Matchaa kakussa

Tein Opiskelijan ylioppilasjuhliin muuan vuosi sitten tiikerikakkua, johon sain monia kapeita raitoja kokeillessani tekniikkaa, jolla laitettiin taikinaa vuokaan lusikallinen kerrallaan. Nyt kokeilin samaa matchalla maustetulla taikinalla. Vinkit kakkuun otin Ancoo Journal-blogista. Matcha-purkin ostin jo aikoja sitten lempparikaupastani, jossa on miljoona purkkia valittavaksi, yleensä ostan jotain väärää.

Matchalla maustettu raitakakku

• 5 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina (yhteispaino 270-280 g ilman kuoria)
• 120 g sokeria
• 100 g vehnäjauhoja
• 2 rkl hunajaa liotettuna 2 rkl kuumaa vettä
• 0,5 rkl matchaa liotettuna 2 rkl kuumaa vettä

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Vuoraa leipävuoka (ei lasinen, syy tulee myöhemmin) tai muu mahdollisimman pystyreunainen vuoka leivinpaperilla. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää sokeri kolmessa osassa ja jatka vatkaamista kunnes massaan jää teräviä huippuja vatkaimen kierteisiin. Lisää mukaan keltuaiset yksi kerrallaan ja vatkaa tasaiseksi. Siivilöi mukaan jauhot ja sekoita vain sen verran, että jauhot ovat tasaisesti taikinassa. Liota hunaja kuumaan veteen ja sekoita mukaan taikinaan. Vatkaa noin minuutin verran. Erota taikinasta pienempään kulhoon 120-150 g ja sekoita siihen osaan kuumaan veteen liotettu matcha. Sekoita tasaiseksi. Minä otin tuon 120 g, kuten ohjeessa, vihreää taikinaa olisi saanut olla hieman enemmän.

Lusikoi vuokaan 3 rkl valkoista taikinaa ja sen päälle lusikallinen vihreää. Jatka lisäten aina vuorotellen lusikallinen taikinaa edellisen lusikallisen päälle, jolloin eriväriset taikinat asettuvat kehiksi toistensa lomaan. Kun kaikki taikina on käytetty, tee varrastikulla tai muulla terävällä tikulla taikinaan vetoja pohjaa myöten keskeltä reunoja kohden, ikään kuin hämähäkinverkkomaisesti. Paista kakkua 55 minuuttia, tai kunnes kokeilutikku on puhdas pistoksen jälkeen. 

Nosta kakku uunipellille ja pudota se pöytätasolle tai lattialle (kestävälle alustalle siis) pelteineen päivineen. Tämän kakunsäikäytyksen tarkoitus on kuulema tiivistää kakkua ja estää sen kutistumista. Se oli pelottava vaihe, mutta uskalsin kuin uskalsinkin pudottaa kakun lattialle maton päälle, vuokani oli peltinen leipävuoka, lasista en suosita tähän. Nosta kakku leivinpaperireunoista pitäen pois vuoasta ja anna sen jäähtyä sen verran, että voit käsitellä sitä. Irrota leivinpaperi kakusta ja siirrä kakku uuden, puhtaan, pohjan kokoisen leivinpaperipalan päälle. Jätä päälipuoleksi se puoli, joka on kauniimpi, minulla pohja. (EDIT:olen näköjään sittenkin kääntänyt kakun jossain vaiheessa kerran nurin, sillä kuvissa on kyllä alkuperäinen päälipuoli ylöspäin) Kääri kakku kelmuun ja anna jäähtyä seuraavaan päivään jääkaapissa, makujen kerrottiin tasaantuvan, samoin rakenteen. Minähän en tietenkään malttanut odottaa kuin juuri sen verran, että kakku oli jäähtynyt viileäksi. 

