Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin. 

Nopeat kanavartaat Provencen yrteillä onnistuneiden taidekauppojan päivänä

Tänään on ollut päivä, jolloin saimme hankittua hienoa seinätaidetta kotiimme. Ranskalainen sunnuntaikirppari toimitti ja nyt meillä on ikioma Mona Lisa! #kuihienooseon

Ruokapoliittisesti oli hieman vaatimattomampi päivä, ainoat ranskalaisuudet päivällisessä olivat tästä maasta ostetut kanapalat ja itse tekemäni Provencen yrttiseos, jota on mukana kotoa asti. Eikä tästä saa mitään erityisempää ohjettakaan aikaan. Kunhan maustoin kanapalat yrttiseoksella, suolalla, pippurilla, valkosipulimurskalla ja luritin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Pujotin kanapalat metallisiin varrastikkuihin, käytin myös 2,5 ruskeaa herkkusientä (puolikas oli leikattava pois huonon kohdan takia) ja muutamia kirsikkatomaatteja. Grillaus hoitui Campingazin grillillä ja lautasille leikattiin myös minikurkkuja viipaleiksi. Pystyi syömään. 

Olemme seuranneet säätietoja tänään melko tarkasti, sillä näille main on ennustettu kovia tuulia ja mahdollisesti myös ukkosta aamuyölle tai varhain huomisaamuna. Yhä näin puoli yhdeksän aikaan kovimmat tuulet ovat tulematta, mutta aika moni muukin leirialueella on varautunut. Monesta suunnasta on kuulunut lisäkiilojen naputusta ja näkynyt myrskyliinojen virittelyä. Me olemme varautuneet laittamalla markiisin kiinni ja pakkaamalla kaikki ulkoa akustista rappusta lukuunottamatta takatalliin. Muutenkin se olisi pitänyt tehdä viimeistään aamulla, kun jatkamme matkaa. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli ehtinyt loppua ennen kuin pääsimme sen pariin, mutta katsoimme tallennetta noin 50 km. Mathieu van der Poel oli  nopein neljään mieheen kutistuneesta hatkaporukasta. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadel on edelleen ykkösenä ja Jonas toisena. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä. Tiistaina kisa jatkuu vuorietapilla. 

Grillattu rakuunakana

Eilen minua laiskotti ja päivälliseksi kaavailemani rakuunakana jäi tälle päivälle. Laitoin kanat (Ranskassa kanana ostettu saattaa ollakin kanaa, eikä broileria) marinadiin heti aamiaisen jälkeen, jotten voisi tänäänkin kaihoilla noutoruoan suuntaan. Otin ylimalkaiset neuvot marinadiin täältä. 

En ollutkaan ottanut kotoa mukaan kuivaamaani ranskalaista rakuunaa, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Ohje olisi kaivannut tuoretta rakuunaa, mutta tuoreiden yrttien ostaminen on välillä melko vaikeaa, ellei mahdotonta Ranskassa. Basilikaa löytyy aika hyvin ja persiljaa, markkinoilta etenkin tai sitten valmiiksi nipuiksi leikattuja muitakin yrttejä, mutta niiden säilyvyys lämpimissä oloissa ei ole kovin hyvä. Ostin sitten kuivattua rakuunaa kolme euroa maksavan purkin. Puolet siitä maksaneen pirkan hyllypaikka oli tyhjä, jostain syystä. 

Kuvassa on tämä kallis maustepurkki. Ja ranteessani on vuoden 2025 keväällä syömiemme suklaapupujen kauloissa olleet koristerannekkeet. "Kultaus" on kulunut pois, mutta narut ne vain kestävät. Ja maassa näkyvät tämän kuukauden kestojalkineeni, keltaiset crocsit, koska Tour de France. 

No, nyt on rakuunaa sitten vaikka myymään alkaisi. Pitäisikö alkaakin? Ja piti kaupassa tarkistaa, että mikä se rakuuna onkaan ranskaksi, kun englanniksi muistin, muttei T-kirjaimen kohdalla ollut mitään sinne päinkään. Estragon, olkaa hyvä. Väänsimme sen tietysti muotoon estrogen, testosteronia ei ollut ostoslistalla. 

