Kukkakaalia Mornay-gratinoituna

Tänään meillä oli tehokas kirkkopäivä, katsoimme 15 kirkkoa ja siirryimme Oulusta Tornioon. Olemme totutelleet uudenlaiseen matkustamistapaan, ei enää välttämättä 500-1000 km siirtymiä päivässä. Olin jo päättänyt, että tänään söisimme gratinoitua kukkakaalia, tai oikeastaan en. Olin valinnut Rachel Khoon kirjasta kukkakaaliohjeen, mutta ohjeen esipuheessa hän mainitsi, että myös parsakaali tai kesäkurpitsa sopii yhtälailla. Emme ihan kauheasti tykkää kukkakaalista, joten ajattelin ostaa parsakaalia, sillä tänään oli kauppapäivä. Uskokaa tai älkää, Tornion Prismassa ei ollut parsakaalia, eikä myöskään broccoliinia, eikä ruusukaalia (ei taida olla sesonki, kun tarkemmin mietin), joita myös ajattelin vaihtoehdoiksi. Mutta sitä kukkakaalia oli, valitsin kaikkein pienimmän.

Mornay-gratinoitu kukkakaali 

• 380 g kukkakaali (melkoisen pieni, lehdet leikattuna varsinaista syötävää noin 300 g)
• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• 1 pieni uudensadon punasipuli
• 1 laakerinlehti
• 2 kuivattua neilikkaa
• suolaa ja pippuria
• pieni ripaus jauhettua muskottipähkinää
• 100 g Gruyèreä raastettuna
• muutama pähkinä 

Leikkasin kukkakaalista lehdet pois ja kypsensin pallukkaa kattilassa noin 8 minuuttia. Nostin kaalin pois vedestä odottamaan. Halusin kypsentää gratiinin airfryerissä eikä minulla ole tähän pieneen laitteeseen suoraan sopivia pyöreitä alumiinivuokia. Taivuttelin pientä kulmikasta vuokaa sen verran, että se sopii hyvin airfryeriin. Irrottelin kukkakaalista palasia ja asettelin ne pyöreähköön foliovuokaan.

Seuraavaksi tein Mornay-kastikkeen, tein sen vähän näppituntumalla, sillä tein paljon pienemmän annoksen kuin lähdekirjassani. Määrät ovat hieman sinne päin. En saanut ihan kaikkea kastiketta mahtumaan vuokaan, joten pikkuisen tuli hävikkiä, pahoittelen. 

Kuumensin kattilassa voita ja lisäsin mukaan jauhot, annoin niiden liittyä yhteen mukavaksi pikku suurusteeksi. Lisäsin mukaan hieman maitoa ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Lisäsin maitoa niin, että arvelin kastiketta olevan tarpeeksi, vähän vähemmän olisi riittänyt. Leikkasin uuden sadon sipulista varren melko lyhyeksi ja halkaisin sen melkein kantaan asti ristikkäin. Lisäsin sen sakeutuneeseen kastikkeeseen, samoin laakerinlehden ja pari kuivattua neilikkaa. Annoin kastikkeen kiehua noin 5 minuuttia, sekoittelin nuolijalla. 

Nostin sipulin, laakerinlehden ja neilikat pois kastikkeessa ja maustoin sitä ripauksella muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Jätin kastikkeen jäähtymään muutamaksi minuutiksi ennen kuin lisäsin mukaan juustoa. Jos juuston lisää liian kuumaan kastikkeeseen, rasva erottuu ikävästi juustosta kastikkeen pinnalle. Laitoin noin 2/3 juustosta kastikkeeseen ja sekoitin. Kaadoin kastikkeen kukkakaalien päälle ja ripottelin pähkinät, jotka olin leikkannut veitsellä muruiksi, seoksessa oli muutamaa erilaista pähkinää.  Ihan pinnalle laitoin loput juustoraasteet. 

Paistoin gratiinia airfryerissä 180 asteessa ensin 10 minuuttia ja sitten vielä 160 asteessa muutamia minuutteja. Jätin vuoan laitteeseen odottamaan siksi aikaa, että Antti grillasi marinoidut kanafileet. Olimme kotona tehneet lime-valkosipuli-yrttimarinadin ohuille broilerifileille, jotka olin vielä paukuttanut lihanuijalla lähes atomeiksi. Vakumoimme palaset kahden kappaleen setteihin ja pakastimme ne, otimme tälle reissulle yhden kaksikon mukaan. 

