatti tekee ihmisestä vahvan, niin voi olla, että meistä tulee nyt liian vahvoja. Täytyy siis olla varovainen, jos alkavat hihat kiristää ja CampaAdrian oven saranat kärsiä liian suurista voimista ovea avatessa. 

Ohje eilisen päivän ruokaan on peräisin täältä. Se on yksi pisimmistä postauksista suurimmalla kuvamäärällä mihin olen osunut, eikä itse ohjekaan ollut lyhyt. Minä oikaisin muutamassa kohtaa enkä esimerkiksi laittanut ruokaan lainkaan niin paljon vettä (en laittanut yhtään) sillä en ymmärtänyt mikä sen funktio oli, eikä sitä mainuttu ainesluettelossa tai olin puusilmä. Mutta tämä on pastaruoka, joten saa käydä italialaisesta päivällisestä! En myöskään käyttänyt vehnäjauhoja ollenkaan kastikkeen sakeuttamiseen, se taas johtuu siitä, että minulla on mukana vain vähän vehnäjauhoja ja niille on jo käyttötarkoitus tiedossa. Seuraavalla tavalla ja aineista ruoan tein. 

Pinaatti-kanapasta kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä (olisin voinut käyttää aurinkokuivattujen tomaattien öljyä, mutten TAJUNNUT)
• 1 rkl voita
• 200 g broilerin sisäfileitä suupaloiksi leikattuina
• 2 kevätsipulia silputtuna
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia paloiksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• kuivattua välimerellistä yrttiseosta (en rehellisesti sanottuna muista mitä siinä on, tein sitä talvella kuivurilla)
• 1 dl kermaa
• 3 suurta kourallista pinaattia
• spagettia kahdelle (etusormen ja peukalon muodostamaan ympyrään sopiva määrä, 4 minuutin kypsymisajalla, ettei mene kaasua paljon) 
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• raastettua parmesaania
• tuoretta basilikaa

Maustoin broileripalat suolalla ja pippurilla. Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja paistoin siinä hetkisen sipulia ja aurinkokuivattua tomaattia. 

Lisäsin mukaan voin ja kun sekin oli kuumentunut, kumosin pintamaustetut broileripalat pannulle. Paistelin noin viisi minuuttia koko ajan käännellen. Seuraavaksi laitoin pannulle pinaatit ja nehän mysiytyivät ihan hetkessä, olisi voinut laittaa enemmänkin. Ripottelin pannulle yrttiseosta. Kaadoin mukaan kermaa ja sekoittelin ja jätin kastikkeen kypsymään kannen alle pienellä liekillä.

Toisella kaasukeittimellä kiehui suolattua vettä ja kun arvelin, että kastike olisi pian valmis, laitoin pikaspagetit kypsymään. Kun ne olivat sopivan kypsiä, kumosin pastat pannulle ja sekoitin kastikkeeseen. Hieman pippuria ja suolaa, basilikan lehtiä, raastettua parmesaania ja annokset olivat valmiit. Oli muuten erittäin hyvä pastaruoka! Vaikka itse kehunkin, aurinkokuituista tomaateista tuli hyvää syvää makua ja pinaatti nyt on aina hyvää. 

Giro d'Italian toinen etappi Bulgariassa ajettiin jo aamupäivältä alkaen emmekä oman siirtymäpäivämme vuoksi ehtineet sitä katsoa reaaliajassa. Kun tämän päivän päivällinen (jonka postaan huomenna) oli syöty ja tiskit tiskattu katsoimme loppuosaa kisasta. Guillermo Silva voitti ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon myös. Giron sivuja ei voi kiitellä, piti kaivella tietoja muiltakin sivuilta. Mikäli ymmärsimme oikein, Jonas Vingegaard on sijalla 15. Katsoimme lopusta vain noin 20 km ja juuri sitä ennen oli tapahtunut paha kolari, mutta keskeyttämään joutuneista ei ole tietoja Giron sivuilla, enpä  kyllä olettanut, että olisikaan. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tämä ruoka kuuluu kategoriaan omasta tai asiakkaan päästä. Olen tehnyt tämän tapaisia ruokia usein, viimeksi viime vuoden Vueltan aikaan ja olenpa silloin nimennyt ruoan aivan samalla tavallakin. Nyt kun avasin tuon viime vuotisen postauksen, palasivat mieleen ne kirveltävät nolostuksen tunteet, olin juuri kaatunut omatoimisesti pyörälläni aivan pöhkössä paikassa ja menettänyt kasvoni ainakin itselleni joksikin aikaa. Harmi miten ikävät asiat eivät poistu muistoista, mutta hyvät asiat saattavat kadota taivaan tuuliin liiankin nopeasti. Mutta tuolloinkaan ei käynyt pahasti, henkiset hiertymät olivat fyysisiä suurempia. Tänä vuonna olen välttänyt täyteläisesti kaikki pyöräilyyn liittyvät vaaranpaikat, koska en ole ajanut pyörällä vielä metriäkään!

