Vain muutaman macaronin tähden

Tein ensimmäiset macaronini yli 9 vuotta sitten, blogin ensimmäisenä keväänä. Ne onnistuivat jotenkuten. Sen jälkeen kokeilin kerran, se kerta ei onnistunut ollenkaan. Sittemmin olen pitänyt pienen macaronpaussin, noin 8 vuotta. Jossain vaiheessa olen ostanut macaronien paistamiseen tarkoitetun silikonialustan, se on pyörinyt keittiön laatikossa ties kuinka kauan. Eilen kokeilin sitä. Ei olisi kannattanut. Kaikki 48 leivoksen puolikasta tarttuivat alustaan. 

Tässä kohtaa näytti vielä ihan ok:lta

Onneksi pursotin taikinaa myös aivan tavalliselle leivinpaperille, se satsi onnistui mainiosti ja sain aikaan kymmenkunta asiallista macaronia. Käytin sauvajyväsen postauksessa ollutta ohjetta, siinä ei varmasti ollut mitään vikaa, minä vain otin ensimmäisen satsin uunista liian aikaisin pois ja macaronit jäivät raa'oiksi, kas tähän tapaan:

#nojustiinsa

Jos ei tössi, noin 35 pientä macaronleivosta

• 2,5 dl sokeria
• 0,75 dl vettä
• 3 kananmunan valkuaista
• 225 g jauhettua mantelia
• 3,75 dl tomusokeria
• 2 kananmunan valkuaista
• elintarvikeväriä

Tein ihan niin kuin sauvajyvänen neuvoi, hän neuvoi minua vielä viestitse ennen varsinaista leipomista, kiitos hänelle <3

1. Erottele valkuaiset niin, että isossa yleiskoneen vatkauskulhossa on kolme valkuaista ja jossain toisessa astiassa on kaksi kpl.
2. Mittaa muut aineet valmiiksi.
3. Sekoita suuressa kulhossa mantelijauhe ja siivilöity tomusokeri huolellisesti yhteen.
4. Kaada sokeri (2,5 dl) paksupohjaiseen kattilaan ja lisää mukaan vesi. 
5. Keitä sokeria ja vettä niin kauan, että seoksen lämpötila on 119 astetta. Se vie noin 10  minuuttia, älä sekoittele, käytä vai mittaria ajoittain seoksessa seuratessasi lämpötilan nousua.
6. Vatkaa yleiskoneen kulhossa olevia kolmea valkuaista kipakasti niin, että niistä tulee valkoista vaahtoa. 
7. Kun sokeriliemen lämpötila on 119 astetta, laita yleiskone suurimmalle nopeudelle ja kaada varovasti kulhon sisäreunaa pitkin kuuma sokeriliemi valkuaisiin. Reunaa pitkin siksi, ettei tulikuuma sokeriliemi roisku. 
8. Jatka vatkaamista suurella nopeudella pari minuuttia ja pienennä sitten nopeutta hieman, anna koneen vatkata kaunista kiiltävän valkoista paksua marenkia (tämä on se italialainen marenkitekniikka), kunnes se jäähtyy hieman. Muutamia minuutteja.
9. Marengin vatkautuessa sekoita kaksi jäljellä olevaa valkuaista manteli-tomusokeriseokseen niin, että siitä tulee paksuhkoa tahnaa. Useissa ohjeissa neuvotaan laittamaan mukaan haluttu elintarvikeväri tässä kohtaa, mutta olisi ehkä hyvä värjätä jo marenki. En meinannut millään saada riittävän keltaista väriä taikinaan, enkä siis saanut lopultakaan. Muutaman tipan pitäisi riittää, muttei riittänyt. 
10. Kun marenki on jäähtynyt, sekoita se useassa erässä mantelijauhetahnaan kulhon reunoja pitkin pyöräytellen, se vie hyvän aikaa, taikinaa tulee aika paljon. 
11. Kun massa on tasaista taikinaa, kaavi se suureen pursotinpussiin, leikkaa pussin terävä kärki pois ja pursota taikinaa leivinpaperille pieniksi tasakokoisiksi pyöreiksi nökösiksi. 
12. Kuumenna uuni 150 asteeseen ja anna macaronien asettua sen aikaa pellillä paperilla, tänä aikana pinta hieman kuivahtaa ja niin sen pitääkin. Minä en saanut pinnasta kovin tasaista ja pursotuksesta jäi pienet huiput, mininännit.
13. Paista macaroneja noin 15 minuuttia ja toivo, että ne kohoavat noin paistamisen puolivälissä ja niihin muodostuu pieni "jalka". En sitä osaa selittää sen tarkemmin, mutta onnistuneista leivoksista näkee mitä se tarkoittaa. 
14. Kun macaronit ovat kypsiä (mistä senkin nyt sitten oikein tietää), anna niiden jäähtyä ensin paperin päällä ja toivo hartaasti, että ne irtoavat kauniisti. Minun paperilla paistamani onnistuivat siis hyvin, mutta silikonialustalla eivät ollenkaan, maku niissäkin oli ok, mutta pohja tarttui alustaan ja keksit olivat selkeästi jääneet raa'oiksi.
15. Kun macaronpuolikkaat ovat jäähtyneet, laita kahden puolikkaan väliin mieluista täytettä ja paina puolikkaat kevyesti yhteen. Meillä oli täytteinä lemoncurdia ja kiivimarmeladia.

