Kimbap

Kimbap on erittäin suosittu korealainen ruokalaji, se päätyy usein eväsrasioihin ja reissulounaisiin, lapsille koulun jälkeen ja oikeastaan mihin tilanteeseen vain. Se on myös oiva pienten tähdenlentojen hyödyntämiseen, kuten niin moni muukin korealaisen keittiön tuotos. Se on yksi tärkeä syy miksi pidän niin paljon korealaisesta keittiöstä. Mikään ei ole liian pieni määrä hyödynnettäväksi ja aina voi soveltaa. 

Korealaiset eivät pidä siitä, että kimbapia sanottaisiin Korean sushiksi, sitä se ei ole. Vaan se on kimbap, jossa kim tarkoittaa merileväarkkia ja bap riisiä. Tärkeä erottava tekijä japanilaiseen sushiin on riisin maustaminen. Tässä ohjeessa riisi maustetaan vain seesaminsiemenöljyllä ja suolalla. Toinen vaihtoehto olisi luumutiiviste, mutta minulla ei ole sitä vielä, mutta tulee olemaan seuraavan korealaisen huippukokouksen aikaan, unni tuo minulle sitä!

Laitan ohjeeseen vain ainekset luettelona, en määriä, sillä se riippuu aivan siitä mitä tykkää käyttää kullakin kerralla ja paljonko on aikeissa tehdä kimbapia. Ja etenkin siitä, miten paljon riisiä tulikaan keittäneeksi. Minä tein tällä kerralla neljä rullaa kimbapia, mutta kolme olisi riittänyt yhdelle aterialle kahdelle syöjälle. Loput söimme seuraavana päivänä jatkojalostettuna. 

Kimbap graavilohella

• merileväarkkeja
• pyöreäjyväistä riisiä
• seesaminsiemenöljyä
• suolaa
• kananmunia
• öljyä
• kevätsipulia
• graavilohta
• porkkanaa
• retiisiä
• kurkkua

Mittasin riisinkeittimen kulhoon kaksi mitallista (noin 1,5 dl/mitta) pyöreäjyväistä valkoista riisiä. Pesin riisiä sen aikaa kylmällä vedellä, että vesi kirkastui. Laitoin riisin kypsymään sushiasetuksella, kimbapiin riisi on hyvä olla aika kiinteäntahmeaa, joten laitoin vettä hieman tavallista vähemmän. 

Riisin kypsyessä valmistelin täytteet. Leikkasin yhden porkkanan ja pätkän kurkkua (noin 5-6 cm) tikuiksi. Vatkasin kaksi kananmunaa kulhossa kevyesti ja ripautin niille suolaa. Valikoin graavilohta tasakokoisia viipaleita. Viipaloin mandoliinilla neljä retiisiä aivan ohuiksi viipaleiksi. Kevätsipulia oli joltain aiemmalta kokkaukselta valmiiksi silputtuna, nekin otin poiskäytettäväksi. 

Kun riisi oli  kypsää, kaavin sen kulhoon jäähtymään ja maustoin sen tilkalla seesaminsiemenöljyä (noin 2 tl) ja ripauksella suolaa, sekoittelin ja jätin jäähtymään. Jäähtymistä odotellessani käytin pannulla öljyssä porkkanatikut, muutama minuutti vain, että ne hieman kypsyivät, mutta niihin jäi kuitenkin rapsakkuutta. Kumosin ne lautaselle odottamaan. Paistoin samalla pannulla kevyesti vatkattua kananmunaa kolmessa erässä ohueksi lätyksi ja pinosin ne päällekkäin jäähtymään. Hetken kuluttua rullasin ne ja leikkasin suikaleiksi. 

Järjestin kaikki täyteainekset valmiiksi lautaselle niin, että niitä oli helppo ottaa, kun oli aika rullata. Leikkasin kaksi merilevyarkkia puolikkaiksi. Otin kokonaisen merileväarkin ja laitoin sen sushimaton päälle kiiltävä puoli alaspäin ja leveämpi reuna itseeni päin, levyt eivät ole aivan neliöitä. Levitin arkille jäähtynyttä, maustettua riisiä ohuen kerroksen jättäen yläreunasta noin kolme senttiä ilman riisiä. 

