Paistettua manchegoa

Nyt alkaa La Vueltan loppukin häämöttää, enkä kiellä etteikö vähän olisi mielenkiinto lopahtanut kisan tapahtumia kohtaan. Tänäänkin tarvitsi kuitenkin syödä ja tein pienen tapaksen täältä ottamani ohjeen mukaan. 

Kyseessä on rapeassa kuoressa paistettu manchegojuusto. Olin ajatellut tehdä tämän tapaksen jo reissun loppupuolella, mutta siirsin sen kuitenkin tehtäväksi kotikeittiössä, sillä tässä tuli tiskiä vähän tavallista enemmän eikä se ole aina niin kivaa mobilekeittiössä. 

Paistettu manchego

• 1 cm paksuisia viipaleita manchegoa (tein 10 viipaletta)
• 2 pientä kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 dl pankomurua
• iso loraus oliiviöljyä

Leikkasin juuston kolmionmuotoisiksi viipaleiksi ja leikkasin myös mustan kuorireunuksen pois. Asetin matalalle peltilautaselle vehnäjauhot, toiselle samanlaiselle lautaselle vatkatut kananmunat ja kolmannelle pankomurut. Näin sain aikaan pienen leivitysaseman. Kaadoin pannulle reilusti oliiviöljyä ja laitoin virran pannun alle. 

Kääntelin ensin juustoviipaleet vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Pitä katsoa, että koko juuston pinta peittyy leivityksiin, ettei juusto pannulla karkaa ja sula liiaksi. Nostin paneroidut juustopalat pannulle paistumaan noin kahdeksi minuutiksi, käänsin ne ja paistoin toisenkin puolen. Kun pinta oli rapea ja kauniin välinen, nostelin palat paperiarkille  hieman valumaan. 

Asettelin valmiit palat sitten tarjoilulautaselle yhdessä muutaman leikkelesiivun kanssa, mukana aterialla oli myös puolikas meloni viipaleina ja tuoretta patonkia. Paistettu manchego oli oikein mainiota, onneksi en laittanut ohjeessa mainittua suolaripausta, juustossa oli suolaa aivan riittävästi ja leikkeleissä lisää. 

La Vueltan 17. etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi ja siten kirimiesten suosikkilaatua. Katsoimme kisasta kaiken, mitä HBO:lta tuli. Ei ole kovinkaan kauniita nuo eteläisen Espanjan maisemat sisämaassa ainakaan, mutta kaupungit kyllä olivat kiinnostavan näköisiä. Kovin oli taas kuuma sää, vesihuoltoa sai taas tehdä aivan etapin loppuun asti, viileämmissä säissä vesihuolto pitää lopettaa tyypillisesti 20 km ennen maalia. Matthew Brennan otti voiton jälleen, tämä 21-vuotias ensimmäisessä grand tourissaan jo viidennen kerran. Enric Mas on yhä kokonaiskilpailun ykkösenä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo.

Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

Kotiinpaluuhommat alkavat olla aika hyvällä mallilla. Pyykkiäkään ei ole enää pestävänä. Tein myös hieman rahanpesua, kyllä kiiltää. CampaAdria on katsastettu ja läpi meni, tosin tuulilasi täytyy nyt viimein vaihtaa. Siinä on ollut halkeamia kotimaan ajeluvuosilta ja päätimme, ettemme vaihda sitä ennen kuin on pakko. Halkeamat eivät ole olleet siinä oleellisessa näkökentässä, mutta nyt vaihtokäsky tuli. Hyvä niin. 

Päivän espanjalaisuus oli Spain on A Fork-blogin lohiohje. Tämä oli mukavan nopea ja helppo ohje, laitoin sivukkeeksi Jumbosta ostetun pienen pussillisen perunanoppia airfryerissä. Tuo pussi oli päivämääräperusteisesti käyttöjonossa ensimmäisenä. 

Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

• 350 g lohta (nahallista, mutta ruodot poistettuna, kahteen palaan leikattuna)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa silputtuna
• ripaus suolaa

Otin lohipalan kääreestä ja kuivasin sen pinnan paperilla ja leikkasin palan kahteen annospalaan. Hieroin pintaan hieman oliiviöljyä, tarkoitus oli paistaa lohi kuivalla pannulla hyvin pienellä öljymäärällä, jonka oli kaikki suoraan lohipaloissa. Kiersin myllyistä pippuria ja suolaa lohipalojen molemmille puolille. 

Tein yrttikastikkeen valmiiksi odottamaan, sekoitin kupissa pari rkl oliiviöljyä, puolikkaan teelusikallisen valkosipulimurskaa, persiljasilpun ja ripauksen suolaa.

Kuumensin pinnoitettua pannulla kuiviltaan hetkisen ja kun se alkoi olla kuuma, nostin lohipalat pannulle nahkapuoli alaspäin ja paistoin noin 5 minuuttia. Kun kypsyys alkoi olla viipaleen puolivälissä, käänsin palat ja paistoin vielä pari minuuttia toistakin puolta. Nostin pihdeillä palat vielä vieman sivukyljilleenkin muutamaksi sekunniksi. 

Kun lohi oli kypsää, nostin annospalat lautasille nahkapuoli ylöspäin ja lusikoin persiljakastikkeen pinnalle. Tämä oli oikein hyvä pikaruoka. 