Nytkin koitin tehdä ruokaa oikein vähän, mutta tuli sitä silti vähän liikaa. Virhe lähti siitä, että valitsin kaupasta liian ison pakkauksen kanaa, olisi pitänyt ottaa se, jossa oli 200 g. Ehkä vielä opin ostamaan mahdollisimman vähän. Sieniä olin kyllä ostanut vain kaksi ja ne maksoivat puoli euroa. 

Vuoden 2025 Vueltan kana-riisipannu

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä viipaloituna
• 2 valkoista isohkoa herkkusientä viipaloituina 
• 2 pientä perunaa lohkoiksi leikattuina (0-1 olisi riittänyt)
• 1 pieni tomaatti lohkoiksi leikattuna
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 300 g kanan sisäfileitä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• muutama sahramihippu
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl raakaa riisiä (uskokaa tai älkää, puoli desiä olisi riittänyt)
• 1 dl valkoviiniä (siitä ei tingitä)
• 0,5 kasvisliemikuutiota (kerron myöhemmin mitä sille tapahtui)
• 3 dl vettä
• tuoretta persiljaa
• sitruunamehua

Tein ruoan kokonaan yhdellä paistinpannulla, en sillä eilen kehumallani uudella pienellä pannulla vaan kesällä 2022 jostain alankohollantilaisesta marketista ostetulla. Käsittelin kasvikset ja sienet ensin ja aloitin sitten kuumentamalla lorauksen öljyä pannulla ja levittelin sille punasipulit ja valkosipulit. Paistelin hetkisen ja kumosin sipulit lautaselle odottamaan. Pannulle jäi sen verran öljyä, ettei lisää tarvittu pannulle päätyneiden sienien ja perunoiden paistamiseen. Muutaman minuutin kuluttua kumosin nekin lautaselle sipuleiden seuraksi. 

Nyt lisäsin hieman oliiviöljyä ja nostelin kanapalat pannulle ja maustoin niitä suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Paistoin kanapaloja (suikaleita oikeastaan, sisäfileet ovat aika pitkulaisia) muutaman minuutin ja nostelin nekin lautaselle, niiden ei ollut tarpeen vielä kypsyä kokonaan. 

Seuraavaksi kaadoin pannulle pienen lisäöljytilkan kanssa riisit ja ripottelin niille hieman sahramia, kuullotin riisiä parisen minuuttia ja lisäsin pannulle lasistani kunnon lorauksen valkoviiniä annoin sen kiehua melkein kokonaan kokoon. Kaadoin sitten pannulle pari desiä vettä ja pudotin liemikuution mukaan. Sekoittelin ja hetken päästä, kun seos kiehui, lisäsin mukaan alkupaistetut sipulit, perunat, kanapalat ja vielä vähän ajan päästä tomaattikuutiot ja herneet. Sekoittelin ja lisäilin vettä muutamaan otteeseen, niin että riisit kypsyivät hitaasti, samoin muut ainekset. 

Noin vartissa kaikki oli kypsää, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja ennen tarjoilua vielä ison lorauksen sitruunamehua ja persiljaa. 

Annostelin ruokaa lautasille ja aloimme syödä. Tiedä mikä varjelus tässä kohden kävi, mutta minun ensimmäisessä haarukallisessani oli se kasvisliemukuution puolikas, joka ei ollutkaan liuennut ruokaan. Olipa muikea makuelämys, saatoin hieman irvistää ja lähes yökätä. Mutta sain sen palautettua haarukkaan ja kompostikuppiin. Piti käydä juomassa hieman vettä ja limsaa, että ätläkkyys lähti suusta ja pääsin palaamaan ruoan pariin. 