Nostin sitten puolikkaan merileväarkin riisin päälle ja siihen sitten sommittelin täytteet. Niitä tulee paljon enemmän kuin sushissa ja vain mielikuvitus on rajana, ymmärtääkseni kimbapin tekemisessä ei ole niinkään kyse hienostuneisuudesta tai tarkoista rajoista, vaan rullaan voi laittaa ihan mitä mieli tekee ja kaikkea tulee paljon. 

Laitoin rulliin graavilohisuikaleita, niiden viereen kananmunasuikaleita, kurkku- ja porkkanatikkuja, ohuita retiisiviipaleita ja kevätsipulisilppua. Sitten vaan rullaamaan, se onkin vähän harjoittelua vaativaa, sillä rullasta tulee pullea suuren täytemäärän kanssa. Ensimmäiseen tuli vähän liian paljon kaikkea ja olin jättänyt merileväarkin reunaan liian kapean täytteettömän osan, ehkä riisiäkin oli ensimmäisessä rullalla liikaa. Mutta sain kuitenkin rullan käärittyä sushimaton sisällä ja autoin merilevää kiinnittymään pienellä tilkalla vettä, jota sutikoin saumakohtaan. Puristelin vielä uudelleen rullaa maton sisällä ja nostin sitten tuotokseni lautaselle saumapuoli alaspäin odottamaan. Muihin rulliin laitoin riisiä vähän vähemmän ja tasoittellin paremmin, joten rullaaminen alkoi sujua paremmin. Viimeisen kohdalla jopa melko hyvin, kuten yleensäkin käy, ainekset loppuvat, kun homma alkaa sujua. 

Koska kimbap-rulla on aikamoisen muhkea, siitä pitää leikata riittävän ohuet palat, ettei tule liian suurta suupalaa. Kimbap leikataan reippaalla yhtäjaksoisella viillolla terävällä veitsellä ja veitsen terään sipaistaan silloin tällöin pieni tilkka öljyä. Ei sahata eikä paineta voimalla rullaa, vaan viilletään tasaisesti. Näin opin, kun katsoin videoita kimbapin leikkaamisesta. Noin 1,5 senttiä paksut palaset ovat sopivia, jotta niiden syöminen yhdellä suupalalla käy hyvin, eikä tule ahtamista. 

Koreassa ei juurikaan taideta käyttää mitään kastikkeita kimbapin kanssa, en  ainakaan löytänyt mainintoja sellaisista, mutta hieman seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä voi ripotella päälle ja me kyllä salaa hieman kastoimme palasia soijakastikkeeseen, mutta ei kerrota kenellekään. Kimbap oli oikein hyvää ja kun vielä opin paremmin rullaamaan, niin yhä parempi. 

Koska emme jaksaneet kerralla syödä koko määrää, laitoin tähdepalat tiiviiseen rasiaan jääkaappiin. Seuraavana päivänä paistoin viipaleet pannukakkutaikinaan kastettuina ja niistä tuli oikein hauska sivuke toiselle aterialle. Taikinaan tuli 3 rkl korealaista pannukakkutaikinajauhetta ja 1 dl vettä, sekoitin ne keskenään ja kastoin kimbap-viipaleet taikinassa molemmin puolin ja paistoin niitä öljyssä pannulla pari kolme minuuttia puoleltaan. 

Vinkit kimbapiin otin kahdesta suosikkiblogistani Korean Bapsang ja Beyond Kimchee. Niissä postauksissa opetetaan hyvin rullaustekniikka ja saa lisätietoa kimbapista ruokalajina. Paljon erilaisia täytevaihtoehtoja tulee myös hyvin esille. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonka lista korealaisista kokeiluistani venyy yhä pidemmäksi. 

Palanpainikkeena meillä oli kahta sojua, maustamatonta ja luumumakua. Maustettu on niin makeaa, että otimme sitä lasiin vain ihan pienen tilkan ja päälle maustamatonta sojua, yhteensä noin puoli desiä. Näin maustettu soju riittää paljon pitempään, eikä ole liian makeaa. Tuota maustettua sojua ostimme Tallinnasta eräästä aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä, kesällä ostimme toista makua Bremenistä vastaavasta kaupasta. Maustamatonta sojua myydään Alkossakin. 

