Vuodenaikarullia

Eilen kypsensin kanaa, sitä jolla oli kolme koipea ja neljä rintaa, niin paljon, että tänään oli ohjelmassa kierrätystä. Kaavailin mielessäni kanan riipimistä ohuiksi säikeiksi ja paistamista jonkun sortin mausteseoksessa, täyttää sillä patonkia tai jotain sinne päin. Aamusella ajatukseni kallistuivat kuitenkin kevätkääryleiden puoleen. Tai kesäkääryleiden, no jonkunlaisten rullien puoleen. Söin mahtavia rullia Oulun chilipilleissä, niitä valmisti Kokit ja potit-blogin Hannele. Jotain samantapaista minäkin tahdoin saada aikaan. 

Leikkelin eilistä siivekästä pienemmiksi paloiksi ja maustoin vielä hieman soijalla ja pippurilla. Keitin kourallisen riisinuudelia ja suikaloin kurkkua, revin salaattia paloiksi ja leikkasin ruohosipulinipun lähes kaljuksi. Laitoin kaikki täyteaineet omille lautasilleen ja asettelin lautaset pöydälle eteeni sopivasti yllettäviksi. Kostutin kaksi keittiöpyyhettä. Toisen niistä asetin leikkuulaudalle ja käänsin pyyhkeen liepeet leikkuulaudan alle, saaden aikaan sopivasti kostean alustan, jolla käärisin rullat. Laitoin suurelle lautaselle noin sentin verran kylmää vettä ja otin pyöreitä riisipaperilevyjä esille. Kastelin levyn kerrallaan pyörittäen sitä varovasti vedessä ja nostin märän levyn kostealle pyyhkeelle leikkuulaudan päälle. Nostin pyörylän alareunaan alimmaksi muutaman salaattipalan, vähän ruohosipulia, kurkkusuikaleita, kanapaloja ja jokusen kylmällä vedellä jäähdytetyn nuudeliluikeron. Tätä ruokaa varten ostamani korianterin unohdin, sama pää kesät talvet. Riisipaperipyörylä oli alustalle nostaessani vielä melko kova, mutta asettelun aikana se pehmeni ja oli helposti käärittävissä rullaksi. Nostin valmiin rullan (ensimmäinen, harjoituskappale oli kyllä enemmän epämääräisen lätyskän näköinen) tarjottimelle ja peittelin toisella kostealla pyyhkeellä. Näin työskennellen käytin riisipyörylöitä niin kauan kuin täytteitä riitti. Tein kolmelle hengelle parikymmentä rullaa. 

Kun kaikki rullat olivat valmiit, annoin niiden olla hetken pyyhkeen alla, kun sekoitin dippikastikkeen. Siihen tuli yhden limetin mehu, teelusikallinen palmusokeria, muutama kuivattu chilihiutale, loraus soijaa ja pari tippaa hoisin-kastiketta. Perillisille nostin esille myös kaupallista hapanimeläkastiketta ja tavallista soijakastiketta.

Samoilla apajilla - wannabewontonit

Parissa muussakin tutussa blogissa on askaroitu wontoneita viime päivinä. Meillä pakastimen sulatusoperaatio toi pintaan erinäisiä aineksia, joita olen jemmannut sinne ja nyt otin asiakseni kokeilla itämaisten nyyttien tekemistä. Tarkemmin luettuna kyseessä oli kevätkääryle-taikinakuoria, mutta koska en muutenkaan koko asiasta mitään ymmärrä, en antanut tämän häiritä, vaan tein "wontoneita", vaikkei taikina ehkä ollutkaan ihan sitä mitä luulin. Kuoret sulivat jääkaapissa eilisestä alkaen ja tänään tein niihin kahdenlaista täytettä pienistä jämäaineksista, joita jääkaapissa oleili. Otin löyhästi neuvoa Kulinaarimurulan addiktoivista nyssäköistä. Ajatukseni oli heti, että paistaisin nypertämäni nyssäkät. Täytteisiin laitoin:

• vähän jäännöskanaa pikkusilpuksi leikattuna/lohta pieneksi hakattuna (kumpaakin n. 100 g)
• muutama kevätsipuli viipaleina
• pieni pala inkivääriä raastettuna
• loraus soijaa
• 1 tl palmusokeria
• loraus riisiviinietikkaa
• pippuria
• suolaa