Muuten ruoka oli oikein hyvää, mutta sitä oli lopulta vähän liikaa. Lupaan ja vannon, että opettelen tekemään sekä retkikeittiössä, että kotikeittiössä oikean määrän ruokaa. Meidän ei ole järkevää retkiolosuhteissa koota mitään tähdenlentoja tai keräilyeriä etenkään näin ruokahaasteiden aikaan, kun ideana olisi tehdä uusia ruokia joka päivä, eikä tässä enää mitään työlounaita tarvita. On vain jotenkin vaikea käsittää, että yksi perunakin voi olla liikaa tai desi riisiä. Ehkä joskus opin, ehkä en. 

La Vueltassa oli taas karmeaan nousuun päättyvä vuorietappi. Katsoimme sitä ruoanlaiton ohessa ja syödessämme. Leirialueen maksullinen netti toimii erittäin hyvin ja sitä olemme tässä nyt hyödyntäneet. Tänäänkin nähtiin pienehkö kisaa hidastanut mielenosoitus, mutten pitänyt sitä pahana. Loppunousussa kaksi suosikkiani Jaoa Almeida ja Jonas Vingegaard ajoivat viimeiset kilometrit kahteen pekkaan, mutta Jonas ei kyllä vetänyt yhtään, ei kyllä pudonnut kelkastakaan. Näytti siltä, että hän tarkoituksella jätti taistelematta etappivoitosta, joka kyllä kuuluikin ehdottomasti Almeidalle. Jonas Vingegaard johtaa nyt kokonaiskilpailua 46 sekunnilla, Joao Almeida on toisena, hyvityssekunneilla hän sai muutaman sekunnin johdosta nipistettyä. Huomenna on myös vuorietappi, joka päättyy jyrkkään nousuun. 

Coq Au Vin Rosé

CampaSimpukassa on tätä päivää ennen kaksi kukkoa viinissä-postausta. Ensimmäisen tein jo blogin ensimmäisenä kesänä ja toisen 11 vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla tein ruoan punaviiniin ja toisella kerralla valkoviiniin, eikä kummallakaan kerralla padassa ollut kukkoa. Niinpä nyt olikin sitten luonnollinen jatkumo näin vuosikymmen myöhemmin käyttää roseviiniä, eikä vieläkään kukkoa ollut padassa. Otin vinkkejä ruokaan täältä, mutta tein aikalailla kuten itse tahdoin. Tällä kertaa minulla oli broilerin sisäfileitä, ei nahkaa eikä luuta. 

Coq Au Vin Rosé – roseviinibroileria

• 3 viipaletta pekonia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 porkkana
• 5 uudensadon hoikkaa sipulia varsineen
• 4 kynttä valkosipulia
• 6 ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 8 broilerin sisäfilettä
• suolaaa ja pippuria
• 2 rkl konjakkia
• 3 dl kuivaa roséviiniä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• iso nippu tuoretta timjamia

Aloitin leikkaamalla pekonin pieniin suikaleisiin, kuorin porkkanan ja viipaloin sen pieniin paloihin. Kuorin sipuleitten ja valkosipuleitten uloimmat kuoret ja leikkelin sipulit paloihin, mutta valkosipulinkynnet jätin kokonaisiksi. Leikkasin sienet puoliksi. 

Pintamaustoin broilerinfileet suolalla ja pippurilla. Kuumensin paistinpannua ja laitoin pekonipalat paistumaan. Hetken päästä lisäsin pannulle hieman öljyä ja voita ja lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit, porkkanat ja sienet. Sekoittelin ja annoin kaikkien ainesten paistua noin 10 minuuttia. 

Kumosin ainekset pannulta lautaselle ja lisäsin pannulle hieman öljyä ja paistoin broileripalojen pintoja molemmilta puolilta muutaman minuuttia. Kaadoin pannulle konjakin ja kun se oli hieman kiehunut kokoon, lisäsin viinin ja kasvisfondin. Palautin kasvis-pekoniseoksen pannulle ja sekoittelin taas. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että ainekset olivat sopivasti melkein nesteen peitossa. Nostin pinnalle nipun timjamia ja laitoin pannun ylle kannen. 

Annoin ruoan kypsyä melko miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia ja otin sitten kannen pois. Maistelin lientä ja lisäsin vielä suolaa ja pippuria. Lisäsin hieman vauhtia pannun alle ja annoin liemen vielä hieman kiehua pois. 

Sivukkeena oli persiljaperunoita. Keitin muutaman uudensadon siiklejä ja kun ne olivat kypsiä, annoin niiden kuivahtaa kattilassa hetkisen. Sekoitin perunoihin suolaa, pippuria ja nokareen voita ja paljon tuoretta persiljaa. 