La Vueltan kolmas viikko alkoi tänään toisen lepopäivä jälkeen. Kyseessä oli hilly-tyyppinen etappi, jonka voittajaksi ajoi jo neljännen kerran tässä kisassa Matthew Brennan, joka aja siis ensimmäistä Vueltaansa. Enric Mas jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi.

Espanjalainen chorizopasta

Kirjoitan tätä alkua jo päivällä, ruoka on tehty ja syöty, tiskit tiskattu. Pyöräily on menossa vielä, jatkan postausta illalla ja lisään tilannetiedot sitten. Ihan kuin joku niitä tarvitsisi varsinaisesti minulta.

Tänään on ollut mukava päivä Bremenissä, tosin kesä tuntuu kadonneen jonnekin. Lämmintä on kyllä vielä melkein 20 astetta, mutta pilvi on paksu, tuntuu hämärältä ja tuulee reippaasti. Toivomme, ettei sada tänään enää, sillä menemme illalla katsomaan jalkapalloa. Kyseessä on Werder Bremenin naisten joukkueen peli. Olimme viime vuonna miesten pelissä ja se oli minusta vähän stressaavaa eikä kovin kivaa, sillä istuimme vierasjoukkueen päädyn kulmassa, oli kova meteli koko ajan ja savuja, eikä niiltä paikoilta nähnyt varsinaisesti mitään. Nyt menemme pienemmälle kentälle, eikä naisten peleissä ole ihan niin rankkaa fanimenoa muutenkaan. Antti oli kerran katsomassa naisten peliä, joten hän tietää. 

Päivän espanjalaisruoan ohje on peräisin täältä, lähinnä pantryperusteisistä syistä. Sää ei suosinut ulkona kokkaamista ja tein ruoan kokonaan sisällä kaasuliedellä. Ja pasta kelpaa meille aina. Ohjeessa käytettiin tomaattimurskaa, mutta varastoissani oleva tetra oli mielestäni liian suuri, joten käytin tuoreita kirsikkatomaatteja. 

Chorizo-pekonipasta kahdelle

• 2,5 dl pientä kierrepastaa (kolmen minuutin keittoajalla)
• vettä + suolaa pastan keittämiseen
• noin 12-13 cm pätkä chorizoa puolen cm viipaleiksi leikattuna
• 50 g ranskalaista pekonisuikaletta (lardonia)
• 1 kevätsipuli silputtuna
• 15 kirsikkatomaattia puolikkaiksi leikattuna
• pippuria
• tuoretta persiljaa

Laitoin veden kiehumaan kattilaan ja toiselle liekille pienen paistinpannun. Kun pannu oli hieman kuumentunut, nostelin sille ensin lardonit, sekoittelin ja kun niistä alkoi rasva irrota, lisäsin mukaan chorizoviipaleet ja sipulin. Paistelin näitä aineksia viitisen minuuttia, jonka jälkeen pekoni oli rapeaa, chorizosta irtosi makua ja leikkuupinta rapeutua, sipuli kypsyä. Tässä vaiheessa pastavesi kiehui, suolasin sen ja kaadoin pastan kypsymään. 

Kaadoin pannulle vielä tomaatinpuolikkaat ja laitoin kannen pannun päälle. Tässä tomaatit hautuivat mukavasti, mutta varsinaista kastiketta ei muodostunut, kuten olisi tomaattimurskasta tullut. Maustoin pippurilla. Kun pasta oli kypsää, Antti kävi kaatamassa veden pois ja sekoitin kattilassa pannulta ainekset pastaan. Pannu on niin pieni, ettei pasta olisi siihen mahtunut. 

Maistelin ja lisäsin vielä hieman pippuria, mutta suolaa tämä ei tarvinnut, kiitos makkaran ja pekonin. Emme laittaneet mitään juustoraastettakaan annoksiin, vain hieman tuoretta persiljaa, joka on ottanut lempiyrtin paikan minun suussani. 

La Vueltan 9. etappi oli luonteeltaan vuoristoinen. Eilisen mielialan mahalaskun jälkeen koitan taas kiinnostua kisasta niiden ajajien tähden, jotka ovat vielä mukana. Ilmeisesti Tadej ei loukkaantunut mitenkään kauhean vakavasti, vaikka paikattavaa ja ehkä leikattavaakin löytyy. Mutta hän toipuu ja palaa vielä kisoihin ainakin ensi vuonna. 

No niin, nyt on jalkapallot katsottu, kotijoukkue voitti 2–0. Ja katsoimme myös La Vueltan etapin lopun nyt tallenteelta. Sepä olikin jännittävää, Enric Mas lopulta voitti etapin, nuorten kilpailun johtaja Oscar Onley tuli toiseksi ja Primoz Roglic kolmanneksi. Kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa niin ollen Enric Mas ja Primoz on toisena ja tiedä vaikka tässä vielä kävisi ennustukseni mukaan, kun Tadej poistui kuvasta, eikä Sepp Küss ole kärjen tahdissa. Ehkä sitten Primoz vielä voittaa koko homman. Huomenna on lepopäivä ja meillä viimeinen Saksan siirtymä, kun ajelemme Lyypekkiin. 