Ihmettelen sitä, miten saan aina näistä ohjeista näin kamalan pitkiä epistoloita. Katsokaa vaikka sauvajyäsen postausta, samat asiat, mutta kompakti postaus. 

Tour de Francessa tapahtui eilen mahtava keikaus, kun keltapaita vaihtui slovenialaiselta toiselle. Nuori Tadej Pogacar ajoi aivan ilmiömäisen hyvän henkilökohtaisen aika-ajon ja toisaalta Primoz Roglic ajoi melko huonosti menettäen johtopaikkansa. Oli niin jännittävä etapin loppu, että olin purra kynteni aivan nysiksi. Tänään sitten oli vuorossa viimeinen, seremoniallinen päätösetappi, joka päättyi illan melkein jo hämärtyessä Pariisiin. Kokonaiskilpailun kärjen tilannetta ei ollut enää tarkoituskaan hämmentää, mutta kirimiehillä oli vielä jännät paikat, kuka saisi etapin voiton nimiinsä. Sam Bennett onnistui parhaiten ja varmisti samalla vihreän paidan kilpailuosion, eli pistekilpailun voiton. Tadej Pogacar voitti kokonaiskilpailun,  ei aivan 22. syntymäpäivänään, synttäri on vasta huomenna. 

Nyt alkaa pieni haastevapaa, joka päättyy parin viikon kuluttua alkavaan Giro d'Italiaan. Silloin CampaKeittiö sukeltaa italialaisen ruoan maailmaan kolmeksi viikoksi ja Giron loppupuolella vielä espanjalaisen ruoankin, kun yhtä aikaa Giron viimeisen viikon aikana ajetaan tänä poikkeusvuonna myös Vueltaa. Tämä kaikki siis mikäli koronatilanne ei pahene. 

Olen iloinen siitä, miten selvisin CampaSimpukan kymmenennen kolmiosaisen ruokahaasteen ensimmäisestä osiosta, postauksia tuli jokaiselle kilpailupäivälle ja mukana oli muutamia onnistumisia ja uusia ruokiakin, mutta myös revisited-osastoa. Kilpailu oli oikein jännittävä ja samanlaista toivomme myös Girolta ja Vueltalta. Peter Seliniä siteeratakseni: Kiitos seurasta ja HEIHEI!

Pollo alla Diavolo ja rosat macaronit voittajan kunniaksi

Milanossa ajavat 28 asteen lämmössä viimeistä etappia, täällä meillä Suomessa on tuskin viittätoistakaan astetta lämmintä, vettäkin vihmoo. Mutta en antanut sen lannistaa, vaan Italia-ruokahaasteemme viimeisenä päivänä olen kokannut sekä ulkona, että sisällä. Innostusta ruoanvalintaan sain Sillä sipuli-blogin postauksista, joissa he olivat valmistaneet paholaisen kanaa (Pollo alla Diavolo) ja peruna-parsasalaattia.

Meilläpäin ei ole helppoa tai ehkä edes mahdollista hankkia luomukanaa, joten tyydyin belgialaisiin hoikkiin pakastekanoihin. Niitä ei ihan varmasti ollut lihotettu väkisin... Tänä aamuna harrastin kanaparkojen rusikointia Sillä sipulin Merituulin neuvojen mukaan, kanoissa oli kaulatkin tallella, ne katkesivat tukevilla saksilla ja toteutin evoluutiota tekemällä kanoista selkärangattomia. Lopullinen sinetti oli napakka rusautus, jolla kanat litistyivät halsteriin meneviksi. Marinoin kanoja öljyn, yrttien, suolan ja limen mehun sekoituksessa viitisen tuntia jääkaapissa. Halstereita löytyi taloudesta vain yksi, joten paketoin tiilen folioon ja käytin sitä toisen kanan painona grillissä. Avotulta ei ollut saatavilla, nuotiopaikkamme sai häädön uuden kasvihuoneen tieltä, eikä uutta kotia ole vielä osoitettu. Kanat kypsenivät luupuolelta ensin 20 minuuttia ja sitten lihapuolelta 25 minuuttia, mutta vähän vähempi olisi riittänyt kanojen hoikkuuden vuoksi.