Söimme noin puolet pannullisesta ja huomiselle jäi vielä hyvä annos kahdelle, keitän huomenna riisiä sivukkeeksi. 

Tour de Francen 18. etappi oli oikea vuorietappi Alpeilla. Siitä oli koko matkan mittainen lähetys ja katsoimme sitä alusta asti. Oli muuten hassu tunne, kun aamulla tarkistin tilastoista miten Nairo Quintana on pärjännyt, sillä häntä ei paljon kuvissa näkynyt. Ihmettelin sitä eilen myös Antille. No, ei kovinkaan hyvin, tai toisaalta ei mitenkään huonostikaan siihen nähden, ettei hän ole mukana koko kisassa! Se oli toukokuussa, kun hän oli mukana Giro d'Italiassa! 

Tänään nopein oli Ben O'Connor ja Tadej Pogacar jätti lopussa Jonas Vingegaardia vielä vähän lisää, se on ollut trendi nyt, Jonas ei vaan pysty vastaamaan. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Chicken Fricassée – pannulla viinissä kypsennetty kana

Tämä on viimeinen Saksassa tehty ranskalaiskokkaus tällä erää, kaikessa on vähän lopun alkua nyt. Tour de Francen ensimmäinen kolmannes tuli päätökseen ja onneksi huomenna on lepopäivä, en muutenkaan olisi tekemässä mitään ruokaa, sillä päivä tulee kulumaan merellä matkalla Ruotsiin. 

Chicken Fricassée valikoitui päivän ruoaksi siksi, että se valmistui yhdellä pannulla ja siihen sai menemään ruokavarastoista loppuun muutamia aineksia. Ohjeen otin Pardon Your French-blogista. Muuntelin ohjetta muutamin pienin osin. 

Chicken Fricassée

• 50 g ranskalaista pekonisuikaletta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 topakkaa kevätsipulia silppuna
• 4 pientä valkosipulinkynttä ja viipaleiksi leikattuna
• 4 pientä perunaa kuorittuina ja lohkoihin leikattuina (lisäykseni ohjeeseen, että sain perunat käytettyä eikä muuta sivuketta tarvittu)
• 2 broilerin rintafilettä suurehkoihin paloihin leikattuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• 2,5 dl kuivaa roseviiniä

Aloitin paistamalla pannulla pekonisuikaleita niin, että niistä irtosi rasvaa ja ne hieman rapeutuivat. Lusikoin suikaleet lautaselle odottamaan. Lisäsin pannulle puolet oliiviöljystä ja voista ja paistelin sipuleita ja perunalohkoja muutamia minuutteja, että nekin saivat vähän väriä, maustoin niitä suolalla ja pippurilla. Kaadoin ne pannulta pekonin kanssa samalle lautaselle. Lisäsin pannulle loput öljyn ja voin ja paistoin broileripaloja joka puoleltaan muutamia minuutteja. 

Palautin kaikki muut ainekset pannulle ja lurittelin viinin ainesten päälle. Asetin yrttioksat ainesten päälle. Viiniä oli vähän yli puolenvälin aineksia. Annoin ruoan hautua ensin kannen alla noin 10 minuuttia ja sitten ilman kantta toiset 10 minuuttia. Kääntelin välillä broileripalojen kylkiä ja sekoittelin muita aineksia. Viini kiehui noin kolmannekseen ja siitä muodostui todella hyvän makuinen kastike. 

Kerrankin ruokaa tuli sopiva määrä, perunoita olisi voinut olla vähemmän, mutta kun niitä oli pussissa neljä pientä pottua,  niin en viitsinyt kahta tai yhtä jättää. Jaksoimme kuitenkin kaiken, mutta yhtään enempää ei olisi mennyt. Kastike erityisesti tuli kaavittua pannulta hyvin tarkkaan. 

Tour de Francen 10. etappia katsoimme noin 60 viimeistä kilometriä. Voittajaksi ajoi suureksi ilokseni Simon Yates. Keltapaita vaihtaa taas omistajaa, nyt siinä jatkaa keskiviikkona Ben Healy ja Tadej Pogacar on toisena puolen minuutin kaulalla. Tästä en osaa sanoa, oliko luopuminen keltapaidasta nyt suunniteltu juttu vai ei, mutta kisa ei ole millään muotoa taputeltu. 