Tostadas de Pan con Miel – espanjalaiset köyhät ritarit hunajalla

Päivän espanjalaisuus ruokapöydässämme olivat köyhät ritarit hunajalla, ohjeen otin täältä. Tein näitä kolme kappaletta kummallekin, joten pienensin ohjetta noin puoleen. Kanelitankoa ei CampaAdrian mobilekeittiön varastoista löytynyt, joten ne jäivät pois. Jauhettua kanelia olisi ollut, mutten halunnut nyt sitä laittaa. Samoin kokonaista sitruunaa ei ollut, joten veistin mandariinista kuorta tuomaan sitruksen makua. 

Espanjalaiset köyhät ritarit hunajalla

• 2 dl maitoa
• muutama mandariinin kuoripala
• 2 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• 2 rkl voita
• 6 parin sentin viipaletta eilistä patonkia
• juoksevaa hunajaa
• muutama mintun lehti

Mittasin maidon kannuun ja lisäsin mukaan mandariinin kuoripalat ja sokerin. Kuumensin maidon melko kuumaksi, muttei sitä tarvitse kiehumaan saada. Jätin maidon maustumaan ja jäähtymään. Leikkasin patongista palat, rikoin kananmunan laakeaan kuppiin ja vatkasin sen haarukalla kevyesti. Kuumensin pannulla voita ja kastoin leipäpalat ensin maitoon ja sitten kananmunaan. Kun voi alkoi kuohua pannulla, pienensin hieman lämpöä ja nostin leipäpalat pannulle paistumaan. Kuusi palaa sopi juuri hyvin pannulle. 

Paistoin paloja kummaltakin puolelta noin viisi minuuttia. Nostin palat lautaselle ja lurittelin päälle hieman hunajaa ja revin pinnalle vielä mintunlehtiä. Olipa hyvä jälkiruoka, lisänä oli vielä marjoja ja kermavaahtoa. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli jännä katsottava, ehdimme sen pariin, kun maaliin oli noin 50 km. Tänään oli norjalaisten päivä, voittajaksi ajoi Andreas Leknessund ja toiseksi Tobias Johannessen. Tadej Pogacar johtaa kokonaiskilpailua. 

Kikhernesalaatti espanjalaiseen tapaan

Kotimatka on edistynyt jälleen jonkun verran, saavuimme aamupäivän puolella Saksaan, Aacheniin. Olikin mukava reitti, osin  moottoriteitä, osin mutkaisia ja mäkisiä osuuksia pienemmillä teillä. Tuttu matkaparkki oli mukavan tyhjä siihen aikaan, moni oli juuri lähdössä ja saimme valita mieluisan paikan, saman kuin parilla aikaisemmallikin kerralla. Tässä matkaparkissa saa olla kerrallaan vain kaksi yötä, joten vaihtuvuutta on hyvin. Ei näytä nytkään tulevan aivan täyteen. 

Päivällisenä meillä oli Ranskasta ostetut leivitetyt kalafileet ja niiden sivukkeena espanjalainen kikhernesalaatti. Ohje on täältä. Vähän muuntelin sen mukaan, mitä meillä oli varastoissamme, paprikaa ei ollut, se jäi pois ja kastikkeeseen laitoin sitruunamehua etikan sijaan. 

Kikhersalaatti kahdelle

• pieni säilyketölkki kikherneitä
• 1 vihreä tomaatti
• 1 pieni keltainen tomaatti
• 3 ohutta kevätsipulia
• 10-12 kivetöntä oliivia (vihreitä ja mustia)
• muutama lupiininsiemen (samasta pussista oliivien kanssa)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Huuhtelin kikherneet ja leikkasin tomaatit kuutioiksi ja sipulit silpuksi. Puolitin oliivit ja poimin pussista lupiininsiemet mukaan. Sekoitin ainekset kupissa ja maustoin suolalla, pippurilla, persiljalla, oliiviöljyllä ja tilkalla sitruunamehua. Erittäin oiva sivuke kalafileelle. 

La Vueltan kolmas etappi oli epäonninen. Sen piti päättyä eeppiseen nousuun Pyreneillä, mutta valtava raekuuro teki olosuhteista liian vaaralliset ja etappi keskeytettiin, mahdollisesti jopa kokonaan jätetään ottamatta huomioon kokonaistilateessa. Vielä organisaation sivulla ei ole tietoa siitä, miten jo ajetut pisteet ja hyvityssekunnit käsitellään, vai pyyhitäänkö kaikki etapin tapahtumat pois. Tärkeitä tietysti on se, ettei kenellekään käynyt köpelösti (tällä tietoa). Huomenna kisa jatkuu Andorrassa neljännellä etapilla. 

Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Ranskalainen lastenruoka eli sieni-kinkkupasta

Olemme nyt oikein hienon rannan äärellä, sen vuoksi hieman vaatimaton leirialue saa armoa ja viivymme vielä aiempaa aikomusta pitempään. Täytyy muistaa, että ensi viikolla on tiistaina Ranskan kansallispäivä ja ensi viikonloppu pidennettynä voi muodostua näin lomakauden alussa hyvinkin vilkkaaksi rannikolla, jossa lämpötilat pysyvät maltillisina. 