Leikkaa kakusta kaikki sivureunat pois terävällä veitsellä ja sitten reunaton kakku viipaleiksi. Kakkua olisi varmaan ollut helpompi leikata, jos olisi malttanut odottaa sen jäähtymistä pitempään. Mutta sain leikattua melko nättejä paloja. Minun kakussani ei ollut niin montaa vihreää raitaa kuin lähdeblogin kakussa, mutta rakenne oli uskomattoman pehmeä ja joustava, kakku tasaisesti kohonnut täysin ilman keinotekoista kohotusainetta. Maku oli miellyttävän tyylikäs, matcha oli minulle ennalta tuntematon maku. 

Kiinalaista teetä termoksessa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Chinesetea.fi

Chinesetea.fi lähestyi minua joitakin aikoja sitten ja tarjosi pientä teepakettia kokeiltavaksi. Mukana paketissa oli kolme pussia teetä ja pieni lasinen teetermos. Ensimmäinen yritykseni kokeilla termosta meni totaalisesti mönkään, sillä käytin termosta (jos mahdollista ja olihan se) aivan väärin. Olin jo hieman tohkeissani, että mitenkäs tästä nyt kirjoittaisi, ettei ollut kovinkaan käytännöllinen vekotin. Onneksi huomasin, että vaikka luin paketissa olleet lehdykän ohjeen, en vain käyttänyt pulloa oikein. Nyt uusintakierroksella sujui jo paremmin ja voin sanoa, että termokselle tulee kyllä olemaan käyttöä, joskaan ei ehkä repussa mukaan otettavaksi lasimateriaalin vuoksi. Mutta töihin voisin pullon viedä ja ottaa teetä työpisteeseen mukaan hautumaan. 

Paketin teelaadut ovat mustaa, oolongia ja vihreää. Tällä toisella yrityksellä käytin oolongia ja siitä kyllä hautui kauniin hennon väristä ja makuista teetä. Ohjeissa (kun ne silmät auki lukee) neuvotaan kuinka kauan teelehtiä haudutetaan ja kerrotaan, että laadusta riippuen lehtiä voi hauduttaa useampaankin kertaan maun jopa parantuessa, tai ainakin pysyessä hyvänä. 

Chinesetea.fi on nuori nuorten ihmisten aloittama yritys ja näytepaketin perusteella suosittelen sitä lämpimästi muillekin teen ystäville. 

Savoilua

Eilen siirryimme kohti itää, mietimme koska olemme olleet Savonlinnassa viimeksi ja ilmeisesti siitä on noin 10 vuotta, ellei enemmänkin. Kävimme silloin Olavinlinnassa poikien kanssa, he olivat tuolloin otollisessa ritarileikki-iässä, joten jokainen kohdalle osuva linna oli mieluisa käyntikohde. 

Ennen Savonlinnaan saapumista teimme pienen mutkan ja poikkesimme Juvalla TeaHouse of Wehmais-nimisessä paikassa. En ihan ymmärrä, miksei paikan kohdalla ollut sitä viimeistä kylttiä. Löysimme kuitenkin perille, vierailimme myös hieman hämmentävässä Butiken på Landet-kaupassa. Hämmentävyys hälveni, kun luin paikasta hieman lisää kotisivuilta. 

Teehuone oli sievä, kuin pieni prinsessa (taas) ja siellä oli todella ystävällisiä nuoria naisia töissä. He kyllä huhkivat töitä ihan tosissaan, kun ihmiset halusivat teetä ja syötävää melkoista kyytiä. Me tilasimme Cream Tea-menut, koska aamiaisesta oli vasta melko vähän aikaa. Menuun kuului skonsseja mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa ja asiakkaan valitsema tee. Minä otin Kiss Me Kate-nimistä teetä, Kammenpyörittäjä Gunpowderia. Skonsseissa sanottiin menevän 10-15 minuuttia, sillä ne paistetaan tilauksesta. Emme pistäneet odottelua pahaksemme. 

