Espanjalainen appelsiini-perunasalaatti

Tähän ruokaan ohje on peräisin täältä. Ihan kaikkia aineksia meillä ei ollut tai en halunnut laittaa, joten hieman on sovellettu tapaus tämä. 

Espanjalainen appelsiini-perunasalaatti kahdelle

• 4 pienehköä perunaa 
• 1 appelsiini fileroituna + lopusta puristettu mehu ( 2rkl)
• 1 pieni salottisipuli
• mustia ja vihreitä kivettömiä oliiveita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa (ei ole nyt ollut muita etikoita mukana koko reissulla)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Lähdeohjeessa kerrottiin, että tähän voi laittaa salaatin lehtiä, tonnikalaa ja keitettyä kananmunaa, mutta se tekisi jo ruoasta pääruokamaisen ja meillä oli kyseessä sivuke. 

Keitin perunat kypsiksi ja leikkasin ne muutamaan palaan. Fileroin appelsiinin ja puristin lopuista mehun talteen. Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja kun perunat olivat jäähtyneet sekoitin kulhossa perunapalat, appelsiinilohkot ja sipulit yhteen. Lisäsin mukaan muutaman oliivin ja sekoitin appelsiinimehun, etikan ja oliiviöljyn kastikkeeksi, jonka maustoin vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Sekoitin kastikkeen salaattiin ja ripottelin päälle vielä tuoretta persiljaa.

La Vueltan toinen etappi oli 215 km pitkä ja lähti Monacosta ja päätyi Ranskan puolelle. Katsoimme jälkijunassa sitä tallenteelta ja lopusta muodostuikin todella jännittävä. Matthew Brennan ajoi etapin voittoon ja Tadej Pogacar piti punaisen paidan tulemalla kolmantena maaliin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua 9 sekunnilla toisena olevaan Wout van Aertiin nähden. 

Chorizopasta

Kuten eilen sanoin, minulla ei oikein nyt tunnu löytyvän ideoita espanjalaisten ruokien suhteen. Joko olen tehnyt "kaikkea", tai "ei pysty" tai "ei huvita". Mutta lähes joka päivä on jotain viitsittävä syödä. Meillä oli jääkaapissa ihan kotoa asti kuljetettu pätkä chorizoa, ei mitään artesaaniraakamakkaraa, vaan ihan semmoista lähes kivikovaa hyvin säilyvää makkaraa ja sen minä tänään meille syötin. Tein täysin omasta tai asiakkaan päästä-pastahässäkän. Tein ruoan myös yhden kattilan taktiikalla, säästyi tiskiä hyvin. 

Chorizopasta kahdelle eikä jäänyt yhtään tähdenlentoja

• 15 cm pätkä chorizoa puolikuupaloiksi leikattuna
• 2 dl kuivaa simpukkapastaa
• 1 uuden sadon sipuli ohuina viipaleina
• 1 keltainen tomaatti
• 1 dl sekoitusta jossa oli kivettömiä mustia ja vihreitä oliiveja sekä lupiinia 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa ja basilikaa 
• 1 rkl oliiviöljyä

Paistoin chorizopaloja kuivan kattilan pohjalla muutaman minuutin, niin että niiden pinta tuli rapeaksi ja niistä alkoi irrota rasvaa, kumosin palat lautaselle. Laitoin kattilaan vettä ja kuumensin sen kiehuvaksi. Kumosin veteen pastan ja keitin sitä pakkauksen mukaan 9 minuuttia. Sillä välin leikkasin mandoliinilla sipulin oikein ohuiksi viipaleiksi ja tomaatin kuutioiksi ja kumosin ne chorizopalojen kanssa samalle lautaselle. Silppusin päälle odottamaan tuoreet yrtit. Lusikoin oliivipussista hyvän määrän oliiveja ja muutaman lupiinin (en tiedä mitä ne pavun tapaiset jutut on varsinaisesti suomeksi, keltaisia "ranskanpastilleja", muttei kuitenkaan). 