Sekoitin kaksi eri täytettä omiin kuppeihinsa ja paistoin kumpaakin muutaman nytysen pannulla mausteita tarkistaakseni. Kostutin pienen pyyhkeen, jonka sisään käärin pakkauksesta avatun taikinapinon. Otin esille kerrallaan 6 arkkia taikinaa, koska sen verran mahtui leikkuulaudalleni yhtä aikaa. Laitoin jokaiselle arkille hyvin pienen lusikallisen täytettä. Kastelin sormenpääni vesikupissa ja kostutin arkin reunoja sen verran, että kolmioksi taitettuna taikinan reunat tarttuivat hyvin toisiinsa, painelin hieman taikinaa täytteen ympärille. Sitten taitoin kolmion leveältä reunalta täytteen verran ja taitoin terävät taikinakärjet nyytin taakse, sain aikaan ikäänkuin pienen kuoren. Ei se varmaan ihan oikeaoppisesti mennyt, mutta kasassa nytykkäni pysyivät. Kaikkiaan täytteet riittivät 50 nyyttiin, sen verran kuoria pakkauksessa oli. Sijoittelin nyytit leivinpaperin päälle ja peittelin ne odottamaan paistoa. Nyyttien askarteleminen oli hauskaa ja olisi varmaan vielä hauskempaa, jos osaisin tehdä sen oikein.

Kun päivällisaika lähestyi, kuumensin padassa öljyä, sitä oli noin sentin korkeudelle, ei siis litrakaupalla. Laitoin nyyttejä (ujostelen sanoa niitä wontoneiksi epäautenttisuuskäyrän hipoessa taivasta) muutamia kerrallaan kuumaan öljyyn paistumaan. Kun alapuoli alkoi saada väriä, käänsin nyytit ja paistoin toista puolta minuutin pari. Nostin valmiit nyytit talouspaperin päälle ja peittelin ne lämpövuokaan odottamaan seuraavia eriä. 

Söimme rapeat nyytit soijaan ja kaupalliseen hapanimeläkastikkeeseen dipattuina ja olimme onnellisen tietämättömiä miten lähellä ne olivat sitä, mihin pyrin. Hyviä yhtäkaikki. Ainakaan harjoittelun puutteesta minua ei voi syyttää, sillä askaroin wontoneita koko viime yön unissani!

Tempuraa vuoden viimeiseen iltaan

Sushia syömme monta kertaa vuodessa, mutta tempuraa en joka kerralle viitsi askaroida. Syynä siihen on yleensä se, että tempura pitää saada tarjolle nopeasti enkä pidä kiirehtimisestä keittiössä, eikä kuuman öljy kanssa touhuaminen muutenkaan ole mieluisin keittiöpuuha. Tänään kuitenkin teimme ensin sushia Kammenpyörittäjän kanssa yhteistuumin ja sitten friteerasin. Ei ehkä ihan perinteisin uuden vuoden aaton menu, mutta meillä sushi ja tempura ovat aina kärkikolmikossa, jos tiedustelee mitä tänään syötäisiin. 

Käytin valmista tempurataikinajauhetta, mutta taikinan teko ei liene vaikeaa alusta astikaan. Sulatin tiikerirapuja, leikkasin lohta pieniksi viipaleiksi, samoin paprikaa ja kokeellisesti eiliseltä jäänyttä pihviä. Kuumensin öljyn 180 asteeseen, kastoin aineksia taikinassa ja laskin ne yksi aineserä kerrallaan öljyyn kypsymään. Muutamassa minuutissa kaikki olivat kypsiä ja taikina rapeaa. Nostelin palaset talouspaperilla vuoratulle tarjottimelle ja peittelin odottamaan, kunnes kaikki oli valmista. 

Tein tarkoituksella sushia hieman tavallista vähemmän, jotta jaksaisimme maistella tempuraa enemmän. Pihvikin oli oikein hyvää näin tehtynä, lohi parasta. En muistanut tehdä dippikastiketta tempuralle, mutta soijaankin kastettuina kaikki frittipalat olivat maistuvia. 

Jos tästä nyt hakemalla hakee jotain negatiivista, niin on aika tylsää siivota friteeraamisen jäljet pois. Öljy pitää siivilöidä, jäähdyttää ja pullottaa uudelleen, jos se on vielä käyttökelpoista. Ja liesikin vaatii tavallista perusteellisemman puunauksen. Sen jätin kyllä suosiolla huomiselle, sillä pitäähän sitä puuhaa jättää uudelle vuodellekin!