Grillattua rakuunakanaa kahdelle 

• 2 kanan nahatonta rintafilettä
• 0,5 dl öljyä (käytin aiemmin tyhjentyneen aurinkokuivatun tomaatin purkissa ollutta öljyä, nyt meni sekin purkki jääkaapista)
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria 
• 1/4 tl chilihiutaleita

Leikkasin kanafilesiin "lonkeroita", 3-4 kpl niin, että suikaleet olivat toisesta päästään kiinni. Sekoitin marinadin ainekset tiiviisti suljettavassa rasiassa ja pyörittelin kanalonkeroiset marinadissa. Laitoin rasian hyvin kiinni ja jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa. 

Näissä rasioissa lukee ymmärtääkseni, että niitä voi käyttää myös
muuhun säilyttämiseen ja jopa mikrossa lämmittämiseen.
Meillä on muutama, joita käytämme marjoille ja marinointiin, leikkeleille jne. 

Tour de Francen kolmas etappi olikin jo melko pitkä, melkein 200 km ja lähetys siitä alkoi paikallista aikaa klo 12. Katselimme lähetystä mukavasti varjossa markiisin alla. Minulla on nyt käytössä Lyca-operaattorin prepaid-sim puhelimessani. Kortissa on 200 Gt ja sillä katselee aika paljon pyöräilyä, lukee somea ja tekee postauksia. Kortti on voimassa 30 vrk ja nyt on menossa toinen kortti tällä reissulla. Ekasta jäi käyttämättä jonkun verran, koska satuimme olemaan välillä niin hyvän wifin piirissä, ettei omia gigoja mennyt. Nyt on huonompi wifi tällä leirialueella ja paljon käyttäjiä, ranskalaisten lasten koulujen lomat ovat monessa osaa maata juuri alkaneet. Sen huomaa nyt, vielä viikko pari sitten meidän lisäksi alueilla oli lähinnä eläkeläisiä (joita toki itsekin olemme), nyt on paljon lapsiperheitä. 

Ai niin, asiaan taas. Iltapäivän lopulla grillasimme hyvin marinoituneet kanat, suikeroiksi leikattu kana kypsyi nopeasti ja tasaisesti kuivumatta. Sivukkeena oli meloni-fetasalaatti. 

Tourissa siis ajettiin tänään Espanjasta Ranskan puolelle, kyseessä oli vuoristoetappi. Katsoimme etapista melkein kaiken ja loppu olikin oikein jännittävä. Tadej Pogacar voitti ja hän siirtyi keltapaitaan. Äskettäisestä lähetyksestä sai sen käsityksen, että Tadej ja Jonas olisivat samalla ajalla, mutta ero on nyt ykkösen ja kakkosen välillä 6 sekuntia. En ihan käsitä tuota matikkaa, hyvistyssekunnit vaikuttavat asiaan ja toisaalta minulla oli vain B matikassa. Etapin aikana kisa siirtyi Ranskan puolelle ja huomenna neljäs etappi lähtee Carcassonnesta. 

Ranskalainen pippuripihvi ulkofileestä grillissä

Olemme syöneet Steak au Poivrea muutaman kerran ranskalaisen ruokahaasteen aikana, esimerkiksi vuonna 2013 CampaSimpukan 500. postauksena. Tuolloin ja tuohon aikaan kypsensin lihan paljon alempaan lämpötilaan, tavoittelin 53 astetta ja lepuutuksessa lämpötila nousi vielä pari astetta. Tänään meillä oli taas ulkofile laitettavana, nyt valmistimme sen pannulla ja grillissä. Nykyään kypsennän naudanlihan paljon korkeampaan lämpötilaan, eikä se silti vielä ole liian well done. Ei ollut tarkoituskaan syödä kahdelleen koko lihapalaa kerralla, vaan tästä syömme ainakin kaksi, ellemme kolme kertaa. 

Steak au Poivre

• 800 g pala naudan ulkofilettä
• 1 dl kokonaisia mustapippureita
• suolaa
• 25 g voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• rosmariinia

Kastike

• pannulle jäänyt voin ja öljyn seos, jossa myös pippuria ja suolaa 
• fileen lepuutusliemi (noin 1 dl)
• 3 rkl konjakkia
• 1,5 dl kermaa

Siivosin fileestä hieman kalvoja ja rasvaa pois ja kuivasin pinnan. Antti jauhoi myllyssä pipppurit karkeasti. Levitin pippurit isolle lautaselle ja ripotin mukaan hieman suolaa. Kääntelin filepalaa pippuri-suolaseoksessa ja painelin mausteita lihan pintaan. Antti viritti hiiligrillin tulille ja sillä välin paistoin pannulla fileen kevyesti joka reunalta voin ja öljyn seoksessa, johon olin lisännyt tuoretta timjamia ja rosmariinia. 