Kun pasta oli kypsää, kaadoin siitä vedet pois ja muutaman minuutin kuluttua sekoitin pastaan kaikki muut ainekset. Maustoin suolalla ja pippurilla ja lurittelin päälle hieman oliiviöljyä. Enempiä kuvia ei ole, koska kuvien siirto vie hermot, #ranskanpatti on hyvässä kasvussa tämän leirialueen wifin kanssa. 

La Vueltaa saatoimme katsoa minun tablettini gigojen puitteissa lopusta parikymmentä kilometriä, siinä vaihtui johtopaikka Primoz Roglicilta Ben O'Connorille, joka oli päivän etapin nopein. Roglicille tuli takkiin noin neljä minuuttia ja se on aika paljon. Ilmeisesti hän ja joukkue eivät halunneet vielä ottaa punaisen paidan pitämisen taakkaa. Voi olla, että O'Connorin etumatka venähti vähän isommaksi, kuin oli tarkoitus antaa sen tulla. Nyt Ben O'Connor liittyi siihen porukkaan, joka on voittanut ainakin yhden etapin jokaisella suurella Grand Tourilla. 

Chorizoa, tomaattia ja riisiä pannulla

CampaSimpukan 14. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään, kun La Vuelta starttasi Lissabonista. Muutama etappi kisan alussa ajetaan Portugalissa ennen siirtymistä Espanjan puolelle. Me tälläydyimme sinne heti ensimmäisestä päivästä, mutta vain lautasten kautta. Fyysisesti olemme Loiren varrella Amboisessa. 

Foodgawker, minun vuosikausien luottosivustoni ruokaohjeiden löytämiseen on ilmeisesti loppunut, eikä minulla ole mukana yhtään hyvää espanjalaiseen ruokaan keskittyvää kirjaakaan, joten kirjoitin googleen Spanish recipes ja päädyin BBC:n sivulle, jossa lueteltiin ns. suurimpia espanjalaisen keittiön hittejä. Matkakeittiössäni on melko rajalliset mahdollisuudet kokkailla, mutta nyt minulla oli jääkaapissa pieniä chorizoja raakamakkaroina ja luulin meillä olevan paellariisiäkin, mutta se pussi osoittautuikin sitten olevan orzoa. Olisi sekin itseasiassa käynyt tähän ihan hyvin, mutta käytin risottoriisiä. Alkuperäisohje löytyy täältä. Pienensin ohjetta rutkasti ja vähän soveltelin varastojeni mukaisesti. 

Chorizo-riisipannu kahdelle

• 2,5 dl kanalientä fondista
• 1 dl kuivaa riisiä 
• 4 pientä chorizoa (raakamakkaraa) kukin leikattuna neljään palaan
• 1 tl oliiviöljyä
• 1 sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl pimentonia (savustettua paprikajauhetta)
• 1 suuri keltainen tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 12 vihreää kivetöntä oliivia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa 

Kiehautin kanaliemen ja nostin kattilan syrjään odottamaan. Laitoin pannun  samalle kaasulieden liekille kuumenemaan ja lisäsin sille pikkutilkan oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille chorizopalat ja paistelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin hieman öljyä, sillä raakamakkaroista irtosi rasvaa hyvin maltillisesti. Sipulisilppu ja valkosipuli päätyivät seuraavaksi pannulle chorizopalojen kanssa ja kuullottelin niitä muutaman minuutin. 