Päivälliseksi tein meille Pardon Your French-blogista lainaamani ohjeen mukaista pastaruokaa, jota blogaani luonnehtii ranskalaiseksi lasten herkkuruoaksi, jota ei ravintoloista saa, mutta äitien ja mummojen tekemänä kotikeittiöistä. Se sopi meillekin oikein hyvin, vaikkemme ihan lapsista enää mene. 

Ranskalainen sieni-kinkkupasta kahdelle

• 2 dl pienikokoista nopeasti kypsyvää kuivapastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• puolikas uuden sadon keltasipuli ja sen vihreä varsi silputtuna
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl ranskalaista kermaa (en oikein tiedä kuinka paljon siinä on rasvaa, mutta viskositeetti noin sama kuin meillä ruokakermalla)
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua 
• 1 dl emmentalraastetta
• suolaa ja pippuria

Aloitin keittämällä pastan ja jättämällä sen sitten siivilään valumaan, käytin pientä perhospastaa, jonka kiehumisaika on vain 3 minuuttia. Sinä aikana ehdin leikata sipulinpuolikkaan ja vihreät varret silpuksi. Samoin viipaloin sienet ja leikkasin kinkun suikaleiksi.

Ranskassa opimme jo vuonna 2000 ensimmäisellä matkalla tähän ihanaan maahan, että täällä ei suosita mitään ohuen ohuita leikkeleviipaleita, vaan pakkauksissa on tosiaan 2-4-6 viipaletta, suuria ja aika paksuja. Nyt sellainen kahden viipaleen pakkaus oli juuri oikeanlainen tähän ruokaan. Nykyään kyllä löytyy niitä ohuitakin viipaleita, mutta ne ovat usein italialaisia tai espanjalaisia kinkkuja. 

Kun pasta oli valumassa siivilässä, kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pannun kuumennuttua, kumosin pannulle ensin sipulisilpun (vihreät varsisilput jätin odottamaan) ja parin minuutin kuluttua sienet. Paistelin niitä pari kolme minuuttia ja lisäsin pannulle viinin (ohjeessa oli jotain lientä, mutta minun lasistani jouti tilkka kastikkeeseen). Sekoittelin ja kun viini oli kiehunut melkein kokonaan pois, kaadoin mukaan kerman. Taas sekoitin ja laitoin puolet kinkkusuikaleista ja juustoraasteen pannulle. Kumosin hieman jäähtyneen pastankin pannulle, sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Annoksiin tuli vielä pinnalle loput kinkkusuikaleet ja sipulin vihreä varsisilppu. Oli oikein mukava ruoka, jonka lusikoimme suihimme samalla, kun katsoimme Tour de Francen viidettä etappia. Sieniä olisi voinut olla enemmänkin, vaikkapa kuusi kappaletta. 

Etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi, joten massakiriä odoteltiin ja kirimiesten juhlaa. Näimme etapista noin 90 km ja lopussa oli tavanomaista kolarointia ja voittajaksi ajoi Olav Kooij, joka on alankohollantilainen ajaja. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Torstein Træen ja minun suosikkini Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5, tai ehkä molemmat ovat sijalla neljä, sillä heillä on sama kokonaisaika. 

Tour de Francen aloituspäivän dijonpossu

Ihan kiva lupaus

Olemme nyt velttoilleet yli kuukauden parissakin mielessä, ei yhtään blogipostausta koko kesäkuussa, eikä tässä olla kovin kummoisia syötykään. Olemme edelleen Ranskassa, olemme olleet aika pitkiä aikoja samoilla sijoillamme. Viimeksi eilen vaihdoimme paikkaa Locquirecista Louanneciin. Nyt on alkanut reissun uusi vaihe, nokka on jo kohti kotia ja samalla keskitymme myös 16. ranskalaiseen ruokahaasteeseemme CampaSimpukan täytettyä toukokuussa 15 vuotta.

Etsin eilen muutaman nopean aterian ohjeen valmiiksi ja kun kävimme kaupassa, ostimme raaka-aineita sitä silmällä pitäen. Ensimmäisenä valmistusvuoroon osuivat päivämääräperusteisesti kaksi pientä luutonta possunkyljystä, 100 g kumpikin. Sivukkeeksi tein kaikki eilen ostetut porkkanat, yksi kummallekin. Ohjeen possua varten otin täältä. Porkkanoille otin ohjeen täältä omasta blogista, timjamiporkkanat. Jostain syystä en nyt löydäkään omaa postaustani, syytän siitä ATK:ta. 

Vähän piti soveltaa, koska mobilekeittiössäni ei ole mukana kaikkia mausteita, jauhetun paprikan sijasta käytin savustettua paprikajauhetta, pimentonia. Meillä ei myöskään ollut nyt pinaattia, joten käytin basilikaa, sillä sitä meillä, paljon onkin. 

Dijonpossu kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 kpl luutonta possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kermaa (onnistuin ensimmäistä kertaa ostamaan sopivaa kermaa ranskalaisesta kaupasta)
• 1 tl murskattua valkosipulia
• 1 rkl dijonsinappia
• tuoretta timjamia
• tuoretta basilikaa

Maustoin kyljykset suolalla, pippurilla ja ripauksella pimentonia. Sulatin pannulla voin ja lisäsin mukaan oliiviöljyn. Kun voin kuohu oli laskenut, nostin kyljykset pannulle paistumaan, noin 4 minuuttia puoleltaan, jonka jälkeen nostin ne lautaselle odottamaan kastikkeen tekemisen ajaksi.