Vaikka emme tosiaan ole kukkakaalin suurimpia ystäviä, niin tämä juustokastikkeella gratinoitu ranskalainen lisäke oli oikein mainiota, muskottipähkinää olisi voinut olla vielä vähän enemmän ja vieläkin vahvempaa juustoa. 

Tour de Francen etappi oli tänään taas minulle mieluinen, Mark Cavendish otti ja voitti toisen etapin tässä kisassa. Jos mainitsin aiemmin, ettei hän olisi ennen tätä vuotta voittanut yhtään etappia Tour de Francessa,  niin sehän ei sitten pidä paikkaansa, olin joko kuunnellut selostusta huonosti tai ymmärtänyt väärin. Kokonaiskilpailu johdossa jatkaa edelleen Mathieu van der Poul, alan jo osata kirjoittaa hänen nimensä, mutta tarkistan kuitenkin varmuudeksi. 

Kotiruokaviikon sunnuntai – paahtopaisti ja hasselbackanperunat

CampaKeittiön kotiruokaviikko päättyi sunnuntaipäivälliseen ja sen raaka-aineen ostin jo maanantaina. Minun piti pakastaa paistipala välillä päivämääräsyistä, mutta otin sen sulamaan jo perjantaina jääkaapin nollalaatikkoon. Olin ajatellut lisäkkeeksi ensin oikein kermaisia valkosipuliperunoita, mutta muutin mieleni ja vaihdoin hasselbackanperunoihin. 

Pieni paahtopaisti

• 800 g naudan paahtopaistia
• voita ja oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Paistipala oli hyvin säännöllisen muotoinen, eikä siinä ollut kalvoja nimeksikään. Laitoin siihen kinkkumittarin heti, kun otin sen pois pakkauksesta. Kun lihapalan sisälämpötila oli plussan puolella aloitin valmistelut. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja otin esille paistille sopivan lasivuoan. Ripottelin paistin päälle suolaa ja pippuria jokapuolelle. 

Kuumensin pannua ja laitoin sille ison nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin paistin pannulle ja paistoin sitä molemmilta puolelta muutamia minuutteja, kunnes sillä oli kaunis paistopinta. Asetin paistin lasivuokaan ja tökkäsin lihamittarin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Sisälämpötila oli tuolloin 8 astetta. Asetin tavoitelämmöksi 60 astetta, mikä on viitisen astetta enemmän kuin tavallisesti käytän. Tykkään mukamas niinkin punaisesta lihasta ja sitten kuitenkin harmittelen, että jäikö tämä nyt liian punaiseksi. 

Jätin pannun odottamaan, tekisin siinä kastikkeen lopuksi. 

Laitoin paistin kypsymään uuniin ja se vei noin 90 minuuttia, että mittari näytti 60 astetta. Otin paistin uunista ja peittelin sen foliolla asettumaan. Jätin lämpömittarin anturin paikalleen, jotta tietäisin mihin asti sisälämpö nousee lepuutuksen aikana. 

Hasselbackan valkosipuliperunat ja lila kukkakaali

• 4 perunaa 
• 1 minikokoinen lila kukkakaali (en tiedä onko sillä jotain omaa nimeä)
• 3 valkosipulinkynttä
• voita
• suolaa ja pippuria
• kermaa

Pesin perunat ja leikkasin niihin viiltoja, käytin apuna kauhaa, jonka reunat estivät minua leikkaamasta perunaa kokonaan paloihin. Veitsi pysähtyi kauhan kuupan reunoihin ja perunat pysyivät alareunoistaan kiinni. Kukkakaalista leikkasin lehdet ja palan varresta pois, tämä oli tosi pieni kukkis, noin minun nyrkkini kokoinen. Raastoin oikein hienoteräisellä raastimella valkosipulinkynnet. Sekoitin valkosipulimurskan kermaan, jota oli noin desin verran. 

Laitoin perunat ja kukkakaalin vuokaan, johon ne sopuisasti mahtuivat. Sutikoin perunoita ja kukkakaalia sulatetulla voilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Kaadoin päälle kerman, johon oli sekoitettu valkosipulimurska. Laitoin vuoan uuniin paistivuoan viereen. 150 astetta oli liian mieto lämpö perunoille, mutta aluksi ne saivat lämmitellä tässä lämmössä. Kun paisti oli valmis ja lepäämässä, nostin uunin lämpötilan 225 asteeseen. Otin vuoan hetkeksi pois uunista ja käänsin perunat ja kaalin ylösalaisin, jotta ne saivat kermakylvyn. Laitoin vuoan takaisin uuniin ja jatkoin perunoiden ja kaalin paahtamista vielä noin 40 minuuttia. Sinä aikana ne saivat rapean pinnat ja olivat sopivan kypsiä ja paisti lepäsi rauhassa folion alla. 