Sitten oli riisin vuoro, ripottelin sen ja pimentonin pannulle muiden ainesten sekaan ja annoin sen kuullottua pari minuuttia, mutta varoin polttamasta. Kaadoin sitten kolmasosan liemestä pannulle ja nostin sen kiehumaan. Riisi alkoi heti imeä nestettä ja vartioin sitä silmä kovana, ettei riisi pääsisi palamaan. Lisäsin lientä niin, että noin vartin päästä meni viimeinen tilkka pannulle, samaan aikaan lisäsin sinne tomaattikuutiot ja oliivit sekä sitruunamehun. Kypsyttelin koko seosta vielä noin 10 minuuttia, että tomaatti kypsyi ja ja liemi oli imeytynyt kokonaan riisiin,  johon jäi kivasti purutuntumaa. Maustoin vielä pippurilla ja basilikalla, suolaa tämä ruoka ei erikseen tarvinnut. 

Olipa hyvää riisiruokaa, juuri sopivasti kahdelle, ei jäänyt mitään tyhmiä lusikallisia, muttei ollut liian vähänkään. 

La Vuelta siis alkoi Lissabonissa henkilökohtaisella aikaa-ajolla. Mukana on monta suosikkiani (he varmaan ovat otettuja, että saavat olla suosikkejani), viimevuotista voittoa puolustava Sepp Küss, Nairo Quintana ja Primoz Roglic. Joukkuesittelyssä torstaina Primoz varasti shown tulemalla paikalle muka myöhässä, mutta kyllä se hänelle suodaan, tuo pieni parrasvalohetki. Koko esittely oli kyllä surkea, äänet puolet ajasta päin mäntyä eikä kaikkia ajajia näytetty edes sekuntia. 

Aika-ajo ei aina ole kaikkein jännintä seurattavaa, mutta tällä kertaa oli melkoisen jänskää. Brandon McNulty oli lopulta nopein ja hän ajaa huomenna punaisessa johtajanpaidassa. Huomenna on hilly-statuksella oleva etappi ja kisaa päästään kunnolla aloittamaan. Leirialueen netti toimi oikein hyvin koko etapin ajan, en enää ujostele käyttää wifiä reippaasti, jos se toimii. Jos ei toimi, niin sitten mennään omien mobiiligigojen voimin, katsoen lopusta muutama kymmenen kilometriä. 

Ligurian tonnikalasalaatti – Nizzan salaatin italianserkku

Tänään oli taas  kokkaa omista varastoista-päivä, mietin että jonkunlainen ruokaisa salaatti sopisi tähän perjantaihin, jolloin Giro d'Italia alkaa pian olla taputeltu ja vielä tarvitaan muutama Italia-ruokahaasteen ruokalaji. Googolailin leirialueen erinomaisella ostonetillä hetkisen ja osuin ohjeeseen, joka vaikutti todella paljon Nizzan salaatilta, mutta jota kutsuttiin nimellä Ligurian tuna salad. Liguria on alue Italiassa rannikolla Ranskan rajan läheisyydessä, joten ruokaperinteissäkin on paljon samaa. 

Ohjeen huutamia vihreitä papuja en nyt saanut mistään käsiini, olisihan niitä eilen ollut markkinoilla, mutten vielä sillä sekunnilla tiennyt niitä tänään tarvitsevani. Käytin niiden sijaan ohuita parsoja, jotka ovat edelleen iskussa oltuaan viileässä vedessä kukkamaljakossa. Ohjeen otin täältä ja ruokalajilla on oikein italiankielinen nimikin, condiglione. Kai. Paprikaa ja sellerinvartta ei ollut varastoissani. 