Belgian terveisiä

Lisäkkeenä oli salaattia, johon paahdoin öljyttyjä uusia perunoita uunissa reilun puoli tuntia. Keräsin kasvihuoneesta erilaisia rehuja, joita jo raski ottaa, keitin kotimaisia parsoja (ensimmäiset kotimaiset bongattu!) muutamia minuutteja. Kippasin varret sitten kylmään veteen, jotta kypsyminen loppuu ja väri säilyy kirkkaana. Sekoitin kuumat perunat salaattiin vasta viime hetkellä ja pilkoin parsat pätkiksi, nuput ihan päällimäiseksi, "dekoratsiaa" kuten entinen puolalainen sanoi. Salaatinkastikkeen sekoitin öljytilkasta ja limemehusta, ripauksesta suolaa ja pippuria.

Kotimaisia herkkuja

Macaron-leivonnaiset ovat ilmeinen kiistakapula Italian ja Ranskan välillä, kumpi maa sen voikaan omia itselleen? Sain ystävältäni ohjeen, joka perustuu italialaiseen marenkiin. Ystäväni kannusti minua kokeilemaan ohjetta, vaikken ole koskaan aiemmin yrittänyt tehdä tätä ilmeisen kimuranttia leivonnaista.  Koska tunsin itseni edelleen rohkeaksi, päätin kokeilla, tarkoitus oli valmistaa rosanvärisiä leivonnaisia Alberton tulossa olevan voiton kunniaksi. Hyvä vinkki oli se, että lue ohje pariin kolmeen kertaan, kokoa kaikki ainekset ja välineet käden ulottuville ja henkäise syvään ennen kuin aloitat. Minulla ei ollutkaan tarpeeksi mantelijauhetta, mutta onneksi oli kokonaisia manteleita, pääsin kokeilemaan uuden Bamixini pähkinämyllyä, hyvin laite suoriutui manteleista.

sokerinkeittoa

•  2,5 dl sokeria
• 0,75 dl vettä
• 3 valkuaista

Laitoin sokerin paksupohjaiseen kattilaan yhdessä veden kanssa, keitin seosta miedolla lämmöllä sekoittamatta 119 asteeseen, se vei kuparikattilassa noin 15 minuuttia. Mittasin sokerin lämpötilaa paistimittarilla, jonka olen todennut melko oikeaa näyttäväksi veden kiehumisella tarkistettuna. Samaan aikaan yleiskone vatkasi kolmea kananmunan valkuaista kuohkeaksi vaahdoksi ja minä-merkkinen keittiöväline sekoitti keskenään

• 225 g mantelijauhetta
• 3,75 dl tomusokeria
• 2 valkuaista
• haluttua elintarvikeväriä

Tässä tarvittiin jonkun verran voimaa, mantelijauhe tuntuu imevän tomusokerin itseensä ja karamelliväri upposi sekoitukseen, valkuaisetkin hävisivät massaan.

Kun sokeri oli halutussa lämpötilassa, kaadoin sen ohuena nauhana valkuaisvaahtoon yleiskoneen pyörittäessä massaa suurimmalla nopeudella. Tulos oli ihanan pehmeää ja vitivalkoista marenkia, jäähdytin seoksen antamalla yleiskoneen vatkata sitä pienemmällä nopeudella muutamia minuutteja.

 

Seuraava vaihe oli sekoittaa mantelijauheseokseen marenkia, lusikoin marenkia mukaan iso lusikallinen kerrallaan. Yritin pitää huolta, että koko massa tulee tasaiseksi hiertämällä sitä lusikalla kulhon reunoja myöten. Lisäsin myös väriä vähän lisää, että saisin rosan lopputuloksen.  Kun seos oli niin tasainen, kuin mahdollista, lapioin sen pursotinpussiin ja vapisevin käsin pursotin epätäydellisiä ympyröitä leivinpaperille, niitä tuli noin 30 kpl. Jostain luin vinkin, että peltiä napautetaan pöytään, jolloin massa tasaantuu ja toisekseen noudatin ystäväni neuvoa antaa pellillisten levätä noin 20 minuuttia ennen paistamista 150 asteessa noin 15 minuuttia.  Edelleen olin lukenut, että leivonnaisiin pitäisi tulla "jalka" ja olen melkoisen varma, että sellaisen, pienen tosin, sain aikaan! Pientä leivinpaperiin tarttumisen vikaa oli havaittavissa, mutta se oli todella pientä. Täytin osan macaroneista lemon curdilla ja osan vadelmahillolla. Tiskivuori, jolle tämä keittiöetappi päättyi, oli taas melkoinen.

 

Nyt Giro on saatu päätökseen, Alberto Contador sijoittui etapilla kolmanneksi, ei tarvitse puhua varmistelusta, vaan hän ajoi tosissaan tänäänkin. Kuuden minuutin selkeällä erolla hän voitti kokonaiskilpailussa toiseksi tullen Michele Scarponin ja kolmanneksi ylsi Vincenzo Nibali. Ikävä kyllä loppumuodollisuuksia ja palkintojen jakoa emme nähneet, seuraavat urheilulajit pukkasivat päälle.

pyöräilijän työtuoli

voittomacaronit!