Kummankin tee oli hyvää ja kun skonssit saapuivat, ne olivat kyllä niin lähellä täydellistä, mikäli me mitään hyvistä skonsseista ymmärrämme. Naapuripöytiin kannetut kolmioleivät, kakut ja muut herkut näyttivät myös hyviltä. Ostimme mukaan Kiss Me Kate-teetä.  Ajatus käydä Juvalla teellä tuli aikoinaan mm. sauvajyväsen kirjoitettua paikasta postauksen.

Teeskentelyn jälkeen ajoimme loppumatkan Savonlinnaan ja siellä Camping Vuohimäkeen. Tämä on ällistyttävän suuri alue, jossa on paljon korkeuseroja. Hassua, että äitini ja isäpuoleni olivat täällä juuri muutamia öitä, mutta jatkoivat aamulla matkaansa. Kaikkea sitä on valmis tekemään, ettei tarvi nähdä sukulaisia. Emme jääneet leirille hapantumaan, vaan otimme mukaan pääsyliput ja lähdimme kaupungin keskustaan.

Söimme alkukesästä Sillä Sipuli-blogin Merituulin ja Jukan suosituksesta helsinkiläisessä Ravintola Passiossa ja pidimme todella paljon. Merituuli muistutti, että saman omistajan paikka Savonlinnassa olisi myös kokeilemisen arvoinen, nimittäin Huvila. Laitoin heti paikan muistiini ja kun ilmeni, että olisimme savostelemassa nyt heinäkuussa, otin yhteyttä Huvilaan ja kyselin pöytävarausta. Arvasin, että oopperajuhlien aikaan kiirettä piisaa, mutta saimme pöydän toivomallemme ajalle. 

Omistaja Jussi Hukkanen tervehti meitä jälleen omaan jäyhään tapaansa, tunsimme itsemme tervetulleiksi. Ruokavalinnat oli harvinaisen nopeasti tehty, lista oli kompakti, mutta houkutteleva, kumpikin tiesi heti mitä tahtoisi. Aloitimme jokirapukeitolla ja nieriällä. Minun jokirapukeittoni sisälsi myös haukipullan. Keitto oli kauniin väristä ja sattumia sopivasti, pidin kovasti puolesta haukipullastani, toisen puolen söi Kammenpyörittäjä, sillä vaihdoimme annoksia puolivälissä läpi aterian. Kammenpyörittäjän nieriä lisukkeineen oli mainio annos sekin, kielsimme toisiamme nuolemasta lautasta puhtaaksi.

Pääruoaksi valitsin epäröimättä hevosta ja Kammenpyörittäjällä oli kala-ei-ole-kaveri-vaan-sapuska-päivä ja hän söi päivän kalana paistettua siikaa. Hänen annoksensa tuoksui ihanasti vaniljalle ja maistuikin sopivasti. Minun heppani oli mureaa kuin mikä ja aniskastike jännää. Taaskaan ei paljon tiskattavaa jäänyt. 

Jälkiruoasta olisi voinut tulla riita, sillä minä olin jo etukäteen päättänyt, että Jonnan suosituksesta haluan maistaa portterikakkua, mutta Kammenpyörittäjä ehti valita sen. Otin sitten salmiakkivanukasta ja kirsikkasorbetia. Ei valittamista, todellakaan. 

Juomina nautimme ravintoloitsijan maahantuomia mainioita viinejä ja valmistamia oluita, tällä kertaa vain parin lasillisen verran, ettei loppuillan ohjelman aikana nukuttaisi liikaa.

Tämä postaus on liitetty välilehdelle Valmiissa pöydissä, josta löytyvät muut ravintolapostauksemme.

Huvila on mukava pienen kaupungin ravintola, jossa saa ilahduttavan aitoja makuja ja hienostuneita annoksia nenänsä alle kesäkuukausina. Lisäksi tarjolla on toisinaan livemusiikkia. Tarjoilu oli letkeää ja ystävällistä ja meitä miellytti omistajan piipahtaminen pöydässä juttelemassa. Pariisilaisessa bistrossa syömäämme mainiota ateriaa ilahduttavasti muistuttava tämänpäiväinen setti maksoi 142 euroa, mikä on edullinen hinta, kun ottaa huomioon miten sopivasti tulimme ruokituiksi.

