CampaKeittiön ensimmäinen stroganoff

Ainakaan en ole koskaan postannut stroganoffia ja koska CampaSimpukka on ollut olemassa pian jo 11 vuotta, niin melko varmasti se tarkoittaa, etten ole koskaan myöskään valmistanut sitä tätä ennen. Silmiini osui jonain päivänä netissä moskovanpata-niminen ruokalaji, jota ensin ajattelin tekeväni, mutta ohjeissa oli järjestään mukana sinihomejuustoa, joten se ei sitten tullut kysymykseen. Stroganoff sen sijaan passasi oikein hyvin. Otin ohjeen jostain geneeriseltä lihatalon sivulta, sorry, en muista miltä. Kuvittelin tekeväni kahden hengen annoksen, mutta kyllä tästä kolme tai neljä olisi syönyt, me syömme tätä samaa huomennakin. Kun järjellä ajattelee, niin olisihan puoli kiloa lihaa kahdelle kerralla syötäväksi vähän liian paljonkin. 

Pikkuinen stroganoff 3-4 hengelle

• 500 g naudan paahtopaistia
• 1 punasipuli
• 1 keltasipuli
• 2 pientä valkosipulin kynttä
• voita paistamiseen
• 3 rkl vehnäjauhoa
• noin 3 dl kiehuvaa vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 laakerinlehteä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tl sinappia
• 3 dl vettä
• 1 virolainen maustekurkku kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl smetanaa/annos

Silppusin sipulit ja valkosipulit ja paistelin niitä hetkisen voissa pannulla ja kippasin ne sitten pieneen haudutuspataani, jonka olin laittanut high-asetukselle. Leikkasin paistipalan pikkurillin kokoisiksi suikaleiksi. Lisäsin voita pannulle ja pintapaistoin lihasuikaleet kolmessa erässä, jokaisen erän paistamisen lopuksi sekoitin niihin ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja kaadoin ne sitten pataan. Kiehautin vettä ja kaadoin sitä sen verran, että lihapalat peittyivät somasti. Lisäsin pataan tomaattipyrettä, sinappia, suolaa ja pippuria, laakerinlehdet ja sekoittelin. Jauhot turposivat heti ja sakeuttivat kastikkeen. Jätin padan high-asetukselle töihin kolmeksi tunniksi, sekoittelin pataa välillä reunoja myöten. Leikkasin maustekurkun valmiiksi pikkukuutioiksi odottamaan. 

Ruotsalaistyyppinen perunamuusi

• 6 keskikokoista perunaa
• puoli purkkia smetanaa
• neljäsosa purkki virolaista hapukōōriä (purkin loput, on tosi samanlaista kuin meikäläinen kermaviili)
• nippu kevätsipulin vihreitä varsia (valkoiset osat käytin edellispäivän ruokaan)
• suolaa ja pippuria

Koska en halunnut jättää pientä määrää smetanaa käyttämättä, googlasin smetanamuusin ja tulin tietämään, että ruotsalaistyyppisessä perunamuusissa käytetään smetanaa. Minulla se sopi hyvin. Höyrytin perunat kuorittuina ja paloiksi leikattuina ja puristin ne perunapuristimen läpi hiutaleiksi. Sekoitin hiutaleisiin kermaviili- ja smetanapurkkien loput, kevätsipulinvarsisilpun, suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi. 

Meillä oli annoksessa kauhallinen perunamuusia, toinen kauhallinen hyvin mureaksi hautunutta lihakastiketta, jonka päälle olin ripotellut maustekurkkukuutioita ja lusikallisen smetanaa. Mukana oli myös uunissa paahdettuja porkkanaa, palsternakkaa ja punajuurta. Kaikkea jäi vielä huomisellekin, joten tiedossa on kokkausvapaapäivä, mikä sopii hyvin siihen, että minulla on aamulla vuotuinen hammastarkastus. Se on sen verran stressaavaa aina, olipa reikiä nolla tai ei, että on kiva, jos ei tarvitse kokkailla samana päivänä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Punajuurignocchit ja paahdetut punajuuret

Eilen katsoimme Giro-etapin jälkeen Belgiassa ajetun De Brabantse Pijl 2020-kisan lopun. Siellä oli loppukirissä mukana muutama päivä sitten perusteellisesti tössinyt Julian Alaphilippe. Olimme sitä mieltä, että tällä kertaa hän voisi nyt voittaa ja niin hän tekikin, mutta oli kyllä niin hilkulla, ettei hän tössinyt taas nostamalla kädet tuuletukseen liian aikaisin. Hän itsekin huomasi, että kääk, kävikö taas niin eikä voinut olla varma miten kävi ennen kuin maalikameraa oli tarkasteltu. Hetken päästä saattoi kyllä nähdä hänen kasvoillaan sekä helpotuksen, että nolostuksen. Ehkä hän nyt oppii, että ne kädet pidetään ohjaustangossa, kun kiritään. Varmasti äitikin on neuvonut niin jo pitkään. 

Tänään meillä oli oho-kasvisruokaa, gnoccheja paahdettujen punajuurien kanssa. Uskallan sanoa, että olivat parhaat koskaan tekemäni gnocchit. En minä niitä kauhean monta kertaa ole tehnytkään, 3 tai 4 ehkä.  Ohjeen otin täältä, viitteellisesti. Punajuuret paahdoin omasta tai asiakkaan päästä. Minulla ei ollut ricottaa niin paljon kuin lähdeohjeessa, mutta vähempikin määrä riitti, laitan ainekset sen mukaan, miten tein. Tästä tuli juuri sopiva määrä gnoccheja kahdelle. 