Paistettua kurkkua ja naudanlihaa

Oi Bokkeum (paistettu kurkku) on hyvä korealainen sivuruoka, mutta tänään se pääsi osaksi pääruokaa, yhdistin paistetun kurkun nopeasti paistettuun naudanlihaan. Paistettu kurkku ei äkkiseltään kuulosta kovin hyvältä, mutta se on. Otin ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Minulla ei sattunut nyt olemaan yhtään tuoretta chiliä, joten sitä paikkaamaan käytin hieman gochugaru-chilihiutaleita ja väriksi keltaista paprikaa. Lihana meillä oli kaksi ulkofilepihviä, yksikin pihvi olisi kyllä riittänyt, mutta säilyvyyssyistä  käytin ne molemmat. Tämä on kahden hengen annos. 

Paistetut kurkut ja naudanlihasuikaleet korealaisittain

Oi Bokkeum – paistettu kurkku

• 3/4 tavanomaisesta kotimaisesta kurkusta
• 1 tl suolaa 
• 1/3 keltaisesta paprikasta
• 1 rkl wokkiöljyä

Kuorin kurkun silleen raidalliseksi, jätin kuorimaviirujen väliin kuorta. Leikkasin kurkun pitkittäin halki ja koversin lusikalla siemenosat pois. Leikkasin puolikkaat vinottain noin puolen sentin viipaleisiin. Sekoitin niihin teelusikallisen suolaa ja jätin odottamaan. Leikkasin paprikanpalan oikein ohuiksi suikaleiksi. 

Kun oli aika tehdä ruoka loppuun, kaadoin kurkuista suolan irottomaa nestettä ja kuumensin pannulla lorauksen wokkiöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin kurkkuviipaleet ja paprikasuikaleet pannulle. Paistoin niitä noin 2 minuuttia. Ei pitempään, ettei kurkun rapsakkuus häviä.  Kumosin kurkut ja paprikat lautaselle odottamaan. 

Naudanliha korealaisittain

• 200 g naudan ulkofilettä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1/4 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl soijakastiketta 
• pippuria 
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• 1 tl wokkiöljyä
• 1 rapeavartinen kevätsipuli silppuna

Leikkasin pihvit hieman vinottain oikein ohuiksi suikaleiksi ja sekoitin niihin valkisipulimurskaa, seesaminsiemenöljyä, soijakastiketta, seesaminsiemeniä, pippuria ja hieman gochugaru-chilihiutaleita, nyt kun sisareni toi niitä minulle ison pussillisen tamperelaisesta Aasia-kaupasta. Minulla ei ole vielä hankittuna korealaista soijakastiketta, se olisi tarpeen monessa ruoassa. Se on ostoslistalla korealaisen kalakastikkeen kanssa. Jätin naudanlihan marinoitumaan siksi aikaa, kun Ronnie O'Sullivan hävisi eeppisesti snookerissa. 

Laitoin meidän minimaalisen pieneen matkariisinkeittimeemme yhden mittakupillisen pestyä, liotettua riisiä kypsymään. Keitin on tosi nopea, riisi kypsyy ilmavaksi noin vartissa ja lämpimänäpitokin toimii aivan hyvin, riisin pohjaan ei tule epämiellyttävää nahkaa. 

Jatkoin samalla pannulla, jolla kurkkukin oli paistettu. Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin sille ihan vähän wokkiöljyä. Kumosin naudanlihasuikaleet pannulle ja paistelin niitä noin 5 minuuttia suurimmalla liekillä. Pannulle muodostui soijakastikkeesta ja seesaminsiemenöljystä pieni kastike ja lihapalat olivat hetkessä sopivan kypsiä. Yhdistin niihin rapeat paistetut kurkut ja paprikat ja kun nekin olivat kuumenneet, oli ruoka valmis. 

Annokseen tuli pohjalle riisiä ja päälle liha-kurkkuseosta ja pannulla olevaa kastiketta. Viimeistelynä luritin päälle vielä hieman seesaminsiemenöljyä ja ripottelin pinnalle vielä seesaminsiemeniä ja kevätsipulisilppua. Helppoa, nopeaa, erittäin hyvää. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Juomina oli tuikat greippi- ja normisojua ja eilen myyntiin tullutta Beaujolais Nouveauta. Tämän vuoden Alkon myyntiin ottamat kaksi viiniä ovat minusta niin samanlaisia, etten osaa tehdä mitään eroa niiden välillä. Eipä täytynyt tänä vuonna lähteä Ruotsiin uuden sadon viinin perään, kuten viime vuonna teimme. 