Nyt kyllä olen vähän leuhkana – Chicken Vesuvio

Olipa sopiva otsikko matkakeittimen
alla olevassa rasvasuojahesarissa,
Taidetta taiteen vuoksi,
tämä ruoka oli todella lähellä taidetta.

Päivän italialainen ruoka taitaa olla italialais-amerikkalainen, mutta enpä antanut sen häiritä. Minulla oli mobilekeittiöni valmistusjonossa pieni pakkaus kanan sisäfileitä ja muutama peruna ja googlatessani osuin tähän ruokalajiin, Chicken Vesuvioon. Otin ohjeen tästä blogista. Luonnollisesti hieman soveltelin sen mukaan, mitä matkakeittiöstämme löytyi ja lopputulos oli sanalla sanoen loistava! Kun itse kehuu, niin tulee sopivimmat kehut. 

Chicken Vesuvio kahdelle

• 240 g pakkaus kanan sisäfileitä (10 kpl)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 pientä perunaa kolmeen palaan leikattuina
• 4 vihreää parsaa (kuivahtaneet alaosat poisnapsaistuina)
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl roseviiniä
• 2 dl kasvisfondia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl voita
• tuoretta basilikaa

Ensin kokosimme minulle pihakeittiön, pienelle Decathlonin taittopöydälle asetettiin hesari ja sen päälle Campingazin kaasuliesi. Sivumennen sanoen ja vinkkinä, jos aiot kokkailla tämmöisellä liedellä täällä Keski-Euroopassa, osta kaasupanokset Suomesta vaikka Biltemasta. Siellä ne maksavat noin 1,60-1,90€/kpl, Ranskassa hintalappu on 4,5-5€.

Koska tuuli aika paljon, Antti laittoi minulle valokatteesta askaroidun tuulisuojan pienillä puristimilla pöytään kiinni. Kaasua kuluu vähemmän, kun keittely/paistelu tapahtuu tuulelta suojassa. 

Valmistelin ainekset, maustoin kanapalat suolalla ja pippurilla, leikkasin perunat ja parsat paloihin ja keräsin kaikki tarvikkeet käteni ulottuville. Otin pakastimesta kupillisen herneitä sulamaan. Kasvisfondin tein valmiiksi pakasterasiaan niin, että kaadoin siihen pullovettä noin desiä ja päälle kasvisfondia purkista noin ruokalusikallisen, en kuumentanut enkä keitellyt sitä, sekoittelin vain. 

Aloitin kuumentamalla pannua ja sillä noin ruokalusikallista oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostelin kanapalat pannulle ja laitoin kannen päälle. Muutama minuutin kuluttua käänsin kanapalat ja paistoin niitä vielä lisää noin 3 minuuttia, nuo sisäfilepalat ovat hoikkia ja pieniä. Nostelin kanapalat sitten lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pienen tilkan öljyä ja kumosin parsapalat pannulle, joka oli melkoisen kuuma. Aivan hetkessä, minuutissa, parsat saivat sopivan paistopinnan ja nostelin ne samalle lautaselle kanapalojen kanssa odottamaan. 

Taas hieman lisää öljyä pannulle, noin teelusikallinen ja nostelin perunapalat paistumaan, tarkoitus oli saada hyvä paistopinta, muttei vielä kokonaan kypsentää perunoita. Kääntelin paloja muutaman minuutin kuluttua. 

Sitten nostelin kanapalat perunapalojen (parsapalat jätin odottamaan) sekaan pannulle ja lisäsin mukaan viinin, jonka annoin kiehahtaa kunnolla, muttei kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvisliemen ja tällöin ainekset pannulla olivat noin puoliksi liemessä. Laitoin kannen päälle ja annoin ainesten kypsyä noin 8 minuuttia. Kokeilin perunoiden kypsyyttä haarukalla, joka sujahtikin hyvin perunapalan läpi, kanan arvelin hyvinkin olevan jo kypsää. 

Seuraavaksi oli tehtävänä kastike. Nostelin kana- ja perunapalat aiemmin käytetylle lautaselle parsapalojen seuraksi taas odottamaan. Pannulla oli tässä vaiheessa noin 1,5 dl lientä. Lisäsin pannulle hyvän lorauksen sitruunamehua ja nokareen voita sekä teelusikallisen valkosipulimurskaa. Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin desin verran.