Seuraavana oli vuorossa hengenravintoa, sillä meillä oli liput  Madama Butterfly-esitykseen. Emme kumpikaan olleet aikaisemmin käyneet Savonlinnan oopperajuhlilla, minä olin nähnyt Madaman Finnkinon oopperasarjassa, jossa esitetään suoria lähetyksiä MET:n esityksistä. Niinpä tiesin suunnilleen kuinka paljon nenäliinoja tarvitaan. Esitys oli lähes täyteen myyty, onneksi alkuviikon helle oli hellittänyt ja katsomossa oli oikein sopivan lämmintä. Pidimme esityksestä ja etenkin loppukohtaus oli vaikuttava. 

Katsoimme ennen nukkuaikaa Eurosportilta Tour de Francen kuudennen etapin koosteen. Etappia ajettiin meille mieluisalla Champagnen alueella. Vettä näkyi taas satavan ja ajajia meni nurin tuon tuostakin. Lopun kirin voitti tällä kertaa Gorilla, Lotto-Belisolin Andre Greipel, joka ei olekaan hetkeen ollut kirimittelöissä ykkönen. Kokonaiskisaa johtaa edelleen Astanan Vincenzo Nibali.

Jade Jasmin Pearls

Olen teen suhteen tuurijuoppo. Välillä teetä tulee juotua usein, sitten taas ei aikoihin. Nuorempi perillinen innostui tyttöystävän myötä teenjuonnista ja nyt meillä on jo melkoiset määrät erilaisia teelaatuja ja välineitä teenjuomista varten. Luottokahvilamme Jyväskylässä, Coffea, myy myös monenlaista teetä ja sieltä Kammenpyörittäjä oli hankkinut kiintoisia teehelmiä. Enpä ole aikoihin tuoksuttanut niin kauniin tuoksuista teetä, kuin näistä teehelmistä haudutettu tee. Poika tuumi, että tuoksu tuo mieleen jonkun ulkomaanmatkan monen vuoden takaa, muttei voinut muistaa mistä paikasta tuoksu tarkalleen oli. 

Teen valmistus oli näin tarkkaa puuhaa:

Tätä lisää, kiitos! Teekukka kakkonen

kylmissään

Otsikolla viittaan tämänhetkiseen säähän. Täytyy kiirehtiä, että ehdin tehdä postauksen valmiiksi ennen kuin sää muuttuu, kuten eilen. Vilkuilin eilen ennen töihinmenoa ulos ja vartin välein rekisteröin, että paistaa, sataa, paistaa, sataa. Ei semmoista! Vaan tämmöistä, taivas kauniin sininen, maa vielä jäässä pakkasyön jäljiltä ja on täysin tyyntä! Kävin hieman haistelemassa raikasta ilmaa ja vetreyttämässä työyön jälkeistä olemustani, teki hyvää. Nyt pitäisi päättää mitä noille kanapaloille tehdään, päivällinen pitää valmistella hyvissä ajoin, sillä iltapäivä on minuutilleen aikataulutettu. Onneksi viime aikoina monissa blogeissa on tehty erilaisia uunikanoja, joten enköhän sieltä jostain vinkit nappaa.

Ulkoilun päätteeksi vähän palelsi, joten tarvitsin lämmintä juotavaa. Kokeilin viime talvena ensimmäistä kertaa teekukkaa. Yhtä. Enkä sen jälkeen ole kokeillut. Nyt kun ulkona oli valoisaa, ajattelin kokeilla toista, jos vaikka saisin siitä kuvankin. Mutta onpa tuo matalalla puiden raoista paistava aurinko yhteistyöhaluton, ei tahdo valaista, mutta tahtoo kuitenkin mukaan kuvaan lasin pinnasta! Tällä kertaa kokeilin Ai Xing Feng Xian "Love Heart"- nimistä kukkaa, joka (lainaus pussin etiketistä) muodostuu valkoisesta erikoisteestä, jasmiinin kukista, revonhännistä, ja liljoista. Olen ostanut teekukkia  Mandragorasta.