Oi Bokkeum – paistettua kurkkua

Nyt on taukoa ruokahaasteista, Italia meni jo ja Ranska on vielä kuukauden päässä. Niinpä olen taas sukeltanut korealaisen ruoan maailmaan. Kokeilen innokkaasti erilaisia ruokalajeja ja aivan mahtava aarreaitta siihen maailmaan on Korean Bapsang-blogi, joka on korealais-amerikkalaisen Hyosunin luomus. Vaikka olen uusi Korea-intoilija, uskallan uskoa, että Hyosunin ohjeet ovat aikamoisen autenttisia. Katson myös korealaisia vlogeja, joissa tehdään ruokaa paljon ja sanalla paljon tarkoitan määrää ja kertoja. 

Hyvin tärkeä osa aterioita ovat pienen lisukeruoat. Niitäkin tehdään paljon, mutta tarjolle ei laiteta kaikkea kerralla, vaan niitä tehdään isoon astioihin koko viikon tarpeiksi. Minä teen vielä kerta-annoksia, mutta kyllä minä sitä kimchiäkin vielä teen. En ehkä kumminkaan hommaa kimchiallasta, lasten muovisia uima-altaita muistuttavia kaukaloita, joissa kimchiä tehdään vaikka terassilla tai olohuoneessa vähän isommalla kaliiperilla. 

Olen tehnyt kurkkilisäkettä aiemminkin, se on aivan yksinkertainen Korea-versio meikäläisistä hölskykurkuista, mutta eilen tein hauskoja stir fried-kurkkuja. En oikein tiedä miten tuo stir fried pitäisi kääntää. Onko se vaan ihan paistamista? Käytin tälle kesälle ensimmäisiä ostamiani avomaankurkkuja. Tai oikeammin yhtä kurkkua. 

Paistettu lisäkekurkku kahdelle

• 1 pulska avomaankurkku
• 1 tl suolaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli 
• 1 tl seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Pesin kurkun ja huomioin, ettei sen kuori ole sellainen teräväpiikkinen, kuten jotkut lajikkeet ovat. Leikkasin kurkun pitkittäin halki ja puolikkaat noin 3 mm viipaleiksi. Laitoin viipaleet siivilään ja ripotin niille suolaa. Sekoitin ja jätin siivilän kulhon päälle 10-15 minuutiksi. Suola irrottaa vettä kurkusta. Maltoin odottaa kymmenisen minuuttia ja sinä aikana silppusin sipulin (erottelin vaalean osan vihreästä) ja etsin jääkaapista valkosipulimurskapurkin. Petyin aiemmin keväällä muutamiin ostamiini valkosipuleihin, ne olivat järjestään kuivahtaneita ja surkeita, joten siirryin ainakin yhden purkillisen ajaksi valmiiseen murskaan. Muuten, olin välillä käyttämättä valkosipulia varmaan pari vuotta, mutta nyt se taas maistuu. 

Puristelin sitten kurkuista irtoavaa nestettä, sitä oli yhdestä kurkusta noin reilu puoli desiä. Laitoin pannulle ensin lorauksen wokkiöljyä. Kuumensin pannua ja lisäsin ensin valkosipulimurskan pannulle, sen perään minuutin kuluttua sipulin vaaleat osat  ja taas minuutin perästä suolatut kurkkuviipaleet. Paistelin sekoitellen noin minuutin pari, kurkku ei saa kypsyä liikaa. Sekoitin mukaan seesaminsiemenöljyn ja sipulin vihreät osat ja kaadoin koko kauneuden pienelle lautaselle. Päälle ripsautin paahdettuja seesaminsiemeniä. 

Tämä oli tosi kiva lisäke, kurkuissa oli enemmän rapsakkuutta kuin osasin toivoa ja ne sopivat hyvin eilisen kananuudeliruoan kanssa. Nostelimme kurkkuja annoksen päälle, sekoitimmekin vähän, mutta emme osaa vielä niin antaumuksella ryystää nuudeleita kuin Koreassa tehdään. Ponteva maiskuttaminenkaan ei ihan vielä luonnistu. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Meillä oli kokeilussa kahta eri sojua, toinen on kotimaan Alkosta ostettu ja toinen Ruotsin vastaavasta. Ruotsista ostettu oli jonkun euron kalliimpaa, mutta mitään eroa maussa tai värissä emme niissä huomanneet. Hieman sakea makeampaa soju taitaa olla, tosin sakeissakin on niin monenlaista, enkä tiedä niistä juuri mitään.