Pannulla oli siis hieman öljyn ja voin seosta sekä kyljyksistä irronneita mausteita. Lisäsin mukaan ensin viinin ja raaputtelin kevyesti nuolijalla kaikki maut mukaan. Kun viini oli kiehunut puoleen, lisäsin mukaan tuoreen timjamin, valkosipulin, sinapin ja kerman. Sekoittelin kastikkeen tasaiseksi ja nostin kyljykset takaisin pannulle, nyt ne kypsyivät loppuun kastikkeessa muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi lisäsin pinaattia markkeeraavat suuret basilikan lehdet ja nostin kannen päälle hetkeksi sivukkeen valmistuessa loppuun. 

Lähdeohjeessa oli myös raastettua parmesaania, mutta hyvä, että unohdin sen. Se olisi voinut tehdä ruoasta liian suolaista ja kastikkeen rasvan erottumisen vielä pahemmin, pikkuisen se erottuikin. Syytän luonnollisesti ranskalaista kermaa, koska olen tottunut suomalaiseen kermaan. Ei vainkaan, oma vika. 

Timjamiporkkanat kahdelle

• kaksi porkkanaa kuorittuna ja puolen sentin viipaleisiin leikattuna
• 1 dl vettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kiehautin pannulla desin verran vettä ja ladoin porkkanaviipaleet pannulle, nostin kannen päälle ja annoin veden kiehua melkein kokonaan pois. Samassa ajassa ohuet porkkanapalat kypsyivät juuri sopiviksi, pikkuisen purtavaa, muttei liikaa. Kun porkkanat olivat valmiit, lisäsin pannulle voin, sitruunamehua, hunajaa, suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia ja sekoittelin ja kääntelin porkkanapaloja. 

Annoksiin tuli yksi kyljys kummallekin ja yhden porkkanan verran timjamiporkkanapaloja. Oikein tarpeeksi päivällisenä. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Espanjasta, Barcelonasta. Ensimmäinen etappi oli joukkueaika-ajo, jolla oli mittaa 19 km. Mukana on riittävästi suosikkeja, en pysty ihan vielä päättämään voittaako Tadej Pogacar vai jo tämän vuoden Giro d'Italian voittanut Jonas Vingegaard. Katsoimme torstaina joukkue-esittelyt HBO Maxilta, mutta se oli niin pitkäpiimäinen lähetys, ettei jäänyt kovin hyvin mieleen keitä muita on mukana, on kuitenkin muitakin, velin mä vannon. Kyllä minulle pian sitten muodostuu käsitys kuinka tässä tulee käymään. 

Nyt lähetyksen lopussa tiedän, että mukana on myös suosikkini Adam Yates ja Remco Evenepoul. Enää pitää tietää voittaako Jonas vai Tadej. No, Jonas voitti ensimmäisen etapin tai siis hänen joukkueensa voitti joukkueaika-ajon ja huomenna Jonas pukee päälleen johtajan keltaisen paidan. Käy minulle. Huomenna ajataan 168 km "hilly"-etappi, yhä Espanjassa. Toisena kokonaiskilpailussa on Filippo Ganna ja kolmantena päänsä sängelle ajanut Tadej Pogacar. On kiinnostavaa nähdä milloin hänen hiuksensa alkavat taas törröttää kypärän aukoista. 

Joukkueaika-ajon hommeli on muuttunut sitten viime näkemän, enää ei tarvi suurimman osan joukkueesta tulla maaliin samalla ajalla ja jotain muutakin säätöä on. En ihan vielä käsitä kaikkea (universumista ja elämän tarkoituksestakaan) ymmärrä, mutta ehkä näin on parempi, kaikki ajajat saavat oman ajan maaliin tulleessaan.

Giro d'Italian päätöspäivän panzanella

Giron viimeisenä päivänä meillä oli päivällisenä panzanella, italialaista salaattia, jonka tärkeässä osassa ovat paahdetut leipäkuutiot. Blogiarkistojen mukaan olen tehnyt kerran aikaisemmin panzanellaa, se oli vuonna 2015 ja silloinkin Giron päätöspäivänä. Tuolloin voittajana oli ikisuosikkini Alberto Contador. Ehkä olen sen jälkeenkin tehnyt panzanellaa, mutta siitä ei ole todistusaineistoa. 

Tänään tein hyvin yksinkertaisen panzanellan. Se olisi sopinut mitä parhaiten oikein kuumaan päivään, mutta kyllä se maistui tänäänkin, vaikka lämpötilat ovat laskeneet siedettäviin lukemiin Noirmoutierin saarella. Äsken, kun Giro ehti maaliin Roomassa, minun piti jo tulla sisälle autoon tarkenemissyistä.