Kun grilli oli noin 185 asteinen, Antti nosti fileen epäsuoralle lämmölle kypsymään. Grillaus jatkui noin 20 minuuttia, 10 minuuttia puoleltaan. Silloin fileen sisälämpötila oli jo 62 astetta, jota hieman säikähdin, että menikö yli. Peittelimme lihan peltilautaselle ja folioon lepäämään. Se saikin levätä melkein tunnin. 

Keittelin nopean kerma-konjakkikastikkeen pannulla, jolla alkupaistaminen oli tapahtunut. Lisäsin pannulle filepaketin lautaselta lepuutusliemen ja konjakin ja kuumensin niin, että kastikepohja alkoi kiehua. Annoin sen kiehua noin puoleen ja lisäsin mukaan kerman. Sekoittelin ja annoin senkin sitten kiehua puoleen. Maistelin, lisäsin ihan vähän suolaa, mutta pippuria oli riittävästi. Lusikallinen jotain ärtsympää hilloa (vaikka mustaherukkaa) olisi voinut olla hyvä lisä, mutten silloin muistanut. 

Leikkasin fileen niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyin ja asettelin viipaleet vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä, persikkaa ja mozzarellapalloja. Liha oli juuri sopivan punertavaa, vaikka lämpötila oli päässyt niinkin korkeaksi, eivätkä nesteet enää karanneet leikatessa. Huomenna jatkojalostus lopulle fileelle. 

Juomina oli ranskalaista vettä, ihan vain pullon etiketin takia ostettua ja vähän vahingossa kotiin asti kulkeutunutta. Maistui ihan Tour de Francelle. Punaviinilasilliset nautimme Fleurien leirialueen viinimaistajaisista ostamistamme laseista. 

Tour de France siirtyi Ranskan puolelle aivan pyörillä ajaen, kyseessä oli kiperä vuorietappi, jolla oli mittaa noin 140 km. Olipa jännittävä loppu, viimeiset 18 km oli hirvittävää laskua ja Tadej Pogacar näytti kaapin paikan ja jätti Jonas Vingegaardin taakseen vakuuttavasti. Tadej riisui keltapaidan Richard Carapazilta, mistä en ole pahoillani. 

Entinen rautatietunneli kevyenliikenteenväylänä Ranskassa,
minä en ollut tuolloin mukana,
vaan Antti kävi minun pyörälläni pienellä reissulla minun pitäessä hellettä markiisin alla. 

Pöhkömpää huijaten – grillatut kesäkurret ja sienitäytteiset portobellot

Olin kutakuinkin ihan väärässä sen suhteen, miten täällä Ranskan sisämaassa toimitaan pitkän viikonlopun aikana, kuvittelin leirialueen tulevan täyteen, mutta kattia kanssa. Se on ehkä ranskaksi, että avec chat? Joku pyöräilevä lapsiryhmä tuli vastikään tuommoisiin ikitelttoihin ja muutama matkailuauto on meidän lisäksemme. Ei haittaa, sillä netti toimii edelleen todella hyvin eikä säässäkään ole moittimista. 

Aamulla kävelimme Tarn-joen ylitse, siinäkään joessa ei ole mitään muuta vikaa kuin, ettei se ole Loire. Lauantaisin ja sunnuntaisin keskustassa on markkinat ja nyt oli kyllä kaikista käymistämme ranskalaisista markkinoista parhaat! Ei liikaa tungosta, mutta tarpeeksi hulinaa, paljon myyjiä ja saimme tehtyä kivat ostokset. 

Ostimme todella kivannäköisen sakarapatongin, mutta siinä oli kyllä enempi ulkonäköä kuin makua, oli vähän paksukuorinen. 

Aamiaisen jälkeen pidimme pienen paussin, minä ihan horisontaalisen. Antti teki suunnitelmat minne lähtisimme pyöräajelulle ja kunhan pääsin taas vertikaaliseen muotoon, lähdimmekin ajelemaan. Aika lähellä on mielenkiintoinen Tarn-joen ylittävä kanava (en tiedä pitäisikö sanoa kanava vai kanaali), samantapainen kuin siellä Gienin lähellä, jossa viime vuonna seikkaroimme. Nyt emme nähneet yhtään venettä tai muuta vesikulkinetta koko aikana, jonka pyöräilimme kanavan vartta. Muutamia kalastelijoita näkyi ja kaksi vesitornia. 