Lapsena ja vähän sen jälkeenkin tykkäsin tallata jäätyneisiin lätäköihin, tänä aamuna tyydyin vain katselemaan niitä. Mutakin voi olla nättiä ja rapavesi? Ehkä. Miten se sanonta meni, kauneus on katsojan silmässä, vaikka unenpöpperöisessä. 

Turkkilainen aamiainen

Kirjoittelin joskus aikaisemminkin turkkilaisesta aamiaisesta, tälle viikolle se sopii kuin nenä päähän, koska Tour of Turkey jatkuu edelleen. Eilen näimme kisan kolmannella etapilla sellaista sinnikkyyttä ja irtioton oikea-aikaisuutta, ettei voi kuin ihailla. Turkkilaisen Torku-tiimin bulgarialaissyntyinen Ivaïlo Gabrovski riuhtaisi itsensä irti pääjoukosta noin kahdeksan kilometriä ennen maalia kesken kipakan nousun ja kasvatti johtoasemansa yli minuuttiin. Etappi päättyi vuorelle eikä viimeisten kilometrien matkalla voinut enää puhua joukkueajamisesta millään muotoa, vaan jokainen ajaja kiskoi itseään metri metriltä kohti maalia erilaisin nykivin tyylein.

Aamiaisen tärkein osa turkkilaisessa pöydässä lienee tee. Sitä pitää olla paljon, sen pitää olla siemailulämpöistä ja makeaa, mieluiten sokerilla makeutettua. En tiedä paikallisista, mutta minusta hunaja ei turkkilaiseen teehen sovi, etenkin jos se sattuu olemaan teen väriä muuttavaa. Teen pitää olla tummaa eikä se saa olla sameaa. Tällaiseksi viritettynä tee on oivallinen juoma, olipa sää lämmin tai viileä. Retkiolosuhteissakin teetä on nopea keittää ja tehdä samantien iso termoskannullinen, joka makeutetaan valmiiksi. Päivän edetessä on helppo ottaa lasillinen voimajuomaa aina, kun siltä tuntuu.

Toinen peruspilari turkkilaisella aamiaisella on leipä. Yleisin käytetty leipälaatu on aivan yksinkertainen valkoinen pitkulainen leipä, joillaisia ilmestyy jo anivarhain kauppojen ulkopuolella oleviin vitriineihin. Jos kauppias ei satu olemaan juuri saatavilla, leivän voi ainakin pienillä paikkakunnilla ottaa omin päin ja jättää maksun vitriinissä olevaan kuppiin. Eilinen leipä ei yleensä enää kuulu pöytään, mutta jos jostain syystä tuore leipä viivästyy, eilistä leipää voi paahtamisen jälkeen tarjota pahoittelun kera. Vaikka leipä on vallan simppeliä laatua, samanlaista ei meiltä saa. Tavallinen ranskanleipä on muuten lähellä, mutta kuoren rapeus puuttuu. Leipä leikataan viipaleiksi ja pinotaan lautaselle kuten puut nuotiota sommitellessa.

Leivän kanssa tarjoillaan usein beyaz peyniriä, valkoista fetaan vivahtavaa juustoa. Laatuja on lukemattomia ja eri mieltymyksiin soveltuvia. Suomessa ostamme silloin tällöin korkean peltipurkillisen peynir-kiekkoja ja otamme sieltä kiekonpuolikkaan silloin tällöin lisäkkeeksi aterioille. Samaa juustoa käytän salaateissa ja piiraissa. Aamiaisella riittää pieni viipale tai kaksi, kun lisäksi esillä on hyviä oliiveja, viileää voita ja tomaattiviipaleita. Toisinaan makeannälkään tarjolla on marmeladia tai hilloakin. Kylmä appelsiinimehu, mieluiten Turkin etelärannikon viljelmiltä, tekee terää ja pian huomaakin, ettei muuta tarvitsekaan.