Panzanella kahdelle

• 15 cm pätkä aamuista patonkia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä leipäpalojen paahtamiseen
• 3 oikein kypsää tomaattia isohkoiksi kuutioiksi leikattuna (vihreä, keltainen ja punainen)
• 1/4 fetapaketista (hävikistä herkuksi)
• 1 Roscoffin sipuli pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta basilikaa

Sekoitin kastikkeen salaattikulhossa, oliiviöljy, sitruunamehu, suola ja pippuri ja lisäsin mukaan sipuli- ja tomaattikuutiot. Ne saivat ottaa makua kastikeesta. Kuumensin tilkan oliiviöljyä pannulla ja paahdoin patonkikuutiot pannulla, noin 5 minuuttia. Leikkasin fetan pieniin paloihin, tämä oli jäänyt aiemmilta aterioilta ja oli hyvä käyttää ajoissa pois. Sekoitin basilikan, fetan ja paahdetut leipäkuutiot salaattikulhossa muihin aineksiin ja annoin salaatin maustua muutaman minuutin. Kastiketta oli sen verran, että koko annos sai hyvän kastikekylvyn. Söimme ruoan aika pian, etteivät leipäpalat vettyneet liikaa. Todella olisi ollut mainio hurjan helteen ruoka, mutta meni näin viileämpänäkin päivänä. 

Jälkiruokaa ei tänään ollut erikseen, mutta avasimme illaksi Suomesta asti tuodun proseccon, sillä välillä Ranskassa on vaikea löytää muiden maiden kuohuvia, tai ne ovat pöhkön kalliita. Tämä merkki on juuri Giron virallinen kuohuva. 

Giron viimeisen etapin nopein oli kuin olikin monien vaiheiden jälkeen Jonathan Milan ja kokonaiskilpailun voitti odotetusti Jonas Vingegaard. Tämä oli oikein hyvä Giro, sopivasti jännittäviä vaiheita ja tietysti se on aina kivaa, että suosikki voittaa. Nyt emme syö pastaa muutamaan päivään ja jäämme haastevapaalle aina Tour de Francen alkuun asti. 

Italialainen peruna-tonnikalasalaatti

Tänään on ollut lämpimämpää kuin eilen tänne saarelle tullessamme, mutta nyt taitaa jo pian taittua viilenemisen puolelle iltaa kohden. Antti kävi hieman katsastelemassa paikkoja ja otti kuvan todella kauniista karusellista, arvostan. Se on ilmeisesti ympäri vuoden Noirmoutierin saaren pääkaupungin torin laidalla. 

Nyt ei ollut mielitekoa syödä kovin raskasta ruokaa, tein meille italialaisen peruna-tonnikalasalaatin, joka onnistui oikein hyvin. Meillä oli 12 pientä Noirmoutierin perunaa, jotka kyllä ostimme jo mantereelta muutama päivä sitten, ne olivat onneksi ihan kunnossa vielä. Muutkin ainekset olivat kaikki omista varastoistamme, ei vaatinut kaupassa käymistä. 

Peruna-tonnikalasalaatti kahdelle

• 12 pientä perunaa keitettynä
• vettä ja ripaus suolaa perunoiden keittämiseen
• 1 salottisipuli
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 pieni lasipurkki tonnikalaa öljyssä (noin tavanomaisen säilykepurkin verran kalaa)
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl  sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Keitin perunat kypsiksi ja jätin jäähtymään noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen puolitin perunat. Leikkasin sipulin suikaleiksi ja laitoin ne salaattikulhoon. Keräsin sinne myös kaprikset ja tonnikalan. Purkkiin jäi öljyä noin puoli desiä ja käytin siitä suurimman osan salaatin kastikkeeksi. Eli kaadoin öljyn kulhoon, lisäsin sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Nostelin perunanpuolikkaat kulhoon ja sekoittelin. Maistelin ja lisäsin vielä pippuria. Suolaa ei tarvinut, sillä kapriksissa ja tonnikalassa oli suolaa, muttei liiaksi. Tuoretta persiljaa vielä päälle ja ruoka oli valmista. Annoin sen maustua noin vartin ja sitten söimme kaiken Giro d'Italian lähetystä katsoen. 

Nyt oli jo 18. etappi, joka päättyi massakiriin. Sen voitti Paul Magnier ja Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkönen, tieto löytyi helpoiten BBC:n sivuilta, sillä eihän nyt Giron sivuilla vielä moista tietoa löydy, vaikka maaliin on tultu jo puoli tuntia sitten. Enää kolme etappia jäljellä. Muistelin, että mitäs minä ajattelinkaan kisan alussa, muistaakseni, että Jonas voisi voittaa ja ilmeisesti toivomukseni on otettu huomioon!

Shrimp Alfredo

Tämä rapupasta syötiin jo kotona helmikuussa.  Ohje täältä. Säästin sen postattavaksi, jos en ehdi tai kehtuuttaa postata Giron aikana. Sellaista hetkeä ei vielä ole tullut, mutta postaan sen silti nyt, koska ruoka oli niin hyvä. En kyllä tehnyt täsmälleen noin, mutta riittävällä tarkkuudella. Tänään on kyllä ollut niin kuuma sää, ettei ollut jaksamista ruoanlaittoon. 