Päivällisen kehittelin aamuisten ostosten mukaan. Toistin niin tarkkaan kuin pystyin Henkan Italia-kirjan ohjetta grillatuista juustotäytteisistä portobellosienistä ja sen lisäksi koijasin apinaa ja tein ostamistamme pikkuruisista kesäkurreista melkein kuin grillimakkarat.

Minähän en syö gorgonzolaa, ellei se ole viimeinen saatavilla oleva ruoka-aines nälkäisenä ja niin nälkäinen en ole vielä ollut. Tein siis yhden suuren juustotäytteisen sienen Antille sinihomejuustolla ja omani mozzarellalla. Olen aivan varmasti juustonyyserö, ei tarvitse toistaa. 

Juustotäytteiset portobellot kahdelle

• 2 suurenpuoleista portobelloa suoraan aamun torilta
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tikkuaskin kokoinen pala gorgonzolaa
• pieni pallo mozzarellaa
• salaattisekoitusta (pussituote)
• balsamicoa

Väänsin sienistä jalat irti (kuulostaa väkivaltaiselta) ja silppusin ne (yhä väkivaltaisempaa) yhdessä sipulin kanssa. Haudutin niitä pannulla oliiviöljyssä noin vartin verran ja maustoin suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. 

Voitelin sienien ulkopinnan oliiviöljyllä ja sisustin hatut sipuli-sieniseoksella ja asetin toisen päälle gorgonzolaa ja toisen mozzarellaa. Mozzarellapallosta jäi vähän vielä annoksienkin sivuun. 

Grillasin sieniä hattupuoli alaspäin (luonnollisesti) Campingazin grillilevyllä noin 20 minuuttia, puolet ajasta kannen alla. Juusto suli aika kivasti ja sienet pehmenivät. Nostin valmiit sienet salaattipedille ja luritin päälle vähän balsamicoa ja kiersin pippuria. 

Lisänä olivat ne neljä pientä kesäkurpitsaa, jotka myös ostimme torilta. Leikkasin niihin pieniä ristiviiltoja, kuten grillimakkaraan ja kiersin ympärille viipaleet pancettaa (pakkauksessa oli viisi viipaletta, söin se ylimääräisen vähin äänin). Grillasin näitä wannabe-makkaroita saman aikaa kuin sieniä ja olivatpa hyviä nekin!

Jälkiruoaksi Antti haki leirialueella olleesta foodtruckista beignettejä, aivan juustiinsa paistettuja ja sokeroituja. Onneksi niitä ei ollut enempää kuin 9, olisi mennyt ähkyn puolelle. Muistelin, että olisin tehnyt joskus beignettejä, mutta ne olivatkin italian serkkuja, zeppoleja. 

Giro d'Italiassa oli tänään 14. etappi, joka oli henkilökohtainen aika-ajo. Sen nopein oli Filippo Ganna, mutta hemputti soikoon, Tadej Pogacar oli toisena ja kasvatti kokonaiskilpailun johtoaan yli kolmeen minuuttiin. Huomenna on hirvittävä etappi, pitkä ja paljon nousumetrejä. 

Grillattu sisäfile valkosipulivoilla

Tämän päivän ruoassa ei oikein ole mitään erityistä ranskalaisuutta, mutta en nyt vaan saanut aikaiseksi enempää. Pakastimesta löytyi pätkä naudan sisäfilettä ja sen grillasimme Big Green Eggissä ja siellä oli vähän kasviksia ja perunapaistokset foliossa. Kasvislaatikkokin oli melkoisen tyhjä, joten hieman kootut teokset-tyyppinen ateria oli kyseessä. 

Grillattu naudan sisäfileen paksumpi pää

• noin 400 g naudan sisäfilettä
• 0,5 dl punaviiniä
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa 
• tuoretta rosmariinia

Sekoitin marinadin ainekset muovirasiassa ja laitoin filepätkän marinadiin maustumaan noin kahdeksi tunniksi. Kun oli aika alkaa valmistaa ruokaa, Antti teki tulet grilliin ja laittoi sinne puolikkaan grilliparilan ja toisen puolikkaan peltitarjotinta, jolle tulivat muut aterian osat. 