Lopuksi kumosin perunat, parsat ja kanat pannulle ja vielä odottamassa olleet herneet ja annoin niiden kuumentua kannen alla muutaman minuutin, kastike kiehui edelleen kokoon, muttei kuivunut kokonaan pois. 

Ai että joskus tulee tehtyä hyvää ruokaa, lapioin kanaa, perunoita, herneitä ja parsaa lautasille, päälle vielä pikkuisen sitruunamehua ja tuoretta basilikaa ja tässä oli tämän kevään paras ateria. Yksinkertaista ja niin hyvää. Tänään tuntuu, että olen hyvä mobilecook. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kisan neljäs etappi ja se nopein oli ensimmäistä Giroaan ja ilmeisesti ensimmäistä Grand Touriaan ajava nuori alankohollantilainen Casper van Uden. Kokonaiskilpailun pinkkipaidan piti itsellään sen sunnuntaina saanut Mads Perdersen. Primoz Roglic nipisti Madsin johdosta pois kaksi sekuntia oltuaan jossain välikirissä tiitteränä. Eli suosikkini Primoz on toisena seitsemän sekunnin päässä Madsista. 

Molemmat Yatesin veljekset ovat näköjään mukana, he ajavat eri talleissa tänäkin vuonna. Heidän äiteensä saa olla pojistaan ylpeä, ovat justiinsa kymppisakin tuntumassa sijoilla 11 ja 12. Heidän takanaan sijalla 13 on Richard Carapaz, joka joutui epäsuosiooni monen monta vuotta sitten oltuaan mielestäni epäreilu hatkan vetovuorojen suhteen ja tunnetusti epäsuosiooni joutunut ei sieltä helposti pääse pois. Mutta on sitäkin tapahtunut. Aikoinaan noin vuonna 2012 Cadel Evans teki jotain, josta en tykännyt, mutta myöhemmin päätin, jo ennen kuin hän lopetti uransa, että on hän ihan ok. Joten koskaan ei kannata menettää toivoaan. 

Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Kimchijeon eli kimchipannukakku – nopea sivuke korealaiselle päivälliselle

Viikonloppuna meillä oli uusien lattiatyynyjen sisäänajoilta, änkesimme itsemme enemmän tai vähemmän ketterästi risti-istuntaan olohuoneen lattialle matalalle sohvapöydälle katetun korealaisen päivällisen ääreen. 

Ateria koostui nopeista kokattavista, olin laittanut jo aamupäivällä broilerin sisäfileitä (se on niiden kauppanimi, enkä ole vieläkään ottanut selvää onko se ihan oikea nimitys rintafileen vierestä leikatulle ohuelle suikalemaiselle palalle) marinadiin. Olin ostanut Lidlistä pienen purkin Korean BBQ-kastiketta, jota käytin 2 kukkurallista teelusikallista 350 grammaan broileria. Sekoittelin marinadin lihapaloihin ja laiton jääkaappiin maustumaan. Kastike ainakin tuoksui oikeanlaiselle. 

Meillä on uusi grilli, edellisen hankimme noin 25 vuotta sitten ja se kyllä palveli hyvin lukuunottamatta paria viimeistä vuottaan. Pohjaosa kului puhki ja osa polttimoista suostui toimimaan vain houkuteltuna. Sivukeitin oli se, mitä lopussa enää tuli käytettyä, sillä keittyivät  niin mehut kuin kaalitkin. Sivukeitin piti olla ehdottomasti uudessakin grillissä. Ostimme lisäosana grilliin pyöreän paistolevyn ja sillä lauantain BBQ-kanatkin grillattiin. Hyvin onnistui, vaikka päivän valoisa aika ehti  mennä ohitse, grilliin pitää vaan tehdä säätönappuloihin jonkunlaiset merkit vaikka kynsilakalla, ovat niin fiinit, ettei meinaa ymmärtää mikä on säätösuunta, se oli entisessä grillissä selvempää. Kuvassa alla on vielä se grillin vakiovarusteena oleva pyöreä ristikko, sille kohdalle laitetaan matalareunainen paistolevy, jossa on kahvat, joten sitä voi liikutella kuumanakin kunnon patakintaat kädessä. 

Grillatuille korealaiskanoille laitoin yksinkertaisesti vain salaatilehtiä kaveriksi, hyvä niin, sillä ateriasta tuli aivan tarpeeksi suuri kimchipannukakun kanssa. 