Punajuurignocchit ja paahdetut punajuuret kahdelle

Gnocchit

• 180 g kypsää punajuurta
• 140 g vehnäjauhoja
• 100 g ricottaa
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• pieni pala kovaa juustoa raastettuna (gruyerèa tällä kertaa) + annoksen päälle lisää raastetta
• ripaus suolaa
• vehnäjauhoja taikinan käsittelyyn
• iso kattilallinen vettä keittämiseen ja siinä reippaasti suolaa
• voita kastikkeeksi
• tuoretta salviaa

Paahdetut punajuuret

• 2 punajuurta 
• loraus oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia ja timjamia

Kuorin kolme punajuurta ja leikkasin ne lohkoiksi. Punnitsin sen verran paloja, että niitä oli taikinaa varten 180 g. Muut lohkot laitoin pieneen uunivuokaan odottamaan paahtamistaan. Lisäsin niiden päälle öljyä, hunajaa, yrttejä, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Latoin vuoan uuniin 150 asteeseen. 

Kypsensin taikinaan tulevat punajuuripalat kattilassa ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin veden pois ja kumosin palat sauvasekoittimen korkeaan, kapeaan kuppiin. Suristelin palat bamixilla niin silkaksi soseeksi kuin mahdollista. Kaavin sitten soseen laakeampaan kulhoon jäähtymään. 

Kun sose oli jäähtynyt, sekoitin siihen ricottan, juustoraasteen, sitruunankuoren ja suolaa ripauksen. Aloin lisätä siihen jauhoja vähitellen, niin että siitä muodostui pehmeä taikina, laitoin sen pinnalle jauhoja sen verran, etteivät sormet tarttuneet taikinaan enää. Jätin taikinan peiteltynä asettumaan noin puoleksi tunniksi. Jauhoja jäi tuosta mittaamastani 140 grammasta hieman, noin 30 g. Ne käyttäisin muotoiluvaiheessa.

Minulla on vuosia sitten Italiasta ostamani gnocchilauta, en ole käyttänyt sitä pitkiin aikoihin, ihme että edes muistin, että minulla on sellainen. Otin sen esille ja valmiiksi jauhoja ja taikinaleikkurin (sellainen joustava muovilätkä, jolla saa taikinaa hyvin leikattua ilman, että taikina tarttuu siihen). 

Jauhotin leivinlaudan ja kaavin asettuneen taikinapallon jauhojen päälle. Olin vähän huolissani, että värjääkö punajuurinen taikina leivinlautani, mutta ei se tehnyt sitä juurikaan, ei ainakaan kiusaksi asti. Leikkasin taikinan kolmeen osaan ja pyöritin niitä jauhoisella pöydällä pitkulaiseksi pötköksi, jonka leikkasin paloihin, noin peukalonpään kokoisiin. Sirotin gnocchilaudan raitoihin hieman jauhoja ja pyöräytin paloja kämmenelläni hellästi ylhäältä alaspäin niin, että niihin muodostui hento raidoitus ja ne pyöristyivät ja osasta tuli ihan toistensa näköisiäkin, mutta oli niitä muotopuoliakin. Gnoccheja tuli noin 40 kpl, en laskenut. Laitoin palat heti pyöräyttämisen jälkeen jauhotetulle leivinpaperille. 

Laitoin uunin hieman kuumemmalle, että paahdetut punajuuret paahtuivat hieman lisää, uuni oli viimeiset 15 minuuttia 180 asteessa, kaikkiaan ne paahtuivat noin 45 minuuttia. 

Kuumensin isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja suurella pannulla reippaasti voita. Voihin lisäsin kaikki kulatungista löytämäni minikokoiset salvianlehdet rapeutumaan. Pienensin voipannun alta liekin ihan pienelle odottamaan kypsiä gnoccheja. 

Kun vesi kiehui, suolasin sen reippaasti. Nostelin gnocchit niin nopeasti kuin pystyin kiehuvaan veteen ja pyöräytin kauhalla varovasti kattilan pohjia myöten, etteivät pallerot tarttuisi kattilaan. Muutamassa minuutissa gnocchit nousivat veden pinnalle ja sitä myöten kauhoin ne reikäkauhalla uudelleen kuumennetulle voipannulle. Paistoin gnoccheihin hieman rapeutta pintaan. 

Annoksiin jaoin gnocchit kahdelle lautaselle ja nostelin uunissa valmiiksi paahtunet punajuurilohkot gnocchien päälle. Hieman pippuria ja vähän juustoraastetta ja annos oli valmis. Kerrankin gnocchien rakenne oli erinomainen, pehmeä, muttei mössöinen eikä missään nimessä kuminen. Punajuuri kahdella tapaa maistui tavallaan samalla lailla, mutta kuitenkin eri tavoin. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli pitkä tasamaan etappi, jossa oli lupa odottaa massakiriä. Sellainen siitä tulikin, mutta hieman vetelä esitys. Arnaud Demare oli nopein, vaikka olimme taas kotikatsomossa sopineet, että nyt viimein olisi Peter Saganin vuoro voittaa. Demare voitti nyt siis toisen etapin tässä kilpailussa. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Joāo Almeida.