Antti grillasi marinoitunutta filettä kummaltakin puolelta noin 200 asteessa ensin noin kymmenen minuuttia ja sitten hän laski lämpöä noin 180 asteeseen. Koko ajan peltitarjotinosalla olivat folionyytissä kasvikset (sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ja omissa pikkuisissa foliovuokissa valmiit perunagratiinit pakastimesta. Tavoittelimme 58 asteen sisälämpöä fileeseen, mutta se karkasi 60 asteeseen. Pidimme filettä foliossa vielä kymmenen minuuttia odottamassa leikkaamista. Ei onneksi mennyt liian kypsäksi, oli mureaa lihaa ja kasvikset maukkaat. Lisänä oli vielä valkosipulivoita, jonka sekoitin itse. Laitoin pariin ruokalusikalliseen pehmeää voita yhden teelusikallisen valkosipulimurskaa. Lusikoin seoksen pieneen rengasmuottiin ja nostin sen lautasella pakastimeen jähmettymään. Enkä unohtanut sitä aterialla!

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli pitkä etappi. Olen iloinen, ettei Tadej Pogacar joutunut keskeyttämään, ilmeisesti eilinen väsähdys ei ollut sairastumisen oire. Hän on vielä nuorten kisan johdossa tukevasti ja se on hieno saavutus sekin, vaikka keltapaidassa voittaminen oli tietysti hänen päätavoitteensa. Olipa hieno voitto Kasper Asgreenille, hän oli hatkassa koko päivän ja kolme hänen hatkakaveriaan myös ehti maaliin ennen pääjoukkoa. Montaa sekuntia siinä ei paitaa jäänyt. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. 

Espanjalaiset grillatut maissit

Saavuimme tänään kotiin yhdeksän viikon matkalta ja saman tien loikkasimme espanjalaisen ruoan maailmaan. Kaksi ensimmäistä etappia jäi vaille ruokapostausta, mutta nyt kolmannesta olen taas kauhan varressa. Ostin Alankomaista kivan espanjalaiseen ruokaan keskittyneen ruokalehden numeron ja valitsin sieltä tälle päivälle ruoaksi grillattua maissia. Ja miten kävikään, että Lidlissä oli kotimaista tuoretta maissia! Tai oikeastaan asia tapahtui toisinpäin, luin lehteä ostettuani jo maissit. Kuvista ja muutamia sanoja googlaamalla sain hyvin selville ohjeesta, miten maissit oli tarkoitus valmistaa. Kirjoitettua hollantia ymmärtää ihan hyvin, kun ajattelee sen olevan englantia. 

La Vueltan kolme ensimmäistä etappia ajettiin siis Alankomaissa ja huomisen aikana karavaani siirtyy Espanjaan. Katsoimme kahta etappia vain vähän ja tänäänkin vain kotiinpaluuhommien ohessa. Lopusta katsoimme tarkemmin muutamat viimeiset kilometrit. Massakirin nopein oli tänään Sam Bennett, hän voitti jo toisen etapin tässä kisassa. Kokonaiskilpailua johtaa Edoardo Affini, josta en ole koskaan kuullutkaan. Kisassa on minulle mieluisia ajajia useita, kuten Sepp Küss ja Primoz Roglic, mutta kauhean tarkkaan en ole ehtinyt perehtyä, koska CampaReissu22. 

Espanjalaiset grillatut maissit

• 2 kotimaista maissia
• reippaasti suolattua vettä
• 40 g voita
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu (lehden ohjeessa oli limettiä, mutta meillä ei nyt juuri ollut limettiä)
• pimentonia
• suolaa maissin pinnalle syödessä

Irrotin maissien suojalehdet ja ne hiusmaiset mitä ne nyt onkaan. Esikeitin maisseja suolatussa vedellä 15 minuuttia. Raastoin sitruunankuorta ja puristin mehua ja sekoitin ne pehmeään voihin. Grillasin esikeitettyjä maisseja noin vartin verran. Sutikoin maisseille sitruunavoita ja ripotin pinnalle pimentonia ja vielä vähän suolaa. Lisänä meillä oli grillillä kevyesti paahdettuja chorizopaloja ja aiolia. 