Rapu Alfredo kahdelle

• kahden hengen annos spagettia (paljonko se sitten kenellekin on)
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 1 pussi suuria keitettyjä katkarapuja (pakaste Lidlistä, en nyt silhoonkaan muista, minkä kokoinen pussi, muttei kovin suuri)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tanakka kevätsipuli silputtuna
• 0,75 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kasvislientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria 
• 0,75 dl raastettua parmesaania
•  tuoretta persiljaa (tai basilikaa, jollei persiljasta perusta)

Sulatin katkaravut jo hyvissä ajoin ja kuivasin niitä talouspaperilla. Laitoin veden kiehumaan pastaa varten ja kun pastan kypsyminen oli noin puolivälissä, valmistin kastikkeen. Kuumensin pannulla öljyä ja kun se oli kuumaa, lisäsin pannulle sipulin ja valkosipulin. Kun ne olivat kuullottuneet hetken, kaadoin pannulle ensin valkoviinin ja sitten liemen. Annoin seoksen kiehua hetkisen aikaan, pari minuuttia. Seuraavaksi lisäsin kerman, sekoittelin ja jätin kiehumaan hyvin pienellä lämmöllä, ettei kerman rasva erottuisi. 

Kun pasta oli kypsää, otin talteen pienen kupillisen keittovettä, jos kokonaisuus vielä vaatisi hieman nestettä. Sekoitin kuivatut katkaravut kastikkeeseen, maustoin suolalla ja pippurilla ja vielä puolella parmesaanista. Yhdistin pastan kastikkeeseen, lisäsin pienen tilkan keittovettä ja ripottelin päälle paljon silputtua persiljaa ja loput parmesaanista. Tämä oli tosi hyvä ohje, paljon vähemmän kermaa kuin niissä kasteissa joita olen aiemmin tehnyt katkarapupastalle. 

Giro d'italia on jo lähes lopussa. Tänään ajettiin lyhyt etappi, vain 113 km mittainen. Katsoimme siitä vähän alle puolet iltapäivän helteessä, ei voi vielä sanoa, että viiletessä. Alle 10 km päässä maalista Jonas Vingegaard teki taas Jonas Vingegaardit ja lähti yksinään tavoittelemaan etappivoittoa nousuun päättyvällä etapilla ja hoitikin homman helpon näköisesti. Nyt hänen etumatkansa toisena olevaan on jo yli 4 minuuttia. Voisi ehkä ajatella, että homma on taputeltu, mutta ei nyt tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Jäljellä on vielä viisi etappia ja ensi sunnuntaina kisa loppuu. 

Tomaattinen lohipasta

Tänään saatoimme päästä lämpimämmän sään ulottuville. Tähän mennessä kuuden viikon aikana on ollut pari päivää lämpötila kahdenkympin tienoilla. Tänään on mennyt 25 astetta rikki. Vielä ei ole autossa ilmastoinnin tarvetta, paikkamme leirialueella on varjoinen. Ihan mukava istua ulkona kuuden jälkeen ilman villasukkia, vaikka kyllä on kivaa villasukkienkin kanssa. 

Päivälliseksi tein meille aivan omasta tai asiakkaan päästä pastaruokaa, vielä ei ole tylsistymistä pastaan. Tärkeintä oli käyttää eilen ostetut lohipalaset ja toisena agendana oli käyttää loppuun aurinkokuivattu tomaatti purkista, jonka Antti osti Neufchateaussa ollessamme. Tähän en etsinyt mitään varsinaista ohjetta, vaan tein kuten nyt tähän ikään osaa kotikokki pastaruoan tehdä. 

Tomaattinen lohipasta kahdelle

• 150 g lohta (2 annosviipaletta nahkoineen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl yrttioliiviöljyä
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia pieniin paloihin leikattuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 2,5 dl kuivaa pientä kuviopastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• tuoretta basilikaa ja timjamia 
• sitruunamehua
• raastettua parmesania (toivottavasti kukaan lukijakuntani monista nonnista ei suutu, vaikka laitoin kermaa ja parmesania ja kalaa samaan annokseen, se on tietääkseni valtiorikos Italiassa, siksi onkin hyvä pysyä Ranskassa, jossa mikään ei ole ihan niin tarkkaa)

Ensimmäisenä laitoin pastaveden kiehumaan ja sitä odotellessa (kaasupanos tuli  myös vaihdettua) paistoin ensin lohiviipaleet öljyssä, olin pintamaustanut ne suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Käänsin viipaleita niin, että kaikki neljä pintaa kypsyivät hieman ja käärin palat folioon odottamaan, jolloin ne kypsyivät loppuun. 

Kun pastavesi kiehui, lisäsin kattilaan kuivapastan ja sekoittelin. Uudella kaasupanoksella oli hieman hankala saada pasta kiehumaan sopivasti, kun liekki olikin niin ponteva. Käytin vain 4 minuutin kypsymisajan vaativaa pastaa kaasunsäästösyistä. 

Leikkasin aurinkokuivatut tomaatit pieniin paloihin ja kaadoin ne samalle pannulle, jolla lohipalat oli paistettu, öljyä ei tarvinut lisätä, sillä tomaateissakin oli öljyä. Paistoin tomaatteja pari minuuttia ja lisäsin mukaan tomaattipyreen ja sekoittelin. Hetken päästä lisäsin vielä kerman ja kastike kiehui sopivasti kokoon juuri, kun pasta oli kypsää. Kumosin pastan kastikepannulle ja sekoitin. Annoksiin jaoin pastan kastikkeineen lautasille ja nostin foliokääreestä lohiviipaleet pastan päälle. Pintaan vielä yrttejä, sitruunamehua, pippuria ja parmesania. 