Kastike

• paistin alkupaistosta jäänyt voin ja oliiviöljyn suolainen ja pippurinen jäänne pannulla
• lepuutuksen aikana paistivuokaan kertynyt neste (noin puoli desiä)
• 1 dl punaviiniä
• 1 dl kermaa
• 1 oksa rosmariinia

Kun kaikki alkoi olla valmista, kuumensin odottamassa olleen pannun uudelleen. Kaadoin pannulle paistin liemen ja punaviinin ja nostin seoksen kiehumaan. Raaputtelin puulastalla kaikki makuaineet pannulta mukaan. Lisäsin mukaan rosmariinioksan. Seos oli melko suolaista, pippuriakin oli riittävästi. Kun kastikepohja oli kiehunut muutamia minuutteja, kaadoin mukaan kerman ja sekoittelin. Kastike sai nyt kiehua noin 8-10 minuuttia, jona aikana se sakeutui aika kivasti ja suolan määrä tasoittui kerman ansiosta. 

Appelsiini-fetasalaatti

• fetaa noin kahden tikkuaskin kokoinen palanen
• 4 pientä veriappelsiinia
• appelsiinin mehua
• oliiviöljyä
• hunajaa
• pippuria

Leikkasin appelsiinit kuorettomiksi ja viipaloin ne muutamaan palaan. Asettelin viipaleet lautaselle ja lisäsin sille fetapaloja. Puristin appelsiinien kuoripaloista mehua kuppiin ja lisäsin siihen hieman oliiviöljyä, hunajaa ja pippuria ja sain salaatille kastikkeen.

Annoksen asettelu

Kun perunat ja kaali alkoivat olla kypsää ja kastike melkein sopivan kokoon kiehunutt, otin paistin folion alta leikkuulaudalle. Sisälämpötila oli noussut 64 asteeseen. Leikkasin koko palan ohuiksi viipaleiksi. Nostin annokseen 3 ohutta viipaletta, yhden perunan ja kummallekin puolet kukkakaalista. Lusikoin päälle kastiketta ja vähän jäisiä puolukoita. 

Paisti oli juuri sopivan kypsää makuumme, eikä se päästänyt lepuutuksen jälkeen ollenkaan nestettä. Punaisuutta oli tarpeeksi ja pintamausteet riittivät, enkä harmitellut sitä, etten eilen saanut aikaiseksi laittaa paistia yöksi yrtti-punaviinimarinadiin. Kastike oli aika tymäkkää, mutta ei onneksi liian suolaista. Loput paistiviipaleista käytämme paistisalaattiin huomenna. 

Kotiruokaviikko on ollut aika hauska. Olemme naureskelleet sen aikana, että kivaa kun ensiviikolla saa syödä taas mitä halutaan tai jotain hyvää. Olemme kyllä nytkin syöneet hyviä ruokia ja ainakin minä olen niitä halunnut syödä, minähän ne olen tehnytkin. On tässä silti samoja viboja kuin vuotuisissa ruokahaasteissa, niidenkin loppuessa tulee jollain lailla vapaa olo. Ihan höpsöä, sillä minä itsehän näitä teemoja ja haasteita itselleni asetan. On kiva ottaa sellaisia tehtäväkseen ja on kiva kun ne päättyvät. Sauvajyvänen kyllä sanoi, että voisin jatkaa samantien kokonaisen kuukauden tai ottaa joka kuukausi kotiruokaviikon, mutta viikko tällä linjalla riittää nyt oikein hyvin. En kuitenkaan ollenkaan tarkoita väheksyä tai mollata näitä tuikitavallisia kotiruokia. En edes väitä, että tekisin niitä itse tuosta vaan aina parhaiten onnistuen. Silakkalaatikkoakin olisi pitänyt malttaa vielä tunti hauduttaa.