Lyhyestä virsi kaunis – pihviä ja salaattia

Nyt ei parane jaaritella, leirialueella ei ole nettiä saatavilla ja teen pikaisen postauksen mobiilinetin varassa. Vaihdoimme tänään Normandian Bretagneen,  saimme vaihdossa 10 astetta lisää lämpöä. Kävimme aamusella ruokakaupassa, sunnuntaisin on tosiaan lyhyt aamupäivän aukiolo isommissa marketeissa, Lidl ei ollut auki lainkaan. Ostimme päivällistarpeiksi tournedos-pihvit ja päivän lämmetessä melkoisen kuumaksi söimme päivällisen vasta yhdeksän maissa illalla. Ihan hirveän myöhään. Tästä ei tule kovin kummoista ruokaohjetta, Antti grillasi pihvit ja minä sommittelin lautaselle salaatinlehtiä, tomaattia ja tein pienen vinaigretten. 

Tour de Francea saatoimme katsoa ajoittain englantilaisilta kanavilta, tosin sitten sekin alkoi tökkiä ja katsoimme Antin mobiilidatan turvin viimeiset 10 km hänen puhelimeltaan. Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen eikä päivän etappi vaikuttanut kolmen kärkeen. Huomenna on lepopäivä ja se kelpaa meillekin, sillä luvassa on todella kuuma sää, ehkä jopa 34 astetta. Syömme jotain, jos maistuu, jos ei, emme syö. 

Läheltä liippasi – possuvartaat

Kävimme kaupassa aamulla ennen kuin oli liian kuumaa, Antti on ihan kanta-asiakas, sillä hän kävi samassa kaupassa jo aiemmin saman aamuna ostamassa leipää ja tomaatteja. Ei tosin saanut leipää eikä tomaatteja, sillä hyllyjä vasta pontevasti täytettiin. Leipää sai onneksi läheisestä leipomosta. Joku vakioasukas oli oikein närkästynyt leipien myöhästymisestä ja jätti päivän lehdenkin ostamatta. Kun menimme reilua tuntia myöhemmin, oli sekä leipää, että tomaatteja saatavilla. Olemme ostaneet näitä kivoja eri lajikkeisia samasta laarista yhtä kutakin kerrallaan. 

Minulla oli jo ajatus ranskalaisesta päivällisestämme ja nyt liippasi läheltä, että olisin joutunut asioiman palvelutiskillä. Antti löysi pari päivää sitten bretagnelaissiiderin kotisivuilta todella paljon ruokaohjeita ja poimin meille niistä yhden senkin uhalla, että olemme Normandiassa. Tarkoitus oli ostaa possun lihaa, joka marinoitaisiin siiderissä ja paistettaisiin vartaina. Lihatiskissä oli kyllä kaikkea hienoa, mutta onnekseni sain valittua kylmätiskistä sopivat possupalat. Mutta jos ei olisi sillä osastolla onnannut olisin ihan varmasti, vannon sen, ostanut ö-ö-tekniikalla lihatiskistä. Tämä tekniikka on isäpuoleni hyvin hallitsema, sillä onnistuu vaikka minkä juuston ostaminen ranskalaisesta juustotiskistä, kun minä vasta mietin, että miten se bonjour meneekään. Palasimme rannan kautta leirille ja matkalle sattui kiva tienvarsi- tässä tapauksessa myös merenrantakirjasto. 

Antti lähti aamupäivällä hieman hikoiluttamaan maantiepyörää ja minä asetuin varjoisaan paikkaan markiisin alle. Suunnittelin marinoivani possua hieman myöhemmin. Ohjeen otin täältä. Ensin en käyttänyt kääntäjää, mutta tulin nyt sittenkin katsoneeksi, miten vartaat piti tehdä. Samoilla sivuilla oli muitakin ohjeita, joita saatan tässä kokeilla tulevina päivinä. Jos joku kurkkaa tuon firman sivuja ja tahtoo tulla kertomaan, että olisihan ne olleet siellä englanniksikin, niin kyllä osa sivuista oli tosiaan käännetty, mutta reseptejä ei. 