Ligurialainen tonnikalasalaatti kahdelle 

• 6 pientä perunaa (koska enempää ei ollut eikä paria perunaa viitsinyt jättää)
• vettä ja suolaa perunoiden keittämiseen
• 2 kananmunaa
• 10 ohuen violetin parsan nuppu ja muutama sentti vartta 
• 1 tölkki tonnikalaa öljyssä
• 1 pieni punasipuli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• puolikas suuresta punaisesta tomaatista
• puolikas pienemmästä keltaisesta tomaatista (ja taas meillä on puolikas tomaatti jääkaapissa)
• muutama anjovis
• 16 mustaa oliivia (ehkä enemmän, ehkä vähemmän)
• 1 rkl kapriksia (ei niitä ihan pienimpiä, muttei suuria varrellisiakaan)
• tuoretta basilikaa
• punaviinietikkaa (koska mitään valkoista etikkaa ei ollut)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kanamunat kypsiksi. Kypsensin perunoiden kanssa samassa kattilassa parsoja pari minuuttia ja nostin ne jäätymään. Kun perunat ja kananmunat olivat jäähtyneet, leikkasin perunat puolikkaiksi ja kanamunat muutamaan lohkoon. Leikkasin sipulin aivan ohuiksi viipaleiksi mobilemandoliinilla ja kuutioin tomaatit. 

Rainbow-etikka toimi ihan buenosti

Sekoitin etikasta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista kastikkeen. Keräsin kaikki ainekset kananmunalohkoja ja anjoviksia lukuunottamatta salaattikulhoon ja  sekoittelin. Lopuksi asettelin kananmunalohkot ja anjovikset salaatin pinnalle. Söimme tämän hyvillä mielin Giro d'Italiaa katsoen. Vähän liikaa oli tässä ruokaa kahdelle, neljällä perunalla olisi ollut sopiva annos ja nyt meillä olisi vielä kaksi perunaa. Ajatelkaa miten hienoa se olisi?

Kisassa oli vuorossa siis 19. etappi ja se oli luonteeltaan "hilly" ja mittaa sillä oli 157 km. Kovin suuria yllätyksiä kisassa ei liene enää odotettavissa, kunhan vain kaikki mukana olevat pääsevät maaliin asti. Etapin nopein oli Andrea Vendrame ja tietysti kokonaiskilpailua johtaa Tadel Pogacar. Giro d'Italian viralliset nettisivut ovat todella hitaat taas, yli puoli tuntia etapin voittajan maalin tulon jälkeen ei vielä edes yritelty päivittää tuloksia. No, ehkä yriteltiin, mutta kun ATK on niin vaikeaa ja hidasta...

Fenkoli-appelsiinisalaatti Ankka Helenin tapaan

Nyt on ollut hieman parempi päivä, vastoinkäymisiä ei ole tullut kuin yksi kerrallaan. Pääsimme aamulla Antin toivomaan ilmastointimuseoon (kuopuksemme käyttämä termi ilmailumuseoista), joka oli sopivan kotoisa. Olen joskus miettinyt miten hyvin sitä pärjäsi uransa läpi tuntematta lentokoneita kovinkaan tarkasti ja tietämättä lentämisestä kovinkaan paljon. Antti on aina ollut paljon kiinnostuneempi ilmailusta ja lentokoneista, eikä sekään uraa haitannut. Minä voin hyvin kävellä läpi vaikka kuinka suuren ilmailumuseon siinä missä minkä muunkin museon, mutta voin ihan hyvin olla ikinä katsomatta yhtään lentokonetta. 

Koska kaikki ei yleensä suju elämässä kuten ruusuilla tanssi, emme menneet aiemman suunnitelman mukaisesti Orangeen katsomaan jotain roomalaiskauden juttuja, joissa olemme kuulema käyneet joko vuonna 2000 tai 2006. Olen ilmiselvästi elänyt tuolloin ruuhkavuosiani, sillä en muista paljonkaan  noiden kesien matkoista Ranskassa. Ja miksi emme Orangeen menneet, se ei näyttänyt ollenkaan matkailuautosopivalta keskustalta. Ajelimme sitten suoraan Avignoniin, jossa olemme käyneet aiemmin joko mielestäni pyyhkiytyneenä vuonna 2000 tai muuten vain unholaan painuneena vuonna 2006. 