Yhteenvetona vielä:

• viikkoon mahtui kaksi kalaruokaa (silakkalaatikko ja kalapullat)
• kaksi keittoa (hernekeitto ja makkarakeitto)
• yksi pastaruoka (makaronilaatikko)
• yksi parempi liharuoka (paisti)
• yksi pikkulämmin (lämpimät leivät)
• kaksi leipomusta (laskiaispullat ja sunnuntain luumu-nektariinikeikauskakku, siitä postaus myöhemmin)
• lisäkkeinä on ollut mm. pieniä salaatteja, kasviksia, perunamuusia, perunarieskoja
• pakastettavaksi tai muuten  myöhemmin käytettäväksi jäi useista kokkauksista (silakkalaatikko, makkarakeitto, makaronilaatikko ja paisti)

Unelmankevyt kukkakaalikeitto

En nyt voi sanoa, että tämä olisi erityisen ranskalainen ruokalaji, mutta koska tämä oli niin hyvää, kelpuutan sen ranskalaisen ruoan haasteeseen. Kukkakaali on ranskaksi chou-fleur. Riittäähän? Söimme tätä alkuruokana tänään, eilen en ehtinyt tehdä alkuruokaa koko päivän oltua sellaista säätämistä, ettei huonommasta väliä.

Alkuruokakeitto kukkakaalista 

• 1 kukkakaali
• 0,5  dl höyrytysvettä
• 1 dl kermaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattisilppua (sitä Portugalista ostettua purkkitavaraa)
• timjamia

Kypsennä kukkakaali höyryssä ja säästä höyrytysvettä hieman. Laita kypsä kukkakaali blenderiin ja kaada mukaan pieni tilkka höyrytysvettä. Anna koneen tehdä kukkakaalista selvää. Lisää mukaan seokseen iso köntti voita ja hieman kermaa, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita taas blenderillä. Jos et käytä sifonia, keitto on tässä vaiheessa valmista lautasille. Jos et käytä sifonia, voita voi laittaa vähemmän, mutta sifoni vaatii voita reippaasti. Kuumenna keitto vielä uudelleen. 

Jos käytät sifonia, siivilöi keitto tiheän siivilän läpi kattilaan. Kaada siivilöity keitto puolen litran pulloon ja laita kannen tiiviste huolellisesti paikalleen. Kierrä keittosuulake paikalleen ja samoin kaasupanos omassa kahvassaan. Kun kaasu on pihahtanut pulloon, ravista pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Varo pullon kuumenevaa pintaa. Pursota keittoa tarjoiluastioihin, se on ilmavaa ja kevyttä, vaikka siinä on voita ja kermaa. Koristele tuoreella yritillä, vaikka oliiviöljytipalla tai millä nyt tahdotkaan.

Tour de Francen kahdeksas etappi oli taas melkoista sunnuntaiajelua, vaikka ihan varmasti tänään on ollut lauantai aamusta asti. Emme ehtineet paljon katsoa etappia, mutta loppukilometrit sentään. Olin jälleen toiveikas, että tänään olisi Andre Greiplelin päivä, mutta toiseksi hän jälleen jäi. Ensimmäiseksi ei sentään tullut Peter Sagan, vaan eilisen voittaja Dylan Groenewegen. Lopussa Greipel ja Gaveria harrastivat toistensa puskemista ja heidät pudotettiin jonnekin sijoille 90 jälkeen. Peter Sagan on nyt etapin lopputuloksissa toisena. Greg van Avermaet johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja Chris Froome jatkaa hivuttautumista kärkeen, hän on nyt sijalla 12.

Melkein liian kaunis syötäväksi

Romanesco pääsi tänään ensimmäistä kertaa meidän ruokapöytäämme. Ostin viimein tämän jännittävän näköisen kaalin ja tein siitä alkukeiton päivällisellemme. Soveltelin aikaisempia kokeilujani sifonilla tehtävästä kasviskeitoista. 

Ilmaakin kevyempi romanesco-kaalista

• 1 romanesco-kaali
• 3 dl kanalientä
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia ja oreganoa
• oliiviöljyä
• 1 ilokaasupatruuna

Irrottelin romanescosta nuppuset, jätin tällä kertaa valkosen keskusosan käyttämättä, sillä halusin tehdä aika pienen määrän keittoa. Meitä oli vain kaksi päivällisellä, joten maksimimäärä oli noin 3 dl keittoa sifonipulloon. Jätin muutamia oikein pieniä nuppuja koristelua varten, mutta se meni sitten lopulta vähän pieleen, siitä myöhemmin. Kiehautin noin 3 dl kanalientä ja laitoin kaalinuput veteen kypsymään. Varoin niiden ylikypsymistä, sillä en halunnut, että kaunis vaaleanvihreä väri katoasi. Odotellessani silppusin kevätsipulin pieneksi, mutten laittanut sitä kypsymään, sillä se nyt ainakin vaihtaisi nopeasti maastoväriin. 