Kuvan oton jälkeen nostimme helposti irtoavat nahkat lohipaloista pois. Sanoisin, että oikein hyvä ateria taas ja täsmälleen oikean kokoinen, kumpikin jaksoi syödä annoksensa ilman ähkyä. Eikä jäänyt tähdenlentoja. Hinnaksi kahden hengen aterialle arvioin noin 6€, josta lohen osuus oli suurin. 

Giro d'Italia on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli jo 12. etappi. Nyt kun leirialueen wifi on epäkunnossa (liekö totta) olemme oman mobiilidatan varassa. Olemme alkaneet käyttää prepaid sim-korttia. Kuukautta on vielä jäljellä 10 päivää ja omat gigat alkavat olla loppupuolella. Tupakkakaupasta ostettu 200 gigan kortti oli helppo ottaa käyttöön puhelimeni toiselle korttipaikalle ja voin vaihdella sen ja oman varsinaisen sim-kortin välillä. Prepaid kortti on voimassa 30 vrk ja toimii ainakin Ranskassa, mahdollisesti myös muissa EU-maissa, mutta sillä ei nyt ole väliä, sillä aiomme olla Ranskassa vielä useita viikkoja. 

Tällä ostonetillä siis pystyimme katsomaan Giron etappia ja aloitimme siltä kohdalta, kun matkaa maaliin oli vielä 50 km. Nopein oli tänään Alec Segaert (ikinäkuullukkaa) ja Afonso Eulalio piti jälleen pinkin paidan omassa garderobissaan, ottipa jopa 6 sekuntia lisää etumatkaa Jonas Vingegaardiin voittaessaan yhden välikirin. 

Crostinit siirtymä- ja museopäivänä

Tämän vuoden reissullamme on ollut kaksi teemaa, hitaus ja meille uudet paikat. Olemme onnistuneet kummassakin oikein hyvin, auto on liikkunut melko vähän. Kuudessa viikossa on ollut huomattavasti enemmän päiviä, jolloin auto ei ole liikkunut metriäkään ja olemme olleet enemmän meille uusissa kuin tutuissa paikoissa. 

Tänään oli siirtymän lisäksi myös museopäivä, kävimme Valençayssa automuseossa ja linnassa, niihin sai ostaa yhdistelmälipun, joka oli hieman edullisempi kuin erikseen ostettuna ja sekös meille maistui. 

Keväisin tulee aina tämä pyhä- ja muiten vapaapäivien suma, joka alkaa nyt olla lopuillaan, vielä kaksipäiväinen helluntai ja sitten seuraavan kerran heinäkuussa, kun Ranskassa on kansallispäivä. Sitä emme tosin osaa edes aavistaa missä silloin olemme. Tänään saavuimme yhteen suosikkipaikkaamme, Amboiseen, jonne olimme tehneet pari päivää sitten varauksen pyhien ylitse. Nyt on kiva oikein rauhoittua tänne, missä pidämme eniten kaikesta. Jopa kuumailmapallot, joita olemme täällä usein nähneet, lähtivät juuri liikkeelle tutun puhinan kera. Vannon, ettemme yhtään hihitelleet pallon tekstiä. 

Siirtymäpäivän nopeaksi päivälliseksi sommittelin meille crostineja, italialaisia pieniä paahdettuja leipiä kahdella eri päällisellä. Meillä oli hieman ricottaa toisesta kokkauksesta jäljellä, samoin aurinkokuivattua tomaattia, tuoreita tomaatteja ja mozzarellaa ja niillähän homma jo melkein hoituikin. Eikä tullut ruokahävikkiä. 

Crostinit

• vaaleaa hapanjuurileipää (12 pientä viipaletta, kaupan leipäosastolla leikattua)
• yrttimaustettua oliiviöljyä
• 1/4 purkillinen ricottaa (Pirkkaa, kotoa asti tuotua, edelleen oli kunnossa)
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• 2 tomaattia, vihreä ja punainen
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• purkillinen minimozzarellapalloja
• lisää tuoretta basilikaa

Tässä ei ole kovinkaan vaativasta reseptistä kyse, leipäviipaleet paahdettaan grillissä öljytilkassa. Kun ne jäähtyvät, sekoitetaan ricottatahna, johon tulee ricottan lisäksi sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Tomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit leikataan viipaleiksi ja suikaleiksi. Kun leivät ovat jäähtyneet, niille sivellään ensin ricottatahnaa, päälle lisätään tuoreita tomaattiviipaleita ja puolelle leivistä aurinkokuivattua tomaattia. Kummallekin laadulle sitten vielä mozzarellaa, pippuria ja basilikaa. Nälkä siirtyi ja huomiselle sitten taas jotain muuta. 

Giro d'Italian 11. etapin pariin pääsimme tallenteelta samaan aikaan, kun söimme crostineja. Laitoin tabletilta näkymään noin 40 viimeistä kilometriä. Sen nopein oli Jhonatan Narvaez, hän on tämänvuotisen Giron ihmemies, voitti jo kolmannen etapin. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja vähän alle puolen minuutin päässä on Jonas Vingegaard.