Olin myös menossa koko ajan aivan eri leirialueelle kuin Antti, ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta menimme sitten sille, mille Antti aikoi. Olipa kuumottavat 35 minuuttia, kun automme jäi portille ja respassa ei ollut sitten minkään valtakunnan hoppua. Kukaan ei kuitenkaan tullut taaksemme jonoon ja pääsimme kuin pääsimmekin tämän paavillisen kaupungin city-leirille sopivasti ennen helatorstaita ja sen yli. Tässä on samanlaiset perushyvät elementit, on joki, on silta, on leirialue ja linna. Joki ei vain olekaan Loire, mikä on tietysti harmi ja väärin, mutta ehkä tämä Rhonekin kelpaa. 

Iltapäivällä kävimme kävelemässä Avignonin kaduilla ja oikein viimeisen päälle paavillisessa palatsissa, siellä oli salia, kappelia, portaikkoa ja muuta katsottavaa. Samalla lipulla pääsi katsomaan myös paavillisen puutarhan (eikä mitään kaksimielisyyttä, kiitos) ja rikkoutuneen sillan, jolle emme sitten menneetkään tänään, kokeilemme huomenna uudelleen, jos ei olisi niin pitkää jonoa. 

Päivällisenä meillä oli jääkaapin aarteita, sillä kovin suurta ruokavarastoa ei voi pitää kesäolosuhteissa. Meillä oli puolikas patonki, muutama viipale prosciuttoa, pikkuinen meloni ja Henkan Italia-kirjasta kokeilemani fenkoli-appelsiinisalaatti. 

Pieni määrä fenkoli-appelsiinisalaattia

• puolikas pienehköstä fenkolista
• kourallinen valmista salaattisekoitusta pussista
• 1 appelsiini
• 12 mustaa oliivia
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• 1 tl punaviinietikkaa (ei ole muuta etikkaa mukana)
• ripaus suolaa ja pippuria

Viipaloin matkamandoliinilla puolet fenkolista ohuiksi viipaleiksi ja laitoin sen kulhoon yhdessä salaatinlehtien kanssa. Ranskassa ei oikein saan helposti ostettua ruukkusalaatteja (paitsi Lidlistä), joten ostamme usein pussillisen salaattisekoituksia. Raastoin ensin appelsiinin kuorta hieman jemmaan ja sitten leikkasin appelsiinista kuoret pois. Puristin kuorenpaloista mehut kuppiin. Fileroin appelsiinin (eli leikkasin viipaleet kalvoja myöten) ja puristin vielä rangasta mehua kuppiin. Lisäsin kuppiin hieman oliiviöljyä ja etikkaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin kastikkeen muihin aineksiin. Oliivitkin muistin laittaa mukaan, ne olivat kivellisiä hyviä oliiveja, piti vain muistaa syödessä varoa kiviä. 

Aterialla oli siis tätä erittäin hyvää Henrin opastamaan salaattia, jopa minä aavistuksen fenkolivastaisena tykkäsin siitä kovasti ja muuten oli vähän kinkkkua, pikkuinen meloni, patongin loput ja tikkuaskin kokoinen pala mustaleimaa kotoa asti. Näillä pärjää kyllä huomiseen. 

Giro d'Italiassa tilanne on semmoinen, jotta etapin voitti Jonathan Milan ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. Mikäpä se siinä. Leirialueen ostonetin ei luvattukaan toimivan striimauksessa, muttei se toimi kyllä muutenkaan, joten Antti meni valittamaan ja sai rahansa takaisin. Selvää parannusta eilisen pekonigaten jälkeen, vai mitä sanotte? Kuvien siirto onnistuu erittäin vajavaisesti, joten taidan luovuttaa ja alkaa odottaa Euroviisu-karsintoja. En ole tänä vuonna vielä nähnyt/kuullut edustajamme biisiä, mutten tee sitä luultavasti nytkään, sillä olen hyvin iltauninen. 