Siiderimarinoidut possuvartaat grillistä

• 250 g possunlihaa (näytti minusta kyljykseltä, ilman luuta eikä hirveästi rasvaa, vähän kyllä)
• 2 dl kuivaa siideriä (bretagnelaista, en ihan niin pieteetillä tehnyt, että olisin valinnut makeusasteen ohjeen mukaan)
• 2 pientä uuden sadon sipulia
• tuoretta rosmariinia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin possun suupaloihin ja sekoitin siideriin sitruunamehun, suolaa ja pippuria sekä rosmariinia. Laitoin possupalat ja  marinadin pussiin ja ängin pussin jääkaappiin. Leikkasin sipulit isohkoihin paloihin, jotta ne saisi varrastettua. Ohjeessa ruoka tehtiin ensin pannulla ja sitten grillattiin, mikä oli minusta aika höpsöä, siinä vielä käytettiin sisäfilettä tai just luuttomia kyljyksiä. Eihän niitä ole tarpeen paistaa ensin pannulla ja sitten vielä grillata, sanoo tämä kaikkien keittiöjuttujen asiantuntija. Etenkään, kun lihaa on marinoitukin. 

Lihat olivat marinadissa noin 80 km verran (Tourin etapissa siis) ja sitten laitoin lihapalat vuorotellen sipulipalojen kanssa puisiin varrastikkuihin. Antti suoritti grillaustoimen Campingazin matkagrillillä ja sutikoi vartaita paistamisen aikana marinadin lopulla. Söimme nämä oikein kivat possuvartaat tuoreen leivän kanssa, juomana kylmä normandialainen kuiva omenasiideri. 

Tour de Francen etappi oli taas vuoristovoittoinen ja onneksemme saimme sen hyvin näkymään telkkarista. Selostuksesta emme oikein paljonkaan ymmärrä, kaipaamme syvästi Peter Seliniä. Noin kolmenkymmenen kilometrin päässä maalista tuli kisalle paussi, en ihan päässyt selville mistä oli kyse, jostain mielenilmaisusta reitillä ilmeisesti. Sen takia kaikki pysäytettiin ja jonkun ajan päästä samoin aikaeroin matka jatkui maaliin. Nopein on Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskisaa johtaa 11 sekunnilla Tadel Pogacar.

Ei mopolla moottoritielle!

Pihvi Toscanan tapaan

Grillikausi ei varmaan koskaan ole alkanut näin myöhään CampaKeittiössä. Tänään Big Green Egg kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa tulille ja ritilälle entrecôte-pihvit. Valmistimme ne toscanalaiseen tapaan, sillä sehän on näitten keväisten viikkojen teemamme. 

Entrecôte Toscanan tapaan kahdelle

• 2 entrecôte-pihviä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia
• sitruunalohkoja

Ota pihvit huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen grillaamista. Taputtele niiden pinta kuivaksi ja sutikoi pinta oliiviöljyllä. Ripottele molemmin puolin suolaa, pippuria ja silputtua rosmariinia. Kuumenna grilli suoralla lämmöllä noin 250 asteeseen ja grillaa pihvejä molemmin puolin pihvin paksuudesta ja mieltymyksesi mukaan 2-4 minuuttia puoleltaan. Meillä oli aika ohuet pihvit, joten kaksi minuuttia kummaltakin puolelta riitti mainiosti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne olen kerännyt hiiligrillausaiheisia postauksia. 

Nosta grillatut pihvit vuokaan ja anna niiden levätä viisi minuuttia. Leikkaa pihvit viipaleiksi ja kierrä vielä myllystä hieman pippuria ja lurita päälle vähän oliiviöljyä ja koristele rosmariinioksalla ja sitruunaviipaleella. Olimme kattaneet terassille ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Pihveistä tuli juuri sopivat, ehdimme syödä puoleen väliin, kun alkoi sataa. Vieläpä todella isoja pisaroita, joten oli siirryttävä nopeasti sisätiloihin. Sitten sade jo loppuikin. Suomen kesä <3

Meillä oli lisänä paahdettuja tomaatteja burratan kanssa, sen postaan toisena päivänä, jos tulee sellainen tilanne, etten ehdi kokata italialaista. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli hyvin mäkinen, jollei jopa aivan vuorietappi. Minun yksi suosikkini, Tom Dumoulin oli mukana neljän ajajan hatkassa, mutta tiesin, ettei hän voittaisi, hän ei ole kirimies ollenkaan. Neljänneksi hän jäikin, mutta saman tallin Koen Bouwman voitti etapin. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Perdo Lopez. Huomenna ajetaan Napolista Napoliin, 153 km. Mäkiä riittää, jollei jopa vuoria.