Sivuke aterialle oli nopea kimchipannukakku, johon ohjeen otin Korean Bapsang-blogista, joka on korealaisen ruoan aarreaittani. Toinen aarreaittani on Beyond Kimchee, jossa on myös kimchipannukakkuohje, ellei -ohjeita. Pienensin ohjetta, koska halusin tehdä kaksi pienehköä pannukakkua tälle aterialle. 

Kimchipannukakku kahdelle

• 1 dl korealaista pannukakkujauhetta (voi ostaa aasialaisten ruokatarvikkeiden kaupoista, mutta vehnäjauhoista tai vaikka riisijauhosta tämän voi tehdä, lähdeblogissa on hyvä ohjeet sillekin)
• 1 dl vettä
• 1 kevätsipuli silppuna
• 1 dl silpuksi leikkattua kimchiä (kotitekoinen kimchini on nyt hyvässä vaiheessa, fermentoitunut hyvin ja on oikein maukasta)
• 2 rkl kimchilientä
• 2 rkl öljyä

Tämä on hyvin helppo ja nopea sivuke, sipuli ja kimchi leikataan silpuksi ja sekoitetaan pannukakkujauheesta, vedestä ja kimchiliemestä tehtyyn taikinaan. Taikinan on hyvä olla sen paksuista, että se hyvin valuu lusikasta. Pienet paakut eivät haittaa mitään. Pannulla kuumennetaan hyvä loraus öljyä ja pannulle lusikoidaan puolet taikinasta (paistoin pienellä pannulla, halkaisija noin 18 cm). Taikina levitetään tasaiseksi ja paistetaan kunnes alapuolella alkaa olla ruskeita paistumia ja pinta hyytyä. Pannukakku kiepautetaan ylösalaisin ja pintaa painetaan hieman lastalla, että alapuoli rapeutuu. Kumpaakin puolta paistetaan noin 4 minuuttia. Valmis pannukakku luisutetaan lautaselle odottamaan ja paistetaan vielä toinenkin pannukakku. 

Valmiit pannukakut leikataan suupalan kokoisiin osiin ja niitä voi syödä ihan sellaisenaan. Meillä oli dippikastikkeena hieman majoneesia, johon sekoitin puoli teelusikallista gochujangia, korealaista chilitahnaa. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Illan elokuvaksi valitsin lopulta kummankin suosikin 80-luvun alusta, The Blues Brothersin. Jaksoi se edelleen naurattaa. Siitä jatkumona istuimme edelleen enemmän tai vähemmän notkeasti lattiatyynyilllä ja katsoimme Natsat. Sekin on ihan hauska, aina se Poliisiopiston voittaa (sen katsoimme alkuviikosta ihan telkkari-telkkarista, kun arvelin etten ole sitä koskaan katsonut). Poliisiopiston voittaminen nyt ei ole toisaalta kovin suuri meriitti. Koska elokuvien katsominen on hauskaa, päätimme katsoa vielä kolmannenkin ja se oli sitten Kunniattomat Paskiaiset. Saa nähdä miltä se maistuu vaikka 20 vuoden kuluttua. Tänään huomasin, että olipa tämä kolmikko kyllä melkoinen. 

Kahdessa ekassa ei ollut yhtään asiallista naisroolia, ainoat naiset olivat hullu tyttöystävä erilaisine aseineen, pelottava nunna ja miehenkipeät sotapoliisit. Ai olihan Blues Brotherissa tomera dinerin pitäjä (Aretha Franklin), tosin hänetkin laitettiin miestään kyykyttämään, mutta eihän mies tietenkään välittänyt, vaan lähti poikien kanssa reissuun. Onneksi Kunniattomissa Paskiaisissa on hyvä naisrooli, Shosanna. Eikä elokuvatähtikään ihan ponneton ollut. Kumpikin nainen kuoli elokuvassa, naiset laitetaan kuolemaan, jos ovat muitakin kuin miesten käyttöesineitä ja laitetaan vaikka olisivatkin vain niitä käyttöesineitä. 

Nyt pitää tutkia elokuva-arkistoamme ja katsoa eikö sieltä löydy mitään elokuvia, joissa naiset ovat oikeasti hyvissä rooleissa ja jopa jäävät lopuksi eloon. Amelien katsoimme jo kesällä, joten ei sitä nyt heti. Yksi tulee mieleen, mutten ole katsonut sitä hetkeen ja voi olla, että tältä kantilta ajateltuna sekään ei täytä kriteeriä hyvästä naisroolista.