Friteeratut oliivit & labneh

Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

• 400 g turkkilaista jogurttia
• 2 tl valkosipulimurskaa
• karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
• chilihiutaleita
• oliiviöljyä
• tuoretta lehtipersiljaa

Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 

Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

• noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
• 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
• vehnäjauhoja
• korppujauhoja tai pankomurua
• öljyä friteeraamiseen

Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 

Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 

Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu. 

Provencen turskaa

Onpa ollut uutispäivä tänään, polttopuu-urakan lisäksi olemme katsoneet uutislähetyksiä ja Tour de Francea. Päivällisen valmistimme ulkona terassilla, oli niin ihana kesäpäivä. Ohjeen turskaa varten otin uudesta suosikkiblogistani Pardon your French. Kasvikset tein omasta tai asiakkaan päästä. Kesäkurret olivat omasta kulatungasta ja kaali oli malliston pienin, jopa pienempi kuin turskakastikkeeseen käyttämäni tomaatti. Vähän taas soveltelin, koska niinhän minä aina teen.

Turskaa Provencen tapaan

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli viipaleina
• 1 uuden punasipuli viipaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 suuri tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 12 mustaa oliivia
• 12 pientä varrellista kaprista
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta timjamia
• tuoretta persiljaa
• 200 g turskaa

Kasviksia grillistä

• ihan pieni varhaiskaali (minun yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• 4 ihan pientä kesäkurpitsaa (omasta viljelyksistä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita sulatettuna

Valmistelin varhaiskaalin leikkaamalla sen neljään osaan, poistin uloimmat lehdet. Ripotin pinnoille hieman suolaa ja pippuria ja kevyesti oliiviöljyä. Leikkasin pienet ristiviillot ihan pikkuruisiin kesäkurpitsoihin ja maustoin niitäkin suolalla ja pippurilla. Otin kaasugrillin sivupolttimolle irtoparilan ja laitoin sille hieman öljyä odottamaan kasvisten grillaamista. 

Turskan tein korealaisella kaasuliedellä pienessä valurautapannussa. Kuumensin pannua hetkisen ja kaadoin sille 2 rkl oliiviöljyä. Kuullotin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ja lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja pikkuisen chilihiutaleita. Lähdeohjeessa ei mainittu mitään nesteitä, minä laitoin mukaan ensin hieman valkoviiniä, joka sai kiehua noin puoleen. Sitten lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset ja vielä desin verran vettä. Kun tämä setti kiehui, lisäsin mukaan suolalla ja pippurilla pintamaustetut turskapalat (olin leikannut kaksi filepalaa kahtia) ja tuoretta timjamia ja persiljaa. Laitoin kannen päälle ja liekin pannun alle ihan pienelle. Noin kymmenessä minuutissa kalapalat kypsyivät ja tomaattinen kastike oli kiehunut sopivan sakeaksi. En lisännyt suolaa, sillä oliiveissa ja kapriksissa oli suolaa riittämiin. 

Kun kalapata kypsyi pannulla, grillasin kaalilohkot ja minikokoiset kesäkurpitsat oliiviöljyllä siveltyinä. Kun ne olivat kypsiä, luritin niille hieman sulaa voita. 

Tour de Francen etappi oli tänään sahalaitatyyppiä, nousua ja laskua vaikka kuinka paljon. Voittajaksi ajoi Ion Izaguirre, kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. 

Vuorovettä ja antipasteja

Helatorstain jälkeinen päivä on Ranskassa ilmeinen rokulipäivä, leirialueet ovat yhä complet (paitsi tämä meidän, täällä on kyllä tilaa). Aamulla Ikean korkeaa laatua edustava kellomme oli taas pysähtynyt, mutta nyt arvasin auringon korkeudesta, ettei kello ollut puoli kolme. Antti kävi pyörällä ostamassa leipää ja hän viipyi niin kauan, että aloin ihmetellä. Hän oli patonkijonossa sijalla 18, joten siksi hieman kesti. Mutta oli hyvä patonki. Yhden huonon, tai tylsän patongin olemme tällä retkellä ostaneet, kaikki muut ovat olleet hyviä tai loistavia.