Flowering tea - teekukka

Jo aikoja sitten jossain yhteydessä tulin tietämään, että on olemassa sellaisia(kin) asioita maailmassa, kuin teekukat. Englanniksi niitä kutsutaan nimillä flowering tai blooming tea. Olen tuuminut, että olisipa hauska kokeilla tuollaisia(kin), mutta unohtanut asian, kun ei kohdalleni ole osunut teekukkia. Viime viikolla joku luppohetki aloin etsiä asiasta tietoa mahdollisista ostopaikoista. Osuin Mandragora-nimiseen nettikauppaan, joka fyysesti sijaitsee synnyinkaupungissani Rovaniemellä. Tilasin pienen erän teekukkia ja eilen paketti olikin jo odottamassa minua kotiin saapuessani. Nätisti pakatut tuotteet näyttivät oikein hauskoilta, jossain blogissa viitattiin pöllön oksennuspallomaiseen ulkomuotoon, enkä voi olla kauhean eri mieltä.

Vuosia sitten hölmöönnyin ostamaan lasisia teekuppeja ja -kannun, mutta kyllästyin niihin nopeasti, pidin niitä jotenkin heppoisina ja pelkäsin niiden rikkoontuvan herkästi. Kuskasin ne sitenkuten pakattuina SPR:n kirpparille, josta huomasin niiden piakkoin lähteneen jonkun toisen matkaan. Hyvä niin, paitsi että nyt olisi juuri sellaisille käyttöä! Joudun siis käyttämään kokeilussani jotain muuta lasista astiaa, päädyin Riedelin jalattomaan punaviinilasiin, jolle ei oikein muuten löydy käyttöä minun rahvaanomaisesti karttaessani niin suurta viinilasia. Lueskelin sieltä täältä, että teekukan päälle lasketaan kuumaa vettä ja muutamissa minuuteissa puuvillalangalla palloksi sidotut lehdet avautuvat. Kukkaa voi (kuulema) hauduttaa useampaankin kertaan ja jos sellainen ei houkuta, sen voi laittaa muuten vain koristeeksi ensijuomisen jälkeen veteen muutamiksi päiviksi. Koska en ole teelaatujen suhteen asiantuntija enkä muutenkaan tee-entusiastikko, toivon sellaisten antavan anteeksi tämän amatöörimäisen kokeiluni. Pääasia tässä on se kukka, ei teen juominen. Pallosen pakkauspussin teksti kuului näin:

 Tropical Blooming Tea

 Mangolla, appelsiinilla ja persikalla maustettu,

 käsinrullattu valkoinen "Da Hao" -tee pohjoisesta Fujianista.

 Haudutuksen jälkeen terälehdet aukeavat ja 

paljastavat keskeltä kehäkukat,

 joita punaiset amarautin kukat korostavat 

ympärillään pieniä jasmiininkukkia.

Valmistus:

1 pala teetä/3dl vettä

Kaada 85°C:n vesi teelehtien päälle ja

anna hautua 2-3 minuuttia,

jonka jälkeen tee kaadetaan siivilän läpi.

Aluksi näytti kyllä siltä, että lasissa kelluu vain pölypallero tai homehtunut lihapulla, mutta muutamassa minuutissa paketti avautui ja lasin pohjalle laskeutui kaunis asetelma, jota ei malta ottaa kuiville. Maistoin teetä varovaisesti lasin reunasta ja juoma maistuu oikein hyvältä. En vain raski heti luopua ihailemasta teekukkaa.