Kevätkääryleet syksyyn synkkään

Käsillä ovat varmaan ne syksyn pimeimmät ajat, kun lunta ei vielä ole ja luonto on asettumassa lepoon. Mietin, että mitä mukavaa tekisin ruoaksi, jotain uutta meille ja kuitenkin suhteellisen varmasti onnistuvaa. Muistin, miten Kulinaarimurulassa oli tehty keittiökaappien siivousta ja pysähdytty riisipaperipakkaukseen. Minullakin oli sellainen pakkaus kaapissani, joten tänään siis kokeilin kevätkääryleiden tekemistä.

Lueskelin ohjeita sieltä täältä ja päätin soveltaa vapaasti, tekisin kanatäytteen ja nyt harmittelin ensimmäistä kertaa ikinä, ettei kiinankaali ollut ostoslistalla. Se olisi sopinut tähän. Sillä Sipuli-blogin ja Hesarin ruoka-sivun ohjeiden risteytyksellä mentiin. Leikkasin yhden ison broilerin rintafileen ohuiksi suikaleiksi. Marinoin suikaleita hetken aikaa seoksessa, jossa oli loraus soijakastiketta, miriniä, teelusikallinen maissitärkkelystä ja pieni liraus limetin mehua. Jos näitä aineksia ei mainittu linkittämissäni ohjeissa, se johtuu siitä että sovelsin ja jätin pois niitä, mitä meiltä ei löytynyt, kuten inkivääriä (tosin kyse oli vain siitä, etten sitä löytänyt jääkaapista). Leikkasin puolikkaan paprikan pieneksi silpuksi, samoin yhden kevätsipulin ja suikaloin hieman kesäkurpitsaa kuorimaveitsellä. Pari pientä valkosipulikynttä myös päätyi hakkelukseksi. Sitten odotin kauppareissulta tulevaa kammenpyörittäjää ja sain porkkanaakin ruokaan lisättäväksi.

Meillä ei ole wokkipannua, joten paistoin aluksi lihan tavallisella paistinpannulla niin nopeasti ja niin kuumalla kuin uskalsin. Nostin kypsät lihat pois pannulta ja paistoin nopeasti vihannekset. Pilkoin lihaviipaleet vielä pienemmiksi ja sekoitin ne jäähtyviin vihanneksiin ja jätin tämän täyteannoksen jäähtymään.

Otin ison leikkuulaudan, puhtaan keittiöpyyhkeen ja laakean lautasen, jolle kaadoin viileää vettä. Kastelin riisipaperipyörylän lautasella olevassa vedessä ja nostin arkin hetkeksi pyyhkeelle pehmenemään, samaan aikaan laitoin uuden arkin veteen. Sitten nostin kastellun arkin leikkuulaudalle ja vedessä olevan arkin pyyhkeelle kuivahtamaan. Asettelin sitten leikkuulaudalla olevalle arkille pari pikkulusikallista täytettä, käänsin alareunan täytteen päälle, kiepautin pari kierrosta ja taitoin sivureunat päälle ja kieputin lopun rullalle. Sain aikaan ensikertalaiseksi ihan silmänsietäviä kääryleitä. Nyt muistankin, että ohjeissa mainittu liisteröintiaines jäi kokonaan tekemättä, se mihin tulee keltuainen, vesitilkka ja vähän vehnäjauhoa. Mutta ei sitä kyllä tarvittukaan. Kun kääryle oli valmis, oli vedessä oleva arkki sopivan kostunut, joten se kuivahtamaan, uusi arkki veteen ja kuivahtanut arkki täyttöön. Mukavaa sarjatyötä. Tarkoitus oli valmistaa 12 käärylettä, mutta täyte loppui kääryle numero 11 kohdalla.

Olisin voinut aloittaa öljyn kuumentamisen jo ennen kuin kääryleet oli pyöritetty valmiiksi, mutta hyvä myöhemmin, kuin ei milloinkaan. Kuumensin padassa vähän alle litran verran rypsiöljyä 180 asteeseen. Friteerasin 3-4 käärylettä kerrallaan muutamia minuutteja. Pieneksi ongelmaksi muodostui se, etteivät kääryleet suostuneet nätisti kääntämään kylkeään vaan pyörähtivät itsepäisesti takaisin sille ensin öljyyn joutuneelle puolelleen. Pitelin niitä säälimättä upoksissa metallipihdeillä, kunnes pinta näytti riittävän rapealta. Paistamiseen meni noin 5-6 minuuttia. Asettelin valmiit kääryleet metalliseen vatiin talouspaperin päälle ja laitoin vadin 100 asteiseen uuniin odottamaan koko satsin valmistumista.

Kääryleet olivat oikein herkullisia pikkuisen tuliseen kaupalliseen kastikkeeseen dipattuina.