Kun kaalinuput olivat juuri ja juuri napakan kypsiä, kalastin ne reikäkauhalla blenderin kannuun, lisäsin mukaan kevätsipulisilpun ja kaadoin päälle hieman keitinvettä. Blenderi sai tehdä temppunsa ja kaalista hienoa pyrettä. Maustoin pyreen suolalla ja pippurilla ja suurruutin lisää, sillä sifonin kanssa pitää olla varovainen kaikenlaisten kökköjen kanssa, pippurikin voi tukkia sifonin suuttimen. Lisäsin hieman keitinlientä niin, etä pyreestä tuli paksuhkoa keittoa. Kaadoin keiton kattilaan odottamaan päivällisaikaa. 

Kun oli aika viimeistellä keitto, kaadoin kattilaan kerman ja sekoitin. Tarkistin suolan ja kuumensin keiton kiehuvaksi. Paistoin säästämiäni minikokoisia kaalinuppuja öljytilkassa, niillä oli tarkoitus koristella annos. Kaadoin keiton tiheän siivilän läpi sifonin puolen litran pulloon, keittoa oli vähän alle 4 dl tässä vaiheessa. Suljin sifonin kansisysteemin ja varmistin, että tiiviste on kunnolla paikallaan. Laitoin ilokaasupatruunan kahvaan ja keittosuuttimen paikalleen. Kiersin kaasupatruunan sisältävää kahvaa niin paljon, että kaasu karkasi pullon sisälle suhahtaen. Pullon pinta kuumeni nopeasti lisää, kannattaa pitää patakintaita kädessä. Ravistin pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja pursotin keittoa keittokuppiin. Nostelin keiton pinnalle mininuppuja, mutta ne melkein upposivat ilmankevyeen keittoon. Timjami- ja oregano-oksat sentään jäivät pinnalle. 

Söimme keiton lauantain päivällisen alkuruokana ja lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-ohjeet-välilehdelle, jonne kerään nyt reilun vuoden käytössä olleiden sifonipullojeni käyttökokemuksia. 

Lempeää lohta

Ruoanlaitto on taas palannut lähes jokapäiväiseksi Campakeittiön toiminnoksi. Erinäiset sairastelut alkavat olla takanapäin, vielä kun saisin ääneni takaisin. Päivällisenä meillä oli tänään lempeästi foliossa kypsennettyä lohta kasvisten kanssa. Ohjeen ruokaan otin Running to the Kitchen-blogista.

Srirachalohi kolmelle

• 600 g lohta 
• kukkakaalin nuppuja
• parsakaalin nuppuja
• 9 kirsikkatomaattia
• 2 pientä perunaa
• 1 sipuli varsineen
• herneitä
• 3 rkl hunajaa
• 1,5 rkl srirachaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl riisiviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• seesaminsiemeniä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Ota esille kolme suurehkoa arkkia vahvaa foliota ja muotoile niistä kaukalot. Leikkaa lohi annospaloiksi, poista ruodot, nahka ja mahdolliset rasvareunat.  Pilko kaalit pieniksi nupuiksi, leikkaa perunat, sipuli ja tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Ota esille tuoreet tai pakasteherneet. Sekoita sriracha, hunaja, soija, oliiviöljy ja riisiviinietikka tasaiseksi marinadiksi.

Jaa kaikki kasvikset kolmeen foliokaukaloon tasaisesti. Aseta päälle lohipalanen kuhunkin annokseen. Ripauta kalan päälle suolaa ja pippuria ja jaa marinadi kolmeen osaan kalojen päälle. Kääri folio tiukasti kiinni. Nosta nyytit uunipellille ja paista ensin 25 minuuttia. Avaa yksi nyyteistä ja kokeile kasvisten kypsyyttä. Kääri nyytti uudelleen kiinni, jos kasvikset tarvitsevat lisää aikaa. Kun ne ovat kypsät, avaa kaikki nyytit ja kääri foliota syrjään. Käännä uunin grillivastus päälle ja paahda nyyttejä vielä hetki, jotta kalaan tulee kaunis pinta. Ripota päälle ruohosipulia ja seeseminsiemeniä. Ruoan kypsymiseen meni pidempi aika lähdeblogin aikaan verrattuna. Siellä ruoka oli valmista jo alle 20 minuutissa. Minä paistoin kaikkiaan noin 30-35 minuuttia.

Kalassa oli mukavan mieto tulisuus ja hunajan makeus, kasvikset alla olivat maukkaita myös. Pidimme tästä ruoasta kovasti. 

Ai kuinka fiksuksi tunsinkaan itseni