Aamupalan jälkeen ja vuorovesi-appin opiskelun jälkeen lähdimme pyöräretkelle katsomaan mantereelle vievää tietä (gois), joka aina nousuveden aikaan kaksi kertaa vuorokaudessa peittyy veteen. Olimme sopivasti paikalla, kun oli laskuveden huippu. Jestas mikä tungos, autoja ajoi yhtenä piip (entiset työkaverit tietää mitä piip tässä kohden tarkoittaa) merestä paljastunutta tietä molempiin suuntiin ja ihmisiä oli sadoittain tonkimassa merenpohjaa jonkunlaisten syötävien toivossa. Meitä pällistelijöitä oli myös sadoittain.

DeLorean-kerho oli lähtenyt ajelulle, ainakin kahdeksan tai kymmenen autoa ajoi letkassa mantereelta goisia pitkin saarelle. Kun olimme täällä viime syyskuun lopussa oli tietysti ihan sama vuoroveden vaihtelu nähtävillä, mutta missään ei ollut ketään tai ainakaan ei ollut tuollaista tungosta. Off season on paras season.

Ajelimme sitten vielä mukavaa merenrannan penkereen suojaamaa pyöräväylää tämänhetkisen majoituskylämme ohitse seuraavaan kylään ja poikkesimme syömään meren herkkuja. Nyt minäkin sain syödäkseni crevettejä ja Antti otti kuusi osteria. Olivat tämän reissun suurimmat ja parhaat kuulema. 

Iltapäivä leirialueella oli oikein rauhallinen. Ranskalaiset söivät lounasta omaan aikaansa ja siirtyivät sitten päiväunille, nyt he taas alkavat kaivautua mökeistään ja vaunuistaan, sillä ruoka-aika lähestyy. Me olemme kaiken aikaan noin 3-4 tuntia eri tahdissa syömisen kanssa alkuasukkaisiin verrattuna. Antti kävi vielä katsomassa, miltä pengertiellä näyttää, kun on nousuvesi. 

Meillä oli tänään päivällisen virkaa toimittamassa antipastolautanen, jolle keräsimme varastoistamme mitä sattui olemaan. Mukaan pääsi viime kesän hittiruoka meloni ja parmankinkku (se oli 40 asteen lämmöissä ainoaa jota jaksoimme syödä), minisalamia, mansikoita, oliiveja, patonkia ja kanarilletteä.

Giro d’Italia on taittunut yli puolenvälin, enkä voi väittää etteikö se passaisi minulle. Alkaa olla niin paha korealaisen ruoan puutostila, että pian tarvitaan pullo sojua! Sitä kyllä löytyy, ostimmehan sitä Bremenistä joskus huhtikuun alussa. Tänään ajosta ei puuttunut dramatiikkaa, sillä Italiaa vaivaavat tällä erää kauheat rankkasateet ennätyskuivuuden jälkeen ja osan matkaa kilpailijat taittoivat bussissa liian pahan sään vuoksi. Loppu oli sitten taas kuivaa ja voittajaksi ajoi nuori kolumbialainen, jolla on niin pitkä nimi, että piti luntata pariin otteeseen: Einer Augusto Rubio Reyes. Thibaut Pinot tuli toiseksi ja minusta vähän ovelasti selostaja tuli sanoneeksi Pinotia tyhmäksi, kun sanoi voittajan ajaneen fiksummin. Minulla on kaunoja Thibautia kohtaan, sillä hän kerran väänteli rumasti naamaansa ja matki toista ajajaa, josta pidin. Koskaan en unohda enkä anna anteeksi, niin kerta! Kokonaiskilpailun osalta kärki ei vaihtunut, Geraint Thomas johtaa ja Primoz Roglic on toisena.